Kesää odotellessa kannattaa muistaa, ettei silloinkaan ole kauniit säät varmoja...
Sanomalehdessä
Inrikes tidningar 6.9.1799 julkaistiin yllättävästä kesäisestä sääilmiöstä pitkähkö kirje. Omat voimani eivät riittäneet sen suomentamiseen, mutta sain apua tuttavaltani Eva Ahl-Warikselta, joka kirjoittaa blogia
En avdankad akademikers tankar. Eli tälle blogille tavanomaisesta laadusta poiketen alkuperäiselle jokseenkin uskollinen käännös:
Laihia, 1. Elokuuta.
Kertomus harvinaisen vaikeasta raekuurosta, sekä siitä hävityksestä jota samainen kuuro aiheutti Vaasan läänin ja Laihian pitäjän Jurvan kappelin Tainuksen tilalla.
Heinäkuun 1. päivänä 1799, kirkas päivä, sää ihan tyyntä, ja lämpöä 28 astetta. Voimakasta ukkosta kuului koko aamupäivän. Klo. 12 alkoi hiljailleen puhaltaa Itäistä tuulta, ja klo. puoli yhdeltä kasvoi paksu pilvi idässä, joka puoli peninkulmaa Laihian pitäjän Jurvan kylän takana, kauhean ukkosen tiheine salamoineen aikana antoi voimakkaan raekuuron, jossa pienimmät rakeet muistuttivat kiväärinkaliiperin-kuulia; mutta jotkut olivat puolen kyynärän mittaisia, ja teräviä toisesta päästä kuten nuolet, ja jotka katkoivat puiden oksia metsässä. Kansa, joka monin paikoin samalla tienolla oli polttamassa tervaa, eivät voineet tervahautojen vieressä sijaitsevissa hirsimökkeissään, joissa nämä rae-nuolet iskivät kattojen lävitse, muutoin pärjätä, kuin että joutuivat menemään maate itse lavitsojen tai penkkien alle.
Täällä Jurvasta itään sijaitsevalla metsäalueella, pilvi jakaantui kahteen seinämään, joista toinen meni jokseenkin etelään päin, Östermarkin pitäjän Järvenpään tiloille, sekä eteenpäin Närpiön pitäjän Pirttikylän kappelin alueelle, missä rakeet kuulemma rikkoivat monia ikkunoita ja myös, etenkin edellämainitulla paikalla, vahingoittivat merkittävästi viljaa pelloilla.
Toinen pilvi-seinämä, paljon paksumpi, meni länteen, Jurvan kylän ohitse, noin 1 ¼ peninkulmaa pituudeltaan ja ½ peninkulmaa leveydeltään, ohitti, tällä matkallaan, yli tämän puolen peninkuman päässä Jurvasta sijaitsevan Tainuksen tilan, joka kuuluu herra Kapteeni ja Ritari Gustaf Ad. Hobinille, sekä pysähtyi ja hälveni ¾ peninkulmaa sieltä Jurvan ja Laihian välisen metsän yllä.
Tainuksessa, myöskin metsässä, satoi, kauhean ukkosen siivittämänä, rakeita, joista pienimmät olivat kuin kaliiperi-kuulia, jotkut kuten kananmunia, ja jotkut neliskulmaisia. Maa täyttyi niistä puolen korttelin korkeudelta tai paksuudelta, ja ne olivat maassa sulamattomina seuraavaan päivään saakka. Raekuuro kesti puoli tuntia, ilma oli kylmää, sekä koko seuraava vuorokausi viileä.
Ukkonen, salamat, raekuuro, eläinten huudot, ja työstään kotiin rientävän kansan huudot ja karjaisut, joka [kansa?] piiloutui ladoissa ja ulkorakennuksissa, kaikki lisäsi vaaran tuntua. Surullisinta oli tosin turman jälkeinen näky, se täydellinen hävitys, joka oli raekuuron myötä seurannut tilan omistuksia; koko sato hyvin hoidetuilla pelloilla, käyttöalueilla ja niityillä, oli kokonaan lyöty alas ja murskattu; mitä kauneimmassa kukinnassa oleva 13 tynnyrin kylvetty Ruis, äsken kylvetty 3 tynnyrillistä Ohraa, 3 ja puoli tynnyrillistä kylvettyä Kauraa, puolikas tynnyrillinen Herneitä, Pellavaa, Hamppua ja muita Ryytimaan-kasveja, kaikki tuhoutui hetkessä ja siten kokonaan tuhoutui, että monin paikoin ei voida kerralla nähdä, mitä siellä oli aiemmin kylvetty. Ruoho niityillä, mitkä kaikki ovat lähellä Bolstadia ja sen yhdeydessä, samoin tavoin lyötiin alas, ja maa niin kovin piiskattiin, ettei mitään merkkiä mistään kasveista enää näkynyt. Kaikki tilan tuohikatot lyötiin läpi niin tiheään, kuin niitä olisi ammuttu sadoilla Haulikon-ammuksilla.
Tästä maahan löydystä Ruispellosta kolmannes korjattiin heti; muualla sittemmin jokunen korsi siellä ja täällä, joiden varsi vain katkesi ilman että kokonaan murskautuivat, ovat kukkineet ja [?)]..., mutta myös nämä harvat korret ovat maassa ja juuri ja juuri talteen korjauksen arvoisia. Niityistä ei ole tullut mitään, vaan maahan lyöty ruoho on kuivunut pois, ja uutta ruohoa ei ole vielä näkyvissä, vaikka kuukausi on jo kulunut tästä. Koska näin ollen menetetty sato, ruoka kuudelle hevoselle, 34:lle lehmälle ja 30:lle lampaalle, jotka tavallisesti näiden viime vuosien aikana tilalla on pidetty, y. m. Lasketaan, niin tämän onnettomuuden hinnaksi voi määritellä 1200:aan riikintaalariin.
Menetys, niin paljon enemmän merkityksellinen omistajalleen, koska hän 8 vuotta sitten vastaanotti tämän tilan melko heikkona ja suurimmassamäärin huonosti hoidettuna, sekä on sitten, osaavana ja aktiivisena maanviljelijänä, tilaansa uskomattoman paljon työtä sijoittanut ja paljon maksanut sen viljelyyn ja kunnostamiseen kaikin puolin koskien Maatilanpitoa koskevia osia. Tilan heikkous sen vastaanottohetkellä, sekä myöhempien vuosien tilapäiset syyt ovat vaikuttaneet siihen, että Herra Kapteeni ja Ritari Hobin ei vielä ole saanut mitään erityistä satovoittoa siitä; ja nyt, jolloin iloisin toivo ensi kertaa näyttäytyi, että saisi osin korvattua niin paljon vaivaa ja kustannusta, niin hävisi tämäkin yhtä nopeasti kuin onnettomasti.
Tulipalojen sattuessa Pitäjät maksavat keskenään täällä paikkakunnalla paloapua Talojen arvon mukaisesti, koska näitä onnettomuuksia usein sattuu, osin koska tulta käsitellään varomattomasti, osin myös siksi, että tulisijoja valvotaan huonosti; mutta kun Rakeet, jota kukaan inhimillinen voima ei voi säätää, tuhoavat tilan koko sadon sekä pellolla että niityllä, ei ole säädetty mitään korvausta; vähintään voisi vaatia, että koko Kihlakunta joutuisi korvaamaan, kun tällaisia onnettomuuksia kuten tämä sattuu tilalle.
Tämän tapauksen läsnäolleina silminnäkijöinä ja mitä edellä on kerrottu, saanen lopulta mainita Herra Vänrikki Christ. Ph. Caton, Herra Maisteri Gust. Fr. Stillmanin ja Herra Cooministeri Js. Hedbergin.
Joh. Forsman
varapastori samassa
Oikealla oleva leike Kokemäen rippikirjan 1891-1900 sivulta 1303 kertoo Hyytin Mäkelän torpasta Amerikkaan lähteneistä sisaruksista.
