Mistä "ennen vanhaan" kaupungissa ostettiin elintarvikkeet? Olen aina ajatellut, että torilta ja kansoittanut jokaisen kaupungin ja vuosisadan aukiot samanlaisin kojuin kuin Helsingin Kauppatorin 1900-luvun alun valokuvissa. Mielikuvassani maalaiset "tietenkin" veivät kuormansa torille.
Heräsin ajatuksen virheellisyyteen vasta kun luin Kotiseudusta 14/1900 J. M. M. T.: lyhyen kirjoituksen Mitenkä Raahessa ennen aikaan tultiin toimeen ilman paikallista sanomalehteä. Sen loppukappale kuuluu
Torikauppaa ei Raahessa tietysti ollut 1800-luvun puolivälissä, eipä edes 1870--luvullakaan, vaan maalaiset tavaroineen ajoivat kaupungin katuja tai pysähtyivät jollekin pihalle, jolloin talon emäntä lähetti tutuilleen sanan marja- tai lohikuorman saapumisesta, mistä tieto levisi kuin kulovalkea. — Kalat ostettiin rannasta, jonne rouvat lähettivät palvelustyttönsä koreaksi maalattu kaukalo kädessä vartomaan kalastajain saapumista ja suoraa veneestä ostamaan kalaa. — Tuoretta lihaa taas saatiin sillä tapaa että teurastaja lähetti sanan kaupungin rouville milloin tuoretta lihaa oli.
Tilanne tietenkin riippui kaupungista ja sen koosta. Kuopiosta kirjoitettiin Suomettareen 11.7.1856 torikauppaa edeltäneestä käytännöstä:
Näihin asti on täällä maakunta, erittäinki lauvantai-iltoina ja pyhä-aamuina, käynyt kartanosta kartanoon kaupiten tavaroitansa kaupunkilaisille. Jokainen arvaa, miten hankala tämä tapa on ollut sekä maakunnalle että kaupunkilaisille niin hintain epätasaisuuden kuin erittäinki tavarain saamisen puolesta.
ja Suomettareen 25.7.1856 muutoksesta:
Saatiinpa muuan kuukaus takaperin tuo jo kauvan toivottu torikauppakin käyntiin. Tätä asiata varten tasoittivat kaupunkilaiset yhdestä tuumin Tuhkaniemi-nimisen rannan ranta-toriksi, jossa Kallaveden takaa tulevat maantavaran tuojat saavat myydä tavaratansa. Lukiotori eli vanhalla nimellä hevois-tori on määrätty maata myöten ja Savilahden puolelta tuleville tavaran myyjille. Nämät kaksi toria on niin muodoin niin myyjille kuin ostajillekin vapaassa vallassa, mutta elkään mainitun tavaran kauppa enää tapahtuko muualla, jos tahdotaan välttää 3 kolikan sakon maksoa.
Torikaupan järjestyksestä 1800-luvun puolivälissä kertoo oululaisen kirjoitus Oulun Wiikko-Sanomissa 30.7.1859:
Muissa kaupungeissa pidetään tarkka vaari että järjestystä ei puutu kauppatorillakaan. Niin näemme Helsingin kauppatorillakin, jossa niin suuri liike ja väen paljous on, poliisin tarkasti katselevan että kukin tavaralaji on erityisellä paikallansa, jyväkuormat yhdessä, lihat toisessa paikassa, ja se sillä järjestyksellä että kuormat ovat vierekkäin, hevoset yhtäänne käännetyt, ja kunkin tavara-jonon välissä kapeita polkuja. Sillä lailla on helppo löytää mitä hakee, kulku on vapaa eikä toinen ole toisensa tiellä. Mutta kuinka toisin se ei näytä Oulun torilla jonakuna talvisena päivänä, jolloin se kauppa on virkein. Valtatie menee juuri torin poikki, ja hyvä on jos taluttelemalla, sivuttelemalla ja huutamalla viimen pääsee sen väki- ja kuorma-kihermän läpi ehjänä. Kaikki on sikin sokin: kuorma siellä, kuorma täällä, hevoset ristiin rastiin kuormien edessä, vieressä ja päälläkin, että on hengen vaarassa siellä tavaroita kysyessä ja etsiessä.
Jyväskylässä sen sijaan (Koti ja koulu : sanomia lasten kasvattajille 18/1864 )
Tavallista jokapäivästä torikauppaa ei näet vielä meillä ole nimeksikään. Mitä vähän maanmiehillä ruoka-ainetta ja muuta on myytävätä sitä hän talosta taloon käy tarjoelemassa, mutta torille tuskin pysähtyy kuorminensa edes markkinoinakaan, muista ajoista ei puhumistakaan. Monelle kaupunkilaiselle, joka on onnistunut vetämään ruokakaupan luoksensa, onkin tuo kotona kaupitseminen varsin mielenmukainen, sillä täten aina etu kynnessä pääsee tuotteita valitsemaan ja saattaa vielä voitolla tarita tarvetta toisillenkin.
