Pääsiäislehtikierrätys

Neljä vuotta sitten julkaisin pääsiäisenä otteita vanhoista pääsiäislehdistä. Kierrätyksen kierrätyksenä:

• Pääsiäislehtiä 1/5
• Pääsiäislehtiä 2/5
• Pääsiäislehtiä 3/5
• Pääsiäislehtiä 4/5
• Pääsiäislehtiä 5/5

Huomenna sitten otteita äskettäin verkkoon avatuista 1910-luvun pääsiäislehdistä.

Kuvitus: Nasjonalbiblioteket, National Library of Ireland, Nasjonalbiblioteket 

Paikallishistoriaa etäältä eli Länna Roslagenissa

Petter Sund -kirjoituksistani on ehkä käynyt ilmi se, että on erinomaisen hauskaa tutkia menneisyyden henkilöä, joka on elänyt itselle tutussa maisemassa. Olen päässyt katselemaan tonttejaan ja kulkemaan teillään. (Ja joku päivä ryhdistäydyn ja kävelen keskustasta Tuomarinkylään.)

Hauskaa ja onnekasta on myös se, että sain selville Petterin lapsuudenkodin ja isonvihan pakopaikan eli Mörtsundan tilan Lännassa. Mutta vaikka se on vain noin tunnin automatkan päässä Tukholmasta, alkaa näyttää siltä, etten saa aikaiseksi retkeä paikan päälle.

Karttapohjana Cohrs' atlas över Sverige

Miten sitten saada otetta Lännasta, josta ei ole kirjoitettu paikallishistoriaa suomalaiseen tapaan? Vuonna 1850 julkaistu Beskrifning öfver Stockholms län ei parilla Länna-sivullaan sukututkimustani taustoita.

Roslagenin alueesta on joitakin kirjoja, mutta näkemissäni vanhoista ajoista käsitellään lähinnä venäläisten laivastohyökkäys kesällä 1719, joka tietenkin onkin tutkimukselleni oleellinen. Tuolloin tuhoutui Lännaa lähinnä ollut kaupunki Norrtälje, jossa Petterin on jonkun kerran täytynyt käydä. Kaupunki näytti 1600-luvun lopulla tältä.

Suecia.kb.se

Wikipediasta saan Lännasta perustiedot, joista voi kiinnittää huomita esimerkiksi itärajalla kulkevaan laivaväylään kohti Tukholmaa. Joku verkkohaku osui digitoituun kirjan lukuun (?) Allmogeresor enligt bondedagböcker (pdf). Siitä selvisi, että Lännan Grovsta-kylässä (jossa Petterin Sara-sisko oli yhden talon emäntänä) oli pidetty muistiinpanokirjaa vuosina 1777-1829. Tuolloin Tukholman reissuja oli tehty keskimäärin 5 vuodessa. On siis täysin mahdollista ja todennäköistä, että Petter käytti (oikeuslähteiden mukaan) ostamaansa kuuttia joskus Tukholmassa käyntiin.

Karttapohjana Charta Öfwer Upland Och Söder Törn Med Kongl Maj:ts nådigste Privilegio Utgifven af Des Landtmäterj Contoir. Universitetsbiblioteket, Lunds universitet. CC BY-NC-ND 2.5 SE
(HUPS! Rikoin lisenssiä tekemällä muokkauksia. Jään odottamaan seurauksia.)

Tukholmaan päästiin toki tietä, joka näkyy karttaotteessa. Verkkohakuni osui kevyehköön, mutta asialliseen inventointiraporttiin, jonka linkki sittemmin kuoli. Lännaan tultiin Tukholmasta samaa postitietä, joka Grisslehamin ja Ahvenanmaan kautta kulki Suomeen. Tie pidettiin siis hyvässä kunnossa ja postiaikatauluista saan käsitystä matka-ajasta.

Lännan kohdalla ollut kestikievari on kuvattu sata vuotta Petterin ajan jälkeen. (Kuva löytyi ruotsalaisesta Alvin-portaalista, jossa ainakin tällä hetkellä lukee "All digitized materials in Alvin may be downloaded and used freely!")

Bergshammars Gästgifvaregård i Länna Socken.
Uppsala universitetsbibliotek urn:nbn:se:alvin:portal:record-91745

Lännan kirkko oli kuvattuna Wikipedian pitäjäsivulla, mutta sillä on omakin sivunsa.

August Schagerströmin valokuva Lännan kirkosta 1910-luvulla. KMB/RAÄ

Ulkoa varsin karun näköisen keskiaikaisen kivikirkon sisustuksesta on kuvia sekä Riksantikvarieämbetetin Kulturmiljöbild-kokoelmassa että Historiska museetin kokoelmatietokannassa.

Anställd vid SHM SHM

Kastettiinkohan Petter tämän upean hökötyksen äärellä? Kirkon sisustuksen lisäksi saan käsityksen myös Petterin tunteman kirkkoherran ulkonäöstä!

Magnus Gåsen muotokuva. KMB/RAÄ 

Olen kylläkin annettujen metatietojen armoilla ja epäilyksiä herättää se, että Lännan vuonna 1732 kuolleen kirkkoherran nimi oli Nils eikä Magnus. Tämä ei ollut ainoa fiba KMB:n tiedoissa, valitettavasti.

Näytti kirkkoherra miltä hyvänsä niin hänen puinen pappilansa on edelleen olemassa! Ja seisoi jo isovihan aikaan eli kuuluu Petterin maailmaan. Valitettavasti verkon kuvauksista on vaikea saada tolkkua siitä kumpi pihapiirin rakennus on kumpi.

Alf Nordström 1964. Stockholms läns museum AN-02700. CC BY-ND-NC

Pappilaan Petterillä oli varmasti asiaa, mutta entä säätyläisten omistamaan linnaan? Ainakin hänen on täytynyt joskus nähdä se ulkopuolelta.

Carl Gustaf Rosenberg. KMB/RAÄ

Itse Mörtsundan saa Petterin aikaisille kartoille Lantmäterietin sivuilla, jos tietokoneen selaimessa on sopivat lisäkkeet. Suureksi ilokseni tila on edelleen olemassa ja nykyinen isäntäväki jakaa Instagramissa kuvia, joiden ansiosta mielikuvani paikasta on hyvin aurinkoinen. (Lähistöllä on toinenkin Mörtsunda, joten ihan kartasta katsoin, että tämä valokuvattu oli Lännassa.)

Sata vuotta Petterin aikaa myöhemmin naapurikylästä tallennettiin tämä tunnelmakuva.

Mora i Länna Socken : Tecknadt efter naturen af A F Cederholm 1814.
Uppsala universitetsbibliotek urn:nbn:se:alvin:portal:record-94232

Lännan kotiseutuyhdistys on aivan äskettäin julkaissut kirjan Mörtsundasta ja Moran kylästä. En ole vielä sortunut sitä tilaamaan. Mutta sain yhteyden paikalliseen historiaharrastajaan, joka kertoi m.m. Mörtsundasta äskettäin löytyneestä muistiinpanovihosta vuosilta 1719-1739! Valitettavasti sen kannessa oli aivan tuntematon nimi, joten se lienee kulkeutunut taloon myöhempien omistajien mukana.

Maaliskuun loppu ja puolet huhtikuusta

24.3.

• Sutinen määrittelee Saarijärven Paavon "romantisoiduksi juntiksi" (s. 103). Ei minusta osuvaa.

25.3.

• Lopulliseksi tarkoitettu ratkaisu tämäkin.

30.3.

• Ajateltu ihan loppuun asti? #Tukholma

31.3.

• Arkisto suolakaivoksessa on aika jännä.

5.4.

• Kokemäkeläinen kansanviisaus tekee paluun. Lähteenä Kotuksen sananparsikortit, joiden läpikäynti jäi kesken.

• #Kokemäki

7.4.

• Arkeologien kanssa kahvitauolla. Katselevat kännykästä luurankojen kuvia.
• Vaikea suhtautua vakavasti lapinraunioihin, jotka nimetty Piikinperse A, B ja C.

10.4.

• Riku Kauhanen pitää uutta esihistorian näyttelyä Kansallismuseossa hävettävänä
• Esihistorian näyttelyn @NatMuseum_FI virheistä tuttavalta: Antrean verkon karttapallukka liian lännessä eli nykyisen Suomen puolella.
• [Ei saatetekstiä]

• Finnan datalla on rakennettu automaattinen asiasanoittaja anniF. Pelitti parin testin perusteella melko hyvin.
• Tarjolla "Mielenkiintoinen jalkapallopeli" vuodelta 1900
• Jännityksen (?) ystäville Merisotapeli vuodelta 1933
• Helsingin pelin laudan 3. painoksessa on väriä. @NatLibFi ajoittaa kokonaisuuden vuoteen 1904

11.4.

• Daniel Defoen muotoilu opetuksesta, joka Suomessa usein esitetään virtsaamisena pakkasessa.

12.4.

• Neljä arkeologia arvioi esihistorianäyttelyn

14.4.

• Ilkivallantekijät purkaneet 800-vuotiasta Kuusiston linnaa

Karamellihistoriaa vuodelta 1911

Jostain syystä, joka tietenkin pitäisi selvittää, jos tämä olisi muuta kuin hutkimus, Fazer ei rekisteröinyt karamellikääreitään vuosina 1904-1909 (perustuen tekstihaun tuloksiin lehdessä Registeringstidning för varumärken). Rekisteröinnit alkoivat uudelleen vuoden 1910 (n:o 429) lopussa. Nam-nam ehkä vastasi nimeään. Tekstimainos lehdessä Helsingfors - Hangö no 1/1911 antaa ymmärtää, että tämä karamelli juhlisti Nyländska Jaktklubbenin 50-vuotisjuhlaa, vaikka kuva-aiheessa ei siihen mikään kyllä viittaa.

Vuoden 1911 uutuuksia olivat Girl-scout (kermakaramelli), Boy-scout (suklakaramelli), Grillage (mantelikaramelli) ja Menthe (piparminttukaramelli), joita mainostettiin vappulehdessä Fösta Maj, ja joiden ulkonäkö oli rekisteröity numerossa 435. Grillage on näistä ainoa, jonka toivoisin näkeväni väreissäkin.

Lisäys 18.4.2017: Frenckellin kirjapainon arkistosta (ELKA) löytyi tämä kappale

Partioliike oli perustettu vuonna 1907 ja "Ensimmäistä suomalaista lippukuntaa ei osata varmuudella sanoa, sillä lippukuntia syntyi 1910–1911 kuin sieniä sateella." Fazer oli siis poiminut muodikkaan termin karamelliensa nimeksi. (Partiokaramellit saivat tekstimainontaa Fyrenissä 14-15/1911 ja Tuulispäässä 13/1911. Jatkossa samaa näkyvyyttä jaettiin muillekin Fazerin uutuuksille.)

Olivatko Sioux, Kairo ja Napoleon (n:o 448) myös jotenkin ajankohtaisia? Syksyllä 1911 elokuvateattereissa pyörinyt Sivistyksen takalistoilla tai Paul Hester ja Sioux-intiaanipäällikön tytär tuskin selittää valintaa. Mutta edellisenä vuonna oli ollut ohjelmassa Comata. Draama Sioux-intiaanien keskuudesta eli nimi oli jotenkin tuttu.

Napoleonista on vuosien 1910 ja 1911 sanomalehdissä satoja juttuja, mutta pintapuolinen tarkastelu ei selvennä miksi mies kiinnosti. Ehkä muistelua sata vuotta aiemmasta ajasta.

Viimeiset vuoden 1911 rekisteröinnit ovat (n:o 459) Marokko ja Mokka. Ainakin edellinen on esillä ajan ulkomaan uutisissa. Mutta uutisten sijaan kääre on visuaalisesti saanut vahvoja vaikutteita Egyptistä.

Lisäys 18.4.2017: Frenckellin kirjapainon arkistosta (ELKA) löytyi tämä kappale

Entisajan kihlauksia

Muutamaan kertaan mainitsemani Edvard Berghin En skvallerkrönika från Helsingfors 1855 (Människor och minnen. Personliga hågkomster och släkthistoriska skildringar VI ) alkaa pitkällä luettelolla kihlauksia, joita Bergh kutsuukin ajan epidemiaksi lokakuussa 1855.

Tuntematta ihmisiä heistä tehdyt huomiot ovat varsin kryptisiä. Alexander Brunow oli todennut, että Natta Kavaleffin kihlaus luutnantti Blidbergin kanssa oli kuin "venäläisen laskiaisen vieton keskelle tullut paasto" (genom detta pars förening kunde fastan sägas komma att infalla mitt i maslinitsan). Berghin mukaan samaa vertausta olisi voinut käyttää myös Brunowin omaa kihlaukseen neiti Dammertin kanssa. (Brunowista muissa lähteissä kirjoitusmuoto Brunou.)

Paasto tulee laskiaisen jälkeen eli vertauskuva on outo, mutta ehkä se viittaa kihlaparin erilaiseen taloustilanteeseen. Ainakin Natta eli Natalia Kavaleff (s. 1831) oli varakkaasta perheestä. Avioliittonsa jäi lyhyeksi, mutta sen aikana Blidberg adoptoitiin aatelissukuun ja sai komeamman nimen Stjernschantz.

Ulla Wasenius oli hylännyt sulhasehdokkaat Carl Collan ja August Schauman ja kihlannut Hjalmar Bonsdorffin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1856. Jenny (oik. Edla Johanna) Nylanderille eivät kelvanneet Enehjelm tai Bergbom, mutta kihlasi Kuopion pormestari Aleksander Rudbeckin, "den såkallade individen". Mitä tuokin sitten tarkoittaa? Selvempi on samaa liittoa koskeva lausahdus "siitä tulee köyhyyden ja velkojen yhdistelmä" (det blir en förening av fattigdom med skulder).

Ferdinand Flodin oli ollut erään vanhemman naimattoman naisen lemmikkinä. Suhteen päätyttyä nainen totesi Flodinin "tuoksuneen" ("det är en sådan doft i honom"). Sittemmin kihlattu neiti Melart oli kotoisin Turusta, jossa oltiin totuttu toisiin hajuihin?

Nuorten lisäksi kihlausmaniaan oli sortunut myös ylioppilasinspehtori Hjärne, joka "paremman puutteessa" oli julkistanut kihlannensa naisen, josta Bergh käyttää nimen sijaan ilmausta "lilla Funderingen". Dorotea Katarina Vilhelmina Ehrengren, jonka kanssa Hjärne avioitui vuonna 1857? Ainakin päiväkirjan toimittanut Paul Nyberg on tehnyt tämän tulkinnan.

Kaikki kihlaukset eivät päättyneet onnellisesti avioliittoon. Alexis Theodor Clasén oli kuollessaan 20.9.1855 tammisaarelaisen neiti Hilda Jungin kihlattu sulhanen. Lasse (oik. Lorentz) Landell oli kuollessaan 9.11.1855 ollut jo 10 vuotta kihloissa neiti Finkenbergin kanssa.

Marraskuun 15. 1855 Bergh oli saanut vahvistuksen Mathilda Tamsin ja koulunopettaja-runoilija Malmströmin välisestä kihlauksesta. Nyberg on tulkinnut kyseessä olleen Karl Robert Malmströmin, joka oli runoilija. Opettajuus sopii paremmin Gustaf Vilhelm Malmströmiin. Kumpikaan ei mennyt naimisiin Mathilda Tamsin kanssa. Hän meni vuonna 1861 naimisiin yllä jo mainitun Hjalmar Bonsdorffin kanssa. Oliko kihlaus reaktio ihastuksen/rakastetun kihlaukseen toisen kanssa?

Juuri ennen päiväkirjansa loppua Bergh mainitsee Otto Schaumanin kihlauksen purkautuneen. Morsiamen sukunimi oli Rein, mutta asuinpaikka ja muut tiedot on ainakin painetusta versiosta jätetty pois. Suhde oli viilentynyt jo kesällä, kun Schauman ei kertaakaan ollut käynyt kyseisellä asuinpaikalla. Aiemmalla vierailullaan morsiamensa kotona hän oli nukahtanut kesken illan morsiamen käsi kädessään. Häntä ei kehdattu herättää ja morsian onnistui irrottamaan kätensä. Mies heräsi yksin pimeydessä ja lähti katkerana kotiin.

Kuvat kirjoista 'Miss Hitchcock's Wedding Dress. By the author of “Mrs. Jerningham's Journal,” etc. [Mrs. E. A. Hart.]' ja 'The Oxford Thackeray. With illustrations. [Edited with introductions by George Saintsbury.]'.

Persialainen maahanmuuttaja?

Kaikki kunnia Internet Archivelle, mutta sen tarjoamien digitoitujen kirjojen kuvailudata on surkeaa. Joku hakuni tarttui yksikköön, joka näytti ruotsalaisen Personhistorisk tidskrift lehden vuosikerralta 13 vuodelta 1911. Mutta kun tarkastin osumaani, huomasin sen olevan osa julkaisua

Viktor Millqvist: Svenska riksdagens borgarstånd 1719-1866. Personhistoriska anteckningar. Skrifter utgifna af Personhistoriska samfundet. 5. 1911

Joka oli jossain kirjastossa sidottu samoihin kansiin. Ja on nyt sitten löytämättömissä. Suomalaisten kaupunkien osalta kaupunginhistorioissa on varmaan paremmat tiedon porvarien valtiopäivämiehistä, mutta luulisi julkaisusta jollekin jotain hyötyä olevan.

Itselleni siitä oli tällä kertaa hupia. Filipstadin valtiopäivämiehestä Thure Sandelin (s. 241) Millqvist oli nähnyt tarpeelliseksi mainita, että tämän isänisä oli Rauman kirkkoherra Thure Sandelius. Ja että Fr. Fryxellin mukaan tämän isä puolestaan Mårten Spahandelin, jonka isä Thure oli syntynyt Persian Ispahanissa (nyk. Esfahan/Isfahan Iranissa). Sieltä hän oli tullut Thure Bielken kanssa Tukholmaan, jossa hänet kastettiin saksalaisessa kirkossa. Paikannimestä Ispahan muodostui nimi Spahandelin.

Kuullostaa kansanetymologialta ja näennäishistorialta, mutta mitä sanovat muut lähteet? Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 tuntee oletettavasti 1620-luvulla Naantalissa syntyneen Thure Mårtenssonin, josta tuli Rauman kirkkoherra 1678. Eino E. Suolahden (1946) mukaan isänsä oli Naantalin porvari Mårten, ilman sukunimeä.

Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa saman kirkkoherran (ja tämän veljen) vanhemmat ovat "Merimaskun Sannaisten ratsutilallinen Mårten Torsson ja luultavasti Malin Torsdotter". Molemmilla on kotipaikkatietona oman aikansa kirjauksissa Nådendalensis, mikä selittänee paimenmuistossa esitetyn Naantalin. Kotivuoren tuomiokirjaviitteistä tulkitse, että Thure Mårtenson omistin Sannaisten tilan, mutta en saa kiinni yhteyttä edelliseen sukupolveen.

Jonka mukamas käyttämää nimeä Spahandelin ei ole kummassakaan versiossa. Mutta rusthollari Mårten Spahandelin löytyy toki ainakin yhdestä verkon sukupuusta.

Verkkohaku nimellä tuo Spahandelin ensimmäisenä eteen Wikipedia-sivun Thure Spahandelin, jossa varsin vakuuttavasti kerrotaan tämän olleen alkuperäiseltä nimeltään Abdollah Esfahani ja toimineen Tukholmassa (ennen kuolemaansa vuonna 1627) kuninkaan hovitallimestarina. Tässä versiossa häntä ei tuo Ruotsiin Thure Bielke vaan Persian hovissa oleskellut Bengt Bengtsson Oxenstierna ja jälkeläisensä kuuluvat ruotsalaiseen Sandelin-sukuun, jossa 1667 syntynyt Johan muutti nimen muotoon Sandelin. Edellinen tieto kuullostaa luotettavammalta kuin jälkimmäinen.

Miten Pornainen sai kirkonkellonsa?

Sanan-Lennättimessä 1.10.1858 kerrotaan, että "ahkeruus voittaa köyhyydenki". Pornaisten omaa kirkkoa ja pappia isonvihan jälkeen halunneet tekivät kirkon kyllä pian

siihen kerran luvan saatua; sillä ei puista ollut puutetta. Tähän tarvittiin neroa ja kuntoa. Mutta kun harras sydämmen halu on työn tiettäjänä niin ei siinä työ raskaaksi tule. Se joutuu paremmin, kun jos olisi jokuu keppi-herra takana. Ei aikaakaan kun siis oli kirkko valmis.

Pappikin saatiin, mutta kirkonkello puuttui.

Viimein päättivät sen uuden seurakunnan emännät, joita oli vaan 65, vuonna 1730 ruveta keräämään pellavia hienoksi langaksi ja niistä kutoa niin paljo hienoa kangasta että sen hinnalla voisivat saada edes yhden kellon. Parhaimmalla sydämmen innolla pannaan tätä päätöstä toimeen; vuonna 1731 lähetetään Stockholmiin tuhatta kaksi sataa ja seitsemän kymmentä ja kaksi (1272) kyynärää hienoa kangasta. Näin paljo he olivat aikoin saaneet.

Ruotsissa oli silloin akka-valta. Siellä hallitsi silloin Kuningatar Ulriikka Eleonora. Hän kun sai tätä tietää Överstiluutnantin A. W. Ramsayn kautta, oli siitä niin kehvastunut, että itsekki sieppasi rukin eteensä, ei tahtoen olla huonompi Borgnäsin emäntiä, ja käski hovi-naisensa tekemään samaa. Siitte osti hän itse ne tällä tavalla keträtyt langat, ja sillä hinnalla saatiin niin paljo hopiaa, kun kelloon tarvittiin. Borgnäsin emäntien varoilla maksettiin muut maksot. Ja vuonna 1731 tuotiin Ruotsista kello, joka painaa 66 1/2 leiviskää ja on vielä nyt Borgnäsin kappelin kellona.

Ei tämä kuningattaren osuus kovin uskottavalta kuullosta, mutta hyvä tarina ja mielenkiintoinen näkemys akkavallasta. Pornaisten seurakunnan sivulla todetaan asiallisen kuivasti, että "Pornaisten kirkkoon kuuluu kaksi kirkonkelloa, joista vanhempi on peräisin vuodelta 1731. Kellon hankkiakseen paikkakunnon naiset kutoivat pellavista palttinaa, jonka myynnistä saaduilla rahoilla kirkonkello ostettiin. Pornaisten kunnan vaakunan kello ja värttinät kertovat tästä tapahtumasta."

Gustaf von Numersin suunnittelema vaakuna löytyi Arkistolaitoksen digitoinneista ( Heraldica I > Vaakunat > Sisäasiainministeriön vahvistamat kaupunkien, kauppaloiden ja kuntien vaakunat 1949-1995 (I:12)). Taisi olla ensimmäinen kerta kun käytin Europeana Heraldica- tietokantaa.

Omaelämäkerrasta 1600-luvusta opittua

Hollantilaisten taideteosten tapaan myös ruotsalaisia lähteitä pitää soveltaa Helsinkiin ja Petter Sundin elämään varovaisesti. Mutta jotainhan kättä pidempää on käytettävä.

Henrik Schückin kirjoitelmasarjan Ur gamla papper 4. osassa on otsikon Johan Lamberts resor (s. 85-97) alla otteita vuonna 1676 Nyköpingissä syntyneen miehen omaelämäkerrasta. Hän on Petterin poikien sukupolvea ja kaupunkipoikana näihin verrattavissa.

Petterin pojista ainakin kaksi kävi koulua Helsingissä. Johan Lambert kävi koulua Nyköpingissä ja "lärde jag läsa och skrifva, något räkna, litet latin efter vanligheten, deklinera och konjugera." Eli oppi lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja latinan perusteet.

Koululomalla Lambert tovereineen lähti länteen päin.

Vi pojkar lade råd oss emellan, togo almanackor med oss, böndagstexter och allehanda slags visor, kämpavisor, Ramunder den unge och Truls med bågen, giljarevisor, Stols Signild i Sigtunaburen - alt begärligt gods och godt köp. Vi ärnade sjunga den först för bondfolket och sedan sälja dem och taga betalning, sådan som falla kunde.

Ensinnäkin, Suomestakin tunnetun teinien pitäjäkäynnin yhteydessä saatettiin kaupata painotuotteita! Olikohan Nyköpingissä kirjanpainaja? Helsingissä ei ollut, mutta ehkäpä Turussa olisi ollut vastaavaan kaupantekoon mahdollisuutta.

Toiseksi ihmetyttää painotuotteiden suuri lukumäärä. Vastaavia lauluntekstejä luulisi päätyneen Helsinkiin esimerkiksi Tukholman tuliaisina.

Kolmanneksi, kyse on ruotsalaisesta kulttuurista, josta olen suomenkielisenä täysin tietämätön. Mutta Ruotsissa kasvaneelle Petter Sundille nämä viisut olivat varmaankin tuttuja. Voisi lukea lisää esimerkiksi Adolph Ivar Arwidssonin kirjan Svenska fornsånger: en samling af kämpavisor, folk-visor, lekar och Dansar, samt Barn- och Vall-Sånger 1. osasta, jossa taisteluviisuja on 12, viimeisenä Lambertin mainitsema Ramunder. Runo Truls med bågen on painettu kirjaan Folkdiktning, visor, folktro, sägner och en svartkonstbok. Andra samlingen.

Haku viimeisellä runonimekkeellä tuotti erinomaisen osuman Svenskt visarkivin sivuilta, jossa on digitoituna Margareta Jersildin väitöskirja Skillingtryck: studier i svensk folklig vissång före 1800. Tästä kannattanee aloittaa tietouden laajentaminen.

Lambertin isä oli ruukin pehtoori eli ei ylettömän rikas eikä köyhä. Kotinsa jättäessään Johan Lambertin henkilökohtaiseen omaisuuteen kuului "min rena skjorta, min psalmbok, Vestibulum, Orbis pictus, Aesopi sagor, Kyriesångboken och plånboken". Siis paljon enemmän kirjoja kuin vaatteita.

Virsikirjan jälkeen mainitut kaksi kirjaa on Schück alaviitteessä selittänyt yleisiksi koulukirjoiksi. Orbis sensualium pictus, joka opetti latinaa kuvien avulla, onkin minulle jo tuttu, sillä leikkelin siitä kuvitusta Flachsenius-kirjaani. Toisen kirjan kanssa auttaa Åke Åbergin artikkeli Böcker på Gotland under 1600-talet. Kyseessä on saman tekijän aiemmasta latinan oppikirjasta Vestibulum januae.

Aisopoksen tarinoita ei pitkäaikaisena kulttuurivaikutteena mainita läheskään niin usein kuin raamatullisia aineksia. Osa niistä oli onneksi mukana koulukirjoissani ja taisin kokoelman kokonaisuudessaankin joskus lukea. Pitäisi ehkä lukea uudelleen. Jos vaikka oppisi jotain? (Kuva editiosta vuodelta 1912)

Se, miten Johan Lambert jätti vuonna 1692 Nyköpingin, on omaelämäkerrassa kuvattu yksityiskohtaisesti repliikkejä myöden. Lambert sattui olemaan tovereidensa kanssa kaupungikellarin läheisyydessä, kun sinne saapui hevosen vaihtoon seurue. Sen yksi mies kysyi kestikievaritoimintojen vastuuhenkilöiden perään. Kun Lambert vastasi fiksusti, hänelle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan ja päästä apteekkarin oppiin Tukholmaan! Aikaa miettimiseen ja pakkaamiseen yhteensä oli tunti!

Paljain jaloin eduskuntaan

Kunnallisvalien äänestyspäivän johdosta paluu neljä vuotta sitten kertomaani kansanedustajien pukeutumisesta ulkomaisesta sanomalehdestä löytyneeseen tarinaan. Kiitos innokkaiden kommentoijien selvisi, että se oli totta ja koski Kalle Kustaa Pykälän esiintymistä eduskunnassa paljain jaloin. Suomenkielisissä huumorilehdissä en ole huomannut tästä tehtyä pilaa, mutta Flugsvampen runoili vuoden 1909 numerossaan otsikolla Reformatorn Pykälä. Sen kuvitus ansaitsee mielestäni kierrätyksen.

Alla näkyvä visio tulevaisuuden eduskunnasta ei koskaan käynyt toteen ja sopivasta pukeutumisesta on pidetty viime vuosina suurta huolta. Mutta jos joku haluaisi tulla paljain jaloin eduskuntaan, voisi siis vedota "vanhaan perinteeseen".