Aurinko alkoi paistaa kello kahden aikaan ja lähdin kiertämään Kolsin lenkkiä. Aamulla olin ihaillut vanhempieni pihapiirissä liikkunutta fasaanikukkoa. Mutta nyt näin jotain vielä ihanampaa... sitruunaperhosen. Olin niin otettu, että yritin (melko epätoivoisesti) ottaa siitä valokuvan.
Anders Ramsayn muistoja Krimin sodan ajalta:
Englantilainen laivasto ulotti tuollaiset vakoilemis-ja tiedusteluretkeilynsä pitkin meidän rannikoitamme myöskin Turkuun. Mutta niille seuduille oli pattereita sijoitettu sekä Ruissaloon että sen kohdalla olevalle rantamaalle ja muutamat tykkivenheet sulkivat pääsyn kaupunkiin. Kun näille vesille saapuneet muutamat vihollisten laivat olivat ampuneet jonkun laukauksen, katsoivat he viisaimmaksi ankkuroida Airiston selälle tarpeellisen välimatkan päähän. Silloin sattui eräs soma pieni sattuma, joka koski meikäläisiä maalaisoloja Björkbodassa.
Sikäläisessä meijerissä valmistettiin juustoja, jotka olivat sangen haluttua tavaraa Turussa ja joilla siellä oli hyvä menekki. Vanha silmäpuoli matami, nimeltään Tojander, lähetettiinkin toisinaan viemään venelasti juustoja Turun torille. Kun ei Björkbodassa tiedetty vähääkään englantilaisen laivaston piirityksestä Turun edustalla, lähti mummo taaskin kerran sinne tavalliselle torimatkalleen, vene täynnä juustoja ja kaksi miestä airoissa. Mutta kun he parhaiksi kääntyivät erään niemen suojasta Airiston selälle, näkivätkin he aivan odottamatta vihollisten laivat edessään. Tällaisella hetkellä olivat hyvät neuvot kalliita. Oli jo liijan myöhäistä kääntyäkin, sillä laivoista laskettiin heti venheet vesille ja muutaman silmänräpäyksen perästä ne jo ympäröivät torille menijät. Mutta eukko ei hämmästynytkään hölmöksi, hän sieppasi yhden juuston käteensä, nosti sen korkealle ilmaan niin että viholliset sen näkivät ja huusi täyttä kurkkua:
Suuri kansan-paljous liikkui Kokemäen joki-reunalla. Se oli helmikuussa v. 1322. Pakkanen oli erinomaisen kova, mutta kylmään oli joka mies tottunut Suomen-maassa.Koko tarina...
Syy mainittuun kansan paljouteen oli se, että nykyisin oli pidetty juhlaa Ulvilan uudessa kirkossa, johon väkeä liki-seuduilta oli kokountunut ei ainoastaan synteinsä tähden ja juhlan vietäntöön, vaan myös kaupan tähden.
Oli näet tavallista, että kun rahvas tuli kirkolle eli kaupunkeihin, jonkun ”pyhän” muistoa viettämään ja saamaan synnin päästöä, niin pidettiin myös samassa markkinoita. Ne ovatkin saaneet alku-nimensä niistä ”messuista”, joita papit pitivät pyhäin ylistykseksi.
Sentähden ovatkin ”markkinat” niin juurtuneet kansan mieleen muinaisista ajoista, ettei niitä, nykyaikana tarpeettomia väen kokouksia, saada häviämään.
Ulvilan kirkossa oli vietetty Marian kirkonkäymisen juhlaa, jona kynttilät ylennettiin alttarilla, jonka tähden se juhla myös on nimetty kynttilän-päiväksi.
Vaan messuin välillä oli kauppiasten juhla.
Niitä oli tänne ilmaantunut Turusta, joka silloin oli miltei ainoa kaupunki Suomessa.
He myivät maakunnan väelle suolaa ja – koreillus-tavaraa, jonka perään naisilla siihen aikaan oli yhtä suuri ahku kuin nytkin, ehkä itse tavara lienee ollut nykyistä erilainen. Vaan löytyi silloinkin kaupaksi monenmoisia renkaita, sormuksia, priskiä, solkia ja helmiä. Vaate aineita ei suurin ostettu, kun käytiin kotona kudotuissa pukumissa. Kuitenkin osasivat naiset jo silloin koreilla ulkomaan hopeisissa ja liinasissa.
Kauppiaat puolestansa ostivat melkein ainoastaan metsän-nahkoja, joista tässä maassa oli suuri rikkaus, vaan jotka menivät kauppioille mitättömiin hintoihin, ehkä niistä ulkomailla maksettiin suuret rahat.
Tässä oli nyt myytävänä saukon ja tuhkurin, näädän ja kärpän, oravan ja ketun-nahkoja, myytiinpä suden ja karhun ja ilveksen nahkojakin.
Kuormia tuli ja kuormia meni Turun ja Kokemäen välillä.
Kertoisimme väärin jos sanoisimme kaikkien kauppiasten olleen Turkulaisia. Kokemäellä oli jo aikaa ollut vireä kaupan-liike, ja puhutaanpa jonkinmoinen kaupunkikin siellä olleen. Varmaan sopii päättää siellä olleen kauppiaitakin asumassa, jotka omilla aluksilla kuljettivat tavaroita Kokemäen jokea myöden merelle, Ruotsiin ja ehkä aina Saksan maalle.
Mutta näin talvella ja kelin aikana tuli Turkulaisia heidän kilvallansa kauppaa tekemään ja tulipa niiden muassa joku saksalainenkin, niinkuin useammat Turun kauppamiehistäkin lienevät olleet Saksalaisia.
He majailivat näin matkoillansa talonpoikain kodissa, vaan itse kauppansa he tekivät ulkona, laudoista kokoon lyödyissä vara-majoissa, niinkuin nykyisillä markkinoilla tapa on.
Yhdessä tuvassa, lähellä sitä paikkaa, johon kauppiaat olivat asettaneet vara-majansa, asui niinikään saksalainen. Hän oli nyt itse kauppansa rehkinässä, vaan hänen vuorooma huoneensa ei kuitenkaan ollut asujamesta tyhjä; siinä oleskeli nuori vaimonen henki. Ellei suuri valkia olisi palanut liedellä, olisi huone ollut aivan pimeä; siihen aikaan nimittäin ei löytynyt klasi-akkunoita, vaan puu-ikkunat, joita avattiin ja suljettiin
Se tuvassa olia avasi yhden ikkunoista, mutta pakkanen ulkona ja lämmin sisällä, loi semmoisen höyryn kulkemaan edes ja takaisin, ettei mitään sopinut nähdä. Hän siis puettihe talvi-vaatteihinsa, ja näemme hänen pian ulkona.
Se oli nuori, aivan nuori neito. Hänen yllänsä oli kallis flanderin verkainen haljakka, saukon nahkaisella sisustalla ja reunoilla; se oli tiveästi suljettu hänen ympärillensä kiiltävillä soljilla. Hänen kasvoissansa oli ihana nuoruuden ja terveyden muoto, ja ne saivat vielä helevämmän verevyyden ilmasta.
Neito astui keveillä askelilla kauppa-majoja kohden ja läheni yhtä niistä, jossa vanhahko saksalainen oli täydessä kaupan tohinassa miesten ja naisten kanssa, jotka hänen majaansa piirittivät.
Hän osteli metsän nahkoja rahalla taikka vaihetteli niitä sota- ja metsä-aseihin, joita hänellä oli kaikenmoisia, niinkuin joutsia, miekkoja, vasamoja y. m. Hänellä oli liion nais-koristuksia, joita pojat ostivat tytöilleen.
SukuForumilla joku kaipailee Körning-sukua tutkineita. Nimi tuntui hämärästi tutulta. Kevyttä verkkotutkimusta jo oikeasti tutkitusta aiheesta (taas) ja löytyi Genos-artikkeli, jonka viitteessä todetaan huhu.
New York Public Libraryn Digital Gallerystä löytyi kartta Etelä-Suomesta, johon sivustolla pääsee zoomaamaan nätisti (Klikkaa kuvaa, pääset sivulle). Mutta ajoitus puuttuu. "Venäläinen Suomi" on jätetty valkoiseksi eli... edustaa tilannetta ennen vuotta 1812? Mutta jälkeen vuoden xxxx?
Karttoja on löytynyt vähän sieltä ja tuolta, joten suman purkamiseksi linkkilistaa:
Pätkässä mainitut kylät kartalla (Kalmbergin kartasto). Piilijoki puuttuu tästä nimenä, mutta sijaitsee Riudakosken kohdalla, suurin piirtein. Oikeassa yläkulmassa Sääksjärven vasen alakulma.
Vasemmalla Pekka Halosen Lepohetki.
Valokuvan perusteella piirretty näkymä Viipuriin. Julkaistu lehdessä Svenska Familj-Journalen vuonna 1877 matkakuvauksen yhteydessä. Viipurista oli juttu lehdessä myös vuonna 1873.
Viipuri Harpers Magazinessa helmikuussa 1891.
