1800-luvun elämää

Jonkun asiaharavoinnin perusteella varasin ja lainasin kirjastosta kirjan Elämää Suomessa 1800-luvulla suomalaisten tutkijain esittämänä. Julkaistu Historian aitta –sarjan viidentenä osana 1934.

Vaikutti tekstikokoelmalta, josta voisi olla iloa useammalle. Artikkelit on toivottavasti poimittu kaikkiin oleellisiin bibliografioihin, mutta varmuuden vuoksi joitakin huomioita sisällysluettelon ohessa:

• A. R. Cederberg: Ylioppilaselämää Turussa viime vuosisadan aikana (s. 7-15)
• Jul. Finnberg: Elämää ja oloja Turussa sen suurpalon aikana, 1800-luvun taitteessa (s. 16-29)
• Väinö Voionmaa: Tampere sata vuotta sitten (s. 30-40)
• K. V. Kaukovalta: Elämää Uudessakaupungissa 1830-luvulla (s. 41-52)
• Heikki Tandefelt: Herraskartanoelämää viime vuosisadalla (s. 53-62) [Tämä juttu kolahti, mainitoa tekstiä ja informaatiota. Mainitsin asiasta SSS:n kirjastossa ja kirjastohoitaja ojensi käteeni Tandefeltien kartanoista tehdyn tutkimuksen, jossa tätä oli käytetty lähteenä (tai oli ainakin kirjallisuusluettelossa). Tuon kirjan mukaan Tandefeltien kartanot Hartolassa ja Sysmässä. Artikkeli ei mainitse nimiä, mutta luo hauskaa yleistystä tyyliin: ”Katsokaamme nyt vähän noita herroja, jotka 1830-luvulla ryyppäsivät kartanon peräkamarissa.”]
• P. O. Törne: Uudenmaan aateliskartanoiden elämä ja herraskartanokulttuuri yhteiskunnallisena ilmiönä viime vuosisadalla (s. 63– 75) [Lähdeviittein varustettu toisin kuin muut artikkelit]
• Ilmari Salonen: Elämää Suomen pappiloissa 1800-luvulla (s. 76-85)
• Auk. Oravala: Elämää herännäispappiloissa 1800-luvulla (s. 86-94)
• Lauri Kuusanmäki: Talonpoikaiselämää Keski-Suomessa 1800-luvun keskivaiheilla. I Talon tupa. II Talonpoikaishäät. III Kirkkomatkat. (s. 95-132) [I. mainitaan paikkakuntia Jyväskylä, Muurame, Korpilahti, Jämsä. II ”kerrotaan Uotilan Taavetin ja Heinlammin Eetlan häistä, jotka pidettiin jaakonpäivänä 1858. Taavetti oli Alatalon poikia Päiväkunnan kylästä Korpilahden pitäjän Vesipuolelta”. III ”... Korpilahdelta. Kerron niistä sen, mitä olen kuullut Mannilan Atteenilta (Adele) ja muilta vanhoilta ihmisiltä...”]
• Helmi Helminen: Joulu Etelä-Hämeessä viime vuosisadan loppupuolella (s. 136-146) [”Hyvä tuamas, tuappi kouras”, toi joulun. Ja nyt oli tärkein isäntävelvollisuus juominen ja humaltuminen, jotta ohrantähkät seuraavana kesänä olisivat yhtä raskaspäisiä kuin isännät jouluna. Aineisto on kerätty kesällä 1929. Lammilla ovat muistiinpanoja osaksi tehneet maisterit Astrid Reponen ja Maija Juvas, Koskella Helmi Helminen. Tiedonantajina m.m. Fredrika Kelander (s. 1841), Rikhard Manner (s. 1861) ja Amanda Nisunen.]
• Heikki Klemetti: Muutama lisä Suomen sotilassoiton historiaan (s. 147-158) [Loppukaneetti: ”Kaiken edelläesitetyn nojalla voimme sanoa, ettei Suomen musiikkielämä tälläkään alalla ole ollut millään alkeellisella tasolla.”]

Kansallismuseon näyttely 1809

Tutustuin eilen Kansallismuseon 1809-näyttelyyn. Ilmaiseksi ja opastuksen kanssa. Puolitoista tuntia.

Olisin varmaan mennyt omalla rahalla jossain vaiheessa. Mutta jos ei olisi ollut opastusta. Ja jos opas ei olisi ollut mukava, fiksu, hyvännäköinen sekä sujuvapuheinen. Niin olisin kävellyt näyttelyn läpi vartissa. Tai alle.

Esillä oli kiistatta hianoja esineitä. Oli kuninkaiden vaatteita, upseerien muotokuvia ja porvoolaisten mimmien väsäämä tekokukkalaite. Esiteltiin politiikkaa, jolla sotaan jouduttiin. Sodan käyntiä isolla taistelukartalla. (Kärjistäen, esillä oli myös uniformuja, aseita ja rumpuja.) Ja eliitin elämää muutoksen jälkeen.

Tietenkin vallan muutos oli merkittävää ja siitä seurasi kansallisen identiteetin synty/voimistuminen/popularisoituminen/muuta? Mutta mikä oli välitön merkitys KANSALLE? Välittivätkö he maan johtajista yhtään sen enempää kuin nykysuomalainen? (Älkää paljastako mummolleni, joka yrittää muistaa voimassa olevan hallituksen ministerit nimeltä, mutta minä en aktiivisesti muista mikä kolmesta suuresta puolueesta on tällä kertaa oppositiossa.) Pääasia on – ja uskoakseni oli myös 1800-luvulla – että

a) valtiovalta tarjoaa taloudelliset toimintaedellytykset ja jonkinasteisen vakauden
b) veroja ei joudu maksamaan enemmän kuin pystyy
c) omia poikia ei viedä turhaan sotaan, mutta toisaalta ei päästetä vieraita miehiä raiskaamaan omia tyttäriä (tämän voi halutessaan muokata myös sukupuolineutraaliksi)

Kunnallisvaalien lopputulosta odottaessa, loppukevennys. Yksi 1809-näyttelyn esineistä oli yksityisomistuksessa oleva Kustaa III:n kuolinnaamio. Sattumalta olin nähnyt sen liikkuvassa kuvassa aivan äskettäin. Katsoin nimittäin Ylen Elävästä arkistosta ruotsinkieliset ohjelmat Kustaviaanisesta ajasta, Empire-tyylistä (keskittyy huonekaluihin ja arkkitehtuuriin) sekä katsauksen Biedermaier-tyylin aikaan. Ensiksi mainitun loppuminuuteilla Aminoffin suvun edustaja esittelee isäisän isäisänsä (Johan Fredrik Aminoff) aarteita. Joihin sisältyi kuolinnaamion lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista. Valitettavasti en saanut ohjelmasta ruutukaappausta tähän kuvitukseksi.

Ritarihuoneesta hieman

Elämässä pitää olla haaveita... Ritarihuoneelle olisi kiva joskus päästä. Yllä oleva kuva on lehdestä Svenska Familj-Journalen vuonna 1867. Jutussa todetaan, että Suomi on liian köyhä ylläpitämään aatelia ja kauhistellaan säätykiertoa väärään suuntaan:

Mången familj har genom det ena eller andra förhållandet blifvit bragt i en ställning, som föga öfverensstämmer med de begrepp, hvilka man är van att fästa vid ett stånd, som anser sig kalladt att representera det förnämligare och yppersta inom nationen. Så har det inträffat, att man i finska adelskalendern får läsa uppgifter sådana, som följer:

Grefvinnan Amalia Sofia Cronhjelm af Hakunge, gift med skomakargesällen J. H. Svanström.

Friherrinnan Emilie Florentina Fleming af Libelitz, gift med f. d. underofficeren P. S, Lindebaum.

Fröken Augusta Henrika Wilhelmina Lagermarck, gift med en inhysesman.

Fröken Beata Barbara von Quanten, gift med drängen Jeremias Mårtensson.

Torparen Henrik von Quanten, med sonen sockenskomakaren Gustaf von Quanten samt dottern Christina Batseba von Quanten, gift med en inhysesman.

Inhysesmannen Munck af Fulkila, o. s. v.

Varsinaista käyntiä odotellessa Ritarihuoneen omilla sivuilla pääsee virtuaalivierailulle. Ja YLEn elävässä arkistossa pääsee käymään sisälle Holger Spårin seurassa.

Mähkärlä, Lokalahti, Vehmaa/Uusikaupunki

Heräsin tänä aamuna uneen, jossa selasin tuoreen oloista matrikkelia. Jotenkin sattumalta huomasin sen lopussa tekstiosan. Sieltä sitten paljastui, että Flachseniusten veljesten vanhempien nimet tiedetään siksi, että Margareta synnytti lapsen aitassa, lapsi siirrettiin sieltä pois liian aikaisin (?!) ja tästä tuli oikeusjuttu.

Ilmeisesti muistissani yhdistyi eilen paikallishistoriasta luettu älyvapaa 1600-luvun oikeusjuttu ja Melanderin Personskrifter-selailu. Jälkimmäisestä löytyi tiedot kahdesta Flachsenius-veljesten hautausjulkaisusta, joissa on henkilötietoja. Mutta nämä ovat vain Kungliga Bibliotekissa. Tukholmassa olisi kiva käydä, mutta vapaata aikaa siihen ei kovin pian löydy.

Olettaisin, että näihin tai muuhun vastaavaan aineistoon perustuu matrikkelien tiedot isästä nimeltä Henrik Henriksson ja äidistä nimeltä Margareta Jacobsdotter. Toisinaan veljesten syntymäpaikaksi ilmoitetaan vain Vehmaa, mutta Tengström matrikkelissaan tarkentaa paikaksi Mätkälä (Johan Jakob Tengström: Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver Finska universitets fordna procancellerer samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter: från universitetets stiftelse inemot dess andra sekularår). SAY:stä löytyy Vehmaan Lokalahdelta Mätkärlä ja sieltä Henrik Henriksson, jolla vaimo Margareta. Koska vanhempien nimet on (teoriassa) voitu arpoa samoista veropapereista kuin mihin SAY perustuu, mielelläni jokin päivä tarkastaisin KB:n hautausvihkoset.

Vaikka varmuutta ei (tässäkään asiassa) ole, niin lähdin hakemaan Mätkälä/Mähkärlää kartalta. Kansallisarkiston digitaaliarkiston parasta antia (SAYn ohella) ovat Pitäjänkartat sekä Senaatin kartat. Pitäjänkartassa Mähkärlällä on selkeät rajat:


Senaatin kartan anti on Varsinais-Suomessa näköjään ihan eri tasoa kuin Kokemäellä, jossa topografisia käyriä ei pahemmin tarvitse piirrellä. Suunnistuskokemuksesta olisi hyötyä, maisema ei minulle ihan tästä aukea:

Mutta parempaa tietoa nämä tarjoavat, kuin Googlen satellittikuva:

Kirjamessut tulossa

Selailin kirjamessujen messulehteä. Yleensä olen valinnut menopäivän yksinkertaisesti oman kalenterini mukaan, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että kannattaisi optimoida myös mainossessioiden eli ohjelmien mukaan.

Torstaina haastatellaan Teemu Keskisarjaa (sarjamurhaaja kirja), Jaana Mellasta (kaupunkiarkeologia sarjakuvina), Marjo T. Nurmista (tiedon tyttäret) Jussi T. Lappalaista (Suomen sota). Lisäksi ryhmäkeskustelut kansankirjailijoista ja Suomen hahmottumisesta kansakuntana. Kaikki nämä työpäivän aikana, eli jäävät suoraan väliin.

Perjantaina Max Engman kertoo kirjastaan Raja, Heikki Talvitietä ja Pekka Visuria haastatellaan Suomen sotaa käsittelevästä kirjasta ja Heikki Tiilikaista Amiraali von Kraemeria käsittelevästä kirjasta. Kiinnostaa myös paneelikeskustelu omakustantamisesta ja ryhmäkeskustelu editoinnista. Nämä myös ajallisesti haasteellisia.

Lauantain ohjelmasta huomasin, että jokin aika mainitsemani sukututkimukseen perustuva romaani on käännetty suomeksi. Sen lisäksi esitellään Raili Mikkasen Unelmien varjot -kirjaa, Antti Tuurin Surmapeltoa. Antti Tuuri on myös toisessa keskustelussa, jonka otsikkona on ”Kuinka kirjoittaa sodasta?”, mutta ei ole mahtunut keskusteluun ”Vuosi 1918”, johon olisi myös sopinut. Historiallisia tietokirjoja esitellään ja käsitellään lauantaina niin, että niille on oma otsikko ”Menneisyys meissä - 1918”. Sen ulkopuolelta löytyy vielä Viipuria kortteli korttelilta esittelevän kirjan sessio, Tarkiaisen Sveriges Österland –kirjan tuokio.

Sunnuntaina kirjailijat keskustelevat miten sukeltaa toiseen aikaan, naisen paikasta historian kulussa. Elisabet Aho ja Tuure Vierros keskustelevat otsikolla ”Historiallisen romaanin taitajia”. SKS:n syksyn kartanokirjat saavat aikansa, samoin merenkulun historia.

Aasinsiltoja

Eilisessä Hesarissa oli Ulkomaat-etusivulla iso juttu metsäsuomalaisista. Jäi vähän epäselväksi miksi - maininta George Bushin juurista on tuskin tässä vaiheessa hänen presidenttikauttaan uutinen. Mutta minulle jutussa oli kyllä uutta. En nimittäin koskaan ollut sijoittanut metsäsuomalaisia oikeaan kulmaan Ruotsia ja kuvituksena ollut kartta auttoi huomattavasti.

Kartoista puheenolleen... Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistoon oli äskettäin tullut Simo Lahtelan gradu Espoon pitäjän kylät nuoremmilla geometrisilla kartoilla 1691-1706, josta voisi kuvitella olevan iloa paikallis-, suku- tai kartoitushistorian ystäville. Gradun tutkimuskysymyksenä tiivistelmän mukaan oli "selvittää, kuinka nuorempia geometrisia karttoja voidaan käyttää hyväksi verohistoriassa sekä tutkittaessa maanomistusoloja".

Espoosta vielä... Jari Sedergren kirjoitti blogissaan vuonna 2004 Espoon kestikievareista. Historian makuun Espoossa pääsee museoiden lisäksi Bembölen kahvituvassa, jonka päärakennus on ainakin osaltaan vuodelta 1737.

Hedvig Charlotta ja Brigitta Christiina Flachseen

Konsistorin istunnossa 5.2.1747 kvestori Johan Petter Flachsenin ja Brita Sundin tyttären Hedvig Charlotan holhoojaksi ehdotettiin siskon miestä, Johan Herkepaeusta. Brigitta Christinan holhoojaksi taas oli ehdolla ”LandtCammeraren härstädes Gustaf Krook”. Vallan virkamiesmatrikkelista löytyy Gustaf Krook, joka oli Turun ja Porin läänin lääninkamreeri 1743-1756. Ja avioitunut 3.3.1730 Helsingissä isovihan jälkeen vaikuttaneen Hans Sundin Anna Christina-tyttären kanssa.

En ole löytänyt mitään todistetta suuntaan tai toiseen siitä, onko Helsingin Hans Sund sama kuin Petter Sundin 1. avioliitosta 14.10.1688 Helsingissä syntynyt Hans-poika. JOS oli niin holhoojaksi ehdotettiin serkkupuolen aviomiestä, mikä kuullostaa melko järkevältä.

Holhous alkoi helmikuussa ja todennäköisesti samainen 17-vuotias Brita Christina naitettiin 30.11.1747 juuri papiksi vihitylle Hans Henrik Barckille. Barck toimi myöhemmin Taivassalon kirkkoherrana ja tästä seurakunnasta löytyy hautausmerkintä kirkkoherran rakkaalle vaimolle nimeltä ”Brita Stina Flackseen”. Tämä oli kuollessaan 1.8.1785 54-vuotias, eli sopisi erinomaisesti olemaan todennäköisesti 10.9.1730 syntynyt kvestorin tytär, joka tarvitsi holhoojaa vielä 5.2.1747. Pienellä surffauksella löytyy Genoksen artikkeli, josta selviää, että (olettaen Brita Christinan olevan yksi ja sama ihminen) holhooja pääsi puolessa vuodessa eroon velvollisuuksistaan saamalla tämän kanssa yhtä aikaa alttarille siskonsa pojan.

Entäs sitten Brita Christinan sisar, Hedvig Charlotta? Hedvig Charlottan elämänkohtalosta voi tehdä hypoteesin, kun Hiskistä löytyy Artjärveltä kastemerkintä elokuulta 1751, vanhemmat ” Rectorn Magistern Jonas Krook” ja ” Charlotta Flachsen”. Vuosilta 1755 ja 1758 löytyy saman isän lapsille kastemerkinnät Helsingissä, mutta näissä äidistä on vain sukunimi ” Flachsen”.
Jonas Krookin vaimoksi yo-matrikkelikin mainitsee Hedvig Charlotta Flachseenin eli joku lähteistä on tarjonnut saman etunimikombinaation. Matrikkelitiedoista yhdistettynä Genoksen artikkeliin selviää, että Jonas on Gustaf Krookin veljenpoika.

Sama kuvaksi piirrettynä:

Puolihuolimattomasti on siis tullut osoitettua, että säätyläisten naimakaupat saattoivat olla maantieteellisesti monipuolisempia, mutta olennaisesti yhtä sisäsiittoisia kuin pienen eristyneen kylän. Petter ja Hans Sundin väliseen suhteeseen saatiin vahvistava vivahdus.

Mutta toisaalta Genos-artikkelissa vilahti nimi Herkepaeus... Kvestori Johan Petter Flacseniuksen vävy Johan Herkepaeus oli Anders Herkepaeuksen poika. Yo-matrikkelin tämänhetkisten tietojen valossa Andersin sedän serkun poika oli Gustaf Krookin sisaren mies. Tätä en piirrä kuvaksi!

(Onko joku sukututkimusohjelma, joka pystyy automaattisesti etsimään a) lyhimmän b) kaikki sukulaisuusyhteydet kahden henkilön välille?)