Keisari Aleksanteri II:n 2.2.1857 antama julistus kertoi, että kristinuskon tulosta Suomeen oli kulunut 700 vuotta ja tämän johdosta järjestettäisiin kiitosjuhla 18.6.1857.[1] Kaikkien historiakuva ei ollut näin yksinkertainen. Viikkoa ennen juhlapäivää julkaistu P. T.:n (ilmeisesti Paavo Tikkanen) pitkä artikkeli Ensimäinen Risti-Retki Suomeen alkoi kappaleilla:
Niinkuin kertomuksessa pyhän Henrikin elämästä ja ihmetöistä, n:roissa 20 ja 21, olemme kokeneet näyttää, ei löydy mitään historiallisesti luotettavaa tietoa kristin-opin ensimäisestä istuttamisesta Suomeen, vaikka meidän täytyy varmana pitää, että pyhä Erik, Ruotsin kuningas, ja autuas eli pyhä Henrik, Upsalan pispa, olivat kristinopin ensimäisiä istuttajia, ja että he toivat sen Suomeen todenmukaisesti vuoden 1157 paikoilla.
Tämän tähden tulee tulevana torstaina eli 18 p. kesäk. yli koko Suomen vietettäväksi yhteinen kiitosja riemujuhla, jolloin Suomen kansa saapi ei ainoastaan sydämellä ja suulla mutta myös avun-annolla pakanain kääntämiseksi osoittaa totista kiitollisuuttansa onnestansa, että se jo 700 vuotta sitte on tullut ensi kerran osalliseksi kristinopin valosta ja sen seurassa kaiken sivistyksen eduista.[2]
Avunannolla pakanain käännyttämiseksi viitattiin siihen, että riemujuhlassa kerättiin kolehti lähetystyöhön. Se mainittiin myös useissa paikalliskirjeissä, joiden ansiosta ensimmäistä kertaa tässä sarjassa kaupunkien sijaan saadaan näkymä maaseudulle.
Mäntyharjulta nimimerkki T. R. oli kertonut, että kolehtia olisi kertynyt enemmän, jos "ei kappalaisemme olisi saarnata paukuttanut kolmatta tuntia, niin että runsaampi osa seurakuntaa rupesi nukahtamaan penkkilöissä ja toiset pakenivat kirkosta ulos, eivätkä enää rohenneet tulla takasi rovastia kuultelemaan".[3] Mäntyharjun kirkkoherra H. J. von Pfaler antoi vastineen: "Sen ajan alla, kuin minä olen ollut kirkkoherrana Mantyharjun seurakunnnassa, ei ole kirkossamme saarnat, tuskin viimeisenä riemujuhlanakaan, kestäneet paljon yli yhden tunnin, ja vielä on seurakuntalaisissani sen verran rakkautta Jumalan sanaan, että saarnan aikana harva liikahtaa sialtansa; sen virkani puolesta todistan.". Toinen paikalla ollut puolestaan ilmoitti, että tilaisuus vietettiin "suurella juhlallisuudella ja että kunnioitettava kappalainen saarnassansa muistutti seurakuntaa riemujuhlan hyvästä tarkoituksesta ja kehoitti muistamaan pakanaparkoja, jotka vielä synkeässä pimeydessä vaeltavat ja joille ei ole vielä evankeliumin kirkkaat säteet paistaneet ja jotka eivät ole yhtään pienintäkään kirjaa kallista Jumalan sanaa nähneet“ j. n. e. [4]
Saarijärvellä
Merkillinen liike ja näkö oli silloin kirkkomme ympärillä. Kirkkomme, joka on joksikin avara, oli kuitenkin niin täynnä kuin suinkin mahtui. Somaa oli nähdä miten innolla rahoja lahjotettiin sikäläiseen haaviin, joka tuli pakanoin kääntämisen avuksi. Pienoiset poika-mulikatki näkyivät säälimätä kaivavan rahojaan, ja heittäen muka haaviin, kehoittivat toisiansa sanoen: "pannaan rahaa pakanain kääntämiseksi! 700 vuotta on sitten kun meidänki esi-isämme ja meidänki maamme tarvitsi tämmöistä apua. Jollei laupeuden ystävät olisi rientäneet meille avuksi, niin omin neuvoimme kentiesi vieläki maataisiin samassa pimeydessä kun ne ihmis-raukat tänäinki makaavat, joiden avittamiseksi nämät meidänki vähäset rahamme tulevat menemään".[5]
Ainakin Tuuloksella oli satsattu kirkon sisätilan koristeluun.
Riemujuhlaa vietettiin täälläkin erinomaisella hartaudella. vanha kirkkomme oli täpötäynnä väkeä ja jokainen, ken vain suinkin voi päästä, kiirehti aamulla varahin tähän riemuvietäntöön herranhuoneessa, joka silloin oli koristettuna kukilla ja kullatuilla paperinsiloilla. Suuriruhtinamme Aleksander 2:sen nimi seisoi suurilla kirjaimilla yhdessä taulussa, muistuttamassa Hänen suurta lempeä rakastettua Suomeansa kohtaan. Toisessa taulussa seisoi sanat: "Kiitos Jumalalle, kunnia keisarille!", kolmannessa: "Kiittäkäät Herraa hänen kansansa!", neljännessä: "Henrik 1157", ja viidennessä: "Luter 1530"; kaikki kullatuilla kirjaimilla m. m. [6]
Hollolasta valitettiin etukäteen ulkopuolisesta kohennuksesta: "Meillä on vielä muutakin maksua muista vuosista, nimittäin korjataan ja maalataan kellotapuli sekä kirkon katto tervataan. Tapuli on arvattu tulevan maksamaan tuhannen hop. ruplan paikoille, joista nousee noin 9 ruplaa manttaalille. Kirkon katto tervataan tavallisella tervarahalla. Nämä työt olis kyllä tarvittu jättää toiseen vuoteen; mutta kuin korkia Esivalta on määrännyt sen suuresti kunnioitettavan riemu-juhlan kesällä vietettäväksi, niin on luonnollista, että kirkot ja kellotapulit laitetaan juhlapukuun." [7]
Seurakunnan köyhyys oli esillä myös juhlasta kerrottaessa: "Pyhät muistot liikuttivat sydämemme riemujuhlana viettäissämme jumalanpalvelusta meidän vanhassa viidensadanvuotisessa kirkossamme. Väen paljous oli niin suuri, etteivät kaikki kirkkoon sopineetkaan; ja rahaa, pakanain kääntämisen avuksi, koottiin kirkossamme 23 rupl. 16 kop. hop. Olisipa taitanut enämpiki karttua, mutta rahasta on tällä haavaa suuri puutos pitäjässämme jossa on paljon köyhiä. Monen miehen on tänä kesänä täytynyt panna viimeisenki kopeekkansa jauhokulin hinnaksi." [8]
Iitissä
...vietimme riemujuhlaa pispa Henrikin muistoksi, kansaa oli paljon kirkossa ja opettajamme julistivat kauniisti kristin opin suurta tarkoitusta ja miten erittäinkin tämä päivä on meille suuresta arvosta, ei ainoastaan muistonsa pyhyyden vuoksi, vaan myös senkin tähden että vietämme tämän hurskaina kristittyinä. Kolehtissa pakanain kääntämiseen tuli 6 rupl. 90 kop., joka kyllä oli vähäsen, ja jota monetkin moittivat, vaan mitäpä siitä, ei se puhuen enenne. vanha sananlasku sanoo parempi vähän kuin ilman, ja saman mekin sanomme. [9]
Mäntsälässä
näimme jo aamulla varhain usioita askeleita kirkolle päin otettavan; ei vielä vanhat harmaapäätkän katsoneet vaivaksi kiiruhtaa Herranhuoneesen, viettämään tätä suurta ja aikojen takaa lähestyvää juhlaa, joka nyt ensi kerran etsei meidän rakasta isänmaatamme; ei, vaan he riensivät eteenpäin — kukatiesi, lisätyillä voimilla — kuulemaan sen uuden, ihanan juhlan terveytyksiä.[10]
Ristiinassa
Vaan eipä tuo pakanuus ole vielä tarkoin lähtenyt, vaikka 700 vuotta on kristin oppia saarnattu, eikä siitä ole toivomistakaan, koska Vapahtaja sanoo: sallikaat ohdakkoet kasvaa nisuin seassa elon aikaan asti; ja niin se valitettavasti on nähtävä joka paikassa, että ohdakkeet valloittaavat suuremman vallan. Niin myös samana juhlapäivänä kuulin miehen, jota yhteisessä puheenparressa sanotaan "Toimellisemmiksi miehiksi," ensin ihmehtelevän kolehtin rahaa paljoksi kun kolehti pakanain kääntämisen avuksi nousi 16 ruplaan 30 kopeekkaan; vähäinen kuitenki todella on tämä lahja, koska sanotaan pitäjässämme olevan ihmisiä kuuteen tuhanteen henkeen. Vaan Herra voipi siunata vähänki lahjan, jos se hyvästä sydämmestä annetaan. — Siitte hän sanoi; "mille lehtorille sitä nyt kerättiin?" Sen hän vissiin sai päähänsä siitä, kuin pappi sanoi että kolehti-haavi tulee kulkemaan kirkon myös lehtarilla (parvilla), joissa ei muuloin ole kuletettu. Vaan kuin siihen sanoin: "eihän ne kellenkään lehtorille anneta; ne mäneevät pakanain kääntämisseuran avuksi," niin siitte hän tuohon vastasi: "no siellä sitte opetetaan pakanaks?" Niin on pimeyden henki saanut pimitetyksi ihmisten sydämmet. Vaikka kuinka valkeus ulkona paistaa, niin ei se auta, kuin se ei saa valistaa sydämmen sisäpuolta. Vaikka kyllä pappimme selvästi ja ankaraasti saarnassa vakuutti tämän kolehdin tarpeellisuudesta, niin näin tietämättömät ovat kuitenki ihmiset. Vaan kuin on tietämätöin oma sielunsa asia, niin eihän sitä paremmin tiedä toisenkaan sielun vaarasta.[11]
Juhlista suurin oli Kokemäellä, jossa oli saatu valmiiksi kappeli Pyhän Henrikin saarhahuoneen ympärille.
Kokemäeltä: Eilän vietettiin täällä riemujuhlaa, jonka pyhitys aljettiin p. papin ja pispan Henrikin muistopatsaan vihkiämisellä seuraavalla tavalla: ensin veisattiin virsi n:o 358, tämän lopetettua piti kontrahtiprovasti ja tähtikunnan jäsen Grönholm sopivan puheen ja päätettiin taas virellä n:o 178: 7, 8. Ennenkuin täältä erittiin antoi vihkiämisen toimittaja konsistoriumin käskystä ja lahjoittamasta Malmin emännälle sangen kaunistetun P. Raamatun palkinnoksi siitä maan osasta, jonka tämä emäntä oli lahjoittanut patsaalle.
Nyt kiiruhti kukin kohdastansa kirkkoon; mutta melkein toinen puoli sai ulkopuolella kirkkoa saarnaa kuunnella, sillä se oli niin täytetty, kun olisi nuijalla lyöty. Ja olikin kansan paljous niin suuri, että harvoin Kokemäellä on nähty: noin 5000 henkeen. Ilmaki suloisuudellansa ja aurinko säteillänsä ilahutti sydämet, niin aina tosin iloittiinki.
Herrasväkeä usioista säännöistä kaupungista ja ulkoseurakunnista ja talonpoikasta kansaa oli pitkin aamua ehtinyt patsaan ohelle; mutta keitä ei ollut, siitä paljon kuulin saneltavan, ja keitä — "pispoja ja pappseja." Sanottiin aina sekin, että koko kirkonmeno soveliaammin olisi ollut pidettävä tämän suloisen ja tälle tilaisuudelle kaunistetun patsaan tykönä, että tämä mainion suuri kansan paljous vielä kerran samasta sijasta selkiän taivaan alla olisi saanut kuulla armon sanaa, kun että kirkossa ahdistettaa ja heidytettää. [12]
[1] Samling af placater, förordningar, manifester och påbud, samt andre allmänna handlingar 16. 1856-1857. 1862, 294-296; Suomen Julkisia Sanomia 23.02.1857 no 15
[2] Suometar 12.06.1857 no 23
[11] Sanan-Lennätin 17.10.1857 no 42
[3] Suometar 14.08.1857 no 32
[4] Suometar 11.09.1857 no 36
[5] Sanan-Lennätin 22.08.1857 no 34
[6] Suometar 07.08.1857 no 31
[7]Suometar 15.05.1857 no 19
[8] Suomen Julkisia Sanomia 06.08.1857 no 58
[9] Suomen Julkisia Sanomia 09.07.1857 no 50
[10] Suomen Julkisia Sanomia 23.07.1857 no 54
[12] Sanomia Turusta 30.06.1857 no 26
.jpg)
nk.jpg)
