lauantai 7. maaliskuuta 2015

Vallan uunöödist?

Torstaina Ylen uutisista sai lukea, että turha englanti huolestuttaa kielentutkijoita, vaikka englannistuminen ei ole välttämättä huono ilmiö. Tuli mieleen sadan vuoden takainen porilaisten naisten pakina. Tai pikemminkin pakina Porin mammain salonkikieltä, jonka Pilkkakirves julkaisi vuoden 1900 numerossaan.
— Ku moron! Moron, moron! Usektaka ny, ko minä tulin tell' nii aikasi! mutt' minull on angelääkist asiaa. Musteri käski helsat fasterii ja pyytää stäkin stikkauspooki lainaks!
— Ursektaa itte vaa, ko meill' kattoo kaikki nii uustedist ulloos. Minä olin nödvändisell asiall. Kävin buodis, buukloodas ja apteekis. Ja klapit o sill aikaa rymsteerannut niet huone o nii uusteedis, ett olen oikein sinerattu ja harmitettu. Meill on luseeris yks mekaniverstaan värkmestari, ja se on lunksuutis, ja minä kävin räseptin kans ottamassa hänell medisiinei, ko doktori on orneerannut. Se on juonu fiskleeveriöljyyki. Ja ko tulin kotii nii oli koko huone täyn tommuu ja haijuu. Ko oli tranuttu lumine kelkha sallii ja trampattu traput fläkkei täytee. Tamburin matot oli slääpätty köökii. Spotlooda ställätty soffan pääll, sjatullin Idasi rikottu vallan snuusiks.
— Älä nys hullni sprookaa.
— Mun täyty ny pest mööbelit jummill vedell ja badsvambull, mutt ei niit saa ennää oikein blankkeiks! Mä olen niit rakkarei kloosunut niet, kyll mu tarttis ottaa aika karbaasi.
— Nii kyll kai niitte kans prässii o.
— Repslaakari Heiluulia (Eulaalia) on förloovattu skardistin kans sen signalistin kans ko tiedät.
— Se o antanut Poofoogeli Kallelle korit. Kyll se onki oikein stoltine ja föörtine, mutt föörää ittes nii liidelisti. Se flikka o oikein dummi ja uuförnuftine ko ottaa semmosen slöösärin ja förstöörärin. Mä näin sen makkaavan ränsteenis ja kuulin että se oli Hökvahtis raastuvan pääll ja yks kerta valviski! Flikka on kyll ordentline ja alvarsammi, mutt on nii bleiki, taitaa olla lunsiktine.
— Minä träffasin ja hän sano ett oli ollu herrskapin kans slääpartissa, kalaasin pääll.
— Hän trivaantuu uudes paikas oikein hyvin, o hushollsmamselin kans vähän gräälis.
— Ny o första Maijaki.
— Kyll kai lättsinine ungtuumi siilo taas uunödisell förlustelsej ja baalei.
— Herranjestandessa, tiedäks mitä, ko mä sain karata aprilliiki. Farmuori käski hakee hee snuusdoosaas ja silmii sväägerska tykköö, mutt ko mä hoksasin he inmaarisuutes, mä palasin paanaa torilt takasi!
— Mutt saipa friivillisetki karat aprillii aika lailla ko klämpättii, tyytättii ja trumputettii vallan uunöödisesti. Ko prankoori tuli paikall nii sjeefi ja pranmestari oli nii missnöidit ja käski hee menn kottii.
— Bjuudaisi sinull kaffeetki, mutt se tippa ko gredsnekas on, on tullu vallan syyriks.
— Se oliski vallan uunöödist.
— Ei maar oliskaa.
— Takka ny vaa, minu täyt mennä jo.
— Adjöö nu!
— Atjöö, atjöö!
— Klöm inte port nu!
Kuva jukaistu lehdessä Uusi Meikäläinen 2/1909
Kirjoittanut klo 2 kommenttia:
Aiheita:

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Häkkäsin kumminkin, häkkäisitkö sinäkin?

Kuten pari kuukautta sitten totesin hackathon on minulle outo käsite. Outoja käsitteitä vierastan ja joukkotapahtumissa en useimmiten viihdy, joten jätin kulttuuriperinnön muokkausviikonlopun testaamatta.

Ymmärtämättä oli jäänyt, että kilpailuun voisi osallistua, vaikka ei olisi hackathonissa ollutkaan. Tällä viikolla ilmoiteltiin sosiaalisen median kanavilla, että
Hack4FI - Hack your heritage -kilpailu on käynnissä 22.3. klo 12 asti! Osallistu kilpailuun taideteoksella, sovelluksella, pelillä, palvelukonseptilla - millä tahansa luovalla työllä, joka hyödyntää suomalaisia avoimia kulttuuriaineistoja! Tarkemmat ohjeet: http://hack4.fi/kilpailu/
Verkkosivun mukaan "kuka tahansa voi osallistua omalla työllään", joten rohkeasti mukaan!

Aikapaineessa luovuuteni ei loista, mutta halusin kuitenkin osallistua virallisesti. (Epävirallisestihan voisi sanoa, että tämä blogi kokonaisuudessaan on luova työ, joka hyödyntää suomalaisia avoimia kulttuuriaineistoja.) Päädyin jalostamaan blogikuvatuksen Ihmisiä Helsingin kaduilla videoksi Helsingin kaduilla 1800- ja 1900- luvun vaihteessa. En väitä suureksi taiteeksi tai innovaatioksi, mutta yhdistin sentään kolmea eri tyyppistä aineistoa. Ja tein elämäni ensimmäisen verkkovideon.

Verkkovideoista puheenollen, olen yrittänyt järjestellä YouTubesta hyväksi katsomiani pätkiä soittolistoiksi. Ne tulevat toivottavasti kehittymään, mutta ovat vapaasti selattavissa siinä tilassa, missä kulloinkin ovat. Museoita ja historiaa sisältää suomeksi tai ruotsiksi puhuttua asiaa. Ja näköjään englanniksikin, kun aihe liittyy Suomeen. History stuff on kansainvälisempää ja vain englanniksi. Vinkkejä videoista? Kommenttilaatikko on auki.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Perhe Putsaaressa

 Karttakokoelmat - Topografikarttojen kokoelma - Venäläiset topografikartat 1:21 000 - Turun ja Porin lääniä, Vehmaan kihlakuntaa. 121,941 km2. [Putsaari] (XII 11) 

Selkämeren kulttuuriperintöä esittelevällä sivustolla on mahdollisuus tehdä virtuaalinen pyörähdys Putsaaren historiallisessa piilokirkossa. Sivun mukaan "Nykyisen kappelirakennuksen arvellaan olevan peräisin 1680-luvulta, mutta paikalla uskotaan ollen aikaisemminkin kirkkorakennuksia paljon vanhemmilta ajoilta."

Samat hirret on siis tuntenut Putsaaren Klemolan talollinen Uudenkaupungin pitäjässä Michel Michelsson (1739-1813) ja vaimonsa Maria Johansdotter (s. 1749). Emil Nervanderin Uudessa Kuvalehdessä 15-21/1902 julkaistun tekstin mukaan Michel
kuului olleen terve, uuttera ja ymmärtäväinen mies, tunnettu kiivaasta luonteestaan ja sanansa pitämisestä, jäykkyydestään ja tyytyväisyydestään. [...] Pappien ystävä hän ei ollut ja sanoikin tavallisesti: "ei pidä olla pohjaton kuin papin säkki", ja koetti hän varoittaa poikaansakin sille uralle antautumasta, vaikkakin turhaan, ja lisäsi aina puheeseensa: "papit ovat aina kerjäläisiä; mitä talonpojalta liikenee, sen ottaa pappi". Äiti oli surumielisyyteen taipuva ja uskonnollinen. Hän sai useinkin huolehtia huomisesta päivästä, vaan etsi lohdutusta raamatun sanoista, että Herra kyllä pitää huolen. Säästäväisesti eläen ja uutterasti työtä tehden tulikin perhe toimeen, vaikka tila oli pieni, kalansaalis huono ja lapsi lauma suuri, 9 lasta, joista 6 tuli täysikasvuiseksi.
Näistä kuudesta Nervander tietää yhden tyttären lähteneen piiaksi Ahvenanmaalle. Vanhin poika Matti ryhtyi kaupalliselle uralle Turussa. Kaksi veljeään, Mikko ja Samuel, saivat kouluopetusta ja ottivat käyttöön sukunimen Ceder.

Perhe oli suomenkielinen, sillä poika Samuel toteaa myöhemmin "kuinka paljon minulta puuttuu ruotsinkielen lausumisessa, sillä minä olin vasta 16:lla vuodella, ennenkuin vasta rupesin kokeilemaan suomalaisen ja ruotsalaisen aapisen kanssa."

Samuelin lahjakkuus kantoi Turun akatemiaan vuonna 1801. Hän piti päiväkirjaa, joka Nervanderilla on ollut lähteenään ja on toivottavasti (!) jossain arkistossa säilynyt. Nervanderin mukaan Samuel huomauttaa tässä päiväkirjassa "monessa kohti kiittäen" ensimmäisenä vuonna kotoaan saamaansa apua "luvaten aikanaan oman perintöosansa toisille perillisille, pidättäen itselleen kuitenkin "suomalaisen raamatun äitiltä ja 5-kulmaisen pullon isältä"".

Uudenkaupungin rippikirjassa 1751-1755 näkyy Michelin isä Michel Eriksson (s. 1695) ja veli Matts (s. 1747). Ilmeisesti veljekset jakoivat lapsuudentilansa, sillä myöhemmissä rippikirjoissa Klemolassa on kaksi taloutta. Mattsin lapsikatraaseen kuuluu (esim rippikirjassa 1785-1789) Benjamin (s. 1781), joka Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan myöskin pääsi opiskelemaan ja käytti vuoteen 1801 sukunimeä Englin ja tämän jälkeen oli Lilljestrand.
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita: , , , ,

torstai 5. maaliskuuta 2015

Verorahoilla tuotettua historiaa nuorisollemme

Opetushallituksen ylläpitämässä Linkkiapajassa on linkkejä opetusta tukeviin materiaaleihin, joista on osa verorahoin maksettu eli hyvällä omallatunnolla voi selailla halutessaan.

Tie vie Suomen historiaan on Opetushallituksen vuonna 2013 tuottama kokonaisuus maahanmuuttajaoppilaille. Kohderyhmää en huomannut selailulla, mutta varmaankin taustaosio Suomi ja maailma kv-yhteyksineen on ajateltu kohderyhmälle. Kun "Peruna tuli Suomeen 1700-luvulla suomalaisten sotilaiden mukana Euroopasta" olisi voinut kertoa sen alkuperämaanosasta ja saada Amerikkakin verkostoon.

Varsinainen sisältö on jaettu 10 osioon, joiden opetussuunnitelmasta juontuva ajallinen jakauma näkyy oheisessa leikkeessä. Jokaisessa on tietoa ja pieni tehtävä. Ottaen huomioon kohderyhmän huomioni herätti vuoden 1000 paikkeilla teksti
Kauppaa käytiin saaristossa, koska sisämaahan viikinkejä ei haluttu päästää. Suomalaiset halusivat suojella sisämaassa asuvia perheitään, kotiaan ja kotieläimiään.
Myös alakoululaisille tarkoitettu Suominen sisältää historiaosuuden, joka ulottuu lähelle nykyhetkeä.

Tästä saan tietää, että ensimmäiset asukkaat "asuivat rantojen luolissa ja kulkivat vesillä veneillään." Luolissa?

Ja arvostiko Pietari Brahe Suomen kieltä?

Koko aikajanaan liittyy ainoastaan yksi  "Testaa tietosi"-kysymys: Mikä on tärkeä asia Suomen historiassa? Oikea vastaus: itsenäisyys.

Opetushallituksen, Museoviraston ja Ympäristöministeriön Vesillä - elämää ja historiaa on tullut aiemminkin linkitettyä, mutta ansaitsee sen tässäkin yhteydessä. Samoin Opetushallituksen myöntämän projektirahan turvin tuotettu Suomen kuvataiteen kultakausi 1865-1910.

Opetushallituksen omilta sivuilta on saatavilla pdf-muodossa Kansakuntaa rakentamassa – Autonomian juhlaa -teemajulkaisu, jonka "tarkoituksena on syventää nuorten historiallista, kulttuurista, kuvallista ja symbolista lukutaitoa omakohtaisen pohdinnan ja elämyksellisyyden kautta." Kirjoittajina ykköskaartin historiantutkijoita.

Yhdeksän kansallista kulttuurilaitosta sekä Opetushallitus tuottivat sivuston Kulttuurin laajakaista, jossa on julkaisu Kansalliset kulttuurilaitokset, henkilögalleria ja oppimistehtäviä. Projekti on päättynyt pari vuotta sitten eli kadonnevat bittiavaruuteen melko pian.

Opetushallinnon tuotannon Kaupunkielämää 1800-luvun Suomessa on todennäköisesti suunnattu alakoululaisille, vaikka sitä ei suoraan sanota.

Otsikko on lievästi harhaanjohtava, sillä kyseessä on turkulainen kaupunkielämä. Luonnollista, kun on haluttu käyttää Luostarinmäkeä kuvauspaikkana, mutta jossakin ruudussa olisi kyllä voinut vilauttaa Suomen muiden kaupunkien määrää ja asukaslukuja.

Helsingin historiaa on oppimateriaalissa Suomenlinna, jossa ei ole mitään taustatietoja. Sama puute on kokonaisuudessa Suomalaisen jazzin vuosisata, jota vaivaa myös lukuisat kuolleet linkit. Mutta ovat samassa ympäristössä kuin edelliset.

Pieniä tehtäviä lukuunottamatta edelliset olivat melko passivoivia, mutta yli kymmenen vuotta sitten on tehty tieto- ja ideapaketti oman koulurakennuksen historian, esineistön ja ympäristön dokumentoinnista, tallentamisesta ja tutkimisesta. "Tutkimisesta" ilman tohtorin tutkintoa?! Ja tämä on edelleen verkossa! Vaikka annetaan jopa ymmärtää, että oppilaat voisivat olla kirjoittamassa koulunsa historiaa? Ja annetaan siihen asiallisia neuvoja.

Vanhemmalle väelle eli AMK-opiskelijoille suunnattu tarinallinen verkko-oppimateriaali Juuret ja Siivet ei paljasta hallinnoijaansa eikä rahoittajaansa, mutta sopii tähän listaukseen. Talteen ottamani tiedotteen mukaan "Sivuja voivat muutkin tahot vapaasti hyödyntää omassa opetuksessaan." Alkuperäisen idean mukaan läpikäytynä "lopuksi opiskelijat laativat tehtävien pohjalta verkkonäyttelyn: löytyivätkö juuret ja siivet? Tämä näyttely rakennettaan valmiiseen tarinalliseen pohjaan, joka on mahdollista julkaista kaikkien ihasteltavaksi."
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita:

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Eläimeksi pukeutumisesta

Huumoritajuttomana vanhapiikana olen tänäkin talvena ihmetellyt intoa pukea pienet ihmiset pieniksi eläimiksi. Pipoissa on korvia ja välillä silmiäkin.

Aikuiset ovat toki tuhansia vuosia pukeutuneet eläimiksi erilaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Jos New York Timesin artikkelia on uskominen, tapa elää edelleen Euroopan syrjäisillä alueilla. Valokuvaaja Charles Fréger oli dokumentoinut niitä 18 eri maassa.

Mutta onko tällä yhteyttä siihen, että nykyään puemme lemmikkieläimet kuten ihmiset ja ihmiset muistuttamaan eläimiä? Natalia Cecire on vuoden 2010 blogitekstissään yhdistänyt nämä ja ehdottaa, että eläimien ja lasten samankaltaisuus tekee heidän "keskenään sekoittamisesta" söpöä.

Hypäten yli amerikkalaisen ilmiön, jossa aikuiset pukeutuvat pehmoeläimiksi, jään ihmettelemään onko Koillis-Siperiassa asuneen Tšuktši-perheen lapsi puettu eläimeksi, jotta
a) hän saisi sen hyviä ominaisuuksia,
b) näyttäisi söpöltä vai
c) toimisi saaliseläimien houkuttimena?

 Viimeisen keksi FB-kaverini. Omalla mielikuvituksellani on näköjään rajansa
 
Kuva Gallican digitoimasta kirjasta Voyage pittoresque en Asie et en Afrique : résumé général des voyages anciens et modernes. Vain ei-kaupallinen käyttö sallittu.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Kuoliaaksi julistetut

Anneli mainitsi blogissaan Arkistolaitoksen digitoiman Helsingin perukirjakortiston 1929-1960. Siitä ei herännyt ideoita hutkimuksiin. Talohistoriikkia tehdessä tuosta olisi voinut saada indikaation siitä oliko talosta kadonnut asukas lähtenyt viimeiselle matkalleen.

Perukirjakortisto kuuluu Helsingin raastuvanoikeuden arkistoon, jonka vapaasti selattavissa digitoiduissa aineistoissa on myös Kuolleeksijulistamiskortisto 1921-1960. Klikkailin tutun sukunimen ympäristössä ja huomasin useita sotien aikaisia kortteja, joissa titteleinä sotilasarvoja. Kokemattomuuteni vuoksi Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannan haku tuotti ensin tyhjiä tuloksia, mutta hetken harjoiteltuani kaikki poimimieni korttien miehet löytyivät.

Tietokannan tietojen mukaan heillä ei ollut Helsingin kanssa mitään tekemistä, joten miksi asiansa oli käsitelty kaupungin raastuvanoikeudessa. Raastuvanoikeuden Portti-sivu ei kysymykseen vastaa. Sivu Puolustusministeriön keskusosaston kuolleeksijulistamistoimisto kertoo, että
Jos selvitys osoitti kadonneen suurella todennäköisyydellä kuolleen, annettiin tapaus Helsingin raastuvanoikeudelle, joka julisti kadonneen kuolleeksi.
Mutta miksi Helsinkiin? Portin sivun Ihmiselämän viimeiset lähteet alaotsikon Kuolleeksi julistaminen alta selviää, että
Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsitteli se kihlakunnanoikeus tai raastuvanoikeus (nykyisin käräjäoikeus), jonka tuomiopiirissä kadonneella henkilöllä oli viimeksi ollut kotikunta. Jos henkilöllä ei ollut kotikuntaa Suomessa, hakemukset käsitteli Helsingin raastuvanoikeus (nykyisin Helsingin käräjäoikeus).
Siis kortistossa voi olla muitakin kuin helsinkiläisiä.

Sotateemaan palaten opinnäytelinkkejä. Kuvituksena kotiseutuhenkisesti SA-kuva 20138: Hietalahden satama-aluetta. Helsinki 1941.06.20. Tuttu piippu.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , , , , ,

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kajaanin asukkaat ja kadonnut Okkonen

Digitoitujen sanomalehtien aarteita on kirjoitus Muutamia tietoja Kajaanin kaupungin taloista ja tonteista sekä niiden omistajista vuosia 1729-1820, joka julkaistiin sanomalehdessä Kaikuja Kajaanista 3.-17.6.1909. Kirjoittaja ilmoittaa lähteikseen Kajaanin kaupungin Raastuvanoikeuden ja Maistraatin arkistossa säilytetyt lainhuudatus pöytäkirjat vuodesta 1727 alkaen; pesänkirjoituskirjat 1736 vuodesta viime aikoihin saakka ekä maistraatin pöytäkirjoista löytyvät taksoitus- ja tihuntiluettelot ja tonttien nimiluettelo vuodelta 1736. Lisäksi hän on tutkinut kaupungin vanhimpia kirkonkirjoja ja vertaillut niissä olevia tietoja maistraatin pöytäkirjoihin.
Helpomminhan tämä olisi käytettävissä kun kirjoittaisi puhtaaksi, mutta jätän jollekin muulle tehtäväksi. Jollei ole jo julkaistu toissaallakin.

Ja kun teksti ei ole helposti haettavissa, en jaksa tarkistaa onko siinä mukana Pentti Okkonen, joka vuoden 1786 paikkeilla matkusti kaupungista eikä miehestä sen jälkeen mitään oltu kuultu. Joten häntä kuulutettiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 26.1.1796 perinnönjaon merkeissä.

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kun influenssa tuli Suomeen

Sosiaalisen median linkityksissä tuli eteeni juttu Mapping the 1889-1890 Russian Flu, jossa otsikkonsa mukaisesti oli kartoitettu Venäjältä alkanut inflenssaepidemia, josta en ollut aiemmin kuullut.
Se eteni lähes kaikkialle maapallollamme, mutta yllä leike Euroopasta. Kartan eriväriset pisteet kuvaavat taudin ajallista edistymistä. Suomessa ne tarkoittavat joulukuuta 1889.

Eila Linnanmäen katsauksessa Historian influenssaepidemiat todetaan, että
Suomen ensimmäiset tapaukset havaittiin jo marraskuun alussa Viipurissa ja Sortavalassa, joilla oli vilkkaat yhteydet Pietariin. Epidemia saavutti huippunsa joulukuussa, jolloin se oli piirilääkäreiden lääkintöhallitukselle lähettämien ilmoitusten perusteella levinnyt jo koko maahan Hangosta Kittilään. Tavallisesti influenssa alkoi ensin rautateiden varsilla sijaitsevissa kaupungeissa ja muissa kaupungeissa 10–20 päivää myöhemmin. Tilastoja influenssaan sairastuneiden ja kuolleiden määristä Suomessa ei ole olemassa. Tampereella noin 30% kaupungin 19000 asukkaasta sairastui ja heistä noin 1% kuoli influenssaan ja sen jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen. Ensimmäisinä sairastuneiden tauti oli lievempi, vaikeita jälkitauteja alkoi esiintyä yhä enemmän epidemian kolmannesta viikosta alkaen. Influenssa pahensi myös keuhkotuberkuloosia sairastavien tilaa (Idman 1891).
Linnanmäen mukaan "Suomessa taudin nimitys oli yleisesti ryssänkuume", mutta sanomalehtiin sana ei (ainakaan hakukelpoisesti) päätynyt. Tiedoitustehtäväänsä ne eivät toki vältelleet. Jo 7.12.1889 Hämäläinen selosti taudin taustaa ja kulkua artikkelilla, joka alkoi näin
Kuukausittain ilmestyvä aikakauslehti Terveys ehti saamaan vuoden viimeiseen numeroonsa artikkelin, jossa myös käytetty uutta sanaa
Influenssa-käsitteen saapuminen on siis harvinaisen tarkasti ajoitettavissa. Toisin kuin sen mahdolliset varhaisemmat ilmenevät, joista on tietoa Linnanmäen artikkelissa. Euroopan ensimmäisestä tunnetusta pandemiasta silminnäkijälausuntoja artikkelissa Eyewitness accounts of the 1510 influenza pandemic in Europe.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Vuodesta 1918 kuunneltua, nähtyä ja luettua

1) Kävin pitkähkön tauon jälkeen Svenska Ylen opetusaineistosivustolla Vetamix. Siellä voi kuunnella tunnin mittaisen dokumentin I våta stövlar - om tre bröder 1918, joka kertoo sekä veljesten vaiheista vuoden 1918 sodassa että sen perinnöstä jälkipolville.

Sivustolla on myös kuvia Hoving-suvun albumeista, jotka kuuluvat SLS:n kokoelmiin
2) Yle uutisoi tällä viikolla, että "Ylen Elävä arkisto on julkaissut kolmasosan mittavasta jääkärihaastattelukokoelmasta, jonka olemassaolo ei aiemmin ole ollut yleisesti tiedossa. " Materiaalista kuvausta Yle Historian sivulla.

3) Jarl Hemmerin kirja Onni Kalpa ilmestyi suomeksi 1921 ja on nyt luettavissa Project Gutenbergissa. Esipuheessaan Hemmer toteaa
Kirjallani ja sen sankarilla oli aikaisemmin toinen nimi, todellisuudesta lainattu. Se oli harhaisku, sillä kirja on ensimmäisestä rivistä viimeiseen asti pelkkää runoilua. Mutta en tahtonut olla mainitsematta, kenen nimi ja kohtalo mieltäni oli innoittanut, olisi mielestäni ollut väärin salata, kehen kirjallinen kunnianosoitukseni kohdistui.

Olen kuitenkin myöhemmin omin silmin tullut vakuutetuksi siitä, että nimeltään mainitun pojan kotiolojen kuvaus ei ollut ainoastaan täysin väärää, vaan että se myös syvästi loukkasi joitakuita henkilöitä, joiden olemassaolosta en tiennyt tätä kertomusta kirjoittaessani. Sentähden olen antanut kirjan päähenkilölle toisen nimen. Hän ei enää ole mikään määrätty henkilö niiden monien sotilaspoikien joukossa, jotka ovat kirjoittaneet kenties ihmeellisimmät ja valoisimmat lehdet synkän sotamme historiaan, mutta parhaimmassa tapauksessa hänessä voi olla jotakin yhteistä kaikkien heidän kanssansa.
Verkkohaku kertoo, että ruotsinkielisenä kirjalla oli nimenä Onni Kokko. Haku osui myös Marita Hietasaaren harjoitustyön lukuun Kansalaissota ruotsinkielisessä kirjallisuudessa.

Myös Hemmerin runokokoelma Ett land i kamp on saatavilla Project Gutenbergissa.

4) Varastossa on vuodesta 1918 "arkistoluettelolöytö", sillä jotain muuta hakiessani eksyin epätavallisen tarkasti lueteltuihin pikkukokoelmiin, joissa vuosi 1918 oli yleinen ja esiintyy myös aineiston toisessa osassa. Peräisin Sota-arkistosta.

5) Lisäksi on varastoon jäänyt oheinen leike New-York Tribunesta (2.4.1918), jossa minua on kiinnostanut ulkomaalaiset pakolaiset. Ja linkki julkaisuun Current History, Vol. VIII, No. 3, June 1918, jossa on artikkeli Finland under German control.

5) Ja
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)