Ilmestynyt: vertaisarvioitu artikkeli

Tuoreessa Auraicassa ilmestyi eilen ihkaensimmäinen vertaisarvioitu artikkelini Istutuspäällikkö Gaddin julkiset matkaraportit 1763–1765! Vieläkään en tunne olevani Ihan Oikea Historiantutkija, mutta olen inan lähempänä.

Niin kauan kuin olin silkka harrastelija, en kokenut sopivaksi yrittää vertaisarvioidun artikkelin kirjoittamista. Kun 1800-luvun konffan kautta avautui mahdollisuus Ennen  ja nyt -artikkeliin, olisin voinut pyytää vertaisarviointia, mutta en kehdannut vaatia moista ajankäyttöä asiantuntijoilta. Vertaisarviointihan ovat osa akateemisen maailman palkatonta työtä, josta ei tavallisesti saa edes toimituksen ulkopuolista tunnustusta, sillä arviointi on lähes aina nimetöntä.

Tohtoriopiskelijan asemassa kuitenkin näin artikkelin julkaisuprosessin kokemisen olennaiseksi oppimiseksi. Viime tammikuussa tein ensimmäisen yritelmäni, jota käsiteltiin sekä Opinahjon sisäisessä seminaarissa että Baltic Connections -työpajassa. Aihettani ei pidetty huonona, mutta kokonaisuuteen suhtaudutiin varauksella ja käsikirjoitus selvästi vaati reipasta työstöä. Jota se edelleen odottaa.

Toukokuussa pakersin kahta uutta käsikirjoitusta, joista Auraicaan tarkoitettu oli saatava kuun loppuun mennessä valmiiksi. Idea oli syntynyt väikkärin aineistosta, jonka Suomen maaseutua kuvaavat Gaddin rapsat ajattelin yleisesti kiinnostaviksi ja Auraican profiiliin sopiviksi. Aloitin kirjoittamisen silkkana kuvauksena, mutta onneksi sain älynväläyksiä sopivasta vertailuaineistosta, joilla mukaan tuli analyysin omaistakin.

Tässä artikkelissa pääsin tosissani miettimään vähäistä tekstimäärää ja mahdollisia kirjoitus- ja lähetysmotiiveja tavalla, joka ei onnistu väitöskirjatyöhöni valitsemassani käsittelytavassa. Kyseessä oli siis väitöskirjan tekoakin tukeva harjoitus. Vastaavasti, mutta toisesta näkökulmasta, kirjoitin viime vuoden lopulla toisen artikkelin, joka on parhaillaan vertaisarvioinnissa.

Vertaisarvioista liikkuu aivan kamalia juttuja ja pääsin nyt ilmestyneen artikkelin suhteen huomattavan vähällä, kun vertaisarviot vihdoin neljän kuukauden kuluttua saapuivat. Molemmissa arvioissa todettiin - täysin oikein - että käsikirjoituksestani puuttui kaikki relevantti kontekstointi. Päätoimittaja antoi selkeät ohjeet siitä, mikä oli olennaista fiksattavaa, joten edauksessa ei ollut mitään ongelmallista. 

Ehkä seuraavalla kerralla tulee hylkäysehdotus tai edes rankempaa kommenttia ja IOH-status olisi taas hieman lähempänä. Ja saisin uusia oppimiskokemuksia, joista jatko-opiskelussa on (kai) kyse.

P. S. Liian myöhään tämän artikkelin tarpeisiin ilmestyi siis Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen blogissa Sakari Taipaleen, Tiina Parviaisen ja Mikko Jakosen pätkä Kuinka referee kesytetään? Vertaisarviointiprosessi ja palautteeseen vastaaminen. Lisäksi apuna olisi nyt HAKA-tunnareilla saavutettavana Suomen Tiedekustantajien Liiton rahoittama 10 luennon kokonaisuus tieteellisestä julkaisemisesta, jonka on "tarkoitus pysyä käytössä useamman vuoden".

Kuvat: George Moutard Woodward (F. Sansom): Pigmy revels, or, All alive at Lilliput, 1800-1801. Plate 6. Rijksmuseum

Helsinkiläistä muotia talvelta 1909-10

Kansalliskirjasto jakoi FB:ssä pari päivää sitten helsinkiläisen Turkkuri A. N. Lahtisen 1909-1910 kuvaston sen kannen historiakuvan vuoksi. Itseäni viehätti varsinainen tuotevalikoima enemmän, joten vaihteeksi kevennyksenä muotikuvia. (Ottamatta kantaa tuolloiseen turkistuotantoon. Nyt vasta huomasin, että vanhaan blogitekstiini Kauanko turkiseläimet ovat olleet tarhoissa? oli jätetty kommentiksi linkki lehtiartikkeliin, jossa mahdollisesti ensimmäiseksi turkistarhaajaksi Suomessa esitelty mies aloitti toimintanta 1900-luvun  ensimmäisellä vuosikymmenellä.)

P: S. Kiitos kuolinilmoituksia luetteloineen turkkuri sai vaivattomasti etunimet Antton Nikolaus ja elinajan (s. 5.12.1865 - k. 1.2.1929 Helsinki).

Kirje Suomen sodasta

Wilhelm von Schwerin
C. Grosskopf
Wikimedia

Mehiläisessä 3/1859 julkaistiin "Viisitoista vuotisen sotijan ensimäinen ja viimeinen kirje Suomen sodasta 1808". Kirjeen oli kirjoittanut Wilhelm von Schwerin, jonka kohtalosta rakennettua julkisuuskuvaa selostetaan hyvin Wikipedia-artikkelissaan. Siitä käy ilmi, että kirje oli julkaistu lehdessä Illustrerad Tidning maaliskuussa 1859 eli suomennos on tehty vauhdilla. Kirje innoitti myös J. L. Runebergia, jonka seuraavana vuonna ilmestyneessä Vänrikki Stoolin tarinoiden toisessa osassa on runo von Schwerinistä.

"Kruununkylän pääkortterissa, Syyskuun 17 p:nä 1808.

Rakkaat vanhempani! En ole sitte kun Krislehaminassa tavannut paikkaa, josta olisin voinut kirjoittaa, sillä postikonttori seuraa pääkortteria, joka on kaukana armeijasta. Matkusteltuamme ja kuljeskeltuamme ympäri merellä Elokuun loppuun asti, saimme vihdoin nousta maalle Kristiinan kaupunkiin. Maalle nousu meni päivässä ja yöllä marssittiin peninkulma Lapsieriin. Levättiin ja maattiin paraillaan kun meteli lyötiin ja minun piti jättää hyvän vuoteeni. Tappelu kesti noin 5 eli 6 tuntia, mutta tykkiväki ei saanut olla siinä osallisena. Venäläiset lyötiin ja heitä ajoimme takaa Omossaan, 2 peninkulmaa Lapsierista. Tässä seisauttiin ja sotajoukko marssi takaperin 2 peninkulmaa, mutta överstiluutnanti Drufwa jätettiin tänne 500 miehen kanssa ja minä 2 tykillä, sillä käskyllä että seisoisimme viimeiseen mieheen. Tässä oli tila aivan surkea! Väki oli 2 peninkulmaa armeijasta, vastapäätä Venäläisten pääjoukkoa. Minun tykkimiehiäni suututti, kun näkivät Upplannilaisten pääsevän vuorotellen joka ilta joutilaiksi, mutta saivat itset olla yhdeksän vuorokautta yhä ketovahdissa ja minun kanssa käydä monta yötä ja päivää läpimäräksi rankasta sateesta. Ei mikään muu kuin hellä hoitoni heidän tilastansa pidättänyt heitä valittamasta; minä käytän aina mielelläni ylijäävät muonarahani heidän parhaaksensa.

Yhdeksäntenä vuorokautena hätyytettiin meitä kovasti. Minun piti itseni mennä ensi kerran tuleen, minun piti johtaa joukkoani ensi kerran tappeluun, ja minun piti 2 tykillä puolustaa paikkaa vastoin vihollisen monta monituista haubitsia ja tykkiä. Mikä kova tilaisuus! Ensimäistä ei ollut vaikea täyttää; minä karkasin heti luontoni ja jäin kylmäveriseksi; toinen temppu oli pahempi: väkeni oli ensi kerran tulessa, he tähtivät silmillänsä kuulia ja juoksivat taakse päin juuri silloin kun päättävin hetki oli läsnä; minä en osannut juosta perästä, vaan täytin tykkien hoidossa 5 miehen työn. Kun tappelu vähän tyyntyi, menin minä, vaikka jokseenki väsyneenä, väkeni tykö ja nuhtelin heitä pelkuruudestansa, jolloin kaikki hyppäsivät kuin sytytetyt kynttilät paikoillensa. Tässä kaatui kansaa kuin heinää. Nyt oli tosi edessä, me peräytyimme, kasakat rynkäsivät 3 kertaa suojelemattomain tykkini päälle, mutta minä laukasin raehaulia heille vastaan, ja he peräytyivät. Näin tappelimme alinomaisessa tulessa 5 tuntia ja pakenimme sen ohessa puolentoista peninkulmaa, jonka tehtyä seisahduimme. Tässä tuli Drufwa upsieristonsa kanssa, syleili minua ja kiitti siitä, että olin pelastanut heidät, ja kansa hurrasi, toivottaen minulle alituista onnea.

Kohta sen perästä saimme tappelun, joka oli pisin ja verisin koko tässä sodassa. Se oli Oravaisten tappelu, joka kesti kello 6 aamua kello 11 iltaan. Puolen päivän aikaan asti pidin yksinäin tulta kunnossa tykkilöissäni, jolloin minua haavoitettiin. Minua oltiin juuri pois viemässä, kun yksi miehistäni ilmoitti olevani ympäripiiritettynä. Minä toinnuin, nousin tykkihevoisen selkään, sillä omani oli ammuttu, annoin väen hurrata, ratsastin edelle ja huusin: kumppanit, seuratkaatte minua! Komensin mars - mars ja rynkäsin, ojennetuilla pajoneteilla vastaanseisovan vihollisen joukon läpi. Minä sain 3 luotia kauhtanaani ja väestäni sai moni pistoja. Kenralit Adlercreutz ja Wegesack kiittivät minua mitä enin taisivat. Huomenna mennessäni tiedustukselle sain luodin lakkiini, josta kaaduin kumoon. Älysin pirun kiven takana, otin sotamieheltäni kiväärin ja ammuin Venäläisen. Iltapuhteessa sain taas haavan ja kuljeskelin hiljaa likimäiseen kylään , jossa lepäsin siksi kun vihollisen luotia lensi ikkunoista sisään. Tänne olisin jäänyt , jos ei yksi jalosydäminen upsieri , jota en sitä ennen tuntenut , olisi kaapaissut minun selkäänsä ja siten pääsimme onnellisesti pakoon. Tappiomme on varmaan noin 2 tuhatta miestä ja 30 eli 40 upsieria. Kenrali Aminoff, tämä jalomielinen mies, otti minun hoitoonsa ja nyt minä voin jokseenki hyvästi.

Terve teille rakkaat ja kunnioitetut vanhempani ja siskoni! Eläkäätte aina hyvin! Sitä toivottaa alituisesti uskollinen poikanne, veljenne ja ystävänne Wilhelm von Schwerin. Kenrali kiiruhtaa niin , etten ennätä luetella kaatuneitten upsierien joukkoa Upplannin ja Westmanlannin rykmentistä "

Jalaton lapsi Tuuloksessa

Tuuloksen Sairialan alaisella torpassa syntyi 27.11.1813 poikalapsi, jolla ei ollut jalkoja. Kastekirjaan pappi kirjoitti "ofärdig, utan fötter".

Tarkemmin sanottuna toinen jaloista päättyi polveen ja toinen muutama tuuma polven alapuolella. Näin selosti Hauhon kirkkoherra Ivar Wallenius helmikuun alussa Åbo Allmänna Tidningiin lähettämässään tiedonannossa. Siinä hän kertoi, että torpassa oli ennestään neljä lasta, joista vanhin oli vasta seitsemännellä vuodellaan. Köyhä perhe tarvitsi siis apua jota pyydettiin 24.2.1814 lehteä lukeneilta. 

Elokuussa Wallenius saattoi todeta kansan käden olleen suhteellisen karttuisan.

Åbo Allmänna Tidning 20.8.1814

Lahjoituksia oli yhteensä 15 ruplaa sekä 116 riikintaaleria, 27 killinkiä ja 5 riksiä. Perhe oli jo saanut 53 riikintaaleria ja 16 killinkiä ja kirkkoherra pidätti loput odottamaan myöhempää tarvetta.

Henrikin vanhemmat Johan Pettersson (s. 1750) ja Helena Jöransdotter (s. 1778) olivat menneet Hauholla naimisiin tapaninpäivänä 1805, kun Johan oli jo torppari Sairialassa ja Helena talollisen tytär. Sanomalehtitekstin seitsemännellä ikävuodella oleva lapsi oli Carl Gustaf s. 11.3.1807 ja nuorempia sisaruksiaan Anna Maria s. 3.2.1809, Johannes s. 24.12.1810 ja Eric s. 4.7.1812 (LK 1806-33 s. 62, RK 1810-15 s. 67, 1816-22 s. 57, 1823-32 s. 67). 

Sairialan Varun eli Rekolan torpassa perheeseen syntyivät vielä Abraham 1.4.1816, Christer 4.10.1817, Ulrica 1819, Herman 28.3.1821 ja Joseph 28.8.1823. Maaliskuussa 1825 perhe otti muuttokirjat Vanajaan, jossa syivät vielä Wilhelm 1.4.1825, Jeremias 29.7.1827 ja Fredric 12.7.1830. Perheen äiti kuoli 44-vuotiaana viimeisen synnytyksensä yhteydessä.

Vanajassa rippikirjaan tehtiin Henrikin kohdalle huomautus "utan fötter" (RK 1824-30 s. 185). Valitettavasti en onnistunut löytämään häntä tai isäänsä tämän jälkeen.  

Maanteitä 1740-luvulla ja postireittejä samalla vuosisadalla

Kuuntelin eilen Tapio Salmisen esittelyn alkamassa olevasta hankkeesta Viabundus Suomi 1350-1650, jossa laitetaan kartalle keskiajan yleiset eli yhteisellä rasituksella rakennetut ja ylläpidetyt tiet Suomessa. Tätä esitystä saamme odottaa vielä pari vuotta ja itse tietenkin (melkein mielummin) haluaisin kartoille Vägvisare-reitit kestikievareineen 1700-luvulta ja 1800-luvun alusta...

Missä merkeissä linkkivarastosta vuoden 1740 tiekarttoja, joiden löytämistä Uudesta Astiasta ilman osviittaa en halua edes yrittää. Yksityiskohtaiset tekstit (monikielisyydessään) kun ovat Digihakemistosta eivätkä Kansallisarkiston tiedoista

Arkistot > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat > Geographisk Charta öfver landsvägarne uti Storfurstendömet Finland. (Yleisk. Ia* 3/- -)

1 Turku - Porvoo

2 Vihti - Hamina 

Arkistot > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat > 1a-c. Geographisk Carta över Landswägarne i Storfurstendömet Finland..innehållerde förnämsta wägar emellan Åbo, Helsingfors, Borgå och Fridrikshamn samt de Wägar som löpa op åt Landet til Tavasthus. (Yleisk. 3 lis.)

1. Turku - Lohja 
2. Vihti - Helsinki - Porvoo
3. Hamina - Lappeenranta - Savonlinna (n:o 5)
4. Hamina - Lappeenranta - Joutseno
5. Åbo - Sommerå - Tavastehus
6. Forsby bruk - Mörskom - Artsiö / Pernå - Degerby - Pyttis - Fredrikshamn
7. Tavastehus - Hattula - Hauho / Tulois- Lampis - Kåskis / Janackala - Loppis / Turkhauta / Orimattila
8. Anjala - Fredrikshamn

Arkistot > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat > 1.a-c innehåller de förnämsta Wägar emellan Åbo, Helsingfors Borgå och Fridrikshamn, Samt de Wägar, som löpa op åt Landet tit Tavasthus 1740-1740 (Yleisk. 191:1a-c)

1. Åbo - Haliko - Salo - Tenala - Pojo - Ingå / Salo- Nummis - Samatis
2. Lojo - Siundio - Kyrklätt - Esbo - Helsingfors / Wichtis - Nurmijärvi / Helsingfors - Sibbo - Bårgå
3. Forsby bruk - Artsiö - Degerby - Pyttis - Fredrikshamn

Arkistot > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat > 2.a-b Wägen emellan Tavasthus ach Fridrikshamn, Samt de Wägar, Som löpa til Helsingfors och Borgå 1740-1740 (Yleisk. 191:2a-b)

1. Tavastehus
2. Anjala- Fredrikshamn

Arkistot > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat > 4. Är Wägen emellan Åbo och Tavasthus 1740-1740 (Yleisk. 191:4)

Arkistot > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat > 5.a-b Wägen emellan Fridrikshamn, Willmanstrand och Nyslott 1740-1740 (Yleisk. 191:5a-b)

1. Ruokolahti-Puumala-Sulkava 
2. Lappeenranta-Hamina 

Ja tiekartoista tuli mieleen Ruotsista löytämäni digitoidut 1700-luvun postikartat, jotka olivat jääneet odottamaan jakamista johonkin parempaan päivään tms.

• Tabell som utvisar avstånden mellan städer i Sverige och Finland under 1740 - talet, med en översiktskarta (190 x 170 mm) infälld. Kartan, som är graverad av G Biurman, torde vara den första i Sverige graverade avståndskartan.
• Postkarta, översiktlig, över Sverige och Norge, från Österrike år 1799. Kartan ingår som nummer 33 i ett större kartverk "Atlas universae rei veredarae bilinguis imnes cursus publicos". 
• Postkarta över postvägar i Åbo och Björneborgs län samt på Åland, Finland. Kartan är ritad och färglagd. Kartbladet upptar även en förteckning över postgårdarna i området, och andra postala noteringar.
• Postkarta över postvägar i Vasa och Österbotten i nuvarande Finland. Kartan är ritad och färglagd för hand. Kartbladet upptar även en förteckning över postgårdarna i området.
• Postkarta över Uleåborg i Österbotten, nuvarande Finland. Kartan visar postinspektionsdistrikt, och är ritad och färglagd för hand av Jac. Joh. Roikar år 1748. Kartbladet upptar även en förteckning över post- och gästgivaregårdar i området.
• Postkarta som visar postgårdar mellan Säräsniemi och Cajana och mellan Säräsniemi och Idensalmi kyrka i nuvarande Finland. Kartan som är från 1700-talets mitt, är ritad och färglagd för hand.
• Postkarta över postvägar i Nyland och Tavastehus län, Finland. Kartan är ritad och färglagd. Kartbladet upptar även en förteckning över postgårdarna i området.
• Postkarta över postvägar till Karelen i dåvarande Svenska Finland under mitten av 1700-talet, av C J Carlsson. Kartan är ritad och färglagd för hand.
• Postkarta över Tavastehus län, Finland. Kartan är ritad för hand.
• Postkarta över postvägen via Åland, mellan Sverige och Finland under mitten av 1700-talet, av C J Carlsson. Kartan är ritad och färglagd för hand. Kartbladet upptar även en förteckning över platser på större och mindre öar, där postlinjens sträckning gick. På kartan är, strax utanför det Sverige, ett segelfartyg ritat. L Klinkowström, till vilken kartan är dedicerad, var kommendör av Nordstierneorden åren 1748 - 1759, så kartan torde kunna dateras till denna period.
• Postkarta över postfarten via Åland, mellan Sverige och Finland under mitten av 1700-talet, av C J Carlsson. Kartan är ritad och färglagd för hand. Kartbladet upptar även en förteckning över platser på större och mindre öar, där postlinjens sträckning gick.
• Karta över Åland och den omgivande svenska och finska skärgården, även de yttersta delarna av ländernas fastland avbildas. 1789 (sama)

Lasten leikkiä (ehkä) 1840-luvun Oulussa

Fredrika Pietilä vuonna 1865
Museovirasto
CC-BY 4.0

Oulussa 29.10.1837 syntyneen Fredrika Pietilän lyhyehköä kirjaa Kihlatut pidetään jossain määrin omaelämäkerrallisena ja ainakin jakso pihamaan leikeistä tuntuu todella koetulta:

Kaisun jokapäiväinen leikkikumppani oli ajuri Matin pieni Antti. He olivat tulleet tuttaviksi Matin perheen asuessa Kaisun kotona pienessä kartano-tuvassa. Antti oli ketterä, keltakiharainen pojan nulikka, joka jo hyvin osasi ajaa isän hevosella, milloin vaan hän lähetettiin pienempään ajoon vanhalla mustalla, kuluneella luukonilla. 

Antin ei ollut ylvästeleminen komeasta eikä sievästä kodista; sillä isällä riitti työ-ansioistaan aivan niukasti kodon kaunistamiseksi; olipahan vaan tupatölli rapistuneine porstupäineen ja kartanon perällä lautakoppero hevostallina. Toisinaan kun talon nuori mies Antti, joka oli itse-vieraskohteliaisuus, kokosi kaikki naapuriston avojalkaset poika nallit ja tyttö parat luokseen leikitteleen, saivat tuvan ahtauden takia leikkikammarikseen hieman porstuvan loukkoa. Monta lautaa porstuvan laattiassa oli niin lahoa ja hajonnuttaki, että tuo tuostaki joku vierahista pudota muljahti laattian alle. 

Kyllähän perheen äiti oli monesti itkiä tirahduttanut kyyneliä ja pyytänyt Mattiaan korjaamaan pahimpiakaan rappioita, kun joku oma eli vieras lapsi leikin vauhdissa mennä möksähti porstuvan alle; mutta Matti, joka oli aina menossa kylän työhön, lyhyesti vastasi vaan: "kun joutuu Antti mieheksi", johon poika säisti, "kun tulen isoksi, niin äiti saa uuden tuvan." Tuossa ei ollut sitte sen pitempiä aikoja, kun että äiti voiti milloin voilla, milloin muulla saippualla pienen pudonneen otsaa, nenää, poskia tahi kyynärpäätä, ja leikki alkoi uudestaan. 

Lisää varhaisia palovakuutuksen ottajia

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus jatkuu numeroista 2251-2500 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 35 suomalaista vakuutusta, tässä otoksessa on 21.

Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun palovakuutuksia on Turun kaupunginarkistossa. 

Kaavio viljamyllystä Kuopiossa

N.o 2260 Justitiae-Rådman Öhmans, 

N:o 2261 afl. Klädeswäfwaren Kekonii och 

N:o 2262 Regements-Pastoren Laurei Gårdar i Åbo

N:o 2294 Waktmästaren Holmbergs Gård i Åbo

N:o 2296 Handelsmannen Ringwalls och 

N:o 2297 Ord. Landtmätaren Ståhlströms Gårdar i Åbo
N:o 2301 Handelsmannen Ingbergs, och 

N:o 2302 Uhrmakaren Brenners Gårdar i Tawastehus

N:o 2318 Åbyggnaden på Såckerbruket i Borgo Stad
N:o 2339 Borgmästaren Björkmans Åbyggnader i Wasa
N:o 2369 Assessoren och Krono-Befallningsmannen Hornborgs Mjölqwarn, belägen uti Björneborgs Län, Öfre Satagunda Öfredels Härad och Pitkäkoski Forss i Ikalis Socken [digitoitu]

N:o 2374 Coopvaerdie-Capitainen Strandheims

N:o 2375 Coopvaerdie-Capitainen Forselii och 

N:o 2376 Coopvaerdie-Capitainen Ingmans Gårdar i Åbo
N:o 2392 Handelsman Clayhills Gård i Lovisa
N:o 2414 en Capitenen Tavast, Bönderne Anders och Sylvester Korrhoser tilhörig Qwarnbyggnad uti Wiando Forss, Sawolax Län, Öfre Sawolax Härad och Cuopio Socken [digitoitu]

N:o 2432 Handelsmännerne Carl och Jacob Holmsteins Gård i Lovisa
N:o 2457 Handelsmannen Heidenstramhs Gård i Helsingforss

N:o 2476 Assessoren Printz Gård i Lovisa

N:o 2499 en Lazaretts Byggnad, och 

N:o 2500 Handelsmannen Maxmontans Gård i Åbo

(*) Inrikes Tidningar 1796-02-12, 1796-02-16, 1796-02-24, 1796-02-26, 1796-04-12, 1796-04-15, 1796-04-20, 1796-05-17