Muuttokirjan päivä ei ole muuttopäivä

Koska minua kiinnostaa ihmisten liikkuvuus, olen ollut tuskaisen tietoinen siitä, että kirkonkirjat eivät ole riittävä lähde kertomaan olemisesta tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Ihmiset saattoivat olla pitkiäkin aikoja työssä, vankilassa, sukulaisia auttamassa tai paossa huonoa avioliittoa ilman mitään merkintää rippikirjassa. 

Kun kirkonkirjoihin sitten vihdoin merkitään muutto, se on muuttokirjan ottopäivä eikä muuttopäivä. Näillä voi olla huomattavasti eroa, mikä tekee sukututkimuksen tai elämäkerran narratiivin kirjoittamisesta ikävää ehkäilyä. Mielellään asiat esittäisi varmoina, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole eväitä pelkällä muuttokirjalla.

Käytännön esimerkki Töölön Taipale -proggiksestani. Helsingin osoitekalenteriin vuodelle 1899 ilmoitti tietonsa leskirouvaksi esittäytynyt Henrika Uronen.

Henrika Urosta ei henkikirjoitettu Taipale 5B:ssä vielä vuonna 1899, mutta kylläkin seuraavana vuonna yhdessä alaikäisen poikansa kanssa. Seuraavalla rivillä on tehdastyöläinen Ottiliana Uronen (s.1877). Hypoteesi siitä, että hän oli Henrikan tytär vahvistuu esimerkiksi Jyväskylän maaseurakunnan rippikirjoista (1869-1880, 330, 413, 3, 44, 43; 1880–89, 307; 1890–99, 1127; 1900-1909, 1399).

Niiden merkinnöissä Otteliana muutti Helsinkiin 27.11.1899. Pikkuveljensä tuli virallisesti perässä 8-vuotiaana 11.10.1901 ja Henrika vasta 14.11.1908.

Henrika oli leski, mutta kaikki lapsensa (*) syntyivät avioliiton ulkopuolella ja häntä ehdittiin Jyväskylän maaseurakunnassa ripittää salavuoteudesta kahdeksaan kertaan. Vanhin tuntemani tytär meni Helsingissä naimisiin vuonna 1890, joten Henrika on voinut olla kaupungissa jo ennen vuotta 1899.

(*) Ida Maria s. 1.10.1861, Gustava s. 1.8.1869, Otto Ville s. 22.1.1875, Otteliana 29.1.1877, Otto Wilhelm s. 7.5.1879 (k. 1879?), Wilhelmina s. 8.4.1881 (k. 1881?), Herman s. 31.4.1883. Rippikirjan epäselvän merkinnän perusteella myös synnytys Viitasaarella 1871.

Töölö valokuvattuna 1860-luvulla

Harjoiteltuani Strömstenin plantaasilla ja Bergalla (1, 2, 3, 4 ja 5) sain vihdoinkin Töölön Taipaleen huvilat kartalle. Dokumentoin suorituksen vaihteeksi videoksi Töölön Taipaleen "huvilat".

Alkeiden jälkeen oli aika siirtyä suurempiin haasteisiin, jota yritin kertaalleen keväällä 2022. Marginaalista aihetta tutkiessa pitää tutkia marginaalitkin ja vielä oli tihrustamatta varhaisten maisemakuvien horisontti. Eugen Hoffers kuvasi Nikolainkirkon tornista vuonna 1866 panoraaman, joka kuuluu Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmiin. Sen otoksessa 8 näkyy rautatieaseman takana massiivinen Turun kasarmi. Kohti pohjoista jatkaneissa otoksissa 9 ja 10 on Töölönlahden länsirantaa, kun oikein tarkasti katsoo. 

Ilahduttavasti mukana on yksi edelleen olemassa oleva rakennus eli Hakasalmen huvila, jonka jätin yllä olevan leikkeen oikeaan reunaan. Myös sen vastapäätä on tuttu rakennusmassa. Tallgrenin huviloista kun on myös myöhempiä otoksia, kuten lännestä kohti Viertotietä otettu. 

Sen aivan oikeassa reunassa on Hakasalmen huvilan nurkka ja kokonaisena näkyy Tångin kauppa. Jos se oli olemassa jo 1866, niin rakennus jäi panoramassa puiden taakse. Espoon tullin ja Hakasalmen huvilan väliin ja hämmästyttävän monta isoa rakennusta, mutta minua kiinnostaa Töölö, joten jatkan pohjoiseen.

Hakasalmen huvilan jälkeen maisema on huomattavasti tyhjempi, mutta Bergan alueella on ainakin 3 rakennusta, joista yhdessä vaaleaksi maalatut seinät ja isot ikkunat. Yllä olevan leikkeen oikeassa reunassa on linjassa kolme ladon omaista rakennusta. Ne vastaavat hyvin toistuvasti Taipaleen karttoihin piirrettyjä rakennuksia, jotka olivat Tykistöpihan rajalla ja sen puolella. Tämä tarkoittaa, että Taipaleen rakennukset jäävät Hesperian puiston peittämiksi.

Hesperian päärakennusta ei vuonna 1866 ollut ollenkaan. Jäljellä näyttää kuitenkin olleen pari rakennusta rannassa. Hesperian pohjoispuolella oli tuotantoaluetta, jossa toimi muun muassa saippuatehdas. Näitä vastapäätä on kasarmialue, josta erottuu näkyvästi sata vuotta myöhemmin Töölön kirjastona toiminut kivirakennus. Aivan kuvan oikeassa reunassa erottuu pylväin koristeltu pääty eli Kiseleffien huvila, joka paloi 17.7.1866. Hoffers otti kuvansa siis tätä ennen.

Kiseleffien huvilaa seuraa tietenkin Töölön sokeritehdas, mutta mikä on tornillinen rakennus sen jälkeen?

Näkymä on hyvin samankaltainen C. A. Hådhin tentatiivisesti vuoteen 1867 ajoitetussa kuvassa, joka on otettu Siltavuoren kallioilta. Hieman eri kulmasta kasarmialueesta kivirakennuksen eteläpuolella näkyy enemmän ja aivan vasemmassa reunassa voisi olla Taipaleen(kin) rakennuksia.

Se, että pitkä moni-ikkunainen (eli katkoviivalta näyttävä) rakennus on kasarmialueella varmistuu Hoffersin Alppilasta vuoden 1870 tienoilla ottamasta valokuvasta, jossa (vaihteeksi) kasarmin kivirakennus on jäänyt sokeritehtaan taakse. Valitettavasti latojonoa ei erotu rajamerkiksi, mutta vasemman reunan talojen "pitää" olla Taipaleessa.

P. S. Tein tästäkin katsauksesta "video"version.

Onko huono hakemisto parempi kuin ei mitään?

Suomen sukututkimusseuran joulukuun Jalmarissa mainostettiin mahdollisuutta ryhtyä "tallentamaan Helsingin maistraatin pöytäkirjoja" tai oikeammin niihin tehtyä hakemistoa, jota esiteltiin näin:

Henkilöhakemisto maistraatin pöytäkirjoihin on hyödyllinen apuväline sekä suku- että henkilöhistorian tutkijalle. Maistraatti oli kaupunkien keskeisin hallintoelin ennen kaupunginvaltuuston perustamista 1800-luvun lopussa. Se hoiti kaupungin omaisuutta, huolehti rakennustoiminnasta ja julkaisi säännöksiä esimerkiksi elinkeinojen valvontaan liittyen. Maistraatin pöytäkirjat sisältävät muun muassa porvarisoikeuksiin tai rakentamiseen liittyviä päätöksiä.

Kyllä, maistraatin pöytäkirjoissa on paljon merkityksellistä henkilö- ja paikallishistoriallista tietoa. Töölön Taipale -proggiksessani olen kuitenkin havainnut, että Helsingin historiatoimikunnan arkistoon sisältyvä henkilökortisto 1809-1874 on puutteellinen. En enää muista, miten ja milloin näkemykseni muodostin, mutta kun muuta hakiessani huomasin pöytäkirjan 3.7.1867 nätin liitteen koskien Elvira  Wilhelmina Gustavssonin lupahakemusta koskien Esplanadin kesäkioskia, jossa myytäisiin kahvia ja teetä sekä erityisesti niin sanottua englantilaista teetä, seltzeriä, soodavettä ja hiilihapotettua limonaadia, en suuremmin yllättynyt, kun Elviran nimeä ei löytynyt korteilta.

Kortiston kuvailutiedoissa ei ole selostusta sen valintaperusteista ja kun paikan päällä esitin valitusvirren, ei arkiston henkilökunnallakaan tuntunut olevan tietoa siitä, mitä korteille on oikeasti poimittu. 

Toki on hienoa, että on poimittu ja puhtaaksikirjoitettuna tietoja on helmpompi hyödyntää kuin pdf:ksi tallennettuina kuvina. Mutta joku hakemiston käyttäjä tulee kyllä luulemaan, että nimen löytymättömyys tarkoittaa esiintymättömyyttä pöytäkirjoissa ja erehtyy.

P. S. Lisää nimiä löytyy ainakin Ammatti- ja yrityshakemistosta B-Ö.

Hukassa tie ja poliisiasema

Töölö-proggikseni loppuhetkillä piti kirjoittaa kappale Taipaleessa asuneesta poliisista. Olin huomannut henkikirjoissa muitakin poliiseja, joten (vihdoin) heräsi kysymys: missä oli lähin poliisiasema. Tämähän on varmasti helposti selvitettävissä osoitekalenterista?

Heh! Odotusten mukaisesti 1900-luvun alun Helsingin osoitekalentereissa on listaus poliisiasemistaja kolmanteen alueeseen kuulunut haaraosasto oli sopivasti nimetyllä Poliisikamarintiellä. Pitäisi vaan selvittää missä tie on kulkenut. Hieman yllättäen tätä vuosina 1906-1922 osoitekalentereissa esiintynyttä tietä ei ole Helsingin kadunnimien historiassa ollenkaan. Osoitekalenterissa 1922 väitetään tien sijaitsevan karttaruudussa D5, mutta vaikka kuinka tihrustin, en sitä nähnyt.

Poliisiasemalla oli toinenkin osoite: Rauha 60 D. Poliisikamaritiellä sijaitsivat osoitekalentereissa myös Kaino 60, Urho 60 ,Vilpas 1, Vilpas 2, Kivelä 1 ja Kivelä 3. Kolme ensimmäistä ovat joko alueella Nygård 60 b tai Valo 60c. Vilpas on vieras nimi Töölön kontekstissa, mutta Digihakemiston sanahaulla se löytyy henkikirjoista Kivelästä. Kivelät sijaitsivat tietenkin Kivelä 57a:ssa. Kivelällä ja Valolla on yhteinen raja suunnilleen Runeberginkadun loppupään 50-60/59-69 kohdalla.

Valon tuorein rakennuspiirros kaupunginarkiston digitoinneissa on vuodelta 1900. Siinä alue näyttää karttapohjoiseen kääntämisen jälkeen tältä.

Kartan etsintä oli tuhlattua aikaa, sillä Digihakemiston sanahaku paljastaa myös henkikirjan 1915, jossa Rauha D on sama kuin Runeberginkatu 63. Poliisikamarintie on siis ollut jonkinlainen tienpätkä suunnilleen nykyisen Runeberginkadun kohdalla.

P. S. Samasta teemasta äskettäin: Kaupunkikartta ja todellisuus

Kun Helsinki esitti Tukholmaa

Kun C. A. Gottlund suomensi Carl Michael Bellmanin lauluja kokoelmaan C. M. Bellmanin Lauluja ja Loiluja, hän yritti sijoittaa 1700-luvun Tukholman huvielämää kuvaavat tekstin 1800-luvun suomalaisille tuttuun kontekstiin. Tämä tarkoitti sitä, että Helsinki sai esittää Tukholmaa parhaansa mukaan. Gottlundia lainaten:

Niinkuin olemme uskaltaneet muuttauttamaan Bellmania, runoineen lauluineen, sanoineen soittoneen, Suomenmoahan, niin olemme myöski rohenneet asettamaan tähän Helsinkiin, paikkoja Tukholmillen kuuluvia. Meillä ei suinkaan missään tässä löyvyk Hagan suloisia tahi mieluisia tienoja, kuitenkin olemme vuovanut hakea heitä Kaisaniemessä. Kaisaniemi on epäilämätäk niitä kauniimpia paikkoja meijän kuuluvissa, ilmankos vastapäin moni näistä lauluista kierteleiksen ja levitteleiksen ympärin näitä hänen seutujansak; joihen lehtoja, rantoja ja vesiä, Runoilia usseen kertoileepi, kuvailoopi, ja lauleloopi.

Muitakin paikkoja tarvittiin.

Drumsjö, t. Drumsö, on joksikin iso meren-soari, kuuluva Moamittari vainajan Siljanderin perillisillen;

Löfö, on toinen ulompana meressä nähtävä soari, joka on Polismestari Janssonin omainen 

Melko, on munan moisio tahi moa-tila meren rannalla, jonka on isäntänä Kauppamies Brenner

Munksnäsin hovissa asuu Kenral Ramsay

Meilaks' kuuluu toas Kreiville Kuscheleff-Besborodkolle

Huoplaks' on Kauppa-neuvos Etholénin moatalo

Töölö, vähä tullia ulkopuolella, on jo kaupunkin aluetta. Tässä oli ennen muuan ravintola (värdshus) jossa ryytimoassa tehtyssä suojassa kaupunkilaiset, suvella, aina keiliä heittivät, ja jonka puistossa, ja varvikoissa, hakivat juominkiansak. 

Lappvikissa on rakennettu Houru- t. Hullu-huonek

Sandvikissa on Herra Sinibrychowin olut-teko.

Rauhamäki on Ruhtinatar Jussupin linna ja kesä-olo (sommarnöje) ja on kylpyhuoneesta ensimänen Huvila (villa) korkialla kalliolla;

Suomennos julkaistiin vuonna 1863. Töölön huvipaikasta puhuttiin menneenä aikana siksi, että päärakennus paloi vuonna 1858 eikä uutta saatu aikaan ennen vuotta 1871.

Mitä meillä oli ennen miestenlehtiä?

Tampere ... Markkinavieraita huvitettiin "hoijakalla" (karusellilla) ja eräs ulkomainen mestari surkealla panoraamallansa ja onnenlehtien jakamisella. Panoraaman kanssa, jossa näki varsin hävyttömiäkin kuvia, oli yhdistettä arpajaiset. - Näiden kuvain suhteen tahtoisimme sanoa, että kaupungin poliisi tekisi hyvin, jos ottaisi ja tarkastaisi semmoisten mestarien näytettäviä kuvia ja pistäisi pesään semmoiset siveyttä loukkaavat kyhäykset, jos näet tapaa niitä yleisön eteen asetettuina, sillä ne ovat kypsymättömälle nuorisolle sangen turmiolliset. (Tampereen sanomat 10.7.1871)

Markkinat ovat meillä jälleen ohitse ... Muitten markkinahuvitusten joukossa oli täällä yleisön katseltavana muuan herra Rasmussen'in vaksi-kuvasto, josta saimme tietää jo hyvissä ajoissa, ennenkuin se avattiinkaan. Satuimme näkemään tämän kuvaston luettelon ja huomasimme siinä ilmoitetun koko joukon mitä törkeimpiä ja riettaimpia kuvia, joista jokainen siveellinen ihminen punastuu lukiessaankin, saatikka nähdessän. Tämän johdosta pyysimme asianomaisia kieltämään niitten näyttelemisen. Meille luvattiin ottaa noista kuvista lähempi selko ja kieltää siivottomat. Siivottomimmat tosin kiellettiinkin pois, mutta jäljelle jäi kumminkin muutamia sopimattomia kuvia, ja tätä seikkaa vastaan me panemme julkisen vastalauseen. Semmoiset kuvat, olkoot olevinaan kuinka tieteellisiä hyvänsä, eivät voi muuta kuin olla yllykkeenä ihmisen huonoille himoille. (Laatokka 6.2.1883)

Sakkolasta... Tienoillamme käveli äskettäin viettelijä, joka sai usean miehen antamaan itselleen 5 kopekkaa ja vieläpä viisitoistakin. Hän, näet, näytteli kuvia ensin keisarin ruunauksesta ja Skobeleff'in kuolemasta. Vieläpä sanovat hänen näyttäneen kaikellaisia hävyttömiä kuvia, joittenka päälle hän vielä pani arpaa ja povasi korttiloilla. (Ilmarinen 15.9.1883)

Nuorisoseura täällä toimi yleisen iltaman. ... Tanssin aikana kierteli pieni kuva, josta en tämän lehden palstoilla siveydentunteen vuoksi voi tehdä selvää mitä se sisälsi vaan pyydän sitä herrasmiestä, joka sen taskustansa otti, ettei hän toiste nuorison joukkoon tuollaisia hävyttömiä kuvia levitä; sillä siveettömät juvat eivät kohota nousevaa nuorisoa, jos toiste tuollaista tapahtuu, niin varmasti on hgerran nimi mustan kirjani lehdellä. (Länsisuomen työmies 18.2.1904)

En tahdo mennä tupakosta raittiina miehenä arvostelemaan, onko se viljelijöilleen tarpeellista vai ei, sillä siksi yleisesti sitä käytetään. Tahtoisin vaan yhdestä tähän alaan kuuluvasta seikasta pitää pientä puhetta. Mainittu seikka ilmenee eräässä piippulajissa, jonka piipputehtailiat ovat kauppaan laskeneet ja joka laji on kulkeutunut tänne meidän perälle saakka. On nähkääs niin sanottuihin "kuttaperkkapiippuihin" alaosaan kopassa muodostettu pieni nyppylä, johon sitten on sijoitettu pieni panoraama. Tähän panoraamaan on pojillemme asetettu kai mieluinen kuva, siinä kun on verhotta olevan naisen kuva, useihin sopimattomiin asennoihin maalattuna. Sanomattakin ymmärtää jokainen, mitä pahennusta tuollaiset piippurakennukset hävyttömine kuvineen voivat saada aikaan kansan nuorison keskuudessa. — Jos herrat piipputehtailijat pitävät tavaransa suuremmalle menekille tarpeellisena varustaa ne kuvilla, niin eikö olisi yhtä panna niihin jotakin muuta eikä tuollaisia siveellistä pahennusta synnyttäviä.

Pöllöpää.

**

Olen minäkin joskus nähnyt ylläkerrotunlaisia piippuja, vaikken omasta alotteestani ole muistanut sitä puheeksi ottaa, jonka se kylläkin olisi ansainnut. Mainituissa "kuttaperkkapiipuissa" on, kuten "Pöllöpää“ kertoo, pohjassa pieni ulkonema, jossa on noin isohkoa neulannupin laajuinen isonnuslasi, johon tirkistäen näkee jonkunlaisen kuvan, useinkin hävyttömän. Samanlaisia laitteita kuuluu olevan sovitettuna myöskin sikaarin holkkeihin ja kellonavaimiin ja sen semmosiin pikkuesineihin. Tietääkseni nämä tällaiset ovat ulkomaisia "kulttuurinkukkasia", samoin kuin hävyttömillä kuvilla varustetut kuvakortitkin, joilla koetetaan, tavallaan niilläkin, kylvää siveettömyyden siemeniä kansamme keskuuteen. — Mielestäni olisi kauppiasten tehtävä toimittaa etuvartijan virkaa tällaista vaikutusta vastaan, joka niin vähäpätöiseltä kuin se näyttääkin, voi ajan oloon olla nuorisollemme turmioksi. Eihän mikään ole niin omiaan höllyttämään nuorison siveellisiä käsitteitä, kuin julkisuudessa sallittu, epäsiveellisyyden leimaama vaikutus. Poistakoot siis kirjakauppiaat puotiensa ikkunoissa komeilemasta kaikki vähänkin kevytmielisyyteen vivahtavat kuvakortit ja kieltäytykööt muut kauppiaat ottamasta myydäkseen noita "käärmeen silmillä" varustettuja pikkuesineitä, joita halpamaiset keinottelijat heille tarjoilevat. Niidenpä kieltämättä, jotka mokomaa roskatavaraa kevytmieliselle yleisölle välittävät, on lähin edesvastuu niiden epäsiveellisestä vaikutuksesta. Kiitosta tässä suhteessa ansaitsee ainakin postihallituksen äsken tekemä päätös, jolla se on kieltänyt hävyttömillä kuvilla samoin kuin kirjotuksillakin varustettuja postikortteja kantamasta perille. (Kaleva 27.2.1904)

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Kajaanin rippikirjassa 1790-1804 on sivulla 12 kaupungin rahastonhoitajan ja sittemmin postimestarin Johan Steckmanin perheenjäsenet, jotka joutuivat kokemaan perheen pään poismenon vuonna 1791. Yksi Johanin ja vaimonsa Hedvig Costianderin lapsista oli Hedvig Susanna (s. 14.11.1777) jonka kohdalle kyseiseen rippikirjaan on tehty lähtömerkintä. Kun tietää, mitä se voi tarkoittaa, voi paikan tulkita Tukholmaksi.

Tukholman suomalaisesta seurakunnasta Hedvig Susanna Steckman haki kuulutukset 30.8.1800 yhdessä kontrollööri Zacharias Granin kanssa. Tämä oli syntynyt Piitimessä vuonna 1768. Avioliitto solmittiin 14.9.1800.

Helmikuun 19. päivä 1801 Hedvig Susanna Steckman kuoli 22-vuotiaana Tukholmassa. Perukirjansa tehtiin vasta neljä vuotta myöhemmin. Koska Hedvig Susanna oli ollut kuollessaan lapseton, perukirjaan lueteltiin Suomessa asunut äitinsä ja neljä sisarusta, jotka kaikki oleskelivat "här i staden" eli Tukholmassa. Kysessä olivat 26-vuotias Maria Helena, 24-vuotias Christina, 19-vuotias Gustaf ja 15-vuotias Carl Steckman. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:362 (1805) Bild 5290 / sid 517 (AID: v223000.b5290.s517, NAD: SE/SSA/0145a))

Ainakin Maria Helena (s. 10.9.1775)  jäi Tukholmaan ja hän oli ollut siellä jo vuonna 1797. Tuolloin tai tarkemmin sanottuna 8.12.1797 syntyi avioliiton ulkopuolella tyttärensä Gustava Maria. Suomalaisessa seurakunnassa tehdyn kastemerkinnän mukaan "isän sanottiin olevan" sihteeri Johan Eric Ringström. En löydä tämän jälkeen solmittua avioliittoa, mutta kun 19.3.1800 syntynyt Johan Wilhelm vietiin kasteelle, Maria Helena on rouva ja aviomiehensä samainen sihteeri (s. 20.11.1746). He asuivat yhdessä Maria Magdalenan seurakunnassa eli Södermalmilla kunnes mies kuoli 23.1.1820 (Maria Magdalena (A, AB) AIa:7 (1820-1824) Bild 176 / sid 168 (AID: v88018.b176.s168, NAD: SE/SSA/0012).

Ainakaan aviomiehen kuollessa talous ei ollut kovin varakas. Perukirjassa ei mainita yhtään hopeaesinettä ja tinaisia lusikoitakin on vain neljä. Taloudessa oli kuitenkin sata kirjaa, mutta näitä ei ainakaan rahallisesti arvostettu. Poika Johan Wilhelm oli isänsä kullessa kersantti tykistörykmentissä ja tytär oli naimattomana kotona. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:414 (1820) Bild 1620 / sid 143 (AID: v223053.b1620.s143, NAD: SE/SSA/0145a))

Maria Helenan nimikirjoitus
miehensä perukirjassa

Leskeksi jäätyään Maria Helena siirtyi takaisin Tukholman suomalaisen seurakunnan kirjoihin, joissa hänet merkittiin taloudenhoitajaksi. (Finska församlingen (A, AB) AII:6 (1821-1830) Bild 317 / sid 616 (AID: v84792.b317.s616, NAD: SE/SSA/0004); ; Finska församlingen (A, AB) AII:9 (1842-1855) Bild 227 / sid 442 (AID: v84795.b227.s442, NAD: SE/SSA/0004)).

Maria Helena kuoli 29.12.1836 ja hänet haudattiin Hedvig Eleonoran seurakunnassa köyhäin multaan. Samassa seurakunnassa haudattiin myös 37-vuotiaana 7.10.1823 kuollut veljensä Gustaf, joka oli tuolloin palveluksesta eronnut kaartilainen (afskedad gardist), joka asui korttelin Brandmästaren tonteilla 13&15.