Kokemäeltä Amerikkaan, osa 87

Frans Lähde Kokemäeltä otti passin 2.10.1912 ja saapui Bostonin satamaan 23.10.1912 Franconia-laivalla 26-vuotiaana ilmoittaen syntyneensä Kokemäellä ja jättäneensä vaimonsa Alman Kokemäen Krootilaan.

Saman ikäluokan Frans Lähde, joka kertoi väestönlaskennoissa tulleensa maahan 1907 tai 1912, täytti ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin Michiganin Gobecic kauntissa. Hän kertoi syntyneensä 20.8.1886 Kokemäellä ja perhettä olevan vaimon ja lapsen verran. Tämä Frank sopisi olemaan sama kuin vuoden 1920 väestönlaskennan Frank Lahde samassa kauntissa. Hän oli mennyt Vivian-vaimonsa kanssa naimisiin vuoden 1915 paikkeilla ja perheessä oli 4vuotta ja 5 kuukautta vanha poika Vilfred. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli 14 vuotias ja pikkuveljensä Verner 10-vuotias. Molempien poikien syntymäpaikaksi on merkitty Illinoisin osavaltio ja Vernerille löytyy sieltä sopiva syntymätodistus päivämäärällä 8.11.1920. Sen hautausmaan kiven perusteella Frank kuoli vuonna 1946.

Vuonna 1930 perhe asui Michiganissa, pienessä paikassa Carp Lake, jonka hautausmaan kiven perusteella Frank kuoli vuonna 1946.

Lähteet:
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918(Registration Location: Gogebic County, Michigan; Roll: 1675573; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Watersmeet, Gogebic, Michigan; Roll: T625_767; Page: 7B; Enumeration District: 94; Image: 198.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Carp Lake, Ontonagon, Michigan; Roll: 1020; Page: 1A; Enumeration District: 3; Image: 341.0.)
Ancestry.com. Cook County, Illinois Birth Index, 1916-1935
Frank Lahde, Find-A-Grave.com

Luin taas Hikipediaa

Edellisen katsauksen jälkeen Hikipedia on jälleen kehittynyt (ja/tai sitten hakutaitoni). Mukana nyt jopa yksi Kokemäen suurista pojista. Naapuripitäjän kansallissankari on myös saanut esittelyn. Satakunnan kirjailijasuuruudesta kerrotaan:

Yliopisto-opinnot jäivät kesken, koska Sillanpäästä oli mukavampi lihoa, sukia partaansa ja muistella, kuinka hän oli kotikylässään fiksumpi kuin kukaan. Olikin luonnollista, että Sillanpää palasi Hämeenkyrön tölliin vanhempiensa nurkkiin, jossa ei Sillanpään kirkkaan pääkopan ansiosta tarvittu pärevaloa enää koskaan. Kun äiti kysyi, suvaitsisiko arvon ylioppilas saapumaan heinäpellolle ansaitakseen ruokansa, iski krooninen laiskuus alkoivat runottaret kuin väkisin vaatia omaansa. Herkkä hedonisti-Sillanpää ryhtyi työtarjouksen sijaan kirjailijaksi.

Lars Gabriel von Haartman (jonka tytär ei viihtynyt Kokemäellä, katso kirjani Kamariherra,...) on saanut artikkelin kuin myös kotikatuni mukaan nimensä saanut Robert Henrik Rehbinder (menikös tässä nyt jotain väärinpäin?). Mukana myös Paavo Ruotsalainen, Lars Levi Laestadius, Pietari Brahe, Matti Klinge ja Elias Lönnrot:

Oli Lönnrotin Elias
köyhä poika Sammatista,
torpastansa törkyisestä,
murjustansa kurjastansa.

Mieli tulla muistetuksi,
suurmieheksi halusi,
suuren Suomen sankariksi,
kansakunnan kaapin päälle.

Opiskeli niitä näitä,
lääketiedettä ja muuta,
latinaa ja ruotsiakin
päähänsä kovasti ahtoi.

Kunhan lumet sulavat ja Helsingin kesäyliopiston retkibussi lähtee liikenteeseen, mieleeni palannee mikä on kuppikivi. Muinaisjäännöksistä Hikipedia esittelee myös tuohikirjeen 292:

Tuohikirje numero 292 on kirjoitettu teksti, jonka arkeologit löysivät. Sitä eivät ole kirjoittaneet itämerensuomalaiset 1200-luvun alkupuolella, sillä rotunsa jäsenkansaa kun olivat, eivät suomalaiset osanneet kirjoittaa ennen germaanivalloittajien uhoa. Se ei myöskään ole kirjoitettu rys kyrillisillä kirjaimilla vaan germaanisen rodun riimukirjoituksella. Sitä ei ole löydetty mistään Novgorodista vaan Ahvenanmaalta, joka oli ennen muinainen viikinkien tuhatvuotinen valtakunta Birka. Ja vaikka kirje olisikin Novgorodista, niin joka tapauksessa Novgorod on jalojen viikinkien perustama kuten kaikki muukin siellä idässä. Tuohikirje on loistava esimerkki siitä, että ruotsin kieli on aina ollut osa suomenkielisten identiteettiä. Tai jos ruotsin kieli ei ole osa suomenkielisten identiteettiä, niin ainakin siitä on tehtävä sellainen.

Tampereen paperiruukista

Aikanaan täällä ihmettelin Tampereen tehtaille kirjoitettua ylistysrunoa. Mutta se ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan. Tutustuessani Paavo Korhosen kokoelmaan Wiisikymmentä runoa ja kuusi laulua löytyi runo Tampereen paperiruukista. Paperin ja kirjoituksen historian jälkeen päästään itse asiaan

... taikka tuosta Tampereesta,
Kaupungista kaunihista,
Muistomerkit muorillemme.
Kaupunki on kaunis siellä,
Joss' on kauppa kaikenlainen.
Pantu on paperiruukki
Kylän kuuluisan lisäksi,
Juuri julkinen rakennus
Jossa arkkia asuupi,
Paperia sangen paljon,
Hyvempätä, huonompata
Kansan kaiken tarpeheiksi.

Sitten seuraa paperin käytön moninaisuuden selostus ja lopuksi käytännöllinen kehoitus

Täst' on vielä viimeiseksi
Lumppu-vouville varoitus,
Että tarkasti tapailla
Paperiksi vanhat pai'at
Hankkia halun perästä,
Lii'at liinaiset kokohon,
Kuletella suuret kuormat
Talvikau'et Tampereelle.

Tampereesta puheenollen...

• Tampereen kulttuuriraitit näyttävät houkuttelevilta.
• Tammerkosken kaupunki on portaali verkkolähteisiin.
• Matias Manner: Teollisuuskouluista teollisuusneuvoksiksi. Rakennusmestarikunta Tampereella 1885-1960.
• Kaisa Aine: Tie koulukotiin - 154 pahantapaista lasta Tampereen lastensuojelussa vuosina 1921-1939
• Annamari Ahonen: Finlaysonin Värjäämö : tutkimusraportti
• Petri Viippola: Animoitu aikamatka : Tampereen luova historia animaationa
• Tiia-Noora Huuskonen: Luova Tampere -animaatio : animaation visuaalisen suunnittelun prosessi

Ja tehtaista ja työläisistä vielä

• Suomenmaan kartaston hakemistossa on loppupuolella listauksia tehtaista
  
• Kaisaliisa Majuri: Muuramen Tuolitehdas Osakeyhtiön historiatutkimus ja kirjoituspöytä nro 83 restaurointi ja puuttuvien osien rekonstruointi
• Sinikka selin: Häiritsevän erilaiset : Työnvieroksunta Helsingissä 1946 - 1948
• Pauliina Penttinen: Suomen laukkuteollisuuden historia ja kehittäminen
• Mika Vuori: Juuresta suurpuuhun : Jyväskylän puutyöläisten ammattiyhdistystoiminta vuosina 1899-1999
• Kaunokirjallisuutta - K. A. Järvi: Työmiehiä. Kertomus nykyajan oloista (1891)
  

Alkoholi&historiaorientoitunut pikakatsaus Perussuomalaisten vaaliohjelmaan

Osmo Soininvaara totesi eilisessä blogikirjoituksessaan Perussuomalaisiin viitaten:

Keskittyminen historian opetuksessa lähinnä vain Suomen historiaan ja siinäkin vain Puolueen hyväksymässä kansanmielisessä hengessä ovat myös tavoitteena aivan mahdottomia, niin mahdottomia että on vaikea uskoa puolueen edes yrittävän laittaa niitä hallitusohjelmaan.

En olisi kuvitellut, että mikään saa minut avaamaan kyseisen puolueen eduskuntavaaliohjelmaa, mutta elämä yllättää. Avataan ja luetaan kohdat, joissa sana historia vilahtaa. Otsikon Suomalaisuus on voima alla teksti alkaa

Populismi ei ole yleismaailmallinen aate, kuten sosialismi ja kapitalismi, vaan se on aina sidonnainen kulttuuriin ja kansanluonteeseen. Jo puolueemme nimi Perussuomalaiset kertoo, että politiikkamme perustuu Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuuriin.

Miten Suomen historian ja kulttuurin voi olettaa olevan niin yksipuolisia, että niiden päälle voisi rakentaa puolueohjelman? Alkoholin kohdalla vaaliohjelma selvästi tähtää alkoholin kulutuksen vähentämiseen. Miksi ihmeessä? Suomessa on juotu viinaa ja olutta siitä lähtien kun niitä on käsiin saatu. Tämä on selvästi elinvoimainen ja omalaatuinen osa Suomen kulttuuria eikä sellaista saa tuhota!

Sanotaan, että jokainen sukupolvi kirjoittaa uudelleen historiansa. Samoin jokaisen suomalaisten sukupolven on määriteltävä uudelleen identiteettinsä muuttuvassa maailmassa – kukaan muu ei sitä voi puolestamme tehdä. On tietenkin oltava avoin uusille ajatuksille, mutta samalla myös tietoinen sekä ylpeä omista juuristaan ja perinteistään.

Mutta mistä perinteistä pidetään kiinni ja mistä voidaan luopua? Minä haluan juoda halpaa viinaa ja mieluiten keittää sen itse niin kuin esivanhempanikin. Miksei viinankeiton vapautus ole ohjelmassa?

Historiantunneilla on korostettava suomalaista ihmettä, kuinka köyhästä ja syrjäisestä maasta nousi koko maailman tunnustama edistyksen ja vaurauden kansakunta – vieläpä ilman suuria luonnonrikkauksia. On myös tuotava esiin, kuinka tärkeää itsenäisyys on ollut suomalaiselle menestystarinalle, ja kuinka se onnistuttiin säilyttämään sodissa, joista selviytyminen oli sekin jo yksistään ihmeellistä.

Selviytyminen ja pärjääminen on suomalaista kansanajattelua, myönnetään. Ne ovat myös johtaneet monen masentumaan ja juomaan alkoholia.

Suomi on itsenäisenä kansakuntana verrattain nuori. Kulttuuriperintömme on pitkä, mutta esimerkiksi suomen kielellinen kulttuuri nousi kukoistukseen vasta 1800-luvulla kansallisaatteen myötä. Perussuomalaiset näkevät tämän suurena vahvuutena alati muuttuvassa maailmassa, sillä suomenkielisessä, verrattain nuoressa, kulttuurissa, on modernimpia aineksia kuin useissa muissa, jo aiemmin muodostuneissa kielellisissä kulttuureissa.

Pitäisikö sanan kielellinen sijalla olla kirjallinen? Kielellisen (ja muun) kulttuurimme menneestä tasosta ja vireydestä on mahdotonta muodostaa käsitystä, sillä siitä ei ole jälkiä. Eikä siitä viinanjuonnistakaan, mutta...

Historia on osoittanut, että suomalaiset ovat yleensä keksineet vastaukset aikojen haasteisiin monia muita kansoja nopeammin.

Ihanko totta? Esimerkkejä ei, suoraan sanottuna, ihan heti tule mieleen. Oluen- ja viinantekoakaan ei keksitty itse. Eikä kieltolakia.

Ulkomailla käynyt vaasalainen laululintu sanomalehtiperustaisesti

Sanomalehdet alkoivat vuonna 1877 raportoida neiti Elise Hellbergin (s. 1861, virallinen nimi Constance Elisabeth) konserteista Pohjanmaalla. Vaasan sanomien juttu 5.2.1878 kertoi, että Elise oli Vaasan kaupunginviskaalin Karl Evert Hellberg'in ja Elise Jung'in 18-vuotias tytär. Hän oli opiskellut Vaasassa Sigrid Ilmoni'n johdolla, mutta...

Laulajaisista saamillansa säästösillä ja kahden seudulla asuvan taiteensuosijan antamilla apuvaroilla varustettuna, lähti hän marraskuulla Pariisiin, jossa sitten on nauttinut mainion opettajan Masset'en johdatusta laulutaiteessa. ... Pariisissa ovat kaksi siellä oleskelevaa suomalaista perhettä, kuvanveistäjämme Walter Runeberg'in sekä maisteri Eliel Aspelin'in, ystävällisesti ottaneet neiti Hellberg'in vastaan.

Opintojen menestykseen palattiin vielä 20.4.1878, jolloin kerrottiin Elisen päässeen Pariisin konservatorioon kesken lukukauden. Elisen paluusta Pariisista Vaasan sanomat raportoi 29.7.1878 ja takaisinlähdöstä 7.10.1878. Pikkukaupungin neiti ei siis ollut pelästynyt ulkomaanmeininkiä.

Elise ei lähtenyt Pariisiin kolmatta kertaa vaan suuntasi seuraavaksi Italian Milanoon, jossa Vaasan sanomat 10.3.1879 hänen kertoi harjoittavan laulutaidetta. Hän kävi käymässä Suomessa ja palasi sitten Italiaan (VS 20.10.1879). Syksyllä 1879 ja keväällä 1880 Elise Hellberg antoi konsertteja kotimaassa. Toukokuussa 1880 Milano kutsui uudelleen (HBL 2.5.1880). Kotimaan sanomalehdet kertoivat kuulumisia Italiasta, kunnes kesällä 1881 Elise lauloi ja oleskeli Ateenassa. Nuori nainen näki maailmaa.

Kotiinpaluu raportoitiin toukokuussa 1882 (HBL 23.5.1882) ja kihlaus maisteri J. F. Liljebladin kanssa lokakuussa (Vasabladet 14.10.1882). Avioliitto solmittiin vuonna 1883, perheeseen syntyi poika ja tyttö, mutta Elise jatkoi laulamista ja laulunopetusta Porissa. (lukuisia sanomalehtilöytöjä, aviomiehen nekrologi: Tammerfors Nyheter 11.08.1905)

Avioliitto päättyi eroon vuosien 1901-1902 paikkeilla. Eron saatuaan Elise avioitui hammaslääkärioppilas Johan Bengsin kanssa (mm. Työmies 28.10.1903) ja asettui Helsinkiin, jossa hän antoi laulutunteja Yrjönkadulla. Elisen laulu-ura on riittänyt kirjaan Suomalaisia musiikin taitajia : esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja (1954) ja laulava tyttärensä Ingeborg Liljeblad (1887-1942) on päässyt kirjaan Historical dictionary of the music and musicians of Finland (1997).

Ei sovi sekoittaa suomea ruotsiin!

Det var inte kiva det! Kielipoliisi Karjaalta oli harmistunut lukiessaan vuonna 1771 sanomalehteä Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo. Raportissa kevätlinnuista oli västäräkistä käytetty sanaa Wästräckan! Lapsenkin pitäisi tietää, että ruotsiksi lintu on sädesärla. Ja kun kirjoitetaan ruotsalaisista aiheista ruotsiksi, ei sovi käyttää vieraita kieliä, eikä varsinkaan suomea!

Kielipoliisin purkaus yllä julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 26.9.1771. Alla pahennusta herättänyt lause, joka oli painettu 15.5.1771. Kauan oli karjaalainen asiaa hautonut - tai sitten saanut sanomalehden käsiinsä vasta kuukausia ilmestymisen jälkeen.

Asiallista tekstiä otsikolla Finlandismer i 1700-talets svenska. Några randanmärkningar (kirjoittajana Evald Ljunggren) löytyy julkaisusta Förhandlingar och uppsatser 18 vuodelta 1904. Rolf Nordenstreng oli jo tätä ennen kirjoittanut otsikolla Finländsk svenska på 1700-talet (Förhandlingar och uppsatser 16).

Nimikirjoituskokoelman täydennystä

Arkistolaitoksen tiedote Turun Luostarikorttelin arki avautuu Digitaaliarkistossa promottiin onneksi Facebookissa, olisi muuten voinut mennä ohi. Ja suurin osa sisällöstä meni nytkin, sillä luettuani kohdan

Hankkeen myötä arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa on julkaistu Petter Claessonin
(1739–1810) arkiston asiakirjoja ja kirjeitä vuosilta 1762–1815.

päähäni ei mahtunut enää muuta ajatusta kuin että "eikös se ollut se kirjearkisto, jossa oli Flachseenien kirjeitä, joita en lähtenyt Turkuun katsomaan?"

Kyllä oli. Vakan kuvauksen mukana on "Eva Maria Flachsen 1782-83, Jacob Flachsen 1776--1801, S. J. Flachséen 1790-94". Eikun selaamaan. Arkistoyksikössä oli sentään sisällysluettelon runko, jolla olisi luullut pääsenänsä F-kirjaimen alkuun. No, osumatarkkuus ei ollut ihan mitä olisi voinut toivoa, mutta pienellä haravoinnilla löytyy niin monta Flachseen allekirjoitusta , että ei tiedä minkä ottaa.
Allekirjoituksen piirtänyt Jacob Flachseén syntyi Lännassa 4.8.1731 luutnantti Jakob Flachsenin ja Elisabet Spångin pojaksi. Hänen vaimonsa Eva Marian kirjeitä on myös Claessonin arkistossa ja samaten heidän poikansa Samuel Jakobin. Perheestä ja sen sukulaisuusyhteydestä Turun professoriveljiin Flachsenius tietoa kirjassani Flachsenius, muistiinpanoja.

Viikonloppu Porissa

Yllä tunnelmakuvaa Porissa pidettyjen Valtakunnallisten sukututkimuspäivien näyttelystä ja messuavustajani rakentama esittelypöytä. Täytyy sanoa, että rekrytointini meni nappiin: avustaja hoiti kuljetukset, sisustuksen ja ison osan myyntityöstä. Yritti vielä parhaansa mukaan kannustaa minua aktiivisempaan myyntityöhön, mutta syytän satakuntalaista geeniperimääni arkuudestani. Ikinä en enää ihmettele sukututkimustapahtumien apaattisia tiskinpitäjiä, sillä sellainen olin suuren osan ajasta itsekin.

Avustajan erinomaisuuden kruunasi se, ettei hän edes ottanut palkkaa. Ei sillä, että myyntituloissa olisi ollut hirvittävästi jakamista, jos niistä vähensi edes painatuskulut, minun matkustukseni Satakuntaan ja pöytäpaikan. Puhumattakaan sitten kirjoihin liittyneen tutkimuksen kustannuksista. Eli ammattilaiseksi ryhtymisestä en haaveile vaan jatkan harrastamista hyvässä seurassa. Erinomaisen kiva oli tavata niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja!

Sunnuntaina trafiikki hiljeni ja kävin kuuntelemassa Virpi Nissilän ja Ulla Koskisen esitelmän tuomiokirjatutkimuksistaan. Tutkimuksen käytännöstä olisin mielelläni kuullut jotain, mutta yhteenvedon hahmotelma varallisuuden, luottamustoimien ja aktiivisen esiintymisen kasaantumisesta samoille ihmisille/perheille kuullosti mielenkiintoiselta. Siltä, että siitä voisi ammattitaitoinen tutkija saada irti oleellista asiaa maalaisyhteisön rakenteesta, kunhan keksii sopivan analyysin kohderyhmän.

Kotimatkalle sain bussiin vieruskumppanikseni sukututkijatutun. Hänellä oli matkalukemisena uunituore julkaisu, Heikki Vuorimiehen Ruotusotilaiden tutkiminen. Olin huomannut sen SSS:n pöydällä, mutta ohittanut "kun ei minulla ole ruotusotilaita tutkittavana". Moka, moka, moka. Kirjaa ei arvioida nimen perusteella vaan sisältöön tutustumalla! Matkatoverini selaillessa kirjaa tajusin, että se kertoi sotilaslähteistä niin laajasti, että auttaisi pikkukapiaistenikin tutkimisessa. Sivuilta olisi myös löytänyt tietoa, jolla olisin pystynyt avaamaan allaolevan kadotetusta eläkekirjeestä kertovan ilmoituksen (Posttidningar 9.10.1797) merkityksen blogitekstiksi. Mutta tämä jätetään nyt kotitehtäväksi aiheesta kiinnostuneille.

Koottua

Tällä viikolla raportoidun Ruotsin historia urakoinnin muistoksi kuvitusta kirjasta The Sagas of Olaf Tryggvason and of Harald The Tyrant (Harald Haardraade).

Aaro Sahari käsitteli Kekkosen asemaa nykypäivässä:

Kekkosesta on selvästi tulossa epähistoriallinen hahmo, jonka kaikki tunnistavat, mutta jonka historiallinen merkitys on niin pahoin sekoitettu ja hämmennetty, ettei siihen liittyviä selvästi negatiivisia arvolatauksia edes osata ajatella.

Tuuli Hakulinen aloitti Kronstadtin kapinan esittelyn. Otto Aura oli lukenut Englundin Pultavan. Juha Makkonen oli lukenut kirjan The ascent of Money. Ari Juntunen arvioi Tapani Baggen Valkoisen hehkun: "Rakenne on hieman mekaaninen ja anakronismilta ei voi välttyä. Poliittinen 30-luvun konteksti on hyvin rakennettu, mutta ihmiset tuntuvat liian moderneilta."

Leo orientoitui poliittisen historian pääsykokeeseen. "Haluan päästä oppilaitokseen lukemaan alaa, jonka tunneilla minulla on oikeus pukeutua stetsoniin, nahkatakkiin ja ruoskaan." Anteeksi mitä?!

Vaihteeksi löytyi uusi sukututkimusta esittelevä blogi. Toivotan pitkää ikää!

Dick Harrison kirjoitti på svenska syntymäpäiväjuhlinnan tulemisesta Ruotsiin. Korkeintaan 150-200 vuotta vanha tapa.

Sanna totesi gradupiiristä, että "on ollut äärimmäisen lohdullista, kun vetäjä on omalla kyynisen kuivalla tavalla naureskellut sille, miksi normaaleille akateemisille tavoille (aineiston tarkka ja huolellinen läpikäyminen) pitää antaa Oikea Teoreettinen Nimi, kuten vaikkapa lähiluku."

Prahassa opintovapaata viettävä Johanna on käynyt eksoottisissa arkistoissa. Dick Eastman puolestaan kertoi in English Ison-Britannian kansallisarkistossa käynnistä sukututkijan silmin.

Kasvatus&Aika -lehti tarjosi kauan odotetun katsauksen Jyväskylässä järjestettyihin historiatutkimuspäiviin, tutkijasymposiumiin Oral history and fieldwork – The (Re)use and Interpretation of Research Materials sekä pinkka-arvostelun Salattuja elämiä 1700-luvulla – Monipuolista suomalaista tutkimusta eliittien historiasta ja kirjakulttuurista.

Tieteessä Tapahtuu 1/2011 sisälsi Heikki Hiilamon artikkelin Historioitsijat tupakkateollisuuden palveluksessa. Sitä kommentoi Reijo Valta sekä Jukka Kemppinen ja keskustelu alkoi myös Argicola-palstalla. Tänä aamuna pääsi myös Helsingin Sanomien Jaakko Lyytisen käsittelyyn (D5 oikea yläkulma)

Juuso Hyvärinen kommentoi tuoreen Museo-lehden antia ja lopetti opastaen

Rautatieharrastustovereille vinkiksi, jos Turun ratapihasillalla tai missä milloinkin ohikulkija tulee ihmettelemään kameramiestä, voi vastata olevansa nykydokumentoija. Jollei muuta, niin ihmettelijä saa lisää ihmeteltävää ja alkaa kaivata vanhoja hyviä aikoja, jolloin kameraväki oli sentään tavallisia rautatieharrastajia.

Sekanaisia harjotuksia neljälle lajille

Alla olevat tehtävät on poimittu C. J. Landgrénin tekemästä ja R. K.:n suomentamasta kirjasta Päässä-laskemisen jakso: kansakoulun opettajalaitoksille ja kansakouluille (1860), joten tuskin tuottavat vaikeuksia kenellekään 1900- tai 2000-luvuilla koulunsa käyneille. Varmuuden vuoksi oikeat vastaukset kuitenkin alareunassa. Jos huomaa kaipaavansa lisäharjoitusta niin voi kokeilla myös kirjaa Luwun-laskun oppikirja, jonka Suomen kansan hyödyksi on kokoonpannut K.K.Wiwolin (1859). Vanhassa vara parempi.

1. Kun 5 tonttia lautoja maksaa 7 rpl. 20 kop.; mitä maksaa kappale?
2. Yhdessä kartanossa kylvettiin 3 tynnyriä nisua, 7 tynnyriä ruista ja 9 tynnyriä ohraa. Nisu antoi 10:nnen jyvän, ruis 6:nnen ja ohra 5:nnen. Kuinka paljon teki koko jyväsato?
3. Jos 4 munatiua maksaa 1 rpl. 60 kop.; paljonko maksaa muna?
4. Jos 1 tynnyri rukiita vaihettaessa vastaa 3 tynnyriä kauroja; kuinka paljon rukiita sitte saapi 57 kauratynnyristä?
5. Kuinka suuri on kasvi 450 rpl:sta 5rpl. jälkeen sadalta?
6. Kuinka monta puolentoopin putellia tarvitaan, niihin ammentaa 1 tynnyri olutta?
7. Kuinka suuri on vetopalkka 15 kippunasta rautaa 4 penikulman matkalla 10 kop. jälkeen kippunnalta 1 penikulman matkan?
8. Kahve maksoi A:lle ostaessa 3 rpl. leiviskä. Kuljetus ja muut kulungit tekivät 1 rpl. 10 kop. leiviskää päälle. Hän tahtoi voittaa 8 kop. joka naulalta. Kuinka suuri oli sitte myymähinta naulasta?
9. Kuinka monta kynttilää saattaa tehdä 2:sta leiviskästä 8:sta naulasta puhdistettua talia kun 5 saadaan naulasta?
10. B. leikkasi 26 tynnyriä 4 nelikkoa. Eloksi tarvitsi hän 11 tynnyriä 3 nelikkoa ja siemeniksi 5 tynnyriä 3 nelikkoa. Kuinka paljon hänellä oli myytävää?
11. A. jätti jälkeensä 546 rpl. 20 kpl. varaa ja 130 rpl. 50 kop. velkaa. 2 pojan ja yhden tyttären piti periä maaoikeuden jälkeen. Kuinka paljon sai kukin?
12. Yksi muija osti 1 1/2 leiviskää lihaa 8 kop. jälkeen naula, kuinka paljon hänen piti maksaa?
    

1) 12 kop.
2) 117 tynnyriä
3) 2 kop.
4) 19 tynnyriä
5) 22 1/2 rpl.
6) 192
7) 6 rpl.
8) 28 1/2 kop.
9) 240
10) 19 tynn. 6 nelikkoa
11) Kumpanenkin poika sai 166 rpl. 28 kop. ja tytär 83 rpl. 14 kop.
12) 2 rpl. 40 kop.