Pappilasta (?) Venäjän hoviin, osa II

Onni on elää digitoitujen lähteiden ja avuliaiden ihmisten keskuudessa! Päivi Maria Pihlaja, joka vinkistä pääsin torstaiseen välitulokseen, kaivoi esiin kaksi kirjallisuuslähdettä vuonna 1769 "hovimestarinnana" Pietarissa kuolleesta Katarina Hallmanista.

Rikkain lähde on itse Katarina suuren muistelmat! (Joista luin rinnakkain ranskankielistä ediota vuodelta 1859 ja käännöstä englanniksi.) Vuosien 1755-56 tapahtumien kohdalla hän kannaltani onnekkaasti lähtee lyhyelle sivuraiteelle. Lähtökohtana on Kuurinmaan prinsessa Hedvig Elisabet, jonka herttuaisän vaiheet karkoittivat perheen joiksikin vuosiksi Siperiaankin. Prinsessa pääsi keisarinna Elisabetin suosioon ja nimitettiin (Wikipedian listan mukaan) hovineidoksi 5.12.1749. Kyseessä oli (Wikipedian mukaan) hovin naisten hierarkkian alin taso. Laadultaan kyseenalaistetun Wikipedia-sivun mukaan prinsessalle myöhemmin "keksittiin" asema "toisena hovineitojen valvojana", jos venäjän konekäännökseen on luottamista. Vielä yhden Wikipedia-sivun mukaan prinsessa oli Elisabetin valtakaudella hierarkkian ylätasolla eli Ober-Hofmeisterin. 

Aiemman patronyymi-ihmettelyni puitteissa prinsessasta voi vielä todeta, että hänestä tuli ortodoksisessa kasteessa Jekaterina Ivanovna. Etunimi muuttui, mutta patronyymi on yhdistettävissä isään, sillä tämän toinen nimi on Johan. Ruotsalaisten tekstien "Katarina Alexiewna Petrowna von Hallman" tai "Catharina Petrowna von Hallman" on siis jonkun Petterin tytär, mahdollisesti Alex Petterin ja otettava huomioon mahdollisuus, että luterilaisissa kirkonkirjoissa hänet on kastettu jolla muulla nimellä. Yhteys Götlundan pappilaan tuntuu höltyvän.

Katarinan muistelmissa prinsessa oli "hovineitojen joukossa". Hovineitojen "kurinpitäjänä" taas oli madame Schmidt, joka oli yhden hovitrumpetistin vaimo. Katarinan silmin Madame Schmidt oli kooltaan massiivinen, käyttäytyi aiemman asemansa mukaan karkeasti ja vulgääristi. Hän oli hyvä kurinpitäjä ja asemaansa suojasivat keisarinnan sekä keisarinnan vanhat saksalaiset ja ruotsalaiset hovineidot että hovimarsalkka Sievers. Katarinan tietojen mukaan Madame Schmidt oli kotoisin Suomesta! Tätä ei tietenkään kannata ottaa todesta. Sieverskin oli Katarinan silmissä "suomalainen". Regina Rask on jo selvittänyt, että Karl von Sievers syntyi Suomessa, sillä perheensä oli siellä sotapakolaisina.

Kuten Rask on jo suomeksi samoista muistelmista tulkinnut, Madame Schmidt ei esiintynyt hovissa vaan roolinsa rajoittui hovineitien asuintiloihin. Nämä koostuivat huonerivistä, jossa ainoa kulkureitti kulki huoneiden läpi. Sermien suojassa kussakin huoneessa nukkui yksi, kaksi tai kolme hovineitoa. Kuullostaa ankealta, kunnes muistaa minkälaisten hallien läpi on europpalaisissa palatseissa kulkenut. Huonerivin toisessa päässä prinsessalla oli oma huone ja toisessa päässä vastaavasti Madame Schmidtillä. Tämä kärsi usein vatsakivuista, sillä hovineitojen perheet lähettivät hänelle rasvaisia herkkuja. Tämä oli Katarinan muistelmissa merkityksellistä, sillä tuolloin hovineidot pääsivät tiloihinsa vain prinsessan huoneen kautta ja tämä pääsi kiristämään heitä.

Tässä vaiheessa talvipalatsina muuten toimi yksikerroksinen puupytinki, kertoo Wikipedia. Nykyistä kivirakennusta tehtiin vuodet 1754-62 eli madame Schmidt ehti nähdä sen valmiina ja ehkä pääsi sisätiloihinkin.

Pihlajan toinen löytö oli Jean-Benoît Schérerin vuonna 1792 julkaistu Anecdotes intéressantes et secrètes de la cour de Russie. Jälleen Wikipediaan nojautuen Schérer nimitettiin vuoden 1760 paikkeilla Pietarissa keisarilliseen oikeuskollegioon (tms.) eli hänellä oli asiaa hoviin ja mahdollisuus havainnoida madame Schmidtiä. On erittäin epätodennäköistä, että Schérer olisi päässyt lukemaan Katarinan yksityisiä papereita, joten lausuntonsa on niistä riippumaton ja ajoitukseltaan hieman myöhäisempi (s. 82-83). Schérer kuvaa madame Schmidtin asemaa sanoin "avec la qualité de gouvernante des demoiselles de la cour de Russie" eli jonkinlaiseksi päältäkatsojaksi tai huoltajaksi. Hän myös vahvistaa, että aviomies oli "trompetter de la Cour" eli hovin trumpetisti. Tuskin kuitenkaan edellistä blogitekstiäni tehdessä löytämäni vuonna 1741 eläkkeelle jäänyt mies?

Madame on Schérerin anekdootin arvoinen siksi, että hän oli ollut "nautintojen orja" ja mielellään auttanut muiden rakkausasioita sekaantumalla näihin. Keisarinna Elisabet käytti madame Schmidtiä ulkomaiden lähettiläiden vakoilijana. 

Schérerin mukaan pariskunta Schmidt asui Pietarin poliisimestarin luona. Hovineitoja ei siis enää tarvinnut valvoa läpi vuorokauden yhden naisen voimin? Ja miksi poliisimestarin luona asui toinenkin nainen, jolla oli "vastaava maku" kuin madame Schmidtillä, ja jonka aviomies ilmoitti julkisesti, että vaimon lasten isä oli "hovin juutalainen" Lippmann? Poliisimestarille alettiin vuonna 1768 rakentaa uutta taloa, joka on edelleen pystyssä, mutta Madame Schmidthän kuoli vuonna 1769.

Olen nyt valaistuneempi kuin torstaista tekstiä kirjoittaessani ja (toivottavasti) valmis lopettamaan tämän harharetken. Lisälähteitä todennäköisesti on olemassa. Perinnönjakoon liittyen Pietarissa ilmestyneestä sanomalehdestä pitäisi löytyä kuulutusteksti, jossa voi olla tarkennusta edelliseen. Ehkäpä myös Ruotsissa tunnetut patronymit. Jos perintöä päästiin Ruotsiin jakamaan, arkistoissa luulisi olevan jäänteitä. Venäjän hovista on enemmänkin kirjallisuutta ja, jos Schmidt tosiaan vakoili lähettiläitä, hän voisi esiintyä vielä jossain raportissa tai muistelmassa.

Suhtaudun nyt entistä skeptisemmin yhdistämiseen Götlundaan enkä usko aatelointiin. Pietarissa Schmidtin syntyperä yhdistettiin Suomeen ja Norrköpingiin. Jompi kumpi voi pitää paikkansa tai olla pitämättä. Hallman ei ole (valitettavasti) mahdoton saksalaisenakaan nimenä... Lähdekritiikkiä tuli tässä ainakin harjoiteltua. 

Vignettikuvat Metropolian Art Museumin digitoimasta vuoteen 1761 ajoitetusta setistä Russian Palaces and Gardens, jonka painokuvien originaalit on piirtänyt Mikhail Makhaev.

Amalia, joka sai keisarilta briljantein somistetun korun

Viipurissa toimineen peruukintekijä Johann Heinrich Erdmanin vaimo Catharina Elisabeth Tuderus synnytti 12.11.1800 tytön, joka kastettiin neljä päivää myöhemmin saksalaisessa seurakunnassa nimillä Amalia Catharina. Lapsen elämä ei saanut parasta mahdollista alkua, sillä äiti kuoli pian. Isä solmi uuden avioliiton 1.9.1804 Viaporiin sijoitetun ruotsalaisen vänrikin tyttären Fredrika Kockin kanssa. Viipurihan oli tuolloin ollut jo lähes sata vuotta Venäjän vallan alla.

Lähde: VirtuaaliViipuri

Amalia Catharina sai sitten tottua pienokaisiin, sillä näitä syntyi perheeseen pitkä sarja. Vielä kesän 1805 kasteessa perheen isää kutsutaan peruukintekijämestariksi, mutta vuoden 1807 alusta hän on jonkinlainen majatalon pitäjä. Perheellä meni ainakin niin hyvin taloudellisesti, että Amalia sai käydä kaupungin tyttökoulua vuoteen 1817 [1, s.45]. Vuoden 1820 kartassa perheen isällä on tontit 128 ja 129, joista toinen on rakentamaton. Isä ilmeisesti kuoli vuosien 1838-1844 välillä [3]

Muistokirjoituksensa mukaan Amalia Catharina Erdmann on aloittanut opettajan uransa 19-vuotiaana [4]. Tätä ei ole syytä epäillä, vaikka todisteet jäävät tavalliseen tapaan vähäisiksi. Hän on voinut olla kotiopettajana useammassakin perheessä. Ennen Turun paloa Erdmannin tiedetään olleen apuopettajana Sara Wacklinin koulussa [1, s. 60].

Syksyllä 1829 Erdmann otti Viipurista muuttotodistuksen, jonka hän toimitti Kuopioon. Kuopion rippikirjassa 1823-36 (s. 4) hänellä on tittelinään Mademoiselle. Sivun pääparina on varamaaherra Lars Sacklén ja vaimonsa Clemente Dorothea Braun. Lastenkirjaan 1828-1840 (s. 4) heille oli merkitty vuonna 1816 syntynyt tytär ja vuonna 1821 syntynyt poika. On siis hyvin mahdollista, että Erdmann oli kotiopettajana varamaaherran perheessä.

Maaliskuussa 1832 Erdmann sai Kuopiosta muuttotodistuksen Helsinkiin. Siellä hänet kirjattin epäinformatiivisesti aakkostettuun Naimattoman työväestön rippikirjaan 1827-1837 (s. 82). Kuitenkin lokakuussa 1832 "Mamsell Ertman" esiintyy matkustustiedoissa Kauttalta tulleena kävijänä. Hän majoittui kauppias Häggberglle, joka lienee sisarpuolensa aviomies.[2] Jossain välissä hän muutti uudestaan virallisesti Kuopioon, josta palasi Helsinkiin vuonna 1844. (Säätyläisten rippikirja 1836-1861 s. 393, 210). Tässä vaiheessa hän oli perustamassa omaa koulua Helsinkiin. 

FAT 3.8.1844

Sanomalehti-ilmoituksesta näkyy sukunimen kirjoitusasun muutos. Mahdollisesti Ertmann on pyrkinyt erottautumaan Erdmann-nimisistä, jotka todennäköisesti eivät olleet hänelle sukua. Sukua hänellä oli Helsingissä ainakin kahden sisarpuolensa verran.

Muistokirjoituksen mukaan Ertmann sekä ehti käynnistää oman koulunsa että olla valtiollisen Svenska Fruntimmersskolanin ensimmäinen opettaja. 

"Ensimmäisenä lukuvuonna Helsingin tyttökouluun kirjoittautui 33 oppilasta kahdelle luokalle. Muutaman toimintavuoden jälkeen päätettiin perustaa kolmas luokka. Ensimmäiset vuodet koulu toimi vuokratiloissa, ensin kirjakauppias Waseniuksen talossa Paratiisilinnun korttelissa Kirkkokadun reunalla, sitten kauppaneuvos Lindroosin talossa Fabianinkatu 16:ssa ja sen jälkeen kaupunginlääkäri Pihlflycktin talossa Hallituskadulla kevääseen 1853 saakka. Lopulta katsottiin omien tilojen hankkiminen tarpeelliseksi ja Aleksanterinkatu 8:n kiinteistö todettiin soveltuvaksi. [...] Ensimmäisinä vuosina omassa talossa koulun oppilasluku vaihteli jonkin verran, ollen esimerkiksi vuonna 1854-55 vain 62, vaikka kouluun oli perustettu jo neljäs "erikoisluokka". Vuonna 1856-57 oppilasluku oli 86 ja nousi vähitellen." .[5, s. 38]

Aivan yksin Ertmann ei näitä oppilasmääriä opettanut. Apunaan tiedetään olleen sisarpuolensa Eleonora Ottilia Ertman. [6]

Vuonna 1861 Ertmann sai työstään keisarilta briljantein varustetun korun (ett briljanteradt smycke). Seuraavana vuonna hän sairastui ja joutui jättämään työnsä. Hän pääsi lepäämään kesäksi ja syksyksi 1863 Piikkiön Storgårdiin, ympärillään perhe, jonka parissa opettajan työnsä oli alkanut. Siellä hän kuoli 14.12.1863. Näin tietää muistokirjoituksen tekijä ja paikan vahvistaa myös kuolinilmoitus.

Helsingfors tidningar 31.12.1863 

Piikkiön rippikirjan 1861-69 (s. 347) perusteella Storgårdia emännöivät salaneuvos Falckin tyttäret Alexandra Gustava (s. 1808) ja Maria Lovisa (s. 1812). Ikänsä ja asemansa puolesta he ovat hyvinkin voineet olla Ertmannin ensimmäiset oppilaat. Perhe oli kirjoilla Kauttuan ruukilla (Euran RK 1819-25 s. 150).

[1] Mekci, Marjo: Säätyläistyttöjen koulutus ja sosiaalinen tausta 1790-1860. Helsingin,Haminan ja Turun ruotsalaisten tyttökoulujen oppilaat 

[2] Helsingfors Tidningar 13.10.1832

[3] Wiborgs Annonce Blad 15.12.1838: Madame Ertmann, 15.6.1844 Enkefru Ertman. Marjatta Rahikaisen tulkinnan mukaan kuolema on aikaisempi, ks. Marjatta Rahikainen: Att mottaga främmande. Cajsa Wahllund och andra duktiga värdshusvärdinnor i det tidiga 1800-talets Finland. Historiska och Litteraturhistoriska Studier , vol. 93 , s. 267-287 .

[4] Helsingfors Tidningar 23.12.1863

[5] Rakennushistoriaselvitys. Aleksanterinkatu 4-10. 2010 (pdf)

[6] Historiskt om hus och gårdar i Helsingfors. Lördagen 19/1901; Rippikirja I 1856-1869, s. 73

Pappilasta Venäjän hoviin

Kuluttajasuojalain mukainen varoitus: teksti ei liity käytännöllisesti katsoen ollenkaan Suomen historiaan, vaikka blogi väittää siihen keskittyvänsä.

Sanomalehdet tutkimusaineistona ovat erittäin monipuolisia eli vaara sivupoluille eksymisestä on aina olemassa. Pari päivää sitten uhka realisoitui, kun Posttidningarissa huomasin Pietarista lähetetyn sanoman. Välillä nämä ovat hyvin geneerisiä ja kiertävät samanlaisina eurooppalaisissa lehdissä, mutta tässä oli selvästi ajateltu ruotsalaista yleisöä. Aiheena kun oli Venäjän keisarinnaa palvelleen ja Norrköpingissä syntyneen hovimestarinna Katarina Hallmanin kuolema vuonna 1769 eli Katariina Suuren hallitessa.

Ruotsiksi käytetty ilmaisu "Håf-Fröknarnes Håfmästarinna" tuntuu vastaavan englanninkielisen Wikipedia-sivulla hovihierarkian yläreunassa olevia titteleitä Ober-Hofmeisterin tai Hofmeisterin. Mutta titteliä on voitu sanomalehteä varten reivata todellisuutta merkittävämmäksi. En tiedä venäläisestä aristokratiasta mitään, mutta Euroopassa korkeat asemat hovissa vaativat korkeaa syntyperää, mihin Norrköping ei viittaa. Joten en yllättynyt siitä, että Wikipedian Ober-Hofmeisterin -listassa nimeä Hallman tai aviomiehen mukaan Smitt ei 1700-luvun alkupuolella näy. Venäläisen Wikipedian alemman tason hovinaisten listassa ei myöskään tärpännyt.

Verkkohakuni nimellä eivät tuottaneet mitään tulosta, ennenkuin 1700-luvun tutkijoiden FB-ryhmässä yhdelle tutkijalle hakemani hahmo oli ennestään tuttu nimiasulla "Katarina von Hallman". Tämä tuotti pari verkkolöytöä, jonka pohjalta alla minibiografia.

Katarinan isovanhemmat 
Brita Olsdotter ja Samuel Hallman
(Phlanx, Wikimedia, CC BY 3.0)

Marginaalisella Suomi-yhteydellä aloittaakseni Katarinan isänisänisä vieraili Turun akatemiassa vuonna 1657. Hänestä tuli pappi, kuten pojastaan ja tämän Daniel-pojasta, joka oli ensin Götlundan seurakunnassa isänsä apulainen ja kirkkoherra vuodesta 1710. Strängnäsin hiippakunnan paimenmuistoon ei uransa alkuvaiheista ole saatu kovin tarkkaa tietoa eikä avioliittoa Göksholmin linnan pehtoorin tyttären Kajsa Bomanin kanssa ajoiteta mitenkään. Toisten sukututkijoiden työllä Katarinan kaste on helposti löydettävissä vuodelta 1703. 

Götlundan säilynyt kasteluettelo alkaa juuri vuodesta 1703, joten perheen varhaisempia lapset on voinut jäädä tunnistamatta. Katarinalla oli ainakin pikkusiskot Jakobina Birgitta (s. 1708), Magdalena Regina (s. 1710) ja Kristina Sofia (s. 1711). Katarina oli vain 10-vuotias, kun isä kuoli toukokuussa 1713. Seuraava kirkkoherra ei konservoinut leskeksi jäänyttä äitiä eikä ollut lähisukua, joten jonnekin on Götlundan pappilasta lähdetty. Hallman-suvussa riitti pappeja, joista joku on ehkä osoittanut käytännön kristillisyyttä. Mahdollisesti Katarina päätyi Norrköpingiin, joka mainittiin Posttidningarissa syntymäpaikaksi. Götlundaan kaupunkia ei voi sekoittaa, sillä eri lääni ja välimatkaa on pitkälti.

Pian sisarussarja on Hallmaneilta kuitenkin unohtunut, sillä suvun varhainen tutkija ei tuntenut tyttäristä kuin Katarinan. Paimenmuiston tekijällä Magdalena ja Regina ovat eri tyttäriä ja tiedot muutenkin luonnosmaisia. Magdalenan ensimmäiseksi aviomieheksi väitetään Turun koulun rehtoria ja toiseksi Folker-nimistä pappia Tukholmasta. Rehtorilistauksessa ei ole mitään sopivaa, mutta Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli tuntee Vilhelm Reinhold Falkenin, jonka puoliso on etunimeltään tuntematon Hallman. Valitettavasti avioliitolla ei ole mitään ajoitusta.

Paimenmuisto tietää myös, että Katarinan aviomies oli Schmidt, joka oli Venäjän hovin ylikapellimestari. Saksalaisilla muusikoilla on ollut tapana siirtyä pohjoiseenkin, joten ehkä Schmidt on löytänyt Katarinan Ruotsista ja sitten on siirrytty Pietariin. Tai Schmidt on suvusta, joka on muuttanut Ruotsiin jo 1600-luvun alussa. Tai jotain aivan muuta. Google tarjosi näkyvyyden Nikolai Findeizenin kirjaan History of Music in Russia from Antiquity to 1800, Vol. 2. Se tuntee hovista torvensoittajan Anton Schmidt, joka oli palkkalistoilla 1731 ja jäi eläkeelle 9.1.1741. Voin olla yliskeptinen, mutta tämä tuntuu sopivalta papin tyttären puolisolta.

Verkkolähtein väite Katarinan asemasta nojaa varhaiseen sukututkimukseen ja paimenmuistoon. Ensiksi mainitun mukaan  hän oli "Hofmästarinna vid Kejs. Ryska Hofvet med namnet Catharina Petrowna von Hallman" ja jälkimmäisen mukkan "Katarina Alexiewna Petrowna von Hallman, g. m. öfverhofkapellmäst. Schmidt, hofmästarinna vid kejserliga ryska hofvet i S:t Petersburg, där hon antog ryskgrekiska religionen och adlades af kejsarinnan Elisabet, hvars gunstling hon var; hon var med vid revolutionen 1741." En ymmärrä Venäjästä enkä ortodoksisesta uskonnosta mitään, joten jään jumiin jo patronyymiin, jolla ei ole ilmeistä yhteyttä Daniel-nimeen.

Elisabet. Wikimedia

Mutta, jos tieto on oikeassa, Katarina oli Elisabetin hovissa, kastettiin ortodoksiseen uskoon, aateloitiin ja osallistui jotenkin vuoden 1741 vallankumoukseen. Posttidningarissa julkaistun tekstin perusteella Elisabetin kuoltua vuonna 1762 Katarina on säilyttänyt asemansa niin hyvin, että kun hän itse kuoli Katarina suuri maksoi 300 ruplaa hautajaiskuluja, kun kuolinpesä sinetöitiin odottamaan tuntematonta perijää. Pietarissa tiedettiin tällaiseksi mahdolliseksi vain Falk-nimisen miehen kanssa naimisissa ollut sisar Ruotsissa. 

Nimi sopii edellä mainittuun Falkeniin, joka oli Öregrundin postimestari, luotsipäällysmies ja sukelluskomissaari vuodesta 1756, mutta otti toimista eron vuonna 1759. Syynä oli suunniteltu muutto Venäjälle. On houkuttelevaa ajatella, että vaimo muutti mukana ja kohteena olisi ollut Pietari. Mutta silloin perillisiä ei olisi tarvinnut sanomalehdissä kuuluttaa. 

Odotukseni Akatemia-Sammolle

Runsas vuosi sitten Heldig-summitissa esiteltiin Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista muokattua Akatemia-Sampoa kertomatta julkaisuaikataulua. Eilen kurkkasin SukuForumille, jossa Jouni Kaleva tiedotti: 

Aalto-yliopisto on ottanut Ylioppilasmatrikkelin kehittämisen tehtäväkseen. Tästä on päätetty muodostaa uusi Akatemiasampo. [...] Akatemiasammon julkistaminen on sovittu Runebergin päivään 5.2.2021. [...] Nyt meillä on vielä hyvä mahdollisuus vaikuttaa Akatemiasammon kehittämiseen, jotta se palvelisi sukututkijoiden tarpeita ja käyttötapoja mahdollisimman hyvin.

Hmmm... Siis parin vuoden kehityksen jälkeen ja kuukautta ennen julkistusta kysellään yhden avainkäyttäjäryhmän käyttötapoja?! Haiskahtaa siltä, että julkistustilaisuuden ohjelmaan yritetään saada ripaus realismia. 

Toivottavasti muilta historiantutkijoilta on saatu näkemyksiä jo aikaisemmin. Minä olisin (tietenkin) mielelläni aukonut aiheesta päätäni. Spostiarkistostani olisi löytynyt pohjaksi 19.5.2017 eräälle DH-toimijalle lähettämäni viesti otsikolla "Ylioppilasmatrikkelin DH-potentiaali"

Uratiedot ovat strukturoimatonta dataa, mutta niin toistuvin fraasein kirjoitettuja, että tekstistä ohjelmallisesti luulisi saavan jotain irti. Analyysimahdollisuudet olisivat parhaimmillaan, jos koko urapolku olisi purettavissa, mutta kategorisointi yksinkertaisemminkin voi olla varsin hedelmällinen. Esim: ei kirkollista uraa / kirkollinen ura ilman kirkkoherran paikkaa / kirkkoherraksi päätynyt.

Sukulaislinkitykset matrikkelinhenkilöiden välillä ovat rakenteellisempia, mutta osin epätäydellisiä. Esim. kolmella matrikkelin veljeksellä ei ole välttämättä kaikilla kahta muuta sivullaan, mutta suhteet näkyvät kokonaisuudesta. Todennäköisesti nämä puutteet korjaantuisivat verkostomallia rakentaessa ilman erillistä käsittelyä. Verkosto sitten uraluokituksilla varustettuna ja ehkä paikannimiäkin poimien voisi esim. vastata kysymyksiin
- Akateemisesti koulutettujen sukulaisuusverkoittuneisuudesta eri aikoina. Yksi iso verkko vai useampia pieniä? Pitkin maita ja mantuja vai maantieteellisesti samalla alueella?
- Mikä on sukutaustan merkitys urapolulla? Onko se erilainen eri aikoina?

On vaikea kuvitella, että Akatemia-Sampoon olisi valittu tietomalli, jossa sukulaisuussuhteet jäisivät käyttöliittymässä vanhaan tapaan vaillinaisiksi. Mutta petyttyäni muihin Sampoihin, en tiedä uskallanko odottaa edes tätä. Sukulaisuusryppäitä esiteltiin vuoden 2019 lopulla, joten toivottavasti niitä pääsee jotenkin ja ajallisesti siivuttaen tarkastelemaan. Opettelematta SPRAQL:n käyttöä. 

Poimittuani yhtä tarkoitusta varten käsin tiettynä vuosina opiskelleet opiskelijat ja osakuntansa, toivon, että vastaava listaus syntyy jatkossa (kuvainnollisesti) yhdellä napin painalliksella. Samoin olen käsityönä jäljittänyt tietyn promootion osallistujia, joka sekin on ylioppilasmatrikkelin perustietoa, jonka voisin kuvitella tulleen määritellyksi tapahtumaksi tietomallissa. 

Täydellisessä maailmassa linkitetty data mahdollistaisi yhtä ex-ylioppilasta tarkasteltaessa kyselyt kuten "ketä muita yliopistossa opiskelleita oli samaan aikaan virassa samassa pitäjässä tai lähiseudulla". Käytännössä ylioppilasmatrikkelin virkatiedot ovat niin puuttellisia, että tähän ei päästä. Lähiseudun käyttöä en muista mistään käyttöliittymästä. Mahdollisesti voisi olla helpompi toteuttaa kuin paikkatiedon historialliset rakenteet. 

Eero Hyvönen esitteli jonkun muun Sammon yhteydessä mielestäni melko huolettomasti Genin tietojen ja pahoin pelkään, että ne on innostuttu sotkemaan tähän. Toisaalta on mielenkiintoista (ja pettymyksen aihe), jos Akatemia-sampo ei mitenkään linkity Biografia-Sampoon. Kun kerran linkitetystä tiedosta on kyse.

Apropoo, Biografia-Sampo ja historialliset paikat. Karttaliittymä on eli jos siihen pystyisi Palladion tapaan tekemään ajallisen rajauksen niin yllä oleva toiveeni viranhaltijoiden tunnistamisesta olisi lähellä. Paikat ovat sitä, mitä lähtödatassa on. Kappelit paikkakuntia ja... en viitsi kaivella enempää. Enkä miettiä sitä miten hienoa voisi olla Matti Wallan virkamiesmatrikkelien linkitys tähän, sillä parempi katsoa minkälainen sotku on tällä kertaa saatu aikaiseksi.

Kaleva ei saanut SukuForumin tekstissään kovin selkeästi tuotua esille sitä, että kyse on (yksinkertaistetusti) käyttöliittymän muutoksesta eikä sisällön kehityksestä. Suurin osa vastauksista (tätä kirjoittaessani) haavelivat ylioppilastietokannan laajentamisesta. Mistä puheenollen tuleeko Veli-Matti Aution Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 mukaan vai jääkö rannalle? Kuukauden kuluttua on toivottavasti enemmän vastauksia kuin kysymyksiä.

Ruotsi 900- ja 1000-luvulla (peruskouluversiona)

Jatkan viime viikolla aloittamaani oppimista sivustolla Sveriges historia. Alun karttakuvassa ei tapahdu mitään muutosta 900-luvulle klikatessa. esittelytekstikin on sama eli edelleenkään ei ole Ruotsia. Oppitunteja on kolme ja kaksi samoja kuin edellisellä kerralla, joten jatkan suoraan 1000-luvulle, jossa kartassa on Ruotsilla rajat, mutta ingressin mukaan Ruotsi ei ollut yhtenäinen vaan useilla maakunnilla oli itsehallinto. 

Sekä 900- että 1000-luvusta kertova oppimateriaali "Sandaskatten från Mora" lähtee liikkeelle Morasta löydetystä hopea-aarteesta. Siihen kuului 1313 hopearahaa ja korujen osia, jotka oli kiedottu tuoheen ja tekstiiliin. Suurin osa rahoista oli Saksasta eli olemme jälleen ulkomaanyhteyksien äärellä. 

Mutta pointtina onkin ajatella näiden lisäksi viikinkien hygieniaa. Aarteeseen nimittäin kuului kaulanauha, jonka riipus muistuttaa pientä rasiaa. Ketjussa oli kiinni myös hammastikku ja korvalusikka. Teemat yhdistyvät näppärästi Ibn Fadlanin kirjoittamalla kuvauksella viikinkien siivottomuudesta. Esitellään myös englantilaisten näkemyksiä tyylikkäistä viikingeistä ja jätetään pohdittavaksi miksi nämä erosivat toisistaan. Ihan siisti paketti, mutta en oppinut mitään uutta.

Lisää hopeaa. Vanhasta Uppsalasta ojaa vuonna 1891 kaivettaessa löytynyt aarre taipuu kertomaan kristinuskon tulosta ja aiemmasta uskosta luopumisesta. Aarre on ajoitettu vuoden 1000 tienoille. Adam Bremeniläinen kirjoitti vielä vuonna 1075 Uppsalaan viedyistä rituaalilahjoista jumalille, mutta samaan aikaan sanotaan ensimmäisten ruotsalaisten kuninkaiden tulleen kastetuiksi. Aarteen yksi osa on reliikkiristi, joka kiistatta liittyy kristinuskoon.

Kun esineitä esitetään museossa kuvatussa videossa tajuan, että olen melko varmasti nähnyt ne samassa vitriinissä käynnilläni Uppsalassa. Erikoisinta niissä on yhden hopeakulhon riimukirjoitus. Jälleen esineet kertovat yhteyksistä ulkomaille, mutta varsin vähän kätköajastaan, minusta. Oppilaita pyydetään fundeeraamaan uskonvaihdoksen helppoutta tai vaikeutta ja aarteen kätkennän syytä.  

Hopeaa mielenkiintoisemmilta tuntuvat muut 1000-luvun esineet, joista pari ensimmäistä voi kuvitella eksyneenä Suomeenkin. Työkalupakista voisi kuvitella irtoavan monenlaista tietoa materaalisesta kulttuurista, mutta sen kuvauksessa ei ole edes nimetty työkaluja, niiden käytöstä kertomisesta puhumattakaan. 3D-kuvana kieriteltävästä asekirveestä tuli mieleen Modern historyn YouTube-video, jossa malli oli kyllä hieman toisenlainen. 

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

Hollolan tyynyntäytteestä sanomalehteen 1776 kirjoittanut

Valitsin väitöskirjaani tarkoituksellisesti aiheen, joka on mahdollisimman kaukana vahvimmasta osaamisalueestani eli henkilöhistoriasta. Koska tutkimissani lehdissä lähes kaikki kirjoitukset julkaistiin nimettöminä, kirjoittajia voi harvemmin edes arvailla. Suomen puolella poikkeuksiin kuuluu 27.2.1767 päivätty kirjoitus, sillä kirjoituspaikaksi on merkitty "Paimela i Hollola". Kyse voi tietenkin olla säterirusthollissa olleesta vieraasta, mutta vahvempi kandidaatti on isäntä eli Torsten Vilhelm Torwigge.

Aateliswiki jättää epäselväksi, missä ja minä päivänä Anna Maria Sprengtport vuonna 1708 synnytti. Aviomiehensä Torsten Torwigge oli tuolloin kapteeni Inkerinmaan rakuunarykmentissä, joten todennäköisesti perhekin oli Ruotsin itärajalla eli sota-alueella. Myöskään 1710-luvulla syntyneille lapsille ei ole syntymäpaikkoja, mutta syntymiä on useita, joten perhe on ollut yhdessä tai vähintäänkin yhteydessä. Sodan jälkeen (14.10.1721) Torsten Torwigge liittyi Kymenkartanon jalkaväkipataljoonaan ja sai  virkatalokseen Ruotsinpyhtään Kungsböle Yrjasin (Wirilander). Uransa ja elämänsä päättyi Georg Albrekt von Stockmanin kanssa käydyssä kaksintaistelussa 10.6.1725. Jakob Jakobsson ja Anna Guttorp arvelevat, että taistelun syy liittyi Haminan rauhattomiin oloihin.

Torsten Vilhelm Torwiggen vanhimmat veljet Jakob Johan ja Carl Magnus olivat sodan aikana ehtineet palvelemaan Ruotsin armeijassa ja jäivät sen jälkeen Venäjälle. Torsten Vilhelm liittyi isänsä rykmenttiin vuonna 1722. Vuoden 1726 hän erosi ja liittyi seuraavana vuonna Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmenttiin, jossa uransa oli jossain määrin nousujohtoinen. Yksi ylennys tiedotettiin Posttidningarissa 29.1.1759.

Pisimpään eli vuodet 1741-1759 Torsten Vilhelm Torwigge piti kersanttina virkatalonaan Hollolan Noitalan Soikeloa (Wirilander). Hollolan kirkonkirjat paloivat vuonna 1756 , joten niistä ei selviä milloin Torsten Vilhelm asettui Hollolan Paimelaan. Syyskuun 4. päivä 1764 solmitun avioliittonsa kirjauksessa sekä hän että morsian Maria Margareta Borg ovat Paimelasta. Inrikes Tidningarissa 25.10.1764 julkaistussa ilmoituksessa etunimet ovat toisin. 

Entiseksi kuninkaankartanoksi (?) Paimelasta löytyy verkosta hämmentävän vähän valmista tietoa. Tila oli Wrangel-suvun Hansilla 1600-luvun lopulla (HTF 1/1916) ja menettänyt sitten kaiken kiinnostuksen. Wrangeleilla oli Hollolan kirkossa hauta alttarin lähellä ja suvun jäsen lahjoitti nykyisen alttaritaulun. Peruslähteidenkin tavoittaminen oli hankalaa, ennen kuin huomasin Paimelan verokirjanpidossa kuuluneen Asikkalaan lähes koko 1700-luvun. Tälläkään tiedolla ei SAY:n Paimeloista erottunut oikea tila. Jossain määrin keskeinen ja mittava säteri on ollut, sillä se toimi käräjäpaikkana (IT 14.10.1773). Mutta en lähtenyt kaivelemaan läänintilien verifikaateista tarkennusta.

Vuonna 1771 aloitetussa Hollolan rippikirjassa (s. 33) Paimelaa kiistatta isännöi Torsten Vilhelm Torwigge, joka tilalta käsin neljä vuotta aikaisemmin hän kirjoitti vastauksen Inrikes Tidningarin joulukuun 1766 numeroissa esitettyihin kysymyksiin ulkona kasvavasta kasvista ja sisällä hirsirakennuksissa kasvavista sienistä. Kasvin hän tunsi nimellä kasdun, joka SAOB:n mukaan on tarkoittanut joko osmankäämiä tai suovillaa. SAOB tuntee myös käytön polsterin täytteenä. Torwigge kirjoittaa, että lähiseudun rahvas käytti kasvia tyynyn täytteenä, vaikka se tiivistyi helposti. Kyse taisi olla suovillasta. ("Eljest samlas desse Kasdun af Almogens Qwinfolk här i Orten at upfylla deras Hufwud-Dynor med; men de sammanwalkas lätteligen och warda nog hårde och otjenlige at ligga uppå för dem, som ej äro wane därwid.")

Hyvin saman tyylinen on Hollolassa 25.9.1767 päivätty vastaus Inrikes Tidningarissa esitettyyn lampaanhoidolliseen kysymykseen. Mutta Hollolassa oli toki muitakin kirjoitustaitoisia ja Inrikes Tidningariin lähetettiin pitäjästä sanomia vielä Torwiggen 12.6.1772 kohdanneen kuoleman jälkeen. Tilalle jäi asumaan leskensä ja tämän sisko Anna, joka kuoli 65-vuotiaana 16.9.1791. Maria Margareta kuoli 71-vuotiaana 17.12.1793. Häntä ei mainita edes nimeltä aateliswikissä ja taustaansa en onnistunut tavoittamaan. 

Joulukuusta

5.12. 

• Alkamassa tasalta kirjamainossessio otsikolla Survival guider från 1700-talet. Puhutaan kartanotaloudesta, joten mukana @JIlmakunnas

7.12.

• [Video The same procedure: a New Year's Eve tradition] Ja kauankos Illallinen yhdelle on ollut uudenvuodenaaton perinne Suomessa? On helppo löytää väite perinteisyydestä, mutta Ylenkään jutuissa ei ole esitystietoja.
  [Moni antoi vastauksia, Martti Tala perusteellisimmin: "Hesarin arkistosta #HSaikakone löytyi 1992 ja sen jälkeen joka vuosi (arkisto loppuu 1997), muutaman kerran uudenvuodenpäivänä. 80-lukua en ole tsekannut.", "Ennen vuotta 1992 esitysajankohta oli kyllä aatto, mutta vapunaatto. Näin vuosina 1982, 1984, 1986–1991. Vuonna 1983 esityspäivä oli 23.12. Vuoden -82 tiedoissa ei mainita, että kyseessä on uusinta, joten se voisi olla ensiesitys. Lähteenä edelleen #HSaikakone."]

10.12.

• Historioitsija Mee-Too Keskiarjalainen & Oletko aina pilkannut sotaveteraaniasi väärin? Harvoin olen nauranut niin kauan ja paljon kuin tätä lukiessa.

11.12.

• Työlistalle: Tarkista onko @NatLibFi lainojen määrälle ylärajaa. (Syytän koronaa ja kevään kirjastosulusta aiheutunutta traumaa.) [Varkkosivuilta en löytänyt ylärajaa lainauksille.]
• Puolitoista vuotta sitten kehittelemälleni väikkärin dispolle löytyi vihdoin ulkopuolinen validaatio otsikolla "The ontology of action, in interaction". Etsivä löytää, mutta olisi tämä vähän helpomminkin voinut sujua. Muistiinpanoja harhailuista koossa 106 sivua.

12.12.

• Jaakko Tahkokallio antaa tiiviin katsauksen keskiajan tutkimukseen @NatLibFi

15.12.

• Illan iloksi kuikulemassa, mitä kysymyksiä @juha_rautiainen ja muut saavat @NatLibFi digiympäristöstä.
• Piti ostaa illaksi jotain kevyttä luettavaa, mutta toivelistalta näkyi, että @hannusalmi uutuuskirja oli nyt saatavilla Kindleen. Eli tätä sitten. [Olipas tämä hauska ilta. Salmen kirjasta tein seuraavana aamuna blogitekstin.]

18.12.

• [Hakala J, Clarke Sario E (2020). Lajittelun aakkoset. Tietolinja, 2020(2)] "Toiseksi, aakkostuksessa sovelletaan joko henkilön synnyinmaan tai kotimaan linjauksia. Esimerkiksi Wernher Von Braun aakkostetaan amerikkalaisittain eli Von Braun, Wernher, eikä saksalaisittain Braun, Wernher von." Apuaa... en tiennyt NÄIN vaikeaksi.

23.12.

• Ammattilaisten tekemä paikallishistoriallinen filmi "Järviseudun ensimmäiset talonpojat - matka Järviseudun esihistoriaan"

27.12.

• Eilen täällä pyöri Eva Ekebladin kuva ja kauhisteltiin, ettei Ruotsin tiedeakatemiaan valittu toista naista ennen vuotta 1975. Sarjaan: Akatemian historiassa (1989) Émilie du Châtelet esitellään Voltairen rakastajattarena. Vain.
  [Tästä twiitistä syntyi 1700-luvun harrastajan kanssa väittely aatelisnaisten sukunimikäytännöistä. Pitäydyn väitteessäni, että aviomiehen nimen käyttö oli tavanomaista muiden teksteissä 1700-luvun lopulla. Mutta myöhemmin tiedeakatemian julkaisusarjan sisältöä muista syistä selatessani totesin, että vuonna 1748 julkaistuun artikkeliin Försök att tillverka bröd, brännvin, stärkelse och puder af potater kirjoittajaksi on merkitty Eva De la Gardie. Hups.]

29.12.

• Kun Opinahjon varadekaani laittaa FB-kaveripyynnön, on helpottavaa havaita, että parin viikon päivitykset linkittyvät kaikki väikkärin tekoon.
• Paljonko kommervenkkejä vaatisi, että @Finnafi tukisi muutakin kuin kirjojen viitteiden rakentamista? Nimimerkillä "Aika usein kuviin viittaava ja täten museoiden metatietojen rakenteenkin puutteista tuskaisen tietoinen" [Vastattiin: Kyllä se se vaatisi jonkin verran kommervenkkejä, mutta ajatus on hyvä. Välitän terveiset meidän kehitystiimille!]

31.12

• The Decades Throw a Party | Foil Arms and Hog
• [Von Rettigit (Vox Turku K1J5)] Taas uusi tyylikäs video Turun historiasta.