Vuosi ennen Yleisen näyttelyn H-hetkeä

Keväällä 1875 julkaistun programmin mukaan ilmoitukset Yleiseen näyttelyyn näytteille asetettavista esineistä piti lähettää 15.10.1875 mennessä. Pari päivää sitten julkaisemani kymiläisen teksti oli kuitenkin harvinaisuus eli sanomalehdissä ei sanahaulla erotu innostusta tai toimintaa. Muutamilla seuduilla (ja todennäköisesti useammillakin) oli paikallisia koordinaattoreita, jotka julkaisivat muistutuksia lehdissä. Turussa tässä roolissa oli Fredric Rettig ja Kuopiossa kauppaneuvos G. Ranin ja tohtori E. Nylander.

Helsingissä  "Ilmoitus-kaavoja ja programmia" sai maksutta näyttelyn toimistosta ja Frenckellin kirjakaupasta. Näissä ei kuitenkaan palvelu aina toiminut toivottavasti:

Menin yleisen näyttelyn toimisto-huoneesen jotakin tiedustelemaan näyttely-esineitten paikalle saattamisesta. Tapasin siellä erään herrasmiehen, jolta kysyin asiasta. Sain vastauksen: "jag inte höra". Minä kun en tuota ymmärtänyt, kerroin kysymykseni suomenkielellä, kun en muuta osannut. En sen parempaa vastausta saanut; herra mahtoikin kuuro olla, suomenkielelle etenkin.(US 25.2.1876)

Tuo kävijä lienee poikennut Runnipuiston huvilaan n:o 1, jonne toimisto muutti lokakuun 1875 alussa. Huvila tunnetaan paremmin omistajansa Spåren nimellä ja se sijaitsi nykyisen Marmoripalatsin kohdalla.

Carl Adolf Hårdh ottama valokuva
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

"Suomen yleiseen näyttelyyn tulevana kesänä on Viipurissa ilmoittanut kolmekymmentä henkilöä aikovansa lähettää tekeitänsä näytteille" kerrottiin positiivisena uutisena monessa sanomalehdessä lokakuun alussa, mutta muita vastaavia ei sanahakuihin tarttunut. Sen sijaan Tampereen Sanomat raportoi 5.10.1875 edellisenä torstaina pidetystä kokouksesta, johon "saapui ainoastaan tusina miehiä, joista ainoastaan yksi käsityöläismestari, muut tehdasliikkeeseen y.m. kuuluvia.". Suurta intoa näyttelyyn ei siis ollut ja kehoituksiin ryhdyttiin vasta 10 päivää ennen määräaikaa!

Ei siis ollut yllättävää, että "ilmaantuneesta syystä" määräaikaa päätettiin jatkaa. Johtokunta ei kierrellyt sanoissaan:

Koska Helsingissä vuonna 1876 pidettävän teollisuusnäyttelyn ohjelmassa määrätty päivä, jota ennen ilmoitukset osan-otosta näyttelyyn olivat tehtävät, nyt on ohitsemennyt, ja koskei ole ilmoituksia tehty kuin ainoastaan muutamia, on Johtokunta katsonut tarpeelliseksi lykätä määrä-ajan semmoisia ilmoittamisia varten 15:ksi päiväksi Tammikuuta 1876. Pyydetään sen ohessa asian-omaisia näytteille-panijoita etteivät odottaisi nyt määrätyn päivän tulemista, vaan kehoitetaan heitä lähettämään ilmoituksiansa kuta aikaisemmin sitä paremmin. (US 15.10.1875)

Näyttelypavilijongin rakennusmestari

Eilisessä tekstissä lainaamani rakennusmestarin arvio arkkitehti Höijeristä ei ollut Yleisen näyttelyn rakennuksen urakoineelta rakennusmestari Carl Theodor Wilhelm Heinrich Crollilta, sillä tämä oli kuollut jo vuonna 1894. Miehet kuitenkin ehtivät tehdä yhteistyötä Kaivopuiston jälkeenkin.

Muistokirjoitustensa mukaan Croll oli muuttanut Suomeen 1850-luvulla Beslausta / Saksasta (SWL 30.1.1894, Tekniska föreningens i Finland förhandlingar 1-2/1894)). Tämä "salvumies" vaihtoi Preussin alamaisuuden Suomeen keväällä 1862 (Sanomia Turusta 6.6.1862). Seuraavan vuoden verokalenterissa nimensä kohdalla oli ihan kohtuullinen rahasumma, mutta jo vuotta myöhemmin hän jätti konkurssianomuksen. Piti kaupata m.m. Kallion huvila n:o 37(HD 30.5.1863, HT 3.11.1864, HD 30.11.1864)

Mutta kunnon yrittäjä ei kaadu yhteen konkurssiin. Kesällä 1872 kerrottiin Crollin uudesta huvilasta Siltasaaressa Rieksin tapettitehtaan naapurissa, jonne hän muutti vuoden 1873 alussa. (HD 26.7.1872, 1.2.1873) Verokalenterissakin oli jälleen säällinen luku (Hbl 12.6.1873).

Sanomalehdet eivät kerro Crollin rakennustoiminnasta mitään. Alkuvuodesta 1874 oli liikkeellä huhu, että hänen rakentamansa rakennuksen katto oli romahtanut, mutta tämän Croll julkisesti kiisti. (Morgonbladet 13.1.1874)

Catanin talo, P-Espa 31
Helsingin kaupunginmuseo

Yleisen näyttelyn rakennus oli siis merkittävä askel julkisuuteen ja rakennus mainitaan Crollin muistokirjoituksessakin. Siitä ja lehtijutuista käy ilmi, että Croll oli seuraavalla vuosikymmenellä rakentamassa Kauppatorin Kauppahallia (Nya Pressen 2.6.1888), Höijerin suunnittelemaa Catanin taloa Pohjois-Esplanadille (US 11.1.1889). Vahvistusta väitteelle, että Croll oli rakentamassa Polyteknista koulua ja osaa Sinebrychoffin tehdaskompleksista en löytänyt. 

Croll joutui vielä 1892 tekemään konkurssin, joten pari vuotta myöhemmin tehdyssä perukirjassa ei ole merkittävää omaisuutta. Ilahduttavasti listauksen tekijä on kuitenkin yksilöinyt irtaimistoon kuuluneen akvarellin Theodor Höijerin tekemäksi ja näyttelyyn 1876 liittyväksi. Varsin todennäköisesti se siis esitti miesten yhdessä aikaansaamaa näyttelyrakennusta. (Helsingin raastuvanoikeuden arkisto. Ec:49 Perukirjat 1894 , n:o 10274)

Arkkitehdin elämä ennen näyttelypavilijonkia

Yleisen näyttelyn päärakennuksen suunnitellut Carl Theodor Höijer oli Helsingin poikia, hän oli syntynyt kaupungissa 20.2.1843. Isänsä isä oli kuollut Helsingissä toukokuussa 1809, mutta näiden vuosien väliin mahtui sukututkijalle mielenkiintoisia käänteitä.

Höijerin isänisän perukirja, jossa ei ollut yhtään käteistä eikä muutenkaan suuremmin omaisuutta, tehtiin Tukholmassa. Kuolema Helsingissä liittyi varmaankin Suomen sotaan, sillä vainajaa tituleerattiin luutnantiksi. Ainoa lapsensa oli postuumisti 1.9.1809 syntynyt poika Henrik. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:377 s. 211) Henrikin äiti oli aatelista sukua, mutta Geni-profiilissaan mainittujen avioliittojen myötä reippaasti alenevassa säätykierrossa.

Henrik Höijerin Geni-profiilin koristuksena oleva leike kertoo hänen muuttaneen Helsinkiin vuonna 1836, mikä täsmää kirkonkirjan merkintään. (RK 1818-36 s. 158). Mukanaan hän toi vaimonsa ja vuonna 1834 syntyneen Otto-pojan. Ensimmäinen avioliitto päättyi vuonna 1840 vaimon kuolemaan smoolantilaisessa pappilassa. Lapsia oli tässä vaiheessa kolme. Vaimon perukirjassa, jossa Henrikiä kutsutaan peilitehtailijaksi, ei ole mitään kiinteistöä, mutta talouden irtaimisto on rikkaampi kuin Henrikin isän kuollessa 30 vuotta aiemmin. Siihen kuuluu jopa osake Ullanlinnan kylpylästä eikä velkaa ollut juuri yhtään. (HKA 1792) Henrik Höijerin tuotantoa kuvaava mallikirja kuuluu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin.

Viimeistään kaksi vuotta myöhemmin Henrikin äiti muutti Helsinkiin (RK 1836-41 s. 298). Ehkä hänestäkin oli apua lastenhoidossa, mutta kolmen nuoren lapsen kanssa uusi avioliitto oli tavanomainen ratkaisu ja Henrik Höijer sai toiseksi vaimokseen helsinkiläissyntyisen Maria Lovisa Seleniuksen. Tämä synnytti avioliitossa ainakin viisi lasta, joista vanhin oli Carl Theodor, joka oli 13-vuotias äitinsä kuollessa elokuussa 1856. Perhe menetti saman vuoden puolella myös isänäidin. (Kummankaan perukirjaa en onnistunut löytämään.)

Carl Theodorin isä ei kuitenkaan solminut kolmatta avioliittoa vaan talous pärjäsi neljä vuotta ilman emäntää ja sitten oli isännän lähdön aika. Henrik Höijer kuoli 15.10.1860. Lapsiaan oli elossa kuusi ja he kaikki perivät 322 hopeisen rahayksikön arvoisen osuuden. (HKA 4152) 

Henrik Höijerin vanhin poika Otto sai isänsä kuolinvuonna maisterin paperit Helsingin yliopistosta. Hän oli jo ehtinyt julkaista kaksi kirjaa (Bilder ur folklifvet 1. Skildringar ur Nyländska skärgården, Bilder ur folklifvet 2. Nyländska folkegendomlighete), mutta ei jatkanut luovalla uralla. Yhdeksän vuotta nuoremman Carl Theodorin elämässä isän kuolema osuu selvään taitekohtaan, mutta muistokirjoituksesta syyt ja seuraukset eivät käy ilmi.

Läpikäytyään teknillisen realikoulun Helsingissä aikoi hän antautua merimieheksi, mutta luopuikin siitä tuumasta ja antautui rakennusteollisuuden palvelukseen arkkitehti Chievitzin kehoituksesta. Vuosina 1861—62 olikin Höijer sitten arkkitehti Chievitzin oppilaana Turussa. V. 1863 kirjoittautui hän oppilaaksi vapaiden taiteiden akatemiaan Tukholmassa. Sieltä sai hän päästötodistuksen kultamitalin kanssa ja palasi Helsinkiin v. 1865, jossa hän kirjoittautui ylimääräiseksi arkkitehdiksi yleisten rakennusten ylihallitukseen. V. 1872 oli hän kuitenkin pakoitettu kokonaisuudessaan eroamaan ylihallituksen palveluksesta lisääntyneitten yksityisten rakennuspuuhiensa takia. Tästä vuodesta alkoi hänen varsinainen menestyksellinen toimintansa rakennustaiteen palveluksessa, jonka vertaista ei ole tullut yhdenkään muun suomalaisen arkkitehdin osalle. Kokonaiset kaupungin osat Helsingissä todistavat hänen toimintansa laajuutta ja tarmokkuutta. (Rakennustaito 21/1910)

Teksti jatkuu Höijerin merkittävimmillä töillä kuten Ateneum ja Kämp, jotka ajoittuvat 1880-luvulle. Yleisen näyttelyn väliaikainen rakennus on siis uransa alkupuolen työ, vaikka hän jo 1870-luvun keskivaiheilla onkin ollut jo kokenut ja osaava suunnittelija. Muistokirjoituksen kuvaus työtavoistaan mahdollisesti sopii työhön Kaivopuistossakin.

Eräs helsinkiläinen vanhempi rakennusmestari, joka Höijerin johdolla on taloja Helsinkiin rakentanut, kertoi hänestä meille seuraavaan tapaan: Arkkitehti Höijer oli suoraluontoinen mies. Rakennuksilla koetti hän aina toimia siihen suuntaan, ettei vaan urakoitsija joutuisi häviölle. Tästä huolimatta oli hän hyvin vaativainen ja tarkka. Urakoitsijalle olikin hän mieleinen siitä syystä, että mitään paikkaa ei tarvinnut tehdä kahdesti — niinkuin nykyään useinkin on tapana —. Ennenkun hän jonkun erikoiskohdan määräsi tehtäväksi, antoi hän siitä seikkaperäisen piirustuksen, joka näytti olevan tarkan mietinnän luotettava tulos. Sitä seuraamalla ei tarvinnut purkamisia peljätä. Hänen hyviin puoliinsa kuuluivat myöskin ne seikat, että detaljipiirustukset joutuivat aina ajoissa valmiiksi ja että hän itse uutterasti otti osaa työnjohtoon, neuvoi työnjohtajia ja työmiehiäkin. Kävi usein työmaalla, jonnekka hän usein aamusilla ehti ennen muita, siihenkin aikaan kun työt alotettiin jo kello 5 aamulla. Tästä hänen säännöllisyydestään ja valppaudestaan olikin hyvät seuraukset: työt onnistuivat yleensä hyvin; jokainen yksityiskohtakin rakennuksessa tuli huolellisesti tehdyksi ja talon valmistuttua saattoi sekä hän itse, urakoitsija, työnjohtajat ja työmiehetkin jättää sen tyytyväisinä ja hyvällä omallatunnolla talonomistajan huostaan. —

Jac Ahrenbergin kirjoittama laajempi muistokirjoitus, jota tehdessään hänellä oli käytettävissään Höijerin omaelämäkerrallinen teksti, ilmestyi lehdessä Arkitekten 1-2/1911. Höijerin arkkitehtityöstä kertoo myös Eeva Maija Viljon tutkimus Theodor Höijer : en arkitekt under den moderna storstadsarkitekturens genombrottstid i Finland från 1870 till sekelskiftet (1985) 

Rakennustyöt alkoivat Kaivopuistossa

R. W. Åkerblomin mukaan tehty painokuva Kaivohuoneesta
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Usean kuukauden mediahiljaisuuden jälkeen Uusi Suometar raportoi 27.9.1875

Runnipuistossa alkoivat viime vikolla valmistustyöt näyttelyhuonetta varten. Se tulee, kuten tietty, olemaan ajotien oikealla puolella, Runnihuoneen jatkona pohjoiseen päin. Ainoastaan muutamia pieniä puita tarvitsee kaataa. Tulevan lokakuun alussa ruvetaan perustuksen kaivamiseen. Työtä johtaa rakennusmestari Croll.
Näyttelyn pääjohtajaksi on ruvennut A. W. Wahren.

"Runnihuone", jonka kuva on yllä muistutuksena, oli tuolloin sama rakennus kuin nykyäänkin ja samalla paikalla. Wasastjernan kirjassa Helsingfors - tre kulturverk (1948) näkyy rakennusmassan asettuminen nykyisen Puistokadun ja Ison Puistotien nurkkaan Kaivohuoneen ja Pyhän Henrikin kirkon väliin. (Muihin kartassa näkyviin näyttelyyn liittyviin rakennuksiin palataan myöhemmin.)

Toisin kuin nyt, tuolloin "ajotie" päättyi Ullanlinnan kylpylaitokseen.

Sadovnikov Vasili / Ivanov P., 1850-luvun alku
Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Mitä tulee näyttelyrakennuksen pystytykseen, niin lehdissä ilmestyi alkuperäiseen uutiseen korjaus. Rakennusmestari Th. Croll oli ottannut rakennusurakan, mutta työtä johti ja valvoi C. Th. Höijer, jonka piirustusten mukaan sitä tehtiin.

Museovirasto CC BY 4.0

Pääjohtajaksi alkuperäisten toimijoiden ulkopuolelta ilmaantunut A. W. Wahren ei ollut heitä yhtään vähäisempi tekijä vaan Forssan kehräämön ja kutomon perustaja. 

Yleisen näyttelyn programmi: Näyttelöesineiden luokittaminen

Näyttelystä ostettu sohvapöytä
HKM, CC BY 4.0

Ja mitä kaikkea järjestäjät odottivat näyttelyyn tulevan esille?

Esineet, jotka otetaan vastaan näyttelöön, jaetaan seuraavalla tavalla: 

I Luokka. Ihannetaidetta: 

1 Sarja: Rakennustaidetta 

2 Sarja: Kuvanveistotaidetta 

3 Sarja: Maalaustaidetta. 

II Luokka. Vuoriviljelystä: 

1 Sarja: Malmeja, vuori- ja maalajeja sekä geologillisia karttoja 

2 Sarja: Laitoksia ja kaluja, joita käytetään vuoriviljelyksessä, sekä sulatusuunien malleja ja piirroksia y. m. 

3 Sarja: Harkko- ja valinrautaa, valsattua ja taottua rautaa, terästä sekä muita metalleja.

III Luokka. Metsäviljelystä, Metsästystä ja kalastusta: 

1 Sarja: Metsäntuotteita, niinkuin rakennus- ja veistotyön aineita, lankkuja, lautoja ja kattopäreitä, sysiä y. m. 

2 Sarja: Pihkaa, hartsia, tärpättiä, tervaa, pikiä, potaskaa y. m. 

3 Sarja: Metsästys- ja kalastusneuvoja, veneitä sekä metsästyksen ja kalastuksen tuotteita. Kalojen siittämistä. 

IV Luokka. Maanviljelystä ja Kasvitarhanhoitoa: 

1 Sarja: Jyvä- ja heinälajeja, siemeniä, juurikasveja y. m. 

2 Sarja: Elukkoja, niinkuin nauta-eläimiä, hevosia, lampaita, sikoja ja siipikarjaa 

3 Sarja: Maitotalouden tuotteita; 

4 Sarja: Kasvitarhan tuotteita ja mehiläishoitoa; 

5 Sarja: Maanviljelys-, maitotalous- ja kasvitarha-kaluja sekä malleja ja piirustuksia 

6 Sarja: Teko-lannoitusaineita. 

V Luokka. Masinoita ja asekaluja, Kuljetusneuvoja ja Rakennustaitoa: 

1 Sarja: Väki ja apu-masinoita, käytinneuvoja, masinaosia ja tarpeita 

2 Sarja: Tehtaiden ja työ-masinoita 

3 Sarja: Laivanrakennustaitoa, laivanvarustamista ja meritointa 

4 Sarja: Rautatienrakennusta ja rautatienkalustoa 

5 Sarja: Maantien-, vesi ja siltarakennusta, ajokaluja y. m. 

6 Sarja: Rakennustaitoa, valaistusta, ilmanpuhdistamista ja lämmittämistä (Kakeluunit kuuluvat VII luokkaan); 

7 Sarja: Palonsammutuskaluja; 

8 Sarja: Sotatarpeita. 

Muist. Kuhunkin sarjaan kuuluivat asianomaiset insinöripiirustukset. 

VI Luokka. Teoksia jaloista ja epäjaloista metalleista: 

1 Sarja: Kulta-, hopea-, aluminium- ja juveleeri-teoksia 

2 Sarja: Metalliseos- ja galvanoplastillisia teoksia, kaunistus ja koruteoksia 

3 Sarja: Vaski-, tina-, lyijy- ja taotun raudan teoksia, läkkisepänteoksia y. m. 

4 Sarja: Valinrautateoksia, karkeampia ja hienompia 

5 Sarja: Hienoja takeita ja teoksia teräksestä ylipäänsä; 

6 Sarja: Mustia takeita. 

VII Luokka. Kivi-, Savi- ja Lasiteoksia: 

1 Sarja: Kivenhakkausteoksia, sementtiä ja teoksia siitä 

2 Sarja: Saviteoksia (lasierattuja ja lasieramattomia), fajanssia, porslinia 

3 Sarja: Lasiteoksia. 

VIII Luokka. Kehrättäviä aineita, Nahkoja sekä teoksia niistä, Turkiksia ja Vaatekappaleita: 

1 Sarja: Kaikellaisia lankoja ja kankaita sekä raaka-aineita niihin 

2 Sarja: Nuoranpunousteoksia, tukkeita y. m. 

3 Sarja: Nahkoja sekä teoksia niistä, turkiksia, hansikkaita ja suutarinteoksia 

4 Sarja: Vaatekappaleita silkki-, pumpuli-, villa- ja liinakankaasta y. m.

5 Sarja: Nyörinpunojanteoksia, pitsejä, keinotekoisia kukkaisia, tapisseriompelus- ja hius-teoksia. 

IX Luokka. Paperiteollisuutta: 

1 Sarja: Paperiaineita, paperia ja pahvia 

2 Sarja: Tapetteja, kortteja ja väripaperia 

3 Sarja: Kirjannivojan, kartongi-, portfölji- ja papier maché-teoksia 

4 Sarja: Kirjoitus-, piirustus ja maalaus-tarpeita. 

X Luokka. Puu-, sarvi- ja luuteoksia: 

1 Sarja: Masina- ja rakennus-nikkarin teoksia 

2 Sarja: Huone-kaluja, tapetsieraus- ja koristustöitä 

3 Sarja: Astian- ja vasun-tekijän teoksia 

4 Sarja: Harjantekijän ja kampamaakarin teoksia 

5 Sarja: Korkkiteoksia ja erillaisia teoksia puusta 

6 Sarja: Sateenvarjoja, keppiä, leikkikaluja ja erillaisia sorvausteoksia. 

XI Luokka. Kemiallisia ja Farmaceutillisiä valmistamia, Väriaineita, Ruokaaineita, Juomia: 

1 Sarja: Farmaceutillisiä valmistamia, hajuvesiä, rohtojen alkuaineita ja kemiallista teollisuutta ylipäänsä 

2 Sarja: Sytytys- ja valaistusaineita, öljyjä ja väriaineita, vernissoja, tulitikkuja, kynttilöitä y. m. 

3 Sarja: Jauhoja ja suurimoita 

4 Sarja: Sokeria, siirappia, sokerileipurin ja leipurin tavaroita 

5 Sarja: Säilymään pantuja ja kuivattuja ruoka-aineita, mehuja, liha-, makkarantekijän- ja savustettuja tavaroita 

6 Sarja: Viinin sija-aineita, väkiviina- ja mallasjuomia, ätikkää y. m. 

7 Sarja: Tupakkaa ja valmistamia siitä. 

XII Luokka. Opetustarpeita, Kelloja, Asekaluja (Viimeksi mainittu ruotsiksi Instrumenter!)

1 Sarja: Opetustarpeita ja oppilaiden teoksia; 

2 Sarja: Tuntikelloja ja lennättimiä 

3 Sarja: Matematillisia, astronomillisia, fysikallisia, haavuri- ja lääkintätaidon kaluja ja laitoksia 

4 Sarja: Soitinkaluja. 

XIII Luokka. Graafillista taitoa ja Kuvauksia: 

1 Sarja: Kirjapainoksia, vaski- ja teräspainoksia, stereotypiaa, kivipainosta y. m. 

2 Sarja: Gravöri- ja guillocheriteoksia, puunpiirrosta y. m. 

3 Sarja: Valokuvia, kaunokirjoitusta ja korumaalausta 

4 Sarja: Topografillisia töitä. 

XIV Luokka. Kotiteollisuuden tuotteita.

Ihan on kuin olisi luokitteluinto loppunut kesken?

Yleisen näyttelyn programmi: Yleisiä määräyksiä

Muun muassa Uudessa Suomettaressa 30.6.1875 julkaistusta "Programmista" selvisi, että 

"Yleinen Suomen Näyttelö Helsingissä vuonna 1876" toimitettiin "sillä tarkoituksella, että maan nykyinen kanta taiteen, teollisuuden, maanviljelyksen ja opetustoimen suhteen tuotaisiin näkyviin sekä auttaaksensa niiden enempää vaurastumista". "Näyttelö sijoitetaan Ulrikaporin kaivopuistoon rakennettuun väliaikaiseen päärakennukseen siihen kuuluvine, sen lähelle rakennettuine tai vouratuine apu-rakennuksineen." 

"Yksityisille hengille kaikista säätyluokista, yhdistyksille, yhtiöille ja yleisille laitoksille tarjotaan nöyrimmästi tilaisuutta hartaalla osanotolla näyttelöön kartuttamaan sitä isänmaallista päämäärää, jota sillä tarkoitetaan." "Näyttelöön otetaan vastaan kaikenlaisia maassa aikaansaatuja taiteen, teollisuuden, käsityön ja maanviljelyksen tuotteita..." 

"Kaikki esineet, jotka näyttelöön lähetetään, ovat varustettavat näytteille asettajan nimellä ja asunnon-osoituksella ja niiden muassa seuratkoot fakturat sekä tarkka ilmoitus niiden nimestä, lukumäärästä, painosta tai mitasta, niiden myöntihinnasta valmistuspaikalla sekä josko ja mihin hintaan ne näytteille-asettajan hyödyksi myötäkööt näyttelön kestäessä. Eläväisistä elukoista tulee antaa tarkat tiedot jokaisesta lähetystä elukasta, mainiten sen nimen, syntymäperän, ijän, karvan ja pääasiallisimmat ansiot. Kaavoja edellämainittuihin fakturoihin on Toimikunnan huolella pidettävä asianomaisten näytteille-asettajain saatavana. Kaikki näyttelöesineet tulee iloittaa Toimikunnalle viimeistään 15 p:nä Lokakuuta 1875." 

"Ilmoitettujen näyttelöesineitten vastaanotto Helsingissä alkaa 1 p. Toukokuuta ja kestää 10 päivään Kesäkuuta." "Paikan, joka näyttelöesineitten asettamista varten tarvitaan, osoittaa Toimikunta näyttelöhuoneuksessa sen perusjuonen mukaan, joka esineitten sijoittamista varten niiden lajin ja laadun jälkeen hyväksytään. Semmoisesta paikasta sekä yhtäläisiksi tehtyjen yleisten näyttelöhuonekalujen käyttämisestä älköön Toimikunta panko näytteille-asettajan päälle mitään eri maksoa." 

Näyttelepano oli ilmaista!! Lisäksi "Näytteille-asettajilla ja heidän asiamiehillänsä on maksuton pääsö koko näyttelöaikana." 

"Esineet asetetaan näytteille sen omistajan nimellä ja sillä järjestysnumerolla, jolla ne ovat luetteloon otetut. Selitykset, jotka näytteille-asettaja tahtoo julistaa ja joista on suurempi hyöty yleisölle, voidaan panna kirjoitetuille tai painetuille korteille, jotka liitetään näytteille asetettuihin esineihin." 

Lea Sjöströmin kaivertaman
mitalin kääntöpuoli
Museovirasto, CC BY 4.0

Kyltityksestä, jonka kielivalikoimasta tai paremminkin sen puutteesta näyttelyn aikana valitettiin, olivat siis vastuussa näytteilleasettajat, jotka puolestaan eivät olleet saaneet (ainakaan tässä Programmissa) ohjeistusta suuntaan tai toiseen. 

"Näytteille asetettuja esineitä arvostamaan tulevaa palkinnonjakoa varten valitsee Toimikunta tarpeeksi monta tutkijalautakuntaa, johon kuuluu asiantuntevia miehiä, mikäli mahdollista eri paikoista maata." "Jaettavat palkinnot ovat kolmea laatua, nimittäin

1:o Hopeametalji ynnä diplomi.

2:o Pronssimetalji ynnä diplomi.

3:o Kunniadiplomi.

Käsiteoksista saattaa antaa vähempiä rahapalkintojakin." 

Yleiseen näyttelyyn varhaista innostusta Kymissä

Uutisointi Yleisestä näyttelystä innosti ainakin Kymissä, josta kirjoitettiin jo 26.4.1875, että

Helsingin yleinen näyttelö, joka tulee tapahtumaan vuonna 1876 kesällä ja jonka huoneen piirustus myöskin on tullut Suomalaisen Virallisen Lehden tilaajien omaksi, on pannut monen tämän puolen puusepän korvallisiaan kynsimään miettiessään sinne jotain lähettää. 

 

Tähän näyttelöön mahdettaneekin vastaan ottaa kaikki mitä on nerokkaasti ja kauniisti valmistettu, katsomatta aikaa mikä tehdessä on kulunut, mutta jos palkinnot ulosjaettaisiin itsekustakin kappaleesta sen jälkeen kuinka kauvan sitä on tehty, niin olen vissi sen päälle että kultamedalji lankiaisi täältä lähetettyjen tavarain osalle, sillä niinkuin esimerkkinä tällä alalla on mainittava että sahoilla on tehty niinkutsutuita kiilapäisiä sänkyjä, jossa yhdessä semmoisessa ei ole työtä yhdelle kohtiahkeralle miehelle kuin puoli päivää, mutta tämmöisen tehdessä on yhdellä miehellä myöskin mennyt kahdeksan kesäistä päivää, ja kuin timpermanni saapi neljä markkaa päivältä niin tälle siis tulee hintaa kolmekymmentäkaksi markkaa, siitä lautain hinta vielä lukematta. Tämmöisen lepolaatikon olen ostanut täydellisessä maalissa neljällä markalla ja myöjä sanoo sen siihen hintaan myöskin kannattavan myödä kuin se tehdään urakassa. 

 

Myöskin on yhdessä paikassa tehty kahdeksat työkärryn lavat, joissa ei mene yksiä lavoja tehdessä enemmän kuin päivä kahdelle miehelle kun puutavara on saapuvilla, mutta sen sijaan on kaksi miestä yksiä tämmöisiä lavoja rakentaneet puolitoista viikkoa eli yhdeksän päivää. Tältä ajalta tekee kahden miehen palkka seitsemänkymmentäkaksi markkaa, joten nämät lavat siis tulivat kappaleelta maksamaan niinpaljo ainoastaan työpalkkaa, joka olisi ollut maksettava kuudella markalla. Tämmöisestä näkee kuinka vahingollista se on työnteettäjälle että päivän palkoin antaa tehtäväksi semmoista, jota voisi saada urakalla tehdyksi. 

 

Se raha, joka tässä menee hukkaan, toisi paljon enemmän siunausta muassaan, jos se jäisi sahain omistajan kassaan kuin että tulla ilmaiseksi huolettoman työmiehen hyödyksi; ei sillä että milläkään tavalla tahdon kadehtia täkäläisen työmiehen hyötyä, mutta kaikki pitäisi kuitenkin olla ansiolla tienattua vaikka maksaja olisikin ulkomaalainen, joiden rahavaroilla ei luulta loppua olevankaan ja joidenka hirmuisia ulosmenoja ei kukaan surkuttele. 

 

Tämmöistä kohtuuttomuutta todistaa myöskin yksi mies, joka muutamia viikkoja takaperin eräällä sahalla kaupitsi yhtä kuormaa suonsammalia; hän ei kuitenkaan saanut sitä siinä myödyksi syystä että hän vaati kuormastaan kaksikymmentäviisi markkaa. Tämän vertaisen sammaleen arvo on tuoreena kolme ja kuivattuna neljä markkaa. Eikö tämäkin todista erinomaista tunnottomuutta ihmisellä; hän luultavasti kotoansa lähti tätä kaupitsemaan sillä ajatuksella, että hän ottaa tästä itselleen koko talven elatuksen eli niinpaljon ainakin että hän edes jonkun ajan tämän hinnan nojassa kotonaan saisi levätä laiskuuden pehmeätä lepoa. 

 

Pitäjässämme on kyllä niitäkin paljon, jotka kunniallisella ansiolla elatuksensa kiskovat mutta niitä myöskään ei ole paljoa vähemmän, jotka jokapäiväisen leipänsä itselleen nyhertävät vääryyden lainehtivalla nojalla. Kunnialla saatu penni on kumminkin suurempi rikkaus kuin kunnottomuudella saatu markka ja ihminen ei lähene täydellisyyttään sillä, että voipi kerskata koonneensa paljon maallista tavaraa, mutta hänellä on siihen hyvä alku jos hän voipi luetella monilukuisia hyviä töitään, josta hänen arvonsa epäilemättä täytyy kohota sekä ihmisten että Jumalan edessä. Tämmöinen rahanrakkauden tauti ei vaivaa ainoastaan talonpoikia mutta on myös juurtunut herrasväkeen.(SWL 20.5.1875)