Serkkujen välisistä avioliitoista

FB-syötteeseeni pukkasi pariin otteeseen Avun promoama juttu, jonka saatteena oli teksi "Yleistynyt geenitestaus paljastaa yhä uusia salassa pidettyjä tapauksia, joissa lähisukulaisille on syntynyt lapsia". Itse juttu oli otsikoitu vielä raflaavammin: Näyttää siltä, että vanhempasi ovat sukua toisilleen” – DNA-testit paljastavat, että insesti on hämmentävän yleistä. 

Kyseessä on käännös amerikkalaisesta lehdestä ja jonkilainen lokalisointi olisi ollut tarpeen. Wikipediaa lainaten: "Joissakin kulttuureissa serkusavioliittoa pidetään insestinä, mutta valtaosassa maailmaa serkkuavioliitto on silti laillista." Eivätkä käsitykset riipu ainoastaan paikasta, vaan myös ajasta. Norjassa serkusavioliitot kiellettiin vuonna 2020 ja Ruotsissa on viime vuodet käyty aiheesta keskustelua, joka oli ilmeisesti lähtenyt liikkeelle maahanmuuttaneiden avioliitoista, joihin nähtiin liittyvän pakotusta ja kunniaväkivaltaa. 

Keskustelusta on jäänteenä verkossa historiantutkija Brita Planckin puheenvuoro, jossa hän totesi paavin jaelleen melko vapaakätisesti vapautuksia katolisen kirkon asettamille sukulaisuusesteille. Mitä nyt piti maksaa edustajan matka Roomaan.  

Christer Winbergin kirjasta Grenverket. Studier rörande jord, släktskapssystem och standsprivilegier (1985) selviää, että reformaation jälkeen todettiin, ettei raamatusta löydy kieltoja aviopuolisoiden sukulaisuussuhteille. Tästä huolimatta vuoden 1572 kirkkojärjestys kielsi serkusavioliitot, mutta niiden asema lain edessä oli epäselvä läpi 1600-luvun. Tulkinnat olivat tiukempia alemmille säädyille ja löysempiä ylemmille, joille serkusavioliitot olivat tapa säilyttää maaomaisuuksia. Vuoteen 1680 asti serkukset saattoivat mennä naimisiin kuninkaan luvalla tai ulkomailla. Valtiopäivät 1680 kielsivät serkusavioliitot, mutta jättivät kuninkaalle mahdollisuuden luvan antoon. Vastaava ratkaisu tehtiin vuoden 1732 laissa.

• Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1758 (29.11.2023) 
• Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1760-luvulla (9.5.2023)
• Serkusavioliiton hyväksyntä "kuninkaalla" (4.5.2022)

Suomen siirryttyä Venäjän alle, luvananto siirtyi keisarin edustajille.

Åbo Allmänna Tidning 25.10.1810

Ruotsissa serkusavioliittojen kielto kumottiin vuonna 1844. Norrlannista on tehty alustavaa selvitystä, mutta serkusavioliittojen määrästä tai yleisyydestä ei ole kattavaa tietoa. Suomessa erillisen luvan vaatinut kielto kumottiin vuonna 1872.

Paluu Ivalon kultakuumeeseen

Kootessani tietoa Carl August Ekmanista en onnistunut osumaan kunnolliseen Ivalon kultakuumekuvaukseen. Pekka Karungin haastattelema torniolainen värjärimestari Erkki Johansson (s. ~1843) paikkaa vihdoin aukon: 

— Oletteko elänyt koko ikänne Torniossa?

— Melkein, vastaa haastateltavamme, — vaikka olen minä jonkin aikaa oleillut Ruotsissa, Luulajassa ja vähän muuallakin. Niin — ja oleskelinhan minä Lapin suuren kultakuumeen aikana Ivalonjoellakin, hymähtää vaari.

— Ja kovassa kultakuumeessa?

— No — tietysti, naurahtelee mestari Johansson. Silloin, vuonna — 69, potivat kaikki Pohjolan asukkaat kultakuumetta. Minä — niinkuin niin moni muukin torniolainen — riensimme suin päin Lapin kiveliöiden halki tuon himotun joen soraa huuhtomaan.

— Ja kova oli hulina?

— Miehiä oli Ivalossa kuin mutaa — oli läheltä ja kaukaa, muistelee vanhus. Järjestystä valvoi poliisi Ruutikka apulaisineen. Ja tämä sama Ruutikka olikin hirveän vahva mies — oikea jättiläinen sekä kooltaan että voimiltaan. Sunnuntaisin riehaannuttiin voiman mittelöihin. Uusien tulokkaiden kanssa lyötiin huikeita vetoja, joiden kohteena aina oli Ruutikka. Mutta eihän Ruutikkaa kukaan kyennyt voittamaan. Kuin kintaita vain hän paiskeli miehiä tantereeseen ja naureskeli. Muistan senkin, kun kerran kolme vahvaa miestä yhtä aikaa yritti suistaa Ruutikkaa ...

— No — kellistyikö mies viimein?

— Eikö mitä, vastaa haastateltavamme. Ruutikka koppasi äijät kainaloonsa ja kantoi heidät nipussa läheiselle kivelle rauhoittumaan.

— Mitenkä teidän kultapuuhanne sitten onnistuivat?

— Huonosti, kovin huonosti, hymähtää vaari. Eikä siellä tainnut sinä kesänä oikein kunnolla onnistuakaan kuin eräs helsinkiläinen apteekkari, joka oli niin hirmuisen lihava mies — vaikka näin vanhaksi olenkin elänyt, en ole vielä mokomaa kuvatusta nähnyt. Hänellä oli parhaina viikkoina kuusikymmentäkin miestä rännittämässä soraa ja — niin — kultaa tuli kovasti. — Mutta kun kultakuume oli sitten minunkin päästäni haihtunut, jatkaa vanha mestari, palasin takaisin rakkaaseen kotikaupunkiini ja ryhdyin taas hoitamaan omaa värjärinliikettäni.

Ingridin kolme avioliittoa

Tätä kirjoittaessani Ingeborg (Ingrid, Inkeri) Samulintytär Tervosen Geni-profiilissa on vain yksi avioliitto. Paltamon Vuottolahdella 27.3.1749 alkanut elämänsä ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen (RK Paltamo 1761-66, 46)

Kahdeksantoista vuotta täyttäneenä Ingeborg meni 12.4.1767 naimisiin Paltaniemen kylän talollisen pojan Lars Larsinpoika Tervosen kanssa. Tämä oli jo ehtinyt menettää ensimmäisen vaimonsa, joka oli kuollut 17-vuotiaana 24.1.1765. Avioliitto Ingeborgin kanssa puolestaan päättyi 27-vuotiaan Larsin kuolemaan 21.7.1772. Leskeksi jäädessään Ingeborgilla oli kaksi taaperoikäistä tytärtä - Margareta (s.20.11.1768)  ja Catharina (s. 25.12.1770) - jotka eläisivät aikuisiksi. 

Louis Sparren kuvaama
Kajaanin vanha kirkko
Koneväritetty painokuvasta!
SMY:n vuosikirja 1900

Ingeborg solmi toisen avioliittonsa 17.11.1774 räätäli Simon Åströmin (s. 1745) kanssa. Heille 26.6.1775 syntynyt poika Simon Johan kastettiin Paltamossa, mutta tämän jälkeen perhe muutti Kajaaniin, jossa lapsi kuoli vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Kaupunkielämä jatkui ja perheeseen syntyivät Maria Hedvig 21.6.1777, Gustav 24.11.1779 sekä Simon Johan, joka kaimansa tapaan kuoli 6.5.1782 yksivuotiaana. Myös Ingeborgin ensimmäisen avioliiton tytär Margareta merkittiin myös Kajaanin rippikirjaan, mutta nuorempaa sisartaan ei. (RK Kajaani 1776-81, 23).

Simon Åström kuoli johonkin keuhkotautiin 1.3.1782. Ingeborg solmi kolmannen avioliittonsa Kajaanissa 24.7.1783 postimestari Johan Nymanin (s. 28.2.1758) kanssa ja synnytti viisi päivää myöhemmin pojan, joka sai nimen Johan Georg (RK Kajaani 1782-1787, 29).

Johan Nyman oli saanut nimityksen Kajaanin postimestariksi 10.4.1781. Pestinsä päättyi kesään 1786 mennessä (Kugelberg). Kustaan sodassa hän liittyi joko varsinaiseen armeijaan tai vapaajoukkoihin ja hävisi Kuopion seudulle.

Posttidningar 7.9.1799

Viimeistään vuonna 1791 Ingeborg oli muuttanut nuorimman poikansa kanssa Paltamoon (RK Paltamo 1786-1791, 93; 1794-1798, 121). Kesällä 1799 hän suunnitteli neljättä avioliittoa ja esteettömyyden selvittämiseksi Paltamon pappi lähetti Posttidningariin kuulutuksen, johon Johan Nymanilla oli kolme kuukautta aikaa reagoida.

Uutta avioliittoa ei solmittu, sillä viimeisessä rippikirjassaan Ingeborg on merkitty Nymanin leskeksi (RK Paltamo 1823-1829, 223).  Ingeborg kuoli 84-vuotiaana 11.3.1825.

Tutkittua 1700-luvusta

Tänään tuttavani Liisa Kunnas puolustaa artikkeliväitöskirjaansa The Furthest Past : Historiography and the Conceptual History of Stone Age Archaeology in Finland, c. 1700–1940. Pienen väläyksen työn teemoista saa Liisan kaksi vuotta sitten Tiedekulmassa pitämästä esityksestä Kivikausi suomalaisen menneisyyden osana ja kokonaisvaltaisemmin tiedotteesta Menneisyyden avulla on aina rakennettu identiteettejä. (Kuvassa 1700-luvun näkemys villimiehen vaatetuksesta. Bonnevier, Helena, Livrustkammaren/SHM (CC BY 4.0))

Kuten otsikosta näkyy, Liisan työ käsittelee kivikauden ajattelua kahden ja puolen vuosisadan ajalta. Lasken sen silti 1700-luvun tutkimukseksi, sillä seuraavaan vuosisadan väitökseen on aikaa ja opinnäytteiden linkkivarasto on paisunut huomattavan suureksi. Osin siksi, että väitöskirjaa tehdessä kaivelin Ruotsista esiin aiemmin ohitettuja töitä. Edellisen vastaavan katsauksen tein elokuussa 2021.

• Antonsson, Niklas: För samhällets bestånd och Guds rikes förkovran : Prästerskapets undervisning kring hushåll, barn och äktenskap i svenska postillor 1686–1770
• Ekedahl, Joakim: Instrumentellt i fält?: En studie om karolinska skalmejblåsare och hautboister
• Roikonen, Petri: Patterns of Inequality: Income Inequality, Homogamy and Social Mobility in Finland, c. 1700–2019
• Ågholm, Ludwig: Svensk handel under 1700-1850 : Ett merkantilistiskt perspektiv
• Barrdunge, Mats: Upplysningens ljus i Norrland : Om fyra aktörer vid Härnösands gymnasium under 1700-talet
• Wengrud, Johan: Weber i tullverket : En undersökning av svensk tullmyndighet & ämbete under 1700-talet
• Siljander, Jonna: Språkexperter i Gamlakarleby i början av 1700-talet: en studie av stadsskrivaren Johan Westring
• Nyholt, Sanna: Herrgårdshushåll i Västmanland. En studie av herrgårdshushåll och arbetsorganisation i Munktorp- och Rytterne socken 1705-1849.
• Petrovic, Nena: Orientens lockelse : Orienten framställd av tre svenska resenärer på 1700-talet
• Perälä, Sampsa: Vuosikymmen kuolemanvaarojen ja vihollisen keskuudessa : kuolemanpelon torjuntakeinot kauhunhallintateorian näkökulmista Stefan Löfvingin muistelmissa 1710–1720
• Stjernberg, Robert: Partigängarnas illdåd – Allmogens klagomål mot frikompanierna under stora ofreden 1713–1721
• Machado Freeney, Martin: Nya mynt och sedlar, en studie av Sveriges penningväsende 1717-1720
• Hoaas, Birk: Kampen om näringsrätten : Debatten om frimästerskapen under riksdagarna 1719–1731
• Lennart Nyman: ”Trumman magert altar är, Kyrkonyckeln jag begär” En kollektivbiografisk studie av Frihetstidens fältpräster
• Vepsäläinen, Otto: “Hwad en christelig soldat är, när Gud honom utrustar, styrcker och hielper." : Carl Gustaf Rehnskiöld 1700-luvun alun ihanteellisena aatelisena Jöran Nordbergin ruumissaarnassa
• Peltoniemi, Jusa: Köbergsgrundenin epäluuloinen kilpikonna : Luodon vuoden 1722 haaksirikkojen esinelöydöt 2000–luvun tutkimuksen valossa
• Hillman, Emilia: Missväxten och de missnöjda: Riksdagsdebatten kring jordbrukets utmaningar under svältåren 1726–1727
• Ekströmer, Neva: Ulrika Eleonora var Wilhelm Edstedt - en gudfruktig man och syndig kvinna : En diskursanalys av rättegången 1729 mot Ulrika Eleonora Stålhammars förklädning till man
• Ahlstedt Åberg, Måns: "Ett Barbariskt Röfwar-släkte" - Synen på främmande folkslag, samt bevisföringsmetoder i Carl Reftelius Historisk och Politisk Beskrifning Öfwer Riket och Staden Algier Ifrån år 1516 til och med år 1732
• Sjöstedt, Maria: Sápmi och den samiska kulturen ur A. de la Motrayes och Carl von Linnés perspektiv : En kvalitativ och komparativ textanalytisk studie av två reseskildringar från 1700-talets första hälft.
• Jönsson, Peter: Arvet efter karolinerna : En jämförelse av infanteriets och kavalleriets reglementerade stridstaktik 1731–1781
• Sandvik, Hanna, Lundgren, Lykke & Karlsson, Alfred: Att giöra et godt wijn : En arkivstudie om frukt-, bär- och växtviners historia i Sverige från år 1735-1865.
• Håkansson, Jakob: En persona i frihetstidens politiska rum : Bonden i ridderskapet och adelns tankevärld i 1740-talets Sverige
• Leimar, Jacob: Ballast i Göteborg : Svenska Ostindiska Compagniets import av tutanego 1742-1759
• Lööv, Johan: De historier vi berättar för varandra : En komparativ analys av historiebruket rörande kulturell interaktion under koloniseringen av Piteå lappmark från år 1749 till 1800-talets slut.
• Lundqvist, Maja: Ny tid över tegarna : Nyodling och skifte i Torstuna härad 1750-1914
• Lindstam, Tim: Beskrifning öfver en äfventyrlig resa: En analys av den historiska Johan Brelins olika identiteter och hans världsbild
• Sivula, Henriikka: Siveelliset, oppineet ja surevat : sukupuolittuneet arvot ja kuoleman kohtaaminen Suomessa 1700-luvun loppupuoliskon ruumissaarnoissa
• Kujansuu, Elisa: Posliinia, peilejä ja piironkeja : säätyläisyys ja säätyläiskotien irtaimisto Hämeessä 1700-luvun jälkipuoliskolla
• Andersson, Marcus: Mäster Tinglöf och djävulens urmakare : En studie i Tinglöf-mytens uppkomst och utveckling från åren 1751-2021.
• Andersson, Thomas: Klockstaplar från 1700-talet Konstruktion och byggprocess
• Leinonen, Hanna: "Min käre beskedlig gåsse" : Kristillinen ja säädyn mukainen kasvatus C.F. Mennanderin kirjeissä pojalleen vuosina 1755–1764
• Ainegren, Jakob: Stråkinstrumentmakare. En presentation av en hantverksgrupps ekonomiska villkor i Stockholm 1756-1816.
• Israelsson, Jezzica: Making themselves heard : Women’s and men’s voice through the regional petitioning process in Sweden, 1758–1880
• Woodward, Sarah: Kunskapscirkulation i ett nötskal : Framställningar av ingredienser, kunskap och arbete i sex olika hushållsböcker 1700–1850
• Persson, Johan: Nyttigt frågeställande : En studie av Kungl. Svenska Vetenskapsakademins prisfrågor 1761–1772
• Knutsson, Anna Maria Catarina: Smuggling in the north : globalisation and the consolidation of economic borders in Sweden, 1766-1806
• Jakobsson, Jonathan: Rättfärdiga och orättfärdiga tiggare : En kvalitativ analys av Dagligt Allehanda 1768-1774
• Berglund, Knut-Erland: Järnhandel och eliter i Arboga, år 1769-1775.
• Junnikkala, Kalevi: Mikael Toppelius Kiimingin kirkon maalarina ja taitelijana 1770-1820
• Nordström Sundborg, Klara: Att skapa sig själv : Carl Peter Thunbergs persona konstruerad genom hans reseskildring
• Svenningsson, Susann: Hvad dunst ur din aska : Om 1700-talets lukter i Fredmans epistlar
• Krantz, Carl: Den lutherska fursten i revolutionernas tid : En undersökning om aspekten av den lutherska kungen med Gustav III som exempel
• Ekström, Sara: Att styra genom känslor : Regeringskonst i tre gustavianska projekt
• Wiklund, Erik: Nytta, kunskap och jämlikhet : Jordbrukskunskap i Sverige 1772-1794
• Johansson, Ann: Vad kan stickade fragment berätta? : En textilvetenskaplig analys av marinarkeologiska fynd från 1700-talet
• Söderling, Sofie: Vänskapens känslomässiga funktion : Emotiver, känsloregim och känslomässiga tillflyktsorter i Hedvig Elisabeth Charlottas dagboksanteckningar, ca 1775-1797
• Osvald, Tobias: Stadens gränsplatser : Kungliga Poliskammaren och vardagens omstridda rum i Stockholm, 1776–1835
• Holmgren, Therese: Gustav III:s dräktreform En fallstudie om nationella dräkten
• Aikio, Santeri: Ruotujakolaitos tilallisena organisaationa Varsinais-Suomessa 1700-luvun lopulla
• Strindin, Jonas: Enfaldiga landsmän, puderhjältar och papister : Skeppsprästen Jacob Wallenbergs representation av kristna traditioner
• Kiiski-Seiskari, Susan: Vimman vallasta käy tuskien tie : Maria Eerikintyttären oikeudenkäyntiprosessi kuolemantuomiosta armahdukseen 1700-luvun jälkipuoliskon Ruotsin valtakunnassa 
• Kiiski-Seiskari, Susan: "Aika vierii, kello lyö – iäisyys ymmärryksen suo": Tukholman kehruuhuoneeseen tuomittujen suomalaistaustaisten naisten kokemushorisontti 1780-luvulla
• Hellsten, Ted: Om förtroende till enskild man. Konsuln J. B. Lautiers juridiska konflikter och försäkringar 1780–1785
• Lind, Christoffer: En för alla och alla för en : Utlåningen från Balingsta socken 1780-1835
• Lööw, Christian: Konsumtionsforskning Uppsala : Studie av konsumtionsmönster utifrån Uppsala auktionskammares protokoll åren 1783 och 1820.
• Valkonen, Eero: Lastenkasvatuksen merkitys ja ihanne Sundin ja Vårdön kirkkoherra Carl Häggin saarnassa 1784
• Hals, Ludvig: Den sociala rörligheten bland frälse- respektive skattebönder i Björklinge socken 1786–1848
• Blom, Jeanette: Trädgårdsmästarrollen i Rottneros Park. En studie av en trädgårdsmästares kunskaper och kompetens i jämförelse med 1700-talets
• Persson, Birgitta: Ananasodling i Sverige på 1700- och 1800-talet. En studie av odlingsmetoder
• Lundin, Gustav: Kurortens besökare i äldre tid : En studie om gästerna vid Sätra Brunn 1796 och 1841
• Furbring, Adam: Farsotens kväsande : Smittkoppsvaccinets introduktion i Sverige 1798-1805
• Pulli, Petri: Vieraan silmin. Ruotsin ajan lopun Turku Edward Daniel Clarken matkakertomuksessa
• Nordblad, Harald: Att fira blomsterkungen: en historiekulturell analys av minnet av Carl von Linné från tidigt 1900-tal till tidigt 2000-tal
• Öhman, Johannes: Linnéjubileer: Svensk historiekultur och historiebruk 1907-2007 : En undersökning med Carl von Linné i fokus
• Karlsson, Albin: Det stora snillets divinatoriska blick : En studie om skildrandet av Carl von Linnés resa till Sápmi vid åminnelsefirandena till hans födelse och död 1807, 1878, 1907, 1978 och 2007
• Andersson, Daniel: lBerättelser om 1700-talet: frihetstiden och Gustav III:s regeringstid i svensk historiekultur från 1870-tal till 1990-tal

Kalannin Villilän kuusi perillistä

Kalanti A24:62/1 Villilä 1778

Löydettyäni yhden helmen Uudenkirkon tuomiokirjoista selailin niitä puolihuolimattomasti eteenpäin. (Järkevämpää ajankäyttöä olisi ollut tietenkin järjestelmällisen läpikäynnin aloittaminen.) Näin löytyi nimismies Mats Blomin lesken Margareta Lignipaeuksen esiintyminen käräjillä (Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - II KO a:48 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1741, sivu 447). Asianaan oli järjestää kuudelle alaikäiselle lapselleen - kolmelle pojalle ja kolmelle tyttärelle - holhooja. Täysikäisiä lapsia ei voinut olla, sillä avioliitto oli solmittu 2.11.1725.

Margareta Lignipaeuksen sukulaisuus esiäitiini on epäselvä (aviomiehen lapsi edellisestä liitosta vai aviomiehen sisarpuoli), mutta ainakin perhe asui samalla tilalla, joten lapsien metsästys ei ole välttämättä hukkaan heitettyä aikaa. Onpahan taas yksi esimerkki siitä, miten säätyläisperheen sisarussarja sijoittuu maailmalle.

Kalannin kastettujen ja haudattujen kirjauksilla kertyi lista

• Johan s. 22.10.1726
• Margareta Elisabetha s. 20.10.1728
• Hedvig Magdalena s. 22.10.1728 (edellisen kaksossisar, kahden päivän viiveellä!), haud 14.12.1729
• Friedrich s. 10.9.1730
• Augusta Sophia s. 11.6.1732, haud. 14.1.1733
• Augusta Sophia s. 23.12.1733
• Hedvig Johanna s. 2.10.1735
• Carolus Petrus s. 2.2.1737, haud. 18.9.1737
• Ulrica s. 14.6.1738, haud. 10.9.1738
• Mathias Martinus s. 1.12.1740

Ilahduttavasti lapsuudesta eloonjääneiden määrä täsmää tuomiokirjan kanssa. Iso-Iivarin isäntälistoista näkyy, että esikoinen asui Villilässä kunnes kuoli 27.8.1788. Rippikirjan 1749-57 sivua 225 aloittaessa Villilässä olivat vielä sisaret Hedvig Johanna ja Augusta Sophia sekä pikkuveli Matts Martin. Augustan kohdalla olevasta merkinnästä en saa tolkkua enkä löydä naista myöhemminkään.

Kotinsa jättänyt Greta Elisabet Blom löytyi Digihakemiston tekstihaulla Nousiaisten pappilasta (RK 1739-44, 116 & 1745-51, 1), jota isännöivät Jacob Gadolin ja Anna Lignipaeus. Annan isä Daniel on yksi vaihtoehto Margareta Lignipaeuksen isäksi eli tyttö oli lähetetty sukulaisten luo. Arvatenkin näiden sukulaisten tuella tai ohjauksella Greta Elisabet meni vuonna 1747 naimisiin pappismies Josef Weckmanin kanssa.

Hedvig Johanna Blom tarttui Familysearch.org -hakuun Uudessakaupungissa (RK 1763-1768). Aviomiehellään Johan Mailund ei ole rippikirjassa titteliä, mutta Hedvigiä kutsutaan porvarin leskeksi, kun hän 29.3.1789 solmi uuden avioliiton kauppias Petter Randelinin kanssa.

Lemussa (RK 1769-74, 4) asunut kihlakunnankirjoittaja Fredr. Blom on hukannut syntymäpäivänsä, mutta vuosi täsmää Kalannin tietoihin, joten todennäköisesti kyse on sisarussarjan miehestä. Varsinkin kun luonaan asui pikkuveljensä Matts Martin, joka otti muuttokirjan Taivassaloon maaliskuussa 1770.

Matti Walta oli virkamiesmatrikkelissaan samaa mieltä miesten vanhemmista. Hän myös tietää, että Fredrik oli vihitty Uudellakirkolla 1760 Christina Margareta Krookin (s. 1731) kanssa. Tämän vanhempia Walta ei ole saanut selvitettyä. Testasin kuitenkin huvin ja harjoituksen vuoksi Familysearchin. Lopen pappilassa, kirkkoherra Isak Pacchaleniuksen ja rouvansa Maria Krookin (k. 1756) taloudessa, on Christina Krook (s. 1731) vuodet 1755-57 (RK 1752-1758, 1). SukuForumin keskustelussa on todettu, että Maria Krook oli inspehtori Samuel Krookin tytär. Göran Söderlundin artikkelin Den nyländska släkten Krooks äldre genealogi (Genos 1/1975) mukaan Samuelin pojalla tai pojanpojalla ei kuitenkaan ole Chistina-tytärtä.

Wallan matrikkelista selviää myös, että Matts Martin/Mårten oli isänsä jälkiä seuraten nimismies Taivassalossa 1770-1780 ja kuoli Lapväärtissä 1811. Vaimonsa oli merimiehen tytär Catharina Beata Töhlström (1754-1826).

Pellosta kaupungiksi

Jos Helsingin kaupungin vuokramaita ennen 1840-luvun alussa piirrettyjä rajoja setvisi projektina, niin kauankohan menisi? Toisen tutkimustehtävän ohessa sain yhden läikän selvitettyä. Alle auki kirjoiittamastani kronologisesta katsauksesta ei kuitenkaan käy ilmi montako sattumaa tuotoksen aikaansaantiin vaadittiin.

Yllä punaisella vuoden 1776 karttaan värittämäni alue 91 oli tuolloin selitteen mukaan kauppias Etholinin pelto Kampissa. Samalla numeroinnilla tehtiin uusi nautintaselitelmä vuonna 1784. Se kertoo, että pohjoinen naapuri, jolla on kunnon rakennusryhmä, oli aiemmin hovineuvos Pippingin alue ja on nyt kauppias Sunnin tupakkaplantaasi. Eteläpuolella on puolestaan raatimies Swartzin tupakkaviljelmä.

Helsingissä menivät 6.11.1796 naimisiin puutarhuri Johan Petter Björkström ja Märta Christina Löfberg. Märtan kuoltua 46-vuotiaana 26.5.1821 tehdystä perukirjasta (HKA 476) selviää, että pariskunta omisti pellon, joka sijaitsi Töölön maantien itäpuolella Sunnin ja Schwatzin viljelmien välissä. Kiitettävän huolellinen kirjaaja oli myös merkinnyt muistiin, että pelto oli ostettu 1.10.1798 Etholenin leskeltä Anna Sophialta.

Perukirjan mukaan pellolla oli asuinrakennus, jossa oli viisi huonetta ja keittiö, eläinsuoja, talli ja liiteri, jossa oli holvattu kellari. Tämä rakennus huutokaupattiin 13.6.1826 velkojen maksamiseksi ja pöytäkirja on luettavissa kaupunginarkiston digitoitoimana. (Huutokaupassa myytiin myös keilarata, mutta valitettavasti ei käy ilmi, missä tätä huvitusta on yleisölle tarjottu.)

Rakennuksen osti kauppias Zwiloff, jonka nimi on kirjoitettu lukuisilla muillakin tavoilla, kuten Sweloff. Itse pelto jäi Märta Christinan lapsille, tämän perintönä.

Zwiloff/Sweloff yritti jo pari vuotta myöhemmin myydä taloa (FAT 19.4.1828). Hän ei onnistunut vaan otti vuokralaisekseen puutarhurimestari A. J. Lönnrothin, joka taloon muuttaessaan kuvasi sen paikan sanoin "nostopuomia vastapäätä Espoon tiellä" (HT 30.9.1829). Venäläisten määrämä vartiopiste oli tähän aikaan vielä tulevan Turun kasarmin eteläpuolella.

HT 12.8.1843

Lönnroth asui paikalla vielä Zwiloff/Sweloffin kuoltua (HT 29.4.1835). Kotiaan vastapäätä oli joitakin vuosia myöhemmin "talo n:o 4" (HT 29.1.1842). Todennäköisesti on tarkoitettu jonkun Turun kasarmin eteläpuolisen korttelin tonttia 4 jossain nykyisen Forumin paikkeilla. Näin ollen, kun seuraavana vuonna kaupungissa vieraillut mekaaninen konstimuseo ilmoittaa olevansa esillä puutarhamestari Lönnrothin tontilla Aleksanterinkadulla, kyse voi edelleen olla samasta paikasta. 

Tämä varmistui kun otin hyllystä Jaana Mellasen kirjan Helsinki Helsingin alla. Kaupunkiarkeologiaa sarjakuvina (2007). Sen sisäkanteen on asemoitu vuoden 1810 kartta, jota en ollut edellä hyödyntänyt. Siitä erottuu alussa mainittujen kolmen viljelyalueen itäpäät. Aleksanterinkadun länsipää on Swartzin tupakkaplantaasin kohdalla ja seuraamani paikka näin ollen keskellä korttelia 96 eli Soopeli. HKA:n kiinteistökortiston mukaan kaupunki on myynyt kaikki muodostetut tontit 1840-luvulla, joten en tiedä mitä Björkströmin lasten perintöpellolle lopulta tapahtui. 

Mutta onnistuin löytämään (uudelleen?) tuon 1810 kartan. Mellasen kirjan mukaan se oli "Plan Ritning Öfver Helsingfors Stad dels Copierad dels Transporterad och Afmätt den 20 December 1810 af And. Kocke, Lieutenant och informations officer vid för detta Armeens flotta i Finland". Lähdeluettelon perusteella kartta oli Kansallisarkistossa, jonka Astiasta esim. haulla Kocke ei löytynyt mitään vastaavaa. Googlauksella löytyi signum ilman arkistoa ja loppujen lopuksi myös kartta: Kaupunkikartat (kokoelma) > Ic* Helsingin kartat > Helsinki Ic* 29/- - Plan Ritning öfver Helsingfors Stad dels Copierad, dels Transporterad och Afmätt den...; +Förteckning på Afbrände Byggnader. Onhan siinä oikeita sanoja. Sekä detsku, jolla olisin voinut ohittaa pari askelta yllä. Sääli, ettei kartta ulotu alueelle, jota olen tutkimassa.

Björkstenin naapurista kertoo teksti Kesähuvila Aleksanterinkadulla.

Polkupyörällä Pariisiin

Nyt kun maata pitkin matkustaminen on trendikästä on hyvä aika ottaa esiin Kalle Kajanderin matkakertomus polkupyörämatkastaan Pariisiin. Se ei ole toki yleisesti unohtunut, mutta oli itselleni tuntematon huomatessani sen Uuden Suomettaren aliosta 24.4.1890.

Juttu jatkuu Uudessa Suomettaressa, kunnes päättyy 19.6.1890. Teksti on myös käsittääkseni kokonaan mukana Mikko Kylliäisen Kajanderin teksteistä toimittamassa kirjassa Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista.