maanantai 27. kesäkuuta 2022

Osakunnat innostuvat Yleiseen näyttelyyn


Kirjeessä Helsingistä 21.2.1876:

Aineellisella alalla puuhaa Helsinki nykyään kaikin voimin tulevan suvisen näyttelyn toimeen panemista. Kaivopuistossa rakennetaan näyttelyhuonetta suurella innolla, ja seinät ovatkin jo kohonneet melkein valmiiksi. Rakennus tehdään yhteen jatkoon kaivopuistossa olevan ravintolan kanssa niin että viimeiksimainittu jää sen eteläiseen päähän. Jos voi päättää siitä, mitä nyt jo näkee, niin luulisipa tästä tulevan hyvin mukava ja avara näyttely paikka, ainakin niin köyhälle pienelle maalle, kuin Suomi on. 
 
Näytteille pantavia esineitä onkin jo ilmoitettu toista tuhatta, muun muassa panee valtiokin näytteille höyryveturin sekä konduktöri- ja postivaunut, joita par'aikaa tehdään. 
 
Ylioppilaitten kesken puuhataan myöskin saada toimeen jotakin, joka edustaisi eri paikkakuntain kansallisuutta maassamme. Viipurilaisten osakunta on näet, päättänyt toimittaa näyttelyyn Itä-Suomalaisen talonpoikais-tuvan sisustaa, kaluineen päivineen. Tällaisia tuumia kuuluu olevan muissakin osakunnissa. Ainakin Länsi-Suomalaisten kesken on ollut kysymyksenä saada toimeen samanlainen näyttely, jossa edsutettaisiin Satakunnan ja Ahvenanmaan talonpoikais-asuntojen sisustaa. Hyvin toivottavaa olisi, että muutkin osakunnat panisivat toimeen samanlaisia näyttelyitä, sillä olisihan siinä oivallinen tilaisuus tutkia kansamme elämää eri osissa maatamme. (Satakunta 26.2.1876)

Tätä ennen olikin jo julkisesti kerrottu, että Viipurilainen osakunta aikoi "hankkia täydellisen kuvauksen karjalaisesta talonpoikais-tuvasta tarpeineen kaikkineen" (US 11.2.1876)

Pian "Pohjalainen ylioppilas-osakunta on myös ryhtynyt toimeen kansanelämää esittäväin kuvausten hankkimiseksi yleiseen näyttelyyn ja sitä varten Vasabladissa julkaissut kehoituksen tarpeellisten esineitten keräämiseen Pohjanmaalta." (US 6.3.1876) Uudessa Suomettaressa ilmestyi 17.3.1876 sekä Pohjalaisen että Hämäläisen osakunnan avunpyyntö.

Museovirasto, CC BY 4.0
Ainakaan satakuntalaiset eivät hidastelleet. "Länsisuomalainen ylioppilaskunta lähettää näinä päivinä muutamia jäsenistänsä Säkylän ja Köyliön tienoille kokoilemaan aineita sitä kansan elämää esittävää kuvaelmaa varten, jota mainittu osakunta puolestansa aikoo toimittaa yleiseen näyttelyyn." (US 15.3.1876)

Esineiden keruun ohella tutkimuskunta valokuvasi paikallisia pukuineen ja asetelmana, joka aiottiin luoda näyttelyyn. Lisäksi he ikuistivat itsensä: Takarivissä maisteri Fredrik Ignatius Färling, Thorsten Waenerberg ja valokuvauksen hoitanut Johan Jakob Reinberg. Edessä istuu tohtori Henrik August Reinholm.

Pohjalaisen osakunnan retkikunta lähti liikkeelle huhtikuun lopulla jäseninään kandidaatti Zachris Schalin, ylioppilas W. Wegelius ja taiteilija R. V. Åkerbom. Osan matkaa mukana oli myös vaasalainen valokuvaaja Julia Vidgren, jonka vuoden 1876 talonpoikaisotokset Finnassa liittynevät tähän. Schalin kirjoitti matkasta yksityiskohtaisen ja riemastuttavan selostuksen, jonka Toivo Vuorela toimitti julkisuuteen sanomalehdessä Vaasa 27.10.1934 ja 19.10.1935.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Ilmoittautumisaika Yleiseen näyttelyyn päättyi

Ilmoittautumisajan pituus ei ollut ratkaiseva asia näytteillepanoon innostumiseen, kuten Savitaipalelaisen paikalliskirjeen päätöksestä käy ilmi:

Nykyään työskentelevät maanviljelijät mudan ja havujen vetämisellä päivillä ja yön seuduilla tekevät monenlaisia käsitöitä, joihin kuntalaisillamme onkin jonkinlainen kätevyys ja into. Tuleeko sentähden kumminkaan ensikesäiseen näyttelyyn mitään laitetuksi, sillä Helsinki on meikäläisille aivan vähän käytännöllisessä yhteydessä. (US 15.12.1875)

Kuukautta myöhemmin Uudessa Suomettaressa todettiin, että

Ilmoitus-aika päättyy jo huomenna, ja vaikka näinä viimeisinä päivinä on ilmoituksia tullut vähän runsaammassa määrässä, ei niiden yhteinen luku vielä eilen ollut korkeampi kuin noin 800. Luultava on, että useita ilmoituksia vielä tehdään määrä-ajan lopuutuakin; mutta kaikessa sentään näkyy, ettei osan-otto tule olemaan niin yleinen kuin olisi syytä toivoa. Toisin olisi epäilemättä käynyt jos näyttely olisi lykätty tulevaan vuoteen, sillä meidän maassa ei ole totuttu jäniksen selässä ajamaan. (US 14.1.1876)

Lehtihän oli itse alunperin suositellut toista ajankohtaa. Pari viikkoa myöhemmin oli

ilmoittainnut 1,460 näytteillepanijaa, nimittäin 1:sessä luokassa 27, 2:ssa 48, 3:nnessa 85, 4:nnessä 108, 5:nnessä 102, 6:nnessa 109, 7:nnessä 30, 8:nnessa 171, 9:nnessä 30, 10:nnessä 94, 11:nnessä 131, 13:nnessa 92, 13:nnessa 32 ja 14:nnessä 401. 

- Näistä on Uudenmaan läänistä 361, Vaasan 308, Turun ja Porin 193, Hämeenlinnan 185, Viipurin 155, Oulun 108, Mikkelin 76 ja Kuopion läänistä 74. - Lattia-alaa on tilattu yhteensä 45,318 kuutiojalkaa ja seinä-alaa 24,602 kuutiojalkaa. (US 9.2.1876) 

Helmikuun lopussa vihdoin ilmoitettiin, että

Toimikunta on päättänyt ettei ilmoituksia näyttely-esineistä enää vastaan-oteta tulevan maaliskuun 15 päivän jälkeen. Tähän saakka on noin 1,500 ilmoitusta tehty. (US 28.2.1876) 

Muistakin järjestelyistä oli puhe

Moni on arvellut mitenkä tulevana suvena käy oleminen, kun ihmisiä luultavasti tulee kosolta näyttelyyn, mutta onpa tähän tarpeesen jo hankittu vähän varokeinojakin. Huhu tietää kertoa, että seurahuoneen iso sali jaettaisiin pieniin kammioihin näyttelyyn matkustajia varten. Sitä paitsi on näyttelyn johtokunta pyytänyt kaupungilta, saada rakentaa rautatien torille väliaikaisia majoja samaan tarpeesen. Muutenkin täältä suveksi lähtee väkeä pois maaseuduille, erittäinkin oppilaitoksista ja kouluista. (Satakunta 24.3.1876)

Tuolloin asemarakennus oli eri päin ja torin lounaisnurkassa, eli aukeaa tilaa enemmänkin kuin nykyään. (KA. Kaupunkikartat. Detalj-Plan af Helsingfors Stad, Upprättad i öfverenstämmelse med stadens planering och byggnadsart vid ingången af år 1878 [jäljenne näyttelyä varten] (Helsinki Ic* 163))


Majoituksesta torilla ei ole myöhemmin puhetta, mutta painokuva (Museovirasto, CC BY 4.0) esittää toteutunutta ratkaisua Seurahuoneella.


lauantai 25. kesäkuuta 2022

Vuosi ennen Yleisen näyttelyn H-hetkeä

Keväällä 1875 julkaistun programmin mukaan ilmoitukset Yleiseen näyttelyyn näytteille asetettavista esineistä piti lähettää 15.10.1875 mennessä. Pari päivää sitten julkaisemani kymiläisen teksti oli kuitenkin harvinaisuus eli sanomalehdissä ei sanahaulla erotu innostusta tai toimintaa. Muutamilla seuduilla (ja todennäköisesti useammillakin) oli paikallisia koordinaattoreita, jotka julkaisivat muistutuksia lehdissä. Turussa tässä roolissa oli Fredric Rettig ja Kuopiossa kauppaneuvos G. Ranin ja tohtori E. Nylander.

Helsingissä  "Ilmoitus-kaavoja ja programmia" sai maksutta näyttelyn toimistosta ja Frenckellin kirjakaupasta. Näissä ei kuitenkaan palvelu aina toiminut toivottavasti:

Menin yleisen näyttelyn toimisto-huoneesen jotakin tiedustelemaan näyttely-esineitten paikalle saattamisesta. Tapasin siellä erään herrasmiehen, jolta kysyin asiasta. Sain vastauksen: "jag inte höra". Minä kun en tuota ymmärtänyt, kerroin kysymykseni suomenkielellä, kun en muuta osannut. En sen parempaa vastausta saanut; herra mahtoikin kuuro olla, suomenkielelle etenkin.(US 25.2.1876)

Tuo kävijä lienee poikennut Runnipuiston huvilaan n:o 1, jonne toimisto muutti lokakuun 1875 alussa. Huvila tunnetaan paremmin omistajansa Spåren nimellä ja se sijaitsi nykyisen Marmoripalatsin kohdalla.

Carl Adolf Hårdh ottama valokuva
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

"Suomen yleiseen näyttelyyn tulevana kesänä on Viipurissa ilmoittanut kolmekymmentä henkilöä aikovansa lähettää tekeitänsä näytteille" kerrottiin positiivisena uutisena monessa sanomalehdessä lokakuun alussa, mutta muita vastaavia ei sanahakuihin tarttunut. Sen sijaan Tampereen Sanomat raportoi 5.10.1875 edellisenä torstaina pidetystä kokouksesta, johon "saapui ainoastaan tusina miehiä, joista ainoastaan yksi käsityöläismestari, muut tehdasliikkeeseen y.m. kuuluvia.". Suurta intoa näyttelyyn ei siis ollut ja kehoituksiin ryhdyttiin vasta 10 päivää ennen määräaikaa!

Ei siis ollut yllättävää, että "ilmaantuneesta syystä" määräaikaa päätettiin jatkaa. Johtokunta ei kierrellyt sanoissaan:
Koska Helsingissä vuonna 1876 pidettävän teollisuusnäyttelyn ohjelmassa määrätty päivä, jota ennen ilmoitukset osan-otosta näyttelyyn olivat tehtävät, nyt on ohitsemennyt, ja koskei ole ilmoituksia tehty kuin ainoastaan muutamia, on Johtokunta katsonut tarpeelliseksi lykätä määrä-ajan semmoisia ilmoittamisia varten 15:ksi päiväksi Tammikuuta 1876. Pyydetään sen ohessa asian-omaisia näytteille-panijoita etteivät odottaisi nyt määrätyn päivän tulemista, vaan kehoitetaan heitä lähettämään ilmoituksiansa kuta aikaisemmin sitä paremmin. (US 15.10.1875)

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Näyttelypavilijongin rakennusmestari

Eilisessä tekstissä lainaamani rakennusmestarin arvio arkkitehti Höijeristä ei ollut Yleisen näyttelyn rakennuksen urakoineelta rakennusmestari Carl Theodor Wilhelm Heinrich Crollilta, sillä tämä oli kuollut jo vuonna 1894. Miehet kuitenkin ehtivät tehdä yhteistyötä Kaivopuiston jälkeenkin.

Muistokirjoitustensa mukaan Croll oli muuttanut Suomeen 1850-luvulla Beslausta / Saksasta (SWL 30.1.1894, Tekniska föreningens i Finland förhandlingar 1-2/1894)). Tämä "salvumies" vaihtoi Preussin alamaisuuden Suomeen keväällä 1862 (Sanomia Turusta 6.6.1862). Seuraavan vuoden verokalenterissa nimensä kohdalla oli ihan kohtuullinen rahasumma, mutta jo vuotta myöhemmin hän jätti konkurssianomuksen. Piti kaupata m.m. Kallion huvila n:o 37(HD 30.5.1863, HT 3.11.1864, HD 30.11.1864)

Mutta kunnon yrittäjä ei kaadu yhteen konkurssiin. Kesällä 1872 kerrottiin Crollin uudesta huvilasta Siltasaaressa Rieksin tapettitehtaan naapurissa, jonne hän muutti vuoden 1873 alussa. (HD 26.7.1872, 1.2.1873) Verokalenterissakin oli jälleen säällinen luku (Hbl 12.6.1873).

Sanomalehdet eivät kerro Crollin rakennustoiminnasta mitään. Alkuvuodesta 1874 oli liikkeellä huhu, että hänen rakentamansa rakennuksen katto oli romahtanut, mutta tämän Croll julkisesti kiisti. (Morgonbladet 13.1.1874)

Catanin talo, P-Espa 31
Helsingin kaupunginmuseo
Yleisen näyttelyn rakennus oli siis merkittävä askel julkisuuteen ja rakennus mainitaan Crollin muistokirjoituksessakin. Siitä ja lehtijutuista käy ilmi, että Croll oli seuraavalla vuosikymmenellä rakentamassa Kauppatorin Kauppahallia (Nya Pressen 2.6.1888), Höijerin suunnittelemaa Catanin taloa Pohjois-Esplanadille (US 11.1.1889). Vahvistusta väitteelle, että Croll oli rakentamassa Polyteknista koulua ja osaa Sinebrychoffin tehdaskompleksista en löytänyt. 

Croll joutui vielä 1892 tekemään konkurssin, joten pari vuotta myöhemmin tehdyssä perukirjassa ei ole merkittävää omaisuutta. Ilahduttavasti listauksen tekijä on kuitenkin yksilöinyt irtaimistoon kuuluneen akvarellin Theodor Höijerin tekemäksi ja näyttelyyn 1876 liittyväksi. Varsin todennäköisesti se siis esitti miesten yhdessä aikaansaamaa näyttelyrakennusta. (Helsingin raastuvanoikeuden arkisto. Ec:49 Perukirjat 1894 , n:o 10274)

torstai 23. kesäkuuta 2022

Arkkitehdin elämä ennen näyttelypavilijonkia

Yleisen näyttelyn päärakennuksen suunnitellut Carl Theodor Höijer oli Helsingin poikia, hän oli syntynyt kaupungissa 20.2.1843. Isänsä isä oli kuollut Helsingissä toukokuussa 1809, mutta näiden vuosien väliin mahtui sukututkijalle mielenkiintoisia käänteitä.

Höijerin isänisän perukirja, jossa ei ollut yhtään käteistä eikä muutenkaan suuremmin omaisuutta, tehtiin Tukholmassa. Kuolema Helsingissä liittyi varmaankin Suomen sotaan, sillä vainajaa tituleerattiin luutnantiksi. Ainoa lapsensa oli postuumisti 1.9.1809 syntynyt poika Henrik. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:377 s. 211) Henrikin äiti oli aatelista sukua, mutta Geni-profiilissaan mainittujen avioliittojen myötä reippaasti alenevassa säätykierrossa.

Henrik Höijerin Geni-profiilin koristuksena oleva leike kertoo hänen muuttaneen Helsinkiin vuonna 1836, mikä täsmää kirkonkirjan merkintään. (RK 1818-36 s. 158). Mukanaan hän toi vaimonsa ja vuonna 1834 syntyneen Otto-pojan. Ensimmäinen avioliitto päättyi vuonna 1840 vaimon kuolemaan smoolantilaisessa pappilassa. Lapsia oli tässä vaiheessa kolme. Vaimon perukirjassa, jossa Henrikiä kutsutaan peilitehtailijaksi, ei ole mitään kiinteistöä, mutta talouden irtaimisto on rikkaampi kuin Henrikin isän kuollessa 30 vuotta aiemmin. Siihen kuuluu jopa osake Ullanlinnan kylpylästä eikä velkaa ollut juuri yhtään. (HKA 1792) Henrik Höijerin tuotantoa kuvaava mallikirja kuuluu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin.

Viimeistään kaksi vuotta myöhemmin Henrikin äiti muutti Helsinkiin (RK 1836-41 s. 298). Ehkä hänestäkin oli apua lastenhoidossa, mutta kolmen nuoren lapsen kanssa uusi avioliitto oli tavanomainen ratkaisu ja Henrik Höijer sai toiseksi vaimokseen helsinkiläissyntyisen Maria Lovisa Seleniuksen. Tämä synnytti avioliitossa ainakin viisi lasta, joista vanhin oli Carl Theodor, joka oli 13-vuotias äitinsä kuollessa elokuussa 1856. Perhe menetti saman vuoden puolella myös isänäidin. (Kummankaan perukirjaa en onnistunut löytämään.)

Carl Theodorin isä ei kuitenkaan solminut kolmatta avioliittoa vaan talous pärjäsi neljä vuotta ilman emäntää ja sitten oli isännän lähdön aika. Henrik Höijer kuoli 15.10.1860. Lapsiaan oli elossa kuusi ja he kaikki perivät 322 hopeisen rahayksikön arvoisen osuuden. (HKA 4152) 

Henrik Höijerin vanhin poika Otto sai isänsä kuolinvuonna maisterin paperit Helsingin yliopistosta. Hän oli jo ehtinyt julkaista kaksi kirjaa (Bilder ur folklifvet 1. Skildringar ur Nyländska skärgården, Bilder ur folklifvet 2. Nyländska folkegendomlighete), mutta ei jatkanut luovalla uralla. Yhdeksän vuotta nuoremman Carl Theodorin elämässä isän kuolema osuu selvään taitekohtaan, mutta muistokirjoituksesta syyt ja seuraukset eivät käy ilmi.

Läpikäytyään teknillisen realikoulun Helsingissä aikoi hän antautua merimieheksi, mutta luopuikin siitä tuumasta ja antautui rakennusteollisuuden palvelukseen arkkitehti Chievitzin kehoituksesta. Vuosina 1861—62 olikin Höijer sitten arkkitehti Chievitzin oppilaana Turussa. V. 1863 kirjoittautui hän oppilaaksi vapaiden taiteiden akatemiaan Tukholmassa. Sieltä sai hän päästötodistuksen kultamitalin kanssa ja palasi Helsinkiin v. 1865, jossa hän kirjoittautui ylimääräiseksi arkkitehdiksi yleisten rakennusten ylihallitukseen. V. 1872 oli hän kuitenkin pakoitettu kokonaisuudessaan eroamaan ylihallituksen palveluksesta lisääntyneitten yksityisten rakennuspuuhiensa takia. Tästä vuodesta alkoi hänen varsinainen menestyksellinen toimintansa rakennustaiteen palveluksessa, jonka vertaista ei ole tullut yhdenkään muun suomalaisen arkkitehdin osalle. Kokonaiset kaupungin osat Helsingissä todistavat hänen toimintansa laajuutta ja tarmokkuutta. (Rakennustaito 21/1910)

Teksti jatkuu Höijerin merkittävimmillä töillä kuten Ateneum ja Kämp, jotka ajoittuvat 1880-luvulle. Yleisen näyttelyn väliaikainen rakennus on siis uransa alkupuolen työ, vaikka hän jo 1870-luvun keskivaiheilla onkin ollut jo kokenut ja osaava suunnittelija. Muistokirjoituksen kuvaus työtavoistaan mahdollisesti sopii työhön Kaivopuistossakin.
Eräs helsinkiläinen vanhempi rakennusmestari, joka Höijerin johdolla on taloja Helsinkiin rakentanut, kertoi hänestä meille seuraavaan tapaan: Arkkitehti Höijer oli suoraluontoinen mies. Rakennuksilla koetti hän aina toimia siihen suuntaan, ettei vaan urakoitsija joutuisi häviölle. Tästä huolimatta oli hän hyvin vaativainen ja tarkka. Urakoitsijalle olikin hän mieleinen siitä syystä, että mitään paikkaa ei tarvinnut tehdä kahdesti — niinkuin nykyään useinkin on tapana —. Ennenkun hän jonkun erikoiskohdan määräsi tehtäväksi, antoi hän siitä seikkaperäisen piirustuksen, joka näytti olevan tarkan mietinnän luotettava tulos. Sitä seuraamalla ei tarvinnut purkamisia peljätä. Hänen hyviin puoliinsa kuuluivat myöskin ne seikat, että detaljipiirustukset joutuivat aina ajoissa valmiiksi ja että hän itse uutterasti otti osaa työnjohtoon, neuvoi työnjohtajia ja työmiehiäkin. Kävi usein työmaalla, jonnekka hän usein aamusilla ehti ennen muita, siihenkin aikaan kun työt alotettiin jo kello 5 aamulla. Tästä hänen säännöllisyydestään ja valppaudestaan olikin hyvät seuraukset: työt onnistuivat yleensä hyvin; jokainen yksityiskohtakin rakennuksessa tuli huolellisesti tehdyksi ja talon valmistuttua saattoi sekä hän itse, urakoitsija, työnjohtajat ja työmiehetkin jättää sen tyytyväisinä ja hyvällä omallatunnolla talonomistajan huostaan. —

Jac Ahrenbergin kirjoittama laajempi muistokirjoitus, jota tehdessään hänellä oli käytettävissään Höijerin omaelämäkerrallinen teksti, ilmestyi lehdessä Arkitekten 1-2/1911. Höijerin arkkitehtityöstä kertoo myös Eeva Maija Viljon tutkimus Theodor Höijer : en arkitekt under den moderna storstadsarkitekturens genombrottstid i Finland från 1870 till sekelskiftet (1985) 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Rakennustyöt alkoivat Kaivopuistossa

R. W. Åkerblomin mukaan tehty painokuva Kaivohuoneesta
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Usean kuukauden mediahiljaisuuden jälkeen Uusi Suometar raportoi 27.9.1875

Runnipuistossa alkoivat viime vikolla valmistustyöt näyttelyhuonetta varten. Se tulee, kuten tietty, olemaan ajotien oikealla puolella, Runnihuoneen jatkona pohjoiseen päin. Ainoastaan muutamia pieniä puita tarvitsee kaataa. Tulevan lokakuun alussa ruvetaan perustuksen kaivamiseen. Työtä johtaa rakennusmestari Croll.
Näyttelyn pääjohtajaksi on ruvennut A. W. Wahren.

"Runnihuone", jonka kuva on yllä muistutuksena, oli tuolloin sama rakennus kuin nykyäänkin ja samalla paikalla. Wasastjernan kirjassa Helsingfors - tre kulturverk (1948) näkyy rakennusmassan asettuminen nykyisen Puistokadun ja Ison Puistotien nurkkaan Kaivohuoneen ja Pyhän Henrikin kirkon väliin. (Muihin kartassa näkyviin näyttelyyn liittyviin rakennuksiin palataan myöhemmin.)

Toisin kuin nyt, tuolloin "ajotie" päättyi Ullanlinnan kylpylaitokseen.

Sadovnikov Vasili / Ivanov P., 1850-luvun alku
Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Mitä tulee näyttelyrakennuksen pystytykseen, niin lehdissä ilmestyi alkuperäiseen uutiseen korjaus. Rakennusmestari Th. Croll oli ottannut rakennusurakan, mutta työtä johti ja valvoi C. Th. Höijer, jonka piirustusten mukaan sitä tehtiin.

Museovirasto CC BY 4.0
Pääjohtajaksi alkuperäisten toimijoiden ulkopuolelta ilmaantunut A. W. Wahren ei ollut heitä yhtään vähäisempi tekijä vaan Forssan kehräämön ja kutomon perustaja. 

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Yleisen näyttelyn programmi: Näyttelöesineiden luokittaminen

Näyttelystä ostettu sohvapöytä
HKM, CC BY 4.0
Ja mitä kaikkea järjestäjät odottivat näyttelyyn tulevan esille?

Esineet, jotka otetaan vastaan näyttelöön, jaetaan seuraavalla tavalla: 

I Luokka. Ihannetaidetta: 

1 Sarja: Rakennustaidetta 

2 Sarja: Kuvanveistotaidetta 

3 Sarja: Maalaustaidetta. 

II Luokka. Vuoriviljelystä: 

1 Sarja: Malmeja, vuori- ja maalajeja sekä geologillisia karttoja 

2 Sarja: Laitoksia ja kaluja, joita käytetään vuoriviljelyksessä, sekä sulatusuunien malleja ja piirroksia y. m. 

3 Sarja: Harkko- ja valinrautaa, valsattua ja taottua rautaa, terästä sekä muita metalleja.

III Luokka. Metsäviljelystä, Metsästystä ja kalastusta: 

1 Sarja: Metsäntuotteita, niinkuin rakennus- ja veistotyön aineita, lankkuja, lautoja ja kattopäreitä, sysiä y. m. 

2 Sarja: Pihkaa, hartsia, tärpättiä, tervaa, pikiä, potaskaa y. m. 

3 Sarja: Metsästys- ja kalastusneuvoja, veneitä sekä metsästyksen ja kalastuksen tuotteita. Kalojen siittämistä. 

IV Luokka. Maanviljelystä ja Kasvitarhanhoitoa: 

1 Sarja: Jyvä- ja heinälajeja, siemeniä, juurikasveja y. m. 

2 Sarja: Elukkoja, niinkuin nauta-eläimiä, hevosia, lampaita, sikoja ja siipikarjaa 

3 Sarja: Maitotalouden tuotteita; 

4 Sarja: Kasvitarhan tuotteita ja mehiläishoitoa; 

5 Sarja: Maanviljelys-, maitotalous- ja kasvitarha-kaluja sekä malleja ja piirustuksia 

6 Sarja: Teko-lannoitusaineita. 

V Luokka. Masinoita ja asekaluja, Kuljetusneuvoja ja Rakennustaitoa: 

1 Sarja: Väki ja apu-masinoita, käytinneuvoja, masinaosia ja tarpeita 

2 Sarja: Tehtaiden ja työ-masinoita 

3 Sarja: Laivanrakennustaitoa, laivanvarustamista ja meritointa 

4 Sarja: Rautatienrakennusta ja rautatienkalustoa 

5 Sarja: Maantien-, vesi ja siltarakennusta, ajokaluja y. m. 

6 Sarja: Rakennustaitoa, valaistusta, ilmanpuhdistamista ja lämmittämistä (Kakeluunit kuuluvat VII luokkaan); 

7 Sarja: Palonsammutuskaluja; 

8 Sarja: Sotatarpeita. 

Muist. Kuhunkin sarjaan kuuluivat asianomaiset insinöripiirustukset. 

VI Luokka. Teoksia jaloista ja epäjaloista metalleista: 

1 Sarja: Kulta-, hopea-, aluminium- ja juveleeri-teoksia 

2 Sarja: Metalliseos- ja galvanoplastillisia teoksia, kaunistus ja koruteoksia 

3 Sarja: Vaski-, tina-, lyijy- ja taotun raudan teoksia, läkkisepänteoksia y. m. 

4 Sarja: Valinrautateoksia, karkeampia ja hienompia 

5 Sarja: Hienoja takeita ja teoksia teräksestä ylipäänsä; 

6 Sarja: Mustia takeita. 

VII Luokka. Kivi-, Savi- ja Lasiteoksia: 

1 Sarja: Kivenhakkausteoksia, sementtiä ja teoksia siitä 

2 Sarja: Saviteoksia (lasierattuja ja lasieramattomia), fajanssia, porslinia 

3 Sarja: Lasiteoksia. 

VIII Luokka. Kehrättäviä aineita, Nahkoja sekä teoksia niistä, Turkiksia ja Vaatekappaleita: 

1 Sarja: Kaikellaisia lankoja ja kankaita sekä raaka-aineita niihin 

2 Sarja: Nuoranpunousteoksia, tukkeita y. m. 

3 Sarja: Nahkoja sekä teoksia niistä, turkiksia, hansikkaita ja suutarinteoksia 

4 Sarja: Vaatekappaleita silkki-, pumpuli-, villa- ja liinakankaasta y. m.

5 Sarja: Nyörinpunojanteoksia, pitsejä, keinotekoisia kukkaisia, tapisseriompelus- ja hius-teoksia. 

IX Luokka. Paperiteollisuutta: 

1 Sarja: Paperiaineita, paperia ja pahvia 

2 Sarja: Tapetteja, kortteja ja väripaperia 

3 Sarja: Kirjannivojan, kartongi-, portfölji- ja papier maché-teoksia 

4 Sarja: Kirjoitus-, piirustus ja maalaus-tarpeita. 

X Luokka. Puu-, sarvi- ja luuteoksia: 

1 Sarja: Masina- ja rakennus-nikkarin teoksia 

2 Sarja: Huone-kaluja, tapetsieraus- ja koristustöitä 

3 Sarja: Astian- ja vasun-tekijän teoksia 

4 Sarja: Harjantekijän ja kampamaakarin teoksia 

5 Sarja: Korkkiteoksia ja erillaisia teoksia puusta 

6 Sarja: Sateenvarjoja, keppiä, leikkikaluja ja erillaisia sorvausteoksia. 

XI Luokka. Kemiallisia ja Farmaceutillisiä valmistamia, Väriaineita, Ruokaaineita, Juomia: 

1 Sarja: Farmaceutillisiä valmistamia, hajuvesiä, rohtojen alkuaineita ja kemiallista teollisuutta ylipäänsä 

2 Sarja: Sytytys- ja valaistusaineita, öljyjä ja väriaineita, vernissoja, tulitikkuja, kynttilöitä y. m. 

3 Sarja: Jauhoja ja suurimoita 

4 Sarja: Sokeria, siirappia, sokerileipurin ja leipurin tavaroita 

5 Sarja: Säilymään pantuja ja kuivattuja ruoka-aineita, mehuja, liha-, makkarantekijän- ja savustettuja tavaroita 

6 Sarja: Viinin sija-aineita, väkiviina- ja mallasjuomia, ätikkää y. m. 

7 Sarja: Tupakkaa ja valmistamia siitä. 

XII Luokka. Opetustarpeita, Kelloja, Asekaluja (Viimeksi mainittu ruotsiksi Instrumenter!)

1 Sarja: Opetustarpeita ja oppilaiden teoksia; 

2 Sarja: Tuntikelloja ja lennättimiä 

3 Sarja: Matematillisia, astronomillisia, fysikallisia, haavuri- ja lääkintätaidon kaluja ja laitoksia 

4 Sarja: Soitinkaluja. 

XIII Luokka. Graafillista taitoa ja Kuvauksia: 

1 Sarja: Kirjapainoksia, vaski- ja teräspainoksia, stereotypiaa, kivipainosta y. m. 

2 Sarja: Gravöri- ja guillocheriteoksia, puunpiirrosta y. m. 

3 Sarja: Valokuvia, kaunokirjoitusta ja korumaalausta 

4 Sarja: Topografillisia töitä. 

XIV Luokka. Kotiteollisuuden tuotteita.

Ihan on kuin olisi luokitteluinto loppunut kesken?