Vanhempiensa kanssa Elias on rippikirjassa 1857-68 sivulla 146, jonka merkinnän mukaan hän sai muuttokirjan Sortavalaan 1858. Katihan mukaan hänet kirjattiin sinne sisäänmuuttaneeksi 26.10.1858. Sortavalan kaupunkiseurakunnan rippikirjassa 1851-1861 hän palvelusväen aakkostetuilla sivuilla, jotka eivät kerro työpaikastaan renkinä mitään. Seuraavaan rippikirjaan kohdalleen on merkitty "i Rautjärvi", joka Katihaan on tulkittu syntymäpaikaksi, mutta tarkoittanee oleskelua Sortavalan ulkopuolella. Hänet on kirjattu vielä rengiksi Sortavalan rippikirjaan 1872-1887 ja on myös rippikirjassa 1900-1909, mikä sekoitti hetkeksi ajatukseni.
Tarkoitukseni kun oli seurata vuonna 1878 kuollutta Elias Ahosta, jonka muistokirjoitus julkaistiin Ilmarisessa 16.10.1878. Tarkistettuani Impilahden rippikirjan 1869-79 sivun 208, jossa oikealla syntymäpäivällä varustettu mies on muuttanut Jyväskylästä vuonna 1871, on todennäköisin selitys, että Sortavalassa on jäänyt Ahosen ulosmuutto kirjaamatta.
Muistokirjoitus antaa siis epätarkkuudessaankin kirkonkirjoja parempaa tietoa:
...Elias jo aikaisin joutui leipäänsä ansaitsemaan vieraan palveluksella. Erittäin hyvän palveluspaikan kertoi vainaja olleen itsellään Rautjärven pappilassa, jossa hän, palvellen useampia vuosia, sai lomahetkinään harjoitella kirjoitusta, lu'unlaslua ja virsiä laulella, mikä viimeksimainittu olikin hänen mielihuvituksensa koko elämänsä läpi.
Sittemmin palveli hän vielä Helsingissä, muutamissa eri taloissa, keräellen väliaikoina sieltä täältä tiedon murujakin, kunnes hän v. 1867 tuli oppilaaksi Jyväskylän opettaja-seminariin, jolloin hän taisi veisata Nordlundin mukaan melkein kaikki virret ja oli pienistä tuloistaan säästöön saanut semmoiset varat, jotta Jyväskylässä melkein koko oppi-ajan tuli omillaan toimeen. Tuskinpa ahkerampaa oppilasta on milloinkaan koulu-penkillä istunut, kuin Elias Ahonen seminarissa ollessansa.
V. 1871 seminarin oppimäärän suoritettuaan pääsi hän syntymä-seurakuntaansa Impilahteen, aloittamaan aivan uutta koulua. Siinä, vaikutti hän 7 vuotta hyvällä menestyksellä, vaikka koulu kaiken tämän ajan oli johtokunnan määräyksestä ainoastaan kaksivuotisella oppimäärällä. Toiseksi vaikeuttivat koulutyötä vielä monet riidat, joilla osa seurakuntalaisia koetti saada koulua häviämään. Kuitenkin onnistui Ahosen voittaa koululle paljon suosijoita, kun hän erinäisellä kärsivällisyydellä otti aivan "A:sta" alkaviakin oppilaita kouluunsa, ja, ollen toimessaan kokonaan väsymätön, verrattain lyhyessä ajassa valmisteli niistä oiva lukijoita ja laskijoitakin. Kenpä tuosta ei olisi tullut huomaamaan, että kansakoulu sentään oli hyödyllinen laitos?
Yleisesti tuli näin tunnetuksi hänen suuri ahkeruutensa, josta tässä mainittakoon pari esimerkkiä. Kun kouluun tuli harmonio hänen toisena vaikutusvuonnaan ja hän Jyväskylästä oli lähtenyt soitannossa jotenkin vähän harjaantuneena, kun ei vielä soitanto silloin ollut, miten nykyään, pakollisena aineena seminarissa, niin hän jo kolmen kuukauden perästä soitti ei ainoastaan Nordlundia, vaan Lagi-Faltin'iakin varsin puhtaasti. Yhtä ahkerana oli hän parina kesänä tutkinut Karjalan rikkaan kasviston jotenkin tarkoin, vaikkei kasvitiede ensinkään ollut hänen mieliaineitaan. Erityisellä mielenkiinteydellä ja sydämellisellä hartaudella tutki hän koko elämänsä läpi uskonnollista kirjallisuutta, joutumatta kuitenkaan minkään lahkokunnan jäseneksi, ollen elämässään yleisesti sangen raitis ja kohtuullinen.
Heti opettajaksi päästyään kävi hän avioliittoon, jossa hänelle siunautui 3 poikaa, jotka nyt äitinensä odottavat Suomen kansan holhousta, mitä onkin sen velvollisuus.
