Toissa vuonna julkaisin Uusitun aprillipäivän pohjoisen historian ja viime vuonna julkaistiin artikkelini Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja. Mutta vielä riittää menneisyydestä (lue: digitoiduista sanomalehdistä) tietoa jaettavaksi.
Kuinka kauan se lienee suomalaisella maaseudulla ollut tunnettu, emme voi taata. Aikaisin tuntemamme tieto on 1850- t. 1860-luvulta, jolloin Laihialla erästä tyttöparkaa juoksutettiin aprillia sillä onnettomalla seurauksella, että hän lähetettynä paikasta toiseen turhanaikaisille valeasioille vihdoin joen poikki mennessään, hukkui kevätjäihin. (Uusi Suometar 2.4.1902)
Viime huhtikuun alkupäivinä saapui kirje eräälle talonmiehelle Parikkalan Tyrjän kylässä. Kirje oli olevinaan hänen eräässä Etelä-Karjalan kunnassa palveluksessa olevalta sisareltaan, joka ilmoitti, että hänellä on siellä sulhanen oikein rikkaasta talosta, leskimies, jolla on 2 maatilaa, 2 myllyä y. m. hyvyyttä kyllin. Samalla sisar käski valmistamaan sukkia ja kintaita sekä ilmoitti kohta tulevansa sulhastaan näyttämään. Kotonapas kiire tuli lahjuksia puuhattaessa. Laitettiin sukkien ja kinnasten neuloksia useampaan paikkaan kylällekin neulottavaksi ja äiti paikalla lähetti onnittelukirjeen tyttärelleen. — Vaan muutamain päiväin perästä tuli taaskin kirje tyttäreltä, jossa ei sanallakaan mainita sulhasista, joten alettiin aavistaa petosta. Ja pian saapuikin tytöltä vastine onnittelukirjeestä, ettei ole asiat niin päinkään, sen oli narri sieltä lähettänyt tytön tietämättä. Kirje olikin kömpelösti lyijykynällä muovailtu ja päivätty 1 p:nä huhtikuuta. (Wiipuri 11.5.1895)
Eräässä Mikkelin pitäjän sydänmaan kylässä oli tämän Huhtikuun 1 päivänä eli aprillipäivänä menty toistensa narraamisessa niin pitkälle, että muutamassakin talossa saatiin talon ukot saunaan kylpemistä varten vaikka saunaa ei oltu edes lämmitettykään. Asia oli näet semmoinen, että talon naiset, joita miehet jo olivat jollakin tavoin narranneet, menivät iltaselle pirttiin, jossa ukot jo työstään päässeinä istuskelivat, ja hyvin tosissaan juttelivat että miksei miehiä ole käsketty saunaan. Miehet kun tuon puheen kuulivat, läksivät pitemmittä käskyittä ja riisuivat saunassa vaatteet päältään ja kapusivat lauteille. Mutta kun saunassa ei tällä kertaa tuntunut olevan oikeaa lämpeyttä, alkoivat ukot koetella saunan kiuaslaitosta, jolloin huomasivatkin, että tänään oli aprillipäivä ja heitä oli tuolla tavalla narrattu. (Mikkeli 11.4.1896)
Liputettuina olivat eilen jonkun aikaa moniaat rakennukset Katariinankadun varrella. Tämä aprillipila johtui siitä, että erään talon naispalvelijat olivat narranneet talonmiestä nostamaan ylös talon liput, koska päivä muka oli joku keisarillinen pyhä. Naapurien talonmiehet tämän huomattuaan kiiruhtivat seuraamaan esimerkkiä ja yht'äkkiä oli monta taloa liputettuna, kuten keisarillisina päivinä ainakin. Pian olivat talot kumminkin taas arkiasussaan. (Wiipuri 2.4.1897)
Täällä kulkee huhuna nykyään, että olisi muka niitä, jotka maksavat kokonaista 5 mk. v. 1864 lyödystä markan kappaleesta. Ostajat olisivat muka harvinaisten rahojen kokoojia. Ja olisihan se hyvä affääri myyjille. Onkin sen tähden niitä jotka ahkerasti katselevat kukkaroansa että olisiko siihen mistä tipahtanut tuollainen kultamuna, ja ovat suuressa etsinnän touhussa. Olipa eräänäkin päivänä miekkosia pariinkymmeneen käynyt Suomen Pankinkin virkamiehiä kysymyksillään vaivaamassa. Kaikki tämä on kuitenkin jonkun ilveilijän toimeenpanemaa "aprilli-pilaa"! Asianlaita on näet se, että v. 1864 ei ole lyöty ainoatakaan markan kappaletta. Kelpaa niitä sitten hakea. (Uusi Suometar 25.4.1897)
Liiallista aprillipilaa harjoittivat erään kylän pojat Kaukolassa kirjoittaessaan eräälle eukolle tämän sisaren nimessä kutsu-kirjeen sis on luo tupakaisiin Käkisalmeen, minkä johdosta eukko astua talsikin 15 kilometrin matkan aprillia. Ikävämpää oli vielä se, että kirjeessä annetun kehoituksen mukaisesti eukko leikkasi puolivalmiin huivikankaansa poikki, toivossa saada huiveja täällä kaupaksi. (Itä-Karjala 3.4.1906)
