Pidempi lista lukkarin kirjoituksista

Sain arvosteltavaksi viime vuoden lopulla ilmestyneen kirjan Varkaudet varhaismodernissa Suomessa, jossa olin kaikenlaisia yhteyksiä tutkimusintresseihini. Yksi näistä oli lukkari & sanomalehtikirjoittaja Konstantin Sarlin, jonka tekstejä Sofia Kotilainen hyödynsi luvussa Postinryöwäri ja wäärän rahan tekijä. Talvi-Erkin rikollinen elämäntapa ja 1800-luvun puolivälin maaseudun moraalitalouden synty. Tämä vahvisti Kahden elämän loppu kesällä 1858 -blogijutun yhteydessä syntynyttä  käsitystäni, että Sarlin oli omassa ajassaan poikkeuksellisen kiinnostunut rikoksista kirjoittamisesta. Kävi myös ilmi, että blogitekstin loppuun tekemäni listaus Sarlinin teksteistä oli puutteellinen, sillä lopetin sen ennen aikojaan enkä käyttänyt sanahakuja. Joten uusi yritys:

Viitasaaresta 28. p. Kesäk, Suometar 20.07.1852 no 29; Veljekset metsällä, Suometar 31.08.1852 no 35

Viitasaaresta, Suometar 02.12.1853 no 48; Yö Heilunsaaressa, Viitasaaren pitäjässä, Suometar 16.12.1853 no 50

Viitasaaresta, Suometar 10.03.1854 no 10; Viitasaaresta, Suometar 28.04.1854 no 17; "Ojettu Virsikirja" (Viitasaaresta lähetetty), Suometar 05.05.1854 no 18; Viitasaaresta, Suometar 28.07.1854 no 30; Viitasaaresta, Suometar 13.10.1854 no 41

Viitasaaresta, Suometar 09.03.1855 no 10; Pimeä aurinko, Suometar 03.08.1855 no 31; Viitasaaresta, Suometar 10.08.1855 no 32; Viitasaaresta, Suometar 02.11.1855 no 44; Viitasaaresta, Suometar 16.11.1855 no 46

Viitasaaresta, Suometar 04.04.1856 no 14; Viitasaaresta, Suometar 16.05.1856 no 20; Onnetoin tapaus, Suometar 19.09.1856 no 38; Häpeä sanoa, kipeä kärsiä, Suometar 26.09.1856 no 39

Viitasaaresta, Suometar 06.02.1857 no 6; Kamala tapaus, Suometar 13.02.1857 no 7; Viitasaaresta, Suometar 13.03.1857 no 11; Viitasaaresta, Suometar 21.08.1857 no 33; Muuan sana Kesti- eli Loisväestä keski-Suomessa, Suometar 18.09.1857 no 37

Hirmutapaus Vihtapurolla Heinäkuun 16 p:nä 1858. Suometar 6.8.1858; Terveyden tila & Viitasaaresta, Suometar 22.10.1858 no 42; 

Viitasaaresta, Suometar 08.04.1859 no 14

Viitasaaresta. Suometar 15.2.1861 no 7; Viitasaaresta Maaliskuussa (Ote kirjeestä). Suometar 12.4.1861 no 15; Viitasaaresta Lokakuun lopulla. Suometar 15.11.1861 no 46

Talviasten Erkki. Suometar 10.1.1862 no 2; Polttava kysymys Viitasaaresta. Suometar 29.8.1862; Hätä-huuto Kivijärveltä. Suometar 12.9.1862 no 36; Herra Tohtori W. S. Schildtin "Puolustukseen" Suomettaren 37 N:rossa vähä sauman-riivettä. Suometar 31.10.1862 no 43 & 28.11.1862 no 10

Köyhän vuoden kaljaa! & & Sivu-sananen hra Imm. Rob. W-lle. Suometar 5.1.1863 no 2; Jyväskylästä Toukokuun 30 p. 1863. Suometar 9.6.1863 no 45

Viitasaaressa 1 p. Tammikuuta 1865. Suometar 23.1.1865 no 18; Muuan sana Viitasaaren Sunnuntaikouluista. Koti ja koulu 4/1865;  Epuutus. Koti ja koulu 16/1865; Onko ajanmukainen parannus Metsänhoidolle Suomessa välttämätöin? Suometar 16.3.1865 no 63; Pihtiputaasta. Suometar 19.5.1865 no 115; Viitasaaresta. Suometar 22.5.1865 no 117; Mietteitä sunnuntai-kouluista ja myös hiukan vastinetta. Koti ja koulu 26/1865; Viitasaaresta 19 p. Joulukuuta 1865. Suometar 30.12.1865 no 303

Viitasaaresta. Suometar 22.3.1866 no 24; Matkalla Pohjolasta Helsinkiin. Suometar 16.7.1866 no 57

Suomalaisen Virsikirjan Komitealle Turussa sananen keski Suomesta. Tähti 8.1.1867 no 2 

Vaikeroiminen kansan suusta Keskisuomessa. Kansan lehti 11.1.1868 no 2; Pari sanaa vastineeksi Herra K. Virtaselle. Kansan lehti 1.8.1868 no 31; Ylkämies ja Morsian. Kansan lehti 22.8.1868 no 34

Viitasaaresta 9 p. Huhtikuuta. Kansanlehti 17.4.1869 no 15; Kertomus Viitasaaren kuntahallituksen toimista, synnyttyänsä 16 p. Maalisk. 1868 allanimitettyyn päivään 1869. Kansan lehti 30.10.1869 no 43 & 6.11.1869 no 44

Kasket ja Keski-Suomi. Uusi Suometar 8.12.1871 no 145; Paloviinasta. Uusi Suometar 15.12.1871 no 148

Kiitoksia kiittämästänne "Keskisuomalainenkin". Keski-Suomi 13.1.1872 no 2; Minkätähden kansa ei suosi omaa herttaista Kansakoulua. Keski-Suomi 24.2.1872 no 8

Mietteitä Henrik Kaapriel Porthanin syntymäkummulla, Vapunpäivänä 1873. Suomenlehti 27.5.1873 no 21

"Rautalammin talonmiehelle". Suomenlehti 17.2.1874 no 7

Ankara tulipalo. Keski-Suomi 24.9.1879 no 76; Viime viikkoiset vaiheet, kuukauden kuulumiset I & II. Keski-Suomi 11.10.1879 no 81; III. Keski-Suomi 18.10.1879; Viime kuun kuulumiset; viime viikkoiset vaiheet IV. Keski-Suomi 8.11.1879 no 89; VI. Keski-Suomi 29.11.1879 no 95; VII. Keski-Suomi 6.12.1879 no 97

Kauhea rajuilma. Keski-Suomi 24.9.1881 no 76

Viitasaari Syyskuun 19 p:nä. Keski-Suomi 23.9.1882 no 76

Kaunis lahja kansakoululle. Keski-Suomi 23.2.1884 no 8; Viitasaaresta Toukokuun 12 p. 1884. Sanansaattaja 13/1884; "Keski-Suomen" Toimitukselle. Keski-Suomi 19.7.1884 no 49 

Viitasaarelta Helmikuun 7 p. 1885. Kotimainen lähetys 4/1885; Hirvi & Kauhea petomaisuus & Tulirokko. Keski-Suomi 17.10.1885 no 42

Oma maa mansikka; muu maa mustikka. Oulun lehti 27.10.1886 no 86; Mietelmä. Oulun lehti 3.11.1886 no 88

Säästäkäämme yhteiskunnallisia aarteitamme! Oulun lehti 12.3.1887 no 20; Retki taivaalliseen kotiin. Sanansaattaja 6/1887; Uutta ja vanhaa armon valtakunnasta. Sanansaattaja 11/1887

Helsingin houkutus 1880-luvulla

 Keski-Suomessa julkaistiin 23.9.1884 teksti, joka selvittää joitakin tekijöitä ajan maaltamuutosta.

Kesämatkoillani kävin entisessä kotipitäjäässäni. Siellä tapasin tytön, jonka olen tuntenut jo lapsuutensa ajoilta. Kuultuaan että minulla Helsingissä oli oma talouteni, tarjoutui hän palvelemaan luokseni, ja jos olisin asunut muualla, olisinkin kohta suostunut ottamaan hänet luokseni. Mutta tyttö oli nuori ja kokematon, minä en uskaltanut ottaa häntä suuren kaupungin viettelevään hälinään. Tämän sanoin hänelle suorastaan ja käskin samalla hänen tyytyä oloonsa. Sillä jos kohta kotipaikan tulot ja huvit olivatkin yksinkertaisemmat, niin olivat myöskin vaarat ja menot pienemmät. Mutta tytön silmiin nousivat surun kyyneleet, kun kuuli ettei ollut toivoa pääkaupunkiin päästä. Minua ihmetytti tytön harras halu Helsinkiin, mutta varsin pian sain selityksen siitä.

Huomispäivä oli sunnuntai. Kirkossa näin "konkia" astuvan kolme hienoihin herrasväen vaatteisin puettua naista; pitäjään säätyläisiä eivät olleet, olivat ehkä naapurikunnista, näin arvelin. Mutta olonsa ja käytöksensä ilmaisi jotain outoa, en tiedä mitä! Kirkonmenon jälkeen kysyin vieraita tuttaviltani, ja sain kuulla heidän olleen joitakuita Helsingissä palvelevia tyttösiä jostain naapurikunnasta. — Nyt ymmärsin eilisiltaisen tytön innostusta. Hän oli varmaankin nähnyt Helsingin neitsyet, ja ajatteli itsekseen: noin komeaksi ja herrasmaiseksi voisin minäkin muuttua, kun vaan Helsinkiin pääsisin! — Ahdistus valtasi mieltäni, kun ajattelin tytön vielä viatonta turhamielisyyttä, ja päätin käydä luonansa varoittamassa häntä „ruosteista korukuvaa" haparoimasta. Mutta käyntini oli turha — tyttö ei ollut kotona.

Seuraavana päivänä matkustin Helsinkiin. Tyttö ja hänen matkapuuhansa olivat jo unohtuneet mielestäni, kun eräänä päivänä tapaan hänet kadulla. —

Unioninkatu. HKM

En tietänyt mitä teen, torunko vai tervehdinkö tervetulleeksi. Vihdoin kysyin missä hän palvelee. — Kyyneleet olivat ainoa vastauksensa. Käskin hänet mennä kotiini odottamaan takaisin tuloani. Täällä kertoi hän olleensa kaupungissa jo kaksi viikkoa. Ainoat rahansa olivat kuluneet matkalla, mutta se ei häntä ollut surettanut, hän kun luuli täällä kohta tilaa saavansa ja 15 markkaa kuukausipalkkaa. Mutta tila jäi saamatta ja palkka myös, joka hänen moisilla palvelustytöillä ei olekaan kuin 8 ja 10 markkaa kuukaudelta. vähät vaatteensa oli hän myynyt saadakseen rahaa ylläpidokseen; nyt olivat vaatteet ja rahat mennyttä kalua .. mikä neuvoksi; eipä kumma, jos tyttö itki! Hartaasti pyysi hän minua toimittamaan hänelle palveluspaikkaa, mutta minä tarjosin hänelle rahaa kotimatkalle.

Jos olisitte nähneet sen ilon välähdyksen, joka leimahti hänen silmistään, niin tietäisitte palasiko hän ilomielin kotipaikalleen. — Minulla on tässä vasta saatu kirje pöydälläni, jossa hän lähettää moninkertaiset kiitokset ja siunaukset antamastani matkarahasta.

Strutsi ja lähdekritiikki

Kun kokosin anekdootteja "Tattu" Wigrenin sanomuksista (osa 1 ja osa 2), panttasin yhden, sillä se liittyi minulle rakkaisiin asioihin: Kokemäkeen, tilastoihin ja lähdekritiikkiin. Muun muassa Björneborgs Tidningissä 17.08.1937 julkaistu juttu kuului näin:  

Monta herran vuotta sitten Turusta kotoisin oleva, paljon puhuttu henkikirjoittaja ja suuri humoristi ”Tattu” Wigren toimi vt. kruununnimismiehenä Kokemäellä. Tuohon aikaan oli tapana, että nimismies lähetti vanhan perinteen mukaisesti vuodenvaihteessa lääninhallitukselle tilastotiedot siitä, kuinka monta hevosta, lehmää, lammasta, sikaa ynnä muuta kussakin talossa oli.

Asioiden laidan huolellinen selvittäminen olisi tietysti ollut äärimmäisen aikaavievää ja rasittavaa. Tästä syystä kruununnimismiehet kopioivat yleensä vanhat tiedot edelliseltä vuodelta. Omaperäinen kun oli, Tattu Wigren merkitsi kuitenkin erään maalaistalon tietoihin muun muassa: ”ja lisäksi yksi strutsi!” 

 

Uusi kuvakirja (1889)

 

Seuraavana päivänä Wigren sai Turun lääninhallitukselta virkakirjeen, jossa häneltä vaadittiin kiireellistä selvitystä siitä, mistä strutsia oli ilmestynyt. Mutta ”Tattu” ei jäänyt vastausta velkaa:

”Ilmasta tietenkin”, kuului vastaus, ”kuten kaikki muutkin tilastotiedot.”

Lähdekritiikki maataloustilastojen kohdalla ei toki ole uusi juttu. Maaliskuussa 2012 iloitsin, että oli Maataloustilastoja saatavilla! Nimettömäksi jättäytynyt kommentoi "Hieman epäilyttää, että kaikkien viljojen jyväluku on ihan tasan 6!"

Kuplivan limonaadin myynnistä

Ennestään ovat tuttuja Helsingin virvoitusjuomakioskit ja kahviputkat, mutta Aili Salli Ahde-Kjäldmanin (s. 1892) rikkaassa muistelmakirjassa Kotini vuosisadan lopun Helsingissä (1964) tuli yllätyksenä vastaan 1890-luvun keskivaiheen Esplanadilla limunaadikärryt.

 Joskus pappa vei minut, mikäli minua janotti, suurten punaisten limunaadikärryjen luo juomaan "hallainlimunaadia". Tämä ei tapahtunut usein, silloin vain jos  maammakin oli mukana. [...] Limunaadirattaat näkyivät jo kaukaa ja vain sieltä minä erotinkin koko komeuden. Rattaiden päällä oli joukko tynnyrin muotoisia lasipurkkeja, joissa oli erivärisiä mehuja: punaista mansikka- tai vadelmamehua, oranssin väristä appelsiini-, keltaista sitruuna- ja vihreätä päärynämehua. Purkeissa oli kansi, siinä kolo ja kolosta pisti esiin kuppimaisen mittalusikan varsi. Sillä sitten otettiin minullekin mitallinen "hallainsaftia" ja joukkoon ruiskutettiin jotain poreilevaa vettä, joka juodessa hauskasti kutitti nenää. Mistä se vesi tuli en voinut erottaa, koska nenänpääni enempää kuin silmänikään eivät ulottuneet kärryjen reunan yläpuolelle. Mutta koululainen Lyyli, joka näki ylemmäksi, tiesi kertoa, että se tuli putkesta jotain "hanttaagia", kampea painamalla. Hän kävi myöskin katsomassa kärryjen takana, jossa myyjätär pesi ja kuivasi laseja. Tämä oli siistiä hommaa ja siksi oli limonaadin juominenkin meille sallittua. (s. 29-30)

Suomen teollisuuslehdessä 13/1899 kuvan kanssa esitelty "Yksinkertainen limonaaditehdas" voisi olla samantapainen laite kuin limonaadikärryissä. 

Ahde-Kjäldman selvästi puhuu hiilihapotetusta juomasta. Sellaista on ollut nimellä Limonade-gazeuse myynnissä Turun Kupittaalla jo kesällä 1838 ja Helsingissä keväällä 1847 (Åbo Tidningar 13.6.1838; Helsingfors Tidningar 1.5.1847). Muut varhaisissa sanomalehdissä esiintyneet limonaadit olivat kuplattomia ja varhainen limonaadipulverikin sekoitettiin pelkkään veteen.

Wiborg 7.8.1855

Toisessa ilmoituksessaan viipurilainen kondiittori Sillström kehuu, että limonaadipulveri oli hyvin suosittua Pekingissä! (FAT 8.8.1855). Pian viipurilaisessa lehdessä oli myös kaksi ohjetta limonaadipulverin tekemiseen (Wiborg 21.8.1855). Ja seuraavana kesänä Sillström myi sekä sitruunan, vadelman että mantelin makuista limonaadipulveria (Wiborg 27.6.1856). Viipurissa myytiin myös kuplitettua limonaadia (Wiborg 2.6.1858).

Virvoitusjuomien teollinen tuotanto alkoi 1860-luvulla eikä limonaadin juonti enää rajoittunut eteläisiin kaupunkeihin. Kesällä 1867 Oulussa myytiin kuplivaa limonaadia sekä sitruunan että appelsiinin makuisena (OWS 13.4.1867). Kesällä 1868 tamperelaisesta apteekista sai ostaa pullon kuplaista limonaadia 25 pennillä (1,33 euroa) ja mineraalivesipullot 15 pennillä (0,80 eur) (Tampereen Sanomat 7.7.1868). Porissa hinnat olivat kalliimmat: 40 penniä (2,14 eur) limsapullosta ja 25 penniä mineraalivedestä (Björneborg 26.6.1869). Nurmeksessa paikallista limonaaditehdasta kutsuttiin vesimyllyksi! (US 3.5.1876)

Tehtaat olivat pienimuotoisia ja myös myyntipisteissä tehtiin juomia. Esimerkiksi Kuopiossa: "Selteriveden ja limonaadin valmistuskoneen on h:ra raatimies Dahlström laittanut saunallensa, jotta kylpiät voivat itsiään virkistää raittiilla vedellä. — Hiukan enempi vaan hiilihappoa!" (Tapio 23.11.1878) Pullottomaan juomaan viittaa myös joensuulaisen nöyrä kysymys "Mikähän siihen lienee syynä, että moni limonadin juoja rannalla olevassa kävelimössä heti juotuansa kuuluu tunteneen vatsassansa pahaa katkomista? Olisikohan vika astiain tinaamisessa vaiko juojain vatsoissa?" (Karjalatar 30.8.1878)

Kesällä 1880 kirjoittaja Turusta toteaa, että "kaikki" tuntevat Helsingin kannettavat tai liikuteltavat limonaadi ja mineraalivesimyyntipisteet esplanaadeilla, joten ilmeisesti tämän leikekokoelman teko oli täysin turhaa (HD 17.6.1880).

Moneen kertaan karannut Johan Forsman

Noin vuoden 1755 paikkeilla Eurajoella syntyneen Johan Forsmanin perään kuulutettiin ensimmäistä kertaa Turun lääninkansliasta 20.8.1776. Kuulutustekstin mukaan Johan oli nuoresta iästään huolimatta ehtinyt saamaan varkaudesta pakkotyörangaistuksen Viaporissa, josta hän oli karannut kertaalleen, saatu kiinni ja karannut jälleen. Vapaaalla jalalle varsinaisesti päästyään Johan oli liittynyt keväällä (1776?) armeijaan eli tarkemmin sanottuna leskikuningattaren jalkaväkirykmenttiin. Samassa rykmentissä palvellut Peter Sjörose ilmiantoi sitten Johanin Porin maistraatille sopimattomana ja epäilyttävänä henkilönä. Epäilyksiä vahvisti se, että Johanilla oli hallussaan 111 kuparitaaleria pankkiseteleinä, uusi pari hopeisia kenkäsolkia ja uudet mustat kampavillaiset sukat.  

Porissa Johan vangittiin ja lähetettiin Turkuun. Matkalla hän kuitenkin onnistui elokuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä karkaamaan Nousiaisten nimismieheltä Carl Otto Oseen. Tuolloin Johanilla oli päällään siniset vaatteet, päässään hattu ja jaloissaan valkoiset villasukat. Toisessa jalassa oli saapas ja toisen hän oli jättänyt jälkeensä. 

Vasta maaliskuussa 1777 Johan Forsman saatiin Turun linnaan. Sieltä häntä kuljetettiin käräjille ja heinäkuussa hän sai Huittisissa hirttotuomion. Jo elokuussa hovioikeus oli käsitellyt asian ja lieventänyt tuomion 40 raippapariin, kolmen sunnuntain kirkkorangaistukseen ja 10 vuoden pakkotyöhön Viaporissa.[1]

Läänin kanslian kuulutuksesta 24.9.1777 selviää, että keskimittainen ja tummahiuksinen Johan Forsman oli kuljetettu Huittisiin kärsimään raipaniskut ja suorittaa kirkonrangaistus. Raippojen jälkeen hän onnistui karkaamaan, vaikka oikeassa jalassaan oli kahle. Huittisista Johan suuntasi etelään ja Vampulan Salmenojan kylässä hän varasti Rauvalan isännän luhdista uuden ja pitkän lammasturkin, parin saappaita, kaksi paria villasukkia ja huopahatun. Hän otti nämä heti käyttöön ja jätti omia vaatteitaan luhtiin. 

Tämä karkureissu oli päättynyt, kun Johan oli jälleen 25.10.1777 Turun linnan tutkintavanki. Karkuaikaisia varkauksiaan piti selvitellä useamman pitäjän käräjillä ja Huittisissa Johan sai kesällä 1778 jälleen hirttotuomion. Hovioikeus lievensi sen samaan tapaan kuin aiemmin, mutta nyt pakkotyö Viaporissa  olisi elinikäinen. Tämä tuomio meni vielä kuninkaan eli oikeusrevision tarkasteltavaksi. Syyskuussa Turussa oltiin valmiita lähettämään Johan Viaporiin ja lokakuussa 1778 hän oli Helsingissä odottamassa lyhyttä merimatkaa. [2]

Lähteet eivät kerro uusista karkumatkoista, ennenkuin Johan Forsman elokuussa 1782 pääsi karkaamaan Viaporista. Jo 21.8.1782 hänet oli saatu kiinni ja suljettu Turun linnaan. Häntä oltiin lähettämässä Viaporiin jo syyskuussa, mutta mahdollisesti karkasi matkalla, sillä hän on jälleen Turun linnassa 22.9-25.10.1782 ennen uutta kuljetusta.[3] Helsingin kruununvankilasssa hänestä ei ole kirjausta, joten on mahdollista ettei Johan päätynyt tässä vaiheessa Viaporiin.

Vuoden 1783 lopussa Johan vangittiin Laitilassa ja vietiin Turun linnaan tutkintavankeuteen, jota jälleen vaadittiin useamman pitäjän käräjillä käyntiin. Kesäkuussa 1784 häntä oltiin vihdoin lähettämässä takaisin Viaporiin, mutta ennen lähtöä Johania kaivattiin käräjille Ahvenanmaalle. Vasta elokuussa 1784 hän lähti Turusta kohti Viaporia.[4]

Viaporiin Johan pääsi perille, sillä sieltä hän jälleen karkasi, ilmeisesti alkusyksystä 1785. Tällä kertaa apuna oli vahdikseen määrätty Leskikuningattaren jalkaväkirykmentin sotilas Johan Wallerström, mikä mainitaan Vaasassa 5.12.1785 kirjoitetussa kuulutuksessa. Turussa 4.10.1785 kirjoitetussa kuulutuksessa mainitaan vain Johan Forsman, jonka epäiltiin suuntaavan Turkuun, sillä siellä oleskeli naisystävänsä Maria Hartelin. Molemmissa teksteissä mainitaan Johanille alias Carl Fredrik Berglund sekä kahleet. Turkulaisten mukaan Johanilla oli karatessaan kahleet molemmissa jaloissaan ja vaasalaisten tiedon mukaan kaularauta ja yksi jalkarauta.

Turussa kirjoitettiin uusi kuulutus 26.11.1785 sekä Wallenströmistä että Johan Forsmanista, jonka nyt tienettiin syntyneet Eurajoen kylässä Panus, millä tarkoitettiin kain Paneliaa. Forsman oli ilmeisesti kertaalleen saatu kiinni, sillä hänen kerrottiin karanneen 19.11.1785 kaularaudan ja yhden jalkaraudan kera. Esitettiin myös epäily, että hän hakeutuisi aiempaan tapaansa kotiseudulleen, jossa hänellä oli sukulaisia ja tuttavia.  

Johan tuotiin Helsingin kruununvankilaan tapaninpäivänä 1785 ja vietiin seuraavana päivänä Viaporiin.[5] Josta hän lähti jälleen karkuteilleen 23.6.1786 yhdessä toisen elinkautisvangin kanssa. Etsintäkuulutusten kanssa ei aikailtu vaan Turussa sellainen kirjoitettiin 7.7.1786 ja Vaasassa 13.7.1786. 

Johanin karkutoveri saatiin kiinni ja Turun linnaan jo 8.7.1786 ja Johan liittyi seuraansa 30.7.1786. Lyhyeksi jääneen vapauden aikana Johan ehti varastaa, joten hän oli muutaman kuukauden tutkintavankeudessa ennen kuin lähetettiin lokakuussa Viaporiin.[6]

Johan pääsi karkaamaan joko kuljetuksesta tai Viaporista, sillä varkaussyytteitä useilla Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjillä oli selvitettävänä, kun hän aloitti tutkintavankeuden Turun linnassa joulukuussa 1788. Hovioikeuden päätös syyskuussa 1789 siirsi pakkotyönsä suorituspaikan Viaporista Karlskronaan. [7] Joulukuussa hän oli edennyt Växjöön kruununvankilaan matkallaan Karskronaan [8]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1700 (AID: v567705.b1700, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1740 (AID: v567705.b1740, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 90 (AID: v567705.b90, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 150 (AID: v567705.b150, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 270 (AID: v567705.b270, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 400 (AID: v567705.b400, NAD: SE/RA/1340101);

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 4 (AID: v567711.b4, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 10 (AID: v567711.b10, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 16 (AID: v567711.b16, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 22 (AID: v567711.b22, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 28 (AID: v567711.b28, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 35 (AID: v567711.b35, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 43 (AID: v567711.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 49 (AID: v567711.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 55 (AID: v567711.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 156 (AID: v567711.b156, NAD: SE/RA/1340101)

[3]  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 44 (AID: v567735.b44, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 47 (AID: v567735.b47, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 51 (AID: v567735.b51, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:143 (1783) Bild 68 (AID: v567743.b68, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 70 (AID: v567753.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 110 (AID: v567753.b110, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 160 (AID: v567753.b160, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 200 (AID: v567753.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 250 (AID: v567753.b250, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 300 (AID: v567753.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 370 (AID: v567753.b370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 420 (AID: v567753.b420, NAD: SE/RA/1340101) 

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 1240 (AID: v567760.b1240, NAD: SE/RA/1340101) 

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 680 (AID: v567766.b680, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 730 (AID: v567766.b730, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 610 (AID: v567766.b610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 820 (AID: v567766.b820, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:178 (1788) Bild 860 (AID: v567778a.b860, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 300 (AID: v567784.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 340 (AID: v567784.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 410 (AID: v567784.b410, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 470 (AID: v567784.b470, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 550 (AID: v567784.b550, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 630 (AID: v567784.b630, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 710 (AID: v567784.b710, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 760 (AID: v567784.b760, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 820 (AID: v567784.b820, NAD: SE/RA/1340101)

[8] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:182 (1789) Bild 620 (AID: v567782.b620, NAD: SE/RA/1340101) 

Koulukylpylät?

Selatessani Helen Grayn kesän 1913 Suomen matkaan perustuvaa kirjaa Finland, a little land that is true to itself; a study of Finland under Russia in comparison with the South of the United States (1914) ylläoleva kuva kuvateksteineen pysäytti. Miksi kansakoulussa olisi kylpylaitos? Amerikkalainen on varmaan ymmärtänyt väärin? 

Ehei. Googlen kuvahaulla sain kuvan yhidtettyä Turun Kupittaalle ja sanomalehdistä selvisi lisää.

Jo 4.8.1903 Wiipurissa kysyttiin "Ulkomailla ovat useat kaupungit perustaneet kouluille kylpylaitoksia, joissa lasten tulee kylpeä noin kerta viikossa. Meillä on kaupunkityöläisten lasten puhtaus monessa tapauksessa huonompi kuin maalaisten, sillä maalla kylvetään tiheämpään. Eiköhän sietäisi olla koulukylpylöitä?" Samaa mieltä oltiin Haminan lehdessä 11.1.1912: "Koulukylpylät olisi saatava. Ne antaisivat hyvää esimerkkiä kodeillekin ja herättäisivät vanhempain kunniantuntoakin huolehtia lastensa puhtaudesta vaatetuksen puolesta j. n. e. Puuttuva puhtaus on syynä myös yleiseen hammasruttoon lapsissa."

Kerttulinmäen kansakoulu oli sanomalehtien perusteella Suomen ensimmäinen koulukylpylän toteutus. Vihkiäisjuhlinnan raportoinnissa mainittiin hauskimmaksi nähtävyydeksi "poikain kylpeminen" (Turun Sanomat 20.3.1913)

Suomen urheilulehdessä 2/1914 K. Taskinen kirjoitti Koulu-kylpylöistä korostaen erityisesti niiden merkitystä voimistelutuntien yhteydessä: "Maanviljelyslyseon kylpyhuone, johon mennään suoraan voimistelusalista, sillä erityistä pukuhuonetta ei ole, on 3X2,75 m, pinta-alaltaan, sisältäen 6 tavallista sade-suihkua. Näin ollen mahtuu 6 kerrallaan hyvin kylpemään eikä olekaan suotavaa, että useampia on saman suihkun alla."

Pukuhuoneiden suihkujen yleistymisestä ei löydy hekposti tietoa, mutta koulukylpylöitä oli syksyllä 1915 kolmessa turkulaisessa kansakoulussa: "Niiden kasvattava vaikutus on epäilemättä suuri; ne antavat lapsille puhtaustottumuksia, jotka tavallisesti jäävät pysyväisiksi elämäntavoiksi. Alussa vierastivat lopset jonkun verran koulussa kylpemistä, mutta päästyään korran alkuun eivät he laiminlyö ainoatakaan „kylpytuntia". Koulukylvyillä on ollut hyödyllinen vaikutus m. m. oppilaiden alusvaatteisiin: vanhemmat pitävät ne puhtaampia ja ehjempiä, kun tietävät että lapsi tulee riisuutumaan koulussa." (Uusi Aura 17.10.1915)

Idea koulukylpylöistä oli saatu Ruotsista. 

US 16.6.1925

Jälkikirjoitusta Paul Widemarkista

Mitä tyytyväisempi olen aikaansaannokseen, sitä nopeammin tuntuu selviävän sen puutteet. Kun alkuvuodesta tein Paul Widemarkin teksteistä elämäkertaa, olin tyytyväinen tulokseen. Ja mielestäni oli googlaillutkin yllin kyllin, mutta silti vasta äskettäin osuin verkossa luetteloon, joka paljasti, että Kalevalaseuran vuosikirjassa 57 (Tieteen matkamiehiä, 1977) julkaistu Senni Timosen artikkeli Unohtunut Karjalan kävijä käsitteli Widemarkia. 

Timonen lähti liikkeelle nimimerkillä julkaistuista Karjalan matkakertomuksista, mutta onnistui yhdistämään ne oikeaan mieheen käyttämättä itselleni olennaista sanomalehtihistoriikkiä. Vaikka en itse lukenut näitä Karjala-tekstejä sanasta sanaan huomasin Timosen tapaan, että kertomukset eivät seuranneet kronologiaa. Hän on vertaillut joitakin kuvausjaksoja toisiin lähteisiin ja huomannut Widemarkin plagioineen tai lainanneen toisten kirjoittajien tekstejä. Karjala-tarinoinnin julkaisu Satakunnassa saattoi keskeytyä juuri siksi, että kopiointi havaittiin toimituksessa.

Senni Timonen ei löytänyt käyttämiäni lapsuusmuistelmia, joten hän jäi miettimään "miksi Widemark nuorena lähti kotoaan Länsi-Suomesta Karjalaan palaamatta koskaan takaisin, kertomatta jälkeläisilleen myöhemminkään länsisuomalaisesta taustastaan?" Hän oli haastatellut Widemarkin pojanpoikaa Paavo Pajumaa, jolta oli saanut artikkelissa julkaistun valokuvan sekä käsikirjoituksia nähtäväkseen. 

Vihjeen muuton syystä Timonen paikantaa Widemarkin kuvaukseen Petroskoin vankilasta, jota katsellessa hän "muistaa oman kohtalonsa". Kokoamassani kronologiassa ei ollut vankilan kokoista aukkoa, mutta ehkä jonain päivänä selviää lisää.

Vaikka 1970-luvulla ei ollut käytössä digitoituja sanomalehtiä hakumahdollisuuksineen, Timonen onnistui löytämään kirjoituksia, joihin itse en rajauksillani osunut. Koska "P. V." tuotti ylenmääräisesti osumia, en hakenut kaikista mahdollisista lehdistä ja näin jäi huomaamatta

• P. W. Reisaavainen: Venäjänmaan seuduilta, Aunuksen piirikunnasta huhtikuussa 1872. Sanomia Turusta 17.05.1872 no 20 
• P- W-rk. Reisaavainen: Sortavalasta 14 p. toukok. 1872. Sanomia Turusta 24.05.1872 no 21 
• P. W-rk.: Sortavalasta lokakuun 19. päivänä. Sanomia Turusta 08.11.1872 no 45