Lauantain Limnell: Kaarlo Eetu (s. ~1862)

Hämäläisessä 30.7.1887 julkaistiin uutinen

Uusi kiertelevä suomalainen teatteriseura. Ennen ruotsalaiseen teatteriin kuulunut näytteliä, hra Limnell on kokoomallansa seuralla antanut näytäntöjä Hämeenlinnassa ja Tampereella sekä kummassakin kaupungissa saanut osakseen kehottavaa arvostelua. Tämä on luultavasti saanut hänen yritystänsä jatkamaan ja luomaan joukostansa itsenäisen teateriseuran, kuten Å. U. tietää. Kontrahdin lie hän jo tehnyt useampain seuransa jäsenien kanssa ja kuuluu aikovan hankkia lisäksi uusia. 

P. S. Myöhemmät tiedot kertovat kuitenkin, että tämä yritys olisi mennyt myttyyn ja tuo uusi teateri-seura hajonnut. Useimmat sen jäsenistä yhtynevät hra Aspegrenin seuraan.

Ja mitä sitten tapahtui? Kuka oli näyttelijä Limnell? Pohjalainen 12.8.1892 jatkaa urakehityksen kuvausta

Kaarle Laurilan, entiseltä nimeltään Limnell viime syksynä perustama teaatteriseurue, joka nyt kesän aikana on Virolahdella majaillut, on äskettäin kokonaan hajaantunut. Johtaja pisti "papin kauhtanan" kainaloonsa ja muka asioille läksi. Ja sille tielleen jäikin. Seurue odottaa "kuin herran tulemusta", mutta hän ei tullutkaan. Lähetti kirjeen, ett on turha odottaa häntä enää. Sekä siihen paikkakuntaan, missä nykyään seurue viimeksi oli, että moniin muihin paikkoihin on johtaja jäänyt melkoisia velkoja, joista tietystikin saavat pyyhkiä partaansa. Sittemmin kun hän lähti, on kuulunut, että hän on muutamissa paikoin lainaillut rahoja seurueensa laskuun muka.

Selitys elämän koko kululle saadaan muistokirjoituksesta, joka ilmestyi m.m. Sanomia Turusta 25.11.1902:

Kaukana synnyinmaastaan, Kiinan rannikolla, on tänne saapuneen tiedon mukaan, saanut surullisen kuoleman eräs kansalaisiamme ja Tampereen synnynnäisiä. Lähetyssaarnaaja Kaarlo Eetu Limnell on hukkunut mereen, yrittäessään yleisen hämmingin vallitessa ypätä palavasta suuresta matkustajahöyrystä pelastusveneeseen.

Kaarlo Eetu Limnell, joka kuollessaan oli 40 vuoden ikäinen, oli syntynyt Tampereella ja työskenteli nuorempina vuosinaan sikäläisessä paperitehtaassa. Harras halu ja taipumukset veivät hänet näyttämötaiteelliselle uralle ja niin tuli L. Suomalaisen Teaatterin palvelukseen. Sittemmin siirtyi vainaja Iida Aalbergin perustaman ja johtaman lyhyt-ikäisen tournéen jäsenistöön. Mutta tulipa jälleen alan muutos. Limnell, joka taiteilijana käytti nimeä Laurila, tutustui metodistiliikkeeseen, mieltyi siihen ja antausi Ruotsin metodistilähetyksen palvelukseen, joutuen toimimaan Kiinassa saakka. Onnettoman lopun sattuessa hän oli paluumatkalla Eurooppaan.

Vaiherikkaan elämän lopettanutta tamperelaista surevat lähinnä H:sissä asuva puoliso lapsineen sekä ijällinen isä ja sisarukset.

Tamperelaisia tehdastyöläisiä ei mainita Toivo Väinölän kirjassa Satakuntalainen Limnell-suku (1978).  Sanomalehtihauissa esiintyy

• pellavatehtaan työmies Esaias Jeremianpoika Limnell, joka kuulutetttiin Messukylässä avioliittoon saman tehtaan työntekijä Henrika Gustaantytär Stickin kanssa (Tampereen Sanomat 6.5.1872)
• Tampereen kirkossa kuulutettiin puuvillatehtaan työntekijä Johanna Juhantytär Limnell ja Liuksialan Uodin torpparitrenki Heikki Antinpoika Kangasalta (Tampereen Sanomat 23.9.1872)
• Kuolleita: Tampereella .... 28 p. työmiehen vaimo Ulla Karolina Limnell 37v. (Tampereen Sanomat 30.5.1876)
• Kuulutetuita Tampereen kirkossa ... työmies Karl Juhanpoika Limnell ja porvari Vilenius'en piika Gustava Gustaantytär (Tampereen Sanomat 27.2.1877)
• Kuolleita Tampereen kirkossa: 18 p., työmies Kaarlo Limnell 32 v. 19 p.(Tampereen Sanomat 30.7.1886)
• Tampereen kaupungin veroitusluettelo vuodelta 1890. Kosken itäpuoli. ... 8. masuunin työmies E. Limnell (Tampereen Uutiset 14.4.1891)
• Reservimiehet... työmiehenpoika August Anton Limnell (Tampereen Uutiset 4.11.1896)
• Asevelvollisuuskutsuntaan Tampereella ... työm. p. Kust Adolf Limnell (Tampereen Uutiset 17.2.1899)
• Kuulutettuja... pellava tehtaan työm. A. A. Limnell ja pell. teht. työnt. Ida Lahtinen (Tampereen Sanomat 15.8.1899)
• Kuolleita... työm. Juho Limnell 74 v. (Tampereen Uutiset 6.3.1900)
• Kuolleita... konepajan työm. Esais Limnell 53 v (Tampereen Uutiset 21.5.1901)

Tampereen tuomioseurakunnan rippikirjoissa 1878-1887, 1888-1897 Limnell-perheenpäitä ovat

• Työmies Kaarlo Juhanpoika Limnell (s. 28.1.1835 Vesilahti). Vesilahden kastetuissa isä talollinen Johan Mattson
• Muurarin työmies Esaias Jeremiaanpoika Limnell (s. 29.3. 1848 Kangasala). Kangasalan kastetuissa avioton, äiti "Inh.dr. Anna Johsdr. Lakari"
• Ent. Öljymyllyn työmies Juho Henrik Limnell (s. 9.1.1826 Kangasala). Kangasalan kastetuissa isä "Drg. Joh. Matss."

Eli ilmeisesti valinneet sukunimen ilman sukuyhteyttä muihin Limnelleihin.
Kuvituksena tunnistamaton näyttelijä. SLS, Flickr

Kesäkuuta (muutamalla huutomerkillä vahvistettuna)

10.6.

• Keeping It All Together: Paper Fasteners at the National Archives 
• Maintaining a personal research blog – the highs and lows
• Sain järkättyä @kouluschool sessiolleni paikan. Sitten se sisältö... 

11.6.

• Teinit houkutellaan metsään tarinoiden ja GPS-kartan avulla | Yle Uutiset | yle.fi 
• Kuulun 29%:iin! Blogien mainoksissa pyörivät jo Suomessakin miljoonat | Yle Uutiset | yle.fi
• Who Made That? The NYT Magazine's 2013 Innovations Issue 
• "...pokkaa vuokrata näin jämäköillä historiallisilla konnotaatioilla lastattu laiva julkaistakseen KALSARIT"
• Muokkasin pitkästä aikaa Wikipedia-sivua. Lähdeviitteiden lisääminen paljon helpompaa kuin muistin!

12.6.

• I övriga europeiska länder pågår ett intensivt arbete med att digitalisera kulturarvet... i Sverige nästan inget alls

 13.6.

• Bingin lentävä kamera tuottaa daideellisen näkymän Kuopion rantavedestä. 

• Mutta olisiko nyt korkea aika herättää taas kapiokirstun perinne henkiin? kysyy @kasperstromman
• Arkeolologia MOOC:ssä @archsecrets on yli 36000 ilmoittautunutta opiskelijaa! Välillä kiva olla osa isoa joukkoa.
• Jyväskylän YO: WSJ huomioi tutkielman metallimusiikista suomen oppimisen innoittajana
• Paluu menneisyyteen: Ruotsi kieltää seksin eläinten kanssa | Yle Uutiset | yle.fi
• Man of Steel oli niin uutta testamenttia että. Luonnollisesti apokalypsi painotuksella eikä ainoa poika meitä pettänyt eikä jättänyt.

14.6.

• TGIF... Classic Statues Photographed as Everyday Hipsters  
• "riemastuttavaa luettavaa löytyy akateemikko Olli Lehdon kirjoittamasta Lars Ahlforsin (1907–1996) elämäkerrasta" 
• Masalan asemalla. Nuorisoteatterin Sointula hakkasi kaupunginteatterin Metsäperkeleen 6-0.

15.6.

• Kiva siirtymä arkeologiasta taiteeseen! @ aboavetusarsnova  

• Sain Deluxe oppaan aboavetukseen: 2 kesää paikalla kaivaneen arkeologin. Bloggaamisen rahattomia sivuhyötyjä. Maksoin pääsylippuni!

16.6.

• Nyt oli Hesarissa näyttelykritiikkiä. Designmuseon juhlanäyttely lytätiin hyvin litteäksi ja ilmeisesti asiantuntemuksella.
• Lastenlinnan ilmaiskierroksella vain minä ja isäni. Hieno opastus, upeita juttuja, mutta jossain oli muille jotain parempaa?
• Rituaalimuseon avajaiset elokuun alussa täynnä mielenkiintoista ohjelmaa.
• Sateessa menin ja tulin, mutta kyllä kannatti käydä katsomassa Mesenaatti. Hyvin rakennettu dokumenttifilmi.

17.6.

• "Sain sattumalta kuulla Kansallisarkistossa säilytettävän siirtoväen korvaushakemuksia ja niistä annettuja päätöksiä"  
• "glädjen [...] nätet [...] ge den historiskt intresserade i form av originalhandlingar och personliga vittnesbörd" 
• "Europaeus, tieteen ystävä" esittelijänään @anulah (Materiaalia tarjosi @gutenberg_new )  
• Ihanaa. @PerttiJarla kuittailee @SaskaSaarikoski jutusta, joka ei ihastuttanut itseänikään.
• Miksei alueuutisia tehdä Suomessa omalla murteella? Hyvä kysymys, monta muutakin vastausta kuin tässä
• Wiki Loves Public Art 2013 contest has closed to entrants. Photos from Finland

 18.6.

• Viikon kirjassa tietokirjailija Pauliina Salminen ja N. Nowak keskustelevat Salmisen kirjasta Miehittäjän morsiamet 

20.6.

• Paikallislehden päätoim. väittää kanavan kaivajiksi sotavankeja 1900-l alussa, kun työn tekivät suom. sotilaat 1800-l alussa. Mitä pienistä?
• Kaikki @archsecrets tehtävät tältä viikolta tehtynä. Huomenna mummon asunnontyhjennystä tai talohistoriikin työstöä. Tai jotain ihan muuta. 

 21.6.

• Amer. sukututkija viestittää "pääsin vaan tähän asti". Jep, just nuo tiedot annoin viime elokuussa ja ilmeisesti et ole itse tehnyt mitään.
• Sanna Aro suosittelee Firenzeen ja vuoteen 1423 sijoitettua dekkaria (Pekka Matilainen: Kupoli)
• Daily Mail tarjoaa "Kolme virkettä, kolme virhettä."
• Saara R: Aloittelijan taidot riittävät yllättävän pitkälle 
• Jori luki Juha-Pekka Koskisen kirjan Ystäväni Rasputin: "oletan kertomuksen olevan historiallisesti kokolailla totta" 
• Olimmeko ennen niin erilaisia eli Making rakes from real men 

23.6.

• Vad vet jag om medeltida djur? Tydligen inte mycket: hade 5 av 10 rätt.

 24.6.

• Tanskan Bornholmista löytynyt kultainen naisfiguuri 500-luvulta. Miellyttänee myös modernin taiteen ystäviä? 
• Kamerat pilaavat museovisiitin (HS)
• Väitös USA:sta. Virtual Reunification: Bits and Pieces Gathered Together to Represent the Whole.

 25.6.

• Suomalaisia MML:n LIDAR-kuvapoimintoja tuli kommenttina @archsecrets blogitekstiini. Vau! 
• Google Cultural Institute tarjoaa nyt (myös) Sutton Hoo virtuaalinäyttelyn
• Kysy mitä vain. Suomi vastaa. "Pidätkö historiasta?" "Kyllä. Toinen Maailmansota on erittäin mielenkiintoinen."

 26.6.

• Kari Rydman paikannimistä. "Muistettakoon myös, että Helene Schjerfbeck muutti 1902 Nurmijärven Hyvinkäänkylään..." 
•  Päässen esiintymään Hesan kirjamessuille syksyllä. Tätä en aamulla herätessäni aavistanut.

27.6.

• Muinaisen merenlahden hautaröykkiöt tutkitaan Ulvilassa | Yle Uutiset | yle.fi
• Torsten Kälvemark penkoi digiarkistosta varapressan matkan Pohjoismaihin 1963.LBJ talloi tuolloin sankarivainajiamme.

28.6.

• Fanni 6v bongasi kotipihaltaan nuolenkärjen pronssikaudelta. 

Tokantorilta

Yrittäessäni hilata talohistoriikkiprojektia (vihdoinkin) loppusuoralle etsin luvallisia ja laadukkaita karttoja Helsinki Region Infosharesta. (Miksi kaupunginarkiston digitoimat kartat ovat käyttökelvottomassa muodossa, en ymmärrä.)

• Opaskartta Helsingin kaupungista vuodelta 1859
• Helsingin osoite- ja matkailukartta vuodelta 1876
• Opaskartta Helsingin kaupungista vuodelta 1900
• Kartta Helsingin kaupungista ja sen alueista vuodelta 1909
• Kartta Helsingin kaupungista vuosilta 1917-18
• Helsingin kaupungin kartta vuodelta 1925
• Helsingin kaupungin kartta noin vuodelta 1937
• Helsingin matkailijakartta vuodelta 1940

Nämä ovat niin isoja karttoja, että toimisto-ohjelmat taipuivat, tietokone tilttasi ja avasin tiedostoja useampaan otteeseen. Niin useaan, että tulin kiinnittäneeksi huomiota pieneen puistikkoon, jonka olen ohittanut jokaisena työpäiväni aamuna. Telakkapuistoon tai Telakanpuistikkoon. Näitä nimiä ei kuitenkaan näy vanhoissa kartoissa.

Nykyinen Telakkakatu eli Docksgatan oli 1900-luvun alun suomeksi Tokankatu. Kartoissa kyseinen puistikko on siis sen mukaan Tokanpuisto tai oikeastaan aikaisemmin Tokantori. (Tai jos uskoo Tarinoiden Helsinkiä, niin vaihtoehtoisesti Tokointori? Sama rinnakkaisnimi myös Urbaanissa sanakirjassa. Mitään virallista todistetta en tälle löydä. Helsingin kunnalliskertomuksessa 1968 Tokoin puistoa ehdotetaan Kallioon.)

Tokantorin käytöstä saa käsitystä (tietenkin) vanhoista sanomalehdistä.

• Tokantorilla oli halkotarha, josta yhdistys "Puita köyhille" jakoi ja myi halvalla hinnalla puita keskiviikkoisin ja lauantaisin (Suomalainen Wirallinen Lehti 29.12.1894)
• "Tehtailija C. E. Lindgren on anonut saada rakennusaineiden varastopaikaksi vuokrata erään alueen Tokantorin itäkulmasta. Rahatoimikamari on suostunut anomukseen..."(Uusi Suometar  24.5.1902)
• "...n.s. Tokantorilla Merimiehenkadun talojen n:o 36 ja 38 kohdalla on vapaakaivo, joka on siltä ajalta, jolloin katuja mainitussa kaupunginosassa ei vielä oltu varustettu vesijohdolla, ja siinä tarkoituksessa, että ne, jotka eivät olleet tilaisuudessa saada vesijohtoa taloihinsa, saisivat siitä vesijohtovettä. Kun nyt kaikki tasotetut kadut sillä tienoolla ovat tulleet varustetuiksi vesijohdolla, on mainittu kaivo käynyt tarpeettomaksi, ja käytetään sitä enimmäkseen väärin vaatteiden pesuun ja huuhtomiseen." (Uusi Suometar 29.6.1902)
• "...useat kaupungin lounasosan asukkaat anoneet, [...] että tori tasotettaisiin ja järjestettäisiin puistikoksi, jollaista ei koko sillä puolen kaupunkia ole niin pahastakaan. Erityisesti he mainitsevat tätä pyyntöään puolustaakseen sopivana, että kun kaupunkilähetyksen uusi rukoushuone valmistuu, sen edessä olisi hauska puistikko, josta paitsi että se olisi paikan kaunistuksena, olisi myöskin se hyöty, että seudun asukkaat saisivat istahtaa sinne raitista ilmaa hengähtämään. "(Päivälehti 03.12.1903)
• "Senaatti on sallinut, että Helsingin kaupungin asemakaavaan tehdään sellaiset muutokset, jotka vaatii toimenpide torin muuttamiseksi puistikoksi leikkikenttineen." (Uusi Suometar 9.2.1905)

Helsingin Sanomien Helsingin köyhyyden historiasta kertovan reportaasin mukaan Kaupunkilähetyksen Betania-kirkko valmistui Punavuoreen 1904. Edellisen valossa vaikuttaa varhaiselta ajankohdalta. Mutta niin tai näin, vielä hetki oli torielämää jäljellä, sillä

• "Torikauppiaat Hanna Hannunen, [...] olivat rahatoimikamarilta anoneet, että he saisivat harjoittaa kauppaa Tokantorilla ensi kesäk. 1 p:ään asti. Eilisessä kokouksessaan rahatoimikamari myöntyi pyyntöön."(Uusi Suometar 10.2.1905)

Torikauppiaat ovat yhden sortin kantava voima. Nykyään puistossa näkyy "Kohottava voima", jonka on muotoillut Matti Haupt. Ja kuvannut oheisella tavalla Maria Haanpää (Flickr).

Helsingin kaupunginmuseon julkisen taiteen sivustolta selviää, että patsas liittyy kuin liittyykin taloudelliseen toimintaan. Taustalla näkyvässä talossa toimi Suomen kaapelitehdas, joka pystytti veistoksen 28.10.1962 juhliessaan 50-vuotista toimintaansa.

Viisi vuotta myöhemmin "Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin metsäteollisuutta harjoittavaan Nokia Oy:öön".

Suurmieshistoriaa piian näkökulmasta

Kun SLS julkaisi setin Topelius-valokuvia, niiden (suhteellisen) moderni ulkoasu ja yksinkertaisesti määrä yllätti. Topeliuksen pitkä elämä kesti aikaan, jolloin puhelinsoitolla hoidettiin asioita ja valokuvaus oli jo jokseenkin tavallista.

Tästä 1890-luvun alusta kertoo Enni Mustosen uuden sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita ensimmäinen osa Paimentyttö. Innokkaana sitä odotin ja innokkaana luin. Yli keskiyön. Ja pääsin nimenomaan näiden kuvien - Topelius kalastaa, Topelius mallina, Topelius juhlittuna, Topelius Björkuddenin kirjastossa  - tunnelmiin.

Päähenkilö Ida päätyy nimittäin kirjassa  palvelijaksi Björkuddeniin. Topeliuksen perheen jäsenet tulevat ja menevät jopa rasittavalla tiheydellä. Elämän yksityiskohdista on kirjallisuutta, jota Mustonen on varmasti laajasti hyödyntänyt kulttuurihistoriallisessa kuvauksessaan. Sen mielenkiintoisimmaksi osuudeksi nousi Topeliuksen ympärillä pyörinyt ajan julkkiskulttuuri.

Idan palkolliselämää Björkuddenissa ja tätä ennen kuvataan realistisen oloisesti ja jo tämän puolesta kirjaa suosittelen. Jälkikäteen ajateltuna hän oli kyllä vähän turhan osaava ja täydellinen. Lukuintoinenkin kaupan päälle.

Jenni S. summeerasi:

Perusselkeään tyyliin kirjoitettu kirja on mukava, sopivasti vanhan ajan maatalous- ja kotitöitä sekä kulttuuria ja kielikysymyksiä yhdistelevä, aikamatka. Ida muistuttaa perinteisiä tyttökirjahahmoja siinä, että tuosta pienestä orpotytöstä on helppo välittää. Ida on kiltti, oppivainen ja sympaattinen, ja vähitellen hän löytää oman paikkansa maailmassa. Idan äiti on ollut lypsäjä, mutta Idalla on lukupäätä.

Kirjan lopussa annetaan ymmärtää, että seuraavassa kirjassa eletään Sibeliusten kodissa. Takakansi tekee selväksi, että kirjasarja "vie keskelle tunnettujen suomalaisten kulttuurikotien elämää, jota seurataan niiden keittiöissä häärivän piikatyttö Idan silmin". Ei huono idea ja jään odottamaan seuraavaa osaa.

P.S. Enni Mustonen lupaa julkaista kirjan FB-sivulla kerran viikossa kirjaa kirjoittaessaan löytämiään "arkistojen aarteita". Tällä hetkellä esillä kauniita kuvia, joissa ei mainita lähteitä. Facebookin "historiasivujen" yleinen tapa, josta kirjoitan lisää vielä joskus.

Kuvia meidän linnan pihalta

Pihakiveystä. Kuva: Katja Vuoristo, Museovirasto

Tammi-maaliskuussa tutkittiin Presidentinlinnan sisäpihaa Museoviraston arkeologisin kaivauksin. Siis Suomen kansalaisten omistamaa kohdetta veronmaksajien rahoilla.

Hieman harmistuin, kun Suomen Tasavallan Presidentin verkkosivujen uutinen 21.2.2013 kaivauksista oli kuvitettu kuvilla, joiden tekijänoikeuksien haltijaksi on merkitty "Tasavallan presidentin kanslia". En keksinyt mitään syytä, mikseivät nämä voisi olla "vapaata riistaa" eli PD tai CC0-merkittyjä. Kansliaan 26.2.2013 lähettämäni kysely ei ehkä ollut selkein mahdollinen. Vastaus tiedottajalta 12.3. kuului

Tasavallan presidentin kanslia ei myy valokuvia. Tekijänoikeus on merkitty näkyviin mm. siksi, että kuvien käyttö markkinointi-, mainonta- tai muihin kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Kuvapyyntöihin yleishyödyllisiä tarkoituksia varten suhtaudumme hyvin myötämielisesti.

Eli voisivat käyttää Creative Commons lisenssiä CC-BY-NC ja tehdä kaikkien elämän helpommaksi.

Kuva: Maija Helamaa, Museovirasto

Eilen julkaistiin samasta kaivauksesta Museoviraston tiedote kuvineen, joiden käyttöehdot selvällä suomella.

Nämä kuvat on tarkoitettu vain tiedotusvälineiden käyttöön. Muu käyttö on kielletty.

Eli Jessica Parland-von Essenin vielä selvemmäksi suomeksi kääntämänä

@K_KM_K = "vain kaupalliseen käyttöön"!? :o #sick #logiikka #ööö
— Jessica Parland (@JPvE) June 25, 2013

Mutta voinhan minä olla niin tyhmä, että kuvittelen tämän blogin tiedotusvälineeksi? Ja jään odottelemaan Museoviraston reklamaatiota ja/tai seuraavan tiedotteen tarkempaa kuvien käyttörajausta...

Alla kuvista mielenkiintoisin. Fajanssiastioiden palat on tulkittu pelimerkeiksi. Tuunausta ja kierrätystä 300 vuotta sitten.

Kuva: Maija Helamaa, Museovirasto

Tuoretta teatteria ja elokuvaa

Masalan nuorisoteatterin esityskausi päättyi jo, mutta silti pitää päästä kehumaan Sointulaa, jonka kävin katsomassa 14.6. Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja olivat onnistuneet luomaan huomattavasti yhtenäisemmän ja mielenkiintoisemman elämänkerta/historianäytelmän kuin Helsingin kaupunginteatterin Metsäperkele.

Ei irtonaisia kohtauksia, vaan soljuva kokonaisuus, jossa oli kivasti hyödynnetty Matti Kurikan omia kirjoituksia. En tiedä oliko esiin nostettu toisen asteen yhteys Aleksis Kiveen totta vai tarinaa, mutta ainakin siitä syntyi lisäulottuvuus, jolla vältyttiin yksiuloitteisuudelta... Kurikan esittäjä loi uskottavan pilvilinnojen rakentajan, jonka motiiveja ei lähdetty kaivelemaan. Ja mukana oli myös lempparini A. B. Mäkelä eli Kaapro Jääkseläinen.

Mäkelän ja Kurikan kuvat olen näyttänyt täällä jo aiemmin. Nuorisoteatterin blogissa Kurikasta kertoo hänen tyttärenpojantyttärensä. Sointulan taustoja olisin voinut opetella jo kertaalleen linkittämästäni Ylen utopiasarjasta. Kuuntelin jakson jälkikäteen ja siinähän esiintyi sitten näytelmän käsikirjoittajakin.

Sunnuntaina 16.6. oli Helsingissä mahdollisuus päästä katsomaan tuoretta dokumenttielokuvaa Mesenaatti, joka kertoo Sara Hildénistä. Minut on todennäköisesti viety Hildénin taidemuseoon melko pian sen valmistumisen jälkeen ja olen siellä ominkin voimin muutaman kerran käynyt. Tietämättä perustajasta mitään.

Elokuvasta opin, että Hildén ei ollut mikään Maire Gullichsen (ja olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän suhteestaan/suhteettomattomuudestaan) vaan yksinkertaisista oloista ponnistanut suomenkielinen nainen. Dokumentti kertojineen esitti hänet melko armottomana ihmisenä, mutta ei langettanut varsinaista tuomiota.

Keskiviikkona 19.6. läksin taas Kirkkonummelle, jossa Veikkolan kartanoteatteri esitti Särkyneiden siipien korjaamon, jonka luvattiin olevan "paljon musiikkia sisältävä esitys", joka "käsittelee Kirkkonummella sijainneen Veikkolan Parantolan historiaa ja sen merkitystä kyläyhteisölle. Näytelmä pohtii samalla poikkeavuutta ja erilaisuutta."

Ensimmäinen näytös oli jo kaikkea tuota, joten en jäänyt katsomaan toista. Näytelmä alkoi 1920-luvun lopusta, jolloin parantola perustettiin ja sähköshokit olivat uusinta uutta mielisairaiden hoidossa. Sitten mainittiin Marlon Brando ja oltiin ilmeisesti siirrytty 1950-luvulle. (Parantolan potilaat ja henkilökunta pysyivät koko ajan samoina, mikä heikensi aikatasojen ymmärrettävyyttä.) Ensimmäisen näytöksen lopussa pukeutuminen ja aiheet sijoittivat tilanteen 1970-luvun alkuun.

Esityspaikka oli parantolan piha ja kokonaisuus paikallishistorian esityksenä kunnioitettava. Verkkosivujen mukaan "Kirjallisten lähteiden lisäksi työryhmä on haastatellut parantolan entisiä työntekijöitä sekä vanhoja veikkolalaisia, jotka muistavat parantolan alkuajat." Toivottavasti myös tallettivat haastattelut...?

P. S. Viimeistä esitystä sivuten. Pyörälä, Eeva: Houruinhoidosta mielisairaalalaitokseen. Lapinlahden sairaalan synty

Lehtileikepinosta

Hesarin Tänään-palsta esitteli 18.6.2013 arkeologi Matti Pärssisen, joka "on löytänyt satoja tutkijoilta kadoksissa olleita inkakaupunkeja, kyliä ja linnoituksia". Pärssisen mukaan, aivan kuten ADLS-kurssillakin on todettu, "Paikalliset tietävät yleensä etsimämme paikat". Mutta Amazonien geoglyfit paljastuivat vasta metsähakkujen jälkeen ja satelliittikuvista. (Seuraavan päivän katsaus Espoon Mankbyn kaivauksista ei maininnut Indiana Jonesia ollenkaan.)

Useissa medioissa ja Hesarissa 19.6. kerrottiin Warner Music Finlandin uudesta verkkopalvelusta, jossa on "nyt lähes kaikki yhtiön hallussa olevat levytykset 1920-luvulta lähtien, yhteensä 5000 albumia ja yli 40000 eri kappaletta". "Katalogin soittamiseen menisi tauotta lähes kolme kuukautta." Lisää on tulossa toisten levy-yhtiöiden arkistoista.

Virpi Salmi julisti Hesarin kolumnissaan 21.6. Suomen ruokakulttuurin taruksi. Todellisuudessa ruokaidentiteettimme "huojuu eineshyllyn ja pakastealtaan välissä". Samassa lehdessä Leena Virtanen miettii päiväkirjoja. Hänen äitinsä oli antanut omansa luettavaksi:

Olin yllättynyt, ehkä vähän pettynytkin, kun päiväkirjoissa ei puhuttu juuri mitään sodasta, mutta nimenomaan sen äiti halusikin minun tietävän. Vaikka miehet olivat rintamalla ja kaupunkeja pommitettiin, nuoret naiset yrittivät elää tavallista elämää ja katsoa myös tulevaisuuteen, kuten nuoret aina tekevät.

Talouselämä 25/2013 käsitteli Museoviraston hallussa olevien kiinteistöjen myyntiä. Kiinteistöjen arvoja laskenut Relia Management Oy toteaa "Museoviraston hallinnoimista kohteista vain harvat ovat myytävissä vapaasti käyttökelpoisina tai tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina, eikä valtaosalle kohteista ole yksiselitteisiä markkinoita."

Kesän alku näkyi Hesarin 24.6. ohentumisessa ja historian runsaana esiintyminä. Ykkösjuttuna oli "Palomääräykset lopettavat majakkavierailuja", joka oli minusta julkisuudessa jo viikkoja sitten. Twitterissä kommentoimme Peuhkurin kanssa... Twitterin hakuominaisuudet ovat muuten jokseenkin surkeat.

Sivulla A8 otsikoitiin "Innostus sukuseuroihin hipuu", joka ei ollut uutinen sen enempää kuin sivun B1 juttu EU:n valmisteleman tietosuoja-asetuksen vaikutuksista sukututkijoihin. Jälkimmäinen on ollut jo useassa maakuntalehdessä esillä. Hesarin skuuppi oli haastateltava: alle 30-vuotias ja komea sukututkija. Kokemuksella voin sanoa, että moiset ovat harvassa.

Yleisöosastollakin näkyi muinaisuus. Pälkäneellä kirkonrauniota ei saada valaistua, sillä tarvittavia kaapeliojia ei voida kaivaa. Kirkkomaalla kun on luita ja maanomistajan pitäisi muinaismuistoon kajotessaan kustantaa arkeologinen tutkimus. Muinaismuistolain ansiota tämä.

Kuva kirkonrauniosta Niera via Wikimedia. Kirkon taustoista tänään blogissa Oton ja Iidan sukua.

Hieman asiantuntemattomampi kommentti oli tämänaamuisessa lehdessä. Keskustakirjaston kyseenalaistaja ehdotti, että "laajennetaan Kansallisarkistoa niin, että saadaan säilyttämisen arvoiset kirjat sinne." Säilyttämisen arvoiset eli kaikki Suomessa painetut ovat toki Kansalliskirjastossa jo nyt ja kieltämättä minultakin on keskustakirjaston idea hukassa. Tulee olemaan yhtä kaukana kulkureiteistäni kuin Pasilakin.

Porilaisen kuolema pääkaupungissa

Porissa syntynyt ja kesällä 1628 laivalla Gamla Svärdet palveleva Knut Hindrichson oli Tukholmassa neljän maissa päivällä ylittämässä Norrebrota kaupungista poistuen. Kahden todistajan mukaan hänellä oli kädessään kirves.

Sillan päässä istui kerjäämässä Uudellamaalla syntynyt Anders Jöransson. Hän näki sekä Knutin että tämän jäljessä kulkeneen itävaltalaisen aatelisen Christian von Starberg. Starberg oli kysynyt Knutilta, että miksi tämän piti niin hirveästi huutaa. Knut vastasi, että hän saa huutaa siinä missä muutkin kadulla kulkijat, koska on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa palveluksessa. Starberg totesi tähän, että Knutin olisi parasta mennä nukkumaan sänkyynsä. Tästä Knut hermostui ja kutsui Starbergiä kelmiksi. Sitten Starberg tarttui miekkaansa. Seuralaisensa Johan Stake yritti estellä, mutta muutamalla iskulla Starberg tappoi Knutin.

Staken myöhemmän todistuksen mukaan oli Knut sillalla heiluttanut kirvestään ja sananvaihto oli huutamisen sijaan koskenut sillalla kulkemisen vaatimaa tilaa.

Iskujen määrää ja osumakohtia todisti myös toinen kerjäläinen Thomas Knutsson, joka ei ilmeisesti ollut nähnyt edeltävää riitaa.

Tapahtuneen toi oikeuteen 17.6.1628 Knutin vaimo Walborg Larsdotter, joka hänkin oli porilainen. Pariskunnalla oli kaksi yhteistä lasta, toinen 6 kuukautta ja toinen kolme vuotta vanha. Walborgilta kysyttiin halusiko hän kuolemanrangaistusta miehensä tappajalle. Hän vastasi ettei, vaan riittäisi jos hän saa 300 taalaria ja hameen.

Oikeus olisi kaivannut kerjäläisiä kummempia todistajia ja päätti jättää asian Jumalan ratkaistavaksi.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XVII 1628 (1998) s. 203-205
Kuva Eva Vedin SHMM

Töölön museomaratonin osasuoritus

Viikko sitten loppui viisipäiväinen Töölön museomaraton, jossa oli mukana 10 kaupunginosan museota. Seitsemässä niistä olin käynyt eli olisi ollut mainio mahdollisuus paikkoon. Sateisten päivien ja muiden menojen johdosta oma suoritukseni jäi yhteen museoon.

Lastenlinnan erityismuseoon pääsi vain kierroksilla, joilla oli maksimi osallistujien määrälle. Ettei tilaisuus vaan menisi ohi seisoimme isäni kanssa ovella jo puoli 12 sunnuntaina. (Hyvää aikaa siis kuvata yllä näkyvä lipan kannattelija.) Ei näkynyt toisia jonottajia, eikä ketään muuta tullut paikalle ennen opastajaa. Hän paljasti loppupuolella kierrosta, että olimme viikon suurin ryhmä!

Ilmeisesti makean funkkisarkkitehtuurin ihailu ei siis ole laajalle levinnyttä. Itse olin lääpälläni puuviilutusten, koristemuurausten ja Tynellin lamppujen vierellä. Puhumattakaan tornin puolipyöreän "erkkerin" kahdeksannen kerroksen näkymistä Töölönlahdelle.

Liikuimme vain kerroksissa, joita ei viikonloppuisin käytetä, joten olo oli vähän kuin autiotalossa. Oppaamme Ari Sintonen oli ollut talossa töissä 80-luvun alusta ja selitti hyvin sujuvasti  historiaa, nykypäivää ja tulevaisuudennäkymiä.

Museohuoneeseen päästyämme olin vihdoin niin tutussa ympäristössä, että uskalsin kaivaa kamerani kassista.

Lopuksi katsastimme vielä yhden koristemuurauksen, jonka kotka on sairaalan tunnus. Reliefi oli seinällä suorassa, vinous kuvaajan vika.

P.S. Kouvolan museoaarteissa viime viikolla Kuusankosken Lastentalon elämästä.

Arkeologian salaisuudet, viikko 3

Kurssin kolmannen viikon aiheena oli "miten asioita löydetään"? Luennon ekassa puolikkaassa esiteltiin lyhyesti "kaukotarkastelu"metodeja (remote sensing ja jälleen kaipaan arkeologian englanti-suomi -sanastoa). Ne jaettiin maan ylisiin ja maan päällisiin.

Ensiksimainittuja ovat ilmakuvaukset. Leijoista, ilmapalloista, lentokoneista ja satelliiteista. Tavallisia valokuvia, laserkeilausta, lämpökuvia. Tekniikka kehittyy kehittymistään. (Laserista: Time Team Digital S20 DIG2 DAY1 - Emma explains the LIDAR)

Esimerkin mukaan kuvista voi hahmottaa kasvillisuuden eroja, jotka juontavat maan alisista rakenteista. Täytetyn ojan päällä kasvit rehottavat ja kivien päällä olevassa matalassa maassa kituvat. Eroja ei näe maan tasosta, mutta ylhäältä sopivasta kulmasta sopivalla säällä kylläkin. Myös kosteuserot voivat olla näkyviä ja merkittäviä. Tosin minkään hahmottuvan asian merkitystä ei voi tietää kaivamatta.

Egyptissä tämä toimii (mistä todisti erillinen video, jonka kuvat tarjosi Google Earth) ja minulla on hämärä muistikuva englantilaisesta esimerkistä. Mutta Suomessa tai Pohjoismaissa? Verkkohaku toi esiin kuulutuksen "Ilmakuvauksen soveltaminen Suomen arkeologiaan" vuodelta 2006, jonka mukaan "Suomeen sen on yleensä ajateltu soveltuvan huonosti puustovaltaisuuden takia". Yleisradion uutisesta äskettäisestä Lahden torikaivauksen lennokkikuvauksesta ei selviä, minkälaista analyysiä kuvista tehdään.

Maan päälliset metodit ovat niitä geofyysisiä, joita olen tiiraillut lähes jokaisessa Time Team-jaksossa. (Joissa myös usein lenneltiin pienkoneella katsomassa kohdetta ilmasta.) Kertausta: Time Team Specials S19-E02 Geophysics Compilation Hieman yllättävästi luennoitsija käytti lyhyet videominuutit kuvaamalla yllämainittujen sijaan maan tamppaamista jalalla (jos alla rakenteita, ääni erilainen) ja taikavarvun (!) käyttämistä. Sekä kommentoi metallinpaljastimia.

Luennon toisessa osassa selitettiin maastokartoitusta. Tässäkään yhteydessä ei puhuttu kartoista mitään, mihin kiinnitin huomiota. Sillä Time Team.

• TT-06-D1-02-Stewart's Map Masterclass - PART I
• TT-06-D1-02-Stewart's Map Masterclass B
• TT 03 Alex On Landscapes
• TT-12-13-Danielle Talks Field-walking
• TT-09-D2-Field Walking With Tracey 

Viikon kolmesta vaihtoehdosta olin ajatellut valita kolmannen, jossa piti kirjoittaa jonkun ennen vuotta 1940 toimineen arkeologin tavoista tehdä "kaukotarkastelua". Ehdin jo vaivata tuttavianikin ja käydä kirjastossa, mutta luettuani nyt tehtäväkuvaukset uudelleen läpi taidankin valita ykkösen. Se on ollut joka viikko helpoin ja tällä kertaa ei vaadi edes 400 sanaa. Pitää valita joku arkeologinen paikka, hakea siitä satelliitti/ilmakuva ja kirjoittaa 50-100 sanan vihjeteksti...

Skarpein kuva löytyi Paikkatietoikkunasta. Sitä ei ole oikeutta jakaa eikä Googlenkaan kuvaa, mutta menköön jälkimmäinen sitaattina.

Onneksi tehtävässä ei vaadittu, että arkeologinen paikka erottuu... Paikan päällä Sammallahdenmäki vaikuttaa kevytpuustoiselta, mutta edes Kirkonlaattia ei erotu minun silmilläni valokuvassa. Joten lienee tosiaan kuten yllä todettiin. LIDAR kehiin?

Juhannus-Vekkulista (2/2)

Toisena lainauksena vuonna 1898 ilmestyneestä lehdestä Juhannus-vekkuli "Eräs porilainen rakkaudenkirje":

Rakastettu Hannani!
Nyt otan pännän kouraani ja kriivaan kaikki mitä tierän. Herrajesta! jos tietäisit kuinka kippee olen ollu! Voi, voi! vattanikin on vallan paisunu ja korvii on niin porottanu. Ja tohtoriki sano, että minulla on vallan meffaa ja herrajesta, jos tietäisit vaan. Santala Kaisu ja Lyypekki Jussa oli eilen kuulutuspreiviä ottamassa ja sinä ja minä Priitu käsketään krykkypaalin pääl. Minä ostin sunnuntain' kirkossa oikeen fiiniä paitakangasta, se on lujaa ja kudottu  hyvästä hampusta. Minä olen ollu tukkihitsis ja Mäsäkujan Santeri on potkinu plankkuja ja saa 20 pn tunnis, ja oivoi sentää! Minä ostin paksut ruojut tukkei varten ja voivoi sentää ja herrajesta. Osta sinä, rakas Hanna kulta, pefallninksmanni Susannalta se iso säkki ja pane olkia täyteen että saadaan fiini polstari kuin Isokustaan Aabra tulee meitä helsaamaan, mä sanon vaan ett' varjel' nahkas, jos ei kaikki ole ställis kun tulen tukkihitsist'. Mä putosin knuppii myören veteen, se Knippari Kalle kuin rullasi tukkii ja minä plumsatin. Herrajesta! Ja Tuppi-Jaska ja Lehka-Pieti sai punssin, eks'ymmärrä, herrajesta. Hanna kultani kyll' meist' hyvä bari tullee, kuin saisimme niin paljo rahaa ko tarvittemme, herrajesta! Mä ostan Kelperi Fetulta mullin, sitte meille tullee koko joukko lystiä. Ja kraatari on repiny Lintholmi Ressan kankaan ja herrajesta. Sanon vieläkin, laita nyt vaan kaikki fiinisti ja kauniisti ja oorninkii, muuten on tukkas vaaras kulta Hannani. Ei nyt lainkaan mittään muuta, ku morjens vaan, rakas Hanna kulta.
27 pv, Toukokuuta v. 1898.
Ananias Esaias Jehunpoika.
Tuojälles, kriiva nyt minulle taikka sun paha perii, etkö lainkaan tierä ett mun on niin vörkräklit ikävä! Ajöös nu! !

Tuojälles, kuvituksena Anders Zornin näkemys juhannustansseista vuodelta 1897. Google Art via Wikimedia.