Sain haasteen

Willimies Lappeenrannasta eli Jukka Siiskonen heitti haasteen., jonka olin saanut aiemmin myös Sami Liuhdolta (ja unohtanut, anteeksi!). Toimintaohjeet
A. Kiitä haasteen antajaa
B. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.
C. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta.
D. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.

A. Kiitos! ja Kiitos!
B. Hmm. Etten toistaisi itseäni (tällä kertaa) niin haasteen saavat Jessica Parland-von Essen (Essetter) ja hänen kurssilaisensa
C. Willimiehen jälkiä seuraten skippaan tämän.
D. Täyden satunnaisuuden sijaan henkilöhistoriaa lapsuus-, historia- ja museopainotteisesti

1. Mummon tarinan mukaan pitkä päivä Helsingissä oli uuvuttanut minut (suunnilleen koulun aloitusiässä) melko totaalisesti, mutta olin piristynyt täysin, kun ehdotettiin käyntiä museossa. Ja jaksoin kulkea siellä innokkaammin kuin äiti ja mummo.
2. Villa Maireassa oli esillä Mauno Hartmanin veistoksia. Sukunimen perusteella yhdistin taiteilijan tuolloin TV:ssä pyörineeseen sarjaan Mary Hartman ja esitin kommentin, joka on vanhemmiltani sittemmin unohtunut. (Mauno Hartmanin CV:n perusteella tämä on tapahtunut 1978.)  
3. Näin ala-asteikäisenä unta, jossa kiertämällä Kokemäen kirjaston hyllyt juuri oikealla tavalla löytyi hakemistokorttilaatikko, jossa oli sisällä... Uni oli niin todellinen, että kiersin hyllyjä toivorikkaasti myös valveilla.
4. Olin Englannissa ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana äitini kanssa. Vietimme viikonlopun hänen ystäviensä sukukartanossa, jonka keittiön ikkunaan oli raaputtanut nimmarin joku kuningashuoneen George. En ihan ymmärtänyt asiaa. Enkä sitä, että kartanon kappelin kirkkomaalla oli hautakivet siirretty aidaksi alueen reunoille ruohonleikkuun helpottamiseksi.
5. Olin 11-vuotiaana superylpeä kuulumisesta Limnell- ja Hohenthal-sukuihin. Eli en tajunnut mitään.
6. Jollain varhaisella kielikurssilla (11/12/15v) Englannissa kävin kaupungin museossa jo ennen kuin sinne järjestettiin retki.
7. Yläasteen luokkaretkellä Helsinkiin ensisijainen kohteeni oli Taideteollisen museon näyttely. Suunnistusongelmana oli se, ettemme ystäväni kanssa heti ymmärtäneet, että kadun toisella puolella oli parilliset ja toisella parittomat numerot.
8. Vasta aloitettuani sukututkimuksen vuonna 1995 ymmärsin, että Kyläkosken talo ei ole sukulaisteni mukaan nimetty vaan me kaikki sen. Käännöksen kautta.

Yleellisyysverojen kartoitusta

Aluksi ilouutinen kaikille. Jos inhosit "Viikon verifikaatteja": Niitä ei julkaista enää! Jos odotit "Viikon verifikaatteja" suurella innolla: voit jo nyt lukea koko sarjan kerralla!

Ja koska kaikki digitoidut verifikaatit ovat nyt läpikäytynä, pystyn tekemään yhteenvedon itseäni kiinnostavista kulutusveroista, joista tieto on ollut (mielestäni) kortilla. Veronsäätövuosista päätellen minulta on joinakin vuosina jäänyt jotain huomaamatta.

1731 ei mitään
1733 pönkkähamevero [Kunink. asetus marrask. 8 p:ltä 1731, lisäselostusta aiemmassa blogitekstissä]
1734 pönkkähamevero
1738 ei mitään
1739 ei mitään
1740 ei mitään
1741 ei mitään
1743 ei mitään
1744 ei mitään
1745 ei mitään
1746 ei mitään
1747 Säätyläiset: ikkunat
1748 Säätyläiset: ikkunat, paloviina, tee, kahvi, puuteri, nuuska, tupakka. Rahvas: ikkunat, paloviina, tupakka
1749 Säätyläiset: ikkunat, paloviina, tee, kahvi, puuteri, nuuska, tupakka. Rahvas: ikkunat, paloviina, tupakka
1750 Säätyläiset ja rahvas: ikkunat [vero säädettty 14.12.1747] Säätyläiset ja rahvas: polttoviina. Säätyläiset: Tee, kahvi, puuteri, nuuska ja tupakka [26.11.1747]
1753 Säätyläiset: Tee, kahvi, kaakao [4.6.1752] Säätyläiset: ikkunat, tupakka, puuteri ja kahdet erilaiset vaunut. Rahvas: ikkunat [4.6.1752]
1754 Säätyläiset: ikkunat, tupakka ja vaunut [4.6.1752] Rahvas: ikkunat [4.6.1752]
1755 Säätyläiset: ikkunat, tupakka ja vaunut [4.6.1752] Rahvas: ikkunat [4.6.1752]
1762 Säätyläiset: "tee, kahvi ja kaakao", puuteri, vaunut [21.10.1756, 5.2.1762, 17.5.1762]
1763 Säätyläiset: "kahvi, tee, kaakao, tupakka" [21.6.1762] Rahvas: tupakka [21.6.1762]
1764 Säätyläiset: "kahvi, tee, kaakao, tupakka" [21.6.1762] Rahvas: tupakka [21.6.1762]
1765 Säätyläiset: "kahvi, tee, kaakao, tupakka" [21.6.1762] Rahvas: tupakka [21.6.1762]
1766 Säätyläiset: "kahvi, tee, kaakao, tupakka" [21.6.1762] Rahvas: tupakka [21.6.1762]
1767 Säätyläiset: vaunut [15.10.1766] Rahvas: tupakka
1768 Rahvas: tupakka
1769 Säätyläiset ja rahvas: tupakka
1773 Säätyläiset ja rahvas: tupakka
1774 Rahvas: tupakka
1789 Säätyläiset: ikkunat, vaunut, "ylimääräiset palvelijat",  silkkivaatteiden käyttö ja tupakka. [28.4.1789] Rahvas: ikkunat [28.4.1789] ja tupakka
1791 Säätyläiset: silkin käyttö, tupakka [28.4.1789] Rahvas: ikkunat [28.4.1789] ja tupakka
1797 Säätyläiset: silkin käyttö, tupakka [28.4.1789] Rahvas: silkin käyttö, tupakka. Säätyläiset ja rahvas: taskukellot, silkkitapetit ja silkkipäällysteiset huonekalut
1805 Säätyläiset: ylenmääräiset palvelijat, silkin käyttö ja tupakka [1800] Rahvas: silkin käyttö

Nämä siis verifikaateista. Kuten moni lienee sukututkimuskurssilla oppinut, ylellisyysveroja kirjattiin 1800-luvun alussa (myös) henkikirjan yhteyteen. Ala-Satakunnassa

1800 tupakka

1801, 1802, 1803, 1804 Rahvaan tupakka, vaunut/reet, avoimet vaunut (?), kiesit, korttipeli, taskukellot: kulta/hopea, metsästyskoirat, hyödyttömät koirat

1805, 1806, 1807, 1808 Rahvaan tupakka, torpparien päivätyöt, ikkunaruudut (kaksi kokoa), koirat (metsästys ja hyödyttömät), kulkuneuvot (neljä luokkaa), taskukellot (kulta ja muu), kortinpeluu

Asetusvuosiluvuilla haettuna löytyi euralaisen kirje, jossa todetaan - mahdollisesti hieman epätarkasti (Satakunta 23.12.1882)

Vuonna 1719 toukokuun 22 päivä, tehtiin "Herrainpäivillä" päätös, joka määräsi koko sen aikuisen Ruotsinvaltakuunan alammaisten maksamaan veroa kaikenkaltaisten ylellisyys-aineittein käyttämisestä. Päätöksen kolmas "Artikkeli" määräsi veron akkunan pitämisestä huoneissa sekä kaupungissa, että maaseuduilla. Neljäs "Artikkeli" veroitti teen, sokerin, suklaadin, viinan, kahden istuttavat reet ja vaunut y. m. sekä myöskin kortti- ja biljaardipelit, tapeetit, huonekalut, taskukellot, silkkivaatteet, tupakanpolton, suussapitämisen ja nuuskaamisen. Sittemmin v.v. 1739 8 §, 1741 9 §, 1743 6 § ja v. 1752 10 pykäleellä vahvistettiin jo edelläsanottu veroitus, alkuperäisellä nimellään "Riksgälds fond", elikkä oikeemmin suomeksi sanoen: "valtakunnan velan makso". Tämä veroitus tahi valtakunnan velan makso oli voimassaan noin 89 vuotta, elikkä kolmanteen päivään heinäkuuta 1808, jolloin se Keisari Aleksanderi I:sen käskystä, Suomessa olleen venäläisen sotapäällikön kreivi Bukshoevden'in aikana lakkautettiin.

Nordisk familjebok puolestaan väittää löytöihini paremmin sapivasti:

1743 års bevillningsförordning införde i Sverige fönsterskatt att utgöras af husegarna för hel fönsterluft med 16 öre i Stockholm, 12 öre i större och 8 öre i mindre städer samt 6 öre på landet, dock med nedsättning till 3 öre för allmogen och med befrielse för gemenskapen af armén (i motsats till civila och militära boställs-hafvare). Med vissa förändringar upptogs fönsterskatten i följande bevillningsförordningar (1789 och 1800, artikel III, om bevillning för fönster), tills den bortföll i 1809-10 års förordning.

Hakusanan Allmän bevillning alla Nordisk familjebokissa:

1752 ordnades bevillningsförordningen  för första gången i olika artiklar. Se vi på en  bevillningsstadga för något senare år, t. ex. den  för 1789, finna vi första artikeln, där de personella  afgifterna äro upptagna, afdelad i flera kategorier  och hvarje kategori i en mängd afgiftsklasser: för  städerna 60, för civil- och militärstaterna 42. Andra  artikeln innefattar bevillning af rörelse, fastighet,  löner, hyror, arrenden m. m. Tredje artikeln stadgar  bevillning för hvarje fönsterluft i boningsrum och  fjärde artikeln s. k. öfverflödsafgifter för rättighet  att begagna ekipage, betjänt, fickur, tobak, siden,  förgyllning o. s. v. 

Tiedotuspläjäys vuonna 1789 päätetystä  verotuksesta Fahlun Weckobladetissa 1.8.1789:

Låssan kirkonarkistossa säilyneiden kuninkaallisten julistusten joukosta vuonna 1800 päätetystä:

Sveriges Rikets Ständers bevillning för nästkommande år 1801 och de påföljande åren
intill nästa Riksdag, Gjord och samtyckt vid Riksdagen i Norrköping den 15 juni 1800. [...]
Artikel III: Om bevillning utgörande efter fönsterlufter i städer och på landet.
För varje fönsterluft i alla privata hus även om de inte är bebodda betalas en avgift
Artikel lV: Angående bevillning för överflöd.
Alla olika yrkesbefattningar räknas upp och tjänstemännen betalar olika belopp i skatt på te, choklad, socker, puder, vin och andra tillåtna utländska drycker.
Skatt betalas för ekipage och slädar, olika var i landet de finns.
Avgifter för överflödig betjäning
Avgifter för kort- och biljardspel.
Avgift för sidentygstapeter och möbler, samt för friheten att bära fickur.
Avgift för rättigheten att bära sidentyg.
Skatt på ställen där te och choklad säljes.
Avgift för dem som röker, tuggar eller snusar tobak.
Avgift för hundar.

P.S. Hakuihin osui myös Karin Bendixenin kirjoittama Uppsalan maakunta-arkiston apuneuvo Sekler av skatter. Från landskapshandlingar till länsskattemyndigheter, jossa ei ollut yksityiskohtaista tietoa, mutta, jonka kaltainen olisi kannattanut 1700-luvun osalta lukea ennen verifikaattiprojektia.

Kuvat
Jean-Etienne Liotard: The Chocolate Girl. Gemäldegalerie Alte Meister via Google Art Project via Wikimedia
Fonds Georges Lafaye. III. Spectacles de marionnettes. Vieilles chanson françaises (1943, Lafaye) : marionnettes. Marionnettes du spectacle. Marionnettes du Joli tambour. Le joli tambour. Gallica
Pelikortti 1700-luvulta Ruotsista Peter Sillén SHMM

Säilymisestä ja tulkinnasta

Tämän vuoden kirja-aleostoksistani ei ole toistaiseksi paljastunut helmiä, mutta ajatuksia sentään. Lynne Trussin vanhojen kolumnien kokoelma Making the cat laugh oli kokonaisuutena mitäänsanomaton. Poikkeuksena pätkä s. 129-131, jonka on innoittanut University of Readingin "Centre for Ephemera Studies".

Antiikkinen (eli 1970-luvulla painettu) sanakirjani kääntää ephemeran päivänkorennoksi ja kuvainnollisesti lyhytaikaiseksi asiaksi tai ohimeneväksi ilmiöksi. Truss antaa esimerkeiksi säilykepurkkien etiketit, lehtiset ja muu poisheitettävät lippuset ja lappuset. Näitä painotuotteita keskuksen oli tarkoitus säilöä ja todennäköisesti myös tutkia.

Truss ei kannata hanketta, vaan toivoo, että heittäisimme enemmän pois ja antaisimme tilaa uudelle:

Who cares if the 'details of our everyday life' are not remebered for ever? who do we think we are? This is sort of vanity is all right when you are twelve, but let's snap out of this worship of the design-classic Coke bottle, before it is too late.

Samat fiilikset alkavat heräämään itsessäni kun niin monet tuskailevat internetin sisällön talteenoton kanssa. Vaikka kaikki onnistuttaisiinkin säilömään, meidän ajastamme jäisi yhtä epätäydellinen jälki kuin muistakin. Vain osa todellisuudesta jättää jäljen. Hyvinkin konkreettiset asiat kuten kivijalkatiloissa toimineet liikkeet, voivat kymmenien vuosien jälkeen tavoittamattomissa. (Tämänhetkisen tutkimukseni tilanne/havainto.)

Ja jos käytössä on arkielämän lähteitä, kuten talteen poimittuja ostoslistoja? Toivoin Bill Keaggyn kirjalta Milk eggs vodka - grocery lists lost and found älynväläyksiä. Mutta niiden sijaan Keaggy (niin pitkälle kun kirjaa jaksoin selailla) pilkkasi listojen kirjoittajien käsialaa, oikeinkirjoitusta jne. Lippujen ja lappujen takana oleva todellisuus jäi tavoittamatta. (Keaggyn kokoelma katseltavissa myös verkossa.)

P.S. Kansalliskirjasto on kääntänyt pienpainatekokoelmansa englanniksi sanalla ephemera. Oheinen Suomen visualisointi matkailumainoksesta Finlande Suomi Vacances d'eté 1939.

Tammikuun loppua

21.1.

• Mitä Churchillin sanat maksavat eli UK:n tekijänoikeuskorvaukset pähkinänkuoressa. Freakonomics Radio Podcast 
• Amerikkalaisen luonnontieteellisen museon YouTube-kanava. Pirteä vapaaehtois(?!)esiintyjä, kiva tyyli.

22.1.

• Työkaverin skidi sai opettajansa uskomaan, ettei Suomessa ole enää läänejä. Käytössä oli vanhentunut kirja!
• Agricolassa tiukkaa asiaa, jossa mahdollisuuksia "kansalaistieteeseen": Laserkeilausaineiston käyttö arkeologiassa  
• Tiedotteesta selvisi, että museoliitto julkaisee vuosittain(?) paperista ja maksullista museoalan puhelinmuistiota. Tämä selittää _paljon_. 

23.1.

• Google käännös suet - tali, mutta ei oikein sovi tähän 1700-luvun kokkausvideoon, jossa sanotaan ettei kyse laardista.  
• Työläisten ruokailu teollistuvassa Suomessa -verkkonäyttely toteutettu Bloggerilla.Aina ei tarvitse olla monimutkainen? 
• Suomi saa ensimmäisen tietokirjaprofessorin | Yle Uutiset | yle.fi 

 24.1.

• Blogilöytö. Aate- ja oppihistoriaa opiskeleva väsää esseetä Suomen kehityksestä 1700-luvulla ja väittää osaavansa ruotsia vain "Hejdå".  
• Talouskoulu nosti tytöt pois kerjuulta | Yle Uutiset | yle.fi
• Yritin löytää Flickr:stä kotikerrostaloni kuvaa. Voisin loppupäivän kommentoida Eiran ja Ullanlinnan rajaa. Sillä olen #nipo.
• .@SLSarkiv on tehnyt arkistopedapaketin lasten kokemuksista viime sodissa. Verkkosivulla pdf:t I Finland ja Till Sverige
• .@Alustalehti tarjoaa #oppimateriaaligate kommentin, mutta ei tägittänyt twiittiä siitä.
• Kajaanin linnassa voi seikkailla virtuaalisesti nykypäivässä ja menneisyydessä. Virtuaalimallin koko n. 107 megatavua
• Kansalliskirjaston päätteillä digitoitujen lehtien haku ei toiminut. Pitkämatkalaista olisl pänninyt. Kun minuakin.

25.1.

• Ilman kirkontornia tässä olisi muutakin haastetta kuin digitoitu painojälki. (Päivä : kuvallinen aikakauslehti 1/1907)  

•  Tässä on sellainen tietopaketointi, ettei dippainssin aivoilla - ainakaan pe-iltapäivänä - aukea

 27.1.

• HS A13 "Luennointi vaatii aivan erilaista panostusta, jos yleisönä on koko maailma." Miksiköhän?

28.1.

• Ilmoittautuminen Fellmanin peltoon tehty.
• Google/surffailu toi eteen vuoden 1900 prinsessamuotia Ruotsista 
• Väitös: "Aatteesta ammatiksi [...] elämä ja toiminta työväenliikkeen järjestöaktiiveina 1900-l alkukymmeninä" 
• Tiedote: Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten
• Taas luennassa Kalelan Making history. Tiivistä on teksti. Kovasti odotan HAik-käsittelyä. Tullee?
• Dekkarissa tyttö vinkuu ratikkaan matkalle yo > linnan juhlat. Ihmettelin. Mutta kyseessä onkin Turku ja 1970.

29.1.

• Olikohan pari vuotta varastoitu osoitelista laiton henkilörekisteri? Pitäisikö osoitepalvelun varoittaa tästä jos pyytää 1+ osoitetietoa?
• FB:ssä näin, että @Museovirasto n blogi päivittyi. Ei siis rss-syöte pelitä.

Kuratoinnista ja lupaavasta tulevaisuudesta

Tiistai-iltana kuuntelin Arkadia-kirjakaupan alakerrassa Lesley Kadishin ajatuksia kuratoinnista. Hän rakensi esityksensä kolmijakoisesti.

Alussa on vanhan kunnon ajan kuraattori, joka keräsi materiaalia museoon. Hän järjesti ja nimesi esineet uudelleen ja yksin päätti mitä laitettiin esille ja miten. Dekontekstualisoiden. Kuraattorilla oli valta ja auktoriteetti kertoa tietoa, muistakin kulttuureista kuin omastaan.

Post-kolonialistisessa hengessä haluttiin antaa valtaa kansalle ja tuoda mukaan useampia kertojia. Kadish nimesi tämän, edelleen käynnissä olevan vaiheen, avoimeksi kuratoinniksi. Sen vaikeutena on yhdistää autoratiivinen ääni ja avoimuus. Yksi ratkaisu on verkko, jossa alkuperäiset materiaalit (digitoituna), voidaan antaa kaikkien käyttöön.

Mutta moisia verkkokokonaisuuksia tekevät muutkin kuin museot ja museoväen harmiksi sana kuratointi on levinnyt englannin kielessä yleisemmäksi hyvän maun mukaisten valintojen tekemiseksi.

Vastapainoksi Kadish tarjosi museoiden tehtäväksi esineiden rekontekstualisoinnintuomalla esinetietokantoihin rikkaampaa informaatiota. Esitetty Powerhouse museumin esimerkki näytti tosi hyvältä.

Kolmantena vaiheena tai näkökulmana Kadish esitti data kuratoinnin. Esimerkit olivat osin tuttuja tai ainakin tutunoloisia taannoisesta Tieto näkyväksi -päivästä. Itselleni useimmat niistä olivat joko visualisointia tai analyysiä enkä oikein hahmottanut yhteyttä kuratointiin.

Eniten innostuin Minnesota Historical Societyn karttaliittymästä, jossa paikkatiedolla voi etsiä karttojen lisäksi dokumentteja, valokuvia ja pienpainatteita! Olisipa meilläkin... Ja voi lähitulevaisuudessa ollakin, sillä lopuksi Kadish kertoi meille, että Museovirasto on rahoittanut Helsinhin, Espoon ja Vantaan kaupunginmuseoiden hanketta luoda vastaava portaali pääkaupunkiseudulle!

Beta-version valmistuminen on aikataulutettu toukokuuhun ja jotain avoimuuttakin oli luvassa. Mutta ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon kuin ruotsalaisten Platsr-sivustossa? No, toivottavasti on sentään avoimuutta organisaatioiden välillä niin, että mukaan saadaan Arkistolaitoksen digitoimat kartat. Ja SLS:n digitoimat Helsinki-kuvat, joista tällä kertaa olisin laittanut esille talvisen kuvan, jota en osaa sijoittaa kartalle. Mutta Flickr temppuilee, niin ei sitten.

Observointia

Viime lauantaina käytyäni kaupunginkirjastossa, Kaisa-talossa ja Kansalliskirjastossa jäi aikaa poiketa lokakuussa avattuun observatorioon, joka on osa Helsingin yliopistomuseota. Mitään erityistä kiinnostusta tähtitieteeseen minulla ei ole eikä museo sitä ehtinyt sytyttää kymmenen minuutin läpikävelylläni. Korkeahkon sisäänpääsymaksun (6 euroa aikuisilta) johdosta suosittelen vain aiheesta kiinnostuneille. Vaikka oli kaunis talo sisältäkin.

Siellä on kerran työskennellyt yksi kokemäkeläinenkin! Kokemäen Kakkulaisten Hyytin isännän poika Johan Henrik (s. 22.5.1819) oli opintojensa jälkeen observatorion amanuenssina vuosina 1843-1847. Varsinaisia kokemäkeläisiä juuria hänellä ei ollut, sillä Iso-Iivarin luettelosta luntaten sekä vanhemmat että isän vanhemmat olivat ulkopaikkakuntalaisia.

Outojen instrumenttien vilaisu kuitenkin avasi aistini niin, että suunnistaessani kohti kotia huomasin mielestäni ensimmäisen kerran lähes kirkon kokoisen komean tiilirakennuksen. Oven vieressä oli koristeena hevosen päät, joten mieleeni juolahti fraasi "kaartin maneesi". Wikipedia kertoi, että olin oikeassa ja tarjosi paremman kuvan kuin kameraani tarttui:

Mutta miksi en ollut sitä aiemmin mukamas nähnyt? Siksi, että Kasarmikatua kulkiessani olen pitänyt silmät enimmäkseen eteenpäin ja nähnyt korkeintaan tämän myöhemmän lisäyksen.

Projekti: Rehbinderintie 16

Vaikuttaako oikealla näkyvä rakennus tutulta? Osaatko kertoa jotain sen historiasta? Oletko joskus ottanut siitä (sisältä/ulkoa) todella upean otoksen, joka toimisi mustavalkoisena pystykuvana pokkarikokoisessa kirjassa? Ota yhteyttä: kaisa.kylakoski [se merkki] gmail.com !

Eli pari vuotta "lepäämässä" ollut talohistoriikkiprojektini (*) on nostettu esille, sillä huomasin ettei tänä vuonna ainoastaan tule täyteen 100 vuotta talon historiaa vaan myöskin 10 vuotta omaa asumistani siellä.

*) Projektin aiemmista vaiheista olen blogissa aikanaan raportoinut kolmen viikon alkupyrähdyksestä ja käynnistä Nordean arkistossa.

Kymmenen prosenttia kirjan sisällöstä pitäisi siis löytyä omasta pääkopastani... Mutta olen myös tammikuun aikana ihmetellyt vanhoja muistiinpanojani ja lähetellyt epätoivoisia sposteja puoleen tusinaan arkistoon. Jahkailun jälkeen sain eilen (vihdoin) postiin kirjeet jäljittämilleni entisille asukkaille. Jossain välissä on nyt sitten (vihdoin) saatava aikaiseksi lomapäivän vietto Elkassa, jossa säilytetään talon rakennuttajan arkistoa.

Projektin parin vuoden lepuuttaminen oli eduksi ainakin sen takia, että Kansalliskirjasto on ehtinyt digitoida enemmän materiaalia. Aikakauslehtien puolelta talohistoriikkia avitti m.m. Rakennustaito, jossa listattiin kaikki Helsingissä 1913 käynnissä olleet rakennustyöt. Erityistä iloa oli Suomen kaupparekisteristä ja julkaisusta Registeringstidning för varumärken. Näissä nimittäin kerrottiin toiminimien muutoksista, joista pääsin täydentämään ymmärrystäni talon omistaneesta Oy Talolasta.

Oy Talola-osumia oli myös Kauppalehden protestilistassa ja ensi tulkintani oli, että yhtiö oli ollut talousvaikeuksissa. Hieman hälyttävästi hakuosumia tuli samasta julkaisusta myös mummoni isän nimellä. Kun pääsin Kansalliskirjastoon availemaan osumia selvisi, että protestilistassa julkaistiin myös rekisteröityjen toiminimien muutoksia eli esim. maalaismeijerin hallituksen jäsenten nimiä. Oy Talola esiintyi myös vuosina 1936-1942 julkaistuissa vahvistetuissa kiinteistökaupoissa, joista voisi olla iloa jollekin kiinteistösijoittajan tutkijalle?

Oy Talola sulautettiin aikanaan Kansallis-Osake-Pankkiin, mutta Nordean arkistosta ei keväällä 2010 löytynyt tietoa siitä milloin osakekanta siirtyi pankille. Edellä mainituista julkaisuista kerätyistä tiedoista selviää, että jo 1914 toimitusjohtajana oli "KOP:n mies". Hallituksen kokoonpanot:

• Perustettaessa 4.9.1913 Bengt Nybom (tj), Samuli Sairio ja P. Sarasto
• 31.3.1914  T. W. Zimmermann (tj), J T Isotupa ja P. Sarasto
• 7.5.1915  T. W. Zimmermann (tj), Kaarlo Kaira ja J T Isotupa [Osakkaat  6.5.1915 Nest L. Eskola 150 osaketta, Samuli Sario 15, P. Sarasto 15 osaketta, JT Isotupa 20 osaketta.]
• 23.5.1917 T.V. Zimmermann (tj) Eero Ilves, J T Isotupa
• 6.9.1918 T. W. Zimmermann (tj), J T Isotupa, Toivo Luutonen
• 5.7.1921 T. W. Zimmermann (tj), Hj. Hultin ja Toivo Luutonen
• 4.10.1921  T. W. Zimmermann (tj), Hj. Hultin ja J. Karlstedt
• 3.5.1932 T. W. Zimmermann (tj) Hj. Hultin ja Walter Marttinen
• 11.6.1935 Walter Marttinen (tj) M. Rissanen ja Yrjö Aalto
• 14.3.1941 Waltter Marttinen (pj ja tj), Matti Schreck ja T Konttinen

Jos Oy Talolasta on jollain erityistä ymmärrystä, niin spostiosoitteeni on siellä ylhäällä...

Taulusta Lappiin

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut: Gabriel Mauritz Waenerberg. Johan Knutsonin maalama muotokuva (Nyblinin mv-valokuva, KKA) on niin daideellinen, että oli pettymys lukea Wikipediasta, että kysessä on (myöhempi) teologian tohtori, joka teki perin kunnollisia ja asiallisia asioita. Mies on päässyt Kansallisbiografiaankin. Sinne on kerätty paljon miehiä, joista en muista koskaan kuulleeni.

Ainoa toivo aasinsillasta johonkin marginaalisempaan ja itseäni kiinnostavampaan on erikoinen sukunimi. Sillä hakemalla Kansalliskirjaston aikakauslehtien puolella tulee esiin Tidskrift för jägare och fiskare 1-2/1908, jossa on juttu Hos herr M. W. Wænerberg på Thule gård i Enare. Kirjoittaja A. W. Granit oli vieraillut Inarissa ja vertasi sen kirkonkylää Vihtiin. Hän kertoi, että M. W. Waenerberg oli tullut Inariin 1878 virkatehtäviin ja ostanut Thulen tilan, jossa nyt oli asunut 30 vuotta. Aiemmin Waenerberg oli merikapteeni, liekö kokemus aavalla merellä auttanut sopeutumaan Lapin mittakaavaan?

Inarin historiaa referoivasta blogitekstissä näkyy etunimet Mauritz Wolmar ja lisätieto

Monien muiden puuhiensa ohella hän harrasti innokkaasti lava-viljelyä. Niinpä Thulen tila sai omasta takaa kurkut ja tomaatit.

Thulen komea kaksikerroksinen päärakennus oli valmistunut edellisen omistajan aikana.  Sanomalehdissä tila näkyy vierailu- ja pysähdyspaikkana. Siellä sattui ja tapahtuikin. Sudet tulivat kiertelemään uimassa olleita naisia ja kerran maa järähti:

Viime kuun 16 p:nä kirjoitetaan Inarista: Tänään k:lo 11 e. pp. kuului kova järähdys Toivoniemen nimismiehenvirkatalossa sekä 1/2 peninkulman päässä siellä olevalla Thulen tilalla. Järähdystä kesti 4 minuuttia: ikkunat tärisivät ja rakennukset vavahtelivat. Se tuli lounaasta päin ja kulki hitaasti koillista ilmansuuntaa kohti. Perunakuopassa sattui juuri silloin olemaan ihmisiä ja suinpäin ryntäsivät he sieltä ulos, vavahdus kun siellä tuntui melkoista kovemmin. Ilma oli lämmin, 14 C. varjossa. Taivas oli ohkaisten pilvien peitossa. Tuuli, joka aikaisemmin oli etelässä, kääntyi vähää ennen maanjäristystä lounaasen ja sitten taas takaisin etelään. Tuulen voima oli kaiken päivää 3; järistyksen aikana vähäistä heikompi. Kuinka laajalle järistys ulottui on vielä tietämätöntä.(Oulun Ilmoituslehti 2.10.1891)

Sääoloista oli tarkka tieto, sillä Thulessa oli Waenerbergin hoitama tarkkailupiste.

Verkon sukutaulun perusteella Mauritzin isä oli Otto Wilhelm Waenerberg eli Lapin mies oli ylläolevan taulun nuorukaisen veljenpoika. Hänestä on edellä mainitussa lehdessä tarjolla kuva, jonka ympärillä on kuvia Thulen tilan rakennuksista. Niissä ei näy vuonna 1902 rakennettu torni eikä tässä koossa paljon muukaan. Mutta vaihteeksi Lapista muutakin kuin poroja ja kotia.

P. S. Vielä toinen poroton ja kodaton näkymä Lapista. Suomen Kuvalehdessä oli 15.1.1873 juttu Pari kesää Ivalonjoella, jota kuvitti alla oleva Nulkkamukan maisema:

Kohdattua

Leikkivä tyttö norjalaisesta joululehdestä Julegodter for Børn vuodelta 1892.

Ari Häyrinen sulatteli Purku-klubin antia.

Aada Lehtinen aloitti teatterikurssin:

Tää meijän ensimmäinen  kokoontuminen olikin siis luento teatterin historiasta. Ja joo sanokaa vaan maailman tylsimmäks ihmiseks, mutta kaks ja puol tuntia kuuntelemmassa luentoa teatterin historiasta oli mun mielestä parasta ajanvietettä aikoihin.

Mari Koistinen luki Peter Englundin Menneisyyden maailmaa ja oppi, että 1600-luvulla moni olisi ennemmin pitänyt vapaata kuin tienannut enemmän.

Raili Mikkanen mietti lähihistoriallisen faktan muokkaamista fiktioksi. Olli Alm mietti avoimuuden ja yksityisyydensuojan ristiriitaa arkistonäkökulmasta. Juha Vuorela kertoi murhasta Isosorvaston mökissä 1869. Kulttuurilehti Akussa Marika Kecskeméti raportoi

Sitten menee jalat alta. Valokuvaaja Stefan Bremer hylkää varman tien, ammattilaiskuvansa, ja puhuu vaikeasta aiheesta. Hän kertoo vastikään edesmenneestä äidistään, Doris Bremeristä, pienviljelijän ja konttoristin tyttärestä.

Marko Leppänen retkeili hylätyn huvilan ja kaivoksen ympärillä. Juha-Matti Granqvist vieraili Lasten kaupungissa eli Sederholmin talon nykytilassa. Kari Hintsala katsasti Forum Marinumin näyttelyt.

Pni palautti mieleen erikoisveron, jonka vuoksi aikanaan Ruotsin laivalta ostettiin pelikortteja. Ja sitten hän kaivoi esiin pankkikirjan.

Petteri Järvinen opasti sähköpostien arkistointiin. David Smith kertoi englanniksi Europeanan blogissa marraskuisesta sessiosta Suomessa.

Ennen ja nyt julkaisi Reijo Solantien, Jesse Keskiahon ja Ilona Pikkasen lectio praecursoriat.

Charlotte Vainio luki (på svenska förstås) Lars Magnussonin kirjaa Sveriges ekonomiska historia, joka paljastui Bernadottelandian historiaksi, jossa oli unohdettu maan historialliset rajat. Jaana luki Marjo Heiskasen kirjan Kollaan kenttäpapin tarina. Tuuve luki Leena Landerin Liekin lapset. Hannu Salmi taustoitti ja esitteli Carl Spittelerin romaanin Turun pommitus. Kirsi Hietanen luki Timo Sandbergin historiallisen poliisiromaanin Mustamäki. Kirjavinkkien Kina luki Laura Kolben ja Anja Kervanto Nevanlinnan esseekokoelman Senaatintori – Suomen sydämessä.

Hevosjuttuja

Kaupungin kadulle kauppapuotin eteen pisähtyi kerran vaunut, joiden edessä oli kaksi aivan huonoa ja laihaa hevoista.
"Ettekö tahdo minua hevoisianne kiinipitämään"? kysyi katupoika ajajalta.
"Ei ne mihinkään mene," vastaisi toinen.
"Ei niin; sen kyllä arvaan, vaan etteivät kaatuisi;" sanoi poika.
(Hämäläinen 8.11.1861)


- "Kattos peijakast' ku' everstill' on uus hevoi'!"
- "Ihla' uus näkyy olevankii, ku' ei o' viel maalattukkaa!"

(Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi 1897)