Kiertomatkan viimeinen kohde oli Riika, mutta siellä oltiin vain ilta ja aamu, joten ymmärrykseni kaupungista ei suuremmin kohentunut. Onnistuin kuitenkin muutaman mutkan kautta löytämään tieni ruotsalais-suomalaisen seurakunnan käytössä olleeseen kirkkoon vanhassakaupungissa. Kävelin kirjaimellisesti sen ohi, joten kiitokset moderneille suunnistusvälineille eli kännykän karttasovellukselle.
keskiviikko 23. syyskuuta 2026
Tuokio esivanhempien Riiassa
tiistai 22. syyskuuta 2026
Museo, jolla on viesti
Kaunasista ajoimme maaseudun pikkukaupunkiin Šeduva, josta on tullut turistikohde uuden juutalaiskulttuuria esittelevän museon Lost Shetl ansiosta. Suomalainen bussiretki olisi sitä tuskin noteerannut, ellei museon arkkitehti olisi suomalainen, ja museoon tutustumiseen oli aikaa vain tunti. Museon verkkosivuilla vierailuun suositellaan 3-4 tuntia ja ohje kannattaa ottaa tosissaan.
Hätäisessä haravoinnissani ehdin saada käsityksen siitä, mitä vierailun olisi pitänyt olla. Alkuun katsottiin noin vartin video, joka esitti dramatisoituna Šeduvan mennyttä elämää keskittyen yhteen perheeseen.
Keskeiseltä torilta siirryttiin temaattisiin osioihin ja palattiin takaisin. Kunnes edessä oli viimeinen osio, jossa perhe koki saman kohtalon kuin lähes kaikki noin 700 kaupungin juutalaista. Viestiä vahvistettiin silmännäkijöiden haastatteluilla.
Museon viereen oli kerätty juutalaisten hautakiviä symboliseksi kautausmaaksi.
maanantai 21. syyskuuta 2026
Rauniolle rakennettua
Kolmas Vilman alalinnassa auki ollut museo oli Liettuan suurherttuoiden palatsi. Se osoittautui yllättävän isoksi paikaksi, jossa kuulemma yleensä kuljetaan vain yksi kolmesta merkitystä reitistä, mutta ilmaspäivän ansiosta suoritin kaksi ja vähän kolmattakin. Sitkeällä kävelyllä tavoitin lopulta vaihtuvan näyttelyn suhteista Osmaanien valtakuntaan ja pääsin näkemään Wienin piirityksessä olleen teltan. Mutta olin niin tööt, etten enää pystynyt omaksumaan tietoa.
Jossain välissä olin kuitenkin saanut irti museon satojen ja satojen tekstiplanssien joukosta tiedon, että palatsi on 2000-luvun tuotantoa. Sen alla ovat rauniot rakennuksesta, jossa m. m. juhlittiin Katarina Jagellonican ja Juhana-herttuan häät 1562.
Kursorisemmalle ulkomaiselle museokävijälle uusrakennus voi ehkä jäädä huomaamatta, sillä museoon on rakennettu sekä renessanssin että barokin tyylihuoneita.
Uudelleen rakennus kuuluu paikalliseen historiakulttuuriin. Kävimme seuraavana päivänä Trakain linnassa, joka oli vuonna 1822 näyttänyt vähän Kuusiston linnaa komeammalta rauniolta
mutta lähes sadan vuoden uudelleen rakennuksen jälkeen täysin ehjältä linnalta
sunnuntai 20. syyskuuta 2026
Vain valkoista vaatetta?
Vilnan esihistoriallisessa tai arkeologisessa museossa hämmennyin muinaispukujen äärellä. Aivan kuten Suomessa, ne perustuivat pronssin säilyttämiin tekstiilipaloihin. Olivatko ne tosiaan kaikki värittömiä vai eikö väriä oltu yritetty selvittää? Ja mistä oli keksitty malli pipoihin?
Yllä näkyvät vaatteet perustuvat kolmen eri alueen haudan löytöihin (Paragaudis, Gintarai ja Siliunai), jotka on ajoitettu 0-400 jaa.
lauantai 19. syyskuuta 2026
Vilnan museomaratonin aloitus
Kiertomatkan kolmantena päivänä olimme jo Liettuassa ja karkasin Vilnassa omille teilleni. Onneksi tällä kertaa löysin heti aamun aluksi pienoismallin ja pääsin linnan osalta kartalle. Onnekasta oli myös se, että sattui olemaan kuun viimeinen sunnuntai, jolloin kaikki museot olivat ilmaisia. Tämä selvisi minulle vasta jälkikäteen, joten ilmaisuus oli iloinen yllätys joka museossa.
Aloitin kierrokseni alalinnan rakennuksesta Pilininko namas, johon Liettuan kansallismuseo oli melko äskettäin tiivistänyt koko historiansa muutamaan temaattiseen näyttelyyn. Nämä viehättivät museaalisesti ja täyttivät merkittäviä aukkoja tiedoissani.
Ekana kävin läpi systeemin, joka esitteli ulkopuolelta tulleiden ideoiden ja keksintöjen omaksumista Liettuaan. Opin muun muassa, että liettuasta tuli kirjakieli vasta 1500-luvulla, sillä hallinto käytti muita kieliä. Että Liettuassa on tunnistettu 920 esihistoriallista mäkilinnaa. Että katolisten kirkkojen barokkikoristelulla yritettiin taistella reformaatiota. Uskonnonkin olisi suurimmalta osalta laskea ulkopuolelta tulleeksi ideaksi, mutta se sai oman huoneensa.
Yläkerrassa konfliktit oli tiivistetty vielä pienempään tilaan, jossa kerrottiin liettualaisten nousseen Venäjää vastaan sekä 1830-31 että 1863-64. Näiden seurauksena kiellettiin liettuan kieliset painatteet latinlaisilla kirjaimilla, mutta näitä salakuljetettiin Preussista. Puolan osana Liettua oli mukana myös 1794 kansannousussa, jonka ennestään minulle tuttu johtaja Tadeusz Kosciuszko mainittiin yllättävän monta kertaa, sillä häntä nostettiin esiin 1800-luvun alun liettualaisessa romantiikassa.
Seuraavassa huoneessa esiteltiin Liettuan historian 13 käännekohtaa. Osa, kuten "kivestä metalliin" ja neoliittiselle vallankumous tapahtuivat myös Suomen alueella, mutta paljon oli erilaista. Esimerkiksi se, että Liettuan hallitsija Sigismund August (Katarina Jagellonican veli) suoritti vuonna 1557 Volok maareformin, jonka jälkeen talonpojilla ei ollut oikeutta omistaa maata. Maaorjuus päättyi 1861, mutta jätti entiset maaorjat niin huonoon asemaan, että syntyi vuosien 1863-64 kapina.
Kakkoskerroksen toisessa huoneessa esiteltiin Liettuan vaikutusta ulkomailla. Siirtolaisuus Venäjän kaupunkeihin, Yhdysvaltoihin, Englantiin ja Etelä-Afrikkaan alkoi vuonna 1868. Henkilöhistoriaa tuotiin esille kolmannessa kerroksessa muotokuvien kautta.
Alalinnan alueella Kansallismuseon suurimmalta näyttävä rakennus Naujasis arsenalas oli remontissa, joten siirryin esihistorian arkeologian pariin museon osassa Senasis arsenalas.
perjantai 18. syyskuuta 2026
Perspektiivejä Valmierassa
Pari viikkoa sitten olin vaihteeksi ihan tavallisella turistibussimatkalla, joka kulki Viron läpi ja kiersi Latviaa ja Liettuaa. Ensimmäinen iltaruokailumme oli varsin historialllisessa ympäristössä. Varmaankin komeasta Valmieran kartanosta (Valmiermuiža) oli kuitenkin jäljellä vain rippeet, joten istuimme ulkorakennuksen panimoravintolassa.
Yövyimme Valmieran keskustassa. Ennen täyttä pimeyttä ehdin kävellä keskustan 1200-luvun kirkolle ja linnalle, joka häämöttää alla olevan kuvan taustalla.
![]() |
| Septentrionalium Regionum Descrip.1570 |
Toinen seinämaalaus antoi ymmärtää, että 1600-luvulla kaupunki oli ollut linnoitettu.
torstai 17. syyskuuta 2026
Ajan välitystä Turussa
(*) Björneborgs Tidning 05.01.1878 no 2, 09.01.1878 no 3, 12.01.1878 no 4, 16.01.1878 no 5, 19.01.1878 no 6, 23.01.1878 no 7, 26.01.1878 no 8, 30.01.1878 no 9, 02.02.1878 no 10, 06.02.1878 no 11, 09.02.1878 no 12, 13.02.1878 no 13, 16.02.1878 no 14, 20.02.1878 no 15, 23.02.1878 no 16, 27.02.1878 no 17, 06.03.1878 no 19, 09.03.1878 no 20, 13.03.1878 no 21, 16.03.1878 no 22, 27.03.1878 no 25, 30.03.1878 no 26, 03.04.1878 no 27, 06.04.1878 no 28, 10.04.1878 no 29, 20.04.1878 no 32, 24.04.1878 no 33, 01.05.1878 no 35, 29.05.1878 no 43, 29.06.1878 no 52, 27.07.1878 no 60, 31.07.1878 no 61, 03.08.1878 no 62, 23.10.1878 no 85, 30.10.1878 no 87, 20.11.1878 no 93, 23.11.1878 no 94, 30.11.1878 no 96, 04.12.1878 no 97, 11.12.1878 no 99, 18.12.1878 no 101, 21.12.1878 no 102, 28.12.1878 no 103
(**) Suolahti, Eino E.: Turkulaisia koulumuistelmia [Kirja-arvio]. Historiallinen Aikakauskirja, 1/1943, s. 49.
