Oliko jalkapuussa istuttamisesta hyötyä

Pöytyän kirkonkokouksen pöytäkirjaan todettiin vuonna 1756:

§ 2 Sitä lähin huuttin edes ne jotca vijmein jalkapuusa lukemisen laiscuden tähden istuit, joista Carl Fleischer taisi melkettäisin lukea Kirjaa sisäldä, ja lupais nyt viriästi opetella ulcoa, ja käydä ahkerasti ymmärryxen opisa Pappein tykönä; josa hänelle tietä annettin, että, ellei hän sitä tee, nijn hän pääse ensimmäiseen Käräjään maan laisa.

Rijhikosken drengi Johan Eliaxen poika sanoi: ettei hän vielä ole kerijnnyt opettelemaan, vaan lupais savipäivillänsä ahkerudella harjotella itziänsä Kirjan lukemisesa: tälle annettin se varoitus ja muistutus cuin edelliseckin.

Määhärin pijka Caisa Michelin tytär, havaittin cuulustellesa, nijn taitamattomaxi, ettei hän ollengan vielä Kirjaa ole opetellut: ja cosca kysyttin, mixei hän ole totellut vijmeistä Kircon Käräjän päätöstä, ja tullut jalkapuuhun, eli mixei hän ole opetellut Kirjaa, nijn ei hän tiennyt mitän estexensä vastata: ei taittu myös enämbi hänen lupauxiansa uscoa, että hän jo usiammat vuodet tyhjillä lupauxillansa vireydestä, sekä Papit, että myös hänestä pidetyn Kircon couxon, pettänyt on , sentähden käskettin Cuning . asetuxen voimasta Pappein vapaudesta v . 1723 . § .
. . . joca myös nyt ylös luettin, että Silda ja Jahti-foudi, Cruunun palveliain puolesta nimis miehen caucana asumisen alla, laittavat mainitun pijcan ensimmäis Sunnuntaina jalkapuuhun, joca Kircon curitus päällensä vijmeis Bertelin p. Kircon käräjäsä pandin, ja jota vastan hän tähän niskuristi on itzensä asettanut.

Jalkapuu poistui rangaistusvalikoimasta vuonna 1848 (uutinen löytyi lehdestä Suometar no 23 9.6.1848). Mutta vielä vuonna 1865 lähti rippikoulun opettajalta luontevasti uhkaus "Ulos, paikalla lurjus, ulos, muuten panen sinun jalkapuuhun!" (Tapio no 30 29.7.1865)
Nykyajan mielipiteitä kuolemanrangaistuksesta Elävässä arkistossa.

"Kokemäen" hyvä ihminen

Helsingin sanomien Nyt-liite otsikoi leffa-arvionsa "Kokemäen hyvä ihminen". Ja toteaa tekstissä "Tapahtuma-aikana on, ilmeisesti, tyylitelty 1970-luku ja tunnistettavana paikkana Kokemäen kirkko. " Mikä on paikkakuntaa tuntevalle vähän hämäävää kun mainoskuvissa näyttää olevan Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Koska sen sisus on palanut, niin kirkon sisäkuvat taas ovat toisesta (Hattulan?) kivikirkosta.

Kokemäellä filmiä kuvattiin kyllä myös. "Pappila" löytyi Kakkulaisista. Lisäksi trailerissä (elokuvan kotisivulla, josta myös ylhäällä näkyvä kuva) näkyvä koivukuja on pohjoispuolen tietä käyttäneille tuttu.

(Olen vihdoinkin lisännyt tägejä, mutta kattavuus vanhoissa postauksissa toistaiseksi puutteellinen.)

Historianopetuksesta ja -oppimisesta

Kävin viime viikonloppuna katsomassa elokuvan Che - sankari, joka kertoo Kuuban vallankumoustaistelusta Che Guevaran näkökulmasta. Vallankumouksen kulusta minulla oli enää hataria muistoja, aiheen opiskelusta on kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta.

Ollessani ala-asteella luin nimittäin nuortenkirjan, joka sijoittui Kuubaan vallankumouksen aikaan. Siinä kuvattiin taistelijoita, mutta selkeimmin jäi mieleen lukemisen opettaminen, johon Che-elokuvassakin viitattiin. Kirja ei tarjonnut kovin laajoja taustatietoja, joten tietosanakirjan (?) avulla otin asioista paremmin selvää ja tein vallankumouksesta oma-aloitteisesti ja -toimisesti A4-posterin. Opettaja laittoi sen luokan seinälle, joten ilmeisesti en ollut eksynyt kovin puolueellisiin lähteisiin.

Pikkuprojektini sisällöstä ei siis jäänyt pysyvää muistijälkeä. Saman voi (valitettavasti) sanoa varsinaisesta opetuksesta niin ala-asteella, yläasteella kuin lukiossakin. Aikuisiällä vasta on palasia osunut oikeasti kohdalleen ja vielä on paljon rukattavaa.

Apropoo... Viime aikoina on Helsingin Sanomien yleisönosastossa kirjoitettu 1980-luvun historian oppikirjojen samankaltaisuudesta. Keskustelussa ei ole huomioitu sitä, että oppikirjaa ei joka opettaja luetuttanut kuin Raamattua. Ei ainakaan Kari Koukkunen Kokemäen yläasteella 1984-87.

Koukkuselle ei riittänyt viranomaisten hyväksymä oppikirja, vaan hän kertoi meille myös oman totuutensa. Jonka kirjoitimme sanelun mukaan sinisiin ruutuvihkoihin. Hänen näkemyksensä oli muistaakseni punertava, kaikki tiesivät sen, ja näin opimme, että historiaa voidaan tarkastella ja tulkita eri tavoin. Mikä ei ollut huono läksy.

(Koukkunen muutti pois Kokemäeltä, lienee sama Kari Koukkunen, josta keskustelupalstalla vuonna 2007 arvio "Kari Koukkunen, lukion filosofian ja historian ope. Yleisnero, renessanssimies ja aivan helvetin hyvä ja innostava opettaja!". Toisessa keskustelussa kerrottu "Meillä oli lukiossa opettajan itsensä kirjoittama oppikirja. Siitä sitten alleviivailtiin. "Tämä on erittäin hyvin sanottu!"" kuullostaa myös tutulta.)

"1918" tutkimuksia

Florence McLeod Harperin valokuva Helsingissä pommitetusta tupakkatehtaasta julkaistiin kuvasommitelmassa otsikolla The Price of Bolshevism in Finland. (Leslie's photographic review of the great war. New York City : Leslie-Judge Company, c1919, p. [149]. Digitoitu Yhdysvaltojen Kongressin kirjaston kokoelmiin.
Helsingin yliopistossa väittelee Juha Poteri ylihuomenna aiheesta Sankarihautaus vapaussodassa : valkoisten kaatuneiden hautaaminen Suomessa vuonna 1918 . Tällä aasinsillalla muutamia aihetta sivuavia verkkomateriaaleja.

YouTube-pätkiä: Civil War 1918 1/4, Civil War 1918 2/4, Civil War 1918 3/4, Civil War 1918 4/4, Suomi 1918 (Finnish civil war 90 years), Voitonparaati 1918 - Victory Parade 1918

Olli-Pekka Lehtosen gradu Kenen puolesta - ketä vastaan? käsittelee alaotsikkonsa mukaan "Tammelan suojeluskuntaa valkoista Suomea luomassa 1918-1939".

Kai Ala-Häivälän gradu on otsikoltaan Vankina valkoisten : Oulun vankileiri 1918 .

Marko Ojalan gradu on otsikoltaan ”Ottaa lahtarimukulan piikinkärkeen, sillähän siitä pääsee!” - Aikalaiskaunokirjallisuuden kuva lapsista ja nuorista vuoden 1918 tapahtumissa.

Petri Uusitalon gradu on otsikoitu Sotaa ei ole. Miten vuoden 1918 tapahtumat on kuvattu suomalaisissa historiallisissa elokuvissa

Ulla Aatsinkin väitöskirja on otsikoltaan Tukkiliikkeestä kommunismiin. Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918.

Kalle Pakarisen gradu käsittelee Sisällissodan muistamista Tyrvään-Vammalan seudulla 1918-1939.

Miika Siirosen gradu on otsikoltaan Valkoinen Suomi ja alaotsikkonsa mukaan aiheena "Valkoisten kollektiivisuus ja valta-asema iisalmelaisessa paikallisyhteisössä vuosina 1918–1929".

Heti vuoden 1918 tapahtumien jälkeen julkaistiin Henning Söderhjelmin kirja käännettynä englanniksi otsikolla The Red Insurrection in Finland in 1918 : a study based on documentary evidence, joka löytyy digitoituna Archive.org:sta kahtena kappaleena. (Samalta sivustolta voi lukea myös lyhyen kirjan Russia, the revolution and the war: an account of a visit to Petrograd and Helsingfors in March, 1917 )

Outi Simolan gradu käsittelee Jalasjärveä "Ilomielin valmiina palvelemaan kun kutsuvi syntymämaani." - Pikkulottien ja suojeluskuntapoikien kansalaiskasvatus eteläpohjalaisella paikallisyhteisössä 1927-1939.

Toni Viljanmaan gradu taas Teuvaa: Aseistajakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan. Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin
Mutta vuosi 1918 loi muutakin kuin yhteiskunnallista ristiriitaa: "Vuonna 1918 uusitun tielain ja yhteiskunnan autoistumisen seurauksena Suomessa rakennettiin vuosina 1921-1937 yhteensä 3825 tiesiltaa, joista 2425 vanhoille teille ja 1400 uusien maanteiden rakentamisen yhteydessä. " Ilkka Kurkela gradu tarkastelee Mäntyharjun kunnassa sijaitsevan Virransalmen teräsristikkosillan historiaa otsikolla Virransalmen sillan historia. Esimerkki vuoden 1918 tiereformin merkityksestä ja autoistumisen haasteista tieliikenteelle 1920- ja 1930-lukujen Suomessa.

Tiedemies Lexell

Eilen Hesarin Aivoituksia kolumnissa Osmo Pekonen kirjoitti itselleni täysin vieraista suomalaisista tiedemiehistä "Turkulainen Johan Welin valittiin Royal Societyn jäseneksi 1741 ja Anders Johan Lexell Ranskan tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi 1776."

Pekonen pitää Lexelliä (1740-84) suurimpana suomalaisena tiedemiehenä. Lexell toimi Eulerin assistenttina ja osoitti laskennallisesti, että Uranus on planeetta ja että sen takana on toinen planeetta. Elämänkertatietoja löytyy mm. Svenskt biografiskt handlexikonista (1906) . Vanhemmat turkulainen kultaseppä Jonas Lexell ja äiti Magdalena Katarina Björkegren. (Runeberg.org-annissa Lexell esiintyy myös 1800-luvun Nordisk Familjebokissa, Pienessä tietosanakirjassa, sekä kirjassa Hjalmar Strömer: En färd genom verldsrymden (1879).)

Anders Johan Lexell opiskeli Turun akatemiassakin ja niin teki myös veli Jonas. Heidän sisarensa Magdalena Katarina meni naimisiin Jost Joakim Pippingin kanssa ja toinen sisko Ulrika Harald Alftanin kanssa. Suku esitetty Ylioppilasmatrikkeliakin perusteellisemmin Lagströmin Genos-artikkelissa. Artikkelista löytyi sivussa oleva siluettikuva Anders Johanista.

(Sekä Anders Johan, että hänen isänsä ovat saaneet artikkelin Kansallisbiografiaan. )

Kartanollista

Kaksi perheeni ulkopuolista on a) ostanut ja b) väittänyt lukeneensa Kamariherran & kumppanit! Toinen näistä istuu työpaikalla neuvottelupöydän vastapuolella, mistä tulee vähän hassu kuvio, mutta vapaa-aika on eri asia kuin työaika.

Kartanoista puheen ollen... Agricola-listalla kerrottiin Saaren kartanon arkiston löytyvän verkosta. Heti ensimmäinen hakemani satunnainen dokumentti oli torpan rakennuksia koskeva, joten sivuista on varmasti iloa suku- ja paikallishistorian harrastajille. Kartanon kuvia ja historiaa on Koneen säätiön sivuilla. Wikipediassakin pitkä pätkä. Ja samasta kartanostahan on myös tuore kirja.

Vasta äskettäin löysin sivuston Kartanoelämää Suomessa 1800-luvulla. Oppimateriaalipaketti peruskouluille, josta olisi varmasti ollut iloa Kokemäenkartanoa miettiessä.

Ruotsinkielisillä Yleisradion sivuilla on artikkeli- ja ohjelmakokonaisuus Hus med historia i sydvästra Finland och Åboland, jossa mukana myös kartanoita. Samalla sivulla linkitettynä Hus med historia i Österbotten, Historiska hus i Östra Nyland , Västnyländska gårdar ja kaupan päälle vielä 1000 km ortnamn.

Linkitin jo aiemmin Elävän arkiston kartanopätkiä, mutta Hakoisten kartano jäi tuolloin pois.

Tarja Itkosen gradu on otsikoltaan Joroisten Järvikylän kartanon maatalouden muuttuminen 1900-luvulla ja sopii näin tässä mainittavaksi.

Pernajassa sijaitsevan Tjusterbyn kuva julkaistiin Land och Stad -lehdessä 23.03.1892. Tilan koko oli tuolloin 3000 tynnyrinalaa eli noin 1500 hehtaaria, josta 430 tynnyrinalaa kartanon omaa peltoa ja niittyä ja ja suunnilleen vastaava ala yhteensä kuudella lampuodilla ja kuudella torpparilla.

(Olin vuonna 2004 arkeologiaretkellä, josta onneksi löytyi raportti verkosta eli voin vakuuttaa tutustuneeni "Pernajan Tjusterbyn keskiaikaisen rälssisäterin säilyneisiin kellareihin". Mutta päärakennusta emme lähestyneet.)

Mämmi

Aprillipäivän ja lähestyvän pääsiäisen johdosta vanha vitsi mämmistä.

Sotien jälkeen Suomeen tuli ulkomainen avustustyöntekijä tarkistamaan miten kansa täällä voi ja söi. Hän näki useita talouksia, joissa syötiin mämmiä ja raportti päämajaan kuului:

Tarve välittömälle ruoka-avulle, ihmiset syövät täällä kertaalleen syötyä ruokaa!

Poimittu Linnunradan liftaajan käsikirjasta.


Ohje julkaistu sanomalehdessä Sanomia Turusta 14.4.1897.

Ilmansuunnat paikannimissä

Korko-kartta vuodelta 1878 ei liity alla olevaan tekstiin
mitenkään, mutta kun kuvitusta pitää välillä laittaa.

Eilen mainittuun Skogsjön kirjaan perehtyessä pisti silmiin kylän ja talon nimet, jotka perustuivat ilmansuuntiin: Söderby, Norrby, Östergård, Västergård. Näppituntumalta suomenkielisellä mantereella moiset ovat paljon harvinaisempia.

Eli oletin, että Kansalaisen karttapaikka olisi tarjonnut haulla Länsikylä / Itäkylä a) vähän tuloksia ja b) ensisijaisesti ruotsinkieliseltä rannikolta. Länsikylän suhteen arvioni osui oikeaan, ne sijoittuivat paikkakunnille Alajärvi, Kristiinankaupunki, Lapua, Pyhtää, Virolahti. Mutta Itäkyliä oli huomattavasti enemmän ja niitä löytyi rannikon lisäksi myös Pieksämäen ja Mikkelin väliltä. (Laittaisin tähän mielelläni kartan, mutta olen tullut niin lainkuuliaiseksi, että en voi. Kun kerran lukee ettei saa kopioida.)

Kahdeksan löytynyttä Eteläkylää olivat Pihtipudasta lukuunottamatta Kuopion ja Mikkelin välillä. Varsin luonnollisesti Pohjoiskyliä löytyi samalta suunnalta. Pohja(n)kyliä vähän laajemmalta alueelta ja vähemmän säännönmukaisesti.

Onko vesistön läheisyydellä merkitystä? Vai sillä, että paikat asutukseltaan nuorempia??

(Asuin itse vuosia Espoon Tapiolan Itärannassa ja mielelläni kokeilisin joskus asumista Helsingin Etelärannassa tai Pohjoisrannassa. Lähin Länsiranta näyttää olevan Kirkkonummella.)

Juurenpätkiä Ahvenanmaalla

Vasemmalla Victor Westerholmin maalaus Lokakuunpäivä Ahvenanmaalla

Esipolvitutkijalla tulee ennemmin tai myöhemmin tutkimukseen niin paljon henkilöitä, että joku haara unohtuu. Itselleni näin kävi puolitarkoituksellisesti, sillä olin tehnyt Mikvalaksi ja Martinsuoksi -kirjan nimenomaan siinä tarkoituksessa, että kyseistä osaa juuristani ei ollut tarkoitus enempää tutkia.

Yksi kirjan henkilöistä oli kotoisin Ahvenanmaalta, mutta jostain syystä minulla oli vaikeuksia rippikirjojen kanssa ja tulos jäi perin pintapuoliseksi. Kirjaa tehdessä Håkan Skogsjön suurteos Åländsk släktregister ei ollut edennyt kriittiseen pitäjään ja asia jäi sitten siihen.

Mutta palasi jostain syystä mieleen, joten kävin kirjastossa tutustumassa Skogsjön nyt jo kokonaiseen teokseen. Joka vaikutti erinomaisen laadukkaalta ja helppokäyttöiseltä. Muutamassa tunnissa sain perustiedot henkilöistä, taloista ja kylistä. Tälläistä olisi ilo käyttää muiltakin paikkakunnilta - vaikka ei tarjoakkaan varsinaista tutkimisen ja löytämisen iloa.

Verkosta voi lukea Skogsjön kirjoittaman kolmessa minuutissa luettavan artikkelin Ahvenenanmaan historiasta (ruotsiksi). Jos aikaa on enemmän, sivustolla on lisää artikkeleita samasta aiheesta.

Håkan Skogsjö on kirjoittanut myös tekstin Sveriges Släktforskarförbundin julkaisemaan esitteeseen Om bryggor och bojar eller Konsten att släktforska utan att det blir fel.

Kalenterin täytettä ja muuta linkitystä

Tampereella järjestetään 4.4. arkeologinen seminaari Pirkanmaan alta uutta, jossa on aiheena mm. "Vaeltavat vanhat kylät – Pirkkalan historiallisten kylien inventointi "

Kesän kalenteria voi täyttää Jussi Katajalan listauksen avulla. Helsinki.fi-kalenterista löytyy lisätäytteeksi kesän valistusaikafestivaali Les Lumières 13.6 - 14.6.2009.

Hesari raportoi 20.3. että "Oletettavasti vanhin suomen kielen kielioppi on löytynyt ja hankittu Suomeen Sothebyn huutokaupasta Lontoosta." Kirja oli aiemmin kuulunut Macclesfieldin jaarlin kokoelmaan Shirburnin linnassa.

Maalainen kertoi sukulaisuudestaan taiteilijaan ja linkkasi hienoon valokuvakokoelmaan Lapista.
Reijo Vallan blogissa oli kveenin kielisiä kertomuksia.

Sananparsi sukututkijalle sunnuntaiksi (17)

Nii o kiire jottei jouva sanomoa varistakkoa muuks ko linnuks. Käkisalmi

Kun sukututkimus sujuu, henkilöitä kertyy paperille tai tietokoneeseen uskomatonta vauhtia. Sisarussarja tuonne, isovanhempien vanhemmat ja isovanhemmat sinne. Ennenkuin siirtyy eteenpäin kannattaa pysähtyä hetkeksi. Etsiä asuinpaikat kartalta. Katsoa paikallishistorian anti uusista henkilöistä ja paikoista. Tarkistaa tulokset. Jäikö jonnekin ”lanka” roikkumaan? Ovathan lapset syntyneet äitinsä ollessa elossa ja täysi-ikäinen?

Lähde: Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen. WSOY 1948