


(Laitilan kylien varhaisvaiheista on olemassa hieno sivusto.)







Sainton, a southern Frenchman from Toulouse, of naive and fiery temperament, was living with a full-blooded German musician from Hamburg, named Luders, the son of a bandsman, of a brusque but friendly disposition. I was much affected when I heard, later on, of the incident which had made these two men inseparable friends. Sainton had been making a concert tour by way of St. Petersburg, and found himself stranded at Helsingfors in Finland, unable to get any further, pursued as he was by the demon of ill-luck. At this moment the curious figure of the modest Hamburg bandsman's son had accosted him on the staircase of the hotel, asking whether he would be inclined to accept his offer of friendship and take half of his available cash, as he (Luders) had of course noticed the awkwardness of the other's position.Kuka oli tämä Sainton-parka, joka oli jäänyt jumiin Helsinkiin? Mark Twain tapasi hänet ja kumppaninsa Ludersin vuonna 1874 Lontoossa, kuusikymppisinä ja valkohapsisina. Twain kirjoittaa heistä kirjeessään pitkähkön pätkän, todeten miesten ensitapaamisesta:
When Herr Luder was 25 years old, he was a famous pianist,—pianist to the king of Prussia. He happened upon Sainton, 25 years of age also, & at that time becoming an accomplished violinist, but a stranger in a strange land & very poor.Ilmeisesti tapaaminen Helsingissä siis 1840-luvun alussa? Ajoitukseen sopisivat Åbo Akademin digitoimat konserttiohjelmat, joista selviävät miesten kokonaiset nimet: Carl Lüders, Prosper Sainton. Historiallisen sanomalehtiarkiston avulla luulisi konserttiajankohdan helposti tarkentuvan.... Löytyy konsertti-ilmoitus Helsingfors Tidningarin numerosta 6.6.1838. Tuolloin Sainton oli Helsingissä matkalla jostain (Pietarista?) Tukholmaan ja antoi konsertin 9.6. Seuratalon suuressa salissa. Yliopiston tiloissa 5.7.1838 järjestettävää konserttiaan Sainton mainosti Finlands Allmänna Tidningissä 2. ja 4.7.1838.
Helsingin paikalla oli keskiajan alkaessa suo, jossa saamelaiset kävivät kalastelemassa. Kalastuspaikka valittiin nimenomaan siksi, että Helsinginniemi olisi mahdollisimman epäsopiva paikka ihmisasutukselle. Taka-ajatuksena oli, että näin ollen (vaikkapa) ruotsalaisille ei tulisi mieleenkään tehdä sinne (vaikkapa) kaupunkia. Valitettavasti saamelaiset aliarvioivat ruotsalaisten typeryyden totaalisesti, eikä mennyt kauaakaan, kun ensimmäiset ristiretkeilijät ilmestyivät horisonttiin.Kaupunkien historiahan kestää uudelleenkirjoittamisen. Erinäisiä tiiliskiviä kantaneena ja kannatelleena kannatan erityisesti tiivistävää kirjoitusta, jota Hikipediasta löytyy Kotkan kohdalta:
Historiankirjoittamisen olennaisesta olemuksesta kirjoittaa Hikiaineiston Hikipedian historiassa Reinhold P. Nyyppäsuo ("ihan oikea parrakas FT, joka toimii Särjenpään aikuisopiston kotiseutu- ja rukinlapahistorian vierailevana luennoitsijana. Hänen yleisönosastokirjoituksiaan on julkaistu huomattavimmissa suomalaisissa paikallislehdissä"):
- Jumala loi maan
- Merikotka paskansi läntin keskelle Itämerta, josta kaupunki on saanut nimensä
- Kotkansaarelle tehtiin linnoitus. Purettiin. Kansa hurrasi.
- Rakennettiin tehtaita. Haistiin. Tehtaat lopetettiin. Valitettiin.
- Vietiin tykki Palotornin vuorelle. Taivaalta satoi mannaa.
- Purettiin ruma kauppahalli. Rakennettiin ruma kauppahalli.
- Rakennettiin Sapokka ja Pasaati. Kymiläiset ruikuttivat, että kaikki raha menee Kotkansaarelle.
- Täällä ollaan nyt. Toivottavasti ei olla huomenna.
Historiantutkimus ei ole pelkästään tapahtumien luetteloimista ja ajoittamista eli kronikointia. Historiantutkija valitsee, mitkä tapahtumat ottaa mukaan ja mitkä jättää merkityksettöminä pois. Tutkija joutuu punnitsemaan eri tapahtumien merkitystä historiallisten kehityskulkujen osina ja antamaan niille merkityksiä. Tähän on useita eri menetelmiä. Itse olen tutkimuksessani päätynyt loogiseen okkasionalismiin, jonka metodologia painottaa kolikonheittoa.Hikipediaa säännöllisemmin päivyttävää hupia tarjoavat Uutis-sirkus ja Lehti-lehti. Ensiksi mainitussa on joulukuussa 2009 kerrottu, että tykistömuseo antaa nuorisolle väärän käsityksen talvisodasta ja todettu "Kaiken kaikkiaan talvisotaa ylistetään tällä hetkellä synnytyslaitoksilla, neuvoloissa, päiväkodeissa ja ala- ja yläkouluissa aivan liian vähän.". Lehti-lehdessä kommentoitiin viime viikon veteraanipäivän huomioimista.
Kuinka hyvää simaa eli mesi-olutta (mjöd) Franskan tapaan laitetaan.
Aineita sitä varten pitää olla:Eli tuo ei ollut pikasimaa. Ruotsinkielisiä ohjeita (käännettynä venäjästä) löytyy Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo numerosta 7.8.1783.
Vesi keitetään ensin ja valetaan kiehuvana rusinoille. Neljänneksen tiiman päästä pannaan liederkukat sekaan ja vähän myöhemmin kremor-tartari. Sittekun seko on ennättänyt melkein jähtyä ja tullut rievun läpi siilatuksi hämmenetään siihen hunaja. Sen jälkeen pannaan jästi sekaan ja kaikki jätetään käymään lämpimässä paikassa, johon ei kuitenkaan tarvita kovempaa lämmintä, kuin hyvin lämmin kesä-ilma, taikka sen mukaan muuten lämmitetty sija (25 tavallista Celsio-termomeetrin kraatia). Kahden viikon päästä on se tarpeensa käynyt ja sitte lasketaan sima astiaan, jossa se saapi pari kuukautta umpihengessä selvetä, jonka jälkeen se jaetaan 24 tavalliseen putelliin.
- 14 naulaa hunajaa,
- 18 luotia kruuku-rusinoita.
- 7 luotia liederkukkia (fläderblummor),
- 4 1/2 luotia kremor-tartaria,
- 7 kannua lähde-vettä,
- 2 naulaa jästiä.
Aaron, Moseksen vanhempi veli.Täh? Ton nyt tietää pakanakin ja Meurman oletti, että maanmiehensä välttämättä ei.
Aateli (saks. Adel), synnynnäinen sääty, jolla on muutamat synnynnäiset etuoikeudet muiden kansalaisten suhteen. Aatelissäädyn alkuna on se kunnioitus, jota kansat soivat suurille miehillensä, semmenkin uljaille sotureille, ja joka luonnollisesti siirtyi heidän jälkeläisiinsäkin. Vähitellen muuttui tämä etevien luonnollinen sääty suljetuksi ja asetuksilla tarkoin määrätyksi säädyksi, jonka sisäpuolella vielä oli eri asteita, tavallisesti sanottu korkeaksi ja alhaiseksi aateliksi. ...Kovin on aateli luonnollinen asia.
Abrahamsson, Peter, ruots. lainoppinut s. 1668, nuorena tuomarina kanteen alle joutuneena pantiin viralta pois, sitten uudestaan tuomari 1704. Hänen kirjansa Landslagen med anmärkningar on yhä vanhempien lakien tulkitsemisessa käytetty lähde. k. 1741.Myönnän tietämättömyyteni, tästä ukosta en ole kuullut. Hyvän kirjan oli tehnyt, sitä kehutaan myös Nordisk familjebokissa, josta selviää, että kirja oli tehty ennen vuoden 1734 lakia. Jota edeltäviä lakeja oli siis Suomessa tarvetta tulkita 1800-luvun lopulla.
Absorptioni, se vetelien ja kiinteiden aineiden ominaisuus, kun imevät itseensä kaasuja ja hönkiä.Niin sitä pitää, sanotaan asiat niinkuin ne ovat.
Accidenteli (fil.), satunnainen, vastakohtana: oleellinen, substantiali (k. t.)Sivistyssanojen tehtailusta minua on syystä syytetty, mutta koskaan en ole sanonut seikkaa accidenteliksi. Onneksi ei ole vielä liian myöhäistä, vaikka yo-aine olisikin ollut luontevin konteksti.
Adiaphoriset riidat 1548, väittelyt protestantisessa kirkoissa sallittaisiinko sellaisten katolisen jumalanpalveluksen muotojen käyttämistä, jotka eivät varsinaisesti olleet uskontoa vastaan.Ahaa...
Agglutinatiōni (lat.), haavanhuulien yhdistyminen plastillisen lymphan avulla.Terveystiedossa tämä kai käsiteltiin? Vai bilsassa?
Agne, Sveakun. Ynglinga-su'usta. Retkeili Suomeen, tappoi siellä Frosten, jonka tyttären Skjalsin, hän palattuaan nai, mutta S. kuristi Agnen ensi yönä.Milloin tämä tapahtuikaan?
Akklimoitus (lat. ransk.), ilma-alaan totuttaminen, t. tottuminen.Taas mainioita sanoja otettavaksi käyttöön. Olen selvästi mokannut tarkistaessani teelmiäni Nykysuomen sanakirjan sivistyssanakirjasta. Olisi pitänyt ottaa joku vanhempi hakuteos käyttöön. Vanhanaikaisessa kielessähän ei ole mitään vikaa, kun uudenaikaisuudesta useimmiten valitetaan.
Akkommodationi (lat.), soveltuminen muiden ihmisten etenkin kuulijoiden käsityskannan mukaan, niin että esityksessä käytetään ei täydellisempää, vaan kuulijoille helpoimmasti käsitettävää tapaa.
Akroamatinen opetustapa (gr. akroastai, kuulla), luennoilla, kertomalla opettaminen.Uuu... tällä voisi tehdä vaikutuksen, kun seuraavan kerran perustelee miksei halua jatkaa formaalia opiskelua.
Alavuus, pitäjäs Pohjanmaalla, jonka kirkon luona Adlercreutz voitti Venäläiset Elokuun 17 p. 1808.Juu, ei siitä muuta tarvitse tietää.
A linea (lat.), uusi rivi.Ja tähän on hyvä lopettaa. Lukekaa itse loput ja kommentoikaa parhaan kykynne mukaan.
Siltalenkin positiivinen havainto: museosilta on muuntumassa rakkauden sillaksi. Jo kaksi tukevaa riippulukkoa kiinnitettynä.Hieman yllätyin kun seurauksena oli ajatustenvaihto
tuttava: Venäläisiä maahanmuuttajia?Mielessäni oli Hesarissa äskettäin ollut juttu Katajanokan kävelysillan lukoista. Sen verkkoversiossa ei sanota tavan taustasta muuta kuin että se on "Euroopan suurkaupungeista tuttu". Lisäksi muistissani oli artikkeli Tukholman vastaavasta sillasta. Verkkohaku ei löytänyt sitä vaan tilannekatsauksen helmikuulta 2009: tapa oli juuri saapunut Bernadottelandiaan, oli jo tunnettu ympäri maailmaa ja arveltiin olevan peräisin idästä, Kiinasta.
minä: Täh? Euroopastahan tapa on peräisin. Ekan kerran itse ainakin näin Cinque Terressä.
tuttava: Mulle taas kerrottiin Tartossa että se on paikallisten venäläisten tapa siellä linnavuoren huipulla. Mutta on niitä nykyään Turun Teatterisillan kaiteissakin.
minä: Tästä taitaa syntyä lähihistoriaa käsittelevä blogijuttu...