Kokemäeltä Amerikkaan, osa 14

Valokuva oikealla on passihakemuksesta, jossa John Hemming Palin vakuuttaa syntyneensä Kokemäellä 24.9.1877. Tällä päivämäärällä ei syntymää kuitenkaan Kokemäen kirkonkirjoista löydy.

Isä John eli todennäköisesti Johan, Palin oli kuollut ennen vuotta 1921 ja matkaan Amerikasta Suomeen lähdettiin vanhempien perinnön selvittämiseksi. Mahdollisesti ei tultu ollenkaan takaisin, sillä passihakemus on Amerikassa viimeinen löytynyt asiakirja.

John Hemming oli passihakemuksen mukaan tullut maahan syyskuussa 1902. Hän asui neljä vuotta Duluthissa ja vuodesta 1907 Rockportissa, Massachusettsin osavaltiossa. Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia kirjoitettaessa John oli jo naimisissa Sannin kanssa ja valtionhallinnon palkkalistoilla puuseppänä.

Sama perhe kuin passikuvassa näkyy 1.1.1920 tehdyssä väestönlaskennassa. Tuolloin tytär Sigrid oli 9 vuotta 8 kuukautta ja Signe 3 vuotta 5 kuukautta vanha.

Lähteet:
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Essex County, Massachusetts; Roll 1684677; Draft Board: 22.)

Ancestry.com. 1920 United States Federal Census(Census Place: Rockport, Essex, Massachusetts; Roll T625_696; Page: 12A; Enumeration District: 250; Image: 575)

Ancestry.com. U.S. Passport Applications, 1795-1925 (Passport Applications, January 2, 1906 - March 31, 1925 (M1490))

Keskiajasta

Ei ole projektit pahemmin edistyneet. Yksi syntipukki on kirjastosta lainatut, lukemattomat kirjat. Niiden aiheet kun liittyvät niihin projekteihin, joita olisi voinut aloittaa.

Niinkuin suomalaisen keskiajan miettimisen. Ostinkin muutamia kirjoja englantilaisesta keskiajasta ajatellen, että niistä saisi jotain ajankuvaa. Outoa oli kuitenkin sikäläinen yhteiskuntarakenne. Olisi pitänyt muistaa Dick Harrisonin Jarlens sekel, jossa olisi ollut relevantimpaa luettavaa. Mutta tiiliskiven mallinen 1200-luvun esitys jäi taas lukematta.

Suomen osuus siitä kyllä on kohtuullisen mittainen. Harrisonin näkemyksen mukaan Itämaa oli metsästyksellä ja kaskiviljelyllä elävä yhteiskunta, jossa pärjättiin erinomaisesti ilman kuningasta ja kirkkoa. 1100-luvun puolivälistä alkaen luotiin sitten suhteita ruotsalaisten kuninkaiden ja suomalaisten suurmiesten välillä ja kirkon ja kansan välillä. Osaksi väkivallalla, mutta Harrison uskoo, että ellei uudesta vallasta olisi ollut hyötyä pitäjien päämiehille ei ruotsalaisten aluevaltaus olisi onnistunut. Ja alueesta käytiin aseellista taistelua ainakin venäläisten, jollei sitten paikallisväestön kanssa. (Tanskalaiset kävivät Suomenlahden poihjoisrannalla 1191, mahdollisesti myös 1202.)

Ensimmäinen suomalainen piispa oli saatu 1220-luvulla ja Magnus-kuningas nimitti veljensä Suomen herttuaksi 1284. Vuodesta 1292 Ruotsi soti Venäjän kanssa, kunnes Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323. Ruotsin valta vahveni Suomessa samalla kuin Hansa-liitto sai otteen Itämerestä.

Kirjasta Kotiläksyjä koulunsa käyneille lunttaan jatkon. "Unionin aika (1397-1523) oli Suomessa pääasiassa hyvinvoinnin aikaa. Esimerkiksi suurin osa Suomen noin sadasta keskiaikaisesta kivikirkosta rakennettiin tuolloin. 1400-luvun lopulla sodat ja levottomuudet levisivät myös Suomeen, kun unionin sisäiset sodat lisääntyivät ja itänaapuriksi nousi laajeneva Venäjä." (s. 137)

Kirjastosta on lainassa myös Mika Kallioisen Kirkon ja kruunun välissä, mutta se jääköön tällä kertaa avaamatta.

Alla oleva näkemus keskiajan soturista Turun lehdestä 14.07.1894.

Kaskipelto

Torstaisessa Hesarissa julkaistiin 8-vuotiaiden porvoolaisten näkemyksiä Suomen taidehistorian avainteoksista. Assosiaatioita Järnefeltin Kaskesta:

"Siin on just ollut sota. Aika paljon savua ja tulta ja pölkkyjäkin"

"Joku pirtti on palanut ja ne sammuttaa sitä koivunoksalla. Lapsiperhe on jäänyt tulipaloon. Tyttö on vähän hädissään, että miten meidän käy ja kuinka pitkään meidän pitää elää tämmöisessä kohtalossa."

"Niillä on omituiset leveät kengät ja semmoset vaatteet, että ne on kyllä Kalevalasta."

Omituiset leveät kengät ovat tuohivirsut.

Eilen Ritarihuoneella

Ryysäsin päivän viimeisen työpalaverin jälkeen taksilla Ritarihuoneelle, jossa oli alkamassa Symposium: Aateli Suomessa ennen vuotta 1809 - paikallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä, mutta myöhästyin ratkaisevia minuutteja Tuula Hockmannin esityksen alusta. Sääli, sillä aiheena Tottit, jotka kuuluvat omiin esipolviini.

Esityksen viimeisellä kalvolla oli Heckscher-nimisen taloushistorioitsijan 1930-luvulla keräämiä tietoja tilojen omistuksesta Ruotsissa ja "Suomessa" keskiajan lopussa. Suomessa oli huomattavasti enemmän (96,4%) tavallisia verotiloja ja Ruotsissa suhteellisesti enemmän sekä kirkon että rälssin omistamia tiloja. Molemmat ehtineet vaikuttaa Itämeren länsipuolella kauemmin, mitähän muita mekanismeja?

Seuraavana oli vuorossa Anu Lahtinen, joka puhui myös omista esipolvistani eli Flemingeistä. Hän toi esiin sukupiiriä, sitä miten 1400- ja 1500-luvulla hyödynnettiin avioliittojen kautta saatuja sukulaisia sekä naisten että miesten kautta. Suku vaakunoineen saattoi siirtyä vävylle tai lapsenlapselle.

Ulla Koskisen tutkimuskohteena on Tavast, mutta hän ei ole sukua niille Tavasteille, joille minä olen sukua. Johan oli alkanutkin tuntua kuin sukukokouksessa istumiselta, kun paikalla oli muitakin edellä mainittujen jälkeläisiä. 1500-luvun aatelisia käsitelleessä esityksessä oli minulle arvokkain/hauskin tiedot hämäläisen kartanon (Kurjala?) inventaariluetteloista 1500-luvun loppupuolelta (?). Seiniä koristamaan oli lukuisia flaamilaisia seinävaatteita, hollantilaisia ja venäläisiä tauluja. Kirjaluettelosta saattoi päätellä antiikin kirjallisuuden ehtineen Pohjolaan. Euroopasta roudattiin soittimia, useampia laatuja sokeria ja kuivattuja hedelmiä. (Tästä muodostuu varakkaampi kuva "keskiajasta" Suomessa, Mankbyn kaivauksista löytyi odottamaton määrä lasia... emmekö olleetkaan täällä ihan köyhiä?)

Sekä Hockmann että Koskinen mainitsivat aatelisten vieneen omalla laivalla Saksaan voita kaupaksi. Kahvitauon jälkeisessä Janne Haikarin esityksessä mainittiin Kristiinan aateloimat ja kauppamiesaateli. Mieleeni poukkasi Lempi Jääskeläisen romaani (todennäköisesti Teikari vai kauppias, muut sarjassa Henkipatto ja Aatelisvaakuna), jossa porvari oli aatelointinsa jälkeen muiden Viipurin kauppiaiden silmissä (tai järjessä) menettänyt vanhan säätynsä oikeudet. Oltiinkohan näissäkin asioissa tarkempia 1600-luvulla kuin aikaisemmin?

Epäskarppi kuva tunnelmasta Haikarin esityksen aikana:

Vuojoelta

Noin suunnitteli Engel Vuojoen kartanon kattorakenteen. Piirros Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta Vuojoki (kartano, Eurajoki) > Carl Wahlbergin Vuojoen kartanoa koskeva piirustuskokoelma > Engel-kokoelma > Ritning öfver Takresningen på Corps De Logie Byggnaden wid Wuojoki (1.10.)

Sopiva historian kirja

Monta kertaa olen historian tai kulttuurihistorian kirjan avatessa saanut pettyä, kun teksti kuvaa vain hallitsijoita, sotia ja suurmiehiä. Helsingin kirjastokannasta osui silmiini Ilmar Talveen Suomalaisen kansanelämän historialliset taustatekijät, joka muodosti vihdoin poikkeuksen keskittymällä juuri siihen mitä otsikko lupasi.

Syntymävuonnani ilmestyneen kirjan sisältö voisi kaivata pientä päivitystä, mutta rakenne kattaa oleellisimman. Kuten sukumaan esittelyn. Sivulta 156:

"Talonpoika ei voinut myydä perimäänsä maata vieraille tarjoamatta sitä ensin kolmilla käräjillä sukulaisilleen ostettavaksi. Jos näin ei tehty, sukulaisilla oli vieraalle myytyyn maahan nähden myöhemminkin sukulunastusoikeus, joka v. 1879 rajoitettiin ainoastaan myyjän lapsiin ja vanhempiin."

Tälläistä enemmän historian kirjoihin ...

Yksi hattumaakari

Taiteilijoita ulkomailla -tekstissä mainittu Daniel Gustaf Kjellberg syntyi vuonna 1800 Helsingissä. Hän toimi Turussa suola- ja maustekauppiaana ja sai 18.4.1826 porvarioikeudet. Niistä ei ollut iloa kuin runsaan vuoden verran. Kjellberg asui Kirkkokvarteerissa, joka muun Turun ohella paloi syyskuussa 1827. Hän menetti asuntonsa, varastonsa ja vieläpä 18000 ruplan arvopaperit.

Kjellberg matkusti asioidensa järjestämiseksi Hampuriin, jossa hän kiinnitti huomionsa uudenaikaiseen hattujen tekoon. Tämä ei vaatinut suuria pääomia, joten hän hankki oppia ja palattuaan Turkuun perusti hattuverstaan. Vuonna 1833 hän sai huutokauppajohtajan viran. Kesällä 1839 hän lähti Hampurin kautta Englantiin hakemaan patenttia tulensammutuslaitteelle eikä kronikoitsija vuonna 1879 tunne hänen kohtaloaan tämän jälkeen (Ett bidrag till det finska handtverkeriets historia lehdessä Åbo Posten 22.8.1879). Lehti-ilmoituksen perusteella hän oli asunut Arseniigatanilla (Sirkkalankatu), joka on nykyisen Luostarinmäen museoalueen rajalla (Åbo Tidningar 5.12.1840, Solveig Sjöberg-Pietarinen: Museer ger mening : friluftsmuseerna Klosterbacken och Amuri som representationer ).

Hiskin perusteella Daniel Gustaf Kjellberg haudattiin Lidköpingin kaupunkiin 14.2.1847 (Turun ruotsalainen seurakunta). Hänet oli vihitty 3.6.1830 neito Helena Margareta Keckonin kanssa. Lasten kastemerkintöjen mukaan tämä oli syntynyt vuoden 1810 paikkeilla eli on todennäköisesti 17.7.1810 kauppias Lars Abraham Kekonille ja Maria Monseliukselle syntynyt Helena Margareta (Turun suomalainen srk). Pariskunta ja kaksi poikaa verkon sukutaulussa.

Danielille ja Helenalle syntyi Turussa lapset: 30.8.1831 Helena Aurora, 3.2.1834 Maria Josephina, 3.12.1835 Amanda Sofia, 17.10.1837 Lars Gustaf, 15.9.1839 Christina Rosalia, joka kuoli 3 kuukauden ikäisenä.

Naamakirjasta historiatietoutta

Sorruin aktivoimaan facebook-tilini ja päädyin testaamaan 1700-luvun sietokykyä. Kolme päivää kuullostaa aika realistiselta. Mutta en tiedä tuleeko Facebooksita jokapäiväinen kaveri. Ei tarvitsisi ainakaan.

Hallin Jannen suvusta

Etsiessäni Österholmin rosvoretkille jatketta törmäsin muiden joukossa 1800-luvun kuuluisuuteen Hallin Janneen. Hänestä oli jo paljon kirjoitettu ja mies oli turhan väkivaltainen makuuni, joten jätin rauhaan. Mutta mies tuli uudelleen eteeni jo kertaalleen mainitussa Lampénin kirjassa Suomea ristiin ja rastiin (s. 154-198), joten nostetaan siitä esille hieman perhehistoriallista ainesta.

Lampénin keräämien tietojen mukaan "Kolhin kulmalla" oli muinoin elellyt välskäri Rumor. Tämän tytär oli "pitkä, musta" ja "hyvin vapaasanainen, suoranuottinen ihminen". Hän "meni naimisiin sotilasrumpalin kanssa, mutta avioliitto oli lapseton. Äitiydenkaipuu rumpalin vaimossa ei tahtonut tyynytä, hän kääntyi erään mustan miehen puoleen, jonka kanssa sai lapsen, Hallin Jannen isän, Hallin Mattilan omistajan. Rumpalin vaimo, rouva Suorasuu, oli tästä seikasta avomielisesti jutellut lapsenlapsilleen."

Hallin isäntä sai vaimonsa Elisabet Joonaantyttären kanssa neljä tytärtä ja kolme poikaa. "Hallin tyttäret olivat kauniita, solakoita ja ryhdikkäitä impiä, joiden ei kauan tarvinnut odottaa miestä." Janne, Aaro ja Otto olivat kaikki "sairaalloisia rikoksentekijöitä." Jälkimmäisestä huolimatta "koko lavea seutukunta ylisti pilviin saakka Hallin suvun kauneutta, sen ylevää ryhtiä, sen iloista, rattoisaa mieltä sekä sen hengenlahjoja, varsinkin laulunlahjaa."

Sisustuksesta tällä viikolla

Aamun Hesarissa oli pieni ilmoitus Koti 1809-näyttelystä ja luentosarjasta. Mennyt aikaisemmin minulta ohi ja nyt vaikea saada mahtumaan kalenteriin.

Luennoissa mm. huomenna Patriotism och lojaliteter på 1700-talet ja torstaina 1700-luvun säätyläiskodin perhejuhlat. Koko ohjelma verkkosivulla.

Näyttely G18-juhlasalissa puolestaan kertoo "miten porvaristo asui ja eli Suomen Sodan mylleryksen aikaan." "Tämän näyttelyn lähtökohtana on esitellä ajan tyylin mukainen säätyläiskoti, joka on rakentunut vuosien kuluessa niinkuin kodit yleensäkin. Se ei ole puhtaasti kustavilainen, mutta kustavilaisuus ja muut lähiaikojen tyylivirtaukset näkyvät sisustuksessa selvästi. Tavoitteena on luoda elävä koti, jossa käivijä tuntee olevansa "kylässä" jonkun kotona. "

Havainnekuvia

Yllä Engelin havainnekuvia Nikolainkirkosta eli Helsingin tuomiokirkosta. Löytyivät Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta.

Rakennushallitus > Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) > Kirkot, kappelit, rukoushuoneet, tapulit, hautausmaat ja seurakuntatalot > Facade du Corps de Garde du côté de la grande Place à Maison de Ville. Facade du Corps de Garde vers la rue qui le separe de la terrasse de lŽEglise. [Päävartio]. 1818-1818

44. Facade de l'Eglise Lutherienne á Helsingfors vue de la Rue de l'Union [Nikolainkir4kko, pääfasaadi Unioninkadulle]. (RakH II Iaa. 33k)

Poimittua

Saksassa 1600-luvun alussa maalatut kukat on poimittu BibliOdysseyn blogista.

Nimimerkki Piippu kirjoittaa päiväkirjaa kultturihistorian opinnoista. "Kulttuurihistoria erottuu yleisestä historiasta siinä, että se tutkii suurmiesten (ja useinhan näiksi "suuriksi" pääsivät juuri miehet) ja voittajien tekojen sijasta tavallisten ihmisten toimintaa." Henk. koht olen pettynyt tarttuessani kulttuurihistorian kirjoihin, joista löytyy presiis ne samat suurmiehet.

Anna Larsdotter raportoi innoissaan Mika Kaurismäen olevan lähdössä tekemään elokuvaa kunigatar Kristiinasta.

SukuForumilla jankattiin suuren suvun määritelmästä ja löytämisestä. Menee laskelmat helposti sekaisin, jos on paljon jälkeläisiä. Ameriikassa kuoli 99-vuotias nainen, jonka sukulaiset eivät pystyneet sanomaan tarkalleen montako jälkeläistä hänellä oli. Ainakin yli 1400!

Edellisen lähteenä Dick Eastmanin blogi, josta löytyi myös MAP-kirkon tiedote. Joukkovoimalla ja tekniikan avulla on moninkertaistettu indeksointi vauhti. Ennen oli 1 000 vapaaehtoista ja nyt 100 000 viidessä maanosassa. Sama tarina näkyy SSHY:n sivuilla, jossa materiaalin määrä jatkaa lisääntymistään. Valitettavasti samaa ei voi sanoa SSS:n sivuista, mutta SukuForumin postauksien mukaan hautatietokantaa on päivitetty. Ja haudoista puheen ollen, Ruotsista löysin jokin aika sitten sivuston FinnGraven.se.

Miika Vanhapihan blogista löytyi kirjoituksia kiviajasta: Kivikausruokavalion perusteita, Ajatuksia nahan parkitsemisen varhaisvaiheista ja Kivikausi eläväksi?

Maarit Leskelä-Kärki kirjoitti Turun yliopiston blogissa elämänkerroista ja kirjakierrosta.

Richard Järnefelt mietiskeli historian opetusta.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Life-lehden kuvia Helsingistä tunnisteilla Top Euro Finland Helsinki ja Euro Finland Various Incl. Types