Miten Snellman neuvoi ylioppilaita?

Selailin eilen Artur Siegbergin muistelmatrilogiaa. Nostin Twitteriin siitä tiivistyksen Snellmanin ylioppilaille kirjoittamasta ohjekirjasesta.

Ylioppilaille 1880-l jaettua opastusta Snellmanilta. (Artur Siegberg: Vuodet ovat vierineet II) pic.twitter.com/HnN8QCdBrZ

— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) November 6, 2015

Kirjoittiko Snellman noin? Kansallisbiografian mukaan Snellmanin Suomen Ylioppilas. Tervehdys tulokkaille (alkup. Finska studenten : helsning till de nykomna) on "tunnettu, monille ylioppilassukupolville jaettu kirjoitus". Löytyykö digitoituna verkosta?

Muistelmien läpiselailussani oli äskettäin mukana F. H. B. Laguksen Muistelmia ja kuvauksia kilitaistelun ajoilta. Sen viimeinen luku Kilu-Kalle tuntui sopivalta blogitekstin ainekselta, mutta verkkohaku paljasti yllätyksekseni, että koko kirja on verkossa puhtaaksikirjoitettuna Helsingin ylioppilaskunnan arkiston sivuilla.

Näille tuskin moni eksyy. Aineistoon ei voi tehdä suoria linkityksiä, mutta etusivulla on  kertomuksiin ja näiden takana on Laguksen kirja sekä muutama muu. Asiakirjoissa on sanomalehdistä puhtaaksikirjoitettuja tekstejä, valokuvissa pieni valikoima niitä ja kokonaisuuden tarkoitus jää hämäräksi. Enkä löydä Snellmanin tekstiä suomeksi.

Åbo Akademin digitoimien pienpainatteiden listassa on kaksi painosta ruotsinkielistä julkaisua, mutta linkit eivät avaa kuvia niistä.

Koukkaamalla kirjastotietokantaansa Almaan saa linkin pdf-versioon. Siinä ei ole tekstintunnistusta, joten pikaisesti ei Dickensiä saa esille, mutta lukemisen valikoimisesta ainakin on ohjeistusta.

Puutarhasta haravoitua

1) Yllä oleva hieno kuva puutarhatyökaluista on vuonna 1690 (!) painetusta kirjasta Rålamb, Åke: Adelig öfningz fiortonde tom, medh behörige kopparstycken. Puutarhanhoidon lisäksi siinä on ruokatietoutta.

Ruotsissa on digitoitu myös Carl von Linnén kirjat

• Flora oeconomica, eller Hushålls-nyttan af de i Swerige, wildt wäxande örter (1749)
• Oeconomia naturae, eller, Skaparens allvisa inrättning på vår jord, i agttagen vid de skapade tingens betraktande i de tre naturens riken, till deras fortplantning, vid magthållande och undergång (1750)

2) Toisaalla on digitoitu suomeksi käännetty opas

• Eneroth, Olof: Kaswutarha-kirja rahvaan hyödyksi (1860)

3) Oulun maakunta-arkisto on julkaissut verkkonäyttelyn Kasvimaalta keittiöön - yli vuosisata pohjoissuomalaista puutarhaa, kasvimaata ja kotitaloutta. Se kertoo Nora Pöyhösestä ja Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulusta, joihin törmäsin viime vuonna etsiessäni mainintoja lehtikaalista.  

4) Kirjoitettuani omenaesiintymistä Kotuksen blogissa ilmestyi Maria Lehtosen teksti Sanasatoa omenoista, perunoista ja päärynöistä.

5) Opinnäytteitä

• Malinen, Bettina: Pyhät puut Kansanrunousarkiston aineistossa 1909-1939
• Keljo, Hanna: Historiallisten puutarhojen suunnittelun, saneerauksen ja hoidon ongelmakohtia : Käytännön vinkkejä historiallisissa kohteissa työskentelyyn

6) Puutarhurit olivat liikkuvaisia ja heistä löytyy kuulutuksia Ruotsin ajan sanomalehdistä.

Ruotsissa syntynyt Hatanpään puutarhuri Lars Magnus Sjöberg kuoli lokakuussa 1786 ilman perillisiä ja perintöä. Käyttövaatteidensa myynti ei kattanut hautajaisten kuluja. (Inrikes tidningar 11.2.1788)

Ruotsissa syntynyt puutarharenki Er. Joh. Sweckstedt oli tullut Mikonpäivänä Pohjoisen tilalle Hauhoon ja kuoli varattomana 29.12.1804. (Inrikes tidningar 15.3.1805)

Saksassa syntynyt puutarhurimestari Reinhard tuli Ruotsista Sauvoon 1811. Pari vuotta myöhemmin hän aikoi avioliittoa Anna Lotta Dahlbomin kanssa, mutta ei pystynyt todistamaan estettömyyttään. Joten ilmoitus sanomalehteen Inrikes tidningar 3.6.1813.

Hiskin perusteella Sauvossa vihittiin 22.4.1814 "Ungk. träg.mest. Leonhard Christ. Reinhard " ja "pig. Anna Lotta Dahlbom", joten tällä ilmoituksella oli iloisempi lopputulos kuin ylläolevilla, jotka korkeintaan kertoivat jollekin sukulaiselle omaisen kuolemasta

Alexander Järnefeltistä

Eilen istuin tunnin kuuntelemassa Teemu Keskisarjaa. Yleissivistyksen nimessä. En edes yhdistänyt nimeä Alexander Järnefelt mihinkään, mutta jo alustuksessa kävi ilmi, että hän oli Arvidin, Eeron, Ainon ja kumppanien isä. Josta Keskisarja oli kirjoittanut tilaustyönä joitakin vuosia sitten. (Keskisarja aloitti toteamalla, että kuivia aiheita ei ole, kuivia kirjoittajia kylläkin. Kirjoittaa edelleen tilauksesta.)

Alexanderin esittelyn pohjaksi Keskisarja totesi, etteivät kaikki sotilaat ole tomppeleita. Myöhemmin kyllä kävi ilmi, että Alexander Järnefelt oli tomppeli raha-asioidensa kanssa, muta sitä ennen olimme kuulleet hänen erinomaisuudestaan pitkän pätkän.

Erinomainen oli myös Haminan kadettikoulu, joka Keskisarjan hehkutuksen perusteella antoi monipuolisemman sivistyksen kuin ajan lyseot ja ehkä yliopistotkin. Opittiin tiedeaineita ja kieliä ja varsinainen sotilastaito jäi vähemmälle.

Alexander Järnefelt oli Venäjän armeijan mukana Balkanilla, mutta hän keskittyi aseiden sijaan kartoitukseen. Yleisökeskustelussa oltiin kovin mielellään yhdistämässä tätä piirtämistä lastensa lahjakkuuteen, jonka tilaisuuden avannut Järnefelt-seuran puheenjohtaja oli puolestaan äidin puoleiseen sukuun. Tähän on vaikea ottaa vahvaa kantaa, mutta Keskisarjaa oli motivoinut työssä miesnäkökulma: Alexander on jäänyt vaimonsa varjoon tutkimuskohteena. "Liika on liikaa. Objektiivisuus ei saa unohtua." Keskisarja uskoo objektiiviseen historiankirjoitukseen, jolla on näkökulma?

Järnefeltin sotilasuraa paljon merkittävämpänä Keskisarja pitää sitä, että hän kytki "kulttuurihaihattelijoiden" fennomanian virkakoneistoon. Ollessaan kolmen läänin maaherrana 1880-luvulla Järnefelt vaihtoi jokaisessa virkakielen suomeksi. Tämä oli Keskisarjan mukaan merkittävämpää kuin Kalevalan julkaiseminen ja yliopiston kielikiistat. Mutta arveli, ettei mainita missään internet-sivulla, josta nuoriso voisi tiedon löytää. No, nyt mainitaan.

Vaikka "hallintohistoria ei kiinnosta ketään". (Eli ilmankos kirjani 1500-luvun voudista ei tee kauppaansa.) Kuulijoita miellyttääkseen Keskisarja puhui pitkän pätkän Alexanderin kasvatusperiaatteista, joilla uskoi olleen ratkaisevaa merkitystä lasten kulttuuriurille. Itsenäiseen ajatteluun kannustus, matkailu kotimaan eri kolkissa ja fyysisen kurituksen välttäminen kuullostavat omalta lapsuudeltani eikä minusta taiteilijaa tullut.

Kaikki perheessä ei mennyt ruusuisesti ja Keskisarja katsoi aiheelliseksi/asialliseksi kysyä oliko linjaus fyysisen kurituksen käyttämättömyydestä "hyvä idea". Jatketta Mikko Hiljasen keräämille Keskisarjan yhteiskunnallisille kommenteille.

Syksyllä 1852 saaristossa koettua

Sanomia Turussa julkaisi 21.12.1852 kirjoituksen Kolme kummallista tapausta tänä syksynä Suomessa, jonka sisältö vastasi otsikkoa.

Ensimmäisenä tapauksena oli lokakuinen kahden virolaisen miehen merihätä. He menettivät veneensä ja olivat kuusi päivää pienellä paljaalla luodolla varusteinaan leipäpuolikas, pari airoja ja kaksi tyhjää säkkiä. Leivän he tietenkin söivät. Airoilla ja säkeillä antamansa merkitkin vihdoin huomattiin ja miehet saatiin turvaan.

Toisessa tapauksessa lähti 26.10.1852 "Helsingissä asuvan Auditööri Vasili Karlanoffin kahdeksantoista vuotinen poika Feodor, isänsä palvelian kanssa, joka oli ijäkäs mies, pienellä paatilla Kyrkslättiin päin sopivaa asuinpaikkaa tulevaksi suveksi tilaamaan."

Muutaman päivän kuluttua heidän veneensä löydettiin kumossa eräässä rannassa. Poikaa ja miestä pidettiin jo lähes varmasti kuolleina, mutta kauppamies B. B. Brenner Melkon saaresta lähti tuulen suuntia miettien etsimään heitä ulkosaaristosta. "Ryss-skär nimisessä saaressa" poika ja mies sitten olivat "vielä hengissä, mutta sangen surkeassa tilassa, niin voimattomat, etteivät enään puhuakaan voineet". He olivat ajautuneet saarelle myrskyssä ja rantautumisen jälkeen vene oli irronnut kiinnityksistään.

Neljätoista vuorokautta he olivat viettäneet "kovassa vilussa pienoisessa saaressa ilman kattoa ja suojaa, kuin ei seillä muuta kasvanutkaan kuin pensaita. Pajun oksista olivat he itsellensä mökkisen rakentaneet ja peittäneet sen purjeella, jonka onneksensa olivat tulleet veneestä maalle ottaneeksi." Heillä oli myös "pyssy, tulukset ja veitti", joilla saivat saarella laiduntavista lampaista kaksi "ammutuksi, lahdatuksi ja paistetuksi; talilla voitelivat he purjeen, saadaksensa sitä tiheämmäksi; lampaan nahoista tekivät he itsellensä lämpimiä nahkapeitteitä."

Kolmannessa tapauksessa kahlasi 23-vuotinen mies elokuun alkupuolella Nauvon pitäjän Vikom'in rannan vähäiseen saareen. Hän valitsi asuinpaikakseen saaren ainokaisen heinäladon ja

"eli ainoastaan pelkistä marjoista, ensin mustikoista, sitten puoloista, viimeksi pihlajan marjoista. Kuin häntä joskus janotti, mikä harvoin tapahtui sellaista ravintoa nautittuansa, joi hän meren vettä. Jonkun ajan kuluttua, nauloittiin ladon ovi ulkopuolelta kiinni, hänen ollessa sisällä."

Ulos päästäkseen mies teki kattoon reiän, "jonka piti ovenansa". Vihdoin hän

"rukoili saaren ohitse kulkevalta purjehtialta apua, mutta neuvottiin taasen kahlaten takaisin pyrkimään, koska hän sillä tavoin oli saareen tullutkin. Mutta sepä mahdotointa, kuin vesi oli syksyllä noussut." "Vihdoin Lokakuun 17:nä p. otti ohitse kulkeva kirkkoväki hänen veneesensä. Molemmat jalat olivat paleltuneena täydessä poltossa, ja koko mies viheliäisimmässä, surkeimmassa tilassa, vaatteet rääpäleinä, ruumis ihan voimattomana." 

Oman lausuntonsa mukaan hän oli ollut saaressa 10 viikkoa ja 4 päivää.

Kuva-arkistojen äärellä

Kuuntelin 75% maanantaina ja tiistaina pidettyjen kuva-arkistopäivien esityksistä.

Ennen kuin ehdin maanantaiaamuna Kansallismuseon auditorioon minut saavutti Museoviraston tiedote kuva-avauksesta. Media tekee näistä mielellään uutisia ja luulisin (en vaivautunut tutkimaan) näiden Yleisradion tapaan nojautuvan vahvasti tiedotetekstiin. Eli ei kerrota mitään muiden museoiden aiemmista kuva-avauksista, luoda kuvaa trendistä tai analysoida Museoviraston motivaatioita tehdä tällainen avaus juuri nyt. Mitä turhia.

Kuva-arkistopäivien esityksissä sekä muisteltiin menneitä että visioitiin tulevaisuutta. Vihoviimeiseksi loppupaneelissa vastattiin kysymykseen kuvamyynnin merkityksestä museoille 10 vuoden päästä "tuskin, tuskin on kannattavaa nykyäänkään". Aikamoinen ero kahden vuoden takaiseen. Jolloin kaupunginmuseon edustajan sanoin museolaisten asenne "ei avata mitään kun olette tollasia". Minä ja joku muu?

Loppupaneelissa saatiin lypsämällä irti esimerkki museolaisen pelosta aineiston avaamisesta. Kansallisgalleriassa on oltu huolissaan siitä, että kansallinen ikoni päätyisi sukkiin tai kylpyhuoneen mattoon. Mutta onko museolaisten asia päättää mitä kansallisilla ikoneilla saa tehdä? Säilyvätkö ne merkityksellisinä suojelulla?

Finnan edustaja kertoi, että viimeisimmässä käyttäjätutkimuksessa oli tullut tärkeänä esiin käyttöoikeuksien ja aineistolähteiden yhteystietojen esittäminen. Hah! Jankkaava horinani näistä viime vuosien ajan ei siis asiatonta vaikkakin merkityksetöntä.

Helsingin kaupunginmuseo vilautti Finnan kautta tullutta palautetta. Vinoilua pienestä tiedostokoosta ja virheellisistä metatiedoista. En ole tässäkään siis yksin.

Nordiska museetin Kajsa Hartig kertoi, että heidän etnografiset kyselylistansa lähetetään edelleen paperilla, vaikka vastaajien joukkoon näin vaikea saada edustava otos. Verkossa muistitiedon tai valokuvien keruu museoille koetaan niin haastavaksi, että jälkimmäiseen keskittyvä pohjoismainen projekti tulee kestämään ainakin kolme vuotta.

Esimerkki haasteista tuli esiin Johanna Jakomaan esityksessä Suomi syö ja juo-hankkeesta. Sosiaalisessa mediassa esitetyt kuvapyynnöt muistuttivat sosiaalisessa mediassa jaettuja kuvia. Kanavalla on merkitystä.

Kerätyt kuvat muuten päätyivät Museoviraston arkistoon. Jakomaan kommentin perusteella joku näistä on mukana tämän viikon Flickr-avauksessa, mutta muista kansan lahjoituksista saisi halutessaan maksaa. Tuntuuko reilulta? Kannustaako osallistumaan?

(Esitykset tallennettin ja tullevat jonnekin esille.)

Miksi museot ovat maanantaisin kiinni?

Vietin pari päivää museolaisten parissa. Eräässä taukokeskustelussa alan ammattilainen totesi, ettei tiedä miksi museot (ainakin) länsimaissa ovat pääsääntöisesti kiinni juuri maanantaisin. En tiedä minäkään, joten kysyin Googlelta. Kuten ilmeisesti muutama muukin on tehnyt.

Mutta Googlen tarjoamat linkit eivät tarjonneet kaipaamani tietoa. Arvelu siivouspäivän tarpeesta ei ole vakuuttava selitys. Suomalainen kirjastonhoitaja vetoaa kansainväliseen käytäntöön ja esittää myös arvailuja.

Arvailujen sijaan kerron itse, että Helsingissä Kansallismuseo on ilmeisesti ensimmäinen, joka sulki ovensa nimenomaan maanantaina. Vuonna 1911 painetussa esitteessä Helsingin opas ja matkailijakartta nykyiseen Kansallismuseon rakennukseen jo siirretty Kansatieteellinen osasto oli "av. joka päivä, paitsi ei maanant. klo 1—3, sunnut. 12—3" kun taas toisella puolella tietä, Hakasalmen huvilassa, Sivistyshistoriallinen osasto "Av. joka päiv. 1—3". Myös esimerkiksi Cygnaeuksen galleria oli "av. joka päivä klo 11—4".

Esitteen Berliiniin mukaan vuonna 1914 kaupungin kahdessa tärkeimmässä museossa ovet pidettiin kiinni vain maanantaina, mutta muissa oli hyvin vaihtelevia käytäntöjä. Kymmenen vuotta myöhemmin esitteen Viiden päivän oleskelu Tukholmassa perusteella vaihtelua museoiden välillä oli paljon, mutta pääsääntöisesti museot eivät olleet auki maanantaina.

Mutta vuonna 1939 käytäntö ei vielä ollut kattava, sillä Uudenkaupungin museo oli "avoinna arkipäivisin klo 10—12 ja 14—17 sekä sunnuntaisin 9—17" esitteen Uusikaupunki meren kaupunki mukaan.

Kattavampaan katsaukseen rahkeeni eivät riitä ja syy jää kartoituksellakin hämäräksi. Jossain voisi olla arkistoituna museolaisille suunnattu "parhaat käytännöt" -ohje 1910-luvulta?

Lokakuu

9.10.

• Patsaanmetsästäjä kävi Porissa

13.10.

• .@AnttiIjaes jakaa 1700-luvun alun saksilaista ohjeistusta kieliopintoihin.
• Patsaanmetsästäjä esitteli Essi Renvallin töitä.
• Asiasana "vuosisadan alku" @HelMet_kirjasto ? Huomattavasti käytetympi kuin "vuosisadan loppu", mikä mielenkiintoista. Mutta käyttö?

14.10.

• Mainio alkusanojen lopetus. Pekka Masonen: Rajaseudun Galilei (2014)

• Miten nimi Van Gogh lausutaan? Itselläni saksalainen versio käytössä.

17.10.

• Jane Smiley: "since a history must be accepted by the reader as accurate, it must be incomplete.

19.10.

• .@megansmolenyak: puolet amer. mamuvastaisen poliitikon esivanhemmista tavallisia 1800-l siirtolaisia.

23.10.

• Kirjabloggaajat huomioivat Aapelin syntymän 100-vuotispäivän. 

25.10.

• Piti tehdä yhdestä YouTube-kanavasta blogipostaus. Päädyin katsomaan muita kanavia ainakin tunniksi. [Tuli aikanaan kuitenkin valmiiksi]
• Historiantutkimuksen päivät koettu ja raportoitu, pian talsinta Pasilaan ja kirjamessuja ehkä koko päivä. [Osat: torstai, perjantai ennen lounasta, perjantain iltapäivä, perjantain ilta, lauantai, Pohjois-Karjalan museo ja jälkikirjoitukset]
• Eka esitys kuunneltavaksi kirjamessuilla: @KimmoSvinhufvud ja tietokirjan kirjoittaminen.
• Messuilija: Ihminen, joka liikkuessaan ei katso kulkusuuntaan ja pysähtyy useimmiten kulkuväylän keskelle.
• Haettu @bodsuomi lahjakorttikoodi eli motivaattori pikakirjaprojektiin. @PauliJ jäi moikkamatta, kova menekki esityksen jälkeen. Nyt kotiin. [Hieman pidempi raportti tästä kirjamessukäynnistä]

26.10.

• Puhelinoperaattorin tukeen jonotus & lukemattomat lehdet. Tiskivuori & MOOC-luennot. 

27.10.

• Mainio teksti: Historiantutkijat, valta ja vastuu. 
• Muistiin sukututkijan esitys tervejärkisenä valtamediassa. Suomen Kuvalehti 42/2015 

28.10.

• Lääketieteen historian seuran syyssemma alkamassa. Ihan outoja kasvoja yleisössä.
• Käynnissä esitys kariesvalistuksen historiasta. Vieressä istuva alkoi kaivaa laukustaan karamelleja syötäväksi [Raportti kyseisestä seminaarista]
• Pikapyrähdys @DesignmuseoFI ennen kuin perinnerakennusilta @Arkkitehtuurimu . Sillä @museokortti .
• 1979?! Olen syntynyt 1972 ja rullaillut vastaavalla reilusti alle 7-vuotiaana.

• Hups, @Arkkitehtuurimu olikin @museokortti-museo vasta sunnuntaista alkaen. Eli se siitä työpajasta. Miten katsoin verkkosivut...?

29.10.

• @PauliJ vertaa muistomerkkiä tuoreimpaan tutkimukseen #1918 #Helsinki
• Valtioyö SLS:n juhlasalissa. En edes tuntenut termiä, joten eiköhän tässä ip-seminaarissa jotain opi.
• Statsnatten-projektissa käsitehistoria fokuksessa. Hur?-otsikon alla mukana "Digitaliserade korpusar". Lue: Sanomalehdet @NatLibFi
• "Mehän kaikki tunnemme hollantilaisen historioitsijan N.N." Juu, en. Enkä ymmärtänyt varsinaisesta esityksestäkään mitään [Se, mitä sain seminaarista irti]

30.10.

• "nykyistä suurempi"? Inkeri Koskisen Villi Suomen historia tähän asti mainio ja ehkäpä taso virkkeen jälkeen palaa. [Juu, palasi]

• Aluevaltauksista Suomeen uutta kasvua? 
• Luettelo ajantasainen? (Tekniikka&Talous 30.10.2015) 

Kesän 1888 kansanjuhla amerikkalaisin silmin

Amerikkalainen Carter Henry Harrison lähti kesällä 1887 poikansa ja toisen nuorukaisen kanssa maailmanympärysmatkalle, joka pysytteli pohjoisella pallonpuoliskolla. Kesällä 1888 he olivat Suomessa, mikä noteerattiin sanomalehdissämmekin. Aurassa 29.7.1888:

 
Matkalaiset sattuivat Kuopioon jonkun kansanjuhlan aikaan 29.7.1888. Harrison kuvailee tapahtumaa kirjassaan A race with the sun, or, A sixteen months' tour from Chicago around the world: through Manitoba and British Columbia by the Canadian Pacific, Oregon, and Washington, Japan, China, Siam, Straits Settlements, Burmah, India, Ceylon, Egypt, Greece, Turkey, Roumania, Hungary, Austria, Poland, Transcaucasia, the Caspian Sea and the Volga River, Russia, Finland, Sweden, Norway, Denmark, Prussia, Paris, London and home (1889)

We at once drove to a handsome park on a little promontory running out into the lake, wheere we saw banners and a great concourse of people. There were 2000 or 3000 people enjoying the Sunday afternoon, the young men in their best clothes, and the women in their whitest kerchiefs. The females, old and young, wear a handkerchief, generally white or colored, folded on the diagonal and tied under the throat. A long line was formed, and probably 100 couples were dancing on the green sward to music made by a military band. Games were going on among the more boisterous. One of these was amusing. A smooth pole, a foot in diameter, was mounted on strong, firm legs. Two young fellows would climb this, locking their legs under it, and then, with bags filled tightly with dry grass, would endeavor to knock each other off by pounding over the head. Rarely more than two or three blows were given before one or the other would tumble over, to the great amusement of the boys and girls looking on. We saw several contests, and, to the credit of the boys, did not see any thing but the best humor.

Savo-Karjalassa 31.7.1888 julkaistun uutisen perusteella kyse oli vapaapalokunnan Väinölänniemellä "kaupungissamme viimeisessä tulipalossa vahinkoa kärsineiden vähempi-varaisten perheiden hyväksi" järjestämästä juhlasta. Tanssia ja kisoja ei sanomalehdessä mainita vaan reforoidaan pidettyjä puheita.

Lukemisia kansalle - osat 33-41

Sunnuntai eli jatkan sarjan Lukemisia kansalle läpikäyntiä

33. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Syntisen kääntyminen ja parannus, kuwattu tuhlaaja-pojassa [1854]
34. Suom. Engblom, Aaprah.: Isäntä ja palwelija. Siweys-opillinen Tarina erästä rikkaasta, pahuuden tieltö jumalisuuteen hurskaalta palwelijaltansa saatetusta nuorukaisesta. 1854
35. Kussa olet? Toinen painos. 1859
36. Elmlund, Swen, suom. Engblom, Aaprah.: Hengellisen morsiamen tahi uskowaisen sielun ikäwöitseminen taiwaasen, mihinkä hänen ystäwänsä Jesus on mennyt edelläpäin; selitetty kristillisessä saarnassa helatuorstaina. 1854
37. [Ahlgrén, Johan Ephraim]: Kristus on kuolleista nousnut! Toinen painos. 1860
38. Hagberg, K[arl] P., suom. Engblom, Aaprah: Saarna 21:nä sunnuntaina kolminaisuuden päivästä, osoittawa Että totinen jumalanpelko saattaa kotoperheellisen onnellisuuden. Toinen painos. 1860
39. Suom. Aulin, Jaakob: Jumalaisia ajatuksia totisesta kääntymisestä Kristukseen ja Alinomaisesta pysymisestä Kristuksessa. 1854
40. Suomen kielen lukemisen opetus, Kaikille opettajille toimitettu. 1854

Vokaalit tässä yksinkertaisessa kielioppaassa "ääntäväiset" ja konsonantit "ääntyväiset".

41. Mikkolan torppa. Toinen painos. [1854]

Tästä kertomuksesta opimme, että

Suomen vaimoväki ei olekkaan aivan arkaluontoista; hamasta nuoruudesta tottuvat vaimot Suomessa käymään ulkotöissä ja tämä tulee viimein tavaksi. Useassa maakunnassa tekevät vaimot aivan samoja töitä kuin miehetkin; he luovat ja ajavat sontia, kylvävät ja kyntävät peltoa, kaivavat ojia j. n. e. Miesten omat ovat usein ainoastaan kirvestyöt. Tämä suomalaisen vaimon miehuullisuus pelastaa monet perheet nälästä. Jos mies sairastuu eli kuolee ja ei palkollisia jakseta saada, on leski miehenä pellolla ja niitulla. Kaupungissa on paljo miehiä, jotka panevat viinaan koko ansionsa; vaimo käy työssä joka päivä ja elättää niin kolme neljä lasta, joista nuorin useinki vielä vaatii rinnasta ravintonsa.

Lisäksi alaviitteessä on ilmeisesti tositarina, jossa pappilaan oli tullut kuulutuskirjaa hakemaan "kaksi ihmistä, mies noin 20 vuotinen, vaimo jo yli 60:nen". Ei ollut läpihuutojuttu vaan

Erittäin kyseli kirkkoherra mieheltä kuinka hän itsensä taitaisi sitoa tuommoiseen vanhaan ämmään, joka hänelle olisi sopinut äitinäitiksi. Poika sanoi aivan vakavasti: "tällä vaimolla on peräti hyvä ja suuri sontatunkio, jota se on koonnut monet vuodet; minun peltoni ovat peräti laihat; kyllä se, hyvä kirkkoherra, niin on."  

 Kuva Ampiainen 10/1910