Rahan ja Suomen pankin historiasta

Sarjassa asioita, joita en ymmärrä: millä perusteella organisaatiot valitsevat julkaisuarkiston aloittaessaan tai vaihtaessaan ja miten ne olettavat ihmisten löytävän julkaisut? Tuoreena esimerkkinä Suomen pankki, joka on työntänyt reilut sata julkaisua Heldaan eli Helsingin yliopiston ylläpitämään julkaisuarkistoon. Miksi? Etusivulla lukee "HELDAn tarkoituksena on lisätä [Helsingin] yliopiston tutkimusjulkaisujen näkyvyyttä, käyttöä ja vaikuttavuutta tarjoamalla julkaisujen avoin saatavuus yliopiston oman avoimen julkaisuarkiston kautta. Arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa..." - korostukset minun.

Ja mitenkö uutuudet tulivat tietooni? Joku Twitterissä seuraamani uudelleenjakoi joulun jälkeen twiitin, jossa mainostettiin yhtä julkaisuista ja jonka satuin huomaamaan.

Siltä varalta, että on mennyt joltakin muultakin ohi, muutamia poimintoja:

• Lindgren, Torgny: "Suomen Yhteisen-Cansan suuremmaxi vacuudexi" : Tutkielma valtakunnan säätyjen pankin seteleissä käytetystä suomen kielestä
• Heinonen, Antti: Ruplista markkoihin: Suomen suuriruhtinaskunnan setelit 1812–1898
• Heinonen, Antti: Sodan ja rauhan rahat – Suomen erikoinen setelihistoria 1917–1945
• Heinonen, Antti: Viimeiset markat - Suomen markkamääräiset setelityypit 1945-2002
• Heinonen, Antti: Ensimmäiset eurot : Eurosetelisarjan synty, liikkeeseenlasku ja ensi vuosikymmen

• Schybergson, Emil: Suomen Pankki 1811 - 1911
• Meinander, Nils: Sataviisikymmentä vuotta rahapolitiikkaa : Suomen Pankki 1811-1961
• Kuusterä, Antti & Tarkka, Juha: Suomen Pankki 200 vuotta I: Keisarin kassasta keskuspankiksi
• Kuusterä, Antti & Tarkka, Juha: Suomen Pankki 200 vuotta II: Parlamentin pankki 

Ja mitä muita "yhteistyökumppaneita" Helsingin yliopistolla on? (Huom, eivät taida ilmaiseksi tallennustilaa saada.) Hanken, Taideyliopisto, Kela, Ruokavirasto, Kuluttajatutkimuskeskus, Suomen metsätieteellinen seura, Suomen ympäristökeskus,  Ympäristöministeriö, Ilmatieteen laitos, Työväenliikkeen kirjasto, Maamittauslaitos.

Täysin satunnaisesti valitsin Ruokaviraston julkaisuista väikkärin ja tein sen nimellä haun Finnassa. Minkään organisaation kautta ei sinne ollut mennyt tietoa siitä, että kirja oli digitaalisena saatavilla. Tämä on ymmärrettävää, mutta siellä oli tieto kyseisen artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osan olemisesta Heldassa - Helsingin yliopiston väitöskirjojen joukossa. Tietueet erikokoisine tiedostoineen elävät täysin erillistä elämää. Loistavaa. (Ks. myös vahvennukset alussa)