Asumisesta ja putkista

Elokuun alussa kylpyhuoneeni katosta valui ruskeaa nestettä ja tällä viikolla (vihdoin?) on kaikki rakenteet purettu ja voin alkaa odottamaan uudelleenrakennusta. Mahdollisesti tämän vuoden puolella?

Tilanne ei ole kannustanut minua talohistoriiikin viimeistelyyn eikä projekti ole paljoa edistynytkään. Täysin yllättäen tosin sain viime viikonloppuna yhteydenoton rakennuttajan lapsenlapselta. Ja Outi Hupaniitun väitöskirjaa selaillen löytyi KAVAn luettelo Helsingin seudun elokuvateatterit kautta aikojen.

Muuta asumisesta, rakennuksista yleisemmin ja niistä tärkeistä putkista. (Alla kansakoulu Kyläkirjaston kuvalehden 5/1885 kansikuvana.)

• Majantie, Kirsi: Muotia, mukavuutta ja mielipiteitä. Kaakeliuuni yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa
• Elo, Salla: Koti Helsingissä, sydän Berliinissä. Saksalaissyntyisen Carl Ludvig Engelin sopeutuminen Suomeen
• Vikman, Laura: Mustialan maanviljelysopiston rakennettu ympäristö vuosina 1838-1920
• Jokelainen, Janne: Hirsirakenteiden merkitys asema-arkkitehtuurille 1860–1950 
• Eerola, Elina:  Taiteilijakodit taiteilijakuvan peileinä. Emil Wikströmin, Pekka Halosen ja Axel Gallénin ihanteiden toteutuminen rakentamiensa taiteilijakotien välityksellä 1892-1902
• Koskimies, Tiina: Ravintoa sielulle ja ruumiille : suomalainen pappilapuutarha 1900-luvun alkupuoliskolla
• Taegen, Kia : Arkkitehtuurin ja taiteen vuoropuhelu jugendin julkisivuissa
• Niskanen, Aino: Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa : arkkitehdin elämäntyö ja verkostot
• Mäntylä, Mirja:  Asuminen tilankäyttönä Elsa ja Martti Haavion kaupunkikodit ja kesäasuminen 1930-1950
• Forsman, Jonna: Rautpohja ja Valimonmäki : elämää tehtaan kainalossa
• Kakkinen, Tuula:  Rationalistinen muodonmuutos : Paula Pihkalan suunnittelemat asuinkerrostalot 1950- ja 1960-luvuilla Helsingissä ja Tammisaaressa
• Valtonen, Emma: Brutaali ja sakraali. Betoni 1960-luvun suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa    
• Aarrevaara, Eeva: Maaseudun kulttuuriympäristön muutos ja suunnitteluprofessio 1900-luvulla
• Korhonen, Martti: Elämää ja aistimuksia vanhassa hirsitalossa : kokemuksellinen näkökulma eräästä asuintavasta
• Tynkkynen, Aulis: Tori ja pikkukaupunki : kulttuuriperintö, viihtyisyys ja maine – Loviisan tori ja sen mahdollisuudet
• Kangasluoma, Kati: Työväenyhdistys yhteisönä - työväentalo yhteisön kotina : esimerkkinä vaasalaisen työväenyhdistyksen murros
• Makkonen, Päivi: Historiallisen rakennuksen korjausrakentaminen: : Case Lappeenrannan Rakuunamäen sotilaskoti
• Teräväinen, Helena: Lapuan Vanha Paukku – uudeksi rakennettu ja puhuttu : kulttuuriympäristön diskursiivinen muodostuminen tapaustutkimuksessa
• Nikula, Joel: Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan korjauskohteen dokumentointi
• Setälä, Ulla:  Väritutkimus rakennushistorian tietolähteenä
• Korkiamäki, Riikka: Teatteri rapussa ja kotileikki kirkon alla - lapsuuden tilamuistot lähiökokemusta konstruoimassa.
• Jensen, Anna: Älä jätä mua lähiöön

Ja sitten vesilaitokset, joiden historioita on näköjään tehtailtu Tampereella.

• Juuti, Petri; Rajala, Riikka; Pietilä, Pekka; Katko, Tapio: Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki - Riihimäen Veden historia 
• Äikäs, Kauko; Juuti, Petri; Katko, Tapio: Luonnollisesti vettä. Kangasalan vesilaitos 1952-2002 
• Juuti, Petri; Rajala, Riikka: Vesi ei jouda seisomaan. Kurikan vesihuollon historia 
• Juuti, Petri; Rajala, Riikka; Katko, Tapio: Aqua Borgoensis : lähteet kertovat : vesilaitos 1913-2003 
• Juuti, Petri; Rajala, Riikka; Katko, Tapio: Terveyden ja ympäristön tähden : Hämeenlinnan kaupungin vesilaitos 1910-2000 
• Juuti, Petri; Rajala, Riikka; Katko, Tapio: Elämän virta - Kajaanin Veden historia 
• Juuti, Petri; Katko, Tapio: Vaasan Vedet - Vasa och dess Vatten Vesihuoltoa ympäristön ja yhteiskunnan ehdoilla 1800-luvulta tulevaisuuteen
• Juuti, Petri; Rajala, Riikka: Veden Vuosisata -Espoon vesihuolto 1930-luvulta 2000-luvulle 
• Juuti, Petri; Rajala, Riikka: Virtojen Vantaa - Vantaan Veden historia 
• Juuti, Petri S.; Katko, Tapio S.; Louekari, Sami M.; Rajala, Riikka P.: Näkymätönt Porrii. Porin Veden historia 
• Juuti, Petri; Katko Tapio; Rajala, Riikka: Metropoli ja meri - 100 vuotta jätevedenpuhdistusta Helsingissä

Polkuja

Lehdistö uhkailee talven tulemisella, joten kaupunkipolkujen kulkemisen sesonki on pian ohi. Tästä välittämättä Porissa avattiin viime viikolla verkkonäyttely Puukaupungin tarina, joka onneksi toimii mainiosti myös maastoutumatta.

Samaa strategiaa olen käyttänyt tutustuessani sivustoon stadinsherpa. Siinä on ääniopastuksia eri puolille Helsinkiä. Onnistuneelta idealta vaikuttaa menneisyyden tarina, jonka henkilöitä seurataan paikasta toiseen. Matkan varrella saa pisteitä kun osaa vastata kaupunkikuvaan perustuviin kysymyksiin.

Sisällä ja/tai etäältä voi Helsinkiin tutustua myös Virka-Gallerian verkkonäyttelyin.

Edellisen kerran mainitsin kaupunkipolut toukokuussa. Sen jälkeen Ylen toimittaja testasi kaupunkikävelyä Turussa ja Jyrki Kasvi kirjoitti blogissaan

Kaupunki voisi ottaa urakaksi kartoittaa mielenkiintoisimmat kohteet ja tarinat yhdessä kaupunginosayhdistysten kanssa. Museoviraston tietokanta on hyvä pohja, mutta kaipaa höysteeksi muistoja ja tarinoita. Itse toivoisin tietoa esimerkiksi Pietari Suuren merilinnoitusta rakentaneista kiinalaisista. Missä he asuivat, miten he elivät?

Mikä h*lvetin "Pietari Suuren merilinnoitus"?

Ja, kyllä, Espoo voisi kartoittaa vaikkapa olemassa olevat materiaalit. Ja markkinoida niitä hiukan paremmin. Itse löysin vuoden viiveellä Kylämaiseman historia -luontopolun, joka kulkee entisissä lenkkimaastoissa nykyisen työpaikkani lähietäisyydellä. Koko kesän olin aikeissa tutustua, kun olisi kätsysti työpäivän jälkeen voinut kiertää...

Tuo kylämaisemakierros muuten on samassa Ruukinrannassa kuin Kasvin "Pietari Suuren merilinnoitus". Googlailu tuotti sen minkä arvasinkin: ensimmäisen maailmansodan linnoitusjäänteitä. Pietari Suuri, Nikolai II - mitä väliä? Vai pitäisikö ehkä todellakin tarjota enemmän tietoa historiasta entistä helpommin?

 Vastaus löytyi muuten kirjasta  Maalle - Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas, jonka olen varmasti (?) tänne joskus linkittänyt ja sittemmin autuaasti unohtanut. Siisti linkitys löytyi nyt uudesta paikasta eli ELY-keskusten erillisjulkaisuista. Lupaavan näköistä samassa paikassa

• Kaupunkiniityt : Elinvoimaa elävästä perinnöstä 
• Piltz, Martti; Soosalu, Laura: Seitajärven museotie, Savukoski : Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma 
• Piltz, Martti; Soosalu, Laura: Porrassalmen museotie, Mikkeli : Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma 
• Cripps, Catherine; Peltonen, Janita; Räsänen, Matti; Huhta, Pekka; Niinikoski, Janne: Kokemäenjoen suiston kehitys, maaperämuodostumat ja niiden kemialliset piirteet 
• Piltz, Martti; Soosalu, Laura: Savukosken museosilta, Loviisa ja Pyhtää : Museosillan hoito- ja ylläpitosuunnitelma 
• Piltz, Martti; Soosalu, Laura: Espoonkartanon sillat Sågbro ja Qvarnbro, Espoo : Hoito- ja ylläpitosuunnitelma 
• Alakarhu, Susanna (toim.); Mykrä, Marjut (toim.) Kotiseudun ympäristö Lapuanjokivarressa : Opetuspaketti kouluille 
• Sihvonen, Sirkka-Liisa: Vääräkosken kartonkitehdas - sata vuotta ähtäriläistä pahvia

 Muuta otsikon alle sopivaa.

• Yksityinen tekijä ylläpitää sivustoa Kotikaupunkipolut, jonka etusivulta aukeaa laajempi Urbaanin retkeilyn portaali.
• Hara-Fabrin, Kati: Kohti Hämeenlinnan virtuaalista kulttuuripolkua. Opetus- ja matkailualan näkemyksiä Hämeenlinnasta, sosiaalisesta mediasta ja mobiililaitteista

 Kuvat kirjasta Minnen från Skatudden, eller, Det Helsingfors som går - pennteckningar af Rud. Wald. Åkerblom. Kansalliskirjaston kuvauksen mukaan siinä on "viisi painokuvaa", kertonevat kysyjälle, mikä kuudesta ei ole painokuva.

Säätykiertoa Espan kulmalla

Kurikasta 1850-luvun puolivälissä Helsinkiin tullut Isak Mäenpää luopui 1870-luvun alussa sotilasurastaan, mutta ei sen antamasta sukunimestä Puls. Uusi elanto irtosi talonmiehenä Frenckellin talossa Pohjois-Esplanadilla.

Isakin ja vaimonsa Maria Elisabetin 7-vuotias tytär Mirjami sopeutui uuteen ympäristöön hyvin. Frenckellien kuskin poika Ernst ihastui Mirjamiin niin, että "lupasi tohtoriksi tultuaan naida hänet". Mirjami leikki myös talon omistajan lapsien kanssa ja kerran hänet kutsuttiin heidän lastentanssiaisiinsa, joita varten nuori neiti Frenckell lahjoitti Mirjamille leningin.

Myös talossa asuneet näyttelijä Appelbom ja hänen tanssiopettajarouvansa Axelina olivat Mirjamille ystävällisiä. Oheinen mainos Hufvudstadsbladetissa  6.12.1873 antaa lupaavan katuosoitteen, mutta oliko katunumerointi tuolloin sama kuin nyt?

Harhailu Helsingin kaupunginarkiston digitoiduissa kartoissa ei tarjoa vastausta. Nykyinen P-Espa 7 on Ruotsin lähetystö, joka oli aiemmin Heidenstrauchin omistama. Frenckellin kirjakauppa oli satunnaisten verkkomainintojen mukaan (tässä ja tässä) Pohjois-Espan ja Unioninkadun kulmassa Dromedaari-korttelin puolella. Eli nykyisen turisti-infon talossa? Elkan digitoinneissa on kuva kyseisestä risteyksestä vuodelta 1866, Frenckellin kirjapainon arkistosta. Ja SLS on digitoinut kuvan, jossa nykyisen turisti-infon paikalla on Edlundin kirjakauppa, joka mainittiin toisessa edellä linkitetyssä sivussa, joten eiköhän tämä tullut jo selväksi. Kuvan oikean reunan talo oli Frenckellin talo, johon Pulsin perhe muutti:

Maantieteellisen harhailun jälkeen otsikon sanaan säätykierto. Kuskin pojasta Ernst Rosenqvist tuli aikuisena maaherra ja talonmiehen tyttärestä näyttelijä Mimmi Lähteenoja, jonka lapsuudesta kirjoitti Helmi Krohn kirjassa Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924).

P.S. Jacob Ahrenberg mainitsee muistelmiensa Människor som jag känt : personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar neljännessä osassa toisen Espan kulman. Ahrenbergin opiskeluaikaan eli 1860- ja 70-lukujen taitteessa Etelä-Espan ja Fabianinkadun kulmassa oli sijainnut vihreäksi maalattu puutalo, josta sai ravintoa, jota Ahrenbergin mukaan ei voinut kutsua ruuaksi. Tästä huolimatta paikka vetosi virkamiehiin ja upseereihin, jotka harrastivat siellä kortinpeluuta. Ulkopuolella olleessa isossa kyltissä oli nimi kyrillisin kirjaimin ja se luettiin (väärin) Babyloniksi. Oma litterointini: vavyljn.

Nukuin arkistojen keskellä

Olin runsaan kuukauden tauon jälkeen taas viime viikonlopun lapsuuden kodissani Kokemäellä. Edellisen käynnin lopuksi siirsimme sänkyni "omasta" huoneestani (joka on jo kaksi vuosikymmentä ollut isäni käytössä) äidin huoneeseen. Siellä sitten nukuin äidin kirjojen ja papereiden sekä mummon ja yhden isotätinikin jäämistöjen jäänteiden lomassa.

Kiitos kotiseutuarkisto-osaaja -kurssin pystyn tarkentamaan ja toteamaan, että papereista syntyisi vielä useamman henkilön arkistot. Käydessäni läpi äidin tallettamia postilähetyksiä löysin nimittäin myös muille perheenjäsenille lähetettyjä kirjeitä ja postikortteja. Arkistoteknisesti näistä pitäisi muodostaa erillisä arkistoja, mutta tyydyin fyysiseen järjestämiseen lähettäjän mukaan.

Järjestämisen yhteydessä hyödynsin lisää kurssin oppeja ja seuloin (!) pois joulukortit, joissa oli vain allekirjoitus tms. Niitä kertyikin kassillinen, sillä äiti oli 90-luvulta säästänyt ja tuonut kotiin kaikki työpaikalleen saamansa kortit. Tutkimusaineisto tutkielmaan "Toimitusjohtajan sihteerin sosiaaliset verkostot 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa" siis tuhoutumassa.

Ilokseni löysin "toisteita", sillä äiti oli 90-luvun puolivälissä käynyt ulkomailla asuvan ystävänsä kanssa kirjeenvaihtoa fakseilla ja säästänyt osan omista viesteistäänkin. Niitä ei ollut paljon, mutta saivat taas miettimään muistin toimintaa. Olen yhdistänyt kesään 1995 opiskeluni, vanhempieni hopeahääpäivän ja sukututkimuksen totisen aloittamisen. Mutta unohtanut, että silloin tapahtui myös lähiomaisen vakava leikkaus. Leikkauksen tapahtumana tietenkin muistin, mutta ajoitus olisi ollut ihan hukassa.

Vielä pahemmin aikajana on hukassa syntymääni edeltävien äitini elämän vaiheiden osalta. Minkä takia aloitin kronologiadokumentin teon papereita läpikäydessäni. Lopullinen laajuus ja käyttö mysteeri. Jo yhden viikonlopun aikana ilmeni lukuisia tutkimuseettisiä kysymyksiä, joihin en ole ennen törmännyt. Alkaen äitini vuosikymmeniä lukittuina olleiden päiväkirjojen väkivaltaisesta avaamisesta.

Valokuvassa äitini ja mummoni. Takana olevan tekstin perusteella Mikkelissä, mutta epäilen että voisi kyllä olla Haapavedellä, minne muutivat Mikkelistä.

P. S. Äitini oli arkistoinut myös 80-luvun lehden, jonka kannessa pikkuserkkuni esiintyy taaperoikäisenä. Näpsäisin siitä valokuvan ja jaoin FB:ssä. Valokuvamalli kommentoi, ettei muistanut koskaan nähneensäkään.

Upea suomalainen menestystarina

Internet-tonttujen ja bittiväen ansiosta törmäsin nimeen Hanna Rauta ja älysin varata kirjastosta hänen kirjansa Kalle Antinpoika (1938). Sen luin parissa tunnissa ja nautin joka hetkestä. (Jos joku muu innostuu kokeilemaan, niin lukemista helpottaa, kun muistaa, että hämäläisissä murteissa oli l siinä missä nykyään d.)

Raudan modernilta maistuneen kielen lisäksi kirjassa viehätti maaseudun kuvaus. Se oli erittäin todennäköisesti realistista, sillä kirja kertoi Raudan isästä (1839-1919) ja perustui arvatenkin sekä tämän tarinoihin että Raudan paikallistietouteen. Jonkinlaista tutkimustakin Rauta on ehkä tehnyt muistitiedon aukkojen peittämiseksi. Sillä

"Aikaisemmin nukkuneiden lasten yksilöllisyys, jopa nimetkin, häipyivät unohduksen hämärään, kun nuorin sarja keikkui isän ympärillä. - Oli senkin niminen, ja oli senkin niminen - koetti isä muistella, milloin häneltä kysyttiin entisiä asioita, mutta lastensa lukumäärääkään ei hän tarkoin muistanut eikä muistuttelemalla päässyt siitä selville."

Torppareiden(kin) jälkeläisenä minuun vetosi tietenkin myös Kallen elämänkaari. Lapsuutensa torpasta poisajettu ostaa vanhoilla päivillään ensin samaisen kartanon tyttären kotikartanon ja lopuksi vielä entisen herransakin kartanon. Nousu on tapahtunut velkarahalla, mutta myös armottomalla työllä, jota Rauta kuvaa lähes joka sivulla. Tyylikkäästi, ilman ylisanoja.

Parhaillaan/taas käytävän pakkoruotsi-keskustelun osaksi toinen tekstinäyte Kallen isän selittäessä kartanon lasten kieltä

"Reisumiehelle se olis hyvin tarpeellinen taito, sillä jos se huutelee ihmisille torilla, että tulkaa ostamaan voita, nin ei kukaan käännä päätänsäkkän sinneppäin, mutta jos huuletaan niille että möör, nin herrasväki ryntää siehen oitis ja kauppa käy kuin siimaa. Paras on, että sinäkin aikonaan opettelet sanomaan möör, sillä ilman ruottia ei tässä maalimassa pitkällekkän päästä. Sano nyt möör minun perässäni."

Ilmeisesti Kalle ei muuta ruotsin kielen sanaa oppinut ja kirjoittamisenkin vasta aikuisiällä. Kouluakaan ei käynyt, mutta silti pärjäsi enemmän kuin hienosti. Taloustirehtööriksi asti.

Tyttärensä Hanna puolestaan kiersi koko maailman ja kirjoitti matkastaankin kirjan. Ja poikansa Väinö on luokiteltu talousvaikuttajaksi.

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva
Sigfrid August Kenäsen maalauksesta Hämeestä (noin 1893)

Pätkä lokakuuta

5.10.

• Valmistujaiskaffeen aika... 

• Suomalainen arkistolöytö ruotsalaisena dvd-julkaisuna.
• Ruotsin kiinteistörekisterissä vuosi 1909 tarkoittaa kaikkia sitä edeltäviä vuosia. Viranomaistieto voi pettää sekin. 

 6.10.

• A-M Huhtasen (HSC11) mukaan on rumaa väittää, että suomalaiset olisivat aasialaistaustaisia. Minusta olisi hienoa olla mongolien jälkeläinen
• Sanna Aro arvioi kirjaa "Mitä jokaisen pitäisi tietää antiikista" (ajasta, ei tavarasta)  
• Olin menossa Hietaniemen hautausmaakierrokselle, mutta paikan päällä selvisi, että haudoilla laulettaisiin kansakoululauluja. Ei sovi mulle.
• Niinpä jatkoin @valokuva_museo , jonka pikkuruiset postikortit eivät olleet mun juttu. Liian paljon, kaikkea. 
• Nyt kohti Tuomiokirkkoa, jossa @tmievaahl on kertonut olevan hautausaiheinen näyttely. Pelkällä SoMe-markkinoinnilla olen liikkeellä.
• Uups, näyttely olikin Johanneksen kirkon kryptassa. No, se on kotimatkalla eli ei tullut suurta mutkaa matkaan.  
• Oikein onnistunut näyttely Johanneksen kirkon kryptassa hautajaiskulttuurista ja @tmievaahl opasti perusteellisesti.  
• Kaikki Suomen historianelävöittäjät eivät elä keskiaikaa.  

7.10.

• Kovimmat kupinkerääjät ovat miehiä | Yle Uutiset | yle.fi
• Sotahistoriakeskukseen lahjoittaneet haluavat rahansa takaisin | Yle Uutiset | yle.fi
• Väitös:Boundaries of an Urban Minority- The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s 
• Kirja Kahvintuoksuinen Helsinki painottuu historian sijaan nykykahviloiden tekstimainostukseen. Nykytilan dokumentointia?

8.10.

• Väitös 18.10.: Lönnrotista Laureaan - Kotitalousalan ammattikasvatus vuosina 1890 - 2000
• Arvokkaat löydöt innostavat tutkijoita - Pirkkalan kaivauksille toivotaan pikaista jatkoa | Yle Uutiset | yle.fi  
• Kuva melkein Suomesta, Tornionjoen kalapato ~1950. RAÄ:n uusimpia latauksia Flickr-tilille.
• Jaana luki Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915-1944
• Väitös: Puu-Valion nousu ja uho - Murtuva yhteistyökapitalismi ja osuusaate 1982-2004

9.10.

• JYX:n ladatuin väikkäri on hissasta, mutta gradut kaikki muuta. Huom! lukemista tuskin pystyvät mittaamaan.  
• Luukkanen ei panttaa Björkstrandin kirjoittaman Tengström-elämäkerran kritiikkiä loppulauseeseen. Alkaa ingressistä.
• Pomo vei tiimimme @emmamuseum . Opas todennäköisesti piti meitä kaikkia _varsin_ outoina. Sitä vaan nauretaan Kaipiaisen syntymäpaikalle...
• Viime viikon Studia Generalia - Ilmastohistoria ja asutus verkkovideona. Katsottava, aikanaan. 

10.10.

• Kylät keräävät tarinansa talteen | Yle Uutiset | yle.fi 
• How Did @#$%&! Come to Represent Profanity?
• Kansalliskirjasto muistuttaa FB:ssä: Aleksis Kivi julkaisi teoksensa Nummisuutarit _omakustanteena_ vuonna 1864. Sai 1. valtionpalkinnon.

11.10.

• Mystiska träskedar / arvoitukselliset puulusikat. Åbo behöver hjälp / Turku tarvitsee apuanne.

 12.10.

• Se järkytys, kun ei ensisilmäyksellä tunnista itseään vanhasta valokuvasta.

13.10.

• Janne Rentola kertaa HBL:n julkituoman SA-kuvan väärinkäytön Espanjassa. Ja keksii selityksen erehdykseen.  
• Zepa löysi historiankirjat joita kehtaa lukea! 
• Metsälöytöjä @KMOArchaeology blogissa
• SukuForumilla keskustelua sotakirjeenvaihdon käsittelystä. 
• Ulkomailla hylätyt talot ovat hiukan erilaisia, mutta yhtä kiehtovia. 
• Isäni hyödyntää mummonsa 60-synttärin lahjaa avaintelineenä.

• Näin löydät digitaalista luettavaa puoli-ilmaiseksi. Eikä sanaakaan Kansalliskirjastosta.
• Kansalliskirjaston virkailija moikkasi Stokkan herkussa. Sanoin iloisesti hei ja vasta sekuntien päästä tajusin kenestä oli kyse. 

14.10.

• Tulisitko kanssani vierailemaan vuoteen 1934?
• Pekka Tikka luki fasismin lumouksesta
• "Vertaisarviointi on käytännössä osoittautunut olevan vain akateemisen tutkinnon tasolla, ei osaamisen tasolla."  
• "Rauman kaupunginhallitus käsittelee [...] esitystä, että Raumasta ja Porista tulisi ystävyyskaupungit." Perinnetuho! 

Kultaa luovuttaneet

Kesällä luin jostain Aktin numerosta, että Kansallisarkistossa voisi päästä käsiksi tietoihin viime sodan aikaisesta kultakeräyksestä.

Kansallisarkistossa säilytetään Kultaesineiden keräystoimikunnan arkistoa (1940–1941, noin 40 hyllymetriä), johon kuuluu mm. lahjoittajista laadittu kortisto ja lahjoituksia koskevat kuitit. Kortistosta ja lahjoituskuiteista käy ilmi, mitä isoäiti tai isoisä lahjoitti: kultasormuksen, kultakellon, rintaneulan tai jotain muuta. Keräystoimikunnan puolustusministeriölle luovuttamista asiakirjoista löytyy mm. luettelo erilaisista kivistä, joita kansalaiset luovuttivat kultakorujensa yhteydessä. Hyvätuloisimmat kansalaiset luovuttivat keräykseen mm. helmiä, smaragdeja, briljantteja, rubiineja ja topaaseja. Keräyskampanjasta ja kerätyn kullan käsittelyvaiheista löytyy tietoja myös Suomen Pankin arkistosta. Rahamuseossa voi katsella Suomi-Filmin tuottamaa lyhytelokuvaa keräyshankkeesta. 

Kuulutin SukuForumilla käyttökokemuksia, mutta kun vastauksia ei kuulunut piti testata henkilökohtaisesti.

Ensimmäinen ja ainoa jippo oli se, että "Kultaesineiden keräystoimikunta" on luetteloitu entisen sota-arkiston Aarteeseen ja tilaus tehdään Astian vapaamuotoisella puolella. Kortit ovat aakkosten mukaisissa yksiköissä, joten oikean valitseminen ei ole hankalaa. (Paitsi, jos edellinen loppuu samaan kolmeen kirjaimeen, millä seuraava alkaa. En jaksanut tilata molempia, joten Hohenthalit jäivät tarkistamatta.) Aineisto tulee siis (käsittääkseni) Sörnäisistä eli sitä ei saa samalla vauhdilla kuin Kansallisarkiston varastoista. Kortit on pakattu nippuina koteloihin.

Ja sitten vaan aukomaan nippuja, joiden järjestäjä oli jättänyt joukkoon vanhojen kuminauhojen jäämiä. Kotiseutuarkistokurssin oppien mukaan kuminauhoja ei arkistoissa pitäisi käyttää ja esimerkkikortista näkyy selvästi miksei.

Toinen syy on se, että kuminauhat hapertuvat ja järjestetyt niput hajoavat. En kuminauhoja ihmetellessäni älynnyt tarkistaa oliko nauhalla sidottu pino todellakin alusta loppuun (edelleen) aakkosjärjestyksessä. Olisi ehkä pitänyt. Turhan hätäisen tarkistukseni perusteella nimittäin Kyläkoskea ei löytynyt, mutta kertoessani tuloksesta isälleni hän muisteli, että mummollaan oli rautasormus.

Tule kanssani ravintolaan vuonna 1934!

Blogini täyttää 24.10. kuusi vuotta. Syntymäpäivän juhlistamiseksi olen varannut tiistaina 29.10.2013 klo 17 Hotelli- ja ravintolamuseoon (Kaapelitehtaalla Helsingissä) draamaopastuksen, jossa

Eletään vuotta 1934. Ryhmänne pyrkii anniskeluravintolaan asiakkaiksi. Ovella teidän vastaanottaa tarjoilijatar, joka tarkistaa oletteko asiallisesti pukeutuneita ja soveliaita anniskeluravintolan asiakkaiksi. Tarjoilijatar johdattaa teidät muun muassa tanssisaliin, kahvilaan ja Alkon myymälään. Samalla hän kertoo suomalaisen alkoholi- ja juomakulttuurin historiasta.

Mukaan mahtuu kanssani 19 kävijää. (Ymmärtääkseni ei tarvita erityispukeutumista!) Jos olet halukas tulemaan ja maksamaan oman sisäänpääsymaksusi, ilmoittaudu lähettämällä sähköposti osoitteeseen kaisa.kylakoski [tiedät mitä] gmail.com .

Mainoskuva leikattu Kansalliskirjaston digitoimasta Kämp-hotellin soittolistasta.

Peruutettu 18.10. Ideastani innostuivat vain bloggaavat varsinaissuomalaiset museoammattilaiset. Heistä vain toinen oli suunnitellut olevansa Helsingissä kyseisenä päivänä, joten ryhmäkoko jäi turhan minimaaliseksi.