Luutnantti Fellbomin elämästä

Lewenhauptin Karl XII:s officerare. Biografiska anteckningar (1920) antaa ymmärtää, että Merimaskussa 10.8.1727 syntyneen ratsumestari Fellbomin pojan äiti oli Anna Elisabet Starck. Kastemerkinnässä äitiä ei mainita, mutta on toki mainittu lapsen saama nimi: Alexander Magnus Fellbom.

Tämä vietti lapsuutensa (todennäköisesti) Merimaskun Sannaisissa, jossa isänsä oli asunut jo ennen sotaa. Lapsuuden jakoi isosisko Anna Elisabeth (kast. 2.2.1725) ja vähemmän aikaa pikkusisarukset Eva Maria (s. 6.8.1728, k. 1732) ja Johannes (kast. 26.12.1730). Äiti kuoli 28.11.1736 ja haudattiin Merimaskun kirkkoon. (RK 1723-31 s. 57)

Isän marraskuussa 1737 solmiman uuden avioliiton jälkeen muutettiin Nauvoon, jossa syntyivät vielä sisarpuolet Anna Kristina 19.11.1738 ja Ingrid 22.7.1741. (RK 1738-44 s. 51) Vain muutaman vuoden jälkeen perhe muutti Paraisten Bläsnäsiin. (RK 1745-51 s. 262) Täällä isä kuoli 8.7.1753.

Alexander Magnus oli tuolloin jo isänsä jäljillä eli sotilasuralla. Henkirakuunarykmentin kersanttina hänellä oli puustellina Mietoisten Sydänperä 10.1.1753 alkaen. Mietoisissa hän meni 26.7.1753 eli vain pari viikkoa isänsä hautajaisten jälkeen naimisiin Catharina Elisabetha Staren (s. 1725) kanssa. Avioliitossa syntyivät lapset Dorothea Elisabet 21.5.1754, Berndt Friedrich 3.8.1755 ja Regina Catharina 21.11.1756 (k. 24.12.1756). Puustellin käyttöoikeus päättyi 17.1.1757 kun Alexander erosi armeijasta. (Wirilander) Jossain välissä hän sai luutnantin arvon, jolla esiintyi lopun elämäänsä.

Kevääseen 1758 mennessä perhe oli muuttanut Lemun Valpperiin, josta käsin vietiin kasteelle 22.3.1758 syntynyt Catharina Charlotta ja 17.8.1759 syntynyt Berndt Otto. He selvisivät lapsuusvuosistaan toisin kuin edellä mainitut kolme lasta ja kesällä 1761 Tenholan kirkon muurattuun hautaan viety 6 kuukauden iässä kuollut Carl Magnus ja kaksi vuotta myöhemmin 22 päivää elänyt Eva Regina. (RK 1769-82 s. 93)

Vuoteen 1771 mennessä Alexander Magnus, vaimonsa ja kaksi lastaan muuttivat Nousiaisten Haatilaan, jossa vaimo kuoli 22.8.1775 (RK 1771-1776 s. 90). Tämän jälkeen perhe näyttää hajonneen. Tytär Catharina Charlottasta tuli everstiluutnantin rouvan kamarineito Nousiaisten Nyynäisiin (RK 1771-1776 s. 77, 1777-1782 s. 84). Hän on elossa Kustavissa vielä vuonna 1783 (RK 1773-1783 s. 55). Veljensä on todennäköisesti Bernt Otto Fellbom, joka meni 28.12.1783 Tukholman Riddarholmin kirkossa naimisiin Anna Greta Björckin kanssa, ja jolla oli ainakin lapset Carl Otto s. 16.6.1784 ja Adolph Fredrik s. 16.1.1787.

Alexander Magnus asettui vuoteen 1790 mennessä Raision Kerttulaan. Samana vuonna hän teki keskinäisen testamentin piikansa Anna Carlsdotterin (s. 1743) kanssa, mikä herättää ajatuksen laittaa sana piika lainausmerkkeihin. (RK 1790-95 s. 154, 1796-1801 s. 97, 1802-1813 s. 97) Saattoi olla, että molemmat lapsensa olivat vielä elossa Ruotsin puolella. 

Ainakin nuorin Alexander Magnuksen sisarpuolista oli elossa ja solmi kolmannen avioliittonsa 29.7.1794 Paraisilla Berendt Wilhelm Hästeskon kanssa. Pari todennäköisesti luki Åbo Allmänna Tidningistä 15.10.1811, että Alexander Magnus eli 89-vuotiaana yhdessä huoneessa yhdessä piian kanssa, joka oli ollut palveluksessaan jo 47 vuotta. Mies oli ollut viisi vuotta sängynomana ja piika ainoana hoitajanaan ja ainoana tulojen hankkijana. Tästä tietoiseksi tullut luutnantti E. Nordenberg ehdotti lähettämään raha-apua.

Åbo Allmänna Tidning 21.11.1811

Sama Nordenberg sai sanomalehdessä kuukautta myöhemmin kertoa avunsaannin määrästä ja vastaanottajien ilosta. Se jäi varsin lyhytaikaiseksi, sillä seuraavaan kesäkuuhun mennessä Alexander Magnus oli kuollut ja keskinäistä testamenttia syytä kuuluttaa (ÅAT 27.6.1812). Asiaa ei ehditty käsitellä loppuun ennen kuin myös Anna Carlsdotter kuoli. (ÅAT 9.7.1812, 16.7.1812, 11.8.1812)

Marraskuusta joulukuuhun

7.11.

• Historiaa musikaalina tai siis konserttina. [Wallenberg: A Musical Tribute]

8.11.

• Onni on 5 minsaa ennen verkkopaltsua huomata, että kotipaita on tarpeeksi siisti videoyhteyden avaamiseen.

9.11

• [Peter Kristensson kertoi saaneensa 1250 kruunun laskun valokuvattuaan itse Norrköpingin kaupunginmuseon taulun kirjansa kuvitukseksi] Onneksi en kysynyt mitään, kun kuvasin Norrköpingin kaupunginmuseon pienoismallia ja länttäsin (melko käsittämättömän) otoksen kirjaani. *viheltää*

10.11.

• Onni on konffa, jonka esitysehdotukset annetaan systeemillä, johon pääsee jälkikäteen tekemään muokkauksia. #enlukenutohjeita

11.11.

• [Vuoden viimeinen Tieteessä tapahtuu -lehti] Sisältää Mia Korpiolan kiinnostavan hankkeen tuloksia artikkelina "Hyvät, pahat ja rumat maallikkoasioitsijat. Mielikuvat oikeudellisen tiedon haltijoista autonomian ajan Suomessa"

12.11.

• "Karoliina Suoniemen uusi lapsille suunnattu tietokirja Ameriikan lapset ei tartu nykyajan pakolaisaaltoihin, vaan sen aiheena on juuri parin edellisen vuosisadan aikainen siirtolaisuus Amerikkaan."

14.11.

• [Hesarissa juttu, jonka jakoteksti "Seitsemän kirjailijaa teki toisistaan aluksi tietämättä teosta brittiläisen Montagu Parkerin ja suomalaisen Valter Juveliuksen arkeologisesta kaivuuoperaatiosta 1900-luvun alun Jerusalemissa."] Ja minäkin tein aiheesta blogipätkän 2017 ja iltsikassa oli ollut juttu 2015. [Onneksi en innostunut enempää.]

15.11.

• Viime viikon blogiähellykseen oli kaverilta tullut kommentti "Hyödyllisiä katsauksia, en ollut ymmärtänyt että kaupunginarkistolla on näin paljon digitoituja aineistoja." Kiva, että joku arvostaa.

18.11.

• Eilinen Punkkua & puhetta -klubi jäi muun ohjelman takia kokematta. Mutta kestääkö Keskisarjan ilman punaviiniä? [Tarjolla siis (edelleen tätä kirjoittaessa) videotallenne, jota en ole vielä (tätä kirjoittaessa) katsonut.]

20.11.

• Onni on nähdä kaipaamansa kirja pinon päällimmäisenä. #väikkäri

22.11.

• Tuttava pyysi tiivistämään väikkärini aiheen ruotsiksi yhteen virkkeeseen. Onneksi on svenska.se, sillä tungin (taas) mukaan sanaa, joka löytyy vain SAOB:sta eli ei ole nykyruotsia. (Lue 1700-luvun lehtiä kaksi vuotta ja tuhoa kielitaitosi.)

23.11.

• Suomalainen Alma Pihl esitellään V&A:n videolla, jossa asiantuntemuksen antaa Ulla Tillander-Godenhielm. (Liittyy parhaillaan esillä olevaan Fabergé-näyttelyyn.)

24.11.

• Kivaa vaihtelua varsinaisten historiakanavien antiin: amerikkalainen vloggaajaperhe etsii Tanskan kansallismuseosta setelien esineitä, joita esittelee asiantuntija.

26.11.

• Keskellä matikkavideota reflektio siitä, kuinka vaikeaa oli löytää luotettavat luvut Yhdysvaltojen vaalien rekonstruktioihin. @standupmaths jakoi käyttämänsä setin, mutta onkohan siinä lähteet merkittynä?
• Kaksi yliopistoa järjestää verkossa(kin) vuoden arkeologisen tutkimuksen esittelyn. Arvatkaapas ovatko samana päivänä? Ja osittain ajallisesti päällekkäin?

1.12.

• Viime kuussa tekemäni esitelmäehdotukset tammikuun tilaisuuksiin menivät läpi. Sitten vaan jännittämään, että pääseekö niitä pitämään ihmisten eteen. (Tänä perjantaina toivoin kuuntelevani tuttuja livenä kirkkohissan päivässä, mutta suositellaan etäyhteyksiä, eli en sitten.)

3.12.

• Kirkkohistorian päivän etäyhteydessä on jätetty oletukseksi avoin mikki. Tästä voi tulla vielä pitkä päivä. [Hanskattiin suht sujuvasti, mutta aiheutti häiriötä.]

4.12.

• Tänä iltana klo 19:00 YouTubessa Kreeta Haapasalosta tehdyn lyhytfilmin ensi-ilta. Tekijä on Kreetan Yhdysvalloissa asuva tyttärenpojan pojantyttären pojantytär.

8.12.

• Ihan vaan katselin tätini ja enoni kanssa vaarini teini-ikäisenä kokoamaa kuva-albumia (esimerkkikuvassa hevosen kanssa pikkusiskonsa). Sitten "piti" tarkistaa jotain @NatLibFi digitoinneista ja lopuksi päädyin tilaamaan vaarin sedän kantakortin @Kansallisarkist .

9.12.

• Sain just Kansallisarkistosta viestin, että tilaamani asiakirja on nähtävissä Rauhankadulla! Selvitysjonot on tosiaan minimaaliset!
• [Tieteiden yön] Ohjelman perusteella uusi Astia (ehkä) julkaistaan ennen Tieteiden yötä. Joko alkaisi pidättää hengitystään?

11.12.

• Yleensä esimerkkinä muualla säilytetyistä "meidän" esineistä on Nousiaisten kultakoru eikä Venäjältä löytynyt ja siellä aina ollut tuohikirje. Kommentti @Viljamitz videosta, joka esittelee @rickbonnie hanketta ulkomaisista museoesineistä Suomessa.
• Kirjavinkeissä matkaoppaat historiaan (Kirjoittajat: @MullanAlta & @PanuSavolainen )

Lelukauppias Hanna Herlin

Joulukuussa 1878 syntynyt Katri Bergholm (o.s. Ignatius muistelee kirjassaan Kuultua ja elettyä lapsuuttaan Helsingissä:

Kluuvikadulla oli myöskin Hanna Herlinin leikkikalukauppa, jonka näyteikkunaa vasten painoin lukemattomat kerrat nenäni nähdäkseni tarkemmin ihanat, prinsessan tapaiset nuket, jotka odottivat ostajaansa. Mutta niitten huimat hinnat, oikein hienot 6-12 mk, tekivät ne minulle jo toiveunissanikin mahdottomiksi. Mutta rouva Herlin oli yhteä ystävällinen, vaikka ostos oli pienikin. Hän rakasti lapsia, mutta hän rakasti myös nukkelapsiaan, jotka olivat kuin hänen ikiomia hoidokkejaan. Kuinka kaunis hän olikaan nukkiensa keskellä.(s. 26-27)

Aitta 4/1929

Liiketoiminta oli Hanna Herlinille lapsuudestaan tuttua, sillä hän oli syntynyt hattumaakari Johan Wecksellin tyttäreksi vuonna 1842 Turussa. Veljensä elämäkerran mukaan perheessä harrastettiin kulttuuria monipuolisesti. Hanna Herlinin muistokirjoituksssa (US 27.8.1929) lapsuuden kotia "kohtalon iskut harvinaisen kovasti kohlivat". Tällä todennäköisesti viitattiin siihen, että kolme veljeään tuli ajan kriteerein mielisairaiksi. Hanna Herlin kirjoitti 1870-luvulla ystävälleen:

»Kun äiti meni naimisiin, oli hänellä sisar, jonka piti asua hänen luonaan, hänellä oli omaisuutta ja isä oli holhooja. Tädillä oli lapsena ollut tulirokko, joka oli tehnyt hänet kuuroksi ja sittemmin hieman omituiseksi, hän riiteli alituisesti, oli ilkeä äidille, mutta auttoi lasten hoidossa, sillä hän piti heistä. Nyt uskoo äiti, että tämä vaikutti hänen vanhimpiin lapsiinsa, koska he kaikki ovat tulleet mielisairaiksi. Sinä aikana kun äiti kantoi heitä ja imetti heitä, hän aina sai kuulla ikuisia riitaa, ja lisäksi oli isä vihainen tädille ja sekin suretti äitiä.» (Ensio Svanberg: "Julle". Josef Julius Wecksell sisarensa kirjeiden valossa. Aitta 4/1929)

Lördagsqvällens jul-
och teaterkalender 1892

Huhtikuussa 1861 Hanna Wecksell meni Turussa naimisiin helsinkiläisen "ulkomaankauppiaan" Kustaa Albert Herlinin kanssa. Tämän ura ei ollut puhtaan nousujohteinen Släktbokin selvityksen mukaan. Viimeiseksi yrityksekseen jäi leikkikalukauppa. Arvatenkin Hanna Herlin oli osallistunut aktiivisesti liikkeen pitoon jo ennen miehensä kuolemaa 19.1.1890. Tuolloin vanhimmat kymmenestä lapsestaan olivat jo aikuisia, mutta nuorin 8-vuotias. Miehen perukirjassa ei ollut yhtään kiinteistöä ja rahan arvoista vähemmän kuin velkaa.

Uuden Suomen muistokirjoitus jatkaa tästä: "Tuoni vei miehesi ja jätti sinut lapsinesi varattomaksi leskeksi. Mutta mielesi ei masentunut, ryhdyit tehtävään, jonka onnistumista moni siihen aikaan epäili. Päätit omalla työlläsi luoda hyvän kodin lapsillesi ja antaa heille kasvatuksen, jonka turvissa pääsisivät omaa tulevaisuutta rakentamaan. Vaikka aivan kokematon olit, pystytit tyhjin käsin oman liikkeen, kaikille 80- ja 90-luvun Helsingin kodeille tutun »Hanna Herlinin leikkikalukaupan», josta tuli pääkaupungin lasten ihailema aarreaitta kymmeniksi vuosiksi."

Tämän aarreaitan sisällöstä kertovat joulun edellä julkaistut tekstimainokset. Esimerkiksi Päivälehdessä 9.12.1897:

Rva H. Herlinin lelukaupan ohitse Atlaksen talossa ei kukaan astu, joka ajattelee pienokaisten joululahjoja ja -iloja. Lapsien mielestä on tämä puoti todellinen Eldorado. Siellä on kaikkea mikä ilahuttaa lapsen mieltä, sekä halpaa että kallista. Höyryllä, lämpimällä ilmalla, sähköllä y. m. käypiä koneita, lokombiilia, junia, pumppuja y. m. on tinkimättömästi yhtä lajiteltu varasto kuin konsaan Sidorowin kalustokaupassa. Mitähän Sidorow vaan ajatellee, kun on saanut näin määrällisen kilpailijan. Leikkikaluja aikuisemmille pojille ja tytöille on suuri kokoelma sekä vanhaa että uutta. Varsinkin välkkyy vastaamme loistavat sota-asut, joita rva Herlin on aikonut Suomen nuorisolle. Siellä on husaari- ja ulaanivormuja sekä keskiajan varustuksia keihäineen ja kypärineen. Tinasotannehiä on tietysti kokonaisia divisioonia. Jos maassamme olisi rauhanystäväin haaraosasto, säikähtyisivät sen jäsenet aivan piloille näistä sotavarustuksista.

Tytöille on nukkeja, valko- ja mustaverisiä, nukentaloja suurempia ja pienempiä, joista ei edes telefooni puutu saatikka sitten muut tarpeellisemmat tarve- ja talouskalut.

Mistä mielä kertoisimme? Eläinkunnan edustajistako, musiikkikoneistako, vaiko juoksevista hiiristä, kapuavista oravista — kaikista on rva Herlin pitänyt huolen, ei mitään ole unhotettu, josta syystä on turhaa ruveta tässä tekemään luetteloa kaikesta. Menkääpäs katsomaan, niin saatte nähdä, olenko väärässä sanoessani tätä puotia "lasten paratiisiksi". 

Hanna Herlin luopui liikkeen pidosta vuonna 1909. Uuteen Suomeen kirjoittanut Murehtiva jatkaa:

Aika kului. Työsi päämäärä täyttyi. Lapsesi olivat aikuisiksi kasvaneet ja itsenäiseen asemaan päässeet. Voimasi alkoivat heikentyä. Silloin rakastavat kädet järjestivät sinulle viihtyisän kodin, jossa liikehuolista ja arkipäivän askareista vapautuneena vielä monta vuotta elit nuoremman polven kunnioittamana ja rakastamana.  

Oheisessa kuvassa Hanna Herlin (vasen reuna) on 82-vuotiaana tyttärensä, tyttärentyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa (F. F. F. 7/1923). Hanna Herlin kuoli 21.8.1929.

P. S. Hanna Herlinin puoti vilahti myös Ester Hjelt-Cajanuksen jouluostosmuistoissa.

Kansalliskirjaston vuoden asiakas 2021!

Sähköpostilaatikkooni tuli 3.12. kaksi viestiä, joiden herättämät tunteet sanoitin FB-päivitykseksi "Postilaatikkoon tuli viesti, joka aiheutti spontaanin jees-jees-jees -ilon. Olen saavuttanut yhden elämäni tärkeimmistä tavoitteista. JEESSS! Palataan asiaan, kun tiedote tulee ulos. Sitten Kasper Strömmanin tapaan tulen liittämään saamani tunnustuksen aivan joka yhteyteen. Ihan varmasti."

Tiedote Kansalliskirjastosta tuli eilen: "Vuoden asiakas 2021 on Kaisa Kyläkoski" Palvelujohtaja Johanna Lilja perusteli valintaa näin:

"Kaisa Kyläkoski käyttää aktiivisesti Kansalliskirjaston palveluita, sekä digitaalisia että fyysisiä kokoelmia sekä osallistuu kirjaston järjestämiin tapahtumiin. Hän pitää kirjaston palveluita säännöllisesti esillä myös omassa blogissaan ja sosiaalisessa mediassa tuoden esiin niin ilon aiheita kuin palvelun parantamiseen tähtääviä ehdotuksia. Aktiivisten käyttäjien palaute on meille erittäin arvokasta, kun kehitämme toimintojamme”

Hienoa, että on huomattu, etten valita ihan koko aikaa. Enkä myöskään valittamisen ilosta. Vaikka yksi kansalliskirjastolainen kyllä kerran vitsaili (?), että lähettämilläni viesteillä on oma kansionsa.

Kuun alussa saamassani viestissä todettiin, että "Tänä vuonna moni sisäinen ääni halusi palkita sinut, sillä pitkäjänteinen työsi aineistojemme parissa ansaitsee tunnustuksen." Tämä samoin kuin Liljan sanat lämmittivät mieltäni todella. Pitkälle on päästy 1990-luvun lopulla kupolisalissa arasti ja tuloksettomasti kortistoa selanneesta sukututkijasta.

Mitäkö on aktiivinen asiakuuteni nyt?  Jos jostain asiasta tarvin tietoa Googlen kanssa on lähes tasoissa haku Kansalliskirjaston digitointeihin. Täällä blogissa olen hyödyntänyt Kansalliskirjaston digitointeja lähes joka postauksessa ja niin usein, etten useinkaan ole jaksanut asiaa edes (ohjeiden mukaisesti) mainita. Kansalliskirjaston erikoislukusalissa olen tutustunut omasta ilosta (mutta sittemmin Ihan Oikeaa Tutkimustakin hyödyttävästi) käsikirjoituskokoelmiin ja painettuihin kirkonkuulutuksiin. Samassa salissa olen saanut eteeni myös väikkärin Ihan Oikeaa Lähdeaineistoa. Väikkärin kirjallisuudesta suurin osa on löytynyt Kansalliskirjaston hyllyistä tai kaukopalvelullaan. Artikkeliharjoituksieni obskyyrit pienpainatteet eivät löytyneet Finnasta, mutta kysymällä kuitenkin jostain osasta kokoelmaa.

Ja lopuksi, mistä huomionosoituksessa on kyse? Tiedotetta lainaten: 

"Vuoden asiakas -palkinnolla Kansalliskirjasto haluaa nostaa esiin merkittävää työtä, jota tekevät kirjaston aineistoja ja palveluita hyödyntävät asiakkaat. Palkitut voivat olla yksittäisiä henkilöitä, tutkimusryhmiä tai organisaatioita. Palkinnon saaja valitaan Kansalliskirjaston henkilöstön toimesta vuosittain."

Aiemmat palkitut, verkkolähteistä koottuna:

2020 (9) Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK

2019 (8) Translocalis-tietokantaa tuottava työryhmä

2018 (7) Lappeenrannan museot

2017 (6) Maijastina Kahlos

2016 (5) Tuomas Salste

2015 (4) Sophie Sälekari ja Juuso Koponen

2014 (3) Tomi Huttunen

2013 (2) ???

2012 (1 2) Yrjö Varpio 

2011 (1) Sirpa Kähkönen

 

Kuvat tietenkin Kansalliskirjaston digitoinneista: Karjalainen tyttö Gottlundin Otavasta ja Kansalliskirjasto kirjasta Vuer af Helsingfors år 1838.

Korjaus/lisäys 16.12.2021: Kommentin perusteella fiksattu palkittujen listaa.

Muistot joulunäyttelystä Aleksanterinkadulla

Vuonna 1879 syntyneen Ester Hjelt-Cajanukseen lapsuuden joulumuistoihin Helsingissä liittyy vahvasti "neiti Elminin" puoti. 

Heti saatuamme isältä lanttimme [joululahjojen ostamiseen] kiiruhdimme Fabianinkatu n:o 31:ssä sijaitsevaan Antikvariseen kirjakauppaan tai Elminin puotiin, joka oli Aleksanterinkatu n:o 9:ssä, puutalossa, vastapäätä Fazerin nykyistä suurta liikepalatsia. Muita joululahjakauppoja en muista tältä ajalta. Herlinin leikkikaluliike tuli kysymykseen vasta myöhemmin, kun olimme saaneet suurempia käyttövaroja (sieltä ostettiin Teddy-nukkeja ja pikkueläimiä). Antikvarisessa kirjakaupassa oli kaikenlaisia pelejä, värityskirjoja, kiiltokuvia, värejä, kortteja ym., mutta Elminin puoti oli kuitenkin houkuttelevampi.

Kadunpuoleisessa huoneessa myytiin kuten tavallista hattuja, nauhoja ja ompelutarvikkeita, mutta oikeanpuoleiselle seinälle ja sen jatkoksi oven läpi pihanpuoleiseen huoneeseen kaikille seinille oli järjestetty valkoliinaisia pöytiä ja niillä oli joukottain leikkikaluja, varsinkin pieniä mekaanisia esineitä, kuten junia, eläimiä ym. Erikoisen ihastunut olin pieniin harmaisiin "luonnollista kokoa" oleviin hiiriin. Korkeimmilla hyllyillä oli riveittäin nukkeja ja pahvihevosia, joilla oli oikea harja ja häntä. Näiden varsin haluttujen esineiden lisäksi, jotka yleensä kuitenkin olivat huomattavasti ostokykymme yläpuolella, oli siellä sadoittain pieniä halpoja esineitä, joihin lopuksi täytyi tyytyä, jotta rahat riittäisivät kaikkien kotona olevien joululahjoihin tai ainakin niille, jotka eivät saaneet "ommeltuja tavaroita".

Elminin puotineidit olivat ihastuttavan kilttejä ja herttaisia, ja neiti Elmin itse oli mielestäni hyvin komea ja kaunis. Hänellä oli hienosti kammatut ruskeat kiharat ja kuosikkaat vaatteet - hän käytti näet kureliiviä ja oli "nyörätty", mikä mielestämme oli tavattoman hienoa. Ei ole epäilystäkään etteikö hänellä ollut tarkka silmä huomaamaan, mistä lapset pitivät. (Ester Hjelt-Cajanus: Joulunviettoa Helsingissä 1800-luvun lopulla. Kirjassa Muistikuvia III. 1956) 

Finland 3.12.1890

Kuvauksen perusteella kyse on erityisestä "joulunäyttelystä" ja  sanalla hakien selvisi, miksi "neiti Elmin" oli jäänyt löytämättä. Hjelt-Cajanus muisteli Hilma Ellminiä, jonka liikkeen palvelu jätti hyvän muiston monelle. Erityinen esimerkki vielä Hjelt-Cajanukselta

Aarne-veli oli saanut ensimmäisen joululahjansa - 1 markan. Hän tahtoi mennä yksinään ostamaan joululahjojansa. Ihmeellistä oli, että hän jouluna lahjoitti ihan jokaiselle perheenjäsenelle oman lahjan. 

Lahjojen yhteenlaskettu arvo kohosi huomattavasti yli 1 markan. Poikaa kuulusteltiin, jolloin hän viattomasti kertoi menneensä Elminin puotiin ja ojentaneensa lanttinsa neidille sanoen: "Saako tällä joululahjoja koko kotiväelle!" "Montako teitä sitten on?" kysyi neiti. Poika luetteli: "Pappa, Mamma, Esther, Aino, Inni, Tyyni, Evi, Miili, Ella ja Lyydi." "No, tulepas niin katsotaan", sanoi kiltti neiti ja niin he yhdessä valitsivat lahjat. Äiti sai neulakirjan, Isä ja Esther lyijykyniä, sekä kaikki muut yhtä ja toista pientä. Kun jälkeenpäin kysyimme asiasta neiti Elminiltä, totesi hän, että liikkeeseen oli tullut pieni vaaleakutrinen poika, joka kumarsi kohteliaasti, ojensi markan ja pyysi saada sillä ostaa joululahjoja "koko kotiväelle". Hän oli vastustamaton, neiti selitti, ja sentakia he eivät olleet niin turhantarkkoja hintoihin nähden. 

Perinteinen Lucian päivän juhlinta

Julbudskap till barnen 1894

Viime vuonna tähän aikaan Museoviraston johtaja Tiina Merisalo twiittasi: "Ensimmäinen tieto Lucia-neidosta Suomessa on vuodelta 1898, Svenska fruntimmerskolan i Åbo -koulusta. #Luciaperinne on 1900-luvun aikana levinnyt suomenruotsalaisesta kulttuuripiiristä laajemminkin osaksi joulun odotusta. Kuvassa lienee tarjolla myös sahramipullia, "lussekatter"." Teki mieli kommentoida, että Suomessa Lucian päivällä on pidempiä ja unohdettuja perinteitä, mutta todetaan se nyt.

Vuoden 1724 koulujärjestyksen mukaan syyslukukausi päättyi Lucian päivänä. Syntyneestä juhlatraditiosta Sara Wacklinin muistelmien kuvaus Oulusta on varhaisimpia edustaen 1780-lukua:

Lucian päivänä Joulun edellä oli nuorison suurin juhla, sillä silloin paloi avarassa koulu-huoneessa sadottain talikynttilöitä, joista moni antajallensa oli arvosampi kuin toiselle vahakynttilä, sillä köyhimmänkin lapsen omaiset saivat sinne viedä kynttilänsä. [...] Kello kuusi oli koko koulu valistettu. Puu-kaaria asetettiin ikkunoihin ja ne kynttilöitä täyteen. Niitä pantiin myöskin puu-ruunuihin ja yleensä minne vaan kynttilän sopi asettaa. Seinän rakoihin pistettyihin päretikkuinkin asetettiin kynttilöitä samoin kuin niihin reikiin, joita pojat olivat kaivaneet seiniin ja penkkiin.

Vasabladetissa 24.12.1914 julkaistussa V. K. E. Wichmannin (s. 1856) kirjoituksessa Huru skolgossarna i forna dagar firade julens ankomst kertoo traanilamppujen ja talikynttilöiden ajasta, jolloin koulun lussijuhlassa valaistukseen yhdistyi laulut ja tanssi, erityisesti kaaritanssi latinankielisellä tekstillä. Nämä vaativat viikkojen harjoittelua. Kuvattuaan omien kouluvuosiensa käytäntöjä tarkasti ja laulujen sanoja myöten Wichmann esittää yleisempiä tietoja. Käytössään olleen rehtori L. L. Laurénin (s. 1824) muistelman mukaan tämän lapsuudessa lussijuhlien ohjelma Vaasassa oli yksinkertaisempi eikä kiinnostanut koulun ulkopuolisia. 

Porvoon tyttökoulun Lucian päivää 1855 juhlistettiin joulukuusella ja oppilaat saivat pienen lahjan: kirjan ja vehnäsen (Borgå Tidning 3.5.1856). Mieleen tulee opettajamummoni pikkukoulun joulujuhlan paperipussissa jaettu piparkakku.

Helsingfors Tidningar toteaa viikkokatsauksessaan 14.12.1861, että edellisenä päivänä "nuorison iloisena Luciana" useimmat koulut olivat päättäneet lukukautensa. Lyseo ja tyttökoulu juhlivat "Luciaansa" 14. päivä "valaistuksella ja piparkakuilla". Hufvudstadsbladetin Helsinki-kroniikassa 17.12.1866 mainitaan useimpien koulujen viettäneen "Lussi"nsa eli ilmeisesti päätösjuhlan nimi ei ollut sidoksissa Lucian päivään. 

Kansakoulujen myötä tavat ja lussijuhlan nimi ehtivät ennen jälkimmäisen katoamista levitä maaseudulle. Aamulehdessä 24.12.1890

Lussijuhla Akaassa. Kello 6 aikaan aamulla tämän kuun 20 päivänä alkoi tulvailla juhlapukuun puettua yleisöä pitäjämme kansakoulu-kartanoon. Alettiin näet viettää n. s. Luusia eli Joulujuhlaa, johon koulua käypä pienokaisparvi vanhempainsa keralla oli kokoontunut. Kansakoulua harrastavat henkilöt olivat valmistaneet mieltä ylentävän tilaisuuden yleisölle...

Vuoden 1894 joululehdestä ylle leikatun kuvan kynttiläkruunuinen tyttö liittyi vain läntisen ja eteläisen Ruotsin kotien juhlaperinteeseen. Samassa jutussa suomalainen Maria muistelee Italiasta käsin kotimaata: "i dag fira de lussifest der hemma i Finland, alla skolor stråla af ljus och skolbarnen dansa kring sina vackra julgranar."  

P. S. Lucian juhlinnan kehityksestä ja muodoista Ruotsissa on asiallinen katsaus Linn Henrikssonin kandityön Lucia: Traditionens helighet – en religionsvetenskaplig jämförelse av luciafirandet mellan 1927 och 2019 luvussa 3.1. 

Luwunlasku Suomen Biblia-Seurain Jäsenistä Talonpoikasesta Säädystä (6/7)

Waasan Biblia-Seuran Läänissä:

• Berg, Dan. Talon Isäntä
• Broända, J. Lautamies, Pys. Jäs.
• Cederlund, Adam Kirkon Isäntä (Kirkkowäärti)
• Hannuksela, Tuomas Kihlakunnan Tuomari, Pys. Jäs.
• Hille, M. Talon Isäntä, Pys. Jäs.
• Hurr, And. Lautamies
• Ilka, Kirkon Isäntä (Kirkkowäärti)
• Jouppi, Tuomas Talon Isäntä, Pys. Jäs.
• Jussila, Mikkel Kuudennusmies
• Kalalahti, Joh Lautamies
• Kanganpää, Elias Lautamies
• Kauppinen, Joh. Kuudennusmies
• Keto, Erik Lautamies Pys. Jäs.
• Keto, Mikkel Lautamies, Pys. Jäs.
• Koiwisto, Henrik Lautamies
• Kokkinen, Joh. Kirkon Isäntä (Kirkkowäärti)
• Kokko, Joh. Lautamies
• Kokko, Tuomas Talon-Isäntä
• Kort, H. Lautamies, Pys. Jäs.
• Kriikku, J. Kirkon Isäntä (Kirkkowäärti)
• Krook, Henr. Kuudennusmies
• Kumbalain, Matti Lautamies
• Kuittula, J. Kihlakunnan Tuomari
• Kyyng, Salomo Talon Isäntä
• Launinen, Isakki Talon Isäntä
• Lekkas, Matti Lautamies
• Luhtala, M. Kirkon isäntä (Kirkkowäärti)
• Muhonen, T. Kirkon Isäntä (Kirkkowäärti)
• Nikkola, Herm. Talon Isäntä
• Nygård, M. Kihlakunnan Tuomari, Pys. Jäs.
• Pannula, Joh. Talon Isäntä
• Pentilä, Isakki Lautamies
• Pörn, Jacob Lautamies, Pys. Jäs.
• Rabbi, Matti Kihlakunnan Tuomari
• Randa, Walentin Lautamies
• Roina, Matti Lautamies
• Riesala, Matti Lautamies
• Räihä, Joh. Kuudennusmies
• Röystölä, Henr. Lautamies
• Sipilä, Matti Kuudennusmies
• Soini, J. Lautamies, Pys. Jäs.
• Taipale, Matti Kuudennusmies
• Tewahanen, Isakki Talon Isäntä
• Tjäru, A. Lautamies, Pys. Jäs.
• Turja Enokki Kuudennusmies
• Waris, Gust. Lautamies