.jpg) |
| Fiskars Pehr Adolf Kruskopfin ikuistamana noin 1845-1852 Wikimedia |
Maamiehen ystävä 2.8.1845:
Sinä olet tahtonut minulta Fiskarin bruukissa vietetyn maan-viljelysjuhlan selitystä, ja vaikka minun kynäni on hitainen, tadon minä kuitenkin kokea täyttää toivosi ja antaa siitä lyhykäisen jutun.
Niin kuins tiedät, on Fiskarin isäntä Herra Vuori-Raadi Julini sangen harras meidän emä elatuskeinoamme, maanviljelystä kartuttamaan. Ynnä muiden valistuneiden miesten kanssa on hän vakuutettu, karjan korjannon parantamisen olevan erinomaisesti vaikuttavan voiman tätä kartuttamista matkaan saadaksemme. Tämän vakuutuksen johdolla, joka on niin oikia, ehkä usein unhotettu, on hän halunnut alammaistensa seassa kehoittaa meiltä karjan korjantoon ja eläinten lain parantamiseen, ja sitä varten Fiskarin bruukissa toimittanut eläinten kiista-näytöksen, antain palkinnoksia niille yhteisessä kansassa, jotka raavastensa (eläintensä) parhailla omaisuksilla ja kauniimmalla muodolla niitä olivat ansainneet. Nämät eläinten kiista-näytökset, joista tämänvuotinen oli viidensi, pidettiin ensivuosina Toukokuun ensimmäisenä päivänä, mutta ovat sitemmin siirrettynä kahdenteen päivään toistakymmentä (12) samassa kuussa. Tämä vuoden aika näkyykin minun mielestäni olevan oikein valittuna, koska silloin parhain pystyy silmään, kuinka eläimet talven yli ovat huoneessa syötettynä ja katsottuna. Präntätyillä kutsumus kirjoilla, joista minullekkin yksi lähetettiin, ja jonka minä tässä myötä panen, olivat kaikki Herra Vuori-Raadin alammaiset kutsuttuna kiistaan. Useimmat ympäriäsuvaiset vallat (herras väet) olivat niinkuin minäkin kutsuttuna tätä maanviljelys-juhlaa viettämään, ja minä tunnustan sen minulleni ja usiammalle muullen olleen sangen huvittavan, vaikka ilma oli kylmä ja vastollinen.
Pitkin tietä, joka juoksee tämän kaupungin tavalla raketun Bruukin läpi, olivat sonnit, härjät, lehmät, hehvot (hiehot) ja lampaat kiinni sidottuna, häntään sidottu paperilippu jossa seisoi jokaisen luku (numero).
Kello puolivälissä 10 ammuttiin kerta, merkiksi eläinten haltioillen antamaan kirjoittaa nimensä, ja kello 10 laukastiin toinen ampuma, ilmoittamaan arvio-miesten tulemista, jotka olivat Herra Majori Taube Prästkullasta, Herra E. Bergström Bollstasta, Bruukin oma Herra ja kaksi talonpoikaa. Sitte kuin nyt elävät olivat katseltuna, ja lehmät kokeeksi lypsettynä, lähdettiin härkiä kiistassa käyttämään, jota oli sangen huvittava katsella; vilpain (rotevin) kävikin kiistamatkan 322½ syltää puolen kahdeksatta minuutin aikana. Senjälkeen jakailtiin palkinnot, olikin se sonni, jonka isäntä Bruukin Torppari sai hopia pikarin, todella erinomaisen kaunis sekä kasvannoltansa, kooltansa että lihaltansa; vielä toinenkin, joka sitte sai tulla edes, sai yhteisen ylistyksen.
[...] Sitte kuin palkinnot olivat ulosjaettuna, ja siinä sivussa kehoitus eläinten hyvään hoitamiseen, lyhyessä puheessa, annettuna, katseltiin tallia, tarha- ja työaset-huoneita, joissa kaikenlaisia auroja ja muita pellon kaluja usiammasta haamusta ja laadusta nähtiin, mutta joiden tarkemman selityksen minun valitettavasti täytyy jättää, ettei tämä jutun tapainen tulis ylön pitkäksi. Erinomattain olivat katseltavat usiamman laatuiset kylvöaseet, apilan, nauriin, pavun, herneen ja jyväin siemeniä varten. Jyväin kylvö-konet (aset), jota vasta muutamia kertoja oli pidetty, kuuluu vasta muutamia vuosia sitte olevan Englandista hankittuna sangen suurella kustannuksella. Viimmein katseltiin myös apilan kylvöjä, mutta ne kantoivat vielä todistusta tämän vuotisen kevään hitaisuudesta ja kylmyydestä.
Niin hyvin vallat (herrat), kuin kiistassa olleet talonpoikaiset kutsuttiin sitte Herra Vuori-Raadilta puolipäiväis-aterialle, joka oli aivottu valmistaa avoimen taivaan alle, mutta ilman nyt estäissä sen, tällä kerralla nautittiin kaikilta yhteisesti päärakennuksen avarassa ruokasalissa (atria tuvassa). Atria oli huvittava, ja siinä juotiin maljoja talonpoikaisten äijäin ja ämmäin kanssa. Isäntä muistutti maljoja tämän päivän johdosta, ja niiden seassa yhtä joka erinomattain lisäsi tämän juhlan iloa ja merkillisyyttä. Nähtävällä mielen liikutuksella kehoitti isäntä kaikkia ottamaan vaaria, ja kääntäin itsensä Bruukin Pehtorin Johan Ekbladin puoleen, joka ynnä atrioitsi, eteenasetti hän tämän rehellisyyttä, ahkeruutta, uskollisuutta ja nerokasta toimenpitoa, niinä 20 vuonna kuin hän yhtäläisesti oli ollut Herra Vuori-Raadin palveluksessa; sitä tilaa jossa maanviljelys Fiskarissa oli ollut Ekbladin palveluksen alussa, ja sitä jossa se nyt oli, ja antoi nyt osottaaksensa isännän kiitollisuutta monivuotiselle, uskolliselle, koeteltulle ja arvossa pidetylle palveliallen kultaisen lyövän ja kertovan lakkari-kellon, sopivan päälle-kirjoituksen kanssa. Tämä ilahuttava tapaus tuli aivan tietämättä niin hyvin tällen kunnioitettavalle voudillen (Pehtorillen) kuin kaikille muillen läsnäolevillen, ja oli sitäkin vähemmin ajateltava kuin isäntäväen ja palkollisten keskenäinen tytyväisyys viimmeisinä aikoina pikemmin on vähennyt ja huononnut kuin lisääntynyt ja parannut, ja senkautta tämä suloinen keskinäinen elämä, jota isännän muistomalja ja puhet osottivat, vuosivuodelta näyttää harvenevan. Tulisi totta perheen isäntäin, enemmän kuin tavallinen on, ajatella, että siveydellä, hyväntahtoisuudella, kehoituksella, suosiolla ja kohtuudella kaikissa menoissansa voittavat vahvimman vakuuden saavansa ja pitävänsä uskollisia, päälleluotettavia ja työnsä tekeviä palkollisia, sillä rakkauden lempiä valta on väkevämpi ja kehoittaa tarmokkaampaan uutteruuteen, kuin uhan, tuimuuden ja kurituksen voima.
Aterian päätettyä katseltiin koetus-kyntöjä erinlaisilla auroilla, ja viimmeksi, myöhemmin, koeteltiin koko joukoa palonsammutus ruiskuja. Fiskarin omassa pajassa tehdyt patenti- (Korkean Esivallan annetun eri-oikeuden jälkeen tehdyt) ruiskut näyttivät varsin vahvan ja luulemattoman voiman.
Kaikesta tästä taidat nähdä päivän ei millään tavalla tulleen minullen pitkäksi, vaan jättäneen ilahuttavaisen muiston. Kaikkia pajoja ja tekopaikkoja, kuin monta on Fiskarin bruukissa katsellakseni oli aika aivan lyhyt. Enemmän net katselemiseenkin aikaa vaativat kuin yhtä päivää kestää. Kentiesi eteenpäin, jos saanen käymään Fiskarissa, ja isäntä suonee minua näkemään tutkistelemaan tekojansa, niin silloin saat sinäkin enemmän tietoja niistä.
- Siperiaan viety anoppi
- Polkkamania 1845
- "Maximin" talon rakennuttajan perhe
- Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1845-46
- Hesperian puistossa 1844-1847
- A. Liukkosen Ajanjuoksu- ja elämänrakennuksen mukaan "V. 1845 oli talvi helmikuun 1:seen p:vään asti vähällä lumella ja ilma tasaista; mutta siitä alkoi tuisku ja pyry, joka kesti koko kuukauden."
