lauantai 15. heinäkuuta 2023

1845: Maanviljelijäin juhla Fiskarin Bruukissa, viimmeisen Toukokuun 12:ta päivänä

Fiskars Pehr Adolf Kruskopfin ikuistamana noin 1845-1852
Wikimedia

Maamiehen ystävä 2.8.1845:

Sinä olet tahtonut minulta Fiskarin bruukissa vietetyn maan-viljelysjuhlan selitystä, ja vaikka minun kynäni on hitainen, tadon minä kuitenkin kokea täyttää toivosi ja antaa siitä lyhykäisen jutun. 

Niin kuins tiedät, on Fiskarin isäntä Herra Vuori-Raadi Julini sangen harras meidän emä elatuskeinoamme, maanviljelystä kartuttamaan. Ynnä muiden valistuneiden miesten kanssa on hän vakuutettu, karjan korjannon parantamisen olevan erinomaisesti vaikuttavan voiman tätä kartuttamista matkaan saadaksemme. Tämän vakuutuksen johdolla, joka on niin oikia, ehkä usein unhotettu, on hän halunnut alammaistensa seassa kehoittaa meiltä karjan korjantoon ja eläinten lain parantamiseen, ja sitä varten Fiskarin bruukissa toimittanut eläinten kiista-näytöksen, antain palkinnoksia niille yhteisessä kansassa, jotka raavastensa (eläintensä) parhailla omaisuksilla ja kauniimmalla muodolla niitä olivat ansainneet. Nämät eläinten kiista-näytökset, joista tämänvuotinen oli viidensi, pidettiin ensivuosina Toukokuun ensimmäisenä päivänä, mutta ovat sitemmin siirrettynä kahdenteen päivään toistakymmentä (12) samassa kuussa. Tämä vuoden aika näkyykin minun mielestäni olevan oikein valittuna, koska silloin parhain pystyy silmään, kuinka eläimet talven yli ovat huoneessa syötettynä ja katsottuna. Präntätyillä kutsumus kirjoilla, joista minullekkin yksi lähetettiin, ja jonka minä tässä myötä panen, olivat kaikki Herra Vuori-Raadin alammaiset kutsuttuna kiistaan. Useimmat ympäriäsuvaiset vallat (herras väet) olivat niinkuin minäkin kutsuttuna tätä maanviljelys-juhlaa viettämään, ja minä tunnustan sen minulleni ja usiammalle muullen olleen sangen huvittavan, vaikka ilma oli kylmä ja vastollinen. 

Pitkin tietä, joka juoksee tämän kaupungin tavalla raketun Bruukin läpi, olivat sonnit, härjät, lehmät, hehvot (hiehot) ja lampaat kiinni sidottuna, häntään sidottu paperilippu jossa seisoi jokaisen luku (numero). 

Kello puolivälissä 10 ammuttiin kerta, merkiksi eläinten haltioillen antamaan kirjoittaa nimensä, ja kello 10 laukastiin toinen ampuma, ilmoittamaan arvio-miesten tulemista, jotka olivat Herra Majori Taube Prästkullasta, Herra E. Bergström Bollstasta, Bruukin oma Herra ja kaksi talonpoikaa. Sitte kuin nyt elävät olivat katseltuna, ja lehmät kokeeksi lypsettynä, lähdettiin härkiä kiistassa käyttämään, jota oli sangen huvittava katsella; vilpain (rotevin) kävikin kiistamatkan 322½ syltää puolen kahdeksatta minuutin aikana. Senjälkeen jakailtiin palkinnot, olikin se sonni, jonka isäntä Bruukin Torppari sai hopia pikarin, todella erinomaisen kaunis sekä kasvannoltansa, kooltansa että lihaltansa; vielä toinenkin, joka sitte sai tulla edes, sai yhteisen ylistyksen. 

[...] Sitte kuin palkinnot olivat ulosjaettuna, ja siinä sivussa kehoitus eläinten hyvään hoitamiseen, lyhyessä puheessa, annettuna, katseltiin tallia, tarha- ja työaset-huoneita, joissa kaikenlaisia auroja ja muita pellon kaluja usiammasta haamusta ja laadusta nähtiin, mutta joiden tarkemman selityksen minun valitettavasti täytyy jättää, ettei tämä jutun tapainen tulis ylön pitkäksi. Erinomattain olivat katseltavat usiamman laatuiset kylvöaseet, apilan, nauriin, pavun, herneen ja jyväin siemeniä varten. Jyväin kylvö-konet (aset), jota vasta muutamia kertoja oli pidetty, kuuluu vasta muutamia vuosia sitte olevan Englandista hankittuna sangen suurella kustannuksella. Viimmein katseltiin myös apilan kylvöjä, mutta ne kantoivat vielä todistusta tämän vuotisen kevään hitaisuudesta ja kylmyydestä. 

Niin hyvin vallat (herrat), kuin kiistassa olleet talonpoikaiset kutsuttiin sitte Herra Vuori-Raadilta puolipäiväis-aterialle, joka oli aivottu valmistaa avoimen taivaan alle, mutta ilman nyt estäissä sen, tällä kerralla nautittiin kaikilta yhteisesti päärakennuksen avarassa ruokasalissa (atria tuvassa). Atria oli huvittava, ja siinä juotiin maljoja talonpoikaisten äijäin ja ämmäin kanssa. Isäntä muistutti maljoja tämän päivän johdosta, ja niiden seassa yhtä joka erinomattain lisäsi tämän juhlan iloa ja merkillisyyttä. Nähtävällä mielen liikutuksella kehoitti isäntä kaikkia ottamaan vaaria, ja kääntäin itsensä Bruukin Pehtorin Johan Ekbladin puoleen, joka ynnä atrioitsi, eteenasetti hän tämän rehellisyyttä, ahkeruutta, uskollisuutta ja nerokasta toimenpitoa, niinä 20 vuonna kuin hän yhtäläisesti oli ollut Herra Vuori-Raadin palveluksessa; sitä tilaa jossa maanviljelys Fiskarissa oli ollut Ekbladin palveluksen alussa, ja sitä jossa se nyt oli, ja antoi nyt osottaaksensa isännän kiitollisuutta monivuotiselle, uskolliselle, koeteltulle ja arvossa pidetylle palveliallen kultaisen lyövän ja kertovan lakkari-kellon, sopivan päälle-kirjoituksen kanssa. Tämä ilahuttava tapaus tuli aivan tietämättä niin hyvin tällen kunnioitettavalle voudillen (Pehtorillen) kuin kaikille muillen läsnäolevillen, ja oli sitäkin vähemmin ajateltava kuin isäntäväen ja palkollisten keskenäinen tytyväisyys viimmeisinä aikoina pikemmin on vähennyt ja huononnut kuin lisääntynyt ja parannut, ja senkautta tämä suloinen keskinäinen elämä, jota isännän muistomalja ja puhet osottivat, vuosivuodelta näyttää harvenevan. Tulisi totta perheen isäntäin, enemmän kuin tavallinen on, ajatella, että siveydellä, hyväntahtoisuudella, kehoituksella, suosiolla ja kohtuudella kaikissa menoissansa voittavat vahvimman vakuuden saavansa ja pitävänsä uskollisia, päälleluotettavia ja työnsä tekeviä palkollisia, sillä rakkauden lempiä valta on väkevämpi ja kehoittaa tarmokkaampaan uutteruuteen, kuin uhan, tuimuuden ja kurituksen voima. 

Aterian päätettyä katseltiin koetus-kyntöjä erinlaisilla auroilla, ja viimmeksi, myöhemmin, koeteltiin koko joukoa palonsammutus ruiskuja. Fiskarin omassa pajassa tehdyt patenti- (Korkean Esivallan annetun eri-oikeuden jälkeen tehdyt) ruiskut näyttivät varsin vahvan ja luulemattoman voiman. 

Kaikesta tästä taidat nähdä päivän ei millään tavalla tulleen minullen pitkäksi, vaan jättäneen ilahuttavaisen muiston. Kaikkia pajoja ja tekopaikkoja, kuin monta on Fiskarin bruukissa katsellakseni oli aika aivan lyhyt. Enemmän net katselemiseenkin aikaa vaativat kuin yhtä päivää kestää. Kentiesi eteenpäin, jos saanen käymään Fiskarissa, ja isäntä suonee minua näkemään tutkistelemaan tekojansa, niin silloin saat sinäkin enemmän tietoja niistä. 

Muuta vuodelta 1845:

perjantai 14. heinäkuuta 2023

1844: Kuopion lukio vihittiin

Kuopio Pehr Adolf Kruskopf ikuistamana noin 1845-1852
Wikimedia

Maamiehen ystävä 31.8.1844:

Koulu korkia vihitty Savon kansan kaupungissa 24:tenä päiv. Elokuussa 1844. 

Onpa ollut oiva miesi / Ruotsin Gustavi Kuningas, / Joka käski kaupunkia, /  Tähän rannalle raketa, / Jota Kuopioks kutumme / Savon kansan kaupungiksi. 

Mistäs oisi onnen juuri, / Saatu suurempi Savolle, / Mistä sais Savon asujat, / Riemun aikoja alulle / Paremmin kun Kuopiossa, / Oman kansan kaupungissa? / Kyllä pellon pehmitellä / Savon ukkoset osaavat, / Korvet muokata kovasti / Niittumaiksi mainioiksi, / Josta leipämme leviipi / Eväs värkit vahvistuupi; / Vaan ei tunne tuosta vielä / Ihan kylliksi iloa, / Mutta riemun rinnasamme / Tuosta tunnemme totisen / Kuin me näämme Kuopiosta, / Oman Kansan Kaupungista / Valon kirkkaat kipinät / Sulosesti suihkuaavan, / Jotka polttavat povessa / Veren kylmän kuumentavat, / Että sytyypi sydämmet / Koko kaiken kansakunnan / Ilon tundohon ihanan. 

Mistä saisin nyt sanoja / Syvempiä, syytä myöten / Ilmottaakseni iloa / Tätä kuin nyt Kuopiolle / Tänä päivänä tapahtui! 

Ah jos oisi luoja luonut / Mulle kielen kerkiämmän / Millä oikein nyt osaisin / Iloamme ilmotella, / Meiän, kaiken kansakunnan, / Savon ankarat asujat! / Voi jos oisi Väinämöinen / Ukko entinen elossa / Kyllä sitte kuulisitta / Hyvät Herrat! sen helinän / Kuinka kaikki kansakunta / Tässä suuressa Savossa / Ilon tunteepi ihanan, / Riemun kanssa rinnassansa, / Kuin on suonut suuri Luoja / Kunniata Kuopiolle, / Että ompi oppi huone / Koulu korkia vihitty. / Tosin, antaakin asia / Tänä iltana iloita. / Kyllä ompi korkiasta / Tämä arvosta asia. / Koska kuuluu Keisarimme, / Majesteetti mainiompi, / Taas nyt armossa asetti, / Uuden Koulun Kuopjohon. / Koulun joka korkiampi / Ompi entist' etevämpi. / Tästä säännöstä samasta, / Käskystänsä korkiasta, / Ompi Herra hengellinen / Piispa tullut Porvohosta, / Jolta oli johdatettu / Paljon muita Pappiloita / Magisteria mokomia / Opistosta oppineita. 

Voi jos antasi ajuni, / Järki köyhä kerkiäisi, / Saaha suuhuni sanoja, / Suomen pulskia puheita, / Miten mielessäin menisi / Luonnossani lainehtisi / Siitä Juhlasta jutella, / Sekä ihmisten ilosta, / Jotka koulun Kuopiossa / Tänäpäivänä perusti. 

Ensin kuparit kumisi / Kimakasti kirkon kellot, / Jotka saattevat sanoman, / Juhlan julkisen julisti. / Urku alko uudet äänet, / Pillit kiistasa kimota, / Että helty Herran huone, / Kivi muurit kyyneleihin, / Siitä ihmisten ilosta, / Riemun toivosta totisen. 

Muuri joka myöskin muisti / Sekä muille muistutteli, / Kuinka murheessa murisi, / Muurin kanssa kansakunta, / Muurin ollessa alulla / Tekehellä temppeliksi, / Koska paukkuvat kovasti / Vihan nuolet viereksellen, / Kuin ol' sota Suomen maalla, / Valtakuntien välillä. 

Näitä muuri muistellessa, / Syystä helty Herran huone / Rauhan pauhusta pakahtu, / Siitä ihmisten ilosta, / Kuin nyt ompi Kuopiossa, / Riemun tuntohon totisen. 

Eikös sitte aine ollut / Tässä ihmisten iloita, / Jotka näitä nyt näkivät, / Kuulla saivat Kuopiossa? / Niin kuin armas aamu rusko / Näytti kaikki kaunihilta, / Tämä toimitus totinen, / Koulun korkian vihintä. 

Tässä Pispa Porvohosta, / Oli Herra hengellinen, / Jolle Keisar kunniaksi / Armossansa antanunna / Opin merkiksi metallit, / Kannettavaks kaulassansa, / Sekä rindahan riddarit / Tähdet kullasta, komeat. / Paljon myöskin muita kanssaa, / Oli täällä, oppineita / Valistuksen valvojita, / Kuuluisia Kuopiossa. 

Näitä täällä nähdessänsä / Savon asujat sanovat: / "Sydämmessämme sytööpi / Tämä toivotus totinen: / Että soisi suuri Luoja, / Herra armosta avara / Ijän pitkän Keisarille! / Osaksensa onnen suuren! / Että riemu ruskettaisi / Palveljainsakin povessa / Josta kaikki kansakunta / Soisi eleä iloiten. 

Suokoon luoja sinnausta / Koulun korkian osaksi! / Onnea Opettajille! / Yltä kyllä ymmärrystä! / Teille, vielä viimeseksi / Oppivaiset! onnellista / Hartautta ja halua / Totisesti toivotamme, / Että kaikki kasvasitte / Isän maallenne iloksi!" 

Henr. Hannikainen.

Veikkaan, mutten tiedä, että runon kirjoittanut Henrik Hannikainen on Pietari Hannikaisen veli ja P. J. Hannikaisen lukkari-isä. 

Muuta vuodelta 1844:

torstai 13. heinäkuuta 2023

1843: suolan kulutus sekä kuminan vienti

Maamiehen ystävä 25.5.1844:

Viimeis vuonna 1843 kuletettiin, Tullitietoin jälkeen, Suomenmaahan 274,168 tynnyriä suoloja. Ennen tuotuja oli vuoden alussa 146,734, joista kaikista taas tämän 1844 vuoden alkaissa löytyi 209,764 Tynnyriä. Niinmuodon menetettiin vuonna 1843 Suomessa 211,138 tynnyriä suoloja jotka jaettuna jokaisen hengen päällen tekevät vähilleen 4½ kappaa itsekullenkin. Suurin osa vietiin Viipuriin, nimittäin 63,000 T:ä, sitten Turkuun 43,000, ja Helsingiin 31,000, j. n. e.

Maamiehen ystävä 10.8.1844:

Tulli tietoin jälkeen on vuonna 1843 Suomesta ulos kuletettu ulkomaallen kauppatavarata 2 millionan 368,802 hop. Ruplan edestä; ja ulkomaalta Suomeen tuotu 2 millionan 322,213 hop. Rup. edestä. Maakunnan voitto teki niinmuodon 46,589 hop. Rup. Ulkomaallen vietyistä tavaroista nimitetään: Lautoja ja puutavarata 1 Millionan 23,755 hop. Rup. edestä, Tervaa 335,484, Pikiä 19,531, Potaskaa 28,233, Kuminoita 10,187, Voita 116,290, Kaloja 67,574, Halkoja 45,580, kaikki hopia Ruplaa. 

— Suomeen tuotuista: Caffeeta 380,594, Sokurin 479,157, Viinaa, Arakkia ja Rommia 193,265, Tupakkia 34,614, ja Suoloja 547,401, kaikki myös hopia Ruplaa.  

Tilastossa yllätti kumina vientituotteena. Vieläkin yllättävämmin verkkohaku tuotti m.m. vuodelta 2019 otsikon "Tie­sit­kö, että Suomi tuottaa yli nel­jäs­osan koko maail­man ku­mi­nas­ta? Poh­jois-Poh­jan­maa on hyvää aluetta sen vil­je­lyl­le ja yhä useampi on kiin­nos­tu­nut kas­vis­ta". Wikipedia väittää (tätä kirjoittaessani), että "Kuminan viljely alkoi Suomessa pienimuotoisena 1990-luvulla." Milloinkohan alkoi oikeasti? (Kerron oman vastaukseni elokuussa)

Eugen Hoffersin valokuva
Museovirasto CC BY
Muuta vuodelta 1843:

keskiviikko 12. heinäkuuta 2023

1842: jupelijuhla

Vuonna 1842 ei ilmestynyt suomeksi sanomalehtiä, mutta ainakin yksi tapahtuma oli monelle merkityksellinen. Maamiehen ystävä 18.5.1850:

Sillä muistathan sinä, että vuonna 1842 vietettiin kaikissa Suomen kirkoissa juhlin-juhlaa eli jupelijuhla sen muistiksi, että silloin oli 200 vuotta kulunut siitä, kuin Raamattu ensi kerran Suomennettiin. Ja sen ovat suomentaneet Professorit E. Petreus ja M. Stodius, niin myös Kirkkoherrat H. Hoffman ja G. Favorin.

Päivämäärän tarkistamiseksi piti kurkistaa ruotsinkieliselle puolelle. Helsingfors Tidningar 27.7.1842 paljastaa, että juhlapäivä oli 31.7.1842 ja antaa perusteellisen katsauksen suomennoshistoriaan. Samassa lehdessä oli motivoitu juhlintaa jo 8.6.1842. 

Muuta vuodelta 1842:

HKM CC BY 4.0

  • Nikolai Sinebrychoffin rakennuttama asuintalo Bulevardi 40:een eli nykyinen Sinebrychoffin taidemuseon rakennus valmistui.
  • Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1841-42
  • Hesperian puistossa 1835-1843
  • Uutisia toiselta puolelta maapalloa: "Omituisin tarkistamani leike oli lehdestä New Zealand Colonist and Port Nicholson Advertiser 3.3.1843. Siinä esitettiin ulkomaanuutisena Venäjältä, frankfurtilaisen lehden Post Ampt Gazette kautta tarina salamurhasta Pietarissa. Tekijänä suomalaissyntyinen metsänvartija Rheimann ja uhrina tämän esimies prinssi Gagaun, tsaarin hovin seremoniamestari. Syyllinen tuomittiin saamaan 6000 ruoskaniskua. Osan tästä kärsittyään oli nyt sairaalassa. Mitään vahvistusta/kumousta tai lisätietoa en tästä tapahtumasta onnistunut löytämään. Google osui Journal de Touloisen digitoituun numeroon päiväyksellä 31.8-1.9.1842, jossa samainen uutinen välietttynä Pietarin kirjeessä päiväyksellä 16.8. "

tiistai 11. heinäkuuta 2023

1841: Imatran koskella kävijät

Pehr Adolf Kruskopfin näkemys
Imatran koskesta vuodelta 1847
Kansallisgalleria via Wikimedia

Sanan saattaja Viipurista 21.8.1841

Toisena Perjantaina 15 p. tätä kuuta tuli Majesteetinsä Keisari Nicolain korkia Lanko, Sachsen-Weimarin Suuri-Herttua Carl Fredrik höyrylaivassa Pietarista meidän kaupunkiin, meni aluksesta suorastansa kuuluisaa yrttitarhaa Vanhaa Viipuria (Monrepos) katsomaan ja matkusti sieltä, missään viipymätä, Imatran koskelle, josta takaisin tultuansa korkia matkustavainen vielä samana iltana palasi jälleen Pietariin.

Sanan saattaja Viipurista 11.9.1841

Viimeisenä Lauvantaina 4:nä päivänä tätä kuuta, tuli Ladoga nimisessä Höyry-laivassa Venäjän valtakunnan Ulkomaan Departementin Päämies Reivi Nesselrode, ynnä Englannin valtakunnan Ministerin Blomfieldin ja Preussin Ministerin von Liebermannin kanssa, Baroni Nicolain tykö Vanhassa Viipurissa, jotka Herrat käytyä Sunnuntaina Imatran koskea katsomassa, lähtivät täältä maanantaina takasin Pietariin.

Muita Imatra-juttuja
Muuta vuodelta 1841:

maanantai 10. heinäkuuta 2023

1840: kaksi tulipaloa

Oulun viikko-Sanomia 13.6.1840:

Haminan Kaupunnista 23 päivänä Touko-kuusa 1840.

Ei ollut 19 vuotta kulunut, kun tämä kaupunki tulelta melkeen kokonaan hävitettiin, ja joka tapahus ei vielä ole muistista murennut. Samanlainen tuli on jälleen vierastanut tätä kaupunkia. Kaupunki on nyt jälleen niin kuin hautaus paikka, josa net tulelta säästetyt takat seisovat kuin hauta patsaat olleista. Moni on menettänyt kaiken omasuutensa ja usiammat ovat koitonna. Tuli ilmausi 22 päiv. Touko-kuusa, varhain aamulla, erinäisesä, Suomalaisen Kirkon tykönä olevaisesa huoneesa ja levesi väkivallalla monelle haaralle. Kova pohjas tuuli antoi voimaa tulelle, jota ei saatettu sammuttaa, ehkä voimalta koettiin. Onneksi ovat kuitenki Kaupunnin kumpasetki Kirkot ja Kadettein huoneet, ynnä 18 pienempää taloa, säästyneet. Kaksi Kasernia ja 3 erinäisten huonetta on vahingoitettu. Palaneita taloja on 60 paikkoin. Tuli palo pitkitti koko vuorokauen.

Turusta 30 päiv. Toukokuusa 1840. 

Yöllä 25 päivää vasten, heti kello 12 jälkeen, herättivät tavalliset tuli-palon merkit kaupunnin asukkaita. Vahingon valkia oli ilmaunut Maanmittarin Maleenin, Hämeen kavun partaalla olevasa talosa, joka ennätti palaa tuhaksi, ennenkun sammutusaseita saatiin paikalle. Tuli, joka oli saanut voimaa kovalta tuulelta, leveysi pian lähimmäisiin taloin, joita kuitenki sekä kaupunnin että vapaehtosen tulen-sammutus seuran toimella ja oivallisilla sammutus aseilla saatiin varjelluiksi, paitti Porvari Rautaliinin talo, toisella puolella katua, vastapäätä, juuri tuimimman tulen suusa, ja joka suurimmaksi osaksi meni turmioon.

Muuta vuodelta 1840:

Kuvaaja Ida Maria von Gericke
HKM CC BY 4.0

sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

1839: myrsky Savossa

Näkymä Mäntsälän Alikartanoon 8.11.1839
Léon Jean-Baptiste Sabatier (Kansallisgalleria)

Vuosina 1838 ja 1839 ei julkaistu suomeksi sanomalehtiä. Kirjoitus myrskystä julkaistiin ehkä siksi jälkijunassa. Jostain syystä kirjoittaja on kuitenkin ajatellut lukijoiden tunteneen myrskyn ajankohdan ennestään eli on merkinnyt huolellisesti kellonajat, mutta ei päivämäärää. Joka oli 10.9.1839, alla listatun lähteen mukaan.

Sanan saattaja Viipurista 6.6.1840:

Mainittavista luonnon vaikutuksista on menneen syksynen myrsky Suomessa aivan merkillinen, eikä miespolvissa sellaista muisteta olleeksi. Jos muuvallaki se lienee tuntunut, Savossa toki hirmusin oli. Pohjaisemmassa Savossa se sanottiin nuon kello 5:den eli kuuden aikana aamulla rajuna tuulena ilmoittainneen, van voimistui sikäli kun etelästyiki, niin että keski Savossa nuon kello 7 ja 8 aikana se jo oli hirmunen myrsky, ja kaatoi hongat kankahilta, männyt jäntterät lehoista, katot huoneista hajotti, tuulimyllyt tuiskahutteli. Rantasalmen, Sulkavan, Kerimäen ja Säämingin Pitäjien saloilla ei monta puuta seisoilleen jäänyt. 

Kauhia se oli katsella: Satavuotiset hongat, kuuset harmat hapsehiset, koivun konkelot mäillä, jotka pilkaten ajan ja kadotuksen raatelevaisia hampaita, satavuotisella varrellansa vieläik ylemmäksi viheriäistä päätänsä vuosi vuodelta nostivat ja oksiansa toinen toisensa perästä putoilevia levittelivät, nyt kemahtelivat kellellensä kankahille mullaksi katoamaan; Pienet ja suuret, nuoret ja vanhat sielä he nyt sekaisin viruuvat rutkallansa, jotka muutamia hetkiä ennen sotien tuulessa pimeässä varjossaan säilyttelivät lukemattomia eläimiä. Niin ruttoki ihmisyydessä raatelee. Kaatuneien välistä äsken syntyneet taimet jo pistäävät heikkoa van ylpiäta päätänsä taivasta korkeeta kohti ylönkatsoen ja unhottaien juurillensa kaatuneet, joien turvassa itsekki seisoovat. Niin ihmisetki unhottaavat menneien ansion, itse vaan rientäen kohti korkeutta. 

Nuon 8 penikulman laajuudelta kulki mainittu nujakka luoteeta itään. Parikkalassa, Ruokolahella ja Kurkijoellaki se vielä oli kello 10 ja 11 aikana aika myry ja kaatoi sielläki puita van vähemmin. Hiitolassa se jo vienoni ja etempänä vaipui napiksi tuuleksi myllyten aaltoja laajan Laatokan, johon mahtoi surmansa saada. Arvaamaton on se vahinko kuin se teki Savon metsissä, ja monta miespolvea sitä muistellaan. H. . . n.

Muuta vuodelta 1839: