Kokemäeltä Amerikkaan, osa 103

Kalevi Salmen tekemässä tutkimuksessa köyliöläisistä Amerikan siirtolaisista on mukana perhe Kaarle Justus Ilola (s. 2.9.1889 Köyliö), vaimo Ida Maria (s. 27.8.1885 Köyliö) ja poika Toivo Eevertti Ilola (s. 17.1.1911 Köyliö). Heistä todetaan

Perhe ”piipahti” Kokemäellä ja muutti sitten Köyliöstä Amerikkaan niin, että ”Kaarle lähti 1919 ensin ja vaimo perässä 1920 Toivo-pojan kanssa”, ei passitietoja.

Kokemäen kirjuri tiesi Kaarlen ottaneen passin 23.5.1913. Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täyttäessä hän oli Minnesotan Carlton kauntissa ja ilmoitti elättävänsä vaimoa ja kahta lasta. Ida Maria saapui Liverpoolista St. Albaniin Vermontissa Melita-laivalla 12.2.1922 mukanaan Toivo-poika. He olivat viimeksi asuneet Köyliössä ja olivat tietenkin matkalla Kallen luo, Minnesotan Cloquetiin. Siellä perhe sitten asui myös vuoden 1930 väestönlaskennan aikaan. Toivo oli jo 19-vuotias ja töissä paperitehtaalla.

Ida Maria kuoli Minnesotassa 19.2.1965, Kaarle 24.1.1969 ja Toivo Washingtonin osavaltiossa 11.8.1997.

Lähteet
Kalevi Salmi: He lähtivät Amerikkaan Köyliöstä - osa palasi, osa jäi. Kirjassa Köyliist, osa 11. 2010
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918(Registration Location: Carlton County, Minnesota; Roll: 1675385; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Cloquet, Carlton, Minnesota; Roll: 1081; Page: 23A; Enumeration District: 11; Image: 708.0.)
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number:469-07-1275;Issue State: Minnesota;Issue Date: Before 1951)

Birgitta ja Katarina

Yksi historiallisten romaanien bibliografiasta bongaamiani kirjoja oli Alexandra Coelho Ahndorilin Birgitta och Katarina, jota ei ole käännetty suomeksi. Mutta kun toisena päähenkilönä on esiäidin sisko, niin piti yrittää taas pakertaa edes muutamia kymmeniä sivuja ruotsinkielistä tekstiä. Miten Ahndoril oli onnistunut saamaan 1300-luvun alkuvuodet elämään?

Erittäin vähäeleisesti, mutta dramaattisesti. Hän kuvaa ensisijaisesti Birgitan (myöh. pyhä) lapsuuden käännekohdan: äidin kuoleman ja muuton tädin luo. Tädistä oli maininta jossain kesäkuiseen Ruotsin reissuuni liittyvässä kirjallisuudessa. Mutta moista ei osunut käsiini ollenkaan, kun aikoinaan kokosin tietoja kirjaani Brita Maria Sohlbergin esivanhemmat? Vai tiivistinkö kronikkaani aivan ylenmääräisesti:

Ensimmäisen vaimonsa kuoltua heinäkuussa 1293 Birger meni naimisiin Ingeborg Bengtsdotterin kanssa. Tämän isänisä Magnus Bengtsson mainitaan laamannina Itä-Götanmaalla vuonna 1247. Magnuksen kuoltua vuonna 1263 poika Bengt Magnusson seurasi isäänsä virassa. Bengt ja hänen toinen vaimonsa Sigrid haudattiin Skänningeen Itä-Götanmaalla. Vadstenan luostarin abbedissa kronikoi myöhemmin, että Bengt olisi ollut aikansa kuninkaan veli, mutta tähän ei ole löytynyt vahvistusta. Todennäköisenä pidetään sitä, että Magnus Bengtssonin isoisä oli ollut Karl döven veli Magnus Minnesköld.

Birgerille ja Ingeborgille syntyi monta lasta, mutta useimmat kuolivat nuorina. Uuden vuosisadan alussa syntyneet tyttäret Birgitta ja Katarina elivät aikuisikään. Molemmat olivat kuitenkin vielä lapsia, kun heidän äitinsä kuoli syyskuussa 1314.

Katariinan nuoruuteen kuuluivat oletettavasti samat harrastukset kuin Birgitalla, ainakin kirjailu sekä lukemisen ja kirjoittamisen opettelu. Jälkimmäiset mahdollisti perheen moninaiset suhteet kirkonmiehiin. Sisarusten väleistä ei ole säilynyt tietoa. Katarina ei esiinny Birgitan ilmestyskertomuksissa toisin kuin monet muut sukulaiset.

Tytöt olivat tuskin ohittaneet laillisen avioliiton ikärajan, 12 vuotta, kun heidät naitettiin Gudmarssonin veljeksille vuonna 1316. Katarinan aviomies Magnus Gudmarsson mainitaan ensimmäisen kerran avioliittonsa yhteydessä. Hänen isänsä Gudmar Magnusson oli ritari vuonna 1291, valtaneuvos ja laamanni Länsi-Götanmaalla viimeisinä vuosinaan, ennen poikien avioliittoja. Gudmarin vaimo ja Magnuksen äiti oli Margareta Ulfsdotter, Ulf Karlssonin tytär.

Runebergin kesämökki ja -elämä

"Tuo Porvoon saaristossa oleva Kroksnäsin rusthollin "matala", vähäpätönen asuinrakennus oli aikojen kuluessa tullut todellakin hänen »kultalakseen." Sillä vaikka se ei edes ollut hänen omansa — sen isäntänä oli rusthollari Behm — mainitaan hänen usein kaupungissa talvella sanoneen: "Jospahan tulisi kevät, että pääsisin jälleen raakkaalle Kroksnäs'-illeni. Hän onkin viettänyt perheineen siellä 19 kesää, ja sen vuoksi on paikka käynyt rakkaaksi — ei ainoastaan Runebergille, vaan — koko Suomen kansalle, Runebergin kansalle."

"... Ja Runeberg olikin innokas metsämies. Usein kävi hän pyssy olallaan, milloin meren saarissa,milloin metsälintuja ampumassa. Mutta aina oli kumminkin itse ampuminen hänelle sivuasiana. Luonnon ihanuus, salmet ja ulapat, metsän humina, hiljaisuus, ne ne aina houkuttelivat hänet luokseen. [...] Mutta kumminkin kerrotaan Runebergin olleen erinomaisen metsästäjän, niin että hän harvoin oli metsästysseurueessa, jossa joku muu olisi saanut ampua enemmän kuin hän.

Ja yhtä mainituksi on hänen kalaonnensakin tullut. Hän käytti kaikenlaisia pyydyksiä niin tavattomalla menestyksellä, että talonisäntä, ukko Behm, rupesi jo miettimään, ettei voisi tässä enää olla aivan rehellistä meininkiä. Behm tiesi näet, että Runeberg oli syntyjään pohjalainen, ja pohjalaisista hän oli aina kuullut kerrottavan, että ne olivat eteviä loitsumiehiä, taitavia taikatempuissa. "Mikä Para hänen koukkuihinsa kantaneekaan kaloja, sillä merkillistä on että minä panen koukkuni ihan samoille paikoille, mutta niihin ei mene —" noin tuumaeli rusthollari itsekseen."

Yllä olevat lainaukset ja kuva ovat Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan numerosta 3/1889. Juttu jatkuu vielä parilla hauskalla anekdootilla Runebergin ja Behmin väleistä.

Seksuaalisuudesta himomurhaan

Tarkoituksenani oli Suomi-filmien heinälatojen ja pilvitaivaiden hengessä puhdistaa linkkivarastojani

• Liisa Tervo: Kirkon toivoton taisto. Avioton seksuaalisuus modernin murroksessa
• Pasi Saarimäki:Avioliitto-odotuksiin kytkeytyvät naimattomien ihmisten seksuaalisuus ja sen seuraukset. normit, performatiivisuus ja sukupuoli keskisuomalaisessa maaseutuyhteisössä ja käräjillä 1800-luvun jälkipuoliskolla
  
• Pasi Saarimäki: Naimattomien ihmisten seksuaalisuus 1880-luvulla Keuruun käräjäkunnassa. Yksilöt sukupuolensa edustajina, osana paikallisyhteisöä ja kirkon/oikeuslaitoksen normitettavina
• Pasi Saarimäki: Naimisen normit, käytännöt ja konfliktit. Esiaviollinen ja aviollinen seksuaalisuus 1800-luvun lopun keskisuomalaisella maaseudulla
• Johanna Virtanen: Luonnotonta haureutta : samaan sukupuoleen kohdistuneen halun määrittäminen Suomessa vuosina 1880-1920

Mutta kun tuossa vilahti avioliitto, niin jatke kääntyi negatiivisemmaksi

• Hanna Kietäväinen-Sirén: Hyväksytty ja kielletty aviollinen väkivalta 1600-luvun loppupuolen itäsuomalaisissa maaseutuyhteisöissä

Vielä kamalampi tulos oli testatessani Historiallista sanomalehtikirjastoa sanallla seksuaalisuus. Löytyi keväällä 1910 Kaivopuistossa tehty "himomurha", jonka 5 1/2-vuotiaasta raiskatusta uhrista on jopa kuva Helsingin kuvalehden numerossa 6/1910. Teksti Karjala-sanomalehdessä 3.4.1910 viittaa myös lapsen raiskauksiin Sortavalassa ja Nastolassa. Vastaavia mainintoja ei onneksi ole osunut silmiini nykyajan sanomalehdissä, jäänevätkö sitten julkisuuteen karmeudessaan kertomatta.

Tästä on turha ponnistaa loppukevennykseen, mutta totean kuitenkin, että ennen vuotta 1880 suomenkielisissä sanomalehdissä taudit raiskasivat ja metsää raiskattiin. Nykyisessä merkityksessään sana esiintyy ainakin Uuden Suomettaren raportissa amerikkalaisista lynkkauskäytännöstä (12.1.1881).

Ottopoikia ja työläistyttöjä

Kun pari vuotta (aika kuluu tosi nopeasti) sitten repostelin täällä Vapriikin näyttelyjä, totesin tykänneeni Tampereen historiaa esittelleistä sarjakuvista. Niinpä olin tosi iloinen kun alkuvuodesta (?) kerrottiin julkisuuteen, että niitä laajentamalla oli tarkoitus julkaista albumi. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen se ilmaantui pääkaupunkiseudun kirjaston valikoimiin, taisinpa jo harkita matkaa Tampereelle tai jonkun paikallisen kaverin vaivaamista.

Pauli Kallion käsikirjoittama ja Tiitu Takalon piirtämä Ottopoikia ja työläistyttöjä. Yhdeksän tarinaa Tampereelta täytti pääosan odotuksistani. Pidin piirrosjäljestä ja tarinoista, jotka vähäeleisyydessään tuntuivat aidoilta.

Mutta vähäeleisyydestä jäi kyllä hieman pettynyt olo. Tarinat olivat vain kahden aukeaman mittaisia ja jättivät kaipaamaan vähän lisää. Suhteessa sarjakuvan määrään niitä edeltäneet tekstisivut tuntuivat hieman raskailta. Kylläkin tarpeellisilta ja juuri ne antoivat oivan peruskatsauksen kaupungin historiaan. Koska tunnen kaupunkia vain kursorisesti ja historiaansa vielä vähemmän, olisin arvostanut kuhunkin ajanjaksoon pientä karttaa kuvaamaan kaupungin kasvua itään ja länteen.

Toivon totisesti, että vastaavaa innostusta tarinalliseen ja kuvalliseen historian esittämiseen herää muuallakin Suomessa. Tuskin olen ainoa halukas lukija?

Imatran kosken esittely 1883

Ylläoleva kuva Imatrasta on Kyläkirjaston kuvalehdestä 10/1885. New Yorkissa ilmestynyt sanomalehti The Sun julkaisi numerossaan 17.9.1883 lehdestä (?) St Petersburg Novoe Vremia lainatun ja englanniksi käännetyn kuvauksen Imatran koskesta otsikolla Russia's Niagara Falls:

Who does not know and who does not love the Imatra Falls, our Niagara Falls? Since the Finland railroad has been built every St. Petersburger can easily see our wonderful waterfalls for one can make the journey there and return home on the same day. Nowadays eighty miles is a trifling distance to speak of. We only caution the travellers not to indulge in boat rowing above the falls. You must keep in your mind that a few years ago four military officers, experienced boatmen whirled down into the horrible current while attempting to cross the river above the falls. Three of them lost their lives and the fourth became a hopeless maniac ever raging on the subject of waterfalls. The crossing of the lmatra in the basket attached to a cable that runs over the falls is also not quite safe. Recently while a party of two gentleman and a lady were crossing the falls by this aerial route the cable got loose and the basket swayed down until it nearly touched the foaming water. Though saved, every one suffered serious injury.

This summer the Imatra has been visited by larger number of travellers than in any preceding year. The huge ledger of the hotel in which the visitors write their impressions is nearly filled. What a curious book it is! We fear that the majority of the names written in it are fictitious for we have never heard of "Sevenhaired", "Windowshadeoffs", "Rubbers", "Prince Asinus", "Lady Roccoco", "Asineritovitchperevitch", and other such names. The impressions of the visitors are of course worth noting. An engineer reproached the Imatra for idleness. "It is time for you Madame Imatra to give up your idleness and stop serving only to gratify the vain curiosity of idlers. You ought, at least, to drive water mills." Another engineer endorsed this opinion. An artist answers these engineers, saying: "Messrs. utilizers, listen to the voice of nature. Beauty exists for the sake of beauty. This is what the Imatra unceasingly roars." A count remarked: "I expected something better." A plebeian answered, "O Count surely you have left your golden spectacles at home." A clergyman exclaimed: "O Lord, how wonderful are Thy works!" A lady wrote: "I tried the aerial way over the waterfalls and I deeply regretted that the basket did not fall. It seems heaven shuns me and Paradise refuses to take me." Of lovers there is no end. "Ivan N. and Mary C." Serge and Anne" "How sweet it is to whisper of love while you, Imatra, roar Dan and Zina."

Valittuja paloja kesäkuulta

Täydentääkseni viikko sitten kesken jääneen Twitter-historiikkini...

1.6.:

• SSS:n FB-sivu oli muuttunut näköjään ryhmäksi. Missään ei näy tietoa kirjasta, joka piti julkistaa viime vkl kokouksessa. Eikä kokouksesta.
• "vanha saksalainen aatelisnimi" oli suvulla käytössä ennen kuin aivan toiset sillä aateloitiin, lähdekrtiikkiä, pliis: http://goo.gl/SzNH0
• "Saako verkostoitumalla blogille näkyvyyttä?" "Ei pelkällä yrittämisellä ainakaan." http://goo.gl/xFhCh
• Heikki Impolan tuore "Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet" on SSS:n kirjastossa, onko missään muualla?

2.6.:

• Testauksessa Aarre Kantolan Kukkia kevään sylissä.
• Kantola tuli testattua ja evoluutiopsykasta muodostettu näkemys. Toisesta kirjasta.
• Epärelevantti lukeminen jatkuu. Stephen Clarke: 1000 years of annoying the French.

3.6.:

• Renesanssin puku käsittelyyn ja KA:n kutsun blokkaus päälle.
• Kasa kirjoja kirjastoon ja tuntee tehneensä jotain?
• Osuin promootiojuhlallisuuksiin ja koin kunnialaukaukset hieman liian läheltä.
• Niin, olin siis KA:ssa hyvistä lupauksista huolimatta. Sähköinen tilaus, not impressed.
• Pari pohjoismaista #AskArchivists osallistujaa, näemmä. Suomessa Elka potentiaalisin? Tai SLS.

4.6.: Onko kaksi Renvallin kirjaa vm 1949 liikaa yhdelle päivälle? Ja onko Pentti Limnell-sukua?
5.6.:

• Hallenbergia. Luku kerrallaan.
• Testasin Helsingin kaupunginmuseon kuvapolkua Katajanokalla. Nice!
• Seuraavaksi Kuninkaan puhe. (Vielä 2 sarjalippua käytettävänä pre 22.6.)

6.6.:

• Gutenbergissa surffausta on vaikeutettu. Avasin liian monta dokumenttia tekstihaun perusteella ja "You exceeded your rate. Come back later."
• Tänään olisi Jason Laveryn luentosarjan aloitus. Istuminen Metropolian salissa taatusti viileämpää ja rentoututtavampaa kuin helteinen koti?
• Neljättä kertaa Kansalliskirjastosta tekemäni varaus on hävinnyt juuri, kun minun piti saada kirja.
• FB:n avulla sai arkistossa (ja jo aikoja sitten Glossan retkellä?) bongattu poitsu (tutun) nimen. Puolivirtuaalista verkottumista.
• USAssa sukututkijat eivät kauan katselleet sanomalehden harrastustaan halventavaa kuvaa: http://www.geneabloggers.com/face-genealogy-2/
• Kolmen kuukauden säheltämisen jälkeen laukussani on "... och fram träder landsbygdens människor". Kohti kotia!
• "Om Tyskland segrat": D. Harrison ei keksinyt tilannetta Ruotsin II maailmansodalle.
• Vetenskapsradion Forum 16.5.: yhteinen kulttuuriperintö jakoon ja mahdollistamaan yritystoimintaa. Gillar.
• Löysin Kravin kanavan. Täytyy kirjoittaa keskiviikon blogitekstiin uusi loppu. Dramaattinen käänne.

7.6.:

• Blogilinkitys, harvinaista iloa meikäläiselle http://mullanalta.blogspot.com/2011/06/tuomiokirkkopuiston-kuulumisia.html
• Eilen blogiin 57 vierailua haulla "oiva koski". Kyllä kannatti (?) kopsata tv-sarjan jaksokuvaukset esille. Silloin joskus.
• Ajattelin, että 'posthistoria' olisi jotain postmodernin tapaista. Mutta se onkin postihistoriaa. http://www.rootsweb.ancestry.com/~swesspd/
• Agricola-uutisiin http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php lienee palkattu uusi päivittäjä. Koen oloni syrjäytetyksi.
• Olisiko sitä vakuuttavampi kirjailija, jos olisi tämmönen sivusto http://www.mikkoporvali.fi/ ?
• Sain blogijuttuluonnosten määrän melkein hallintaan ja sitten ruotsalaisten digitaaliset sanomalehdet toimivat taas. http://goo.gl/XrW1P

8.6.: Blogilla 68 Blogger-seuraajaa! Seuraava kymmenluku häämöttää...
9.6.: Digitaaliarkiston palautteeseen palaute päivässä. Kaikki paha tulee Vakasta.
13.6.: Palasin Ruotsin esihistoriasta. Sinne pääsi bussilla ja laivalla. Vaati yllättävän paljon sateen kestävyyttä.
14.6.: Minulta kysyttiin juttua seuraavaan Ylistaron vuosikirjaan. Pelkästään siitä ilosta, että kysyivät, tekisi mieli kirjoittaa.
15.6.: Kävin Virka-galleriassa tänään. Koirakuvat kivoja, A&S ei niinkään.
16.6.: Kävin mutsin kanssa kuuntelemassa Jason Laveryn summeerauksen Suomesta 1991-2011. Ensi vuonna koko sarja?
17.6.:

• Nenosen Kuinka luonto...? alussa. Kokemäki mainitaan, täytyy olla hyvä kirja.
• Avasin Nykärin ja löysin sanan, jota en tuntenut: pulukuitu
• Puolineitsyt? Puuri? Rannio? Joku päivä/vuosi Nykäri luettava läpi!

18.6.:

• Tällä säällä Pique-nique democratique ei houkuttele
• Ostin lipun huomiseen Lavoisierien tieteenfilosofiseen salonkiin.
• Kuuntelen Maja Hagermania Vetenskapsradio historian melkein tuoreessa jaksossa.
• Selasin Historiallisen romaanin taitajia 1&2 ja nyt on 18 kirjastovarausta.

19.6.:

• Hesarin Sisko pohti renkien ja piikojen avioitumismahdollisuuksia 1800-luvun lopulla.
• Blogi-idea pussissa kuitti 27/2/2010, kääntöpuolella teksti "blogi väestönlask." Vai niin.
• Ei huvittaisi lähteä Suomenlinnaan tässäkään säässä. Mutta nukuttuani koko päivän ulos meno lienee hyvä suunta.
• Päivän marginaalisena saavutuksena kulttuurievoluutiokirjojen siirto palautettavien pinoon lähes lukemattomina.
• 1700-luvun salonki ei miellyttänyt ja lähdin ekalla tauolla pois.

20.6.:

• Taas on yksi paperinpala hukassa. Muistan sisällöstä sen verran että pännii.
• Museoviraston tiedotteessa blogi on artikkelisarja.

21.6.:

• OCR Furnish = Finnish. Mutta käyttöliittymä paras kaikista digitoituja sanomalehtiä esittävistä: http://chroniclingamerica.loc.gov/
  
• En löydä mistään kartasta Maasilinnaa. En omilla voimilla paikalle pääsekään, mutta olisi kiva rietää etukäteen sijainti!
• Virtuaalinen kirjahyllyni ei ole koskaan löytänyt yleisöään, mutta jatkan päivityksiä:

22.6.:

• Kuuntelin vanhan Aristoteleen kantapään ja olin eri mieltä haastateltavan kanssa. Saa nähdä tuleeko kommenttini esille
• Ruotsissa ulkopuolinen toimija tekee hakutietokannan ja linkittää paikallisen arkistolaitoksen kuviin.
• Sveriges släktforskarförbundetilla kassassa 8 miljoonaa kruunua eli 840 000 euroa. "Det gäller att vara väl förberedd."
• Vantaalla otettu vanhat käytöt [p.o. kartat!] verkkopalveluun
• Blogiini tuli 70. julkinen seuraaja! Jee. Yksi kerrallaan...
• Siltä varalta, että joku haluaa tutustua 1700-luvun saksankieliseen sukututkimuskirjallisuuteen
• Huh, Slavica-kirjastosta haettavan toisen kirjan tiedot löytyivät. Eivät paperilta, eivätkä paikasta, josta olisin ikipäivinä osannut hakea.
• Muuten olen sitä mieltä että... jos Google Booksissa olisi julkaisuvuodet oikein, niin hakujen teko PALJON mukavamapaa ja tehokkaampaa.
• Saksalaisten digitoinneissa on se hauska puoli, että vaikka löytäisin käyttöehdot, en ymmärtäisi niitä

23.6.:

• 20 lainaa & 14 varausta. Tilanne on ollut pahempikin.
• Tämän viikon BBC:n Making history jakso viimeinen ennen elokuun alkua, nyyh!
• Luin Tampereen historian sarjakuvana. Turhan ohut!

Erinomainen kello Suomenlinnassa

Tuntemattomaksi jäävä tiedonantaja tarttui Viaporissa kynään 22.5.1773 ja hänen tuotoksensa julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 7.6.1773. Tärkeänä asiana oli rakennusmestari Anders Tidholmin seinäkello, jonka hän oli ihan itse keksinyt ja tehnyt/teettänyt.

Kellon erinomaisuutta oli ensinnäkin se, että se näytti auringon nousun ja laskun. Kello ei näyttänyt ainoastaan ruotsalaisia tunteja ja minuutteja vaan myöskin "juutalaisten ja turkkilaisten tunnit", jotka perustuivat juuri auringon nousu- ja laskuaikoihin. Lisäksi - tietenkin - babylonialaiset tunnit, italialaiset ja kiinalaiset tunnit.

Erillinen osoitin paljasti kuukauden ja päivän ja kello selvitti myös vuoden pysyvät ja liikkuvat pyhäpäivät.

Tähän kaikkeen tarvittiin vain yksi hammasratas normaalimäärän lisäksi. Ihmelaitetta oli kahtena osana esitelty jo vuosina 1766 ja 1767 Kuninkaallisessa tiedeakatemiassa.

Tidholmista löytyi perustiedot Anbytarforumin vanhoista postauksista. Syntyi 24.8.1736, todennäköisesti Tukholman seudulla. Noin vuodesta 1756 hän oli linnanrakennusmestari Svartsjön linnassa Färingsössä ja samalla tittelillä töissä myös Drottningholmin linnassa. Kertaalleen leskeksi jääneenä meni Espoossa 7.9.1775 naimisiin, morsiamena Christina Rodin. Parin lapsista Hiski poimii esiin Hamiltonin rykmentin seurakunnassa kastetun pojan: Andreas Henric s. 4.1.1780. Isä-Anders kuoli Pohjassa 1.2.1819.

Keräiltyä

Vinjettikuvana tupakka-askin keräilykortti Amerikasta. Digitoitu NYPL:n kokoelmista ja aukeaa isompana tästä.

Ritva Rajander-Juusti kertoi Gustaf Mellinistä innoittuneena blogitekstistäni. Kiitos linkityksestä!

Kuopion luonnontieteellisen museon blogissa Mari Wikholm huomioi nuoren museokävijän käytöstä: "On mainiota seurata, mihin kaksivuotias kiinnittää huomiota ja millä tavoin hän liikkuu museossa, jos häntä ei yritä ohjata mitenkään. Ainakin tämä muksu keskittyy säntäilemään lempipaikkojensa välillä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. "

Niko Lipsanen kävi Tallinnan historiallisessa museossa. Minulle jäi pari kesää sitten paikasta antiikkinen olo, en ihan saa tekstistä selvää onko muutoksia tapahtunut. Lipsasen mainitsemat rahat kyllä jäivät mieleen.

Historiska Böcker esitteli på svenska kirjan Riket sprängs 1809: Sverige och Finland under Napoleonkrigen. Anders Jonsson oli lukenut neljännen osan Sveriges historiaa ja huomioi på svenska kirjoittajan Nils Erik Villstrandin esittäneen paljon esimerkkejä täältä Suomen puolelta, josta on kotoisin.

Esoteerisen maantieteen koulu kävi Sammallahdenmäellä.

Reija Satokangas kävi hautausmaakierroksella.

Anneli mietti kahdessa osassa mikä on tarpeeksi tarkkaa. Hyvää luettavaa sukututkijoille!

Olli Alm oli löytänyt hallitusohjelmasta arkistopoliittisia näkemyksiä, jotka eivät kuullostaneet kovin tasapuolisilta. Twitterin puolella Jessica Parland-von Essen retwittasi Valtioneuvoston virrasta: "Kulttuuriperinnön digitointiin 925 000 euroa http://tinyurl.com/3hwgydv "

Pekka Henttonen oli löytänyt oivan listan Kymmenen asiaa, jotka humanistitutkija haluaa , josta löysin monta kohtaa, joihin Arkistolaitoksen Digitaaliarkisto ei tällä hetkellä vastaa (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9), mutta 10 tavallaan OK.

Twitterin kautta tuli tietooni Historia-lehden uusi päätoimittaja ja linjaukset.

Historiallisen fiktion kirjoittajana ansioitunut Raili Mikkanen sai Tietopöllöpalkinnon. Tästä kertoi Leena Lumi ja Rouva Huu.

Englannissa poliitikko oli puhunut läpiä päähänsä arkistojen digitoinnista ja Lucy kirjoitti vastineen in English.

Sääilmiö Heinlammen rusthollin kohdalla 10.7.1761

Anianpelto 31.7.1761

Täällä Hämeessä ja Ylä-Hollolan kihlakunnassa, Nastolan kappleissa, Heinlammen rusthollissa on 10. päivä tätä kuuta langennut niin kova raesade, että hevoset ja karja sekä paimenet tuskin pystyivät pelastautumaan kuolemalta suurimpien puiden alla. Kaikki kasvu pellolla on lakosi rakeista, jotka olivat kananmunan kokoisia, eivätkä ainoastaan jättäneet jälkiään kattoihin vaan myös niihin seiniin, jotka olivat sadetta päin.

Seuraavana sunnuntaina eli 12. päivänä, kun väen piti rusthollilta lähteä kirkkoon tavallista tietä oli sillä vielä rakeita jäljellä ja myös kuolleita metsän lintuja näkyi maassa.

Mikään muu tila lähistöllä ei kärsinyt sateesta, vain Heinlammen rustholli.

Tämä uutinen julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 24.8.1761.