Tutkittua 1600-luvusta

Tänään on juhlapäivä. Tuttavani Henri Hannula puolustaa väitöskirjaansa kävelymatkan päässä eikä minulla ole mitään flunssan oireita eli pääsen paikan päälle. Olettaen, että mahdun saliin.

Henrin työn otsikko on Free Ships, Free Goods. Dutch Foreign Policy and Commercial Relations with Denmark and Sweden 1675-1690. Hän ei lusmuillut vaan teki Ihan Oikeaa Tutkimusta eli luki usealla kielellä käsinkirjoitettuja arkistomateriaaleja useassa maassa. Sivulöytönä tuli uutta tietoa Turun perustamisajasta! (Artikkelin Milloin Turku perustettiin? Kaupungin historian muistaminen uuden ajan alun historiankirjoituksessa ja tulkinta kaupungin perustamisajankohdasta SKASiin kirjoittivat yhteistyönä Henri Hannula, Panu Savolainen ja Reima Välimäki.)

Tutkimus 1600-luvusta käy yhä harvinaisemmaksi, mutta opinnäytelinkkieni varastoon on sentään kertynyt jotain perinteisen aasinsillan hyödyntämiseksi:

• Larsson, Josefine & Willsäter Andersson, Emelie. Inägomarkernas dynamik och förändring: En studie av marknamnskontinuitet och fredningssystem i nordöstra Skånes åslandskap år 1570 - ca 1700
• Thorelli, Johanna. De tjänstvilliga vännernas samhälle: Abraham Brahe och den svenska eliten 1590–1630
• Höglund, Patrik. Skeppssamhället: Rang, roller och status på örlogsskepp under 1600-talet
• Jonsson, Sarah. Att betala med sitt liv: En undersökning av rådstugurätten i Stockholm via Stockholms tänkeböcker från 1600–1630
• Stenlund, Nicklas. Kungliga västgöta regemente - förändringen av rekryterings och avancemang under 1600-1800-tal
• Carlsson, Erika. Mellan stuga och kolmila: Kolmilares religiösa fält mellan 1600–1950.
• Rönnqvist, Miriam. Der königliche Vater und seine ungehorsamen Kinder : Furcht vor Bauernrevolten, Revoltenkommunikation und politische Kultur im frühneuzeitlichen schwedischen Reich
• Edlund, Estrid. Ett enhetligt begär efter skiftande ideal: Förtjänster och åskådningar i ansökningar av adelskap 1620–1820
• Karlsson, Albin. Guds ära, rådets behag och rikets lugn: Åberopandet av Gud i det svenska riksrådets protokoll 1621-1636
• Nyholt, Sanna. “Not even with a cudgel in their head, the Russians understand”: Hierarchies and the concept of micro-communities on noble estates in Swedish Ingria 1623-1656
• Ruotimaa, Paulina. Bekännelser inför döden under svenskt 1600-tal: En mikrohistorisk analys av domboksbekännelser i Östra härad i Småland och Snevringe i Västmanland
• Rafai, Romain. Fighting the Covenants with the Evil: Women and Collective Violence in Stockholm (1667-1686)
• Langlott, Elin. Det stora frihetsbrevet: En studie av lappkodicillen och relationen mellan samerna och den svenska kronan 1670
• Uvén, Peter. ”Man hoppas här, näst Guds tillhjälp så skalldet bliva det Svenskas Västindien”.: En studie om historiebruket kring Silvergruvan i Nasafjäll
• Eriksson, Elin. Föränderliga rum: Rumsteoretiska perspektiv på småstaden Eskilstuna 1680 – 1747
• Mörner Stenberg, Maria. Alltid med rättsinnig världslig överhets samtycke: Prästernas argument om kyrkotukt, kyrkoaga samt andligt och världsligt regemente i debatten som föregår 1686 års kyrkolag
• Renström, William. Credit at Court: Court servants and urban credit markets 1688-1708
• Magnusson, Vide. En varulvs möte med marxism: En fallstudie kring maktutövning i 1600-talets Livland
• Haapala, Eeva. Omaisuusrikokset Lammin pitäjässä nälkävuonna 1697
• Hyle, Sami. Suursodan historiografian jäljillä : Kolmikymmenvuotinen sota 2000-luvun ruotsalaisessa, saksalaisessa ja suomalaisessa historiantutkimus- ja tietokirjallisuudessa
• Lundqvist, Marcus. Karl XI - Viljestark eller viljelös?: En kvalitativ och komparativ studie om hur Karl XI har skildrats i historieböcker mellan 1886-2019

Kaksi paikkaa Helsingin historiallisten karttojen vertailuun

 "Voi, kun tän saisi kohdistettua nykykartalle ja vertailtua..." Tällaistahan on tullut toivottua erinäisiä kertoja esimerkiksi Helsingin historiaa miettiessä. 

Viimestään vuodesta 2015 on ollut käytössä Geoserver-esikatselu, jossa "voit esikatsella osoiterivillä määriteltyjä Helsingin kaupungin avoimia paikkatietoaineistoja ja ladata ne haluamassasi muodossa. Sivun toteutus on avointa lähdekoodia." Ulkonäöltään yksinkertaista sivua ei ole minusta suuremmin mainostettu ja sen olemassaolo ja osoite pääsevät itseltänikin usein unohtumaan. Sivustolla ei ole mitään tietoa siitä, kuka on tehnyt historiallisten karttojen kohdentamisen eikä linkkiä lisätietoon käytetyistä kartoista.

Historialliset kartat ovat 1800-luvun kaavoja ja 1900-luvun opaskarttoja. Historiallisin tarjolla oleva kartta on "merikartta_1790". Itseäni kiinnostava maa-alue näyttää siinä tältä.

Sivusto tarjoaa mahdollisuuden karttojen vertailuun päällekkäin, tässä taustalla 1917-18 opaskartta. Tiiraillen erottuu esimerkiksi ratapihan sijainti Kluuvinlahdella sekä taipaleen kulku reilusti nykyisten Hesperiankatujen eteläpuolella. Näkyy myös se, että 1700-luvun lopun kartan Turun tien linjaus Töölön kohdalla on rantaviivan ulkopuolella eli tarkkuus ei ole kovin kummoinen.

Karttojen läpinäkyvyyden säätö on sivustolla suhteellisen yksinkertaista ja on myös helppoa pitää kiinni yhdestä rajauksesta ja vaihtaa karttaa. JOS on ensin ottanut valikosta sivun yläreunaan "esille" kaikki kartat, joita haluaa vertailla. Käsityönä voi siis tehdä tällaisia vertailuja.

Toinen Helsingin kaupungin tarjoama karttapaikka on Karttapalvelu, jonka ylläpito vuosi sitten tiedotti, että "Helsingin karttapalvelussa voi tarkastella Ruotsin ja Suomen valtiollisten arkistojen vanhoja karttoja: pitäjänkarttaa (1749), rekognosointikarttaa 1780-luvun alusta sekä topografista karttaa 1870-luvulta itsenäistymiseen saakka. Kahdesta ensin mainitusta voi esim. bongata muinaisen Töölönjärven (Tölö träsk) sijaintia. Kartat löytyvät Taustakartat > Historialliset aineistot > Muiden tuottajien kartat -otsikon alta." Miksiköhän nämä eikä (myös) kaupunginarkiston (varhaisimpia) yleiskarttoja?

Itseltäni tiedotus meni ohi ja kaverin FB:ssä tekemä nosto unohtui, joten testailin tätä mahdollisuutta vuoden viiveellä. Aluksi tuntui, että karttojen läpinäkyvyyden säätö vaati ylimääräisiä klikkauksia, mutta kun älysin ottaa tässäkin "esille" kaikki historialliset kartat, mahdollisuudet olivat samoja kuin Geoserverillä. Hyödyllisen läpinäkyvyyden aikaansaanti vaati aina säätöä, joten molemmissa toiminnallisuus voisi olla "jotenkin" yksinkertaisempi.

Senaatin kartalla Turuntie osui uskottavasti Mannerheimintiehen, joten todennäköisesti tässä myös teurastamontien tms. linjaus on lähempänä totuutta. 

Toisin kuin Geoserverillä, täällä on hyvin perusteelliset kuvailutiedot, kunhan älyää ne avata. Esimerkiksi minulle täysin uusi "pitäjänkartta" on "Historiallinen kartta vuodelta 1749 ((Geographisk charta öfver Helsinge sokn, uti Borgå härad och Nylands län belägen, afmät år 1749 af Fried. Joh. Fonseen). Karttaa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkivet). Helsingin pitäjän alue vuonna 1749 sekä lähialueita. Skannattu alkuperäisestö kartasta ja asemoitu koordinaatistoon Helsingin kaupunkimittauspalvelujen toimesta." Vain tarkempi arkistosignum jää puuttumaan.

Kyseisessä kartassa kotiseutuni näyttää tältä.

Mutta karttoja on paljon enemmän kuin näissä palveluissa, joten vihdoin ja viimein innostuin tekemään uuden version tekstistä Uusi kotini vanhalle kartalle - videomuodossa. 

Ilmestynyt: Pernarutto 1700-luvun Suomessa

Eilen julkaistiin Kalmistopiirissä tekstini Pernarutto 1700-luvun Suomessa. Sen "inspiraatiolähteenä" oli väitöskirjatutkimukseni takia kolme vuotta asunnossani pyörinyt Johanna Widenbergin kirja Den stora kreatursdöden. Kampen mot boskapspest och mjältbrand i 1700-talets svenska rike (2017). 

Loppujen lopuksi käsikirjoitukseeni ei tullut mitään sanomalehtien kirjoituksista, joissa raportoitiin karjasairauksia tai neuvottiin niiden parannuskeinoja. Mutta omaksi opikseni luin nyt vihdoin Widenbergin kirjasta Suomea koskevat osat ja vertailin niitä Suomesta Inrikes Tidningariin kirjoitettuihin sanomiin sekä Elis. Sidenbladhin poimintoihin taulukkolaitokselle toimitetuista tiedoista. (Kiitokset menneisyyden minälle, joka teki Sidenbladhin kirjasta kattavat muistiinpanot.) 

Kävi selväksi, kuinka merkittävästä asiasta oli kyse yhteiskunnassa, jossa karjasta oltiin riippuvaisia ja siinä oli kiinni merkittävä osa omaisuudesta. Lisäksi pernarutto eläimissä saattoi tarttua ihmisiin ja tästäkin löytyi ikävän monta todistetta. Näin ollen ajattelin, että lyhytkin katsaus on kirjoittamisen arvoinen. 

Klassisesti aihe tuli tietenkin uudelleen vastaan tehtyäni tekstin ja lähetettyäni sen toimitukseen.  Sakkolan seurakuntakronikassa kuvataan vuoden 1798 lammasruttoa, jota kutsuttiin myös siperialaiseksi sairaudeksi. Lampaiden lisäksi se tappoi paljon hevosia ja lehmiä sekä joitakin ihmisiä. Sama tauti tappoi pitäjässä vuonna 1807 paljon karjaa ja 9 ihmistä. Mutta mistäköhän taudista tässä oli kyse? Toivottavasti joku (eläin)lääketieteestä oikeasti ymmärtävä joskus tekee vielä lisätutkimusta, sillä Widenbergin päähuomio oli Ruotsin puolella, jossa kärsitty karjarutto ei tullut Suomeen.

Sahanhoitajan tyttären kihlautuminen

Mäntyharjun Voikosken sahanhoitajan Gustaf Anton Åbergin tytär Antoinette (s. 23.2.1829) lähetettiin 1840-luvulla Loviisaan opiskelemaan Desarneauxin pensionaattiin, josta hän palasi kotiin 17-vuotiaana. Koti sahalla oli "täysin erillään "sivistyneestä" maailmasta, Sarkaveden rannalla, laajan metsäisen takamaan liepeillä. Lähimmät naapurit olivat kahden peninkulman päässä kirkonkylässä. Teitä ei ollut minkäänlaisia, vesitse oli vebeillä liikuttava. Nämä venematkat olivat usein sangen vaivalloisia, joskus vaarallisiakin, riipuen ilmoista, sillä Sarkavesi on suuri järvi peninkulmaisie avoselkineen."

Syrjäisyydestä ja perheen isän vuonna 1845 tapahtuneesta kuolemasta huolimatta Antoinetten kaksi sisarta pääsivät pitkälle. Isosiskosta Victoriasta tuli taidemaalari ja pikkusiskosta Kittystä Euroopassa koulutettu opettaja.

Antoinette puolestaan pääsi vapuksi 1847 Mäntyharjun pappilan vieraspitoihin. Tyttärelleen myöhemmin kerrotun mukaaan pappilassa Karjalasta käymässä ollut nuori pappi Magnus Ingman ihastui Antoinetten silmiin ja tämä puolestaan nuoren miehen ryhtiin, että he kihlautuivat oitis. Ingmanin oli virkavelvollisuuksiensa vuoksi lähdettävä kotiseurakuntaansa jo parin päivän päästä eikä hän ehtinyt käydä tapaamassa tulevaa anoppiaan, jolta ei siis myöskään kysytty lupaa avioliittosuunnitelmiin.

Oli määrä viettää häät elokuun keskivaiheilla tahi lopulla ja isoisäni piti toimittaa ilmoitus tästä ajoissa Uudellekirkolle. Mutta postinkuljetus oli siihen aikaan siksi hidasta ja epävarmaa, ettei sulhanen ehtinytkään saada täsmällistä tietoa hääpäivästään. [...] Isäni ei tiennyt, kuten sanottu, hääpäivää, vaan arveli sen olevan 19-20 p:nä elokuuta. Niinpä hän melkeinpä onnen kaupalla ajaa nytkytteli Mäntyharjun kirkolle ja tuli kun tulikin juuri "kreivin aikaan" perille, päästäkseen mukaan venekyytiin, jolla vieraat, rovasti etunenässä, tekivät lähtöä häätaloon. Jos hän olisi saapunut puolisen tuntia myöhemmin, ei hän olisi ehtinyt omiin vihkiäisiinsä! 

Nuori morsian oli luottavaisena odottanut häihin valmistuvassa talossa vakuuttaen äidilleen "Ei hätää, kyllä hän tulee!"

Lähde ja lainaukset:
Naëmi Starck (Ingman): Laulajattaren muistelmia. 1928

P. S. Mäntyharjusta puheen ollen muistutus virtuaalimuseostaan. Tekstissä mainitussa pappilassa toimii se varsinainen, jossa vierailin kesällä 2018.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1840

Turun tullikamarin vahtimestari Carl Lindegren pelasti oman elämänsä menettämistä pelkäämättä  hukkumiselta alaikäisen kisällintyttären Adolfina Westerholm ja sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 13.1.1840)

Laivuri P. Petrell, kuljettaessaan suomalaista Sophia-alusta Oulusta pelasti merihädästä Henric Boströmin, joka oli ollut matruusi Suomen ensimmäisessä meriekipaasissa. Tästä hyvästä Petrell sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 18.2.1840)

Kokkolalainen kauppias M. Hongell ja raatimies Donner olivat järjestäneet laitoksen alaikäisille lapsille, joiden vanhempien pitää käydä töissä kodin ulkopuolella. Siis päiväkodin?! Tästä hyvästä Hongell sai keisarilta kultaisen mitalin kaulaan nauhalla sidottavaksi. (FAT 16.6.1840)

Viipurin raatimies Elfström oli pitkään rahakorvauksetta ollut Viipurin läänin työ- ja ojennuslaitoksen johtoryhmässä. Palkan sijaan hän sai keisarilta kultamitalin (FAT 16.6.1840)

Limingan alueen rokottaja Anders Sundman sai rokotusten edistämismitalin (Helsingfors Tidningar 17.6.1840). Tämä päätös ei välttämättä kulkenut keisarilla, mutta sopii sekasotkuun.

Isonkyrön seurakunnan kirkkoväärti, talollinen Michel Ericsson Erickala, kunnostautui vuonna 1837 tapahtuneen kirkkovarkauden selvityksessä ja syyllisten kiinniotossa, joten hän sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 29.8.1840) Näin sanomalehdessä luki, mutta katsottuani Isonkyrön rippikirjan 1831-39 Ulvilan kylän Erkkilän sivua 338, jossa kirkkoväärtiksi on merkitty Michel Andersson (s. 26.2.1802) rohkenen epäillä painoerhettä. 

Talollinen Henrik Mattsson Kuorikoski tai Qvickants sai keisarilta hopeisen mitalin kirkkorakennuksistaan ja muista yleisistä rakennuksista. (FAT 28.10.1840) Vaihteeksi julkkis, joka ei uutta esittelyä kaipaa, joten linkitetään Wikipediaan, jossa hopeamitalia ei mainita.

Iisalmen lukkari Fredric Zimmerman apunaan räätäli Michel Huttinen ja talollisten pojat David Kaupinen, Anders Janhunen ja Anders Korhonen olivat keväällä 1839 omat elämänsä vaarantaen pelastaneet useita hukkumisvaarassa olleita. Zimmerman sai palkinnokseen hopeisen hengenpelastusmitalin ja 100 ruplaa. Muut miehet saivat 50 ruplaa kukin. (FAT 18.12.1840)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Vapusta kierrätettyä

Myötiä vapunpäiväksi (30.4.2012)

Rumasta ilmasta huolimatta toista tuhatta osanottajaa! (1.5.2013)

Vappukuvaelmia (1.5.2015)

Satunnainen sitaatti vapunvietosta (1.5.2018)

Paljon on vappuun liittynyt tapoja (1.5.2020)

Helsingin vappu vuonna 1891 (1.5.2021)

Kuva vapputunnelmasta on vuoden 1914 lehdestä Ilonen vappu.

40. kuukausi jatko-opiskelijana

Huhtikuun 3. päivän FB-päivitys: "Edelleenkään en tiedä mitä olen tekemässä, mutta väikkärin esitarkastusprosessi on initioitu työntämällä käsis plagiaattitunnistukseen. Henkisesti valmis prosessin sakkaukseen ennemmin tai myöhemmin, mutta jos jostain löytyy kimuranteiksi kolme vuotta haukuttuja lauseitani, niin olen suuresti hämmentynyt." 

Hämmennystä esitarkastusprosessista oli riittänyt maaliskuulle ja riitti huhtikuullekin, mutta plagioitua tekstiä ohjelmisto ei väitöskirjaksi tarkoitetusta käsikirjoituksestani löytänyt. Joten jätin sen seuraavana päivänä virallisesti esitarkastukseen. Sähköpostilla, johon en saanut kummaltakaan vastaanottajalta kuittausta eli ei tuntunut kovin merkittävältä. Jälleen kerran: onneksi on FB-kavereita tukena.

Herra tietää, mitä esitarkastukseen työnsin, sillä aivoni eivät todellakaan toimineet kuun ensimmäisinä päivinä täydellä teholla. Ne nimittäin tuottivat suunnitelman, jossa jätön jälkeen "voit relata toukokuun puoliväliin ja siinä ajassa voisit saada Töölön Taipaleen siivottua julkaisukuntoon." Heh!

Ensinnäkin, vaikka Töölö-projektin pätkiä on ilmestynyt täällä blogissa useita, paljon on vielä kirjoittamatta. Ja tutkimatta, mikä tuli selväksi pienellä piipahduksella aineistoon. Oli päässyt  unohtumaan kokemuksella opittu totuus: ei ole olemassa nopeita tutkimusprojekteja. 

Toiseksi, alkukuusta oli syytä FB-päivitykseen "Papruni hyväksyttiin ruotsalaisessa "linnassa" järjestettävään konffaan! Klassikot a) ruotsalaiset eivät osaa kirjoittaa suomalaista nimeä ja b) minä en osaa käyttää alaotsikoita niin, että aiheeni olisi ymmärrettävissä." Tästä palasi mieleen, että yksi esitykseni oli hyväksytty myös toukokuiseen tilaisuuteen ja toinen kesäkuiseen tilaisuuteen. Ja oli hyvin todennäköistä, että toukokuulle tulisi yksi ja kesäkuulle toinen presis lisää. Ja kesäkuulle olin luvannut tutun päätoimittajan lehteen artsun, jota en ollut vielä aloittanutkaan. Eli hyvästit Töölö-projektille tässä välissä.

Kolmanneksi tein jotain fiksua eli kävin läpi Opinahjon ohjeistusta väitösprosessin jatkoon ja loppuun. Jälleen aivan mystistä passiivin käyttöä, epämääräisyyttä ja epäloogisuutta, mutta aikajanasta valkeni (toivottavasti) olennainen. Yhdistin tämän tiedon tiedekuntaneuvoston kokousaikatauluun ja viime vuosien pöytäkirjoista keräämiini väitösprosessien päivämääräsarjoihin (esitarkastukseen meno, väittelylupa, päätös tarkastustilaisuudesta ja väitös). Erityisesti viimeksimainitut olivat realismissaan hyödyllisiä ja avautuivat nyt ohjeiden kanssa paritettuina uudella tavalla. Ymmärrykselläni tuotin läpimenevän esitarkastuksen oletuksella mahdollisen aikataulutuksen loppuvuodelle eli tiedän minkä vuodenajan vallitessa ehkä/aikaisintaan astelen väitöstilaisuuteen.

Aikataulutus kirkasti myös sen, että jos haluan tehdä fiksauksia niihin puutteisiin, joita omasta mielestäni on esitarkastukseen menneessä versiossa, duunin aloittamista ei voi kauaa lykätä. Etäisyyden ottoa kaipasin kuitenkin edelleen, joten hyvään väliin tuli Göteborgin konffareissu (rapsa ja toinen), jossa olin turistina eli ilman omaa esitystä. Kun esitysehdotuksia oli mahdollisuus jättää, olin mielentilassa, jossa abstraktin kirjoitus tuntui mahdottomalta.

Göteborgista tultua sain spostiin tiedon Ohjaajan esittämistä esitarkastajista. Molemmat olivat omalla mahdollisten esitarkastajien listallani, joten ei mitään valittamista valinnoissa. Ihan oma vika on se, että olen työpäiväkirjani mukaan ollut lähes neljä vuotta sitten reippaassa kuohuviinihuppelissa esitellessäni innokkaasti väikkäriprojektiani ekaa kertaa toiselle esitarkastajaksi ehdotetulle. 

S'on kyllä "suo siellä, vetelä täällä" tuon suun avaamisen kanssa. Viime syksyn Hitu-päivien keynotessa esitin kysymyksen miettimättä pätkääkään, että joku sadoista paikalla olijoista viitsisi painaa mieleensä tuntomerkkejäni. Joten sain hienoisen sätkyn, kun nyt keväällä avoimen yliopiston Helsingin historiakurssin ainoa tuntematon vierailijaluennoitsija tuli kysymään, että "sinähän olet jatko-opiskelija?" Alan ymmärtää niitä, jotka pitävät suunsa tiukasti kiinni, mutta toisaalta en tajua, miten he tutustuvat kehenkään.

Göteborgin matkarapsojen kirjoittamisen jälkeen aloin stressin helpottamiseksi skissata edellä listattuja esityksiä ja artsua. Kuun ohjelmassa oli vielä toinen ulkoilu eli mediahistoriallinen työpaja Tampereella. Tähänkään minulla ei ollut kontribuutiota, mutta esityksissä oli mukavasti vertailupintaa väikkäriini ja muutenkin kiinnostavaa asiaa.

Ja vapun ollessa ovella tein FB-päivityksen: "Nyt ovat keskiviikon päätökset lukkoon lyötyjä ja julkisia. Eikä tässä kaikki. Tiedekunnan tohtorikoulutusimmeinen oli tarkistanut, että opintosuoritukseni olivat OK. Ja mikä kaikkein tärkeintä: FIKSANNUT NE SISUUN! Horisontissa häämöttää ihana ja auvoinen tulevaisuus, jossa minun ei enää ikinä tarvitse ajatella kyseistä rakkinetta, jota en koskaan oppinut käyttämään."