Turun graduja

Tuoreessa Genoksessa yksi artikkeli pohjautui Turun yliopiston graduun, joten sain kimmokkeen tarkistaa aikaansaannoksia parilta viime vuodelta. Turku jää seurannassa yleensä vähemmälle, kun siellä ei löydy kokonaisia graduja verkossa. Tiivistelmien valossa sääli, sillä uskoisin, että henkilöhistorian, paikallishistorian ja sukujen tutkijat voisivat saadat arvokasta tietoa esim seuraavista:

Rokka, Kristiina: Kirjallisuuden viljelijät maaseudulla. Kansankirjastojen käyttö ja lainaajat Muurlassa ja Perniössä 1878-1893 (2008) ... "Lähteinä on käytetty kolmen esimerkkikirjaston, Perniön, Yliskylän ja Muurlan kansankirjaston lainauskirjoja ja seurakuntien rippikirjoja. Lainauskirjoihin merkityt kirjastojen käyttäjät on nimen ja muiden tietojen avulla etsitty rippikirjoista. Rippikirjojen avulla on saatu selville tiedot kirjastoa käyttäneiden iästä ja sosiaalisesta asemasta."

Kivekäs, Pasi: Ilmoitetan ja tiettäwäxi tehdän täsä Herran seuracunnas. Kaarinan kirkonkuulutukset paikallisyhteisön kuvaajina Ruotsin ajan lopulla (2008) ... "Kaarinan seurakunnassa on säilynyt poikkeuksellisen runsaasti kirkonkuulutuksia, joista suuri osa on suomenkielisiä. Täten niihin on tallentunut aikakauden suomea puhuvan väestön puhekieltä, jota kirjallisissa lähteissä on säilynyt hyvin vähän. Kirkonkuulutukset kuvaavat laajasti paikallisyhteisön elämän eri puolia. Kuulutukset kertovat esivallan ja alamaisten suhteista sekä ihmisten suhtautumisesta heille annettuihin vaatimuksiin ja määräyksiin paljastaen myös yhteiskunnallisia ristiriitoja. Pappien ja yksityisten ihmisten ilmoitukset tarjoavat runsaasti tietoa seurakunnan toiminnasta sekä tavallisista ihmisistä ja monista heidän arkielämäänsä liittyneistä asioista. Näin aineisto tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tutkia paikallisyhteisön elämää pitäjäläisten omien tiedotusten kautta."

Tapiovaara, Susanna: Raumalainen rokokoo. Asumisen, pukeutumisen ja seuraelämän ranskalaisvaikutteet perukirjoissa 1750-1800 (2008) ... "Tärkein lähdeaineisto on Turun Maakuntamuseossa sijaitsevat perukirjat, joita on kyseiseltä ajanjaksolta 280 kappaletta. Perukirja-aineisto jaettiin vainajien aseman kautta kuuteen eri sosiaaliryhmään, joita verrattiin toisiinsa läpi tutkielman. ... Huolimatta Rauman syrjäisestä sijainnista niin Euroopan tasolla kuin valtakunnallisestikin on perukirjoissa selkeästi nähtävissä ranskalaisvaikutteita jokaisella tutkimuskohteena olleella osa-alueella. Erityisesti esiin nousevat tässä tapauksessa seuraelämän monet eri vivahteet. Tutkimustuloksena voidaan esittää, että raumalaisilla oli resursseja seurata muotivirtauksia ilmeisesti vilkkaiden Turun ja Tukholman yhteyksien ansiosta ja että rokokoo ei ollut 1700-luvun jälkipuoliskon raumalaisille vieras tyylisuunta."

Koskelin, Marja-Leena: Tengströmin suvun kummiverkosto ja naisten sosiaaliset suhteet 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa (2008) ... "Perheet loivat kummisuhteilla verkostoja sukuunsa, perheenpään virkaveljiin sekä muihin säätyläisyhteisönsä henkilöihin. Isän virkasuhteilla muodostui vähiten kummiverkostoa. Naisten verkostot olivat perhe ja suku. Sukulaiskummeja oli eniten koko kummimäärästä. ... Kummitutkimuksesta voi päätellä, että sukusiteet olivat sääty-yhteiskunnassa tärkeimmät sosiaaliset kontaktit."

Vaartio, Niina: Viipurin kaupungin ja sen lähialueen käsityöläiset 1600-luvulla (2008) ... "Käsityöläiset kuuluivat pääsääntöisesti pienporvaristoon. Hautajaiskulujen perusteella kaupunkikäsityöläisten varallisuudessa oli huomattavia eroja. Varakkaimpia ja arvostetuimpia olivat kultasepät ja räätälit, maalarit, lasimestarit ja kuparisepät, sitten karduaanintekijät, kirjanpainajat, säämiskän- ja tynnyrintekijät. Köyhimpiä olivat etupäässä Vallissa asuvat puusepät, sepät, kankurit, muurimestarit, hansikkaantekijät ja suutarit, jotka haudattiin vaatimattomasti kirkkomaahan varakkaampien hautapaikan ollessa kirkossa."

Ingelin, Tanja: Naimaton nainen itsensä elättäjänä - Naiseus täysivaltaisuuskeskustelussa autonomisessa Suomessa (2007)

Peltonen, Meija: "Niin kuin koiran pennut, yksi sinne ja toinen tänne" - Turun punaorpojen huolto vuosina 1918-1936 (2007)

Maunula, Hanne: Rusthollista säätyläistöön? Loimaan ratsutilallisten säätykierto vuosina 1810-1906 (2007)

Hautala, Arto: "Kutsui kulta kuokkamiehet, korven kolkat kuokkimahan". Ruotsin vallan lopulla perustetut uudistalot Toholammilla - tutkimus uudistalollisten sopeutumisesta yhteisöön (2007)

Hakemalla väärästä paikasta löytyi mitä ei hakenut

En ole pitkään aikaan löytänyt lisää suomalaisia kirjoja digitoituna Google Booksista, joten olen suunnilleen menettänyt toivoni sieltä löytyviin sukututkimustietoihin. Tai edes retroteksteihin.

Mutta amerikkalaista kirjallisuutta on sellaiset määrät, että aloin taas uudelleen täydentää amerikkalaisten Hohenthalien elämäkuvia sieltä. Pelkällä sukunimelllä löytyy liikaakin, joten kokeilin vähän kaikenlaisia kombinaatioita.

Ja mitä sainkaan esille... kirja suomalaista naisista Amerikassa. Jossa viitattiin Helsingissä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa asuneeseen Fanny Hohenthaliin! (Jonka luona Amerikkaan muuttanut oli asunut.) Fanny on lemppari ei-oikeastaan-mitään-syytä-tutkia-mutta-tutkin-kuitenkin henkilöitäni sisarensa Jennyn ohella. Olivat ensimmäisiä Hohenthal-nimisiä Helsingissä, jossa yksinäistä oloa toisinaan helpottaa aikaisempien sukupolvien samoilla paikoilla hengailun muistaminen.

Vaikka Googlen näyttämistä otteista (alla) selvisi melkein kokonaan relevantti sisältö, varasin kirjan kaupunginkirjastosta. Onhan siinä muitakin kaukaisia sukulaisia; ilmeisesti yksi kirjoittajakin, jonka sukunimestä olisin voinut arvata kirjaan tarttua, mutta digitaalinen haku kävi hauskemmin ja helpommin.

Kirjaprojektin välitunnelmia

Nyt se sitten lähti. Kirjatiedosto painatukseen.

Loppuvaiheessa teknisiä ongelmia, joita unohdin odottaa. Books on demand oli kyllä kiitettävästi selkeyttänyt sivustoaan, joka syksyllä aiheutti minulle pienehköjä päänsärkyjä. Mutta kun latasin kirjan sisältöosaa sinne, sain herjaa takaisin. Olin unohtanut lisätä tiedoston loppuun tyhjän sivun tasatakseni määrän neljällä jaolliseksi.

Lisäksi automaatti tykkäsi, että suuri osa kuvista oli resoluutioltaan pahasti alle 300dpi. Olen kuvankäsittelijänä täysi amatööri, mutta mielestäni kaikki väliprintit ovat olleet OK. Kävin listan läpi ja syyllisiä olivat
a) kuvankäsittelyohjelmalla tarkoituksellisesti hämärretyt kuvat
b) muiden ihmisten (ja Arkistolaitoksen digitaaliarkiston sekä Historiallisen sanomalehtiarkiston) valokuvat ja muilla keinoilla digitoimat kuvat, joista olin käyttänyt vain pienen osan. Levittämällä sen 10 cm levyiseksi laatu ei enää ollut parasta mahdollista.

Alkuperäistä PDF-tiedostoa tarkastelemalla resoluution alhainen taso oli ilmeinen kun zoomasin sivuja 300% tai 400%:iin. Siirron jälkeen taas jo 100% ja 125%:ssa... eli ilmeisesti painovalmis PDF ei ollut bod:in kannalta painovalmis. Huonompi juttu. Syksyn harjoittelukappaleessa ei ollut kuvia, joten tähän en osannut varautua.

Jaksan kuitenkin uskoa, että suurin osa ongelmista ei hyppää silmille painotuotteessa. Toisin kuin sillä kerralla kun käytin skannatun kuvan skannausta... viikon vinkki: valokuvan ottaminen skannauksesta toimii paremmin.

Jouduin valitsemaan värittömän kansimallin kuin olin alunperin suunnitellut. Mikään muu valikoimassa ollut ei toiminut alkuunkaan. Enkä itse osaa tehdä parempaa.

Niinkuin Juha eilen kommentoi, kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Mutta tämä tutkimus- ja kirjantekoharrastus on minulle ennen kaikkea vastapaino töille, jossa pohditaan ryhmäkeskusteluissa samaa aihetta vuosi tai kaksi ilman, että saadaan mitään valmista. Siinä sitä kypsyy hyväksymään vähän kotikutoisempaakin mallia.

Eli positiivisella mielellä alla oleva pino pois olohuoneen paraatipaikalta ja uusi pino kasvamaan tilalle. Jokaisesta projektista oppii lisää.

Genos 4/2008

Viime vuoden viimeinen Genos ilmestyi. Vau! Toiseksikin illaksi lukemista.

Tiina Miettisen pääkirjoitus naimattomien naisten henkilöhistorian tutkimisesta osui lähelle sydäntäni. Muistin sopukoista pyrki esiin viime vuonna luettu artikkeli, jossa oli analysoitu yhden 1800-luvun naimattoman naisen roolia sukulaisten elämässä. Mielelläni antaisin tarkemman viitteen, mutta kun en tehnyt siitä muistiinpanoa...

Virpi Nissilä kertoi jo viime kesänä(?) SatakuntalaisSuvut-listalla Kiukaisten Laihian suvusta tekeillä olevasta artikkelista. Nyt se on sitten painettuna ja kun on omiakin esi-isiä mukana niin kiva oli tutustua ja tulee tietenkin arkistoituakin.

Hovioikeudelle alistettujen asioiden päätöstaltioita esittelevä juttu pitää lukea huolella. Jos vaikka vihdoin pääsisin Österholmin käräjäjuttujen jäljille?

(Juha ehti käyttämään samaa otsikkoa!)

Kamariherra kumppaneineen lähestyy painatusta...

Hain ISBN numeron tänään. Eli sivumäärä ja koko on kertaalleen lyöty lukkoon.

Ihme viilauksia löytyy käsikirjoituksesta koko ajan. Eilen, kun tein jo sivujen layoutin viimeistelyä, tajusin yhdestä torpasta puuttuvan täysin rippikirjaviitteet. Sitä se digitoitujen rippikirjakuvien käyttö teettää, ei ole tarvetta merkitä muistiin sivuja. Onneksi on linkit tallessa.

Takateksti ja markkinointiteksti on kirjoittamatta. Erityisesti jälkimmäinen tuottaa vaikeuksia. Näitä ei pitäisi jättää projektin loppuun, kun itse on kypsä koko aiheeseen vaan kirjoittaa silloin kun on innostuneella mielellä.

Mutta (sentään) teksti on suurimmalta osalta miellyttänyt silmää ja mieltä näin lopputarkastusten yhteydessä. Muutenhan painatus olisi täysin turha operaatio.

Helsingin museoiden ilmaisajat

Mitäköhän lähdettä City-lehden toimittaja oli käyttänyt jutussaan Tyylikästä köyhäilyä (2/2009)? Hän nimittäin ilmoitti Kaupunginmuseon toimipisteiden olevan ilmaisia torstaisin – mikä oli tilanne viimeksi vuonna 2007. Vuoden 2008 alustahan (muistaakseni) ne ovat olleet ilmaisia aina kun ovat auki. Ei tietenkään ei ole väärin sanoa niiden olevan ilmaisia torstaisin, kun siis ovat, mutta silti.

Tämänkaltaiset asiat kannattaa tarkista aika ajoin. Tällä hetkellä (verkkosivujen mukaan)

Kansallismuseoon pääsee ilmaiseksi tiistai-iltaisin 17.30-20.00.
Kulttuurien museoon vapaa pääsy tiistaisin klo 17–20
Ateneumiin on ilmainen sisäänpääsy suuria erikoisnäyttelyitä lukuun ottamatta joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 17–20.
Sinebrychoffin taidemuseossa samoin ilmaisilta joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 17-20. (Kannattaa käydä katsomassa vaikkei olisi vanhasta taiteesta kiinnostunut – esimerkki siitä miten oikeat rikkaat (vs. nykyjulkkikset) elivät.)
Helsingin kaupungin taidemuseoon (Meilahti ja Tennispalatsi) perjantaisin ilmainen sisäänpääsy.
Suomen rakennustaiteen museoon on vapaa sisäänpääsy perjantaisin.

Postimuseosta poimitun läystäkkeen mukaan heidän uudistunutta esitystapaansa pääsee katsomaan ilmaiseksi ainakin 11.2., 14.2., 16.-22.2., 18.3. ja 28.-29.3. Eli pienellä suunnittelulla on helppo välttää sisäänpääsymaksu.

Muistiinpanojärjestelmäni

Aikaisemmasta epämääräis(emmäs)tä paperikokoelmasta siirryin lopulta samaan systeemiin, jota olen työpaikalla käyttänyt jokseenkin menestyksekkäästi vuosia.

Eli muistiinpanoihin käytetään yhtä ja samaa vihkoa/lehtiötä, jossa on irrotettavissa olevat sivut/paperit. Kun muistiinpanojen aihe muuttuu, vaihdetaan paperia. Aika ajoin – mitä useammin sitä parempi – käydään läpi siirtäen löydetyt tiedot niille kuuluvaan paikkaan. Jos käyttäisin tietokantaa, niin sellaiseen. Nykytilanteessa mielellään suoraan työn alla olevaan käsikirjoitukseen. Käytännössä kuitenkin useimmiten kyseisen tutkimuksen materiaalipinoon tai kansioon. (Kuvassa Flachsenius-tutkimuksen kassi) Sieltä ne pitäisi sitten aikanaan (kuitenkin) saada käsikirjoitukseen.


Oleellista on, että löydöt, jotka eivät tarvitse lisätyötä (heti) arkistossa, revitään irti muistiinpanovihkosta. Tai vihkoon jätetään vain tieto lisätiedon tarpeesta. Näin arkistoon lähtiessä vihkossa on vain ideoita tutkimustehtäviin ja tyhjää paperia.

Ongelmaksi jää, että vihkoihin kertyy sivuja, jotka pitäisi laittaa useampaan paikkaan tai jolla ei ole mitään paikkaa. Tähänkin on tarjolla ratkaisuja – amerikkalaiset sukututkijat ovat kirjoittaneet runsaasti muistiinpanojen ja dokumenttikopioiden järjestämisestä. Mutta kuinka järjestelmälliseksi jaksaa tälläinen pino-ihminen ryhtyä?

Edistymisraportti

Osa viime viikon Cajanus-draamasta (vai oliko se kuitenkin jankkaava tragedia?) ratkesi kun yksi henkilö osasi hakea Hiskistä oikeaa asiaa. Tekemällä saa aikaiseksi...

Ja sillä linjalla, heti kun lauantaina heräsin... (olin perjantai-iltana katsomassa dokumenttielokuvaa Chigaco 10 ja pääsin vasta keskiyöllä nukkumaan. Leffa oli hyvä esimerkki siitä, miten eläväksi elää kuva tuo historian. Mutta myös siitä, että asiat voidaan esittää (tarkoituksettoman) yksipuolisesti.)

... kaivauduin työpöydällä joululoman yli levänneisiin muistivihkoihin ja papereihin. Löysin (taivaan kiitos) erään yhdistyksen kokouksessa tehdyt muistiinpanot marraskuulta – minun kun piti kirjoittaman pöytäkirja. Siirsin riippuvia lankoja tällä hetkellä käytössä olevaan A5-vihkoon.

Tämän pienen lämmittelyn jälkeen Knorring-käsikirjoituksen pariin. Olen tammikuussa ehtinyt tehdä yhden tekstin tarkistussession, mutta korjaukset olivat jääneet. Väsäsin niitä paikalleen. Pari tuntia siihen van meni, kun oli pari viikkoa vetkutellut. Kauhian tsempin jälkeen otin puhtaan tulosteen ja jatkoin vielä hetken sunnuntai-iltana. Kuvalista tarkistamatta, lähdeluettelon voisi tarkistaa ristiin viitteiden kanssa... ja kuivahtaneet tulppaanit laittaa pois?

Jokseenkin ajankohtaista ja aiheellista

Ruotsalainen väittelijä oli tullut siihen tulokseen, ettei kyläelämä sittenkään (?!) ollut niin tasa-arvoista. Hieman nollatutkimuksen makua, mutta väitöskirja itsessään kertoisi varmaan enemmän. Ruotsin uutisia on myös Uumajan yliopistossa väsättävä väestötietokantaa 300 vuoden ajalle 300 000 henkilöstä.

Ruotsalainen kirjoittaja mietiskeli lähdeviitteitä tasolla, jota suomalaisessa sukututkimuksessa ei ole nähty. Ennen vanhaan Genoksen kirjoittajaohjeissa luki, ettei "selviä" lähteitä kuten rippikirjoja tarvitse merkitä. Itse olen sitä mieltä, että pitää. Onko tarpeen kertoa oliko kyse digikuvasta, mikrofilmistä vai mistä kopiosta on sitten eri juttu.

Lähteistä puheen ollen Biomi.org-blogissa kerrottiin verkkolähteiden käsittelyyn sopivasta Firefox-lisäkkeestä. Valitettavasti en käytä kyseistä selainta. Samasta blogista löytyi myös pätkä tiedonhakutavoista ja julkaisemisesta.

Arne Nevanlinna oli kirjoittanut fiksuja historian tulkinnasta ja siitä keskustelemisesta jo lokakuussa.

Erkki Ahon Suomen Historia-blogi näyttää keskittyvän 1900-luvun historiaan Kalajoki-painotuksella. Laadukkaalta vaikuttavia juttuja kuten: Isoviha Kalajoella , Kalajokisia sisällissodassa ja Nivalan konikapina .

Articon Companion kommentoi Valtiollisen historian museota.

Jos heräisi hinku historian yliopisto-opiskeluun voisi lukea tämän. Kirjoittaja pääsi yliopistoon ja kertoo opiskeluistaan blogissaan.

Juha Seppälän kirjasta Suomen historia löytyi arvio Kokemisen arvoista-blogista, Morren maailmasta ja Omasta huoneesta.

Tietoviikko oli taustoittanut Kansalliskirjaston digitointihanketta

Loppukevennykseksi: Pilvien katsomisen lyhyt historia

Sananparsi sukututkijalle sunnuntaiksi (8)

Ei tunnis tuhoi tehlä eikä päiväs papiks päästä. Iitti
Antaa vua hutun hautuu nin paksumpi kettu tulloo! Pyhäselkä

Sukututkimus vie aikaa. Yksittäisen asian selvittäminen vie aikaa. Se mikä ei selviä tänään, voi selvitä myöhemmin. Muiden tutkimustuloksista tai -metodeista saattaa löytyä ratkaiseva pala.

Lähde: Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen. WSOY 1948