Täydennysosia

1) Ei, en koskaan opi. Vaan vinoilin Alma Söderhjelmin ohittajille, kun taas kyllä minä... olen vasta nyt jatko-opintojen merkeissä tarttunut noin vuosikymmenen tauon jälkeen historialliseen bibliografiaan. Ja sieltä muuta etsiessäni huomasin rivin

Söderhjelm, Alma, En kunglig sommar i Åbo. [Gustaf IV Adolf i Åbo.] - Alma Söderhjelm, Kärlek och politik. Stockholm 1933. S. 9-16.

Minähän olen vasta muutaman vuoden valittanut joka ainoassa välissä, että kukaan muu kuin minä ei Kustaata ole muistellut. Juu, eipä ei.

Oheisesta Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluvasta Albert Edelfeltin piirroksesta näkyy muuten hyvin Livrustkammaressa havainnoitu kuninkaan pieni ja kapea muoto.

2) Keskiviikoiseen valitukseen digitoitun materiaalin löydettävyydestä sain Twitterissä Finna-porukalta lupaavan tiedon:

Finnassa on juuri käynnissä projekti, jonka tavoitteena on saada kattavasti suomalaiset julkaisuarkistot Finna.fi-palveluun. Saatavuus on siis paranemassa tulevaisuudessa.

3) Suosittelin marraskuussa Twitterissä Raili Mikkasen kirjaa Suomen lasten aarrelaivat. Koska en sukella kivaa jatkoa siihen tarjoaavat Museoviraston tuoreet videot

• Kierros Helsingin hylkypuistossa
• Sukellus Garpenin hylylle
• Sukellus Hauensuolen vedenalaiseen puistoon

4) Tyrvenius-tekstiini (osa 1 ja osa 2) sain blogin FB-sivulla Erkki Snellmanilta kommentin

Jutussa mainitaan, paljonko raamattu maksoi 1640-luvulla. Joskus toivoo, että summan suuruutta kuvattaisiin jollakin tavalla. Tosin emmehän me välttämättä tietäisi, olisiko tuo vertauskohde omana aikanaan kallis vai halpa. Ehkä on tyytyminen siihen, että euroja käyttävä nykyeläkeläinen ei koskaan pääse sinuiksi taalerien ja äyrien kanssa.

Vastasin

Juuri tuollaisia täydennyksiä keskenjäänyt teksti olisi kaivannut. Rahan arvon ymmärtämiseen paras lähdekirja on Lars O. Lagerqvist: Vad kostade det? Priser och löner från medeltid till våra dagar. Mutta raha- ja tuotantotalous erosivat esimodernilla ajalla nykyisestä niin, että vertailu on haastavaa.
Lagerqvistin kirjan mukaan vuonna 1640 kaivostyöläisen päiväpalkka oli kuparitaareri ja tynnyri olutta maksoi 4 kuparitaaleria, mutta jälkimmäisen hintatieto 5 vuotta myöhemmin onkin 9 kuparitaaleria ja kaivostyöläisen päiväpalkka vuonna 1650 3 kuparimarkkaa eli 0,75 kuparitaaleria.

5) Lokakuussa avautuneesta ja katsastamastani Fame-museosta en ole nähnyt montaa mainintaa, joten muistiin osin omistani eroavat Twitterissä huomaamani mielipiteet.

Kirsin kirjanurkka: Itse vierailimme Famessa @museokortti'n voimin, mutta vähän kauhistelimme 25 euron pääsymaksua. Itse kohdetta luonnehtisin lähinnä 'Kotimaisen musiikin nostalgiakeskukseksi' ennen kuin museoksi. Oli sopivan väljää, eikä laitteille ollut kuin nimeksi jonoa.
Amman lukuhetki: Kävin Famessa tyttären ja kummitytön kanssa viime viikonloppuna ja tykättiin kovasti. Oli juuri sopivaa ohjelmaa tällä kokoonpanolla ja porukkaa sopivasti, mutta pieni koko hieman yllätti. Minullakin museokortti, joten ei ongelmaa, mutta 25e pääsymaksulla odottaisin enemmän.
Päivi Savinainen: Fame oli hauska kokemus. Kävin siellä tyttäreni kanssa. Molemmat löysimme sieltä uusia oivalluksia ja tuttuja juttuja.

Kuninkaallisessa varushuoneessa

Tukholman Livrustkammaren avattiin juhlallisesti uudelleen 17.6.2019 ja jo syyskuun alkuun mennessä kävijöitä oli ollut yli 187000. Mitään ryysistä ei ollut enää havaittavissa tämän viikon tiistaina, kun itse pääsin vihdoin paikalle.

Enimmäkseen olen Tukholmassa olessa kävellyt koko museon ohi, mutta muistan jonkun (bloggaamatytoman) erikoisnäyttelykäynnin yhteydessä olleeni iloisesti yllättynyt jostain alakerrassakin, joten odotukset olivat (turhan) korkealla. Osin siksi, että välttelin lukemasta markkinointimateriaalia ja arvioita. Edellisestä olisi kyllä selvinnyt, että luvassa oli kuninkaallista loistoa kronologisesti.

Kronologisuus on jees, mutta kuninkaallisuus ei vaan jaksa innostaa. Joten lemppareiksi muodostui lasten tavarat. Yllä Kristiinan parivuotiaana käyttämät vaatteet ja pikkuinen varsijousi. Alla tulevan Kustaa III:n edustusasu samanikäisenä ja sisarensa(?) nuken kantotuoli.

Esinetiedot oli painettu mustalla paksulle vanerilevylle, mikä ei ollut helpoin käsiteltävä. Ja kontrasti jätti esineiden vaatimassa valaistuksessa toivomisen varaa, varsinkin ikänäöstä jo kärsivälle. Mutta ruotsalainen bloggari kehui kuvia selviksi eli oikean esineen tietojen löytäminen oli helppoa.

Selvemmin oli minusta luettavissa kyltti kärryosastolle, joka oli joko uutuus tai jäänyt aiemmilla käynneilläni huomaamatta. Mitä kirosin edesmenneen 1802-projektin mielessä - olisi päässyt livenä näkemään suunnilleen oikean ajan vaunuja. Mutta täälläkin eniten miellytti lastenosasto eli tulevan Kustaa III:n vuohilla vedettävät pienoisvaunut.

Vuodesta 1802 puheen ollen olin jo lähtemässä museosta vakuuttuneena, ettei esillä ollut mitään Kustaa IV Adolfista. Tarkistettuani asian kassalta, palasin nöyrästi Bernadotteja edeltäneeseen huoneeseen, jonka ison vitriinin yhdellä reunalla oli kuin olikin kaksi kuninkaan ja yksi kuningattaren asu. Perin pieniä ihmisiä ovat olleet! Eli tämä oli vierailun merkityksellisin kokemus.

Museon avautumista odotellessani olin lueskellut ulkopuolella kylttejä, joissa mainittiin Museum Tre Kronor ja Kustaa III:n antiikkikokoelmat, joita en ole nähnyt. Jäivät näkemättä tälläkin kertaa, sillä ensiksi mainittu oli osa korkeahintaista linnan edustustilakäyntiä ja jälkimmäinen puolestaan kiinni.

Ilmestynyt: Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802

Syksyn Tukholman arkistomatkojen ja muun ähellyksen tulos on nyt ilmestynyt kansien välissä nimellä Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802. Mukana

• melkein kaikki Suomen kaupungit (ks. kartta alla)
• satoja kilometrejä maantietä (ks. kartta alla)
• tuhansia kunnialaukauksia
• kymmeniä tuhansia hurraavia alamaisia
• kuninkaallisia
• suomalaisia julkimoita
• kartanoita, residenssejä ja pappiloita
• laivastotukikohtia meren ja järvien rannoilla
• tanssiaisia ja tapahtumia
• perunoita ja pettuleipää

Kirjaa voi ostaa BOD:n verkkokaupasta (Lisäys illalla: kuulemma ei tällä hetkellä toiminnassa, argh!) ja toivottavasti muistakin verkkokaupoista nyt tai piakkoin (Lisäys illalla: ainakin Adlibris ottanut jo sivuilleen). Ellet halua omaan hyllyysi, niin voit tehdä kirjastollesi hankintaehdotuksen?

Kuninkaan vaunuja korjanneet

Alkaa näyttää siltä, että 1802-kirjaan ei sovi asiakirjakuvitusta. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin läpi Linnanarkistossa säästeliäästi ottamani valokuvat. Jo jaetun kierrätetyn paperin käytön lisäksi olin ottanut kuvat kahdesta naisen allekirjoittamasta kuitista. (Etten kiroa myöhemmin, niin asiakirjaviite mukaan jo nyt: Slottsarkivet. Handlingar och räkenskaper avseende resor vol 66. Lit a. Redogörelser för Kåstnaden i och för Transporten af Kongl Maj:ts Ridhästar till och ifrån Parola Malm år 1802.)

Ensimmäinen on Susanna Nymanin Turussa 15.6.1802 allekirjoittama kuitti. On korjattu vaunun rullaverhoa ja kaikenlaista muuta. Nymanin kynä on kokenut, mutta sanan vaunu hän on kirjoittanut aina wang eikä wagn, kuten pitäisi.

Hiski-haut tarjosivat yhden ehdokkaan Susannaksi. Turussa menivät 19.10.1797 naimisiin "Klensmeden Lars Nyman" ja "j. Susanna Agrelius". Klensmed on samakirjan mukaan hienotaeseppä, mikä kuullostaa sopivalta vaununkorjaukseen. Lars Nyman kuoli 17.8.1801 (perukirja 1801, perinnön ositus 1803), joten leski sopii liketoiminnan jatkajaksi kesällä 1802. 

Millä perhetaustalla päätyy kuitinkirjoittajaksi? Susannan todennäköistä kastetta en löydä, mutta Turussa on vuonna 1771 kirjansitoja Johan Agrelius. Tällä kuitenkin perukirjassaan vain yksi tytär.

Helsingissä 6.8.1802 Ulrika Röön kynänjälki näyttää tottumattomammalta. Tämänkin naisen tausta näytää selviävän Hiski-haulla. Helsingissä 1.3.1798 vihittiin "repslag: Eric Joh: Röö" ja "änk: Ulrica Danÿ" ja 33-vuotias "Repslag:, gift Eric Joh: Röö" kuoli 8.4.1798. Leskensä ei mennyt uusiin naimisiin, sillä 65-vuotias "repslag:enk: Ulrica Röö" kuoli 14.4.1826.

Ulrica Röö esiintyy Juha-Matti Granqvistin väitöskirjan Helsingin porvaristo Viaporin rakennuskaudella (1748-1808) : Sosiaalihistoriallinen perustutkimus sivulla 108, jossa kerrotaan, että Röön köydenpunomo oli Ulrican nimissä vuoteen 1805.

Miltä kuninkaan vaunut näyttivät?

Linnanarkistossa näkemäni vaunujen korjauslistat sisälsivät erilaisia "tyyppinimiä", mistä heräsi tietenkin kysymys niiden ulkonäöstä. Onneksi ennen kuin ehdin hirveästi toheltaa vastauksen löytämiseksi käsissäni oli Märta Reenstiernan päiväkirjan ensimmäinen osa, josta tarkoitukseni oli etsiä tietoa juhannuksen vietosta. Sitä ei löytynyt, mutta julkaisun toimittaja oli ahertanut kuvien kanssa ja etsinyt juuri oikealta ajalta vaunutyyppien esityksiä! Ajan painotekniikasta kännykällä otetut kuvat eivät ole kummoisia, mutta jaan kumminkin (olkoon tekijänoikeudellisesti sitaatteja).

Mukana oli jopa kuva kuninkaan Suomen matkaa edeltäneen Skoonen matkan lähdöstä Tukholmasta (s. 273).

Ensimmäisinä vaunulistoissa eli todennäköisesti arvoikkaimpina olivat nelipaikkaiset vaunut (fyrsitsig vagn). Sivulla 204 on esimerkki suljetusta sellaisesta ja sama malli erottuu ylemmässä kuvassa.

Samaa näköä on tässä Livrustkammaren hovivaunussa (berlinare à bateau, sjuglasvagn) 1790-luvulta.

Samuel Uhrdin, Livrustkammaren CC BY-SA

Viime viikolla näkemässäni historiallisessa elokuvassa Love & Friendship matkavaunut olivat samaa mallia, mutta ikkunat vain oven kohdalla. Verkossa olevissa markkinointikuvissa vaunut eivät jostain syystä ole pääosassa, mutta Bernard Walshin otoksen reunasta ote ja trailerin pysätyskuvat muistoksi. Väittämättä, että historiallisia elokuvia voi tai pitäisi (!) käyttää lähteenä.

Nelinistuttavia vaunuja tuotiin Suomeen matkaa varten ainakin 5. Muista vaunuista vähintään 7 oli mallia "coupeen". (1800-luvun sanakirja ei anna suomenkielistä vastinetta.) Livrustkammare tarjoaa esimerkin 1800-luvun alkupuolelta.

Samuel Uhrdin, Livrustkammaren CC BY-SA

Lisäksi matkalla oli ainakin yksi kahdenistuttava caleche (nykyruotsiksi kalech), yksi kahdenstuttava caleche tyyppiä Medevi/Medewig ja puolipeitetty caleche. Sivulta 57 löydetty esimerkki voisi edustaa viimeksi mainittua. Tosin Wikipedian mukaan vaunutyypin tunnusmerkki on säädettävä katos. Ahlmanin sanakirjassa vaunutyyppi suomeksi "kaleissi, kaleska, vaunut".

Livrustkammaren digitaalisessa kokoelmassa on tyypistä esimerkki kuninkaallisista leikkikaluista 1750-luvulta.

Livrustkammaren CC BY-SA

Matkassa oli ainakin yksi tyypin "diable" vaunu. Tästä löytyy verkosta sanallinen kuvaus, mutta ei edes Wikipedia-sivua. "Wiener vagn", joita matkassa oli myös ainakin yksi, on alkuperältään oitis selvä, mutta verkosta sitä en löydä.  Lopuksi, jättäen sivuun tavaroita ja alempia palvelijoita kuljettaneet kärryt, "bredchäs", joita oli matkalla mukana ainakin yksi (s. 91). Näiden suomenkielinen nimi, Ahlmanin mukaan "kääsyt, kiesit". Olennainen ero edellisiin on pyörien määrässä: kaksi eikä neljä.

Yhdenistuttava versio (s. 90)

Mitä kuninkaalta anottiin kesällä 1802?

Se, mitä viime viikon arkistoreissulla Riksarkivetista sain irti, oli Kustaa IV Adolfin kesäreissun aikana käsittelemien anomusten päätöspöytäkirjat (Inrikescivilexpeditionen inklusive Kammarexpeditionen 1714-1719: Konseljprotokoll i original, huvudserie). Niissä oli noin 180 suomalaisten tekemään anomusta. Periaateessahan anomuksen olisi voinut lähettää kuninkaalle milloin vain, mutta käytännössä se oli helpompaa kun hän oli fyysisesti lähempänä.

Niin helppoa, että innostuttiin pyytämään lähes kuuta taivaalta. Takaisin menetettyä torppaa. Kruununtilaa, joka oli jo jollain muulla. Näihin verrattuna verohelpotukset olivat realistisia, mutta useimpiin alamaisiin anomuksiin tuli joko kieltävä vastaus tai todettiin, ettei kysymys kuulunut kuninkaan suoraan toimintavaltaan.

Tutuin nimi hakemuksissa oli Matts Henriksson, joka oli kyseisen arkistopäivän aamuna esiintynyt blogissani!

Kaikissa pöytäkirjan kohdissa ei ollut näin tarkasti paikkatietoja, joten en voi olla varma oliko joukossa kokemäkeläisiä. Harjavallan apupappi Fredrik Solinius pyysi itselleen tuplattuja virkavuosia, jotka olisivat auttaneet paikanhaussa, ja vaimolleen paikkaa Tukholman sairaalassa. Kuninkaan valta ei kuitenkaan riittänyt sote-alueiden rajojen ylitykseen.

Tässä ja oikeastaan kaikissa muissakin olisi ollut hienoa päästä lukemaan varsinaisten anomusten perusteluja.

Ilmeisesti kaikkia anomuksia ei esitetty kirjallisesti. Muusta päätöksenteosta erillään on Maria Mattsdotter Tammelasta saanut luvan uuteen avioliittoon.

Ja Juvan kirkkoherran Johan Poppiuksen leski Eva Catharina Krook on saanut kolminkertaiset armovuodet kun kuningas oli Juvan pappilassa.

Tällaista sitä arkistoissa on säilynyt. Aivan mahdotonta käydä täydellisesti läpi ajatellen tiettyä aluetta tai tiettyjä ihmisiä.

Johanna Erkkilän lapsuuden muistot

Huittisten vaivaistalossa kuoli 6.12.1891 Johanna Erkkilä 98-vuotiaana. Muistokseen kirjoitettu juttu ilmestyi Satakunnassa 15.12.1891. Siinä kerrottiin, että hän oli

syntynyt Ulvilan Pappilassa, jossa vanhempansa silloin asuivat. Isä oli sanotun Pappilan lampuotina. Johannan kummina oli ollut silloisen Ulvilan provastin rouva, jolta vainajalla vielä ikänsä ehtoopuolella oli kumminlahjana — niinkuin vainaja itse sitä kutsui — muistossa ruotsalainen pöytärukous: "I Jesu namn gå vi till bord" j. n. e., jonka rukouksen "pruustinna" hänelle oli opettanut. Tähän ruotsalaiseen ruokarukoukseen liittyi omituinen muisto, joka vainajalla näytti olevan hyvin elävänä mielessänsä. Kun Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vuonna 1802 matkusti Suomessa ja tällä matkallansa poikkesi Ulvilan pappialaankin, pani edellä mainittu "pruustinna" kummatyttönsä Johannan lukemaan tuota ruotsalaista rukousta kuninkaan ja kuningattaren kuullen, kun ruoalle ruvettiin. Muutenkin muisti Johanna vielä hyvin elävästi sekä noiden korkeitten vierasten ulkonäön ja vaatetuksen että senkin, kuinka he matkaa tekivät ja kuinka tuota silloista hallitsijaperhettä mainitussa Pappilassa vastaan otettiin.

Tämä muisto olisi siis kuulunut kesäsarjani Satakunta-osaan, mutta on jo päässyt siitä muokattavaan käsikirjoitukseen. Tosin hieman sen totuusarvoa syö se, että 18.7.1794 syntyneen Johannan kummina ei ollut kirkkoherran rouvaa, ja isänsä oli rippikirjojen mukaan vuonna 1802 Ulvilan pappilan torppari (Ulvilan RK 1802-1807 s. 116).

Kesällä 1804 perhe muutti Tyrväälle Ketolan Korkeamäkeen (Tyrvään RK 1807-1813 s. 182, 1814-1824 s. 192).

Vuodelta 1808 oli Johannalla muistossa sekä päivä, jona sota julistettiin, että muutamia muitakin tapauksia. Niin muisti hän, että tuo päivä, jolloinka sodan julistus tapahtui, oli laskiaissunnuntai. Isoäitinsä oli hänelle silloin sanonut: "Sinä olet jo 17 (oli kai vain 14; Johanna muuten piti itseänsä vanhempana, kuin kirkonkiriat osoittivat) vuoden vanha tyttö, ota nyt pussi selkääsi ja lähde pakoon!" Kaksi viikkoa viipyi sitten Johanna pakopaikassansa, eräässä suon ympäröitsemässä saaressa. Siihen aikaan asui hän Tyrvään pitäjässä. Paljon oli tuona talvena lunta, ja kurjuutta lisäsi elatuksen puute. Niistä ajoista puhuen huokasi Johanna: "Kyllä silloinkin Jumalan puoleen huudettiin!" — Suomen sotaväkeä oli asettunut pohjoispuolelle Vammaskoskea ja kanuunain suut käännetyt eteläpuolelta sanotun kosken tulevaa vihollista vastaan, mutta sillen tuli käsky upseereilta, että kanuunat olivat vieritettävät koskeen, koska vihollinen muka Suomen sotaväkeä vastustaessaan helposti saattaisi vahinkoa tuottaa kylän asukkaille.

Kirkonkirjoissa meni sekaisin Johannan syntymäpäivä, mutta vuosi oli johdonmukaisesti sama. Johanna meni naimisiin Huittisissa 19.5.1823 Takkulan torpparin Jacob Johansson Hyytinsuun kanssa. He asuivat yhdessä Sammun kylän Kyllyn mailla, kunnes Jaakko kuoli kesällä 1878. Rippikirjojen perusteella avioliitto jäi lapsettomaksi (Huittisten RK 1839-1845 s. 634, 1846-1852 s. 549, 1853-1859 s. 493, 1861-1867 s. 497, 1868-1877 s. 714, 1876-1883 s. 747, 1884-1893 s. 1317).

Kustaa IV Aadolf vielä kerran Helsingissä ja Turussa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.

Kuninkaallinen seurue lähti toista kertaa Turusta 25.7.1802 kohti Helsinkiä. Tästä vierailusta ei ole kiinnostunut Posttidningar eikä Åbo Tidning. Eirik Hornborgin Helsingin kaupungin historia II (1950, s. 461-2) kertoo, että kuningaspari oli Helsingissä "heinäkuun lopulla". Neoviuksen Suomalaisessa ajantietokokoelmassa Helsinkiin saapuminen 27.7. on taas saanut kysymysmerkin peräänsä.

Varmempi Neovius on siitä, että kuningatar Fredrika lähti Helsingistä 28.7. uudelleen valtakunnan rajalle, jossa hän tällä kertaa onnistui tapaamaan sisarensa, Venäjän keisarinna Elisabetin.

Fredrika, Elisabet ja Amelie

Neovius arvelee Fredrikan olleen Ahvenkoskella 29.7.?-2.8.? ja Elisabetin "noin 1 p. Elok." Allgemeine Zeitung München tietää kertoa, että Fredrikan, Elisabetin ja kolmannen sisarensa Amelien tapaaminen kesti kaksi päivää.

Hornborgin tietojen mukaan kuningatarta odotettiin palaavaksi Helsinkiin 3.8. "Hänet aiottiin ottaa vastaan soiton soidessa ja maistraatin ja porvariston aikomuksena oli vetää hänen vaunujaan Hämeentullista lääninhallitustalolle asti. Kunungas ja herttua ratsastivat häntä vastaan Vanhaankaupunkiin."

Seuravan päivän kuningaspari vietti Gloucesterin herttua Latona-fregatilla sekä Viaporissa. Kunniatervehdys ja tanssiaiset järjestettiin Helsingissä 5.7. ja seuraavana päivänä kuninkaallinen seurue lähti jälleen kohti Turkua.

Siellä kuninkaallinen seurue vastaanotettiin lauantaina 7.8. iltaseitsemältä (ÅT 11.8.1802). Enää ei ollut jäljellä juhlallisuuksia. Seuraavana päivänä kuningasparille pidettiin yksityinen jumalanpalvelus heidän huoneissaan ja maanantaina kuningaspari astui Esplendian-alukseen, joka yhdessä Amadiksen ja muiden paattien kanssa, lähti Aurajokea myötävirtaan mutta vastatuuleen kohti avomerta.

Kuningaspari oli jäänyt seisomaan kannelle ja tervehti kansaa, jota oli Aurajoen rannoilla tuhansia. Tietenkin laukaistiin taas 128 kertaa kaupungin mäeltä ja myöhemmin linnalta. Sitten oli jäljellä vain melankolinen tunnelma.

P. S. "Perimätiedon mukaan kuningas Kustaa IV Adolf vieraili Hartolassa vuonna 1802 - muistona vierailusta Itä- Hämeen museossa on nähtävänä kuninkaan tuoli.", mutta vierailulle ei ole mitään uskottavaa ajankohtaa. Sellaista en myöskään keksinyt Taivassalon museon tiedolle, että "Kustaa IV Adolf yöpyi Viiasten kartanossa 1802, jossa on kuninkaan kamari. Kartanon omistajaa Henrik Gustaf Wittfooth'ia, kuningas kiittää kirjeessään ystäväkseen ja uskolliseksi palvelijakseen."

Kustaa IV Aadolf muurailee Turussa 24.7.1802

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.

Turussa 24.7.1802 päivätyssä raportissa, jonka Posttidningar 2.8.1802 julkaisi (leike alla), päästiin takaisin Turkuun, jossa kuningasparia 23.7. odotti 128 laukausta, Linnankadulle pykätty kunniaportti sekä englantilainen prinssi (kuninkaan veljenpoika) William, Gloucesterin herttua, joka oli sukua Ruotsin kuningattarelle (ÅT 24.7.1802). Oheinen kuvan (Wikimedia) hänestä maalasi William Beechey pari vuotta myöhemmin eli vastannee Suomessa nähtyä ulkomuotoa.

Kööpenhaminasta kirjoitettiin lehteen Journal de Francfort
15.6., että Williamille eivät olleet sotakoulusta tai Fredriksbergin linnasta tarjotut majoitukset kelvanneet, vaan hän oli mennyt hotelliin. Suomessa taisi yöpyä fregaatillaan, jolla oli tullut Viaporiin 16.7.1802. Journal de Francfort kutsuu alusta nimellä Latone, mutta kyseessä on todennäköisesti ollut vuonna 1781 valmistunut Latona.

Turussa William otti osaa 24.7.1802 järjestettyyn juhlalliseen Akatemiatalon peruskiven muuraukseen, johon kuningas oli lupautunut kierroksensa alussa. Uusi Aura 24.7.1902, nojautuen Åbo Tidningin (31.7.1802) aikalaiskuvaukseen, kertoi tapahtumista seuraavasti

K:lo 12 päivällä oli akatemian opettajakunnalla armo ottaa tuomiokirkon rappusilla vastaan Heidän Kunink. Majesteettinsa, jotka vaunuista maahan astuttuaan kulkivat seurueineen rakennuspaikalle, jonne prinssi William kahden seuralaisensa kanssa jo ennen oli saatettu. Sittenkuin Heidän Kunink. Majesteettinsa olivat ottaneet sijansa pavilijongissa, jokai oli rakennettu lähelle perustuksen laskemispaikkaa, jonka vastapäätä virastot ja porvaristo naisväkineen muodostivat laajan amfiteaatterin, esiintyi ijäkäs piispa, tohtori Gadolin akatemian sijaiskanslerina ja pyysi Hänen Majesteettiaan kaikkeinkorkeimman lupauksensa mukaan tekemään akatemialle ja Suomelle sen armon ja omin käsin laskemaan uuden rakennuksen peruskiven. Kun kuningas tähän suostui, kantoi piispa Kunink. Majesteetin eteen hopealippaan, jonka kannessa teksti 

Sittenkuin kuningas lippaaseen oli laskenut valtakunnassa käyvät rahalajit sekä sen mitalin, jonka akatemia tämän juhlan johdosta oli teettänyt, kannettiin lipas sitä varten hakattuun tilaan peruskivessä ja peitettiin toisella kivellä, jonka jälkeen piispa yliopiston rehtorin, prof. Hellsteniuksen avulla antoi kuninkaalle muurauskauhan ja vasaran. Kuningas astui paviljongista alas ja muurasi kiven, jonka päällä juhlasalin kateederi tulee olemaan. 

Kuningas ojensi sitten kauhan kuningattarelle, joka myöskin otti osaa perustuskiven laskemiseen ja teki päivän muiston yhtä kalliiksi kuin unohtumattomaksi. Prinssi William otti sitten kauhan ja teki tämän juhlan siitä harvinaisesta tapauksesta muistettavaksi että Englannin prinssi on olut muuraamassa Suomen yliopistorakennusta. - - - Arkkitehdit Gjörwell ja Bassi saivat lopuksi armon Heidän Majesteeteilleen näyttää perustetun rakennuksen piirustukset. 

Kaikki seikat osaltaan vaikuttivat siihen että tämä juhla sillä hetkelläkin oli kaunis ja hupainen, samoin kuin se kaikille ajoille tulee olemaan onnekas ja muistettava. Ilma oli aivain kuin tätä hetkeä varten kauniin mitä saattaa olla, vaikka taivas sitä ennen ja taas sen jälkeen oli pilvinen, myrskyinen ja sateinen. Viranomaiset, jotka ottivat vastaan kuningasta, naiset, jotka kaunistivat loosheja, lukematon määrä katsojia, jotka moitä kauniimmissa ryhmissä täyttivät paikan ja, kiiveten kivikasain päälle, muodostivat sievän ja hauskannäköisen pyramiidin, ynnä musiikki auttivat melkoisesti sitä vaikutusta, jonka tämä juhlatilaisuus teki kaikkien läsnäolevien mieliin. Harvinainen hiljaisuus ja äänettömyys vallitsi myöskin kansajoukossa, joka oli kokoontunut läheisten talojen katoillekin. 

Perustuskiven laskemisen tapahduttua menivät majesteetit ynnä niiden mukana prinssi William, seurue, viranomaoiset, porvaristo, naiset ja paljo muita sekä kaupungin että maan asukkaita akatemian vanhaan luentosaliin kuuntelemaan puhetta, jonka akatemian puolesta piti siveysopin ja historian professori Frans Mikael Franzén. 

Illalla oli pidot Bremerin talossa torin varrella ja niihin suvaitsivat saapua myöskin kuninkaalliset korkeudet ja prinssi William. Sitä ennen oli hovissa tapahtunut naisten esittely. 

Seuraavana päivänä klo 8 a.p. piti rukouksen Heidän Majesteettiensa huoneessa dosentti Widell, jonka jälkeen majesteetit klo 9 läksivät Helsinkiä kohden.  

Kustaa IV Aadolf aterioi Merikarvialla

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Edellisen osan Kristiinankaupunkiin on Kustaa IV Adolfin vierailusta jäänyt konkreettiseksi muistoksi Lebellin kauppiastalon suuren salin iso ammesohva, jossa sanotaan hänen kesällä 1802 istuneen.

Sanomalehdessä Posttidningar 2.8.1802 julkaistussa kuninkaan matkaraportissa Kristiinankaupungin jäädessä taakse siirrytään rivakasti Ulvilaan ja sitten Huittisiin. Ulvilassa rovasti Lebellillä oli kunnia tarjota kuningattarelle ja kuninkaalle ilta-ateria sekä yöpymisen jälkeen aamiainen. (Lebellin isä oli kotoisin Kristiinankaupungista eli lienee olemassa sukuyhteys Lebellin kauppiastaloon.)

Mutta ennen Ulvilaa reitti kulki Merikarvian läpi. Sanomalehdessä Satakunta kerrotaan 24.7.1902, että "Lankosten kartanossa Merikarvialla" on "eräs vanha seinätaulu, jossa on seuraava kirjoitus"

Pöytä, jolta ateria kuninkaalle tarjottiin oli edelleen talossa. Sitä ja taulua ei mainitse sukututkija, jonka tiedossa on, että "Kiitokseksi vieraanvaraisuudesta, kuningas antoi heille lahjaksi hopealusikan. Lusikka oli suvun hallussa v.1933 asti, kunnes hävisi Oulussa."

Matkalla Ulvilasta Huittisiin ohitettiin Kokemäki ja sen 16 vuotta aiemmin valmistunut kivikirkko, joka on omistettu kuninkaan isälle ja ehkä ansaitsi pysähdyksen. J. A. Lindström toteaa (s. 199) Kustaa IV Aadolfin olleen katsomassa Kravin kanavan töitä heinäkuussa *1803*. Lienee todennäköisempää, että hän on pysähtynyt Ylistaron kylässä vuotta aiemmin ja nähnyt vielä aloittamattoman työn paikan. Tapio Salminen Kokemäen historiassaan lainaa Lindströmin käyttämän vuosiluvun ja jakaa muistitiedon kuninkaan vierailusta Vitikkalan säterirusthollissa (s. 71, 579).

Yöpymisestä Huittisissa on Reinhold Hausen Valtionarkistosta (kertomatta tarkemmin mistä sieltä!) löytänyt majoitusluettelon, joka julkaistiin SLS:n julkaisusarjan 75:nnessä osassa (Förhandlingar och uppsatser 29. 1915) ja on suomennettuna Raimo Viikin Suur-Huittisten historiassa II. Palvelusväen määrä ei käy ilmi, mutta sentään se, että joukossaan on kuusi kokkia, "pöydänpeittäjä" eli kattaja (?), kahvinkeittäjä ja musikantteja. Kirkkoherra perheineen tietenkin joutui hakeutumaan toisaalle yöksi, sillä kuningas ja kuningatar tarvitsivat kaksi huonetta kukin. Hovirouvat sentään jakoivat huoneen ja palvelusväki sai tyytyä siskonpetiin eli todennäköisesti lattiaan.

Kustaa IV Aadolfin vierailun valmistelu Kristiinankaupungissa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Walter Sjöblomin Kristinestads historia (1915) sisältää erillisenä jaksona selostuksen Kustaa IV Adolfin vierailuun valmistautumisesta sekä itse vierailusta (s. 474-478). Jotain vastaavaa lienee tapahtunut muissakin vierailupaikoissa, mutta joko lähteet eivät ole säilyneet tai paikallishistoriaa kirjoittaneet ovat niistä huolimatta jättäneet aiheen käsittelemättä. Niinkuin vuonna 1984 ilmestyneessä uudenaikaisessa Kristiinankaupungin historiassa.

Kuninkaan käskynhaltija lähetti Kristiinankaupungin maistraatille 28.4.1802 päivätyn kirjeen, joka luettiin maistraatille 10.5.1802. Näin kuultiin, että oli jokseenkin varmaa että kuningas tulisi Suomeen ja kulkisi läänin läpi matkallaan Oulusta Turkuun. Valmistelutoimet aloitettiin. Joku Tukholmassa kävijä osti 4 pientä tuliasetta (nickhake) ja ruutia, jotta kuninkaalliset voitaisin arvonsa mukaan vastaanottaa. Lisäksi pikaratkaisuksi Kaupunginlahden ylittämiseksi aloitettiin puisen proomun rakentaminen.

Heinäkuun 3. päivä saatiin tietää, että kuninkaallisten tulo osuisi 20. päivään ja he yöpyisivät kaupungissa. Samana päivänä maistraatissa kirjoitettiin ohjeet (tai määräykset?) kaupunkilaisille.

Ensinnäkin, sinä päivänä kun kuninkaalliset olivat tulossa ja sillä aikaa kun he olivat kaupungissa, ei mitään kotieläimiä, hevosia, lampaita, irtokoiria, vuohia ja kaikkein vähiten sikoja saanut olla vapaana tai edes näkösällä. Ne piti siis joko viedä kaupungin ulkopuolelle tai pitää sisätiloissa.

Toiseksi vastaanottoväkeen ei saanut ottaa imeväisikäisiä lapsia eikä pieniä lapsia, jotka eivät osaa olla hiljaa. Ja kolmanneksi piti laittaa siistit vaatteet päälle.

Heinäkuun 12. päivä määrättiin joitakin kaupungin merimiehiä hoitamaan tervehdyksen ja Kaupunginlahden ylityksen.

Kuninkaallisten vierailun takia kaupunkiin komennettiin 100 miestä Pohjanmaan rykmentistä, jotka kaupunkilaisten piti majoittaa.

Charta öfver Christinestad uti Österbottn och Vasa Län No. XC. Afmätt år 1751 af Landtmät. F. Bergentin afritad af underteknad år 1797 efter original Chart: som förvaras vid Öfver Intendents Contoiret F A Wiblingen. Lundin yliopiston kirjasto. CC BY-NC-ND 2.5

Aikataulussa pysyen kuninkaallinen seurue, johon kuului 96 henkeä, tuli Kristiinankaupunkiin 20.7.1802 iltaseitsemältä. Maistraatti, kaupunginvanhimmat ja papisto ottivat tulijat vastaan läntisellä tulliportilla ja kuninkaan luvalla ottivat tämän hevosten paikan ja vetivät vaunut raatimies Hanneliuksen talolle, joka toimi majapaikkana. Ohimennen kuningas näki, että Pohjanmaan rykmentin miehet pitivät paraatia torilla.

Kun torin varrella olleeseen taloon oli päästy laukaistiin Tukholmasta ostetut aseet tavanomaiset 128 kertaa kaupungin satamassa olleelta aluksilta, jotka oli koristeltu lipuin ja viirein. Sjöblomin mukaan tässä yhteydessä tapahtui valitettava onnettomuus. Yksi aseista murtui ja merimies Henrik Åman sai vammat, jotka johtivat kuolemaansa. Vastaavaa kuolemaa ei kuitenkaan löydy Hiskiin kirjatuista hautauksista.

Kustaa IV Aadolf kohti Vaasaa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.

Sanomalehdessä Posttidningar 2.8.1802 julkaistu raportti ei suuremmin kuvaile Oulusta lähdön jälkeisiä päiviä. 16.7.1802 kuninkaan seurue päätyi Pyhäjoen pappilaan ja seuraavana päivänä matkustettiin Raahen kautta Kokkolaan, jossa porvaristo tarjosi iltaruuan.

Raahessa on tallella Jenny Montinin ompelukirja (neulakirja), joka Eija Turusen artikkelin kautta antaa hieman lisätietoa. Kirjaan oli omistaja nimittäin tallettanut Augusta Durchmanin (o.s. Hårdh) kertomuksen, jonka Turunen suomensi asuun

Silloin kun kuningas Kustaa IV Adolf Puolisoineen matkusti maassamme ja heitä odotettiin saapuvaksi Raaheen, oli näille Korkeille Vieraille valmisteltu majapaikka johonkin kaupungissamme (kihlakunnantuomari Alopeuksen luo?) ja kuskit olivat jo kehotetut pysäyttämään vaunut, kun Majesteetti ei suvainnutkaan niin tapahtuvan, vaan antoi käskyn, että pitäisi "ajaa suoraan". He tulivat sitten lähimpänä olevan kauppias Johan Soveliuksen talon luo ja se sai majoittaakseen Kuninkaan ja Puolison seurueineen. Tämän suuren kunnian, joka Soveliuksen taloa näin odottamatta kohtasi, huomasi toki ajoissa sen omistaja, joka oli ulkona kadulla ja juoksi hän sekä Lars Frieman ("Moppe ja Lusse") niin lujaa kuin kintuistaan pääsivät lähimpään kadunvarren puotiin (veljekset Sovelius) ja ottivat sieltä mukaansa pakan kangasta, joka kaikessa kiireessä levitettiin Soveliuksen talon rapun eteen.

Muistitieto on siis ristiriidassa aikalaisraportointiin, jonka mukaan Raaheen ei jääty yöksi, kuten Turunen on muistiinpanon tulkinnut.

Åbo Tidning julkaisi 14.8.1802 Kokkolasta tulleet tiedot, joiden mukaan vastaanottajiin 17.7. oli kuulunut Anders Chydenius. Kuningaspari yöpyi raatimiehen leski Catarina Riskan talossa ja heti kun olivat huoneisiinsa tulleet saivat (tietenkin) kuulla 128 laukausta, jotka ammuttiin läheisessä haassa. Puoli yhdeksältä seuraavana aamuna oltiin valmiita lähtöön kohti Vaasaa.

Vaasa pohjoisesta lähestyttäessä kirjassa Finland framstäldt i teckningar

Uudessakaarlepyyssä syötiin keskipäivän ruoka ja Vaasaan päästiin 18.7. illalla. Verkkosivujensa mukaan Pohjanmaan museo on sisustanut ruokasalin vastaamaan sitä, jossa "Abraham Falander kestitti kuningas Kustaa IV Aadolfin seurueineen 19. heinäkuuta 1802, kuninkaan vieraillessa Pohjanmaalla". (Falanderin kohtalosta muutama vuosi myöhemmin oli blogissa juttua viime joulukuussa.)

Vaasasta lähdettiin 20.7. Kristiinankaupunkiin. Siellä on säilynyt tietoja vierailuun valmistautumisesta, mistä kerron seuraavassa osassa.

Kustaa IV Aadolf Iisalmesta Ouluun

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Jouko Pennasen artikkelissaan lainaa Tuomas Kortelaisen Iisalmen seurakuntahistoriaa, jonka mukaan

Iisalmen pitäjänkokouksen pöytäkirjassa on 10.10.1802 ylistävä kuvaus hänen majesteettinsa armollisesta vierailusta Iisalmessa ja hänen lempeästä olemuksestaan. Maan lempeän isän sanottiin huojentaneen alamaistensa murheita siirtämällä uusien verojen määräämistä ja lupaamalla, että Iisalmen komppanian jalkaväen harjoittaminen tapahtuu Kuopiossa, jollei rykmentin harjoittaminen muuta vaadi. Kuopiossa oli silloin 700-800 asukasta.

Sanomalehdessä Posttidningar 2.8.1802 julkaistu kirje (leike alla) tarkentaa, että Iisalmelle tultiin 12.7. ja seuraavana päivänä oli jatkettu kohti Pulkkilan kappelia Oulun läänissä. Läänin rajalla odotti vastaanottokomitea, jossa edustus kaikista säädyistä.

Hieman myöhempi kuva Oulusta kirjasta Finland framstäldt i teckningar

Sanomalehteä elävämmän kuvan vierailusta Ouluun saa Sara Wacklinin kirjasta Satanen muistelmia Pohjanmaalta, jossa sille on omistettu kokonainen luku. Näyte alkupuolelta (suomennoksesta):

Korkeat vieraat tulivat eräänä pilvisenä iltana Ouluun. Maaherra Edelsvärd oli kuninkaallisia vastaan ottamassa. Koko kaupungin väestö oli liikkeellä. Virkamiehet, maistraati ja porvaristo odottivat usiampia tuntia vieraita Limingan tulli-portilla. 

Vihdoin tuli ratsastava käskyläinen ja sen perästä toinen virkasauvoinensa. Nämät ilmoittivat korkeain matkailijain jo pian tulevan. 

Nytpä aaltoili väkijoukko niinkuin meri huokealla tuulella. Siinä tungettiin, kurkistettiin ylös ilmaan, nyittiin, siunattiin, kirottiin ja litistiin. Väkevämmät imivät ilmaa keuhkohinsa että väkevästi jaksasivat huutaa hurraa, kuin tuli kuninkaalliset vaunut näkyviin. Asianomaiset olivat määränneet, että sitä hurraa piti kestämän Limingan-tullista kaupungin lävitse aina mylly-tulliin asti ja vielä vähän enemmänkin, siksi että kuninkaalliset seuroinensa tulisivat maaherrataloon Rännisaarelle. 

Maistraati ja porvaristo olivat puetetut Kustaavin-aikaisiin vaatteihin, soukat silkkikapat ja pienet miekat sivulla. Näitten johtajana oli pormestari, sittemmin lakmanni Lilljedal.
Mutta kaikista silmäänpistävin oli vara-pormestari ja raatimies Timbom väkevän kurkkunsa ja palavan virkaintonsa tähden. 

Kuin kyytihevoset riisuttiin ja maistraati porvariston kanssa kävivät paikallensa, oli pormestarimme ilosta ja kunniasta oikein hurja. Milloin veti hän siloista, milloin taas veti vaunuja eteenpäin huutaen täyttä kurkkua ja suu auki: "hurraa, hurraa!" Vaivattuna lihavuudeltansa hän sekä punotti että hikoili, kunnes vihdoin huokuen ja höyryten kaatui kuraan vaunujen alle. Tämän onnettomuuden ei antanut estää iloansa, jota kesti määrän päähän asti, vaikka suuhunsa saama kura esti parin minuutin ajan häntä huutamasta. Mutta pian soi äänensä taas yhtä kirkkaasti.

Kustaa IV Aadolf Mikkelissä ja Kuopiossa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Arno Forsiuksen perusteellisen artikkelin mukaan kuninkaallinen kiertue saapui Mikkeliin 5.7.1802 ja lähti sieltä 8.7. Rantasalmelle Haapaniemen sotakouluun. Pari päivää myöhemmin kuningas seurueineen oli jo Kuopiossa, josta Åbo Tidningiin (29.9.1802) kirjoitettu raportti esitettiin suomeksi sanomalehdessä Savo-Karjala 26.8.1901.

Heinäkuun 10 pnä klo 1/2 9 i.-p. oli tällä kaukaisella kaupungilla ilo saada ottaa vastaan kuninkaalliset majesteetit heidän kiertomatkallaan Suomessa. Pormestari Bäck ja koko porvaristo oli kaupunkimme tulliportilla vastassa ja saivat he kunnian vetää kuninkaallisia vaunuja asessori Saloniuksen taloon, jonne majesteet suvaitsivat mennä sisälle. 

Samana iltana illallisen jälkeen oli maaherran rouva Ramsay järjestänyt kuninkaallisten majesteettien akkunan alle seuraavan vertauksellisen kuvaelman: Kahdeksan aistikkaasti valmistettua alttaria oli pystytetty: toivolle, rauhalle, oikeudelle, vapaudelle, turvallisuudelle, valistukselle, kasvullisuudelle ja maineelle — sekä vielä niitten keskessä kohoava, kuninkaallisten nimikirjaimilla ja kruunulla koristettu majesteettien alttari. Kaikilla alttareilla oli spriillä täytetyt maljat, jotka yhtaikaa majesteettien saapuessa sytytettiin. Toivon liekki oli shelatininpunainen, rauhan keltainen ja sinivaalea, oikeuden sini-puna- viheriä, vapauden viheriä ja sininen, turvallisuuden tummanviheriä, valistuksen punainen, keltaista kipinöitsevä, kasvullisuuden korkealle kohoava lieska oli puna, kelta, viheriä, maineen kellan viheriä, kipenöitsevä ja majesteettien alttarilla paloi tavallinen juhlavalaistus. Kaikki alttarit olivat kaunistetut sopivilla vertauskuvilla ja lauselmilla ja kustakin niistä tuli esiin herttaisia 6—10 vuotisia kukkarintaisia hengettäriä edeskantamaan kuninkaallisille kunniaa ja kiitosta. Toivon haltijatar antoi majesteeteille kirsikkapuun oksan, rauhan haltijatar kuninkaalle laakeriseppeleen ja kuningattarelle saman puun oksan. Oikeuden haltijatar ojensi kuninkaalle silkkisen rasian, jossa oli kaksi medaljonkia, toinen oikeuden vertauskuva, toinen esittäen miestä hakkaamassa kiveen kruunulla koristettuja K. A. kirjaimia, sekä kuningattarelle samanlaisen rasian Cybele toiselle puolelle kuvattuna ja toiselle lennossa oleva kyyhkynen laskemassa laakeriseppelettä kultaisiin kuningattaren nimikirjaimiin. Uskollisuus antoi lemmikeistä sidotun seppeleen ja turvallisuuden haltijatar kuninkaalle laakerin lehvän sekä kuningattarelle valkoisen sireenin kukan. Valistuksen haltijattaren kuninkaalle ojentamassa rasiassa oli kaksi medaljonkia toinen kuvaava Prometheusta tuomassa tulta auringosta, toinen Orpheusta soittamassa kanneltaan metsäisessä vuoriseudussa; kuningattaren rasian kuvat esittivät toinen Minervaa, toinen kuningattaren nimeä auringossa, joka valaisi asumatonta metsäseutua. Kasvullisuus kantoi kuninkaalle tähkäkimpun ja kuningattarelle silkkisen runsauden sarven, joka oli täynnä tuoreita appelsiineja, sitrooneja, pomeransseja ja omenoita. Maineen haltijattaren kuninkaalle ojentamassa maljassa oli myös kaksi medaljonkia, jotka esittivät mainetta ja kuolemattomuuden temppeliä; kuningatar sai häneltä kissankäpälista (gnaphalium) tehdyn kuolemattomuutta kuvaavan kruunun. Majesteettien alttarilta ojennettiin ylhäisille vieraille useita lautasia mansikoita. 

Kuninkaalliset julki lausuivat korkean mielihyvänsä niinhyvin kuvaelmasta kuin myös siinä esiintyvistä lapsukaisista, jotka kaikki armossa esiin kutsuttiin ja kuninkaallisille majesteeteille esitettiin; ja olivat tällöin haltijattarina neidet Ramsay ja Aminoff sekä mampsellit Brusin, Cairenia, Ekelom, Forstén Ahnger, Dahn ja Dyhr. 

Seuraavana päivänä sunnuntaina pidettiin jumalanpalvelus kun. majesteettien huoneessa, jossa lisalmen rovasti saarnasi. Tämän jälkeen esitettiin upseeristo, virkamiehistö ja porvaristo sekä 20 talonpoikaa ynnä päivällisen jälkeen kaupungin naiset. 

Järvinäkymä Kuopion läheltä kirjasta Finland framstäldt i teckningar

Ehtoolla oli yhteinen illanvietto sotarevisori Masalinilla, jossa kun. majesteetit suvaitsivat olla saapuvilla. Sen jälkeen kävelivät heidän korkeutensa Vahtivuorelle ihailemaan laajaa näköalaa niinhyvin kaupungin kuin myös kallaveden ja sen monien saarien yli. Illallisen oli valmistanut maaherran rouva Ramsay, joka sitäpaitsi, osoittaakseen alammaista mieltymystään kun. majesteettien paikkakunnalta käynnistä, oli yhdessä rouvien Vicandt'in, Salonian, Forsténin, Masalin'in, Backman'in ja Avèn'in kanssa laittanut ruokaa 60 seutukunnan köyhälle. 

Kello 1/2 9. 12 päivän aamuna läksivät kuninkaalliset vieraat Kelloniemen lossille, missä 12 valkoisiin puettua maalaistyttöä lauloivat erästä valtiopäivämies Pietari Väänäsen sepittämää laulua, kuninkaallisten majesteettien noustessa proomuun, jolla he menivät ylitse Toivalaan, jatkaakseen sieltä maanteitse matkaansa Iisalmelle.

Kustaa IV Adolf itärajalla 3.7.1802

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.

Porvoo kirjassa Finland framstäldt i teckningar

Posttidningarin  12.7.1802 julkaisema kirje kertoo Helsingistä lähdön jälkeen pysähdyksestä Porvoossa, josta jatkettiin matkaa 2.7. Loviisaan, jossa tietenkin katsastettiin Svartholman linnoitus. Finnasta löytyy tieto SLS:n arkistoimasta runosta, jonka on ajateltu tulleen Loviisassa kirjoitetuksi kuninkaan vierailun muistoksi.

Loviisasta käsin käytiin 3.7.1802 rajanylityspaikalla Ahvenkoskella. Sanomalehden "några ögnablick" sisälsi Ilkka Mäntylän artikkelin mukaan uhkaavalta näyttäneen välikohtauksen

kun kuningas määräsi koko rajasillan maalattavaksi Ruotsin sinikeltaisin värein. Venäläiset värittivät sen välittömästi jälleen mustavalkeaksi. Arvovaltakiista meni niin pitkälle, että annettiin jo käsky ampua naapurin maalareita, mutta lopulta kuningas perääntyi.

Tämän jälkeen sopikin seuraavasta majapaikasta Peippolan kartanossa (Elimäki) tehdä sotahistoriallisia retkiä m.m Anjalaan, jossa olen käynyt minäkin.

Kustaa IV Aadolf Helsingissä 30.6.-1.7.1802

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Posttidningar jättää jälleen aukon Kustaa IV Adolfin kronologiaan. Edellisessä osassa hän oli 27.6.1802 edelleen Parolannummella, mutta 12.7. julkaistu kirje alkaa soudusta Viaporiin 30.6.1802. Neoviuksen Suomalainen Ajantieto-kokoelma (1911) on tulkinnut viimeiseksi päiväksi Parolassa 27.6., mutta Helsingissä olon ensimmäinen päivä 29.6. on saanut kysymysmerkin jälkeensä. Kuninkaallinen seurue on kadonnut historiankirjoitukselta kahdeksi päiväksi?! Eirik Hornborgin Helsingin kaupungin historia II (1950, s. 461.-2) ei auta, sillä se mainitsee vain kuninkaan myöhemmän käynnin samana kesänä.

Mutta siis 30.6.1802 soudettiin Viaporiin. Ja tietenkin ammuttiin 128 kunnialaukausta saavuttaessa. Kuninkaallinen seurue vieraili telakalla ja varastoissa sekä lääkärin luona. Sitten Jägerhornin rykmentti esiintyi paraatikentällä. Toiselle saarelle siirryttyä nähtiin toinen paraati. (Kuva Kustaanmiekasta kirjasta Finska Kriget 1808-1809)

Keskipäivän aterian tarjosi Cronstedt. Iltapäivällä kuningas tarkasti linnoitusta vielä useita tunteja. Palattuaan kuningattaren luo palattuaan he "pitivät hovia" ja Viaporin naiset esittäytyivät. Lähtiessä laukaistiin taas 128 kertaa.

Seuraavana päivänä eli 1.7.1802 kuningas tarkasti vielä yhden armeijayksikön ja sitten seurue jätti Helsingin. Maanteitse, sillä ensimmäinen pysäys oli jo Malmilla, jossa nähtiin sinne leiriytyneen leskikuningattaren rykmentin paraati.

Keskipäivän ruoka nautittiin Viikin kuninkaallisessa latokartanossa kreivi Klingsporin luona. Viikin latokartanon tilan historian (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:15, pdf) mukaan tila oli tuolloin sotilasvirkatalo. Nykyisen päärakennuksen paikalla sijainnut päärakennus oli kuningasparin vierailun aikaan Klingsporin rakennuttama kaksikerroksinen, josta eri lähteistä poimitut tiedot eivät saumattomasti istu yhteen.

Ensin todetaan että päärakennuksen "alakerrassa oli salonki seitsemine kaksinkertaisine lasiovineen, yläkerrassa kuusi kamaria sekä eteinen. Neljässä kamarissa lasitetut kaakeliuunit. Salonki toimi tanssisalina. Rakennus oli rakennettu ristipuista ja tiilestä." ja että "päärakennukseen tehtiin suunnilleen vuonna 1800 huomattavia lisäyksiä." Mutta seuraavalla sivulla

"Noin vuonna 1800 rakennettiin kartanoon kaksikerroksinen rakennus, jonka sivut olivat lähes 11 metrin pituiset. Sen alakerrassa oli suuri ”salon de balle”. Meillä harvinaista ristikkotekniikkaa – salkorunko ja sen väleissä tiilimuuraus – kokeiltiin tässä rakennuksessa, mutta se ei näyttänyt vastaavan tarkoitustaan, koskapa talo jo vuonna 1810 oli pahoin rappeutunut." 

Eiköhän molemmat kuvaukset koske samaa rakennusta, joka on ollut paraatikunnossa 1802. Rappeuduttuaan rakennus paloi 1830 eli siitä ei ole mitään jäljellä, mutta "Pihaa reunustavista nykyisistä siipirakennuksista lännen puoleinen, satulakattoinen punainen asuinrakennus on 1700- luvulta."

Millään Viikin historiaa esittelevällä verkkosivulla, jonka avasin, ei mainita kuninkaan vierailua kesällä 1802. Juha-Matti Granqvistin summeeraus kuninkaan ja isäntiensä jälkimaineesta selittänee ison osan unohduksesta:

Runeberg kuvaa kuningas Kustaa IV Aadolfin harhamaailmoissaan eläväksi pölvästiksi, armeijan ylipäällikön marsalkka Klingsporin pelkuriksi ja Viaporin komendantin vara-amiraali Cronstedtin maanpetturiksi.

Kustaa IV Aadolf Jokioisten kautta Parolannummelle

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Edellisessä osassa saimme kuninkaallisen seurueen Turusta Hämeentielle. Åbo Tidning mainitsi 19.6.1802 Jokioisisten kartanossa yöpymisestä. (Jokioisissa olen käynyt minäkin, kerran ja toi-sen.) Nykyisen päärakennuksen rakentaminen aloitettiin 1794 eli se oli melko uusi kesällä 1802.

Jokioisten kartano kirjassa Finland framstäldt i teckningar

Vuonna 1794 otetun palovakuutuksen (joista mainitsin keväällä) mukaan alakerta näytti tältä

DA-2015-002929-k03357002

Ja yläkerta tältä

DA-2015-002928-k03357001

Posttidningar 28.6. ja 5.7.1802 (leikkeet alla) täydentää, että kuningas ja kuningatar myös katsastivat paikkakunnalla kangastehtaan, sahan, myllyjä y.m. Palovakuutusasiakirjoihin on dokumentoitu patojärjestely vuonna 1799.

DA-2015-002924-k03355001

Sekä kehräämö ja toinen (?) pato 1800

DA-2015-002963-k03732001

Jokioisista matkustettiin Parolannummelle, jonne kuningaspari seurueineen saapui 17.6.1802 iltakuudelta. Åbo Tidningin (30.6.1802) mukaan kuningas jäi leiriin, mutta kuningatar jatkoi ja jäi Hämeenlinnaan.

Åbo Tidning raportoi 10.7.1802, että kuningas jätti armeijan iltapäivällä 18.6.1802 ja siirtyi Hämeenlinnaan. Seuraavana aamuna kello kahdeksan hän lähti kuningattarensa kanssa kohti Helsinkiä. Mutta Postitidningarin raportointi kertoo muuta. Kuninkaan nimipäivää vietettiin 23.6. leirissä, jonne oli tullut kuningatarkin. Suuri sotasimulaatio oli ollut tarkoitus pitää 25.-26.6., mutta sen esti sääolot. Vielä 27.6. oltiin Parolassa.