lauantai 25. marraskuuta 2023

Muistitieto ja vuokra-ajurien virka-asut

Muutamalla hyvämuistisella helsinkiläisellä on voinut mennä aamukahvi väärään kurkkuun 18.3.1923 Hufvudstadsbladetia lukiessaan. Tavanomainen pikkujuttu pyöreästä syntymäpäivästä kuului

80 år fyller i morgon villaägaren Josef Bednarek. För äldre Helsingforsare och speciellt Kronohagsbor är åldringen en välkänd typ. Inflyttad från Polen vid helt unga år innehade han på 90-talet en åkerirörelse Elisabetsgatan 9 och var den första som efter stort motstånd införde det engelska redet och spannet bland vår stads hyrkuskar.

Tuosta saa minun kielitaidollani käsityksen, että Bednarek oli ollut ensimmäisten vuokra-ajurien joukossa ottamassa käyttöön länsimaisia valjaita. Tosiasiassa hän oli niiden näkyvin vastustaja, mikä kävi ilmi Töölön Taipale -tutkimuksessani. Taipaleessa asunut Bednarek ei ainoastaan vastustanut luokkivaljaista luopumista vaan myös virkapukumuutosta, joka pantiin toimeen 1905-1906. Länsimaisuuteen positiivisemmin suhtautuneet suomenkieliset lehdet kuvasivat vanhoja virka-asuja tuolloin kauhtanoiksi.

Kertaalleen annettu määräaika ottaa uudet asut ja valjaat käyttöön oli vapunpäivä 1906. Onkohan Nils Jakob Wasastjerna juuri siksi kuvannut Kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluvat otokset ylioppilaista vossikka-ajelulla? Näistä näkyy, että (kai) länsimaisten valjaiden lisäksi liikkeellä oli edelleen omiin silmiini venäläisiltä näyttäviä luokkeja. Ehkä minulta on jäänyt huomaamatta joku päätösperuutus.

Wasastjerna, HKM

Virka-asut puolestaan näyttävät kuvassa yhtenäisiltä. Myös vuonna 1906 otetussa kuvassa on selvempi näkymä malliin.

Hausen, HKM

Miltä sitten näytti tätä edeltänyt "kauhtana"? Onnekkaasti kaupunginmuseolla on yksi selvä lähikuva, josta erottuu kesähatun mallin lisäksi takin napittomuus.

Berndtsson, HKM

Muissa kuvissa erottuu takin alaosan väljyys.

HKM

Ståhlberg, HKM

perjantai 24. marraskuuta 2023

Täydennysosia

 

1) Toukokuussa esittelin kaksi paikkaa Helsingin historiallisten karttojen vertailuun. Sittemmin Geoserver näyttää degeneroituneen käyttökelvottomaksi. Tilalle on ilman suurta markkinointia tullut Historia Helsinkin Historiakartta. Kyseiseen portaaliin en ollut ihastunut toukokuussa 2022 enkä ole tykästynyt myöhemminkään. Karttaosuus toimii melkein kuin Stockholmskällanissa eli on toistaiseksi parasta antia. Toivottavasti mukaan saadaan lisää 1800-luvun karttoja.

2) Karttavertailuista puheen ollen, jostain tuli vastaan Juuso Koposen vanha blogipostaus Helsingin kartta vuodelta 1770 + nykyinen rantaviiva, jossa hän oli piirtänyt otsikon mukaisesti vanhaan karttaan nykyisen rannan.

3) Tekstiin Metodeista eli sekä aidasta että aidanseipäistä ei todellakaan mahtunut kaikki kahtena päivänä sanottu. Jossain vaiheessa mainittiin kronologia historiantutkimuksen metodina, mikä palasi mieleen kun luin David Larsson Heidenbladin blogitekstiä Den kronologiska metodens förtjänster och fallgropar

Jag tycker det gäller att ha koll på kronologiska förlopp och omedelbart relevanta kontexter. Därefter kan man börja blicka uppåt och bortåt. Gör man det i den motsatta ordningen så är risken att ens resultat och slutsatser aldrig nuddar marken.

Näin toimin väitöskirjaa tehdessä, mutta älysinkö selittää kronologisuutta metodiosiossa? Ehei.  

4) Pähkinäsaaren rauha -koosteeni tein jälkijunassa, mutta vielä myöhemmin pidettiin Jyväskylässä yleisöluento Keskinen Suomi ja Pähkinäsaaren rauha 700 vuotta ja Kotkassa Samu Niskanen puhui otsikolla Pähkinäsaaren rauha ja sen vaikutukset.

5) Vuonna 2019 kirjoitin Keskisarjan lapsille tarkoitetun Suomen ihmisten historian odotuksesta. Huomasin 21.8.2023, että WSOYn sivuilla julkaisuajankohta oli syyskuussa 2023. Tätä kirjoittaessani WSOY:n sivulla on ilmestymisaikana lokakuu 2025. Seuranta jatkukoon.

6) Yritin hahmotella Helsingin maitokauppaa 1880-luvulla. Valmista tekstiä löytyi sittemmin Yhteishyvästä 15/1913. Tuolloin

Tänne saapuu päivittäin suuria maitomääriä, jotka ilman valvontaa ja saamatta osakseen mitään puhdistusmenettelyä tulevat suoraan lypsypaikalta; tai mikä vielä pahempi, että maito on kulkenut valvontaa vailla olevien välikäsien kautta, on kuletettu tarkastamattomissa astioissa ja nämä taasen sopimattomissa rautatievaunuissa, jotka talvella ovat liian kylmiä ja kesällä liian lämpimiä. Viimeinen vaara maidon väärennysten muodossa uhkaa sitten maidon käyttäjiä lukemattomissa pienissä maitomyymälöissä. Maito kuoritaan tai lisätään siihen vettä. Missä maito myydään joku penni huokeammalla, sinne kiiruhtavat kuluttajat ostamaan sitä ottamatta tarkempaa selkoa tavaran laadusta ja ravintoarvosta. Tällainen petollinen kauppa kannattaa siitä huolimattakin, että maito väärennykset tulevat ilmi ja maidon myyjiä sakotetaan, sillä sakkoa antavat hyvänahkaset viranomaiset varsin pieniä eriä. Jonkun kerran lienee sakkosumma noussut viidenkymmenen markan korville, mutta silloin onkin jo saanut olla asianomaisiakohtaan sangen raskauttavia syytöksiä. Myönnettävä tosin on, että sakkorangaistuksia hyvin useastikin annetaan maidon väärennyksistä. Eräskin maitoliike sai verraten lyhyen ajan kuluessa sakkoa tekemistään maitoväärennyksistä parikymmentä kertaa. Tämä on ollut tulos terveyspoliisin toiminnasta, joka on ainoa muoto, minkä avulla maitokauppaa valvotaan.

[...] Eikä suinkaan vain pieniä maitomääriä päivittäin Helsinkiin tuoteta. Maidon kuletus on viime vuosina tavattomasti kasvanut. Töölössä sijaitsevalle maitoasemalle tulee joka päivä huomattavia maitomääriä. Keskimäärin saapuu sitä päivittäin n. 80.000 litraa ja kevätaikaan nousee tämä määrä vieläkin suuremmaksi. 

torstai 23. marraskuuta 2023

Helsingin rantatorin ruokapaikka

Joskus tuntuu, kuin "universumi" vastaisi kysymyksiin, kunhan ne vain älyää esittää. Tai ainakin vastaa niiden vierestä. Tuskin olin ehtinyt ihmetellä Helsingin yleistä keittohuonetta, kun käsissäni oli muista syistä Kirsti Topparin Vanha kauppahalli (1979). Siinä tuli vastaan "kuukhuusi" eli keittotalo.

Rantatorille keskittyi valmiin ruoan kauppa. Kokhusin vierellä oli kolme riviä myyntipöytiä, joista myytiin keittoruokia: lihasoppaa, hernesoppaa, vellejä ja puuroja sekä suosittua "varimakeata", siirapin ja kuuman veden sekoitusta. (s. 19)

Valitettavasti Topparin kirjassa ei ole edes kirjallisuuslistaa vihjeeksi lähteistä. Pienellä yrityksellä lehdistöstä löytyy vahvistavaa tietoa.

Pilalehti Matti Meikäläinen selostaa numerossaan 12/1885

Kenties haluttaa sinua kuitenkin kuulla miten täällä pääkaupungissa syödään, juodaan ja nukutaan näin kesäiseen aikaan. Syönti tapahtuu niin että sopparuokia syödään lusikalla, liharuokia veitsellä ja kahvelilla, leipää taas viedään "kymmenen kynnen kanssa" (viisikin riittää) lähemmäksi sitä leipälinkkua. Kaisaniemellä ja rantatorilla syödään ulkona taivaan sinisen kannen alla,...

Saman lehden Helsingin kesän kehunnassa numerossa 10/1890 Rantatori on keskeinen paikka, josta esitetään myös oheiset kuvat.

"Toista on Helsinkiin jääjän." Täällä on vaikka mitä. Ei täällä kompastu kiviin ja kantoihin, jos mieli marjoja tekee, astuu vaan asfalttikäytävää myöten rantatorille, kääntää penniä hyppysissään, niin on tuohinen kädessä, täynnä meheviä mansikoita, imeliä vatukoita tahi mitä vaan lystää. 

Valitat väen vähentyvän. No jaa, jos anoppi menee maalle, se pöllö, niin sen vahingon jaksaa kärsiä. Jos hänen lähdettyään kaipaat akan kielen surinata, niin on täällä akkoja kaksi torillista, rantatori ja Hietalahden tori täynnänsä. 

Sanot Helsinkiä kesällä kuolleeksi. Oi sinä epäuskoinen israeliitta! Syövätkö kuolleet, häh? Mene rantatorille katso ja opi kuinka siellä leuat hyvällä ruokahalulla loksuttavat.

Juovatko kuolleet, häh? Mene rantatorille sinä totuuden polkija, valituksen vonkuja, katso ja opi kuinka siellä iloisesti korttelia kallistetaan kaljatynnyrin ääressä. 

Päivälehti kertoo 18.11.1891, että

Ruokamyymälöitä työmiehiä varten on sitä paitse rantatorilla, rautatietorilla, Santalahden torilla ja Kinakadun torilla, joissa useimmilla eukoilla on lämmintä ruokaa myytävänä. Heidän ruokavieraansa ovat enimmäkseen maaseutulaisia ja alhaisin kerros työväkeä.

Päivälehti esitteli 12.9.1893 yhden myyjistä

Vanha kahvinmyöjä. Matami Backström täkäläisellä rantatorilla on 39 vuotta istunut pöytänsä ääressä anniskellen kahvikultaa huolimatta pyhästä tahi pahasta ilmasta. Edellisillä vuosikymmenillä tilit näyttivät muutaman tuhat markkaa säästöä, vaan kilpailu on silläkin alalla tehnyt tekojaan. Säästetyt rahansa lainasi hän pojallensa joka alkoi kauppaliikkeen mikä 20 vuotta hyvin kannatti; vaan nyt piti tehdä konkurssi, niin että äiti saa valvoa saataviaan konkurssipesästä. Ei eukko siitä kovin pahoillaan ole, tykkää vaan että tänä vuonnahan kaikki kauppiaat ovat tehneet konkurssin. Onpa matami vähän ylpeäkin siitä että on vanhin kaupungissa mainitun elinkeinon harjoittajista.

keskiviikko 22. marraskuuta 2023

Varhaisia murhauutisia Suomesta

Seurasin eilen Ruotsista tutkijaseminaaria, jossa väitöskirjantekijä keräsi aineistoa sanalla 'mord'. Session jälkeen oli tietenkin "ihan pakko" testata samaa sanaa suomalaisiin uutisiin ja vilaista samalla vielä kerran väitöskirjani aineistoa, josta Teerijärven tapaus oli jäänyt avaamatta blogitekstiksi. 

  • Teerijärvellä 1785 kolme sotilasta tappoi kelloseppä-koulumestarin Johan Mattsonin ja tämän vaimon (Inrikes Tidningar 29.12.1785 & 22.6.1786)
  • Murha Loviisan saaristossa 1793
  • Askolan kappelissa vaimo iski aviomiehensä sydämeen vitsen todistajien läsnäollessa. (Åbo Tidning 15.2.1800)
  • Hämeenlinnassa murhattiin pedagogi Lundmark ja lapsi. Heidän ruumiinsa löytyivät lattian alta. (Helsingfors Tidningar 14.4.1830)
  • Epäilty murha Kokemäellä 1832
  • Juvalla nahkuri Carl Lindeberg ja sisarensa Anna Maria Lindeberg tapettiin sänkyihinsä. (Helsingfors Tidningar 30.3.1836 & 21.5.1836)
  • Talonpoika Isak Johansson Krekula Ulvilan Levanpellosta tapettiin 30.12.1836. Veljeään epäiltiin tekijäksi. (Åbo Tidningar 18.1.1837)


tiistai 21. marraskuuta 2023

Takaisin Töölön varhaisiin karttoihin (2/2)

Jatketaan eilisestä eli näkymästä, jossa vuonna 1809 sotilassairaalaa vastapäätä oli pohjoisemmassa isompi rakennusryhmä ja etelämmässä pienempi.

Yhdeksän vuotta myöhemmin eli 1818 tehtiin Charta öfver en del Töhlö ägor lydande under Helsingfors Stad. Siinä on pohjoisempi U:n mallinen rakennusryhmä, joka edellisessä kartassa kuului majurska Montellille samoin kuin tien toisella puolella oleva krouvi, jota voi edelleen markkeerata tien varren suorakulmio. Siinä ei ole mitään tunnistetta, joten kartan selitteen varassa voi vain sanoa, että rannan puolella ollut rakennusryhmä oli tässä vaiheessa "Kiseleffin vanha asuinatontti". Uutta huvilaansa suunniteltiin sokeritehtaan puolelle.

Kuusitoista vuotta myöhemmin eli 1834 piirretyssä Charta öfver Herr Commerce Rådet Feodor Kisileffs nyttjade ägor å Töhlö trakten af Helsingfors stad on rannan puolella, saman mallisella alueella vielä isoin rakennus saman näköisenä. Kaupunginmuseon digitoinneissa ei valitettavasti ole kyseisen kartan seliteosaa. Finnassa jaetun kuvailutiedon perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että alue A oli 1830-luvulla "handlanden Sveloffs villa". Eli jälleen yksi venäläistaustainen, josta ei normikeinoin löydy mitään lisätietoa.

Kumpikaan kartoista ei ulotu myöhemmin Hesperiaksi nimetylle alueelle, josta ei myöskään ole varhaisia karttoja. Mutta mielenkiintoisesti vuoden 1818 kartassa on lyijykynällä sana Menn, joka viittaa alueen vuonna 1828 vuokranneeseen Christian Menniin (ks. Hesperian puistossa 1828-1834). Ja toisella puolella tietä on - mitä ennen tätä tarkastelukierrosta ollut huomannut - vastaavasti kirjattu nimi "Borgaren Leander Tallberg" f:llä merkitylle pläntille. Tämä on erinomaisen merkityksellistä, sillä aiemmin tiesin tästä Taipaleen varhaisesta vuokralaisesta vain sukunimen ja vuokrakauden loppuajankohdan. Kartasta käy myös ilmi, että kyseinen pelto ei ole (!) Taipaleessa vaan sotilassairaalan edessä. Tätä täytyy miettiä lisää.

Kuka sitten oli Leander Tallberg? Kiitos Digihakemistoon tehdyn työn, Google poimii esiin muuttotodistuksensa vuodelta 1813, jolloin Leander Tallberg (s. 23.2.1789 Inkoo) renkinä muutti Helsinkiin Kirkkonummelta, jonne hän oli tullut Espoosta. Liikkuvuuden takia muuttotodistuksessa on tavanomaista varovaisempi lausunto esteettömyydestä avioliittoon.

Kun Leander Tallberg seuraavan vuoden puolella (9.1.1814) vihittiin nuuksiolaisen talonpojan tyttären Maria Elisabetin kanssa, avioliitto kirjattiin Espoossa tapahtuneeksi Helsingissä. Inan outoa. Tuolloin Leander oli kaupungin timpuri ja kirvesmieheksi häntä tituleerattiin viiden lapsensa kasteissa Helsingissä vuosina 1815-1825. Kuollessaan "rintatautiin" 68-vuotiaana 1.3.1857, Leander Tallberg oli porvari. Jostain syystä perukirjaansa ei kuitekaan ole kaupunginarkiston hakemistossa. Anti maistraatin pöytäkirjojen hakemistossakin on vähäinen.

Palataan maastoon, josta löytyy vuodelta 1826 yksi osittainen näkymä: Charta som visar Läget af den för Tölö Lazarett utstakade Begrafnings Platts
Tämä kartta on tehty uutta hautausmaata varten, joten rakennuksia olennaisempaa ovat tieyhteydet Taivallahdelle. Mielenkiintoisesti sinne näyttää kiertävän myös sairaalarakennusten välistä kulkeva tie. Sen kohdalla Turun tien toisella puolella on myöhemmin Hesperiaksi nimetty rakennus. Sen pohjoispuolella puolestaan on poikkiteiden väliin jäänyt suunnikas, jossa 1809 oli yksinäinen talousrakennus. Taipaleen historian kannalta on mielenkiintoisinta se, että f-plänttiä ei tästä kartasta hahmota, vaan sen läpi nimenomaan kulkee tie.

Eli sen sijaan, että olisin päässyt eteenpäin Taipaleen kanssa, kehitin uuden ongelman? Pikkutarkempi, mutta erittäin hailu, vuoteen 1830 ajoitettu Karta Öfver En Del Af Tölö Ägor Invid Helsingfors näyttää "Hesperian" rakennuksen samassa paikassa ja samanmuotoisena kuin edellinen. Tontista on myös tarkempi Charta Öfver Helsingfors Stad Tillhöriga Landthus Ställe, Som Sednast Blifvit Nyttjadt Af Numera Framlidne Conditoren Johan Menns Arfvingar Å Töhlötracten


Nyt Taipaleen pelto ulottuu sairaalarakennusten eteen, mutta ei samanmallisena kuin 1818. Kartasta erottuu myös Taipaleen ensimmäinen rakennus. Tilanne vastaa vuonna 1840 painettua karttaa, jonka esitin jo eilen. Inan myöhäisempi B7Helsinki:31/19-27 Töölö / Tölö; Kartta ja selitys kaupungin tiluksista (1841-1843) näyttää sitten selvästi vuokra-alueiden rajat. Sairaalan (nyt kasarmien) edessä oleva peltotilkku ei kuulu Taipaleeseen, jossa on jo kaksi erillistä rakennusryhmää. Joita minun piti oikeasti selvittää...

maanantai 20. marraskuuta 2023

Takaisin Töölön varhaisiin karttoihin (1/2)

Töölön Taipaleen historiikin kirjoittaminen eteni lokakuussa ja marraskuussa, mutta yksi ratkaisematon ongelma liittyy varhaiseen rakennuskantaan. Siksi kaivoin esiin ensimmäisiä karttoja, huomasin aiemmin ohimenneitä yksityiskohtia ja päädyinkin "kartoittamaan" Espoon/Turun tien toista puolta.

Ensinnäkin katsauksestani Tiellä Helsinkiin 1776 löytyy tämä näkymä kartasta Töölö / Tölö; Kartta ja selitys kaupungin tiluksista (1776-1777), jossa "Ainoa asuintontti on merkitty numerolla 77 ja tämä on tulkittu edesmenneen Töölön kylän paikaksi. Sen ympärillä on "Trägården wid Tölö" eli puutarhamaata. Seuraava kellertävä ja numerolla 75 merkitty alue on peltoa, joka päättyy risteykseen, josta alkaa tie eli taival Taivallahteen."


Tarkemmalla tiirailulla pellonkin keskellä on joku erityinen neliö ja sen yläpuolella suorakulmio, joka voi merkata hyvin pientä rakennusta. Mittakaavan viereen klistraten selviää, että pelto on noin 400 kyynärää eli 235 metriä pitkä.

Seuraava tuntemani näkymä Helsingistä Åboon johtavalla tiellä 3 virstan etäisyydellä Helsingistä sijaitsevan maavoimien kenttäsairaalan asemakaava on joulukuulta 1809, jolloin ranta on täydempänä rakennuksia. Espoontien länsipuolella puolestaan on Töölön sotilassairaalan pohjoispuolella kirjaimella N merkitty krouvi takanaan vaja. Sotilassairaalan eteläpuolella taas on sauna.

Tuttava auttoi tulkkaamaan kartan mittakaavan yksikön: venäläinen syli (sazhen) on noin 2,1 metirä. Epäilen, että pohjoisosaan piirretty puukuja johtaa edellisen kartan tonttialueelle. Puukujan eteläpuolella hennosti rajattu aluepari puolestaan muistuttaa muodoltaan edellisen kartan peltoa. Tähän sopii myös mittatikulla arvioitu pituus 220 metriä. Mutta tuntuu todennäköisemmältä, että tie Taivallahdelle jää kartan eteläpuolelle kuin että se päättyisi sairaalan hallintorakennuksen seinään.

Turhan arvailun sijaan voi luntata vuoden 1846 karttaa, jossa on vielä näkyvissä kolme sairaalarakennusta. Kahden rakennuksen väliin johtava tie on eri asia kuin Taivallahteen vievä tie.


Tästä tuoreemmasta kartasta ymmärtää helposti, että eteläisemmän poikkitien eteläpuolella ja Turun tien itäpuolella oli myöhemmin Hesperiaksi kutsuttu huvipaikka. Samassa kohdassa oli vuonna 1809  kauppiaanrouva Schwartzille kuulunut rakennusryhmä P&Q, joka koostuu asuinrakennuksesta ja vajasta. Tarttumalla Juha-Matti Granqvistin väitöskirjaan Helsingin porvaristo Viaporin rakennuskaudella (1748-1808) : Sosiaalihistoriallinen perustutkimus ja kurkistelemalla Geni-profiileihin on selvää, ettei ole tarkoitettu Henric Christian Schwartzin leskeä Johanna Christina Fuldaa, sillä tämä kuoli joulukuussa 1771. Seuraavassa sukupolvessa mahdollinen kauppiaan rouva on Henric Christianin miniä Margareta Wilhelmina Wilhelmsdotter Philp. Pojantyttärensä eivät näytä avioituneen kauppiaiden kanssa. Margaretan perukirjaa ei ole kaupunginarkiston digitoinneissa, joten nopeaa reittiä lisätietoon ei ole.

Kyrillistä kaunoa tavaavien tuttavien avulla selvisi, että krouvi ja sen kohdalla rannan puolella oleva komean oloinen rakennusryhmä kuuluivat vuonna 1809 majurska Montellille. Vaikka 3.5.1814 kuolleen majurska Gustava Montellin (o.s. Brandell) perukirjassa (HKA 110&130) ei Töölöä mainita, kyseessä tuskin on toinen samanniminen. Perukirjassa ainoa perillinen oli 10-vuotias poika Jean Nathanael Montell, jota ei mainita isänsä Geni-profiilissa.

Johan Montell, "majoren och inspektoren vid utgårde sjötullen", oli mennyt 24.9.1799 naimisiin Gustava Brandellin kanssa Tukholman seurakunnassa Jakob och Johannes. Gustava oli 18-vuotias, kun avioliitossa 19.8.1800 syntynyt Bror Carl kastettiin Tukholman suomalaisessa seurakunnassa. Wikipediassa esitetyn sukupuun mukaan Gustavan avioliiton sponsori H. Brandell ja pojan kummi assessori Hans Brandell oli Gustavan isän veli. 

Pariskunta oli muuttanut Helsinkiin vuoden 1801 alkuun mennessä, jolloin esikoisensa haudattiin alle vuoden ikäisenä. Helsingissä syntyi toinen poika, joka kuoli 5 kuukauden iässä, Aurora Sophia 31.12.1802 (k. 25.8.1803) ja Jan Natanaël 10.8.1804. Johan Montell on kuollut ennen vuotta 1807, jolloin tehtiin Gustavan äidin perukirja (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:368 (1807), 286). 

Perheselvitys auttaa vain rajaamaan varhaisimman ajankohdan, jolloin majuri tai majurska Montell on voinut omistaa rakennusrymän Töölön rantamaalla. Mutta molenpien asuinrakennusten osalta jää auki rakennusajankohta, joka olisi mielenkiintoinen siksi, että tässä vaiheessa Töölössä ei vielä asunut "kukaan".

sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Oma väitöspäiväni

Do-diin, eilen sitten julkisesti tarkastettiin väitöskirjani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791. Ripaus lisäjännitettä saatiin aikaan sillä, että kustos vei vastaväittäjän siihen valmistautumishuoneeseen, jonka hän kuvitteli olevan käytössämme, kun taas minä ihmettelin yksinäni siinä huoneessa, jonka varauksesta oli minulle kerrottu. Tämän toheloinnin johdosta ensimmäiset tuttavani olivat jo salissa kun menimme tarkistamaan kulkureitit ja mikit.

Yleisöä tuli sitten ihan mukavasti, vaikka korona iski väitöskirjaprosessiini vielä kerran ja muutamat joutuivat ilmoittamaan perumisesta. Fiilis olisi ollut ihan toinen tyhjän salin edessä. Eihän sitä olisi ollut kukaan edes ottamassa kuvia.

Kuva: Jenni Lares

Kuva: Tiina Miettinen

Lektioni kirjoittaminen meni inan viime tinkaan eli ähelsin sitä koko torstain, että sain tekstin tulostettua ennen Opinahjoon lähtöä perjantaiaamua. (VR:n epäluotettavuuden takia kun piti olla perillä jo edellisenä päivänä.) Lopulta lektiosta tuli ihan asiallinen ja sain sen luettua ilman suurempia änkytyksiä. Kätevästi, kun luki paperista lukulasein, ei yleisöä montaa kertaa katsonut eikä ilmeitä erottanut.

Sitten, rituaalin mukaisesti kuuntelin vastaväittäjän eli Jani Marjasen alkulausunnon, joka todisti, että hän ymmärsi työn sisällön yhtä hyvin ja oikein kuin esitarkastuslausuntoa kirjoittaessaan. "Varsinaisessa" osuudessa Marjanen oli hyvin keskusteleva, kuten oli etukäteen luvannutkin. Olen jännittänyt enemmän ohjauspalavereissakin kuin tällä lavalla.

Pian oli loppulausunnon aika, jota kuuntelin seisaaltani (ks. kuva alla). Kuuntelin tietenkin tarkasti, eikä mitään suurempaa valittamisen aihetta tuntunut olevan. Facebookiin tilaisuutta paikanpäältä raportoinut Jenni Lares oli erottanut kohdan "Kantaa voisi ottaa rohkeamminkin!" Niin pahasta rikkeestä ei kuitenkaan ollut kyse, etteikö Marjanen olisi esittänyt työtäni hyväksyttäväksi väitöskirjaksi. Kuten olemme Törhös-julkisuudesta viime viikkoina oppineet, varsinaisen päätöksen tutkinnon hyväksymisestä tekee tiedekuntaneuvosto. Asia ei ehdi seuraavaan kokoukseen ensi viikolla vaan päätös tehdään vasta joulukuussa.

Kuva: Kati Katajisto

Unohdin kahvikutsun esittämisen ja huikkasin sen kesken poistumista, etten ihan virheetön ainakaan ollut.

Kahvituokion jälkeen siirryimme toiselle puolelle Opinahjon kaupunkia karonkkaan, joka oli yksi onnistuneimpia meikäläisen järjestämiä juhlia. Hauskin paikan päällä saamani lahja oli ananas. Sen ojensi Sofia Gustafsson, joka opettajan roolissa oli kurssillaan Tidigmodern mat äskettäin kertonut minulle ja muille ananaksen kallisarvoisuudesta 1700-luvun Englannissa.

Tulin kotiin yhdeltätoista illalla ja kaikkiin lahjoihin en ole vielä ehtinyt tutustua. Mutta junassa avasin kuoren, josta paljastui kahden tuttavani kirjoittama juhlaruno. Siis ihan niin kuin 1700-luvulla! Toivottavasti tosiaan oli kuten loppupuolen säkeistössä.

Kaisa varma väittelijä
Tiedonetsijä etevä
Näytti vuorovaikutuksen
Kanssakäymisen kuvasi
Setvi säännöt yhteisöjen
Nosti näkyville normit
Kuinka kehittyi sanomat 
Kokous ventovierahien
(Elsa Hietala & Kirsi Laine)