Kokemäeltä Amerikkaan, osa 11

Aksel Wilhelm Solander syntyi 20.3.1886 Ylistarossa työmies Kostantin Solanderin ja tämän vaimon Kustaava Juhontyttären pojaksi. Aksel menetti isänsä nuorena, Konstantin Solander kuoli huhtikuussa 1894.

Aksel saapui Bostonin satamaan 17.3.1913 Liverpoolista lähteneellä Carpathialla. Hän oli jo naimisissa oleva mies. Vaimo Kreeta tuli samalla laivalla, mutta poika oli jätetty Kokemäen Ylistaroon. Vastaanottajana oli ystävä Kalle Kaipainen osoitteena Winchendon, Massachusetts, jossa Axel oli jo asunut vuodet 1907-1911. Vuoden 1910 väestönlaskennassa poika Arvo oli 8 kuukautta vanha. Hänetkö oli viety Suomeen?

Vuoteen 1930 mennessä Arvo oli palannut synnyinmaahansa ja sai tutustua sisaruksiinsa, joita oli Anna (s. ~1910), Bertha (s. ~1911) ja Robert Fabian (s. 18.1.1915). Arvo oli myös jo aloittanut insinööriopintonsa. Hän suoritti korkeamman yliopistotutkinnon Harvardin yliopistossa. Arvo Solander, jonka kuva alla, kuoli 9.6.1976.

Arvon veli Robert Fabian ryhtyi isänsä tavoin maalariksi. Hän meni naimisiin kesäkuussa 1940, mutta joutui silti astumaan armeijan riveihin 4.8.1943. Robert osallistui Normandian, Pohjois-Ranskan, Reininmaan, Ardennejen ja Keski-Euroopan taisteluihin ja haavoittui Belgiassa 9. 12.1944 ja Luxemburgissa helmikuussa 1945. Hän palasi kotiin yhden pronssi tähden ja Purple heart-kunniamerkin kanssa.

Aksel kuoli vuonna 1951 ja hänen vaimonsa Kreeta 9.12.1970. Kuolinilmoituksensa mukaan Kreeta oli syntynyt Karungissa, vanhemmat Konstantin Rauvala ja Kreeta Holi.

Lähteet
Kokemäen rippikirja 1881-1890 s. 229, 1891-1900 s. 379
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Winchendon, Worcester, Massachusetts; Roll T624_630; Page: 16A; Enumeration District: 1846; Image: 1440.)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Winchendon, Worcester, Massachusetts; Roll T625_749; Page: 17A; Enumeration District: 187; Image: 485)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Winchendon, Worcester, Massachusetts; Roll 966; Page: 20A; Enumeration District: 303; Image: 1080.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Special Collections & University Archives, W.E.B. Du Bois Library. Arvo A. Solander Papers. Historical Note (samalta sivulta kuva)
National Archives and Records Administration. U.S. World War II Army Enlistment Records, 1938-1946
Ancestry.com. Massachusetts Death Index, 1970-2003
Ancestry.com. Historical newspapers. Fitchburg Sentinel (Fitchburg, Massachusetts) Axelin kansalaisuuden vaihdos 31.3.1923, Robertin avioliitto 21.5.1940, haavoittumiset 27.2.1945, kotiutus 29.11.1945, Kreeta Rauvalan kuolinilmoitus 10.12.1970

Aineistoa Vaasasta?

Yllä voi olla Vaasan kaupungin kartta. Kyrillisten aakkosten hallinta on meikäläisellä kovin heikkoa, mikä omalta osaltaan tekee Arkistolaitoksen digitaaliarkiston hyödyntämisestä hankalaa. Lisäys 21.9.2009: Kommentoijan ansiosta tarkennus, kyse on Kokkolan kartasta.

Värikäs kartta on polun Vaasan piirin sotilaspäällikkö > Vaasan piirin sotilaspäällikön arkisto > Vaasan piirin sotilaspäällikkö > Vaasan piirin sotilaspäällikkö. Vaasan läänin 2. kutsuntapiiri. Tietoja joukkojen sijoituksen apukeinoista. 1913-1913 (7380) päässä. Voitaneen siis sanoa sen olevan Venäjän vallan loppupuolelta. Ja on melko varmasti Vaasan piirin sotilaspäällikön arkistosta.

Muita digitoituja dokumentteja en tätä kirjoittaessa kyseisestä arkistosta löytänyt. Vakan puolelle siirtyen selviää, että sarjarakenne yllä on kopioitu oikein (Alimman tason arkistoyksiköt).

Jalkavaimoista

Kaupunginkirjastosta lainaamani Pia Gaddin Frillor, fruar och herrar - en okänd kvinnohistoria vaikutti ensi sivuiltaan niin mielenkiintoiselta, että luulin jo lukevani ruotsinkielisen kirjan alusta loppuun. Ei sentään. Gadd liikkui yhteiskunnan yläkerroksissa ja kaukana menneisyydessä eikä kertonut paljoakaan tavallisesta elämästä.

Jonkin verran kuitenkin. Ruotsin vanhoista maakuntalaeista löytyy yksityiskohtaiset määräykset avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten, joiden isyys tunnustettu, huoltovelvollisuudesta ja perimysoikeudesta. Asian hoitamiseen on siis muodostunut paikallisia käytäntöjä, todennäköisesti pitkin perintein. Näihin viittaa vanha norjalainen laki, jonka mukaan lapsen tunnustamiseen käräjillä tarvitaan rituaali, jossa kolmevuotias härkä lahdataan ja sen oikeasta etujalasta tehdään kenkä. Tämän laittaa jalkaansa sukuun tulija sekä isä ja isän miespuoliset sukulaiset.

Ei mitään kristillistä touhua. Germaanista.

Gaddin tietojen mukaan keskiajalla Norjan väestöstä kolmasosa eli avioliiton ulkopuolella. Osin siksi ettei ollut varaa naimakauppaan. Lain mukaan vaimosta piti maksaa 5 lehmää, 29 sikaa tai vuohta. Norjalaisen historioitsijan Inger Holtanin mukaan häiden kustannukset vaativat tavalliselta kansalta 20 vuoden säästöt. Rahan puutteen lisäksi avioliiton solmimisen esteenä olivat katolisen kirkon sukulaisuusmääräykset. Norjan (tai Suomen) kaltaisessa harvaan asutussa maassa ne tekivät lähes kaikista ympäristön ihmisistä sopimattomia aviopuolisoita.

Jalkavaimoista Suomessa ei tule mieleen mitään, mutta Annikki, Turusen neiti, liippaa aika läheltä, joten totean tähän väliin, että Santeri Ivalon kirja Annikki, piispa ja kesti on luettavissa verkossa (tekstin saa luvuittain eteensä vasemman reunan valikosta). Näyte:

– En suostunut heti, vastasi tyttö. – Kielsin ja pakenin äitini luo. Mutta kesti tuli uudelleen, enkä pian enää jaksanut kestää oman sydämeni vetoa. Hannus osti eräältä lähtevältä kestiltä pienen tuvan mäenrinteeltä luostarin muurin alta, muutti siihen tavaroineen asumaan ja kutsui minuakin luonaan käymään. Kerran meninkin, oli jo syyspuoli käsissä.

– Menit, vaikkei hän sinua vihille vienyt, – lupasiko äitisi?

– En kysynyt silloin enää, vereni vain veti. Ja siellä kesti avasi minulle arkkunsa, näytteli siitä minulle kauneimpia kankaitaan ja hienoimpia hepeleitään. Antoi minulle hohtavanvalkoisen palttinapaidan ja kirjatun, verkaisen hameen ja sitoi vaskihelaisen vyön vyötäreilleni sekä punaiset umpikengät jalkoihini. Hän vielä kultaiset vitjat kaulaani pujotti, – omakseni tarjosi kaikki, kun vain hänen naisekseen rupean.

Kapina Jokilaaksossa

Onko haastavampaa kirjallisuuskartoituksen aihetta kuin paikallishistoria? Olen koonnut listaa Kokemäkeä koskevasta kirjallisuudesta ja mielestäni ollut korvat ja silmät auki. Mutta Helsingin seudun kirjastokanta pääsi silti yllättämään tarjoamalla asiasanalla Kokemäki Ari Vallinin kirjan Kapina Jokilaaksossa 1918.

Osoittautui vuonna 2007 (?) ilmestyneeksi varsin monipuoliseksi ja runsaasti kuvitetuksi katsaukseksi Kokemäen tapahtumista vuonna 1918. Otsikkoa myöden punaisemmasta näkökulmasta kuin Pekka Rämön artikkeli Kansalaissota Kokemäellä (Kokemäen joulu 2001 s. 8-15), jota ei löydy kirjan lähdeluettelosta.

Kumpikaan ei käyttänyt SKS Kansanrunousarkiston ääninauhoihin kätkeytyviä muistoja, joista itselleni heräsi kiinnostus kirjoittaa aiheesta. Mutta Vallinin kirjan myötä akuutti tarve moiseen harjoitukseen katosi. Kun vielä keksisi mistä kirjan saisi ostettua omaan hyllyyn? No, soitin paikallisagentilleni (äiti), joka kävi Kokemäen ainoassa kirjakaupassa, josta hänet neuvottiin leipomoon, jossa kirjaa oli myyty, ja lopulta soitti kirjoittajalle. Vasta saatuani kirjan postilaatikkooni, huomasin, että se oli myynnissä myös Omakustanne.fi-palvelussa.

Viikinkielämää ja kysymyksiä

Lueskelin viime viikon lopulla Dick Harrisonin ja Kristiina Svenssonin kirjaa Vikingaliv. Miun maun mukaisesti rakennettu 10 henkilön kautta kertomaan viikinkielämän osista kuten kauppaa, uskontoa, käsityötä, siirtolaisuutta, valtaa yms.

Sain irti ajatuksia, joita voi soveltaa Suomen menneisyydenkin miettimiseen. Ruotsissa ei tuolloin ollut (vahvaa) valtiorakennetta eikä järjestäytynyttä uskontoa niinkuin ei Suomessakaan. Eli henkilösuhteet olivat a ja o. Samaan tapaan kuin nykypäivän Venäjällä ja Afrikan maissa.

Heti ekassa luvussa yllätyin lukiessani "ruotsalaisista" palkkasotureista Bysantissa. Kauppasuhteiden lisäksi viikingeillä oli siis uskomattoman laaja toimintapiiri. Mutta Itämeren pohjoisosiin se ei ainakaan tämän kirjan puitteissa osunut. Ollenkaan. Kirjassa oli yksi kuva Suomesta löytyneistä miekoista. Suomalaisia tavaroita oli löytynyt Laatokan eteläpuolisesta kauppapaikasta. Ja suomalaisia tyttöjä vietiin orjiksi ulkomaille.

Esihistorian opiskeluni on vasta alkutekijöissään, mutta mielikuva on, että monet löydöt Suomesta on tulkittu ulkomaalaisperäisiksi. Että emme ihan eristyksissä olleet. Mutta riimukivien ja ulkomaisten lähteiden puuttuessa asiasta ei voi sanoa mitään? Kauppiaat olisivat tietenkin ohittaneet rannikkomme, jos täällä ei olisi ollut mitään tarjolla tai jos vallanpitäjä olisi sulkenut rajat tehokkaasti. Jälkimmäinen ei ainakaan pidä paikkaansa.

Noidiksi tulkittujen naisten haudoista on "Pohjolassa" löydetty hampun siemeniä ja siitepölyanalyysin perusteella hampun viljely kasvoi voimakkaasti viikinkiajalla. Hampusta saatiin sekä kuitua että öljyä. Suomesta vastaavaa tietoa?

Kirjan mukaan käsikivillä sai tunnissa jauhettua jopa 5 tai 6 litraa jauhoja. Enpä taida tarkistaa omatoimisesti.

Onko Suomesta löytynyt pellavanhinkkauslautoja ja -kiviä? (glättsten) Tekstiilien merkityksestä kirjassa oli pari sivua, mikä ei ole yllätys katsottuani kahteen kertaan Historiska museetissa Dick Harrisonin juontaman videon, jossa hän painotti tekstiilien arvoa ja statusmerkityksiä. Näistäkään meillä ei ole esihistorialliselta ajalta tietoa omasta maastamme? Minkälaisia seinävaatteita oli yläluokkamme seinillä?

Action-kuva viikingeistä julkaistu Turun lehdessä 18.5.1899.

Kaksi sananlaskua seurauksineen

SKS:n kansanrunousarkiston materiaalissa sananlaskuista ei ole pulaa. Kauvatsalaista materiaalia selatessa ohitin ne ensin reippaasti, mutta kun silmiin osui joku erikoisempi pakitin ja luin lyseota käyneen H. E. Rutunan vuosiin 1889-91 ajoittuvat keräystulokset. Ehdottomat lempparit (joihin pyysin julkaisuluvan, katso aikaisemmat viestit KRA:sta) kuuluvat

"Ei yks' ijankaikkinen ole", sano muurari, kon korsteini uutena kaatu.

"Tuuma ja tikki, jollei pidä niin menköön rikki" sanoi räätäli.

Nämä johtotähtinäni työnsin Flachsenius-käsikirjoituksen julkaisuputkeen maanantaiaamuna ja tänään se on jo "kustantajan" verkkosivuilta tilattavissa - linkki vasemmassa marginaalissa. Itse en valmista kirjaa ole siis vielä nähnyt.

BoD tarjosi saman ongelman kuin edelliselläkin kerralla eli kuvien laatu kärsi siirrosmuunnoksessa reippaasti. Muodostaa yleisemmän ongelman siinä mielessä, että osa yskintää aiheuttaneista kuvista oli (jälleen) verkkoon digitoitujen karttojen osia. Eli kuvausta esim. KA:n digitaaliarkistossa ei ole tehty sillä tarkkuudella, että osittaissuurennoksia voisi täysipainoisesti hyödyntää. Jos (lähi)tulevaisuudessa karttojen käyttöä rajoitetaan sillä perusteella, että ne on digitoitu niin tutkimus- ja kuvitusmahdollisuudet heikkenevät eivätkä parane.

Alla yksi heikkolaatuisuudesta syytetty kartan osa. Koko kartta löytyi Jyväskylän yliopiston historiallisten karttojen kokoelmasta, joka kasvaa huimaa vauhtia.

Onnellinen ilmamatka Pietarista Pohjois-Karjalaan

Halusin linkata erinomaisen sivuston Joensuun historiasta. Aasinsiltaa hakiakseni työnsin sanan Joensuu historiallisen sanomalehtikirjaston hakuun ja löysin tämän uutisen Laatokka-lehdestä 8.9.1910: (Samasta numerosta löytyy myös emäntäkoululaisten matkakertomus Pohjois-Karjalan maanpinnalla)

Maanantai aamulla klo 6 ajoissa nähtiin Kiteellä ilmapallo, joka kulki etelästä pohjoiseen Oriveden ylitse. Sitten nähtiin se klo 1/2 8 ajoissa Mulossa ja vähän myöhemmällä Joensuussa, jonka ohi liukui pohjoiseen suuntaan. Sittemmin se laskeutui klo 10 a.-p. noin 22 km. päässä Joensuusta Jalokosken aseman läheisyydessä, josta saapuneina matkailijat majoittuivat Joensuun seurahuoneelle antaen suosiollisesti retkestään seuraamat tiedot:

Pallo kuuluu Pietarin Ven. Keis. areoplaniklubin ilmalaimastoon ja oli lähtenyt Pietarista sunnuntaina klo 9,17 iltasella. Ilmalaivaa ohjasi kenraalistaabin överstiluutnantti S. I. Odintsow, jonka mukana oli matkustajina kulkulaitoksen insinööri N. A. Rynin ja Keis. koko Venäjää käsittämän areoplaniklubin sihteerin apulainen A. N. Sredinski. Matkan päämaalina on puriehtia Suomen halki Ruotsiin. Alussa olikin ilmapurjehtijoille tuuli suotuisa, mutta kun he pääsivät Imatran kohdalle, muuttui tuuli niin, että se kuljetti ilmalaivaa ensin Savonlinnaan, sieltä Joensuuhun päin.

Välttyäkseen joutumasta Venäjän Karjalan erämaihin katsoivat ilmapurjehtijat mukamammaksi pysähtyä jonkun rautatieaseman läheisyyteen, josta sitten olisi helppo lähettää ilmalaiva rautateise Pietariin. Tämän tähden he pysähtyivät Jalokosken aseman luo. Täällä mainitun aseman asemapäällikkö antoi heille ystavällisesti apuaan hankkimalla heille työmiehiä ja olemaan heille tulkkina. Sitäpaitsi hän osoitti heille vieraanvaraisuuttaan tarjoten matkailijoille, kuten kertoivat pulskan aamiaisen. Täältä varsin kiitollisina he hevosella saapuivat Joensuuhun vähä yli klo 4 i.-p. maanantaina ja asettuimat asumaan seurahuoneelle ja matkustivat tiistaina aamujunassa Pietariin.

Överstiluutnantti S. I. Odintsow on aikaisemmin tehnyt ilmapurjehdusmatkan Suomeen, nimittäin viime vuonna heinäk. 31 p. jolloin hän laskeutui maahan Nivan aseman kohdalla. Hra Odintsow ynnä tällä erää matkalla olevat toverinsa olivat hyvin kiitollisia siitä sydämellisestä avustuksesta ja huomiosta, mikä on tullut suomalaisten puolelta heidän osakseen. Mutta erittäinkin olivat he ihastuneita kaikkeen näkemäänsä, varsinkin kahden kauniin syyskesäisen päivän välisen yön
valoilmiöihin, jotka ylhäällä ilmojen ja yön hiljaisuudessa olivat olleet kerrassaan lumoamat nähdä. Korkeimmillaan ollen oli pallo ollut noin 1250 metrin korkeudessa.

Ilmapurjehdus oli siis jo 1910 ollut niin arkipäiväistä, ettei sitä Laatokan lukijoille tarvinnut tämän perusteellisemmin selvittää. Samana vuonna oli ilmestynyt ensimmäinen suomenkielinen kirja ilmapurjehduksesta. "On tosiaankin jo aika saada suomenkielellä lukea niistä mieltäkiinnittävistä tuloksista, mitä ilmapurjehduksen alalla on saavutettu" todetaan Junan numerossa 14.04.1910.

Harjoitellaan fraktuuraa, osa n+1

Ei sitten riittänyt tälle vuodelle se, että kiusasin Kansalliskirjaston henkilökuntaa haikailemalla kirjaa Sjömansfolket, joka tarkemmin sanomalehtitekstejä tiiraamalla olikin Sjömanstolket. Ehei. Sitähän voi jatkaa julkisemmalle foorumille kysymään kaikelta kansalta yhdistyksestä nimeltä hakaristit. Vaikka sanomalehtijutuissa luki hakatistit. Taitaa jäädä haaveeksi käsialojen opiskelu, jos fraktuuraakin pitää treenata vielä monta vuotta.

Alla olevat mallikirjaimet mallikirjaimet on kaapattu Jacob Tengströmin kirjasta Läse-öfning för mina barn, joka minun pitäisi varmaan lukea alusta loppuun.

Käsialan lukemista voi harjoitella ruotsalaisessa verkkokurssissa Lär dig läsa tyska stilen, jossa övningar osuudessa pääsee arvailemaan kirjaimia ja tarkistamaan tuloksia ilman, että kukaan näkee montako menee oikein tai väärin.

Retki itään (2/2)

Suomen merimuseon kävin kahteen kertaan läpi. Siellä oli paljon hienoa katsottavaa, erityisesti hylyistä nostetut esineet kuten 1400-luvun rautapadat tai 1600-luvun alun keramiikka.


Mutta olisiko ollut maailmanloppu tehdä näyttelyyn historiallinen ja vähemmän historiallinen osa? Nyt joutui yhdellä käännöksellä 1900-luvun laivahytistä keskiajan kauppatavaroihin ja pää rasittui huomattavasti. Seuraamalla tiukasti väyläviivaa ja tarkistaen jokaisen vitriinin esinelistan sain koottua hienon annoksen merenkulun historiaa, mutta pitikö se tehdä näin perin vaikeaksi?

Hauhon kirkon votiivilaiva vuodelta 1609. Se on pienoismalli galeonista 1500-luvun lopusta.


Hollantilaiset kehittivät 1500-luvun lopussa kauppalaivakseen floitin. Sen kapea kansi oli suunniteltu minimoimaan Tanskan Juutinraumassa keräämät tullimaksut. (Luulisi, että tullimaksuja olisi nopeampaa korjata uusien laivamallien mukaiseksi kuin päinvastoin.)


Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian laiva Finland valmistui vuonna 1762. Se teki näyttelytekstin mukaan 5 purjehdusta Göteborgista Kiinan Kantoniin. Ainakin vuoden 1769 purjehduksella 150 hengen miehistössä oli suomalaissyntyisiä 15 matruusin ja yhden majoitusmestarin verran.

Retki itään (1/2)

Lauantaina retkibussi suuntasi kohti Kotkaa. Menomatkalla pysähdyttiin Pernajassa Tervikin kartanoon, jossa isäntäväki esitteli sisätiloja tunnin verran. Hienoin kartanokokemus naismuistiin. Huoneista huokui puurakennuksen ominaistuoksun lisäksi historiallinen jatkuvuus.

Päärakennuksen alakerta oli 1700-luvun alusta, 1800-luvulla tehty toinen kerros ja nostettu ensimmäistä. Lukuisista esimeistä jäi vahvimmin muistiin istuminen tuolissa joista yksi on lainassa Kansallismuseo 1809-näyttelyssä. Ja salin lankkulattia, joka oli maalaustekniikalla muutettu melkein parketiksi.

Kotkassa poikkesimme puuvenekeskuksessa, jonka funktio jäi mysteeriksi. Mutta ihana tervaan tuoksu ja kunnostusta odottava (?) pitkä vene.

Kotkassa oltiin muutama tunti Vellamossa, jonka museoihin sai kulumaan yllättävän paljon aikaa. Osaksi siksi, että ne oli järjestetty teemoittain. Joka on varmaan joskus jossain toiminut? Ehkä vähemmillä teemoilla?

Kymenlaakson museon kävelin läpi, parhaani mukaan seuraten Virtaa. Mutta usein päätyen aloittamaan uutta teemaa väärästä kulmasta ja ärsyyntyen aina uudestaan kun en ymmärtänyt miten näyttelyä olisi pitänyt lähestyä. Verrattuna taannoiseen Keski-Suomen museon käyntiin tästä jäi vähemmän käteen vaikka esillä oli enemmän. Missä lienee myös asian selitys.

Alla Kotkan sataman kuva ennen Museokeskus Vellamoa. Löytyi lehdestä Land och Stad päiväyksellä 7.5.1890.

Rakennuspiirrustuksia Hämeenlinnasta

Kansallisarkiston digitaaliarkistosta löytyy nykyään otsikko Hämeenlinnan maistraatin arkisto (HMA). Tätä kirjoittaessa sen alla on joukko kortteleita ja näiden sisällä rakennuspiirrustuksia ainakin 1800-luvulta. Ylläoleva latriini oli suunniteltu kortteliin 33.

Käytettävyyskommentit:

1) Vakan hierarkiassa Maistraatin arkiston alla ei (luonnollisestikaan) ole kortteleita vaan mm. sarja I Kartat ja piirrustukset, jonka alla Ia Purettujen rakennusten piirustukset ja Ix Muut kartat ja piirustukset. Kummastakaan ei avaudu tarkempaa selostusta, mutta varmaankin (?) jommastakummasta on piirrustuksia digitoitu? Miksi hierarkiaa ei ole kopioitu kokonaan?

2) Digitaaliarkiston näkymässä "Hämeenlinnan maistraatin arkisto (HMA) -arkiston sarjat:" korttelit tulevat mielivaltaiselta näyttävään järjestykseen. Eli pitää katsoa lista huolellisesti läpi, jos sattuu tietämään mitä korttelia hakee.

Mitä löytyi kauppiaan takapihalta?

Sähköposteja siivotessa löysin toukokuun lopulta tiedotuksen AboaVetuksen kaivauksista. "Turkulaisen Aboa Vetus -museon sisällä tehdään kaivauksia tänäkin kesänä, nyt rauniokorttelin suurimman kivitalon takapihalla. Museo pitää sisällään palan Luostarikorttelia, jossa on keskiajalla asunut pääasiassa rikkaita kauppiaita palvelusväkineen. Todennäköisesti tämäkin talo on kuulunut jollekin heistä, vaikka omistajan nimeä ei tiedetäkään. Talo on rakennettu vuosina 1401–1404."

"Kesän kaivauksilta odotetaan paljon, sillä piha on ollut monenlaisen toiminnan paikka: siellä on hoidettu eläimiä, pidetty kasvimaata, tehty talon töitä ja pihan tunkioon on heitetty jätteet. Niinpä paikalta on mahdollista löytää jäämiä eläimistä, vihanneksista sekä osia esineistä. Pihan lantapitoiset kerrokset myös säilyttävät orgaanista ainesta, kuten nahkaesineitä, paremmin kuin tavallinen savimaa. Nyt kaivettavan alueen vierestä on aiemmissa kaivauksissa löydetty museoalueen vanhimmat puiset talorakenteet ja hienoimmat luksusesineet. Vanhimmat kerrokset sijoittuvat 1300-luvun alkuun, Turun varhaisimpaan vaiheeseen."

Unohdin tarkkailla verkkosivuja kesällä, mutta nyt voi sitten katsoa kerralla kaikki Viikon löydöt:
Vko 23 : Lasilankakoristeisen pikarin pala
Vko 24 : Koristellun saviastian reunapala
Vko 25 : Punasavipadan tai -pannun pohjapala
Vko 26 : Kalan luita ja suomuja
Vko 27 : Hampaita kauppiaan talon takapihalta
Vko 28 : Kivisaviastian pohjapala
Vko 29 : Runsaasti koristeltu lasiastian pala
Vko 30 : Piikiven palasia
Vko 31 : Pähkinänkuoria
Vko 32 : Luinen arpakuutio
Vko 33 : Nauharuodepikarin paloja

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Saaristoaiheiset kuvat julkaistu Turun lehdessä 27.12.1900 ja 29.12.1900.