Tigerstedtit Napparissa: Puutarha

Kesällä 1907 kapteeni lähetti Gregorius-pojalleen 8 tennispalloa Moskovasta Kokemäelle. Olikohan Napparissa tenniskenttä?

Kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeessä Napparista vaimolleen Helsinkiin 16/29.8.1909 hän kertoo työskennelleensä hieman puutarhassa, jossa puutarhuri on katkaissut koivujen korkeita oksia. Pari päivää myöhemmin Severin Tigerstedt työsti itse uutta patoa. Kalle ja puutarhuri kaivoivat kuoppia koivuille ja akaasiapuille. Koivuja istutettiin parikymmentä. Akaasiat haettiin rautatieasemalta, jonne ne oli lähettänyt Sagulin. (Sagulinistä enemmän ensi viikolla.) Neiti Karlssonilta saatiin viinimarjapensaita.

Napparin puutarhan satoon vuonna 1909 kuuluivat omenat, kirsikat ja vadelmat eli vastaavia kasveja on täytynyt olla paikalla.

Puutarhamestari Tillander kasvatti Napparissa kesällä 1910 melonin, joka painoi 12,3 kiloa.
Maaliskuussa 1916 puutarhurina oli edelleen Tillander, joka tuolloin alkoi laittaa kasvihuonetta järjestykseen. Liekö kasvihuone sitten ollut se "lasipalatsi", jota paikkakuntalaiset myöhemmin muistelivat. Se on purettu "sodan jälkeen".

Maaliskuun lopulla 1917 rouva Tigerstedt mainitsee kylmyydestä huolimatta kukkien voivan hyvin ja kurkkujen kukkivan. Näiden on täytynyt olla kasvihuoneessa.

1930-luvun alussa puutarhan kooksi ilmoitettiin 2 hehtaaria ja siellä oli 30 omenapuuta ja 40 marjapensasta.

Lähteet:
KA. Maanmittaushallitus . Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . Kokemäki . Ylistaro; Isojaontäydentäminen ja osittainen isojaonjärjestely Ylistaron lohkokunnassa, kartta ja asiakirjat 1908-1908 (A41:62/26-96) 
Björneborgs Tidning 15.7.1910
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 100, 375-381, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Minna Järvenpää: Huvimaja ja lasikuisti muistona aatelisajalta. Kokemäen joulu 1999 s. 14-15
Sukutilat webissä

Havaintoja Walesista

Walesin kansallinen kirjasto on digitoinut paikallisia sanomalehtiä, jotka ovat ilmaiseksi verkossa saatavilla toisin kuin isoimmat tuntemani englantilaiset kokoelmat. Testailin hakua huvikseni ja olin iloisesti yllättynyt sen käytettävyydestä. Pikahaun jälkeen pystyi rajaamaan sanomalehtien nimikkeitä, niiden maantieteellistä julkaisualuetta, julkaisuaikaa ja jopa sisältötyyppiä.

Paljon joustavampaa kuin kotimaisessa historiallisessa sanomalehtikirjastossa, johon olenkin kaivannut maantietellistä rajausta. Siitä olisi suuri apu etsiessä asiaa, joka on todennäköisesti raportoitu vain esim. satakuntalaisissa sanomalehdissä.

Sisältötyyppien rajauksessa oli yksi vaihtoehto "Family notices". Näitä osumia hakusanalla Finland oli 7 ja hämmästyksekseni niistä kaksi aitoja olivat mainintoja suomalaisten perhetapahtumista.

Weekly Mail 18.4.1885:

Turussa 26.11.1885 kuolleen Frances Jäderholmin tytär on asunut Walesissä, joten ilmoitus tarpeen? Francesin naimaton kaima (tytär?) on Turussa arpojen myyjänä vuoden 1885 lopun sanomalehdissä. Mutta niissä ei näy kuolemanilmoitusta.

Carnarvon and Denbigh Herald and North and South Wales Independent 25.1.1901:

Turkulaisen asianajaja Karl Ehrmanin ainoa poika Ernfred Alexander Ehrman on vihitty avioliittoon 11.1.1901 Walesissa. SSS:n sivujen luettelossa merikoulujen oppilaista lukuvuosina 1883-1913 on Korppoosta vuonna 1855 syntynyt Ernfrid Alexander Ehrman, joka suoritti tutkinnon "M. k. sj." vuonna 1888. Hiskistä kurkattuna hänen vanhempansa olivat "Krono Länsm: Karl Fredrich Ehrman" ja "Amanda Erika Granberg". Avioitui vasta 46-vuotiaana?

Kotimaasta kuunneltua

Tuore tietokirja "Kuohuvaa historiaa" on saanut radioon seitsemän, kahdenkymmenen kahden ja lähes tunnin pätkät.

SKS:n Juha Nirkko on päässyt Puheen iltapäivään kertomaan kesäkuun ja heinäkuun kansanperinteistä. Ohjelmassa on myös haastateltu Marja Saarenheimoa elämää suurempien muistojen syntymisestä.

Kultakuumeen kolumneja kuuntelin viime vuoden lopulta tähän asti. Otso Kantokorven mainio paikallisidentiteettijuttu taisi olla ennenkin kuultu, mutta kolmannenkin kuuntelun arvoinen samoin kuin hänen mietintänsä maatalouden kuvallisuudesta. Juha Hurme oli esittänyt useita pätkiä Suomen kulttuurihistoriaa: Runeberg, Matti Pohto, ruotsin kieli ja Aleksis Kivi.

Myös Ylen Areenan Arkisto-sarjaa kuuntelin vuosi sitten ja sitten se unohtui. Uusia jaksoja on ilmestynyt ja joukossa oli helmiä.

Esitelmä suomen kielen ensimmäisestä sanakirjasta ei ollut ollenkaan niin kuiva kuin olisi voinut kuvitella. Kirjaa Lexicon Latino-Scondicum en verkosta pikaisesti löytänyt. Vieläkin eloisampi oli muistelma 1900-luvun alun radionkuuntelusta.

Lyyli Himottu Kangasniemeltä antoi menneisyydestä suutarin ja ompelijan tyttären näkökulman. Jacobina Charlotta Munsterhielmin päiväkirjasta poimittiin esiin sata vuotta vanhempia kartanoelämän realiteetteja.

Länsisuomalainen avioliittojen järjestäminen esitettiin (16.6.2014) kolmen haastateltavan (Kiikasta Oskari Valin, Huittisista Mikko Yli-Färkkilä, talousneuvos Otto Setälä) puhemiesvetoiseksi. Puolisoa ei välttämättä nähty ennen avioliittoa?! Vihkisormus usein lainattiin "kun ei sitä siinä kauaa tarvittu".

Taas heräsi himo päästä tarkistamaan olisiko omia sukulaisia tai heidän lähipiiriään haastateltu Yleisradion toimesta. Mutta tuttavieni tiedonantojen perusteella arkiston hyödyntäminen vaatii suhteita ja ohjelmassa Kuuluttajan vieras 11.6.2014 todettiin, että arkisto palvelee Yleisradion työntekijöitä.

Ohjelmasta kävi myös ilmi, että arkistotallenteiden kirjaustiedoissa on epätäydellisyyksiä. Jos Areenan Arkisto-ohjelmien kuvaukset sisältävät kaiken tiedon kyseisistä ohjelmista, niin näin tosiaan on. Turha toivoa hakevansa mitään haastateltavien nimillä ja paikkakunnilla? Voisiko YLE avata näitä pätkiä enemmän ja joukkoistaa niiden metatietojen täydennystä?

(Yleisradion arkisto on eri asia kuin Elävä arkisto, jonka edustaja oli samassa ohjelmassa 29.1.2014.)

Kansaa palvelevaksi arkistoksi esiteltiin Yle Keski-Suomen pätkässä 8.4.2014  sotilaslääketieteen keskusarkisto, josta miehet voivat tilata armeija-aikaisia terveystietojaan. Ne säilytetään arkistossa, kunnes mies 60-vuotias, mutta ohjelmasta ei selvinnyt mitä niille sitten tehdään.

Kuvat: Tuulispää 22.5.1903, Velikulta no 24-25/1903

I-ha-na kartta Kristiinankaupungista

Seuraan Twitterissä EOD Books -tiliä, jossa kerrotaan tuoreista tilauksesta tehdyistä digitoinneista. Usein kyse on Kungliga biblioteketin 1700-luvun aineistosta ja laitan linkkejä talteen kun en ehdi jokaista isoa pdf:ää ladata, avata ja tarkistella. Poikkeuksen teki alkuviikosta twiitattu, jossa metadata oli jokseenkin selvästi päin mäntyä. (Osaavat ne Bernadottelandiassakin?)

#eBooks [Karta över Kristinestad]. 2017. http://t.co/nL6f1XYcoK
— EOD Network (@EOD_eBooks) July 14, 2014

Linkin takaa aukesi tosiaan Kristiinankaupungin kartta. Mietin hetken oliko Varsinais-Ruotsissakin Kristiinankaupunki, mutta tulkattuani yläkulmasta meri- ja maatiet Närpiöön olen varma että olemme Suomen puolella. Ja eikö ole i-ha-na?

Osasuurennos satamasta

Tuulimyllyt olivat käännettävää mallia?

Oikea vuosi olisi kyllä kiva tietää. Ja muutakin taustaa. KB:n Libris-kannasta selviää, että ajoitus on merkitty [17--], joka pitäisi kai tulkita 1700-luvuksi eikä vuodeksi 2017? Muuta kontekstitietoa ei anneta. Mutta edellisessä twiitissä on sama aikamääräerhe...

#eBooks Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas. 2017. http://t.co/tIMe92dOq3
— EOD Network (@EOD_eBooks) July 14, 2014

Eli kyse voisi olla tullilaitoksen tarpeisiin tehdystä kartasta? Tulliaidan korostus ja kulkuteiden merkintä sopivat ainakin teoriaan. Tosin kyseisen linkin takaa paljastuva Kristiinankaupungin kartta ei sisällä liiemmälti yksityiskohtia.

Opittua. 1) Digitoidussa materiaalissa on turhan usein käytettävyyttä rajoittavat puuttuvat metatiedot. 2) Ruotsin kirjastoissa ja arkistoissa on hienoja juttuja.

Kesäkuusta heinäkuuhun

29.6.

• Kauan luettavaksi kaipaamani kirja osoittautui päälauseiden sekavaksi sikermäksi. Positiivista: lähteet oli merkitty.

30.6.

• Kuinkahan usein Ruotsissa myydään yksityisarkistoja huutokaupalla?

1.7.

• Lundin yliopisto näyttää avoimesti paljonko julkaisujaan ladataan.
• Se tunne, kun luuli lähtevänsä Venäjälle ryhmäviisumilla ja huomaa, ettei. Eikä matkatoimiston spostissa lomaketta, josta viesti puhuu.

2.7.

• "Tottakai mulla on voimassa oleva passi." Paitsi, ettei ole. Ehdin nipin napin peruuttaa niin, että menetän "vain" puolet hinnasta. Prkle.
• Matka ostettu viime lokakuussa. Olisi ollut aikaa tarkistaa passi ja hakea uutta. Mutta kun ei Hulda Huoleton viitsinyt. Kallis läksy.

 3.7.

• Sievin kotiseutumuseon YouTube-kanavan nimi lupaa "Kivaa historiaa"  
• Itkemisen kuntohuippu kestää noin 15 vuotta | Yle Uutiset | yle.fi
• Fiksua puhetta ainakin alkupuolella. Via @raa_se från gårdagens seminarium om kulturarvets bevarande och användande
• 100 articles about WWI from the Maney Publishing archive are available to download for free in July and Aug 2014.

4.7.

• .@HonkasaloLaura on törmännyt överiksi menevään menneisyydessä elämiseen
• .@NatLibFi antaa ohjeet lehtileikkeiden lisäämiseksi Wikipedian lähteiksi

 8.7.

•  "Indie-kirjan saa kaupaksi valuttamalla sisällön kadulle" 
•  "Tehdäänkö enää edes jotenkin aikuisempia historiallisia elokuvia?"
• Luennassa Cordin Decline and fall of Nokia. Muistaisinpa minä vuonna ja kuka iso pomo sanoi "we're not in the business of cost cutting".

9.7.

• Kari Hintsala kävi Prusin Linnasmäellä, joka on yksi Turun seudun muinaislinnoista.
• Viime yön jalkapallo-ottelun johdosta kommentti eurooppalaisesta urheiluperinteestä Velikullasta no 14/1903.

10.7.

• Kansatieteen gradut ovat niin arvokasta tavaraa, ettei niitä luetteloida Helkaan.

11.7.

• "63 prosenttia suomalaisista katsoo, että Suomi oli Saksalle erillissotaa käyvä aseveli."

12.7.

• Ida-Maria kävi Riihimäen museoissa

13.7.

• 35 year old who lives in 1946 - BBC News
• Arkkivahti kehuu Laiturin näyttelyä, josta en tajunnut mitään.

14.7.

• This Swede takes credit for 2.7 million Wikipedia entries. So why are purists complaining?
• Kertooko @museovirasto Oulun kaivauksista muualla kuin FB:ssä?

Sastamalassa (2/2)

Keikyältä jatkoimme Sastamalan kaupungin sisällä sen keskustaan, jota ennen Vammalaksi ja sitä ennen Tyrvääksi kutsuttiin. Poikkesimme Pukstaavissa, jonne houkutteli puutarha-aiheinen näyttely, mutta en edelleenkään ihastunut paikkaan.

Herra Hakkaraisen taloon poikkesin katsomaan kauppaa. Näin nyt vihdoin kevään uutuskirjoihin kuuluneen "Minun sukuni", joka osottautui - kuten arvasinkin - aukkojen täyttökirjaksi. Toivottavasti innostaa jossain perheessä lähisukuvun dokumentointiin. En ostanut sitä, mutta sorruin vuosien himoamisen jälkeen ostamaan Koiramäen pennusta tehdyn lelun kirjapöydän uudeksi maskotiksi.

Kyseessähän on Martta ja illalla unta odottaessa tuli mieleen, että kyseiseen suomalaiseen suuhun hyvin sopivaan nimeen en ollut sukututkimuksessa usein törmännyt. Muistin tueksi Hiski-haku, joka Tyrväältä ja sen ympäristöstä muuntaa haun Marta suoraan Margaretaksi, mikä vaikeuttaa tutkintaa. Pelkkään Tyrvääseen rajaten löytyy yksi 1.11.1774 syntynyt Martha, kauppiaan tytär.

Perinteiseltä nimeltä kuullostaa, mutta ei siis ainakaan täällä päin sellainen ole. Googlen avulla selviää, että Kiven Nummisuutarien (1864) päähenkilönä on Martta. Uusi Hiski-haku Nurmijärvellä löytää yhden Hyvinkään kylässä 24.11.1833 puusepälle syntyneen Martha Carolinan. Ei siis yleinen nimi sielläkään.

Takaisin Sastamalaan, jossa seuraavana kohteena oli Sastamalan seudun museo vanhassa navetassa.

Se oli nyt tyhjää täynnä, sillä vanha perusnäyttely oli purettu ja uutta suunniteltiin muistelutilan avulla. Ulkopaikkakuntalaisellakin olisi tietenkin ollut näkemyksiä museon sopivasta sisälmyksestä, mutta jätin kaavakkeet täyttämättä. Kysyin kuitenkin huvikseni, että onko tämä sitten jatkossa "koko Sastamalan" museo, kuten nimi antaa ymmärtää. Vastaus antoi ymmärtää, että ei, "sillä Keikyässähän on omansa ja Suodenniemellä". Näin sitä siis kuntaliitoskunnissa luodaan yhteistä kuntaidentiteettiä ja sekoitetaan turistien päät.

Viimeiseksi tutustuimme yksityisen keräilijän kokoelmasta tehtyyn taidenäyttelyyn, jonka vanhempi taide oli esillä Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkodissa Jaatsissa. Oli siinä vaan oma säväyksensä nähdä pari nuoruudentyötä samassa ympäristössä, jossa ne on maalattukin.

Äetsän tehtaista leikkeitä

Aamuista tekstiä kirjoittaessani olisin mielelläni tarjonnut lisätietoa eksoottisesta tehdasrakennuksesta, mutta olin liian laiska siirtymään tietokoneen äärestä kirjahyllylle. Siellä odotti sitten iltapäivään kirja Vanhaa Keikyää (1982), jossa Juhani Reinilän proseminaarityöhön ja Martti Lähteen muistitietoon perustuen on esitetty tekstiiliteollisuuden vaiheet alkaen vuodesta 1897. Yhtenäistä tietoa kaipaavat ohjaan sen pariin ja esitän digitaalisessa muodossa löytämäni rippeet alla

Artikkelista sain tehokkaita hakusanoja sanomalehtiin ja esille tuli m.m. Rauman Lehdestä 30.04.1898 ilmoitus, joka antaa ymmärtää tehtaan olevan Kiikan puolella? (Äetsä oli rautatieaseman nimi. Kiikka ja Keikyä olivat yhdessä Äetsä vuodet 1981-2009.)

Kyläkirjaston kuvalehti kuvalehti (B-sarja) esitteli Äetsän villakehruutehtaan numerossaan 9/1901 sanoin sekä kuvin.

Tietosanakirjassa (1909-1922) luetellaan tehtaan laajentuneet toiminnot.

Kansalliskirjaston digitoimien pienpainatteiden joukossa on Äetsän tehtaiden hinnasto lokakuulta 1925. Sen kannessa tehtaat näyttävät tältä. Inhimillisemmältä kuin 1800-luvun lopun luonnoksessa.

Sastamalassa (1/2)

Kesäretkiä pitää keksiä, jos on auto käytettävissä, joten eilen suuntasin suunnattoman suureen Sastamalaan. Ensimmäinen kohde oli Keikyässä ja menomatkalla tuli mieleen, että saman tien voisi käydä katsomassa mummon sedän hautaa. Se löytyi pienehköllä hakemisella kirkon viereiseltä hautausmaalta.

Kirkko osoittautui viehättävästi jugendhenkiseksi. Ensivaikutelmani oli, että näin sen ensimmäistä kertaa, mutta muistini luotettavuudesta jotain oppineena en anna ehdotonta lausuntoa. Olin nimittäin myös sitä mieltä, etten ollut koskaan ollut Keikyän museolla.

Unohdin ottaa siitä ulkokuvan, mutta paikallismuseoksi muunnetun maatilan ison päärakennuksen osannee jokainen kuvitella mielessään. Virkistävästi sisällä oli esillä paljon muutakin kuin maatalouden esineistöä. Sali oli aikanaan toiminut Keikyän ensimmäisenä kouluna ja pikkukamarissa oli tallella kiertokoulun pöydät pienenä kouluinteriöörinä.

Yksi iso huone esitteli Keikyän monipuolista käsityöläis- ja pienyrityshistoriaa.

Seinällä oli eksoottinen maalaus ja hämmästyin suuresti kun opas kertoi sen olleen suunniteltu villakutomotehdas paikkakunnalle. Osa siitä rakennettiinkin, minkä kyllä tiesinkin, mutta tämä kokonaisuus näytti perin oudolta suomalaisessa maisemassa.

Kutomon paikalle tuli aikanaan Finnish Chemicals (nyt osa Kemiraa), joka oli äitini työpaikkana yli 20 vuotta. Hauskaa oli siis nähdä, että sieltä oli pelastettu äskettäin labran laitteistoa museoon.

Käyntimme loppupuolella opas uskaltautui kysymään suhdettamme paikkakuntaan. Totesin äidin työhistorian, minkä jälkeen sain mainita myös hänen nimensä. Vähemmän yllättävästi opas, joka oli myös ollut Finniksessä töissä, totesi minussa olevan samaa näköä. (Äidin eläessä tämä oli hyvin yleinen havainto.)

Hätkähdyttävän yllättävästi hän varmisteli, että "sinähän olit silloin kerran täällä yhteislaulutilaisuudessa"? Pari reaktiosekuntia meni, mutta sitten muistin, että kesätyökesänäni (1992?) olin huomannut ilmoituksen yhteislauluillasta, pyöräillyt paikalle ja istunut jonkun penkin päässä. Loppupäivän sitten mietin, että lauloinko niin nuotin vierestä, että Keikyässä on kaksi vuosikymmentä huokaistu helpotuksesta joka lauluillallassa, johon en ole ilmaantunut? Vai teinkö ulkopaikkakuntalaisena historiallisen kamalan mokan työntymällä paikalle, joka oli tarkoitettu jollekin muulle?

Palkittuja opettajia vuonna 1905

"Stina Sofia Matintytär, entinen lastenopettaja Anrtersbölen kylästä Porvoon pitäjässä, nykyään asuva Porvoon kaupungissa, syntynyt 1821. Oli nuoruudessaan palvelijana Boen kartanossa, mutta alkoi vuodesta 1851 rakkaudesta lukemiseen ja Jumalan sanaan pitää kotonaan koulua pienille lapsille, joita hän opetti sisäluvussa ja katkismuksessa. Täta tointa hän jatkoi 41 vuotta eli vuoteen 1892, saamatta koko aikana mitään palkkiota kunnalta tahi muista yleisistä varoista Hän on koko ikänsä nauttinut kansalaistensa kunnioitusta ja on nyt vanhoilla päivillään jäänyt varattomaksi."

Stina Sofia oli syntynyt Boen torpparin Matts Erikssonin ja vaimonsa Hedda Mattsdotterin tyttäreksi 26.3.1821.

"Juho Aaprahaminpoika Juhola, pikkutorpan vanhus, Tuusulan kylästä Köyliössä, syntynyt v. 1822. Yhdessä nyt jo kuolleen vaimonsa kanssa on hän vuodesta 1850 vuoteen 1883 opastanut seudun lapsia lukutaitoon, milloin mitättömästä palkkiosta, milloin aivan ilmaiseksi. Sen lisäksi on hän viisi vuotta toiminut pyhäkoulun opettajana. Rehellisyydessä, vaatimattomuudessa ja kristillisessä elämässä on hän ollut nuorisolle hyvänä esimerkkinä, mutta, myöskin siinä ahkeruudessa ja kestävyydessä, millä hän on hoitanut pientä torppaansa, muuttaen karun, ja kivisen kotimäkensä hedelmälliseksi viljamaaksi."

Johan oli syntynyt 27.3.1822 Tuiskulan kylässä torpparin Aabraham Mattsson Tuomolan ja Justina Johansdotterin pojaksi.

"Anna Kreeta Sevenius, Askolan Monnin kylästä, syntynyt v. 1823, on kymmenennestä ikävuodestaan opettanut lapsia sisäluvussa, niin että koko se aika, minkä hän lasten opettajana on toiminut, arvioidaan 62 tai 63 vuodeksi. Hänen oppilaittensa luku on ollut keskimäärin kaksikymmentä vuodessa ja enemmänkin, usein kaukanakin olevista paikoista, jolloin he saivat asunnon hänen tuvassaan. Aika ajoin on hän myöskin pitänyt pyhäkoulua. Elämänsä iltana on "Mäntylän täti" joutunut köyhyyteen ja riippuvaiseksi lähimmäistensä hyväntahtoisuudesta."

Anna Greta on syntynyt 9.9.1823 Monnin kylässsä muonatorppari Anders Sevenin ja Anna Holmin tyttäreksi.

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 18.1.1905
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Albert Edelfeltin maalauksesta Maidontuoja (1889)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto