1) Vuosia sitten jaoin pilakuvan Espoossa kielikiistan takia piikkilangalla aidatusta koulusta, mutta Helsingin kaiun 25.1.1908 realistiset piirrokset pysäyttivät pahemmin.
2) Väikkäriä tehdessä melkein menin halpaan, mutta Seurassa 10/1938 alkanut jatkoromaani Aikoja entisiä--- Nuoren tytön Helsingin-matka 75 vuotta sitten hänen oman päiväkirjansa kertomana herätti oitis epäilyksiä sekä tyylin että detaljien puolesta. Niin mielelläni kuin olisin sitä aitona lukenut. Siltä varalta, että olen väärässä toiseen suuntaan, muistiin löytämäni osat: 11/1938, 12/1938, 13/1938, 14/1938 ja 15/1938.
3) Vanhemmalla fiktiolla on edelleen lähdearvoa silmissäni. Hakiessani matoisia juustoja osuin opettavaisiin tarinoihin Oulun Viikko-sanomissa 17.10.1857. Toisessa neuvottiin vaimon valintaa esimerkillä
Yksi otti juustoa, jonka syrjä oli likaista ja söi sen siivoamatta. Hyi, ajatteli komisarius, tuo on siivotoin tytär elämässään! Toinen leikkasi juustoa ja otti likasen syrjän pois mutta leikkasi juustoa paksulta lian kanssa. — Tuo mahtaa olla siistimpi, mutta kun leikkasi noin paljo juustoa syrjän kanssa pois niin se mahtaa olla hauska, ajatteli taas komisarius syödessään. Tulipa juusto kolmannelle, tämä leikkasi siitä palasen; mutta kaapi palasesta lian pois hyvin tarkkaan. ajatteli komisarius, tuopa saattaa olla sekä siisti että tarkka, ja kohta rakastui tyttäreen.
Toisessa puolestaan varoitettiin turhamaisuudesta ja muiden ulkomuodon haukkumisesta. Tarinassa "tuli sivulta tulevalta tieltä mies, taluttain kontioa (karhua), josta hevoinen säikähti, alkoi laukata ja poikkesi tieltä syrjään, jossa rattaat kaatuivat". Vastaavan kohtauksen löysin sekä faktana että fiktiona kerätessäni tietoja karhujen kuljetuksesta.
 |
| Helsingin kaiku 23.9.1911 |
4) Juuri kun
edellisissä täydennysosissa esitin varhaisen rakennetun liukumäen, niin tuli vastaan toinenkin. Tämä aikaistaa kuivan liukumäen Helsingissä
vuodesta 1920 vuoteen 1911, jolloin lastenpäivillä oli "Mäki, jota laskettiin matoilla".
Selvitellessäni varhaisimpia Lasten päiviä Helsingissä, vastaavaa ei mainittu.
5) Ilokseni löysin lokakuussa 2018 julkaisemani tekstin Nanguroshi (myöh. Eva Maria) Leila Koivusen artikkelin The ‘First Fruit’ of Owambo: The Public Story of Nanguroshi/Eva Maria in the Promotion of Finnish Mission Work lähdeluettelosta tuoreessa kirjassa Colonial Aspects of Finnish-Namibian Relations, 1870–1990. Cultural Change, Endurance and Resistance.
6) AES-projektin aloittelun puitteissa muistelin saksalaista Gottleben-tutkijaa, joka oli yli vuosikymmen sitten sitä mieltä, että parilla kirjaimella eronnut kirjoitusasu tarkoitti nimien eroa. Hän oli päässyt tästä eteenpäin ja kertoo nyt verkkosivuillaan, että sukunimellä ei ole mitään tekemistä jumalan kanssa, kuten olen aina suoraviivaisesti kuvitellut. Nimitutkijoihin vedoten hän kertoo sukunimen juontuvan paikannimestä, joka puolestaan rakentuu henkilönimestä ja elämiseen/asumiseen viittaavasta lopusta. Näin ollen 1300-luvulta alkaen keräämänsä Gottlebenit eivät ole välttämättä sukua keskenään eivätkä myöskään varmasti samasta paikasta, sillä niitäkin on tarjolla useampia.
