Kokemäeltä Amerikkaan, osa 7

Nakkilassa syntyneet veljekset Frans Viktor (s. 25.5.1849) ja Kaarle Kustaa (s. 16.5.1852) päätyivät asumaan Kokemäelle. Heidän lapsillaan oli kaipuu vielä pidemmälle.

Frans Viktor asui Pelholan Toikalla. Hänen poikansa Frans (s. 27.4.1880 Nakkila) saapui New Yorkin satamaan 17.5.1907 Liverpoolista lähteneellä Adriatic-laivalla. Suuntana oli Norwood, Massachusetts ja vastaanottajana ystävä Verner Ruusunen. Samalla paikkakunnalla asui viimeistään 1909 Fransin sisar Saima Aliisa (s. 14.7.1885 Kokemäki), joka oli ottanut passin Amerikkaan 14.10.1905. (Hänen luokseen matkusti Bostonin satamaan 15.3.1909 saapunut 24-vuotias Saima Aalto, jota jäi kaipaamaan isä Frans Nordlund Köömilän kylään. Cymric-niminen laiva oli lähtenyt Liverpoolista.)

Saima Aliisa muutti sittemmin osavaltion sisällä Quinceyn kaupunkiin ja meni naimisiin Emil Walon kanssa. Tämän jälkeen hän lähti käymään Suomessa. Palatessaan Bostonin satamaan Franconia-laivalla 1912 Saimalla oli mukanaan lapsensa Wieno ja sisarensa Aina Bärling (s. 10.7.1890 Kokemäki). Aina otti USAn kansalaisuuden, mutta kävi Suomessa ainakin kahdesti. Hän saapui New Yorkin satamaan Oslosta lähteneellä laivalla Stavangerfjord 25.9.1925 ja Göteborgista lähteneellä laivlla Drottningholm 14.7.1934. Kotiosoitteena oli molemmilla kerroilla Chicago, Illinois, jossa hän kuoli 9.1.1982.

Nakkilasta vuonna 1885 muuttanut Kaarle Kustaa oli Kokemäellä torpparina Laikon Käyrällä. Hänen lapsistaan Fanny (s. 28.4.1887) saapui Bostoniin Liverpoolista lähteneellä Laconia-laivalla 17.7.1912. Matkaseurana oli kotikylästä 16-vuotias Maunu Käyrä, joka ilmoitti kotiin jääneeksi omaisekseen isänsä Juhan. Maunun ja Fannyn vastaanottajana oli Fannyn veljen vaimo Sandra Sinervo Massachusettsin Wichendonissa.

Frans Tobias (s. 13.9.1890 Kokemäki) oli saapunut Amerikkaan vuoden 1909 paikkeilla ja samoihin aikoihin mennyt naimisiin Sandra Juholan kanssa. Kun 1. maailmansodan kutsuntakortteja täytettiin vuonna 1914 Frans asui Gardnerin kaupungissa ja hänellä oli elätettävänään vaimon lisäksi 4 lasta. Vuoden 1920 väestönlaskennassa näkyy myös 4 lasta: Karina 10 v., Ingrid 8 v., Francis 6 v., Walter 5v.

Fitchburg Sentinel raportoi 27.5.1933 Franciksen avioliitosta paikallisen high schoolin saksan opettajan kanssa. Ilmoitus samassa lehdessä 3.8.1937 kertoo Walterin menneen naimisiin 5.11.1934, mutta avioliitto oli nyt päättymässä eroon.

Sandra ja Karina kävivät juuri ennen II maailmansodan alkua Euroopassa. He saapuivat New Yorkin satamaan 5.9.1939 Kööpenhaminasta lähteneellä laivalla Batory. Tuolloin Karina ilmoitti osoitteekseensa saman kuin äidillään, mutta kaksi vuotta myöhemmin hän asui New Yorkissa. Fitchburg Sentinelissä ilmoitettiin 12.8.1941 Karinan kihlautuneen ja suunnitelmissa olevan syyshäät.

Frans Tobias kuoli 26.3.1947 ja ilmoitus tästä oli saman päivän Fitchburg Sentinel lehdessä. Siinä mainittiin hänen työskenneelleen pitkään yhtiön Hedstrom Union palveluksessa ja se olikin merkittynä työnantajaksi jo vuoden 1917 kutsuntakortissa. Yritys tuotti lasten liikkuvia leluja.

Lähteet:
Hiski, Nakkilan kastetut
Kokemäen rippikirja 1881-1890 s. 776, 799, 1891-1900 s. 978, 1007
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. Cook County, Illinois Death Index, 1908-1988
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. Historical newspapers. Fitchburg Sentinel
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Gardner, Worcester, Massachusetts; Roll T625_745; Page: 13A; Enumeration District: 78; Image: 493.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Gardner, Worcester, Massachusetts; Roll 963; Page: 9A; Enumeration District: 191; Image: 452.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Worcester Telegram Gazette Aug 28, 1993, KARINA H. HOLM kuolinilmoitus
Brief History of Furniture Companies, Greater Gardner Furniture History Documentary Project

Mynämäen lukkariehdokkaat vuonna 1769

Mynämäen kirkonkokousten pöytäkirjoista vuonna 1769 löytyy mielenkiintoinen näkymä entisajan viranhakuun:

Ne jotka tähän ovat pyytänet ja enimmän osan puolesta täsä veisannet, ovat seuravaiset, nimittäin Ylenius Maskusta, Tilenius Kallisista, Bange Kiskosta, Seelan Maskusta, Levan Merimaskusta, Alander Nousiaisista, Martin Turusta, Ahlbeck Mynämäestä, Laeman Lemusta, Teini Turusta, Saaren palvelia, Druva Lemusta, veisaja vaivasten kirkosta, Halm Nousiaisista, Teini taas Turusta, Nylund Ruskolda, Laitilan Luckari Rymmättylän Luckari, Pädagog Raumalda, Lokalahden nuori Luckari, Nuorukainen Henrich Birckman ...

... kolme parhain ansainnutta, oppenutta ja soveliasta miestä ehdolle, joilla yli nijtten muitten on etu ja oikeus ehdolle tähän Luckarin tilaan tulla ...

Ensimmäinen on yxi nuori Pappismies [Henrik Johan?] Yllenius nimeltä, Maskusta, joka koska hän Papin virkaan Esimiehiltänsä on soveliaxi löytty, sitä enämmin taitan soveliaxi luetta Luckarin virkaa edesseisomaan; ja on raitis, siviä, vaka, ja mieluinen nuorukaisia sijhen tarpelliseen Christillisyteen johdattamaan: on myös täsä Seurakunnasa messuamisella ja veisamisella itzensä tutuxi tehnyt, ja tahto velvollisesti Luckarin viraan toimitta.

Toinen on Studenti [Simon?] Tilenius Lasten opettaja Kallisista; joka pitkällisen ja monen vuotisen Academian käymisensä alla, on siellä ja täällä lasten opettamisesa itzensä hyvin harjoittanut, ja nijden hänen opetuxensa alla olleitten lasten ja nuorukaisten johdattamisesa ylistettävästi vireydensä näyttänyt: on myös raitis, siviä, nöyrä ja viriä; nijn myös mieluinen nuorta kanssaa siihen oikiaan Christillisyteen johdattamaan: hän on myös Saarnamisella ja veisamisella täsä Seurakunnasa itzensä tutuxi tehnyt, ilman sitä kuin tämän Pitäjän asujamet hänen muutoingin tundevat.

Hän tahto myös Luckarin viran velvollisesti edesseisoa.

Kolmas on Studenti [Gustaf?] Bange, lasten opettaja Kiskosta; joka myös pitkällisen ja usian vuoden Academian käymisensä alla yhdesä ja toisesa paikasa lasten opettamisesa on vilpittömän toimellisudensa näyttänyt.

On myös kaicki, jotka hänen tundevat, hyvän todistuxen hänestä antanet, että hän on raitis, siviä, nöyrä, yxivakainen, ja mieluinen lapsia ja nuorta kanssaa vilpittömään ja elävään Christillisyteen kehoittamaan ja johdattamaan.

Hän on myös äsköin sekä veisamisella, että saarnamisella vimmein edesmennenä Rukouspäivänä, täsä Seurakunnasa itzensä tutuxi tehnyt.

Hän on myös mieluinen Luckarin virkaa velvollisesti ja vilpittömästi kaickein asiain puolesta itze edesseisomaan ja toimittamaan.

Vanhan kirjasuomen korpuksesta löytyy myös vuodelta 1780 Tiedustuskirja Tämän Mynämäen Pitäjän, erinomattain Pohjanpuolisen korpikunnan Jumalan palveluxen pitämisen muodosta; mutta kaikkein erinomaisemmasti tämän Bethelin kappelin Wehmalaisten kyläsä alkuperustuksesta, wapaudesta, wihkimisestä ia toimeen saattamisesta .

Isovihaa Keuruulla

Gutenberg.org:iin oli pitkästä aikaa tullut lisää suomenkielistä tekstiä (kiitokset vapaaehtoisille). Kaarle Karikon Urhot. Historiallinen novelli "Ison vihan" ajoilta alkaa reippaasti:

"Ison vihan" kauhu ja levottomuus levisi kaikkialla maassamme. Siitä toi maine yhä hirvittävämpiä viestejä niihinkin paikkoihin, joissa ei sen jaloissa vielä olevaisesti oltu. Sentähden hehkuikin Keurun silloisen, Herpman-nimisen, kirkkoherran poikain mieli, ja sentähden näkivätkin paljon vaivaa nuo urhot, jotka olivat luonteeltaan lujia ja voimiltaan jäykkiä jättiläis-sankareja. [Heistä suurin oli seitsentä jalkaa pitkä ja niin väkevä, jotta veti jäykimmänkin hevosen kengän käsissään oikoiseksi.]

"Ei sitä jaksa kärsiä pirukaan, mitä nuo julmurit nyt tekevät ... pian tarvitsisi päästä taisteluretkelle. Kunpa jo tulisi miehiä, niin lähdettäisiin, vai miten sinun mielesi on, Taneli?" lausui Juho, yksi tuon mainitun kirkkoherran pojista, veljelleen mainitun pappilan kamarissa.

"Tiedäthän sen, veikkonen, mitä tuommoinen julmuus saattaa matkaan," vastasi Taneli, "ja silläpä sinne riennetäänkin; mutta Antero ei kait uskalla lähteä mukaamme -- ja vieläpä tuo onkin liian heikko koviin koetuksiin."

"Niin onkin, jääköön hän kotiin... Mutta kas, jopa tuolla tulee joukko, ja Maunu-Matti astuu edellä aika vinnakkata," jatkoi Juho, katsottuaan kamarin akkunasta ulos.

"Se on oikein ... otetaan lisää miehiä mennessämme niin paljon, kuin saadaan, kunhan vain päästään tielle."

"Niin tehdäänkin ... vähänhän meitä vielä onkin, ei tule puoltakaan sataa miestä... Ja hiisikö täällä lieneekään miehissä, kun ei heitä saa enempää. Mutta ovathan kumminkin nämä miehet niitä urhoja, ettei heitä kesken hätä häilytä, vaikka niitä vähänkin on."

Tarina Herpmanin pojista on tosi, ylioppilasmatrikkelin mukaan heidän isänsä "Joutui venäläisten vangitsemaksi poikiensa sissitoiminnan takia 1715, viety Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen Helsinkiin ja Tallinnaan." Pojat Gabriel, Johan ja Gustaf kuolivat vuonna 1715. Nimet yllä eivät näihin täsmää, eli muissakin yksityiskohdissa voi mättää. Lyhyempi versio löytyy Keuruun museon sivulta.

Silmänparantaja

Leppävirralla avioituivat 3.1.1799 Osmajärveltä "afsk.fändr.landtmät.lärling h:r Herman Forselli" ja Anna Palm. Heille syntyi Iisalmen maaseurakunnan Ollikkalassa lapset: Ulrica Amalia 12.3.1805, Otto Wilhelm 10.7.1807, Hedvig Margaretha 16.1.1810 ja saman seurakunnan Nerkon kylän 2-talossa: Johanna Elisab. 4.5.1812 ja Petter Johan 21.8.1815. Ollikkalassa kuolivat Amalia 1-vuotiaana 4.9.1806 ja 4-vuotias Anders 4.9.1806.

Annan sukunimi pidentyy muotoon Palmgren. Matrikkeli Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla täydentää:

"Forsell, Anna s. Palmgren 1768. Tunnettu Kuopiossa ”silmärouvan” nimellä, jonka nimen hän sai siitä, että hän suuressa määrässä harjoitti silmätautien parantamista. Syntymäseudullaan Iisalmella oli hän jo nuorena silloiselta öfverstiluutnantti Gregori Aminoff’ilta oppinut parantamaan silmätautia hyvin yksinkertaisella tavalla. Jäätyään leskeksi varamaanmittari Herman Forsell’in jälkeen, muutti hän 1816 Kuopioon, jossa hän elätti itseään ja lapsiaan osaksi pitämällä koulupoikia täyshoidossa, osaksi silmälääkäritoiminnallaan. Tuhannet Kuopion kaupungin ja lähiseutujen köyhät siunasivat häntä, joka keveällä ja monivuotisen harjoituksen kautta tottuneella kädellään oli ollut heille apuna näön paranemisessa. Hän kuoli Kuopiossa 1848."

Lapsista Otto Vilhelm kuoli itsellisenä Iisalmen Nerkossa 13.3.1833. (Avioliitto Iisalmessa 19.4.1829 "Drg.n.k. Otto Vilhelm Forselli "&"Og.qvp. Cath. Eriks:dr Vensell")

Arno Forsiuksen sivulla lisää silmäsairauksien hoitajista.

Varhaisia huomioita Suomesta

Vuoden 1590 paikkeilla kävi Turussa strassburgilainen Johan David Wunderer. Hänen muistiinpanojensa mukaan kaupungin kaikki talot olivat puisia. Turun sima oli oivaa juotavaa. Hän kuvaa sen tekemisen, joka lähtee liikkeelle 10 mitasta hunajaa ja 60 mitasta vettä.

Samoihin aikoihin kuljetettiin Suomen rannikolla ruotsalaisten vankina miestä nimeltä Erich Lassota. Kastelholman linnassa hän toteaa pidettävän suurta siipikarjaa, joutsenia, hanhia, ankkoja, metsoja ja teeriä, jotka kareilla munivat ja hautovat poikasiaan.

Turussa poikkesi vuonna 1592 Augustinus v. Moersberg, jonka mukaan kaupungin ympäristö oli avonainen ja miellyttävä. Seudulle antoivat hauskan muodon ympäristön neljäsataa tuulimyllyä.

Hollantilainen Andries van Wouw ja englantilainen Henry Buddel kulkivat Suomen kautta vuonna 1616. Viipurin he totesivat olevan ainoa muurein varustettu kaupunki Suomessa. Sinne he saapuivat 18.2. ja saivat kestitystä linnanpäällikkö Arvid Wildemanin rouvalta Anna Björnramilta. Kaikki ruuat tarjottiin hopeisilla astioilla ja vieraita huvitti kääpiö. Länteenpäin matkatessaan miehet saivat yösijan tavallisesti nimismiesten luota, toisinaan aatelisten kotona. Talonpoikia ulkomaalaiset pitivät likaisina, mutta havaitsivat puuastiat y.m. hyvin pestyiksi. Parhaimpana saamanaan ruokana pidettiin "makeassa maidossa keitettyjä kaloja, joiden seassa oli leikattuja nauriita".

Turkuun saavuttiin 10.3. Turun linna oli äskettäin palanut, mutta sitä rakennettiin uudestaan. Neljättä sataa puusta rakennettua tuulimyllyä oli edelleen kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla ja v. Moersbergin vierailun jälkeen (?) kaupunkiin oli rakennettu kivitalojakin.

Talvella 1653 Suomeen tuli Uumajasta Merenkurkun poikki 17-vuotias ranskalainen diplomaatti Loius Henri de Lomenie, joka oli Briennen kreivi. Hänen saunahavaintojaan kirjasin tänne jo aiemmin. Ruuasta hän on laittanut muistiin, että asukkaitten ainoana ravintona on "vedessä keitettytyt leseet, joihin on vuodatettu joku maitotilkka".

Lähteenä G. Rein: Suomi ja suomalaiset ulkomaan kirjallisuudessa 1500-luvulla ja 1600-luvun alkupuoliskolla. Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk H. 68, N:o 2. 1909

Karstulasta Cape Codiin

Kuva Karstulan Pääjärveltä nimimerkki HateSmiles Flicker-sivulta.

Kaikki Suomesta Amerikkaan lähteneet eivät päätyneet metsän keskelle tai kaivoksiin. Vuoden 1930 väestölaskennassa Massachusettsissa oli 13,077 Suomessa syntynyttä. Näistä 351 asui Cape Codin luonnonkauniilla niemimaalla.

Ensimmäisiä muuttajia oli Albert Frank Lundquist vuonna 1885. Hänen vaimonsa oli nimeltään Fredrika ja poikansa Emil. Haaksirikon kokenut merimies Niilo Prittinen (?) saapui vuonna 1887. Hänen vaimonsa oli nimeltääm Olga ja tyttärensä Rosa. Vuonna 1895 voi suomalaisten yhteisöä jo kutsua siirtokunnaksi.

Suurin osa suomalaisista saapui Cape Codiin kuitenkin vasta vuosina 1900-1915. Heistä huomattava osa oli kotoisin Karstulasta tai sen ympäristöstä.

Atlantin valtameren rannaltakin löytyi jotain tuttua - suot. Suomalaiset löysivät työtä niillä kasvatetuista karpaloista. Aikanaan marjojen viljely ja keräys koneistettiin ja silloin löydettiin muuta työtä.

Daniel Scwenin kuva Cape Codista Wikimedia Commonista

Lähteet:

Douglas J. Ollila: The Finns on Cape Cod. American Swedish Historical Museum: Yearbook 1960

Eugene Van Cleef: The Finns on Cape Cod. The New England Quarterly, Vol. 6: (3): 597-601. (Sept 1933)

Lisää opintotarjontaa

Listatessani työväenopiston tarjontaa viime viikolla olin niin kotikaupunkikeskeinen, etten edes sanonut, että kyse oli Helsingistä.

Espoon ohjelmasta löytyi seuraavat yhden kerran luennot, jotka ovat maksullisia ja vaativat ilmoittautumisen!

• 092346 1.9. Rautakauden käsitöitä, Infokerta ja luento
• 093159 8.9. Espoon kuuluisia kartanoita ja kartanonväkeä
• 093254 15.9. Taiteilijaelämää Leppävaaran alueella
• 093163 22.9. Huvilaelämää Espoon saaristossa
• 093167 29.9. Keisarillista loistoa Espoossa
• 093170 6.10. Sinebrychoffien Espoo – Hagalundin ja Otaniemen kartanot ja
  Sinebrychoffien huvila
• 093160 20.10. Kuninkaantie Espoossa
• 093164 27.10 Salakuljettajien saaristo – Kieltolakiajan Espoo
• 093169 3.11. Elämää Albergan kartanossa
• 093179 4.11. Maatamme muuttaneet maahanmuuttajat: Fazerit, Pauligit, Stockmannit ja monet muut
• 093168 10.11. Aurora Karamzin – Träskändan kartanon tarunhohtoinen valtiatar
• 093156 18.11 Vierailukäynti: Ritarihuone
• 093161 5.9. Kävelykierros: Hietaniemen hautausmaa
• 093162 25.8. Kävelykierros: Träskända
• 093166 12.9. Senaatintorin kävelykierros: Helsinki kuninkaiden ja keisarien aikaan

ja kurssit

• 093142 Sukukoulu
• 093143 Café Suku
• 092738 Sukututkimuksen perusteiden tehokurssi
• 092737 Sukututkimuksen perusteiden tehokurssi
• 092625 Ikäihmisten omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmä
• 092369 Langan kehrääminen värttinällä
• 092356 Indigo- ja morsinkovärjäys
• 092368 Rautakauden kudonnaisia
• 092350 Vanhoja värejä – luonnonvärikurssi
• 092362 Neulakinnastekniikkaa ja muinaislöytöjä

Espoon esitteessä mainostettiin myös verkkoavusteisia kursseja (http://www.verkko-opisto.net/) 2009–2010

• Läänintilit sukututkimuksessa kevät 2010, Vanajaveden Opisto
• Sukututkimuksen peruskurssi syksy 2009, Vanajaveden Opisto
• Torpparit tutuiksi verkkoavusteisesti syksy 2009, Vanajaveden Opisto
• Internet sukututkijan apuvälineenä syksy 2009, Lopen opisto

Vantaalla tarjolla

• 091805 Arkeologian ABC-luentosarja
• 091806 Vantaan kotiseutuhistoria-luentosarja
• 091760 Elämänkerrallisen kirjoittamisen kurssi
• 091761 Muistot tarinoiksi senioreille
• 091409 Neula, koukku, haarukka (Tule tutustumaan mm. kinnasneulatekniikkaan, koukkuamiseen, viitelöintiin, haarukkapitsiin sekä solmeiluun)

1700-luvun miehiä

Lainasin kirjastosta A. R. Cederbergin Kahdeksannentoista vuosisadan miehiä (1924) tarkoituksenani plagioi... referoida tänne pätkä. Mutta kukaan esitetyistä henkilöistä ei ollut tarpeeksi kiinnostava. Mikä ei tarkoita etteikö joku heistä voisi kiinnostaa jotakuta. Joten sisällysluettelo siksi tähän:

• Mattias Hallenius, suomalainen kielimies ja muinaistutkija 18:n vuosisadan alussa
• Lauri Nuutinen, karjalainen merkkimies ja taloudellinen yrittelijä vapauden ajalla
• Johan Bladh (nuorempi), pohjalainen suurliikemies vapauden ajalla
• Johan David Cneiff, suomalainen virkamies ja taloudellinen kirjailija 18:lla vuosisadalla
• Yrjö Mathesius, pohjalainen pappi, runoilija ja taloustieteilijä

Hauskin silmiin osunut kohta oli Nikolaus Bursmanin historiaa tutkineelle Halleniukselle kirjoittama runo (huom rivien alkukirjaimet) :

Maan Miehen Muisto.
Mitä Mies Mynämäest Matthi Maast Mogogin Matki
Anda Awarast Ajun Aitast Awetus Autuas Arkis?
Tahdocks Tiet Tätä Työt? Tämä Tuttawa Tuimia Tutki:
Tott Tutki Tuimi Toimi Toden Taco Tärcki
Hän Heittäp' Helman Helman Heittäp Hywät Hercut
Isoist Isänmaan Isist Julk Juttele Jutut
Ahkerat Ain Asklet Astu Auringottomal Ajal.
Suo Suomell Sata Siunaust Suomen Suomile Suomall.
Hallenius Haluinen Haluis Hywin Harjotett Hartais
Ain Auran Academian Aivan Ahkeras Ahjos
Loistele Lukiain Luokasa Lahjoisa Lawioisa Loista:
Loistele Lawioisa Lahjoisa Luocasa Lukia Loista
Etsile Edes Ennen Elänein Edun Eiläsen Elon
Nauravan Nijtun Näyttä Nuotan Niwo Neuwon
Isketyist Isist Idäsist Jalo Jatele Jatat
Vandalein Vanan Vennein Vännän Vinnein Vitnet
Selittä Suowan Suomen Sull Suomen Seljä Sulha

Haravoitua

Kukan (päivänkakkara?) kuva kirjasta Bilder ur Nordens Flora.

Parin viikon takaisen Studio360-jakson lopulla hätkähdin. Jotain suomalaisesta siirtolaisesta? Kyllä. Runoilija Ted Genoways oli kolaroinut Alaskassa 1990-luvulla hirven kanssa ja joutunut jäämään Eaglen "kaupunkiin" pariksi viikoksi. Paikallisessa museossa hän näki vanhan puisen pesukoneen ja sai tietää, että sen oli kantanut selässään suomalaissiirtolainen Anna Malm tullessaan Eagleen vuonna 1897. Annan mies Abraham tai Abe oli kultakuumeen vallassa, Anna ajatteli käytännöllisemmin ja perusti pesulan. Anna oli syntynyt vuonna 1846 ja Abraham 1865. Eaglessa säilyneen tiedon mukaan Anna oli kasvattanut Abrahamin ja sitten mennyt hänen kanssaan naimisiin. Elämänkohtalot inspiroivat runoilijan kokoelmaan Anna, washing: poems .

Jos itsellä ei inspiraatio iske niin Kirjoittajatreffit tarjoavat 5 syytä viivytellä.

Historiallisia romaaneja sopii lukea kesällä(kin). Itse yritin Fredrika Runebergin kirjaa Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä, mutta ilmaisversion sijaan olisi varmaan kannattanut hakea tuoreempi käännös. Toivottavasti sellainen on? Anne oli lukenut Kulmen kuun kuningattaren ja Kirsimaria Tanssivan papin. Molempia olen tämän vuoden aikana selannut, mutta en lukenut kannesta kanteen.

Englanninkielisessä blogissa arvioitiin Tuomas Heikkilän kirjaa Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla.

Paleoanthropus kirjoitti ruotsiksi Raamatun tarinoiden todistamisesta geenitekniikalla.

Sunnuntaiksi suomalaisista kuvia

Herbert A. French on vuonna 1947 lahjoittanut alla olevat kuvat Yhdysvaltain kongressin kirjastolle (Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA). Kahdessa ylimmässä (LC-DIG-npcc-02432, LC-DIG-npcc-02427) on viitetietojen ja eduskuntamatrikkelin valokuvan vahvistamana kansanedustaja Matti Helenius-Seppälä. Valokuvat on päivätty 22.9.1920 ja Helenius-Seppälä kuoli 18.10.1920 laivamatkalla Atlantilla.

Seuraavassa kahdessa valokuvassa päiväys on 6.1.1926 ja ratsastajan pitäisi olla "Axel L. Astrom, Minister from Finland" (LC-DIG-npcc-15380, LC-DIG-npcc-15381)

Alin kuva on päiväykseltään 22.3.1923 ja aiheeltaan "Edwin P. Shattuck & wife, & Murst, Finland" (LC-DIG-npcc-08057). Tässä henkilöt eivät siis välttämättä suomalaisia, mutta kuva otettu Suomessa?