Jotain lähdeviitteistä ja -luetteloista

Juha Kämäräinen blogitekstissään Lähteitä vai ei - taustalla erilaiset tietokäsitykset? kirjoittaa:

[...] lähtein varustettu dokumentti on yleisesti ottaen uskottavampi kuin lähteetön. Kysymys kuuluu: miksi joku haluaa tehdä edellä mainituin kriteerein epäuskottavaa sisältöä? 

Ilmeinen vastaus on, että koulutusjärjestelmämme on ohjannut ja osin vieläkin ohjaa ihmisiä tähän. Perinteisten perusopetuksen ja lukion oppikirjojen eräs tuntomerkki on, että niissä ei ole lähteitä näkyvissä, viittauksista puhumattakaan. [...] Lähteettömyys ja tietynlainen itseriittoisuus kuuluu kanonisen tekstin luonteeseen. Oppikirjassa kajahtaa sitä samaa pyhyyttä mitä ABC-kirjalla eräänlaisena Jumalan sanan heijastumana oli Jukolan veljeksille.

Myös tietokirjojen tunnusmerkkinä pidetään lähdeviitteettömyyttä tai ainakin viitteiden siirtämistä kirjan loppuun. Tästäkin oltaisiin voitu keskustella hieman kauemmin kesäkuisella historian popularisointikurssilla. Siellä käytiin kyllä läpi tapoja keventää viitemerkintöjä.

En muista todettiinko kurssilla lähdeluettelon tärkeys yhtä kategorisesti kuin Katleena Kortesuon tekstissä
Tietokirjailija, kirjassasi on oltava lähdeluettelo (jossa hän muuten kirjoittaa "Raskaat sulkeissa tai alaviitteissä olevat lähdeviitteet pidentävät ja pätkivät leipätekstiä, jolloin sen lukeminen vaikeutuu. En suosittele tieteellisen kirjallisuuden viittaustekniikkaa bisneskirjoihin enkä kuluttajatietokirjoihin."), mutta niihin kiinnitettiin toki huomiota. Mieleen jäi Anna Kortelaisen kirjan Eri kivaa! lähdeluettelo, jonka alun on varmasti tarkoitus antaa kuva perusteellisesta työstä. Mutta ei mitään tietä todentaa sitä.

Kesäkuusta heinäkuuhun

20.6.

• Enni Mustosen Ruokarouvaan @HelMet_kirjasto nyt 1030 varausta ja ekoilla lainaajilla kirjat. Itse olen jo sijalla 43. #historia #kirjasarja [Sain kirjan 30.6.]
• A) ei vetävä hist. romaanin aloitus B) missä käytettiin vielä 1600-l termiä Itämaa? (Lars Strang: Yhteen taotut)

21.6.

• Nyt julkisuudessa viikko sitten kuulemani keskiajanharrastajien hanke @NatMuseum_FI: Kopio Maskun alttarivaatteesta.
• Paavo Nurmen kotimuseo Turussa on vielä auki parina päivänä tänä kesänä. [Seuraavan kesän suunnitelmiin?]
• Entä jos luentosaliin asennettaisiin Happy or Not -järjestelmä opettajia varten? Loppupalautteen juuri antaneena...

22.6.

• Kierretty @valokuva_museo, @sinebrychoffart, Päivälehden museo ja @AteneumMuseum. Ohi meni Palolaitoksen museo, joka olisi ollut auki.
• Äänestin kansallisruuaksi viiliä. Syöty joka säädyssä ja aika kauan. Eikä maistu juuri miltään. #kansallisruoka [Oikeastaan kyse on 21.6.-30.9.2016 ehdokasasettelusta eikä äänestyksestä, jonka vuoro tulee myöhemmin.]
• Babylonialaisesta lihamuhennosreseptistä puuttuu yksi aines. Eka kommentoija ehdottaa tilalle tomaattitahnaa.

27.6.

• Blogi vaikutti asialliselta kunnes vilkaisin innovatiivisia asiasanoituksia.

• Taas on liikkeellä keksityn historian kartta todellisuutta esittämässä.

28.6.

• Miksi Finnasta saa ladata @Museovirasto-kuvan, jolla ei saa tehdä yhtään mitään (Free Access - no-reuse)? Sekavaa minusta.
• Turussa ollut väitös Helsingin voimalakulttuurista. [Pirvola, Ilkka: Urbaania energiaa. Suvilahden, Hanasaaren A- ja Vuosaaren voimalaitokset osana helsinkiläistä kaupunkiympäristöä]

30.6.

• Heavy metal -näyttelyssä on 17 haarniskaa?! Mä luulin, että sen piti olla iso. Asiantunteva arvio [Esimerkiksi Maltalla katsastetussa asevarastossa oli vähintään kaksinkertainen määrä haarniskoita samoilta ajoilta. Kyllä niitä vitriineissäkin ihan hyvin näki. Mutta Suomen oloissa tämä oli siis suurta.]

1.7.

• Mikä Grankulla on ennen Lepuskia Helsingistä lähtien? Enni Mustonen, et kai ole pettänyt laatuodotuksiani?

• Turun linna englantilaisen silmin enemmän fort kuin castle. "Doesn't look particularly impressive"

2.7.

• Tukholman tuomiokirjasta löytynyt homoseksuaalinen hetki 1600-luvun alussa på svenska.
• Hissan gradut @helsinkiuni järjestään "ei-ladattavia" Heldassa. Kuka luonut kulttuurin?

6.7.

• Kirjastokirja, jota on luettu. Nämä eivät olleet ainoat kirjaukset.

7.7.

• Hain @HelMet_kirjasto "Is that a Fish in Your Ear". Tulos: "Tarkoititko: now is the time to open your heart?" No, en ihan.
• Aulikki Rautawaaran ääni kuullostaa upealta 30-luvun äänitystekniikan ja mp3-puristuksenkin jälkeen.
• 2 tunnin silityksen seurana Milling and Baking in 19th Century Britain [Ask the Historians podcastin jaksot 63 ja 64]. Vehnässä oli yllätyksiä

Meriarkeologiaa maalla ja lammessa

Kuukausi sitten avautui Töölön Kisahallissa Museoviraston pop-up -näyttely ”Kronprins Gustav Adolf – Helsingin hylkypuisto”.

Kovin kaukaa tätä tuskin kannattaa lähteä katsomaan, mutta itselleni muutamien minuuttien kävely eestaas oli vain hyväksi. Esillä siis tykki, laivan pienoismalli ja sukelluspuku. Neljä taulua kertovat laivasta ja hylkypuistosta, mutta eivät juurikaan meriarkeologiasta.

Jos sukellustaidot ovat hankkimatta hylkypuiston tunnelmaan pääsee Ville Haapasalon seurassa verkkovideolla. Myös Museovirasto on teettänyt esittelyvideon.

Museoviraston tämän kesän meriarkeologisia tutkimuksia voi seurata Haavit auki -blogista. Maaseudun tulevaisuuden uutisen perusteella tutkimukset jatkuvat syksyllä itäsuomalaisessa lammessa, josta on löytynyt

kalaporttia muistuttava paalurakennelma, muinaisruuhi ja muutakin muinaisjäämistöksi oletettua materiaalia. Mahdollisen kalaportin paaluista otetuista radiohiilinäytteistä yksi analysoitiin Uppsalan yliopistossa 2 471 radiohiilivuoden ikäiseksi.

Testamentattu tila herättää kysymyksiä

Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon kuuluu Retulansaaren kylä ja viljelymaisema, josta RKY:n sivuilla sanotaan m.m.

... myöhemmin Retulan kartanon isäntiä olivat mm. sotakomissaari Karl Saxbeck ja lääninrahastonhoitaja Jakob Cygnaeus. Kartanoon yhdistettiin vielä 1734 Laurilan ratsutila. Retulan säätyläiskartanon aika päättyi 1816, kun kolme sääksmäkeläistä talonpoikaa osti kartanon ja samalla saaren. Sukulaismiehet jakoivat saaren kolmeen itsenäiseen tilaan, jolloin syntyivät nykyiset Ylikartano, Alikartano ja Laurila.

Teksti kiinnostaa siksi, että Bernadottelandiassa digitoidussa sanomalehdessä Posttidningar 11.12.1788 kuulutetaan Saxbeckin 18.1.1787 tekemää testamenttia, jossa Laurilan saajina olivat Viaporin linnanvouti Ezechiel Juslander ja tämän vaimo Helena Sofia Boye. Laurila siis erillinen vai ei?

Kiitos googlailulla löytyneiden kuvien tajusin käyneeni Retulansaarella kesän 2010 retkellä. Kaikkea sitä ehtii. Unohtaa.

Mutta hakukone ei antanut lisätietoa Laurilan omistuksesta tai Juslanderista. SukuForumin kautta sain osoitteen syötettäväksi Wayback machineen ja selvisi, että Saxbeckin leski Maria oli Retulassa vuoteen 1790 ja seuraava omistaja lääninrahastonhoitaja Lars Krook. Kiistettiinkö testamentti? Vai myivätkö Juslander vaimoineen perimänsä tilan oitis?

Keitä olivat Juslander ja Boye? Mikä on linnanvuoti vuonna 1788? Hiski ei tuota yhtään tulosta. Paluu digitoituihin sanomalehtiin kertoo mahdollisesti seuraavasta sukupolvesta Viaporissa? Inrikes tidningar 22.1.1799:

Kaksi Fredrikaa, kirjaa ja puutarhaa

Sattumalta kaksi museota on viime vuonna julkaissut kirjat Fredrikasta ja kotikaupunkini kirjasto hankki ne vasta äskettäin. Kirjat ovat samankokoiset alaltaan ja paksuudeltaan, vain taittosuunnassa on eroa.

Alempi kirjoista on Inka-Maria Laitilan Fredrika. Kertomus Fredrika Wetterhoffin elämästä ja siitä kuinkakotiteollisuusopisto sai alkunsa (Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museo). Kirja on mitä nimi lupaa ja säilyneillä kirjeillä kuvaa Fredrikan ohella hänen perheensä vaiheita. Kaksi aukeamaa on varattu Fredrikan puutarhan esittelyyn.

Toisen Fredrikan puutarhalle on sitten omistettu kokonainen kirja: Unelmien puutarha. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja). Usean kirjoittajan artikkelein käydään läpi Runebergien huonekasveja, puutarhaa sekä kirjahyllyä. Itseäni kiinnosti erityisesti huonekasvien historian käännekohta, josta Aaja Peura kirjoitti

Fredrikaa kiehtoivat uutuudet ja eksoottisuudet. Luotetun palvelijattaren Maria "Mari" Degerthin työskennellessä ensimmäistä kertaa Runebergien kodissa oli Fredrikalla vain kaksi ruukkukasvia. Molemmat olivat isolehtisiä myrttejä (luultavammin Myrtilus communis). Marin palatessa palvelijaksi vuonna 1858, oli kodissa jo useita sisäkasveja. 

Ajoitus osuu täsmälleen siihen aikahaarukkaan, jolloin eksoottiset kasvit yleistyivät porvariskodeissa. Ennen kuin laivojen pienoiskasvihuone "Wardian case" kehiteltiin, oli mahdollista saada ainoastaan erilaisia sipulikasveja ja joitain ruohovartisia kasveja kuten rahapuita.

Sisämaan pukeutumisesta

Georg Ståhlberg kirjassaan An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede kuvaa Suomen pohjoisten tai koillisten maakuntien pukeutumista yksinkertaiseksi ja kotikutoiseksi.

 Rahvas pukeutui kelsiturkkeihin, jotka märässä lumisateessa peitettiin karkealla kangastakilla.

Rukkaset tehtiin koiran, karhun, ketun, suden tai poron vuodista niin, että karva jätettiin sisäpuolelle. Näiden sisällä käytettiin villaisia käsineitä.

Myös päähineet tehtiin turkiksista, karvainen puoli sisäpuolelle käännettynä.

Talvisaikaan jalkaan vedettiin kaksi tai kolme paria paksuja villasukkia niin, että lopputulos muistutti lyhyitä saappaita. Sukkien varret sidottiin leveillä villasta kudotuilla nauhoilla tai hyvin rasvatuilla nahkahihnoilla.

Hukkuminen Pietarsaaressa ja ukkonen Turussa 1765

Inrikes tidningar 4.7.1765 oli kuin erikoisnumero. Puolet lehdestä oli kirjeitä Suomesta ja suurin osa käsitteli jonkinlaista onnettomuutta. Näistä olen aiemmin käsitellyt eksyneen paimentytön. Kaksi muuta aihetta vielä.

Pietarsaaresta oli kirjoitettu 3.6. lyhyesti laivanrakennuksesta ja pidemmin kolmantena helluntaipäivänä tapahtuneesta. Yhdeksän nuorta oli matkalla Läpplaxin kylästä kaupunkiin. Vene oli lastattu kapasiteettinsa rajoille eikä selvinnyt lahden ylityksestä kaatumatta. Vain kaksi pysyi pinnalla pitäen veneestä kiinni ja sattumalta ohi kulkeneet pelastivat heidät. Kuolleiden ruumiita sukellettiin 4-6 sylen syvyydestä seuraavana päivänä.

Uutinen mainitsee kuolleiden sosiaalisen aseman, mutta ei heidän nimiään. HisKissä Pedersören hautauslistassa 28.5.1765 hukkuneita ovat  32-vuotias talollinen Matths. Simonsson, 27-vuotias talollisen poika Erich Andersson, 17-vuotias lampuodin tytär Lisa Jacobi ja 19-vuotias piika Marg. Samuelis. Mistä seurakunnista muut kolme olivat ei selvinnyt.  

Turussa oli 11.6. kirjattu ylös 6.6. Tuomiokirkkoon iskeneen salaman tuhot tarkasti.

Kustaa IV Adolf itärajalla 3.7.1802

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.

Porvoo kirjassa Finland framstäldt i teckningar

Posttidningarin  12.7.1802 julkaisema kirje kertoo Helsingistä lähdön jälkeen pysähdyksestä Porvoossa, josta jatkettiin matkaa 2.7. Loviisaan, jossa tietenkin katsastettiin Svartholman linnoitus. Finnasta löytyy tieto SLS:n arkistoimasta runosta, jonka on ajateltu tulleen Loviisassa kirjoitetuksi kuninkaan vierailun muistoksi.

Loviisasta käsin käytiin 3.7.1802 rajanylityspaikalla Ahvenkoskella. Sanomalehden "några ögnablick" sisälsi Ilkka Mäntylän artikkelin mukaan uhkaavalta näyttäneen välikohtauksen

kun kuningas määräsi koko rajasillan maalattavaksi Ruotsin sinikeltaisin värein. Venäläiset värittivät sen välittömästi jälleen mustavalkeaksi. Arvovaltakiista meni niin pitkälle, että annettiin jo käsky ampua naapurin maalareita, mutta lopulta kuningas perääntyi.

Tämän jälkeen sopikin seuraavasta majapaikasta Peippolan kartanossa (Elimäki) tehdä sotahistoriallisia retkiä m.m Anjalaan, jossa olen käynyt minäkin.