Kirjamessuilla

Huomasin, myöhään, mutta kuitenkin, että Helsingin kirjamessut tarjosivat bloginpitäjille rekisteröintiä, jolla sai ilmaisen pääsyn messuille ja takkinsa lehdistön naulakkoon. Kirjoitan täällä kohtuullisen usein kirjoista, joten laitoin hakemuksen sisään ja sain akkreditoinnin, jota ehdin hyödyntämään vasta tänään.

Esitän päivän verran kirjabloggaajaa. #bloggaritmessuilla pic.twitter.com/l5Sh6L7tYY
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) October 25, 2014

Lyhyt harhailu ennen ensimmäistä esitystä vei tuttujen pariin.

Ensimmäinen pysäys lähempää oman blogin teemaa. #bloggaritmessuilla pic.twitter.com/BfSk99SSrK
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) October 25, 2014

Haastattelun perusteella SSHY:n ständi oli saanut kävijöitä edellisinä päivinä hyvin. Sitten kirjoja kohti.

Sarjakuvien ständiltä löytyi aiemmin tuntematon Kalevala-versio. Nyt kylpyläkulttuurin historian kuuntelua. #bloggaritmessuilla
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) October 25, 2014

Kalevala-versio toivottavasti löytyy kirjastosta, sillä kauppoja en siitä tehnyt. Kansanperinnettä ja historiaa oli muokattuna monessa kirjassa. Ajankohtaisimmillaan Kreetta Onkelin ja Jussi Kaakisen kirjan Ahmattien yö - kekriseikkailu takakannessa: "Kekriaatto on sama selkäpiitä kutittava juhla, jota Amerikassa juhlitaan nimellä halloween." Miten lie juhla kansien sisällä kuvattu?

Kylpyläkulttuurin keskustelu kolmen tutkijan (Marja-Leena Hänninen, Maijastina Kahlos ja Liisa Suvikumpu) oli hämmästyttävän onnistunut ottaen huomioon lyhyen ajan ja huomattavan hypyn antiikista moderniin Suomeen. Mielenkiintoisin kysymys oli ilmeisesti käsikirjoituksen ulkopuolelta: kuuluiko kylpyläkulttuuri lapsille? Antiikin tutkijoille ei tullut heti mieleen kirjallista lähdettä suuntaan eikä toiseen.

Sitten harhailin päämäärättömästi.

Uskomaton määrä pienkustantajia myymässä yhtä tai paria nimekettä. Minusta ei olisi moiseen. Taloudellisesti kanattavaa? #bloggaritmessuilla
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) October 25, 2014

Osuin Kolben yläluokkaan. "Nyt teet rahaa bloggaajana, mihin sitä koulutusta tarvitaan?". Hmmm... #bloggaritmessuilla
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) October 25, 2014

Olisin twiittaillut enemmänkin, mutta kun porukka lisääntyi niin verkko ei enää päästänyt päivtyksiäni läpi.

Päivän finaaliksi kuuntelin Mirkka Lappalaisen mainospalan Kustaa II Adolf -kirjastaan. Sen yllättävin anti oli tieto hopeakaivosyrityksistä eteläisessä Suomessa. Yksi monttu on Porkkalassa ja Lappalaisen kuvauksen perusteella hän oli käynyt sen paikan päällä katsomassa. Mutta yksikään arkeologinen retki ei ole minua sinne vienyt. Ehkäpä vielä joskus.

Uskonnollista

Velikulta 20/1909

• Holma, Juhani: Sangen ialo Rucous : Schwenckfeldiläisten rukouskirja Mikael Agricolan lähteenä
• Nordbäck, Carola: Lycksalighetens källa : kontextuella närläsningar av Anders Chydenius budordspredikningar, 1781–82
• Swanström, André: Separatistledare i 1700-talets Österbotten 
• Lappalainen, Katja: Arkipäiväisistä katseilta suojatuiksi: Nilsiän emäseurakunnan alueen kirkonkellot. 
• Hirvonen, Riitta: Ystävä sä lapsien : Lasten virret ja hengelliset laulut suomenkielisissä kokoelmissa 1824-1938 ja niiden vaikutus vuoden 1938 virsikirjaan 
• Jaakkola, Pasi: Topeliaaninen usko : Kirjailija Sakari Topelius uskontokasvattajana 
• Inkala, Anna-Kaisa: Uskonnot, aatteet ja Jumalan rakkaus : Zacharias Topeliuksen romaani Tähtien turvatit ja sen kontekstit
• Björklund, Leif-Göte: Rikssvenska metodistpredikanters betydelse för metodistkyrkans framväxt och utveckling i Finland 1880-1923
• Harju, Kaisa: Tieteen ja lähetystyön hyväksi : Karl Emil Liljeblad esineellisen ambokulttuurin kerääjänä vuosina 1900-1932
• Hohtari, Jarmo: Heinolan kirkonkylän siunauskappeli ja uusi hautausmaa 1910-2010
• Lehtosalo, Mari: Kirkollisen lasimaalauksen kulta-aika Suomessa : suosion taustan tarkastelua
• Böckerman-Peitsalo, Anna Maria: Objektivitet och liturgisk förankring : strävanden att införa ny saklighet inom kyrkomusik och gudstjänstliv i Borgå stift åren 1923-1943 
• Lund, Pekka: Kuilun reunalla : Suomen Lähetysseura Kiinassa 1926-1929 
• Louhela, Liisa: Ja kerran korvenkin helmahan näet valkoliljojen puhkeevan : Kainuun hengellinen herätys eli nk. härkösläisyys vuosina 1936 - 1977 
• Sopanen, Matleena: Lopunajan valitut - koheesion rakentuminen kartanolaisuudessa
• Kulhia, Ali: Uutta, vanhaa ja lainattua : Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalisen työn asemoituminen hyvinvointivaltion rakentumisessa vuosina 1939−1973 
• Ortiz-Nieminen, Oscar: Työväelle työkeskus: teksti, tila ja sukupuoli Alppilan kirkon arkkitehtuurissa 
• Pajunen, Mika: "Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 
• Rohkimainen, Päivi: Hengellistä, sosiaalista ja kansallista huolenpitoa : Suomen evankelisluterilaisen kirkon järjestämä suomenkielinen kirkollinen toiminta Ruotsissa 1945 - 1967
• Lounela, Jaakko: Mission and development : Finnish Pentecostal, Lutheran and Orthodox mission agencies in development work in Kenya 1948 - 1989
• Salomaa, Ilona: Rafael Karsten (1879-1956) as a Finnish scholar of religion : The life and career of a man of science 
• Yli-Opas, Antti: Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006 
• Jouppi, Kalle: Kaanoninvartijat : ikonimaalauksen valvonta ja opetus Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla 
• Molina, Seija: Naiset ja naisten puheet kirkolliskokouksen naispappeuskeskusteluissa vuosina 1974-1987 
• Björkgren-Thylin, Marika: From pioneering mission to autonomous church : Lutheran mission cooperation and church building in Thailand 1976-1994 

Kun hammaslääkärit tulivat Suomeen

Jos uskoo kirjaa World's history and review of dentistry (1895), niin Suomeen tuli ensimmäinen hammaslääkäri 1850-luvulla. Mutta Arno Forsius on artikkelissaan tarkempi: "Suomessa oli toiminut vuodesta 1835 lääkintätoimen ylihallituksen ja vuodesta 1878 lääkintöhallituksen luvalla ulkomaisia hammaslääkäreitä, jotka olivat saaneet koulutuksen Venäjällä, Ruotsissa, Saksassa tai USA:ssa."

Hammaslääkärien alkuhistoriaa päädyin tarkastelemaan käytyäni läpi Turun ulkomaalaisten kortiston, jossa joitakin ammatinharjoittajia esiintyi. Lisätietoa sain digitoiduista sanomalehdistä. Eli nyt aikaan jolloin hammaslääkäriin mentiin silloin kuin sellainen sattui kaupungissa olemaan.

Preussilainen Carl Ferdinand Lebrecht tuli vaimonsa kanssa Helsinkiin keväällä 1835 (FAT 4.6.1835). He etsivät lisäasiakkaita 20.8.-19.9.1835 Turussa ja jatkoivat sitten Oulun lääniin. Matka Pietariin kulki syksyllä Viipurin kautta (Sanan Saattaja Wiipurista 24.10.1835.) Keväällä 1837 Lebrecht suunnitteli Helsingissä käyntiä, mutta merkkejä siitä ei osunut hakuihini (Helsingfors Tidningar 4.1.1837).

Helmikuun alussa 1840 Lebrecht tuli Tukholmasta Ouluun ja tarjosi hammashoidon ohessa apua "sammaltavaisille ja kuuroille" (Oulun Wiikko-Sanomia 15.2.1840). Maaliskuuhun mennessä hän oli asettunut Helsinkiin (FAT 12.3.1840). Helsingfors Tidningar julkaisi hänen oheisen hinnastonsa 18.3.1840. Syyskuun puolivälissä Lebrecht siirtyi Turkuun ja jatkoi sieltä lokakuun lopussa kohti Vaasaa.

Helsingfors Tidningar julkaisi 13.8.1836 hammasoperaatioita suorittavan Gustaf Richterin ilmoituksen. Tämä ilmoitti olevansa Riikasta ja koulutuksensa Tarton keisarillisen yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta. Syksyllä 1836 (Åbo Tidningar 31.8.1836, Åbo Underrättelser 1.10.1836 ) ja keväällä 1837 (Åbo Underrättelser no 17 1.3.1837 ) Richter tarjosi palveluitaan myös Turussa. Toukokuussa kaupungissa oli toinenkin hammaslääkäri F. Bennett (Åbo Underrättelser 24.5.1837). Bennetin vierailu jäi lyhyeksi, mutta Richterin ilmoituksia löytyy sanomalehdistä vuosilta 1838 ja 1839.

Tanskalainen L. C. Fraenckel tuli Tukholmasta Turkuun 26.9.1838 ja jatkoi kohti Helsinkiä 23.10.1838, mutta sanomalehti-ilmoituksiaan löysin vasta kesäkuulta 1841 Helsingissä (Helsingfors Tidningar 16.6.1841). Eräs Hindberg tarjosi vuonna 1842 palveluitaan Porvoossa, Turussa ja Vaasassa (m.m. Borgå Tidning 20.8.1842, Åbo Tidningar 21.9.1842, Wasa Tidning 19.11.1842).

Vetämällä rajan vuoteen 1842 pitää vielä listata Diedrich Heins, jonka ilmoitti palveluistaan vuosina 1842-46, ja vuosina 1842-43 ilmoitellut Edvard Bennert. Sekä eksoottisin tapaus A. Qwist. Tämä kehuskeli tarjotessaan palveluitaan kahden viikon ajan Helsingissä olleensa keisarin hammaslääkärin apulainen (Helsingfors Tidningar 23.11.1842). Todennäköisesti samainen A. Qvist katsoi Kuopiossa syksyllä 1844 tarpeelliseksi puolustaa mainettaan (Saima 3.10.1844). Vuonna 1849 julkaistussa matkakertomuksessa vilahtaa "en Finskt tandläkare, vid namn Qvist", mutta valitettavasti tämä ei riitä todistamaan, että kyse oikeasti olisi ensimmäisestä "suomalaisesta" hammaslääkäristä (Helsingfors Tidningar 7.2.1849).

Valokuva vuoden 1855 paikkeilta. George Eastman House, Flickr Commons

Syntinen vkl Tukholmassa (3/3)

Sunnuntaiaamun sanomalehti muistutti syntiä vastaan toimivista voimista eli Åke Holmbergin Ture Sventon -etsivästä. Jutun innoittamana aloitin aamuni katsastamalla hänen toimistonsa rakennuksen seinään kiinnitetyn kyltin. Luin pari muutakin kylttiä ja opin, että Drottningsgatanilla on 1600-luvulla alkunsa saaneita rakennuksia.

Sitten Konstakademien, jossa on esillä venäläisen taiteen näyttely Från tsarer till folkkommissarier. Katsaus 1800-luvun alusta 1960-luvulle toimi sekä taidehistoriallisena että historiallisena. Synnit olivat pinnan alla.

Esillä oleviin synteihin palatakseni kävelin uudestaan Södermalmille.

Kaupunginmuseon näyttely Skuggsidan oli pääsyy Tukholman reissulleni. Kokemuksena ja tietosisällön puolesta ei osoittaunut matkan arvoiseksi, mutta tulipa nähtyä.

Tiedonmurut aikajärjestyksessä. Suomesta tullut piika sai emännältään 1487 niin pahasti selkäänsä, että kuoli. Emäntä sai isot sakot. Seksityöläisten välittämisestä syytetty selvisi 1747 oikeudesta tuomiotta. Todennäköisesti vaikutusvaltaisten tuttavien avulla. (Sofia Gustafsson mainitsi esityksessään Viaporin ja Helsingin 1700-luvulta, ettei prostituoituja ollut näkynyt kaupungin oikeuden pöytäkirjoissa.)

Tukholmassa 1700-luvun jälkipuoliskolla tunnettu varas ja petkuttaja Jacob Guntlack oli tehnyt rikoksia myös Suomen puolella. Mitä ja missä? SBL kertoo, että hänet oli tuomittu pakkotyöhön Viaporiin, mutta onnistui karkaamaan ja joutui vastaamaan varkaussyytökseen Lohjan kihlakunnanoikeudessa.

Svenska panoptikon avattiin 1889 ja sisälsi näkymiä rikoksista ja rangaistuksista. Vastaavia kiersi Suomessakin.

Tiesin, että näyttely jatkui keskiaikamuseossa ja kuvittelin siellä keskityttävän juuri keskiajan vuosiin. Hämmästyksekseni siellä pienessä näyttelytilassa oli sama aikajana vuoteen 2000 asti. Teematkaan eivät liittyneet erityisesti keskiaikaan. Hieman erikoinen ratkaisu, minusta.

Ennen laivasatamaan tarpomista vietin hetken keskustan kirjakaupassa ja ostin syntisen monta DVD-levyä. Kunhan saan katsottua, niin kerron sisällöstä.

Syntinen vkl Tukholmassa (2/3)

Lauantain ohjelman määritti ehtiminen Historiska museetin iltapäiväelokuvaan Falks grav (kuva sivustolta). Tunnin pätkä yhdisti menneisyyden dramatisoituja pätkiä ja nykyajan puhuvia asiantuntijapäitä. Historiaa edusti Herman Lindqvist, mutta muuten toteutus vaikutti asialliselta.

Näytöksen jälkeen tenttaamani tuottajan mukaan kaikki dramatisointi perustui oikeuspöytäkirjoihin. Käytiin läpi lapsuudesta asti 1800-luvun rikollisen elämä, joka kulki postiryöstön kautta kuolemantuomioon. Valmistelen parhaillaan esitelmää 1800-luvun rikollisesta, joten kokemus oli hyödyllinen.

Opin, että Ruotsissakin kuolemantuomiot kävivät harvinaisiksi 1800-luvulla, mutta tässä tapauksessa tuomittu ei uskonnollisen kokemuksen takia anoa armoa. Joku puhuva pää selitti, että vankeus vedellä ja leivällä ei ollut pikkujuttu, sillä suolan puutteeseen (?!) saattoi kuolla.

Historiska museetin perussettiä en jaksanut tällä kertaa katsella vaan satsasin näyttelyyn Visbyn taistelusta 1361. Luin lähes kaikki tekstit 24:stä infotaulusta ja ihmettelin luurankoja. Viimeisissä infotauluissa kävijöiltä kysyttiin oliko ihmisjäänteiden näyttäminen museossa sopivaa. Minua ennen vastanneista 90% hyväksyi vuonna 1361 kuolleiden näyttämisen ja 90% vuonna 1642 kuolleiden. Mutta 57% ei halua nähdä vuonna 1942 kuolleita museonäyttelyssä ja 78% ei vuonna 2000 kuolleita. Arkeologisen tutkimuksen hyväksyi 95%.

Toisessa kyselyssä mietittiin Ruotsin puolustuspolitiikkaa. Visbyn tapahtumien heijastumaa omaan aikaamme oli myös näyttelyn alussa, jossa tarkasteltiin kahta niistä maalattua teosta. Minulle oudommassa Visbyn muurien sisälle jääneet porvarit rinnastettiin ruotsalaisiin, jotka katsoivat sivusta kun neuvostoliittolaiset (tanskalaiset) hyökkäsivät Suomen  (Gotlannin talonpoikien) kimppuun. Minusta toimivia pohdintoja historian merkityksen konkretisoimiseksi.

Vilaisin toistakin vaihtuvaa näyttelyä, joka käsittelee ruotsalaisten kotiseututunteita. Jaossa olleen postikortin perusteella valitsin tällä kertaa hotellin oikeasta kaupunginosasta.

Kävellessäni sinne ehdin vielä poiketa Livrustkammaren Valtapeli-näyttelyyn, joka oli luvannut jotain historian hyödyntämiseen liittyvää. Ei auennut, mutta kaikkea hienoa oli.

Hotellilta kieppasin vielä Fotografiskaan, joka ei tällä (kolmas?) kertaa tarjonnut mitään erikoisempaa. Eikä syntistäkään.

Syntinen vkl Tukholmassa (1/3)

Viime viikonloppun teemani sai oivan alun, kun huomasin, että maantieteellisesti sopiva Spritmuseum oli ainoita kello 10 ovensa avaavia. En ollut aiemmin siellä käynyt, vaikka muuten Djurgården alkaa olla hallussa. (Spritmuseumin vieressä oli lähtiessäni avoinna pieni sukellusallasmuseo, jota en muista nähneeni millään museolistoilla.)

Spritmuseumin perusnäyttely alkoi koivumetsän tunnelmassa ja muutenkin pysyttiin keveällä linjalla. Alkoholi oli enimmäkseen iloinen asia ja sen sääntelyn historiassa huvittavia piirteitä. Esillä oli menneisyyden lisäksi melko paljon nykyajan kulttuuria.

Historiaa oli esitetty kahdella teemaseinällä. Niistä sai jotain irti jo katsomalla ja kosketusnäytöllä oli kahdella tarkkuustasolla lisää tekstiä. Jostain näistä opin, että Ruotsin talonpoikien tapana oli ollut vappuna "sopa märg". Jos ryyppyä ei otettu, oli vaarana menettää voimat vuodeksi. Paloviinaa annettiin myös nuorille ja lapsille. Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta en löydä tälle vastinetta eli aitoa skandinaavista juttua?

Ensimmäisellä seinällä oli esillä metallinen paloviinikulho, jota tekstin perusteella käytettiin juomiseen vielä 1800-luvulla. Tuntui luontevalta jatkolta isoille juhlamaljoille. Paitsi, että toisella seinällä selitettiin, että paloviinaa käytettiin lääkkeenä ja nautittiin siksi lusikalla, kulhosta. Alkuperäisiä lähteitä tuli taas ikävä.

Vaihtuva näyttely Swedish Sin yllätti perusteellisuudellaan. Ruotsin pornahtavaa mainetta 1900-luvun toisella puoliskolla esiteltiin runsaalla tekstillä, kuvalla ja filmillä. Tunnelmaan antoi oman lisänsä se, että aamuvarhaisella kaikki muutkin kävijät olivat suomalaisia ja enimmäkseen keski-ikäisiä naisia.

Matkalla seuraavaan kohteeseen huomasin Vasa-museon takana 1600-luvun puutarhan. Syysasussa en huomannut siinä mitään erityisen syntistä, mutta kylläkin aivan penkin vieressä edelleen kukoistavia lehtikaaleja. Siis jo 1600-luvulla?

Tilasta ja tilallisuudesta 1700-luvun kulttuurissa

Viime torstain 1700-luvun tutkimuksen seuran seminaarin ohjelma näytti niin hyvältä, että otin sitä varten lomapäivän. Osoittautui ihan hyväksi ideaksi, vaikka kaikki esitykset eivät täysin auenneetkaan.

Keynote-puheenvuoro käsitteli keskieurooppalaisen yksityispalatsin kattomaalauksia, jotka olivat kaukana mielenkiinnon aiheistani. Saivat ajattelemaan ensiksi sitä, miten huoneiden käyttötarkoitukset voivat muuttua ja unohtua. Sitten estetiikkaa ja sen muutoksia. Miksi Suomen (säilyneeseen) talonpoikaiskulttuuriin ei liittynyt minkäänlainen sisätilojen koristeellisuus? (Liian savuista ja pimeää?) Onko kuvataide ollut aiemmin eurooppalaisessa kulttuurissa yhtä vähän muodissa kuin nyt?

Panu Savolainen avasi yksityisen, yhteisen/yleisen (allmän) ja julkisen käsitteitä 1700-luvun Turun kontekstissa. Määrittyivät omistuksen ja ylläpitovastuun kautta.

Ella Viitaniemi kävi läpi kirkon merkitystä tilana maalaisyhteisössä. Kirkonkellot olivat mukana, mutta niiden merkitys äänen luomana tilana valkeni vasta Lauri Viinikkalan mainitessa mynämäkeläisten paikallisylpeyden kauas kuuluvista kirkonkelloista.

Ulla Ijäksen Viipuria käsittelevästä esityksestä keskustelua herätti kysymys parvekkeista, joita sikäläisissä rakennuksissa oli. Kiistatta niiden idea oli tuotu eteläisestä Euroopasta Pietarin kautta. Mutta rakennettinko parvekkeita pelkän muodin vuoksi? Ja jollei ollut käyttötarkoitusta rakennettaessa, niin syntyikö sellainen myöhemmin? Tätä sopii miettiä.

Päivi Pihlajan tiedehistoriallinen esitys sisälsi mielenkiintoisia pointteja. Pohjoinen tiede sai 1700-luvulla kv-näkyvyyttä keskittymällä pohjoisiin aiheisiin, joita voitiin tutkia vain täällä. Ei taida tämä strategia toimia enää? Maantieteellinen lokaatio oli merkityksellinen myös ajan kv-projekteissa, joissa pyrittiin keräämään vertailtavia tietoja useista paikoista.

Lisäksi Pihlaja mainitsi sen, että vasta 1700-luvun lopussa syntyi ymmärrys säästä rintamina. Aiemmin sitä oli ajateltu täysin paikallisena, ilman yhteyksiä katseyhteyttä kauemmas.

Viimeiseksi puhunut Sofia Gustafsson selitti Viaporin rakennusaikaista siviili- ja sotilasväen limittäistä olemista ja elämistä Helsingin seudulla. Majoitusvelvollisuudesta syntyi runsaasti keskustelua ja kuullosti siltä, ettei sen todellisista käytännöistä ole vielä koottu kattavaa kuvaa.

Kuva: Image taken from page 123 of 'Bill Nye's History of the United States. Illustrated by F. Opper.'. British Library, Flickr Commons

Tunnistatko rakennettuja ympäristöjä?

Arkistolaitos on innokkaasti viime aikoina digitoinut Luotsi- ja majakkalaitoksen valokuvia. Niissä on lyhyt kuvaus, johon toisinaan sisältyy päiväys. Mutta konteksti on jossain aivan muualla?

Osassa paikka on jäänyt muistiinmerkitsemättä tai hukkunut vuosien varrella. Aikanaan Arkistolaitos varmasti tyylikkäästi joukkoistaa lisätiedon hankinnan auktorisoiduille ammattitutkijoille. Mutta sitä ennen voi huvikseen miettiä onko näissä jotain tuttua?

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Maisemat ja rakennukset - Tuntematon paikka; suuri tiilimansardikattoinen kaksikerroksinen kivitalo tai huvila (Uai:475)

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Maisemat ja rakennukset - Tuntematon paikka; satama ja rautatie ylhäältä päin kuvattuna (Uai:736)

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Maisemat ja rakennukset - Tuntematon paikka; rakennuksen raunio tai kivijalka kalliomäellä metsäisen saaren keskellä (Uai:215)

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Maisemat ja rakennukset - Tuntematon paikka; pieni puolitoistakerroksinen talo takaviistosta kuvattuna. (Uai:346)

 

 

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Maisemat ja rakennukset - Tuntematon paikka; kaupunki (Uai:471)

 

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Maisemat ja rakennukset - Tuntematon paikka; kylä saaristossa (Uai:455)