Lisää 1770-luvun lehtikuvia

Löydettyäni vuoden 1777 Dagligt Allehandasta kampauskuvat luulin/oletin, että ne olivat ainoat kuvat ruotsalaisissa sanomalehdissä koskaan. Ellen ole aiemmin sanonut, niin luuleminen ja olettaminen on pikatie virheisiin. Sittemmin löytämäni muotikuvat on varmaan (ööö, siis oletan) hankittu ulkomailta tai kaiverrettu uudelleen Tukholmassa. Lukijat eivät ilmeisesti kuvista innostuneet tai ne olivat liian kallliita, sillä ainoa näitä myöhempi (vuoden 1783 loppuun mennessä) oli Stockholms Postenin kansisivulla 24.8.1781.

Stockholms Posten 16.2.1779

Stockholms Posten 17.7.1779

Stockholms Posten 24.7.1779

Stockholms Posten 31.7.1779

Stockholms Posten 24.8.1779

Stockholms Posten 28.8.1779

CSI Kokemäki 1832

Oulun Wiikko-Sanomia 26.5.1832:

Rusthollari Henrik Nikkilä, Haistilan kylästä, Kokemäen pitäjäsä, kuoli aivan äkkiä 24:tenä päivänä Helmikuusa; ja niin muodoin kuin Henrik Nikkilä luultavasti on väkivaltaisesti surmattu, niin on hänen ruumiinsa säätty Lääkäriltä tutkittavaksi.

Tämä uutinen, joka julkaistiin ruotsiksi Helsingfors Tidningarissa 28.4.1832,  vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, sillä esiäitini Gustava Adriana Gottleben oli helmikuussa Haistilan Härkälän puolikkaan leskiemäntä ja tuleva aviomiehensä renkinä kolmannessa Haistilan talossa.

Uutinen ei kuitenkaan stemmaa Kokemäen kirkonkirjoihin, joissa Nikkilän isäntä oli Johan Jacob Jacobss Wilenius (s. 24.11.1803), joka kuoli 23.2.1832. Etunimi ei mätsää ja kuolinaika heittää päivällä, joten oliko kuolemassakaan lopulta mitään outoa? Jos kuolinsyystä Forstoppning puuttuu ö:n pisteet niin kyse on ummetuksesta, mikä voisi olla jonkinlaisen myrkytyksen oire?

Hautauslistassa kiinnittää huomion se, että Nikkilän vanhaisäntä Jacob Willenius oli kuollut vanhuuden heikkouteen 85-vuotiaana 26.1.1832. Kiristyivätkö tunteet perinnönjaossa? 

Arvailuja voi heitellä, mutta oikeasti pitäisi lähteä Turkuun selaamaan Porin piirilääkärin arkistoa.

"Tapahtui tänä päivänä"

Katsaukset saman päivämäärän tapauksiin aiempina vuosina ovat olleet pitkään suosittua täytettä sanomalehtien palstoilla. Ruotsin 1700-luvun lehdissä varhaisin eteeni tullut sarja alkoi Tukholmassa ilmestyneessä Dagligt Allehandassa 26.11.1772. Konsepti oli niin hakusessa, että tapahtumakokoelma kattoi julkaisupäivän sijaan kaksi edellistä päivää. 

Lähes kaikki listauksen tapahtumat koskevat kuninkaallisia. Mitä nyt ensimmäisenä on päivän tarkka ajoitus Jeesuksen 40. paastopäivälle vuonna 30.

Kahden päivän katsauksessa on kuninkaallisten merkkihetkien lisäksi hampurilaisen pankin perustaminen ja Tukholman Pyhän Jaakon kirkon vihkiminen ensimmäisenä adventtisunnuntaina 1643. 

Aineistoa oli varsin vähän 28.11.1772. Ulrika Eleonoran hautajaisista 1693 olen juhlakulttuurin puitteissa lukenut eli ei ihan historiaton päivä.

Kahden päivän katsaus 30.11.1772 muistuttaa muistamaan/juhlimaan Viipurin pamausta ensi keskiviikkona.

(Hieman tuoreempia tapahtumia melkein joka päivälle on listattuna Litteraturbladissa 10/1852. Kattavampi taitaa olla Sven Gabriel Elmgrenin Suomalaisia päivätapahtumia 1895 painoksena.)

Aivan toinen tapa tehdä asioita

Muutaman kuukauden tauon jälkeen paluu teemaan "Pitäisikö pyrkiä parempaan?" eli tutkimuksellisiin käytäntöihin. Eilen nimittäin tuli vastaan Mastodontissa (johon olen "tottakai" liittynyt, tili: @KaisaKylakoski@mastodontti.fi ) Opinahjon Kieli- ja viestintätieteen laitoksella työskentelevän Aleksi Kosken video: Kirjallisuuskatsaushelpotus gradusemmalaisille. Kuten otsikosta implisiittisesti käy ilmi, tarkoitus on palvella toisen alan ja toisen tason opiskelijoita, mutta kun mikään alkukuvan neuvoista ei näyttänyt tutulta, katselin videon mielenkiinnolla.

Lähtökohtana oli kirjallisuushaku asiasanoihin perustuvalla lausekkeella. Kohteena oli kirjastotietokannan sijaan "tietokannat", joita käyttääkseen pitää olla Opinahjolla (?) tai ainakin tunnarit käytössä. Tunsin pienen piston sydämessäni, sillä vaikka aikanaan muissa hommissa käytin ahkerasti EBSCOa, JSTORia yms. on väikkärin teossa jäänyt selvittämättä olisiko joku tietokanta tarjonnut hyvän kattavuuden historia-alan lehtiin. Harjoituksen vuoksi tein ensiksi mainittuun haun ja sainkin (hups!) ekaksi tulokseksi väikkäriin liittyvän uunituoreen artsun. (Olen slarvannut myös muistutuspalveluiden käytössä.) 

Mutta videon pointtina nimeenomaan oli toimintamalli, jossa ei silmäillä tuloslistaa ja leikata+liimata valikoituja tuloksia toisaalle, vaan ladataan koko hoito talteen ja viedään Zoteroon. Parilla klikkauksella kävi ilmi, että tämä olisi EBSCOssa onnistunut. En testannut, sillä (syntien paljastusta jatkaen) en käytä Zoteroa. Sen rooli esimerkissä on yhdistää hakutulokset aiempaan ja sylkeä sitten ulos .csv, josta taulukkolaskentaohjelmassa abstrakteja lukien valitaan hedelmällisiltä näyttävät varsinaiseen lukuun. Koska en ole käyttänyt Zoteroa, en tiedä miksi abstraktien lukeminen ei onnistunut suoraan siellä.

Ilmeisesti Zotero ei myöskään tue kaksoiskappaleiden etsintää? Vielä oudommalta kuullostaa ohje kirjata muistiinpanot taulukkoon. Eikö juuri Zotero ole muistiinpanoja varten? Videon perusteella Zoteron suurin "hyöty" on pdf:ien lataus. Väitöskirjahankkeeni puitteissa olen ladannut 816 pdf:ää eli teoriassa jotain ajansäästöä olisi voinut syntyä. 

Suurin yllätys ohjeessa oli Digital humanities -työkaluna usein mainittu Voyant. Sen pääeduksi esiteltiin konkordanssihaku ja sitten hypättiin jälleen taulukkoon tekemään sanahakuja.

Esitetty kokonaisuus on tietenkin vain murto-osa kirjallisuuskatsauksen tekemisestä. Kosken mielestä "massatoiminnoilla" syntyy kuitenkin järkeistämistä. Pääetu näytti olevan siinä, että Zoteron kentät (ehkä) täyttyvät automaattisesti ja abstrakteja voi tarkastella yhdessä. Suomen historiaan ohje istuu huonosti, sillä relevantit artikkelit eivät ole kv-kannoissa ja useimmiten tarvitaan monografioita. 

Hieman inspiroituneena kurkistin Finnaan ja totesin ettei siellä näy mahdollisuutta hakutulosten tallentamiseen. Yksittäisiä tietueita saa toki tallennettua, mutta videolla esitettyjä hyötyjä ei ole saavutettavissa muuten kuin Suosikit-listaa hyödyntämällä.

Satunnaisia vanhoja vitsejä

Eos 23/1855

Näpsä kysymys. Rouva huusi vähälle pojalleen, joka oli keilasilla huoneen edustalla, että tulisi sisään. "Etkös tiedä", sanoi hän "ett'et saa olla tuolla ulkona, poikani? Mene alas takapihalle, jos tahdot leikitä keiloilla, onhan tänään sunnuntai". "Niin, mutta eikö takapihallakin ole sunnuntai, äiti?" (Uusi Suometar 9.9.1869)

Eräs lääkäri tuli aamulla hoidettavaansa kolera-sairashuoneesen. "Montako on kuollut yöllä?" kysyi hän. - "Kymmenen", vastattiin. - "Kymmenen? Mitä se tahtoo sanoa? Olihan täällä lääkkeitä kahdelletoista hengelle!" - "Kyllä, mutta kaksi eivät tahtoneet nautita niitä". (Uusi Suometar 4.10.1869)

Eräs nuori neito suuteli ylkämiestänsä. Äiti nuhteli häntä siitä, mutta neito puolusti itseään seuraavailla raamatun sanoilla: "mitä te tahdotte että ihmiset teille tekevät, se tehkäät te myös heille". (Uusi Suometar 14.10.1869)

"Minkätähden merivesi on suolaista! kysyi opettaja fysikissa oppilaaltaan. "Sentähden että siellä on niin paljo silakoita", vastasi poika. (Uusi Suometar 18.10.1869)

Eräs palvelija, joka oli hyvin laiska, sanoi muutamana aamuna herrallensa, tämän käskiessä harjata hänen sappaitansa: “mitä se hyödyttää, että minä harjaan saappaitanne, huomenna ne ovat yhtä likaiset?” – Herra tyytyi tähän vastaukseen ja pani saappaat harjaamattomina jalkaansa. Kun palvelija seuraavana päivänä pyysi herraltansa ruokaa sai hän vastaukseksi: ”Mitä hemmettiä sinä ruualla teet, huomenna on sinun yhtä nälkä?” Siitä päivästä asti harjasi palvelija joka aamu estelemättä herran saappaat. (Uusi Suometar 13.12.1869)

Eräs talonpoika, joka lähti kaupunkiin, oli kahdelta eri hengeltä pyydetty huutokaupalla ostamaan yhtä ja samaa kaappia. Hän oli pian se, joka tarjosi korkeimman hinnan, mutta yhtä hyvin huusi hän enemmän. Kun häntä huomautettiin, että hän sillä tavoin teki itselleen vahinkoa, vastasi hän: "Se ei tee mitään, minä huudan kahden edestä, ja nyt tahdon nähdä, saako Pekka vai Matti kaapin." (Uusi Suometar 14.2.1870)

Lapsellista viattomuutta. Eräässä tyttökoulussa saivat oppilaat kerran valita oman vapaan vaalinsa mukaan kirjoitus-aineensa. Muudan pieni tyttö kirjoitti silloin seuraavan aineen:

Jussi ja Anna.
Jussi oli nuori, kaunis mies ja Anna oli kaunis ja nuori tyttö. Ja Jussi rupesi rakastamaan Annaa ja Anna rupesi rakastamaan Jussia. Ja Jussi kysyi Annalta: "tahdotko sinä ruveta minun rouvakseni?" Ja Anna vastasi että hän tahtoi. Ja sitten pidettiin häät. Ja Jussi oli niin onnellinen ja Anna oli niin onnellinen. Mutta he eivät olleet kumminkaan oikeen onnelliset, sillä Jumala ei antanut heille yhtään lasta. Silloin Jussi Annalle: "Nyt lähden minä Amerikaan". Anna itki, että Jussi lähtisi Amerikaan. Mutta ei se auttanut. Jussi vaan lähti. Mutta Amerikassa Tuli hänelle niin ikävä. Ja kun hän oli ollut Amerikassa neljä vuotta, niin hän palasi kotiinsa. Mutta kuka voi kertoa hänen ilonsa kun hän tuli kotia. Sillä Jumala oli kuullut hänen rukouksensa ja antanut hänelle kolme lasta sillaikaa kuin hän oli Amerikassa. Ja sitten hän ei enää mennyt Amerikaan. Mutta hän oli niin onnellinen ja ei mitään onnettomuutta Jussia eikä Annaa kohdannut. (Uusi Suometar 17.5.1876)

"Rakas Reetrikki!" sanoi eräs tunnokas vaimo miehellensä, "eikö kotimme meille ole kalliin paikka koko maanpinnalla?" - "On todella," vastasi Reetrikki, joka oli käytännöllinen mies. "Se maksaa minulle paljon enemmän kuin kaikki muut paikat maailmassa yhteensä." (Turun Lehti 18.3.1884)

Skytten rykmentin vahvuudesta poistuneet

 

Viikonloppuna sosiaalisessa mediassa kiersi Hesarin juttu talvisodan jälkeen tuntemattomien vainajien kasvokuvista tehdystä julkaisusta, jonka tarkoituksena oli saada omaisille tieto kuolemasta. Sama teema tuli sattumalta vastaan Dagligt Allehandassa 3.4.1776. Joku Loviisassa oli ajatellut, että perheenjäsenet haluaisivat tietää armeijan rullista (*) kuoleman tai muun syyn takia poistuneista ja lähetti lehteen vuoden verran nimiä. Vastaavaa formaattia en ole aiemmin nähnyt, joten sekä erikoisuutensa että Suomessa syntyneiden miesten poiminnan puolesta esillepantava. 

(*) "Kongl. Skyttiska Regementet" lienee vuosien 1773-1777 Skytten rykmentti, joka tunnetaan monella muullakin nimellä.

Som Soldater likna alla andra människor däri, at de äga Föräldrar, Syskon, Hustrur och Barn, äfwen däri at de wid sin död ej efterlämna något arf; Så upgifwes til efterrättelse följandes afgång wid et enda Compagnie af Kongl. Skyttiska Regementet och Öfwerste-Lieutenants Bataillon, som är förlagd i Lovisa Garnison räknat allenast på et års tid.  Dagligt Allehanda1776-04-03

• Elias Grönberg, syntynyt Uudellamaalla, 41-vuotias, kuollut 4.6.1775
• Eric Kandolin, syntynyt Hämeenlinnassa (tai Hämeen läänissä), 34-vuotias, kuollut 2.6.1775
• Eric Sundgren, syntynyt Uudellamaalla, 27-vuotias, kuollut 8.2.1776
• Matts Segerdahl, syntynyt Kymenkartanon läänissä, 39-vuotias, kuollut 19.2.1776
• Petter Willman, syntynyt Savossa, 32-vuotias, kuollut 24.2.1776
• Mats Nyman, syntynyt Uudellamaalla, 38-vuotias, poistettu rullista katselmuksessa 28.7.1775
• Matts Nyholm, syntynyt Uudellamaalla, 35-vuotias, karannut 1.6.1775

Ajatuksia elämäkerrasta ajassa II

SKS järjesti toissapäivänä iltapäiväseminaarin Kansallisbiografian verkkojulkaisun 25-vuotisjuhlinnaksi. Kotiin päästyä en onnistunut löytämään näkymää vuodelta 1997, mutta kylläkin seuraavan vuoden puolelta.

Alkusanoissaan Kirsi Keravuori totesi, että lisäksi oli 30 vuotta Kansallisbiografian aloituksesta ja 15 vuotta kirjasarjan valmistumisesta. Loppuun saatettu projekti on itsessään suoritus. SKS:n pääsihteeri Tuomas Lehtonen otti omissa alkusanoissaan vauhtia vuodesta 1853, jolloin aloitettu Finlands minnesvärde män hyytyi alkuunsa. Nykyinen toimitusneuvoston puheenjohtaja Maarit Leskelä-Kärki totesi Kansallisbiografian tekstien edustavan esimerkillisyyden ja esikuvallisuuden perinnettä, mutta vakuutti vastakertomustenkin kirjoittamisen olevan mahdollista.

Ulla Koskisen esityksestä kirjoitin jo eilen. Häntä seurannut Mari Välimäki kertoi osuudestaan projektissa Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena. Välimäki oli bibliografiasta ja kirjastotietokannasta selvittänyt varhaismodernin ajan suomalaiset, joista oli 1950-luvulta alkaen kirjoitettu lyhyitä tai pidempiä elämäkertoja. Ensimmäiset 40 vuotta papit olivat suosituimpia, mutta viimeisen 30 vuoden ajan variaatiota on ollut enemmän. Aivan viime vuosina Suomessa on kirjoitettu pari kirjan mittaista hallitsijaelämäkertaakin, mutta kautta aikojen on täällä ollut suositumpaa kirjoittaa piispojen elämäkertoja. Sillä Turun piispahan on mielletty "Suomen" johtajaksi. Nimenomaan Turun, sillä huomattavasti pienempi osuus Viipurin/Porvoon hiippakunnan piispoista on saanut elämäkerran.

Koska maanantaina olin kuullut SHS:n vuosikokousesitelmänä Marja Jalavan "Onko sioilla historiaa – ja miksi sitä pitäisi tutkia?" Välimäen osuuden lopun tulevaisuuden visioissa mietitytti luontosuhteen ja monilajisuuden otto mukaan (piispojen) elämäkertoihin. Yleisökeskustelussa hän täsmensi ajatelleensa 1600-luvun päiväkirjaa, jossa ei käsitelty kuin säätä ja sairauksia. (Sikojen historiasta väitöskirjaa tekevä Eeva Nikkilä julkaisi juuri seminaarin päivänä Twitterissä ensimmäisen osan sarjasta, jossa hän esittelee "historian saatossa eläneitä sikayksilöitä". Milloin saamme Kansallisbiografiaan ensimmäiset eläimet?)

Seuraavaksi naiskuvataiteilijoiden esiinnostajana kunnostautunut Riitta Konttinen selitti, että lähteiden löytäminen naisista on niin haastavaa, ettei lisätutkimusta voi antaa graduaiheeksi. Hän esitteli useita taidehistorian unohtamia naisia, joiden unohtumisen syyksi hahmottui esimerkiksi ulkomailla asuminen tai eläinten maalaaminen. Helene Schjerfbeck olisi voinut liittyä sarjaan ilman miesmesenaattejaan. 

Touko Siltalan kaupallisesta katsauksesta muistiinpanoni ovat niin heikkoja, etten uskalla toistaa kuin huomion, että kirjallisuuden lukemisen vähetessä vähenevät myös markkinat kirjailijoiden elämäkerroille.

Volter Kilven elämäkerran kirjoittaneen Laura Kokon esityksen alkupuoli hymyilytti vanhempien aikojen tutkijaa. Ajatella, ettei tutkittavan ihmisen olemuksesta ole todisteena kuin valokuvia ja yksi äänite! Kokko oli selvästi tehnyt perusteellista työtä ja jopa mietiskellyt huonokuuloisen Kilven kirkonkellojen kuuntelukokemuksen tavoittamista. Lähdekriittinen huomionsa kirjekokoelmien tulkinnasta oli herättävä. Muista lähteistä tunnetut sosiaaliset suhteet eivät olisi paljastuneet arkistossa: läheiseltä ihmiseltä aineistoa oli vähän ja paljon aineistoa oli ihmiseltä, johon Kilvellä ei ollut erityisempää suhdetta.

Seppo Hentilä selosti vaimonsa Marjaliisa Hentilän kanssa kirjoittamaa kaksoiselämäkertaa Tasavallan ensimmäiset. Presidenttipari Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925. Perustelu elämien käsittelyyn yhdessä oli vakuuttavaa.

Lopuksi Vesa Kurkela ja Saijaleena Rantanen kommentoivat lyhyesti kokemuksiaan tuoreimpien Kansallisbiografian artikkelien toimittajina. Musiikkipiirien nimilistaa katsoessa päässäni alkoi pyöriä samat ajatukset kuin Konttista kuunnellessa. Miksi taiteilijat ovat kansallisesti merkittävämpiä kuin esimerkiksi puutarhurit? Kuuluvatko Kansallisbiografiaan (vain) ne, jotka ovat toimineet julkisesti tai joiden toiminta on omana aikanaan nostettu julkisuuteen? Kansallisbiografian esittelysivulla on pitkä lista tekijöiden nimiä, mutta en ilmeisistä paikoista löytänyt mitään kuvausta tai linjausta siitä, mitä KB:n on tarkoitus olla. Varmasti sellainen on kirjoitettu.