20-luku, 30-luku

Tavaroita ja papereita kompatessa löysin sellaistakin, jonka luulin ikuisiksi ajoiksi hukanneeni. Mummon valokuva-albumin kaksi vanhinta kuvaa olivat sekaantuneet perheemme 1990-luvun kuviin ja riemuni oli suuri kun ne tulivat käteeni. Ohessa otos Kokemäen maatalouskerholaisten leiriltä 20- ja 30-lukujen vaihteesta. Mummoni oikeassa reunassa on ainoa, joka ei ole (vielä) vaihtanut lettejä leikkotukkaan.

Muuta ajanmukaista

• Päiviö, Raimo: Mikä tappoi seprakaupan? Suomalaisten ja virolaisten harjoittamasta vaihto- eli seprakaupasta, sen hiipumisesta 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan ja sen loppumisesta 1920- ja 1930-luvuilla
• Harjunpää, Minna: Jumalhahmoja, hedelmänpoimijoita ja karhunkaatajia : Suomesta ja suomalaisista rakennettu kuva 1920-luvun kansainvälisissä näyttelyissä
• Filpus, Kari: Alkoholin salakuljetus ja sen valvonta Perämeren rannikolla kieltolain aikana 1919-1932
• Turkka, Hanna: Onnelan lastenkodin historia vuosina 1919 - 1939
• Enbom, Leena: Työväentalolle vai seurahuoneelle? Työväen vapaa-ajantoiminta, politiikka ja vastarinta 1920- ja 1930-lukujen tehdasyhdyskunnassa (Toinen versio samasta?)
• Heikkinen, Henna: "Nälkämaasta leipämaaksi": Kajaanin maanviljelysseuran kotitaloudellinen neuvonta- ja valistustyö 1920- ja 1930-luvulla
• Mattjus, Henrik: Millaiseksi rakentaisin taloni? Modernismi ja modernisaatio maaseudun rakennussuunnittelussa 1920- ja 1930-luvuilla
• Laine, Kirsi:  Hunaja leivän leventää? Taloudellisesti kannattavan mehiläishoidon edellytykset Suomessa 1919-1939 
• Julkunen, Lauri: Poikien pelastaja : Yrjö Karilas nuoriso-ongelman muotoilijana ja ratkaisijana 1920- ja 1930-luvulla
• Hannus, Hanna: Mens sana in corpore sano. Tila, aika ja alastomuus Yrjönkadun uimahallissa
• Laakkonen, Anna M: 'Suomeen on Karjala sidottu, mutta ei lahtari-Suomeen...' Viholliskuvan ja identiteetin rakentaminen Neuvosto-Karjalan suomalaisessa sanomalehdistössä 1920-1929
• Metsäpelto, Teemu: Kronstadtin pakolaisia vai ”valkoryssiä” ja ”bolshevistista siitoskarjaa”? Viranomaisten ja viipurilaissanomalehtien suhtautuminen Kronstadtin kapinaan ja sitä seuranneeseen pakolaisaaltoon vuosina 1921–1922.
• Pennonen, Anniina: Hihat heilumaan valistuksen vainioilla Suomenkielinen poliittinen valistustyö Leningradissa ja Leningradin läänissä 1921-1927.   
• Suviranta, Raili: Ulos uskonnon yöstä : ‒ Vasemmistolaisten nuorisolehtien kirkko- ja uskontokirjoittelu vuosina 1921‒1930
• Mäkelä, Petteri: Kotitarpeesta talousmetsiin : keskustelu yksityismetsätalouden neuvonnan uudelleenjärjestelystä vuosina 1922-1928
• Hautamäki, Hanna-Riikka: Kuvausta mielisairaanhoidosta sairaanhoitajalehdissä vuosina 1922-1939
• Hämäläinen, Eenariina: Jumala varjelkoon kaikenlaisiin ´reformeihin´ hukkuvaa kansaamme etiikan opetus pedagogisena, poliittisena ja maailmankatsomuksellisena kiistakysymyksenä Suomessa vuoteen 1923. 
• Heikkilä, Pauli: Ikkunat auki Paneurooppaan! : suomalainen keskustelu kreivi Coudenhove-Kalergin Euroopan kansallisvaltiosta 1923-1937
• Peltoniemi, Ossi: The New York Times Paavo Nurmen Pohjois-Amerikan kilpailukiertueiden kuvaajana 1924 - 1929
• Karjalainen, Juho; Tieteen popularisointi vuosina 1925 - 1928 julkaistussa lehdessä Valo : tiedettä kaikille
• Kannisto, Niko: Valtapeliä ja vasemmistolaisuutta. Hupilaisuus Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa 1925­-1930
• Karimäki, Jenni: Porvaripuolueet mentaliteettien murroksessa. Porvaripuolueiden ideologinen uudelleenajattelu puolueiden välisten suhteiden muokkaajana Väinö Tannerin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen aikana 1926-1927
• Rantala, Tuomas: Uusi uljas maalaisliittolaisuus? Pääministeri J. E. Sunila ja hänen maalaisliittolainen hallituksensa 1927 - 1928
• Kumpulainen, Jouni: ”itsenäisiksi, vapaiksi, oman kontunsa omistajiksi..”Valtionmetsätorppien itsenäistymisen mahdollistaneen lain synty, soveltaminen ja tulokset
• Nyholm, Lisa: Suomalaisten lähetystyöntekijöiden toiminta ja kokemukset nälänhädän aikana Ambomaalla vuosina 1928-33
• Sipinen, Janne: Työtä ja hoitoa : köyhäinhoito Korpilahdella 1930-luvun pula-aikana
• Peltola, Jarmo: Lama, pula ja työttömyys, Tamperelaisperheiden toimeentulo 1928­-1938, 1930-luvun lama teollisuuskaupungissa II
• Rytilahti, Risto: Lapualaiset ­keitä he olivat ja mitä he tekivät? Hämeenlinnan seudun Lapuan liike 1929 -­ 1932
• Eskelinen, Jonna: "Yhtä väärin on auttaa sitä, joka ei ole avun tarpeessa kuin jättää auttamatta todella apua tarvitsevaa" Asiakkuuden diskurssit sosiaalialan ammattilehdessä 1920-, 1950- ja 1980-luvuilla
• Koikkalainen, Olli: "Militarismin poistaminen on ainoa pelastus perikadolta" Rauhanaktivisti Aarne Selinheimo ja Suomen Antimilitaristinen liitto osana Suomen 1920-­30 -lukujen yhteiskunnallista vastarintaa
• Ruuskanen, Esa: Lapualaisaktivismia punamaakunnassa : työväentalojen sulkemiset ja kunnanvaltuustojen puhdistukset Pohjois-Savossa 1930
• Telaranta, Jussi: Osuuskauppafunkis
• Salmi, Hanna: Työtuvan työttömän määrittelyt Tampereella 1930-1932 : käsitteellinen ja temaattinen biografiatarkastelu
• Niemi, Johanna: Intellektuelli identiteettiä etsimässä. Erkki Vala Tulenkantajat-lehden poliittisena pakinoitsijana vuosina 1932-1939
• Aho, Mikko: Espanjan asia on meidän Suomen vasemmistososialistien ja kommunistien propaganda Espanjan tasavallan puolesta Espanjan sisällissodan 1936-1939 aikana
• Kiho, Jukka: Sukulaissiteiden lujittamista ja kulttuuriin puettua politiikkaa. Suomen vuonna 1937 Unkarin ja Viron kanssa solmimien kulttuurisopimusten synty ja toteutus
• Paulaniemi, Maija: Lentävät tulivat! Liikkuvan poliisikomennuskunnan toiminnan muotoutuminen ja yksikön kuva 1930-luvulla
• Kokko, Heikki: Sivistyneistön suomalaisuus ihmiskäsityksen murroksessa. 1930-luvun kulttuurikriisi suomalaisen sivistyneistön kulttuurisen identiteetin kriisinä
• Sokka, Sakarias: "Kansamme kykyyn itse arvostella ei voi luottaa!" : taidelautakunnat valtiollisina asiantuntijaeliminä ennen toista maailmansotaa

Täydennysosia

1) David J. Cordin kirja Decline and Fall of Nokia, jonka taannoin mainitsin, tuli luettua. Piti kirjoittaa tänne jotain syvällistä yksilön kokemuksesta ja muistista vs. isompaan kuvaan, mutta sitten alkoi YT-neuvottelutt. Alla "Falls of Nokia". Muistaakseni Elkan FB-sivulta kaapattu postikorttikuva.

2) Viime vuotisen maagisen ajattelun kurssin asiaosuus on nyt luettavissa luennoitsijan eli Outi Pohjanheimon artikkelissa Oma, oikea usko — toisten väärä taikausko. Maagisen ajattelun rikastuminen ja liioiteltu toiseuttaminen. Suosittelen niin historian kuin nykypäivänkin ymmärtämisestä kiinnostuneille.

3) Blogikirjoitukseni yhdistyvät itseni yllättävillä tavoilla. Genos-artikkelista kävi ilmi, että Hanna Rauta, jonka sukuhistoriallisesta kirjasta pidin kovasti, oli naimisissa aikanaan esittelemäni tilanhoitajan pojan pojan kanssa. Pienet on Suomen piirit.

4) Jyrki Heinon kirjoja Kellari ja Kello lukiessani on mietityttänyt päähenkilön väitetty osallistuminen Yhdysvaltain vapaussotaan. Turhaan, tietenkin. Faktaa:

• Harald Elovson: De svenska officerarna i nordamerikanska frihetskriget. Scandia Vol 2, Nr 2 (1929)

5) Itselleni merkityksellisiä "löytöjä" blogivuosina ovat olleet maininnat Blomstedtin ja Tawaststjernan teksteissä varhaisesta maastamuutosta. Aihetta kokosi hyvin Jukka Kokkosen teksti Karkureita, piileksijöitä ja työn ja toimeentulon hakijoita. Historiallisia näkökulmia maastamuuttoon ja oikeudesta siihen varhaisen uuden ajan Suomessa, joka tuli eteeni kauan julkaisunsa jälkeen.

6) Pari vuotta sitten bongasin Lontoosta turkulaisen ja luulin suureksikin löydöksi. No, ei ollut. Spieker on hyvinkin tunnettu. Viimeksi törmäsin nimeensä Åbo Tidningin numerossa 27.6.1807, jossa oli pitkä lista Spiekerin testamenttilahjoituksesta viljaa saaneista. Turkulaisille tuttuja nimiä siinäkin?

7) TMA:ssa ihmettelemiäni ruumiinavauskustannuksia käsitteleviä  kuittauksia oli läänintileissä jo 1800-luvun alussa. Esimerkki Ikaalisissa tehdystä ruumiinavauksesta alla KA 7826:5024. (Nyt sitten ihmettelen, että miksi vuonna 1791 päivätty paperi on vuoden 1802 tileissä?)

8) Presidentinlinnan kaivausten löydöistä jäivät mieleeni pelinappuloiksi tulkitut fajanssipalat. Niinpä Muinaistutkijoita läpilukiessani luin mielenkiinnolla numerosta 2/2005 Risto Nurmen artikkelin  Elämä on peliä - tai sitten ei. Historiallisen ajan omavalmisteisten "pelinappuloiden" tulkintaa. 

9) Syvälle muistiin on myös jäänyt vuosia sitten kuuntelemani ruotsalainen radio-ohjelma, jossa puhuttiin 1700-luvulla Pohjois-Afrikkaan kidnapatuista merimiehistä. Lisää aiheesta voisi lukea näistä opinnäytteistä

• Måns Lindholm: Barbari i Barbariet- En mikrostudie av två européer i marockansk fångenskap under 1700-talet
• Gustaf Fryksén: I skuggan av global rivalitet och maritim handel : svenska sjömän i marockansk fångenskap, 1754-1763

10) Digitoidut Tuulispäät on selattu läpi ja antia riittää ripoteltavaksi blogiin pitkälle tulevaisuuteen. Velikulta 3/1903 tarjosi oheisen kuvan Tuulispäässä ihailemani kynänjälken tuottajasta. 

Oletko ajatellut opiskella?

Työtiimiin keväällä liittynyt katsoi tänä aamuna tarpeelliseksi laajentaa kuvaansa minusta ja tiedustella harrastuksiani. Että historiaa? Avasin tätä muutamalla sanalla (onnekkaasti välttäen termin sukututkimus), minkä jälkeen tämä työtoveri tiedusteli olinko ajatellut lähteä opiskelemaan historiaa yliopistoon.

Huokaus. Jokaiselta kirjallisuuden harrastajaltakin varmaan kysytään aikomuksia kirjallisuudentutkimuksen opintoihin ja autoharrastajalta autotekniikan tutkintosuoritukseen? En alkanut selittää ITE-ideologiaani ja keskustelu siirtyi kiitettävän joustavasti yliopisto-opettajien tason haukkumiseen.

Olen kyllä ajatellut "opiskella" tänäkin syksynä. Helsingin työväenopiston tarjonnassa on tavallistakin enemmän historiaan liittyviä yleisluentoja ja ähelsin ne Agricolan tapahtumiin, josta tarvittaessa osunevat silmiini. Ja toivottavasti sieltä löytyy muutakin opettavaista.

Internettiin ilmaantuu jatkuvasti uusia kursseja ja uusia kurssialustojakin. Tuleva tarjonta näkyvissäni tällä hetkellä

• Ideas of the Twentieth Century, edX - 27.8.2014
• Anthropology of Current World Issues, edX - 1.9.2014 
• Global History Lab, Part 1, NovoEd - 2.9.2014 
• The Ancient Greek Hero in 24 Hours (Hours 1-5): Epic and Lyric, edX - 2.9.2014
• Visualizing Japan (1850s-1930s): Westernization, Protest, Modernity, edX - 3.9.2014
• [U. S. A.] Civil War and Reconstruction - Part 1 1850 -1861, edX - 17.9.2014
• Revolutionary Ideas: An Introduction to Legal and Political Philosophy, Cousera - 21.9.2014
• The Art of Teaching History, Cousera - 22.9.2014
• A Global History of Architecture — Part 1, edX - 23.9.2014
• Shakespeare and his World, FutureLearn - 29.9.2014
• Shakespeare: On the Page and in Performance, edX - 1.10.2014
• Shipwrecks and Submerged Worlds: Maritime Archaeology, FutureLearn - 6.10.2014
• Practicing Tolerance in a Religious Society: The Church and the Jews in Italy, Cousera - 6.10.2014
• World War 1: Paris 1919 - A New World Order?, FutureLearn - 13.10.2014
• World War 1: Aviation Comes of Age, FutureLearn - 20.10.2014
• American Capitalism: A History, edX - 21.10.2014
• Global History Lab, Part 2, NovoEd - 26.10.2014  
• World War 1: Changing Faces of Heroism, FutureLearn - 27.10.2014
• The Fall and Rise of Jerusalem, Coursera - 28.10.2014
• The Emergence of the Modern Middle East, Coursera - 28.10.2014
• World War 1: Trauma and Memory, FutureLearn - 3.11.2014
• Recovering the Humankind Past and Saving the Universal Heritage, Coursera - marraskuu 2014
• [U. S. A.] The Civil War and Reconstruction - 1861-1865 [Part 2?], edX - 1.12.2014
• Explaining European Paintings, 1400 to 1800, edX - helmikuu 2015

Kuva kirjasta "Blossoms by the Way. A collection of choice poems. Edited by C. A. Cooke. Border designs by Sweeney". Digitoinut British library, Flickr Commons

Lapsenpiian seurassa

Enni Mustosen Lapsenpiikaa en Paimentytön jälkeen odottanut äärettömällä innolla, mutta laitoin tietenkin kirjastossa varaukseen heti kun huomasin mahdolliseksi. Lukeminen sujui yhteen putkeen ja pidin kirjasta enemmän kuin sarjan aloituksesta.

Idan elämän käänteet tuntuivat Lapsenpiiassa realistisemmilta. Hänellä ei ollut nyt palveluspaikassaan erikoisasemaa, jonka Paimentytössä koin heikkoutena. Eikä Sibeliuksen perhe ollut yhtä "hieno" kuin Topeliusten. (Sibeliuksen kuva Velikullasta 25/1901 eli hyvin läheltä kirjan ajankohtaa.)

Erityisesti pidin Helsingin kuvauksesta. Maalta muuttaneelle Idalle kaupunki tarjoaa paljon elämyksiä ja Mustonen upottaa paikan ja tapojen historiaa tekstiinsä taitavasti. Kruununhaan osalta hänellä onkin jo runsaasti harjoitusta - siellä asuivat Mannisen ja Raivion historiallisten dekkareiden päähenkilöt ja Mustosen Järjen ja tunteen tarinoiden päähenkilö.

Mustonen listaa lopussa käyttämäänsä kirjallisuutta, jossa on selvästi ollut ainesta yksityiskohtien kuvaukseen, jonka oikeellisuutta ei ole minulla syytä epäillä. Tosin teki mieli etsiä Suuren adressin sivu tarkistaakseni kenen allekirjoitukset olivat Aino Sibeliuksen kanssa samalla sivulla, mutta hulluudellani on rajansa. Maalaispitäjän sivut pystyy selaamaan läpi, Helsingin 935 kuvaa vaatii yritystä.

Vossikoilla on merkityksellinen osa tarinassa, joten Velikullasta 2/1901 kuva heistä Senaatintorilta, joka myöskin kirjassa ohitetaan.

Mustonen julkaisee FB-sivullaan tästäkin kirjasarjan osasta kuvia ja linkkejä.

Seuraavassa osassa Syrjästäkatsojan tarinoita Ida huushollaa Albert Edelfeltin kodissa. Tämäkin kuva Velikullasta 25/1901.

Miesmäisiä naisia

Useissa sanomalehdissä (esim Pohjalainen 11.2.1899) julkaistiin vuoden 1899 alussa pikku-uutinen "Miesmäisiä naisia".

Eräässä talossa Ylivieskan ja Oulaisten rajamailla asuu kaksi naista, jotka toimittavat itse, koska talossa ei ole miesväkeä, kaikki tavalliset talouden työt, niinkuin rangan ja halon hakkuun sekä hevosajot kesällä ja talvella. Toinen naisista on aina hevosmiehenä ja toinen hakkaa metsässä tai toimittaa kotiaskareita kotona. Reippaasti käykin naisilta työnteko, juuri kuin parhailta miehiltä, sitä ainakin todistaa nuo syksyisin talon läheisyydessä tavattavat suuret rankakasat.

Toisessakin paikassa samoilla seuduilla kuuluu olevan nainen, joka tekee kaikkia tavallisia miesten töitä ja on sen lisäksi niin erinomainen metsästäjä ja kalastaja, ettei vertaistansa joka kuusen juurella kasvakaan.

Mukava olisi saada nimet kaikille näille reippaille naisille. Ilmari Havu mainitsee kirjansa Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus sivulla 152, että jälkimmäisen kappaleen nainen on sama kuin Päivärinnan Lammin Maija tarinassa "Uudistalon emäntä" kokoelmassa Syyslehtiä.

"Noh, oletko sinä sitten tottunut lintuja pyytämään?"

"Viisivuotiaasta saakka olen jo lintuja pyytänyt", vakuutti emäntä.

"Ja olet saanut…

"Ja olen saanut."

"Jonkun nokan joskus", sanoi Jakke ikäänkuin vieläkin epäillen.

"Tavasta suuria kontillisiakin."

"No, jotakin sitä kuulee", sanoi Jakke vähän häpeillen.

Havun mukaan kyseessä oli Maria Fredrika Jaakontytär Koivuoja (s. 1847), joka emännöi Kytökorven taloa Oulaisissa lähellä Ylivieskan rajaa. Miehensä Heikki Juhonpoika Stenbäck-Kytökorpi kuoli 1917.

Tämä oli tällä erää viimeinen Päivärinta-poiminta. Ilmeisesti en ole mihinkään aiempaan linkittänyt Lauri Päivärinnan gradua Pietari Päivärinta yhteiskunnallisena vaikuttajana 1858-1893?

Kuvituksena Isaac Levitanin maalaus. Wikiart.

Kuultuja luentoja

Tänä kesänä en leikannut matonkuteita, mutta kävin silti läpi isohkon määrän Oxfordin yliopiston ja Institute of Historical Researchin tarjoamia luentoja. Mansikoita peratessa tai helteestä voipuneena maatessani.

Yksi parhaiten mieleen jääneistä oli Sheldon Garonin luento, jossa ahaa-juttu oli hallinnollisten ideoiden leviäminen valtioiden välillä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

David Gryllsin esitelmä rakkauden ja seksin esittämisestä viktoriaanisissa romaaneissa oli myös antoisa. Joskus pitää osata lukea rivien välistä ja joskus sinne voi lukea sellaista, jota siellä ei ole. Hyvin opettavaista.

Vuodelta 2011 oli tarjolla setti  Novel Approaches: from academic history to historical fiction historiallisen fiktion mahdollisuuksista ja rajoista. Ei vaikuttanut pahasti vanhentuneelta.

Hermione Lee käsitteli kohtaamisia, joista on molempien osapuolen kertomukset. Mitä muistetaan ja mitä halutaan kertoa ei ole koko totuus.  Donald A. Ritchie kertoi Yhdysvaltain senaatin "historiaosastoa" ja painotti, että muistitietoa pitää kerätä kaikilta organisaatiossa.

Tammy Gordonin esityksestä Yhdysvaltain 200-vuotisjuhlista olisi vertailupintaa 2017-suunnittelulle?

Muodit tulevat ja menevät. Ken Albala kävi läpi sen, miten eurooppalaisessa ruokamuodissa on heiluttu yksinkertaisen ja monimutkaisen välillä antiikista asti.

Jonathan Healey kertoi englantilaisin esimerkein karttojen paljastamasta menneisyydestä.

Hannah Greig puhui historiallisten elokuvien materiasta. Puvustuksesta voidaan huolehtia ja jättää interiöörit lähes tyhjiksi. Ja  helpointa on kuvata aikaa, jota on jo opittu esittämään ja katsomaan.

Margot Finn painotti esineiden materiaalisuuden merkityksellisyyttä. Esineen etupuolelta otetusta digikuvasta ei selviä miltä esine tuntuu ja tuoksuu. Hän on mukana tutkimushankkeessa, johon on otettu mukaan ei-akateemisiakin tutkijoita!

Marie-Claude Felton puhui omakustantamisen käytännöistä 1700-luvulla.

Abigail Williams tavoitteli ääneen lukemisen historiaa. Aikanaan niin tavallista ettei tullut usein mainittua. Liittyi kadonneisiin kynttilöihin, joista (pimeyden kulttuurihistorian ohella) puhui Aaron Allen. Bridget Longin esityksessä ääneen lukeminen yhdistyi käsitöihin. Niiden tärkeys näkyi tanskalaisissa 1800-luvun maalauksissa. Tästä puhui Anna Schram Vejlby. 

Maalauksien esittämää materiaa käsitteli David Gaimster, joka puhui myös historian ja materian tutkimuksen suhteesta.

Se lomailusta.

Kuvat Velikulta 18/1905 ja 18/1902

Diabolon alkuvaiheita Suomessa

Tuulispään 17/1908 kannessa hämmästytti uudehkoksi leikkikaluksi mieltämäni systeemi, jonka nimeksi selvisi otsikosta diabolo.

Wikipedian mukaan hökötyksellä on vuosisatojen mittainen historia. Sanomalehti-ilmoitusten perusteella diabolo on tullut Suomeen syksyllä/jouluksi 1907. Åbo Underrättelser 21.11.1907, josta myös alla oleva tilannekuva, mainitsi pelin saapuneen Turkuun. Wiipuri kertoi 17.7.1908, että

Pari sataa vuotta sitten kaikki ihmiset Pariisissa pelasivat diaboloa. Sieltä se siirtyi Englantiin, mutta unohtui taas jonkun ajan kuluttua. Mutta noin vuosi sitten tuo peli tuli jälleen käytäntöön, ja nyt se on vallottamaisillaan koko maailman

Jotain uudistusta oli kuitenkin tapahtunut, sillä ainakin kotimaisen sivun mukaan "Modernin diabolon keksijä oli ranskalainen Gustave Pillipart, joka lanseerasi kahdesta metallikupista valmistetun ja kumisin reunasuojuksin varustellun diabolonsa vuonna 1906."

Diabololla taiteilivat aikaansa seuraavat daamit ja herrat. Eivät siis ensisijaisesti lapset. Mutta lapsillekin sitä esiteltiin, ainakin Pääskysessä 5/1908.

Runsas sata vuotta tulemisen jälkeen Ylen uutiset kirjoitti:

"Suomessa lajin harrastus on vielä aika pienen piirin touhua ja jonglöörauksesta kiinnostuneiden kannattaakin kysellä harrastusvälineitä  pilailuvälinekaupoista."

 

Ovatko kaikki ruotsinsuomalaiset metsäsuomalaisia?

Viikolla tuli vastaan ruotsalaisen Amelia-sivuston juttu 25 saker som skogsfinnar tycker är fullt rimliga – hur märkliga de än må verka. Otsikko ihmetytti, sillä olen ollut siinä käsityksessä, että metsäsuomalaiset jälkeläisineen eivät enää viimeisen vuosisadan aikana ole suuremmin erottuneet Bernadottelandian valtaväestöstä.

Ingressistä selvisi, että tarkoitettiinkin Suomessa syntyneitä ja heidän jälkeläisiään, joita on ruotsinsuomalaisiksi (sverigefinnar) tavattu kutsua. Toisaalta on hienoa, että vanhalla termillä sidotaan siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin puolen vuosituhannen jatkumoksi. Mutta toisaalta metsäsuomalainen-käsitteeseen ei välttämättä liity kovin positiivisia mielikuvia?

Tosin sitä kyllä käytetään jopa paikallisen matkailun edistämiseen. Muistaessa SukuForumilta tiedoksi, että Siirtolaisinstituutin rekisterin "Kaskisuomalaiset Ruotsissa 1500- ja 1600-luvulla" lisäksi on olemassa "huomattavasti luotettavampi" sivusto Skogsfinsk genealogi. 

SR:n Släktband-ohjelman Skogsfinnar-jaksossa arvioidaan, että vuosina 1580-1650 Ruotsin metsiin muuttaneita suomalaisia saattoi olla jopa 10 000.

Aiheesta vastaan tullutta tutkimusta:

• Hanna Bergholm: Minne och livsmönster: Skogsfinsk identitet i tre undersökta bosättningar från tidigmodern tid
• Ida Feltzin: Björnskallar och magiska bilder - Skogsfinsk religion och folktro i materiella källor
• Malmberg, Jennie. Lika, Olika?: en materiell studie av skogsfinska bosättningar i Sverige
• Persson, Jimmy: Skogsfinnen inför tinget 
• Welinder, Stig: Skogsfinnarna i den svenska maktstaten : Lokalhistoria, etnicitet och landskap
• Bladh & Olausson: ”Vandra hit som andra finnar att söka sin föda” : Om en rannsakningslängd över inhysesfolket i Fryksdalen 1674
• Bladh, Myhrvold & Persson: Skogsfinska släktnamn i Skandinavien

Lehmä metsälaitumella ei ole metsäsuomalaisten alueelta, mutta Bernadottelandiasta kuitenkin. RAÄ, Flickr Commons.

Palkittuja opettajia vuonna 1907

"Edla Sofia Löfgren Kirkkonummen Öfverbyn kylästä naimaton, syntynyt v. 1829; on 46 vuotta eli viime talveen saakka hyvällä menestyksellä antanut opetusta pienille lapsille."

"Leena Maria Grönfelt Nastolan Uudesta kylästä, leski, syntynyt 1832, on 25 ikävuodestaan melkein näihin aikoihin asti pitänyt yksityistä palkatonta pientenlasten koulua kristillisessä hengessä. Tämän ohessa on hän myöskin aikanaan useat vuodet työskennellyt pyhäkoulun opettajana paikkakunnallaan."

"Maria Elisabet Leppänen Karvian kirkonkylästä, naimaton, syntynyt 1833, on vuodesta 1863, siis 42 vuotta ollut lastenopettajana siellä, ja vanhuudestansa huolimatta koettaa hän yhä vieläkin tehdä työtänsä. Opettajatoimestaan on hän nauttinut vain pientä palkkaa."

"Israel Tiitinen Vesannan Vesamäen kylästä, entinen torppari, syntynyt 1834, on ollut pyhäkoulunopettajana aina vuodesta 1856. Samoihin aikoihin kuin hän tuli opettajaksi tapahtui hänessä hengellinen herätyskin, ja se juuri sai hänet koko sydämensä lämmöllä antautumaan tehtäväänsä. Hän onkin erinomaisen uskollisesti toiminut."

Tiitisen poika on Kaarlo Wesala

"Kreeta Stiina Seppälä Vesilahdelta, syntynyt 1834, on heränneenä ja kristillismielisenä lastenopettajana toiminut noin 50 vuotta. Ensin hän opetti lapsia kotonaan ja toisten perheissä, sitten hän oli seurakunnan kiertokoulunopettajana 26 vuotta. Varsinkin heikontuneen näkönsä tähden hän tästä toimesta erosi lähemmäs kuusi vuotta sitten, mutta yhä ottaa hän kotonansa vastaan lapsia opetettavaksi. Kiertokoulunopettajana oli hänellä palkkaa 100 mk, rahaa ja 3 tynnyrin viljaa, ja eläkkeeksi on hänelle sen jälkeen myönnetty 120 mk. vuodessa, joka puolestansa todistanee, että hän vaikutuksellaan on saavuttanut kuntalaistensa ja entisten oppilaittensa suosiota."

"Vilhelmiina Lindholm Savonlinnasta, neiti, syntynyt 1838, on jo yli 52 vuotta yhtä mittaa siellä pitänyt pienten lasten koulua, alkupuolella tätä aikaa suomen- ja ruotsinkielellä viime vuosikymmeninä enemmiten suomenkielellä, osaksi mitään korvausta työstänsä saamatta."

Tekstilainaukset: Uusi Suometar 16.01.1907
Tunnelmakuva heränneistä Tuulispää 1.5.1903
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto