Asiasanaton Olga ja äitinsä, joka oli myös Olga

Joku Finna-hakuni toi esiin Aalto-yliopiston arkiston valokuvan Olga Nordströmin opintokirjasta (CC BY 4.0). Kuvailutietojen perusteella olennaista ovat nimekkäät opettajat, eikä Nordström tai hänen opintonsa. Opettajat on jopa huolellisesti kirjattu asiasanoihin, mutta sieltä puuttuu (tätä kirjoittaessani) Olga Nordström. Hän ei kuitenkaan ole täysin tuntematon hahmo, vaan on mukana kuvataidematrikkelissa ja Suomalaisen taiteen bibliografiassa. 

Syntyminen Oulussa 1902 herätti uteliaisuuteni. Minkälaisella taustalla lähdetään 18-vuotiaana toiselle puolelle maata taideopintoihin?

Poikkeuksellisesti osoittautui helpoimmaksi saada tietoa Olga Nordströmin äidistä, joka olikin ainoa elossa oleva vanhempi opiskeluun lähdön aikaan.

Äiti oli myöskin nimeltään Olga Nordström, syntyjään kuitenkin Qvist. Tätä kirjoittaessani Geni-profiilinsa kertoo syntymäpäiväksi 10.12.1861 Artjärvellä ja muistokirjoituksissaan kerrotaan hänen syntyneen 10.12.1860. Kumpikaan ei stemmaa Artjärven kastettujen listaan, jossa syntymäpäivä on 15.12.1859. Vanhempansa Herman Thomansson Qvist ja Helena Salomonsdotter olivat tuolloin itsellisiä. Myöhempien lasten kastemerkinnöissä Orimattilassa Herman oli muonatorppari Kuivannon Köykkölässä.

Olga Gustava meni 4.10.1885 Artjärvellä naimisiin alaupseeri Karl Johan Nordströmin (s. 15.12.1858 Helsinki) kanssa. Artjärvellä syntyi rippikirjan mukaan esikoistytär Elsa Gustava 15.6.1886, mutta perhe oli jonkin aikaa kirjoilla Helsingissä, josta palattiin Artjärvelle kesällä 1887. Tämän jälkeen Olgan mies erosi armeijasta (Artjärvi RK 1880-89 s. 302, 1890-99 s. 357). Artjärveltä muutettiin kahden tyttären kanssa Ouluun joulukuussa 1892 (Oulu RK&LK 1891-1900 s. 936).

Olga Gustava oli siis hyvin nuori naimisiin mennessään, mutta muistokirjoituksessaan ilmeisesti liiotellaan armeijakokemustaan:

Jo nuorena joutui hän seuraamaan hyvin likeltä sotilaselämää miehensä toimiessa aliupseerina vanhassa Suomen sotaväessä. Hän seurasi miestään kaikilla harjoitusmatkoilla ja toimi myöskin upseeriklubin emännöitsijänä. Nämä ”vanhan väen” ajat olivat myöskin omiaan kasvattamaan hänen suuren isänmaanrakkautensa syväksi ja lämpimäksi, jollaisena se sitten kautta koko hänen elämänsä ilmeni hänen kaikissa toiminnoissaan. (Kaiku 26.4.1939)

Tai sitten miehensä oli Oulussa liittynyt uudestaan armeijaan. Siihen viittaa titteli alaupseeri rippikirjassa, mutta välillä näissä on epätarkkuutta. Varmempaa on, että Oulun ilmoituslehti 28.5.1899 kertoi, että Olga Nordström ilmoitti avaavansa ruokatavarakaupan. 

Todennäköisesti saman Olgan kokemus raportoitiin Kalevassa 13.7.1900:

Tulipalo. Tänä aamuna klo 3 aikana alkoivat palomerkit ilmoitella tulen päässeen valloilleen. Paksu savu nousi joen pohjoispuolelta, missä aliupseeri Nordströmin talo merikosken siltain päässä oli yltä päätä tulessa. Ruiskujen ja sammutuskaluston paikalle saavuttua ei enään ollut rakennuksen pelastamisesta puhettakaan ja ryhdyttiinkin vain pelastamaan tuulen alla olevia taloja, mitkä pelastetuiksi saatiinkin. 

Talosta, josta maata myöten paloi kaikki ulkohuoneetkin, oli kotona Nordströmin vaimo lapsineen. Hän heräsi siitä, että katosta putosi jotakin hänen kasvoilleen ja silloin jo oli katto ja muut huoneet tulessa. Kiireen kautta ehti hän pelastaa lapsensa ikkunasta ulos ja itse mennä samaa tietä yöpuvussaan. Ei mitään tavaraa ehtinyt hän saada mukaansa. 

Mistä tuli oli alkunsa saanut, ei tiedetä. Pirtin uunia oli leipomista varten lämmitetty eilen päivällä, eikä sen jälkeen tulta uunissa pidetty. Syytä lie otaksua tulen alkaneen ulkoliiteristä, joka kuuluu olleen jo melkein kokonaan palanut, silloin kun asuinrakennuksesta ihmiset pelastuivat ja liiteri oli tuulen päällä.

Aliupseerista ei ole mitään puhetta. Osoitekalenterissa 1912, johon Olga Nordström on ilmoittanut tittelikseen rva ja osoitteekseen "Pikisaari, Pursik." samoin kuin "Karl, maalari" ja "Ludvig, lukiol.". Ilmeisesti aliupseerista oli tullut maalari ja perheen 17.9.1893 Oulussa syntynyt poika Karl Ludvig oli lukiossa. 

Olgan aviomies Karl Johan Nordström kuoli 3.11.1917. Vain pari kuukautta myöhemmin konttoristi Lusvig Nordström Oulusta kuului Pohjois-Pohjanmaan ensimmäiseen konekiväärikomppaniaan (Liitto 21.2.1918). 

Pohjan mies 5/1939

Kun sitten Suomen vapaussota puhkesi, oli rouva Nordström siinä mukana neuvokkaana, rohkeana ja uhrautuvana. Toimintaansa jatkoi hän edelleen Lotta Svärd-yhdistyksen Oulun osastossa sen perustamisesta lähtien. Täältä oli hän mukana maamme ensimmäisillä lottakursseilla Artjärvellä 1922 sekä sen jälkeen kaksilla kursseilla Tuusulassa. Muonituslottana oli hän aktiivisesti mukana aina siihen saakka kuin hänen terveytensä sen salli. Esimerkillisenä, aina ilolla työhön valmiina nähtiin hänet lottariveissä. Ymmärtäen hänen toimintansa suuren arvon kutsui Lotta Svärd-yhdistyksen Oulun paikallisosasto rouva Nordströmin ensimmäiseksi kunniajäsenekseen. (Kaiku 26.4.1939)

Olga Nordström kuoli 25.4.1939. Hän oli ehtinyt nähdä Ludvigin hengenpelastustoimen uutisena (Liitto 27.11.1931) ja Olga-tyttärensä taidenäyttelyt kotikaupungissa (Kaleva 13.10.1928, Kaiku 23.5.1937) 

Miten silta rakennettiin 1780-luvulla?

Sillan vaihtoehtoja

Eilisessä tekstissä pohjoisessa Suomessa matkannut jäi miettimään siltojen mahdollisuutta. Jos sellainen olisi päätetty tehdä, tekniikka ja lopputulos olisi voinut muistuttaa Matthew Consettin kuvausta Ruotsista:

I must not, however, omit observing their method of building bridges over their broadest and deepest rivers, several of which we passed in our Excursion to the northern parts of this kingdom. They are undoubtedly tremendous to the stranger, who might imagine with some kind of dread that instead of measuring the breadth of the waters he is about to cross, he would first be obliged to fathom the depth. 

They have no quay or wall on either side of the river on which to form a basis for such a building, it is therefore curiously and well constructed in this manner. The thickest end of a thick piece of timber, the length and shape of the mast of a large ship, is fastened to the rock or mountain, the other end extended on the water; a second timber of the same length is placed upon it, extending a fathom beyond it, and so a third, and fourth, to the middle of the stream, where it meets with another series of timber-masts from the opposite side, and this without any cement, but merely resting upon each other; so that in passing this, as it were, floating bridge, the elasticity is sometimes so great that about the middle it appears to swing and the weight of either horse or carriage dips it under the surface of the water; a circustance so tremendous and apparently dangerous  that a person unaccustomed to such bridges may well imagine that it will rise no more. 

I have frequently seen travellers stop and water their horses on the middle of the bridge when they already touch the water from the subsiding of the platform. When freed from the weight of the carriage or passenger it immediately rises to its proper height.

(A Tour through Sweden, Swedish-Lapland, Finland and Denmark. In a series of letters, illustrated with engravings. 1789, 122)

Kuva: Jacob Leupold. "Theatrum pontificiale" (1774) 

Lautoilla Torniosta Ouluun 1790-luvulla

Muutama vuosi sitten löysin Åbo Tidningarissa vuosina 1800-01 julkaistun anonyymin hauskan matkakertomuksen Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo. Jälkikäteen minulle selvisi, että kertomus on usein attribuoitu Frans Michael Franzenille, mikä tuolloin mietitytti ja mietityttää edelleen, vaikka nyt ymmärrän enemmän ajan lehtien joustavasta faktan ja fiktion suhteesta. 

Osin kirjoituksen taustan epäselvyyden ja osin suomentamislaiskuudesta olen jättänyt kertomuksen makeita kohtia jakamatta. Tilanne muuttui jälkimmäisen osalta, kun Joel Lehtosen suomennos löytyi kirjasta Suomen kansalliskirjallisuus VI (1931). Näyte matkakuvauksesta

Tornion ja Oulun välillä, 15 peninkulman matkalla, on kokonaista seitsemän lauttaa. Sellaiselle matkustajalle, jolla ei ole turhaa kiirettä ja joka ei pelkää, ovat nämä pienet vesimatkat paremminkin mukavia kuin vaivalloisia. On lepoa ja vaihtelua istua veneessä, hengittää vesistön ilmaa ja nauttia kauniista maisemasta, jossa näkyy lahti tai joki ja sen varjoiset saaret, kun on ensin rynkyttänyt rattailla, nieleskellyt pölyä ja läähättänyt auringonpaahteessa. Kärpäsetkin, joita oli lukemattomia lajeja ja joita tunkeutui sietämättöminä parvina vaunuun minua tervehtimään, poistuivat minun seurastani näillä lautoilla: luultavasti veden jäähdyttämän ilmanhengen karkoittamina. 

Jokilautta Acerbin matkakertomuksen kuvituksessa
Museovirasto CC BY 4.0

Matkustaja saa, jos haluaa, istua vaunukorissa, josta pyörät tavallisesti irroitetaan, ja ajaa joella aivan mukavasti. Kuitenkaan ei saa olla arka: vene ei useinkaan ole sen suurempi, kuin että hevoset ja vaunut siihen vaivoin mahtuvat; vaunut asetetaan siihen poikkipuolin ja jäävät törröttämään korkealla ilmassa. Jos virta on kova ja joki leveä ja jos vielä sattuu tuulemaan, jolloin tuuli tietysti työntää rajusti vaunukoria, niin tekee tosiaan mieli tällä lauttamatkalla ummistaa silmänsä, etenkin kun tämän epäilyttävän ajoneuvojen ja aluksen yhdistelmän kuljettajina ja ohjaajina on useinkin vain joku eukko ja poika tai joku ukko ja pieni tyttö. 

Näillä seuduilla matkustetetaan niin harvoin vaunuilla; siksi ole varauduttu sen laveammilla laitteilla, kuin että kiesit ja rattaat mukavasti saadaan kuljetetuksi yli; ja kesällä on talojen reippain väki työssä kauempana kartanolta, jonka takia vain nuorimmat ja vanhimmat jäävät hoitamaan lauttaa. Kuitenkaan ei onnettomuuksia usein kuulu sattuvan. Näiden lautturien laita on samoin kuin sellaisten miesten, jotka ajavat partaansa vasemmalla kädellä. Se on tottumattomalle kauhea näky; mutta he itse ovat siihen niin tottuneet, että se käy heiltä helposti ja varmasti. 

Jätän muuten pohtimatta, eikö voitaisi rakennuttaa siltoja eräiden pienempien jokien poikki, joiden yli jouduin kulkemaan. Huomattavan kalliiksi ne ainakin tulisivat; ja niin kauan kuin siltojen rakentamisen voi välttää, sallin mielelläni sen edun talonpoikaraukoille, jotka saavat aina kantaa seuraukset siitä, että herrat tahtovat mukavuuksia.

Täydennysosia

1) Olivatko harhaanjohtavat havainnekuvat keskuudessamme jo antiikin Roomassa? Vai oliko Engelin suunnitelmana 1810-luvulla purkaa kaikki talot Senaatintorin eteläpuolelta? (Kuva Arkkitehtuurin historian opetusdiat, arkkitehtuuri: Helsinki, Senaatintori (C46). Aalto-yliopiston arkisto. CC BY-NC 4.0). Aikaisemmin olen esitellyt Johanneksen kirkon ja Kansallismuseon kuvat ennen rakentamistaan.

2) Kirjaprojektissani Stenfeltin moninaiset vaiheet olisi ollut käyttöä Mia Korpiolan johtaman hankkeen tuloksille, mutta hyvä niitä on lukea nyt myöhemminkin. Tieteessä tapahtuu 5/2021 sisälsi Korpiolan artikkelin Hyvät, pahat ja rumat maallikkoasioitsijat. Mielikuvat oikeudellisen tiedon haltijoista autonomian ajan Suomessa.

Espoo KM
CC BY-ND 4.0

3) Etsiessäni tietoja m.m. Tångin kaupasta kirjoituksiin Kauppoja Turun tiellä 1880-luvulla (osa 1 ja osa 2) en saanut Finnasta ulos sittemmin muuhun hakuun osunutta Espoon kaupunginmuseon kuvaa kuitista helmikuulta 1910. Vaikeaa on kaikkea löytää, mutta ehkä sitten, kun/jos olen filosofian tohtori?

4) Kirjoitin tuoreeltaan Hannu Salmen kirjasta What is Digital History? joulukuussa 2020. Lyhyehkön kirjan on nyt ehtinyt toinenkin lukemaan: Agricolassa julkaistiin Marko Halosen arvio.

5) Sanastokatsauksessa 1800-luvulta kiinnitin huomiota vähäiseen marjamäärään. Mukaan olisi sopinut linkitettäväksi Kalle Järvelän blogiteksti Viinamarjat nyt poimitaan, talvea jo myös odotetaan. 

6) Juuri kun sain julkaistua linkkilistan 1700-luvun tie- ja postirettikartoista, Postimuseo pulautti verkkoon näyttelyn Postitiet. Huom! valittuasi tien sulkemalla ensimmäinen avautuva ikkuna pääset käsiksi muuhun sisältöön.

7) Kun vuoden alussa julkaisin pätkän englanninkielistä matkakertomusta otsikolla Käynti Uppsalassa 1770-luvulla odottelin edelleen vastausta kaupungin museolle lähettämääni tiedusteluun neitsyt Marian kengistä ja Juudaksen hopearahoista. Tai en oikeastaan edes odottanut, mutta tuli sellainen kuitenkin

Skorna torde vara de venetianska sidenskorna (inv. UUK 0441) som beskrivs så här i vårt inventarium: "Röda skor med höga platåsulor av trä överdragna med rött läder. På ovanlädret broderier och tofsar av gult och rött siden samt pressade linjemönster. Venedig, 1500-tal."

​

​Vad gäller den penningpung som Judas skulle ha förvarat de 30 penningarna i, så har den uppgiften dykt upp från skilda håll. Vi vet inte exakt vilket föremål som åsyftas, men troligen är det den tyska penningpung i sämskskinn från 1500-talet som vi har (inv. UUK 0470). "Penningpung i brunt sämskinn dekorerad med vitlackerade läderremsor samt fyra “snäckor” av läder överdragna med sämskinn och dekorerade med vitlackerade läderremsor. Tyskland, 1500-t."

​

​Bifogat finns bilder av föremålen, samt utdrag ur John Böttigers Philipp Hainhofer und der Kunstschrank Gustav Adolfs in Upsala. vol 3. Stockholm: Verlag der Lithographischen Anstalt des Generalstabs, 1909, för lite mer information.

Aina voi kysyä. Valitettavasti tositarkoituksessa suomalaiseen museoon lähettämäni kysymys ei ole tuottanut vastausta. 

Helmikuusta maaliskuuhun

Jos joku myöhemmin tänne eksyvä on jo unohtanut, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Twitter muuttui hetkessä sodan seurannaksi, jonne ei ollut sopivaa kirjoittaa mistään muusta, sillä sotatilan esilläpito oli ainoa, mitä tavallinen tallaaja saattoi rahalahjoitusten lisäksi tehdä. Suomalaista tunnelmaa maaliskuun alussa kuvasi Martta Tervosen twiitti "Nykyään kun jossain on ”Suomi mainittu”, ei tiedä, pitäisikö mennä torille vai sittenkin väestönsuojaan." 

24.2.

• [Video Researching everyday fashion 1550-1650 – Refashioning the Renaissance ERC project] Ainakin aiemmin projekti keskittyi Pohjois-Italiaan, joten paljonko järkeä mennä @Kansallisarkist ottamaan Ruotsin valtakunnan registratuuran kopsua hyllystä? No, useimmiten tutkijasalissa kuvataan tutkijoita asiaan kuulumattomien aineistojen kanssa.

28.2.

• "Tapaus Vladimir Putin. Tämän tekstin kautta jokainen voi miettiä mitä seuraamuksia voi olla siitä, että plagiointia katsotaan läpi sormien ja korkeakouluissa hyväksytään plagioituja tekstejä." [Erja Moore: Tapaus Vladimir Putin, uudelleenjulkaisu]
• "Liika historian tuntemus ei tee ihmiselle välttämättä aina hyvää, vaikka tieto menneisyydestä enimmäkseen vapauttaa, tekee olon tukevaksi,..." Maria Lähteenmäen blogiteksti "Suomi, jälleen lukkona lännen"

2.3.

• Jaoin FB:hen muiston Stingin Russians-biisistä ja tarkistin samalla ilmestymisvuoden: 1985. Hetki myöhemmin huomaan sukulaisen jakaneen lomakuvan samalta vuodelta esimerkkinä huolettomasta ajasta, johon toivoo vielä pääsevänsä. #muisti

11.3.

• Oli kiva lukea näytelmän "Eino Leinon eksät – enemmän ja vähemmän muusina" taustasta, vaikkakin vuosia näkemisen jälkeen. Jäi nimittäin positiivisesti mieleen.
• [Ruotsalaisen historiantutkijan Brita Planckin twiitti: "Lyssnar på podden "En runda till" och få veta att Danmark och Norge valt sida i kriget och att det var därför Tyskland invaderade. Är det vad folk tror?!"] Mielenkiintoista. Jonkun kokoinen vähemmistö Ruotsissa ajattelee, että "puolueettomuus" pelasti maan miehitykseltä ja että Tanska ja Norja mokasivat ottaen puolta.

12.3.

• Helsinkiläiset! Kaunis sää tänään ja yksi ulkoilumahdollisuus on tulla klo 12 eduskuntatalolle, josta lähtee toivottavasti iso mielenosoitus rauhan puolesta. Saa myös kuunnella Tapiolan kuoroa.
• Niitä iltoja, kun huomaat, että abstraktidedis onkin jo maanantaina. Onneksi on lauantai.

13.3.

• En ole kuunnellut, mutta Suomen sotahistoriasta kiinnostuneille tiedoksi ruotsalainen tulkinta. [Krigshistoriepodden: Alltså förlåt världen – har helt glömt att berätta att detta trippiga skådespel har släppts. Finsk patrullkarl i fjärrpatrull + svåra mängder meth. Hilarity ensues. #åthelvetemedputin]

15.3.

• Positiivisen kautta. Jos herää ennen neljää, saa kirjoitettua tyhjästä konffapresisehdotuksen ennen kuin kello on 5:12. Tuli lähetettyäkin.
• PYYDETTIIN artikkelia. Tulee ihan semmoinen olo, että osaa jotain ja osaa siitä kirjoittaakin. Pidetään tästä kiinni niin kauan kuin voidaan.

16.3.

• Helsinkiin tulee kesäkuussa 1700-luvun Kiinan kauppaa käyneen ruotsalaisen laivan kopio.

17.3.

• Miten voi 1830-40 -luvuilla painetusta kirjasarjasta olla digitoituna useaan kertaan osat 1-3 & 5, mutta "missään" ei ole osaa 4? (Ja mistä Wieselgren on Ruotsin kirjallisuushistoriaansa keksinyt epookin "den protestantiska ridderlighetens tidehvarf"?)

18.3.

• [kartbild.com] "Webplatsen är ett hobbyprojekt." Pikkasen kuin Vanhatkartat.fi siis. Olisi kiva nähdä tällainen isomman projektin tekemänä, esim Paikkatietoikkunan osana.

19.3.

• Huomasin rss-syötteessä lupaavan @journal_fi -artsun, joka ei ollut varsinaisesti ilmestynyt. Abstraktissa kuitenkin (Kiitos!) linkki kirjoittajan tuoreeseen väikkäriin, joka osoittautui erittäin oleelliseksi omalle duunilleni. #JärjestelmällinenTiedonhaku on tärkeää...

Lopuksi vielä ajan dokumentoimiseksi Minna Jaakkolan twiitti: 

- Äiti, me tehtiin tänään kässässä semmoista huolisyöppöä. Sen suu on vetoketju ja se suu on ontto. Sinne voi vaikka kirjoittaa paperikäärölle omat huolensa ja se huolisyöppö syö ne pois. 

 

Opettajalle tässä ajassa kymmenen pistettä.

Maanpuolustushenkeä vuonna 1794

Vuonna 1793 laivanvarustajat eri puolilta Ruotsia valittivat hallitukselle kaappauksista, joiden takia he eivät uskaltaneet lähteä laivoillaan satamista Itämeren ulkopuolelle. Kustaa III:n sodan jäljiltä laivastosta ei ollut jäljellä yhtäkään alusta saattueeksi Pohjanmerelle tai Englannin kanaaliin eikä kruunun kassassa ollut rahaa täydennyksiin.

Avuksi tuli kansan karttuisa käsi. Kun säätyjen ja kiltojen edustajat Tukholman pörssihuoneella 16.4.1794 muutamassa minuutissa lupasivat pari tynnyriä kultaa, keräys laajennettiin valtakunnalliseksi.(*) Tämä tehtiin tiedoksi Inrikes Tidningarissa 22.4.1794, jossa kerrottin varoilla ylläpidettämän Ruotsin lipun kunniaa ja valtion itsenäisyyttä (Svenska flaggans heder och Rikets Sjelfständighet).

Keräystä vauhditettiin julkisuudella eli sekä valtakunnallisesti luetut että pienemmät lehdet julkaisivat listoja annetuista varoista. Kokouksessa 16.4. luvatut summat on luettavissa Dagligt Allehandasta 28.4.1794 ja vaihtelevat kamariherra ja paroni Charles De Geerin 3000 riikintaalarista vahtimestarien yhteen. Hieman myöhemmin nimet esitettiin Inrikes Tidningarissa ja erityisesti siinä raportoitiin lahjoituksia kuukausien ajan. 

Kaikkien listojen kokoaminen yhteen ja analysointi voisi olla ihan mielenkiintoinen harjoitus, mutta ei tämän blogitekstin puitteissa työekonomista. Eli rajaamme katseemme lahjoituksiin Suomesta. Niistä raportointi alkoi Åbo Tidningissä 19.5.1794, jolloin ensimmäisenä mainittiin maaherra von Willebrandin 200 riikintaalaria. Ulrica Fredrica Bremer puolestaan satsasi 500 riikintaalaria ja monet muut turkulaiset pienempiä summia, joiden listaus jatkui 26.5.1794. Turun hovioikeuden henkilöstön kollektiivinen panostus kerrottiin 16.6.1794 ja akatemian vastaava 21.7.1794. Yksittäiden turkulaisten lahjoituksien listausta jatkettiin 23.6.1794 ja 28.7.1794. 

Turun ulkopuoliset lahjoitukset tulivat näkyviin vasta elokuun puolivälissä, jolloin Tyrväällä oli kerätty 56 riikintaalaria, 27 killinkiä ja 6 riksiä runstykkiä, Punkalaitumella 23 riikintaalaria ,25 killinkiä ja 6 riksiä runstykkiä, Huittisissa 45 riikintaalaria, 35 killinkiä ja 6 riksiä runstykkiä sekä Loimaalla 134 riikintaalaria, 32 killinkiä ja 6 riksiä runstykkiä. (ÅT 18.8.1794). Yläneeltä lahjoitti vapaaherratar Helena Margareta Lybecker 50 riikintaalaria ja jotain antoivat pitäjäläisetkin (ÅT 27.10.1794). Pöytyältä kerättiin 23 riikintaalaria, 17 killinkiä ja 9 riksiä runstykkiä, Oripäänn kappelissa 9 riikintaalaria ja 10 killinkiä, Liedossa 40 riikintaalaria, 6 killinkiä ja 6 riksiä runstykkiä sekä Auran kappelista 8 riikintaalaria ja 24 killinkiä (ÅT 24.11.1794). 

Vaasan läänin lahjoituksista kerrottiin Inrikes Tidningarissa 8.8.1794.

Uusi erä Vaasan läänistä julkaistiin 28.6.1794 ja mukana oli myös klimppi Kymenkartanon läänistä

Savon ja Karjalan läänin summat löytyivät Inrikes Tidningarista 17.10.1794

Kymenkartanon läänin nimiä ja erikseen Loviisan kaupungin lahjoittajat listattiin Inrikes Tidningarissa 24.10.1794. Loviisan osalta lista jatkui 28.10.1794, jolloin mukana oli nanoserkkuni J. P. Flachsén. Oululaisten nimiä julkaistiin 2.12.1794 ja samasta numerosta löytyy myös raahelaisten sekä porvoolaisten nimet ja muita suomalaisia klimppeinä.

Läpikäyntini perustuu tekstihakuun koneluettuun fraktuuraan, joten jonkun suomalaisen kaupungin nimilista on voinut jäädä huomaamatta. Selvältä näyttää se, että puuttui joko intoa lähettää tietoa Turkuun tai siellä julkaisuintoa. Kokonaiskatsauskin Åbo Tidningissä 20.4.1795 rajoittui Turun ja Porin lääniin.

(*) Esittelyosa perustuu valtiopäivillä 1892 sanottuun. Ks. myös Gudmund Jöran Adlerbeth: Historiska anteckningar. Andra delen. 1857, s. 240-241 ja Bonsdorff, Carl v. Gustav Mauritz Armfelt : levnadsskildring. Första delen. 1930, s. 394-395. Arvatenkin jossain on varsinaistakin tutkimusta, mutta ks. yltä kommentti työekonomiasta. Lahjoitusten ja keräysten näkyvyys 1700-luvun sanomalehdissä on yksi teema väitöskirjassani.

Lisää varhaisia palovakuutuksen ottajia

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus päättyy numeroihin 2501-3000 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 21 suomalaista vakuutusta, tässä kaksi kertaa isommassa otoksessa on 13.

Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun palovakuutuksia on Turun kaupunginarkistossa. 

Leppävirran Karlvikin pohjakaava ja sijainti

N:o 2541 Slagtaren Joh. Eklunds Gård i Helsingfors;
N:o 2604 Lands-Kammereraren Winters Gård i Åbo

N:o 2609 Hof-Rätts-Rådet Lilii Gård i Åbo

N:o 2621 Assessoren Löfmans Gård i Wasa;
N:o 2531 Enkefru Loffmans Gård i Åbo

N:o 2632 Handelsmannen Alléns Enkas, Fru A. M. forssmans Gård i Åbo;
N:o 2683 Tengjutare-Åldermannen Risings Gård i Åbo;
N:o 2733 tilbyggnad å Gården N:o 160 i Åbo Stad, tilhörig Handelsmannen Gabr. Gestrin

N:o 2750 Tractören Bengt Barcks Gård N:o 20 i Åbo

N:o 2751 Medicinae-Doctoren Professoren Bonsdorffs Gård N:o 111 i Åbo

N:o 2763 Handlanden Carl Gust. Dammerts Gård N:o 3 i Heinola [digitoitu]

N:o 2774 Åbyggnaderne på Öfwergårds Rusthåll samt Kaupilanbohle i Åbo Län, Pikis Härad och Pemar Socken, tilhörigt Secreteraren och Tull-Fiscalen Jacob Ahrenberg [digitoitu]

N:o 2779 Fändricken Carl Fredr. Hyllgrens Gård N:o 552 i Åbo

N:o 2809 Krigsrådet af Enehjelms, Borgmästaren Mattens och Handelsmannen Sederholms Sågverksbyggnader uti Nylands Län och Helsinge Socken [digitoitu]

N:o 2816 Torneå Stads Rådhus-Byggnad

N:o 2817 Stads-Fiscalen Carl Johan Fonténs Gård N:o 66 nya och gamla N.ris 366 och 367 i Åbo 

N:o 2818 Majoren Jac. W. Deponts Gård N:o 804 gammal och ny N:o 70 i Åbo

N:o 2827 Åbyggnad å Skattehemmanet Carlwik N:o t i Läppäwirds By och Socken samt Sawolax och Carelens Län, tilhörigt Fält-Kammereraren och Krono-Befallningsmannen Bror Ulr. Hasselblatt [digitoitu] 

N:o 2871 Handelsmannen Henrik Åkerbergs Gård N:o 202 gammal och N:o 25 i Åbo

N:o 2872 en FältKammereraren Carl Gust. Mether tillhörig Sätesbyggnad å Säteri-Rusthållen N:o 4 och 5 i Tawastehus Län, Öfre Hollola Härad, Padasjoki Socken och Nyställe By [digitoitu]

N:o 2874 Färgeri-Manufacturisten E. Stråles Gård N:o 17 i Borgå

N:o 1887 Handelsmannen Jac. Molis Gård N:o 43 i Åbo

N:o 2888 Guld- och Silfwer-Arbetaren Niclas Enbergs Enkas Marg. Cath. Fleges Gård N:o 132 1/2 ny och gammal N:o 683 i Åbo

N:o 2916 afl. Borgaren Aspbergs omyndiga Dotters Hedv. Sophia Aspbergs Gård N:o 391 gammal och ny N:o 32 i Åbo

N:o 2921 et Sågwerk Ylinenjocki i Öfwer-Torneå Tingslag och Socken, tilhörigt Bergmästaren Joh. Dan. Christiernin och Rådman Joh. Pipping

N:o 2933 Auditören Nils Bonsdorffs Gård N:o 92 1/4 i Åbo

N:o 2934 Fabrikören och Logarfwaren Joh. Stadigs Gård N:o 11 i Åbo

N:o 2941 Coopvaerdie-Capitenen Er. Tockenströms Gård N:o 2 i Åbo

N:o 2944 Handelsmannen Er. Joh. Byströms Gård N:o 43 i Ekenäs Stad;
N:o 2965 Åbyggnad å Tomterne N:o 16 och 17 i Uleåborgs Stad tilhörige Lagmannen och Lands-Secreteraren Carl Gust. Holmberg

N:o 2966 en Capitenen Baronen B. A. Boye tilhörig Caractersbyggning å des Gård Lahdentaka Såteri i Nylands och Tawastehus Län, Öfre Säxmäki Härad och Nattula [sic] Socken [digitoitu]

Lahdentaan kaksikerroksisen päärakennuksen pohjakaava

(*) Inrikes Tidningar 1796-10-26, 1797-02-21, 1797-02-22, 1797-02-24, 1797-04-19, 1797-04-21, 1797-07-25, 1797-08-01, 1797-08-04, 1798-02-16, 1798-06-08, 1798-06-12, 1798-08-14