Alvar Aaltoa virtuaalisessa maastossa ja sarjakuvana

Alkukesän sarja seinättömistä museoista saa nyt jatkoa, sillä äskettäin ilmestyi Alvar Aalto -museon, Jyväskylän yliopiston tiedemuseon, Keski-Suomen museon ja Suomen käsityön museon tuottama Aallon kylässä -mobiiliopas Jyväskylään.

Opas rakentuu kuudesta kohteesta, joista muodostuu yhtenäinen kertomus Alvar Aallon elämänvaiheita mukaillen. Jokaiseen kohteeseen liittyvä tarina on kestoltaan noin 2-4 minuuttia. Voit kuunnella kohteet myös muussa kuin oppaan ehdottamassa järjestyksessä, mutta parhaan elämyksen saat, kun kuljet matkaa Alvarin ja Antin mukana!

Kuunneltavien tarinoiden lisäksi kustakin kohteesta on valokuvia ja lyhyesti tietoa Aallon uran kehityksestä. Sisältö toimi erinomaisesti kotikoneen äärellä, kaukana Jyväskylästä. Mahdollisesti paikalla ollen saisi jotain lisää. Minä en edes tiennyt Aallon uran Jyväskylä-kytköksistä, joten opas tarjosi enimmäkseen uutta tietoa. (Näin, vaikka olen käynyt Jyväskylän Alvar Aallon museossa. Blogiteksti tosin todistaa (jos osaa oikein lukea), etten museokäynnistä juuri mitään irti saanut.)

Tältä pohjalta jatkoin Jussi Jäppisen ja Risto Oikarisen sarjakuva-albumeihin Fiesolen puutarhat. Arkkitehti Alvar Aallon elämä, jotka kolmessa osassa kattavat vuodet 1898-1955. (Albumit on julkaistu myös englanniksi nimellä Gardens of Fiesole.)

Albumit olivat minun silmiini sarjakuvallisia. Kerrontaa ei voi kuvata yliselittäväksi, sillä tipahdin kärryiltä muutamia kertoja. Mahdollisesti taustatieto olisi auttanut. Mutta myös tuhonnut yllätyksellisyyden. Oli kivaa lukea Aallon elämänvaiheita, kun vähäisetkään lähtötiedot eivät olleet kronologisessa järjestyksessä.

Syntynyt kuva ei ole lähelläkään saumatonta elämäkertaa. Mutta siinä missä proosateksti usein pyrkii silottelemaan aukkoja, tällainen sarjakuva tekee ne näkyviksi. Ei ole tarkoitus kertoa kaikkea. Jostain syystä kerrontakin loppuu ennen Aallon kuolemaa. Mahdollisesti taloudellisista syistä.

Kyse ei ole puhtaasta faktasta, sillä sarjakuvallisuuteen on päästy panemalla henkilöiden puhekupliin sanoja, joita he eivät välttämättä ole sanoneet. Tätä ei lukiessa kuitenkaan pysähtynyt ajattelemaan sen enempää kuin historiallisia elokuviakaan katsoessa.

Tässä vaiheessa Suomen historiaa käsittelevät sarjakuvat -projektiani sanoisin, että Fiesolen puutarhat kuuluvat kärkikastiin.

Linnoista sekä sekalaista arkeologiaa

Muistaakseni viime kesänä avattiin "Suomen ja Venäjän linnoja ja linnoituksia esittelevä Fortforum-verkkosivusto", jonka aikaisempi versio vuodelta 2008 oli pitkään päivittämättä. Kuvauksen partitiivi tarkoittaa sitä, että sivustolla esitellään Suomen ja Venäjän rajan läheisyydessä olevat linnat.

Sivuston avaustiedotuksessa kerrottiin, että 

Rekisteröityneet käyttäjät voivat itse lisätä linnojen ja linnoitusten sivuille omia kuviaan tai videoitaan. Lisäksi rekisteröityneillä käyttäjillä on mahdollisuus keskustella, kommentoida ja esittää kohteisiin liittyviä kysymyksiä Foorumit-palstoilla.

Ylävalikon Foorumit ja Tiedostot antavat laihat tulokset, mutta valokuvia (Galleria) on innostuttu latailemaan. Rekisteröitymättä ei erotu minkälaiset oikeudet on sivustolle luovutettu. Videoita on paljon, mutta selailun perusteella admin-käyttäjien lataamia.

Eritisesti suomalaisten kohteiden kohdalla kannattaa klikkailla sivuston ulkopuoliset osoitteet auki. Ainakin Olavinlinnasta on Museoviraston sivuilla huomattavan paljon tietoa (ja jopa 3D-mallinnus.). Mutta ei niitä arkeologisia löytöjä, jotka linnasivustolla ovat Esinelöytö-osiossa. Tämä aasinsiltana eteenpäin arkeologisiin juttuihin

1) Linnojenkin kivistä voidaan saada tuoretta tietoa geologien keinoilla.

2) Metsähallituksen luontopalvelut on julkaissut hoitoonsa siirtyneistä kohteista esittelysivut: Raaseporin rauniolinna, Kuusiston rauniolinna, Svartholman merilinnoitus, Rapolan linnavuori, Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

3) Kaksi ruotsalaista arkeologian opiskelijaa on aloittanut arkeologia-aiheisen podcastin. Ensimmäiset jaksot eivät olleet kovin antoisia, mutta katsotaan jatkuuko ja kehittyykö?

4) Arkeologia Suomessa 2009–2010 -julkaisu on luettavissa Museoviraston verkkosivuilla (pdf).

5) Museovirasto restauroi -sivustolla on linnoja ja linnoituksia. (Miksi tarvitaan erillinen sivusto?)

6) Julius Ailion todennäköisesti osin vanhentunut Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria on saatavilla Wikiaineistoissa. Volmar Lindmanin Turun linnassa. Kertomus Juhana-Herttuan ajoilta on silkkaa fiktiota, mutta kun on kerran linnoista puhetta.

V. Blomstedtin piirros Hämeen linnasta kirjasta Finland in the Nineteenth Century. Digitointi British Library, jako Flickr Commons.

7) Suomessa gradu 

• Rönkä, Minna: Ihmis- ja kulttuurikuva suomalaisissa esihistorian näyttelyissä

ja Ruotsissa väitöskirja

• Bünz, Annika:  Upplevelser av förhistorier. Analyser av svenska arkeologiska museiutställningar

8) Muita julkaisuja ja opinnäytteitä

• Kekäläinen, Esa: Kulttuurikuvia kivissä : pragmaattisia lähestymistapoja pohjoisen Fennoskandian pyyntikulttuurien kalliotaiteeseen
• Tuppurainen, Stiina: Funerals and Fertility : A Case Study of Sammallahdenmäki as an Archaeological Source for the Study of Religion of the Bronze Age and Pre-Roman Iron Age
• Tanska, Terhi: Maakirjakartat arkeologisena tutkimuskohteena : Iin 1600-luvun tilojen paikkoja ja paikkojen merkityksiä

• Eriksson, Niklas: Skeppet Mars (1564) : Fältrapport etapp III 2013
• Ljung, Cecilia: Early Christian Grave Monuments and the Eleventh-Century Context of the Monument Descriptor hvalf
• Wuopio, Amanda: Dödens uppluckrade identiteter : Gravar på gränsen mellan hedniskt och kristet
• Karlén, Malin: Something fishy in Christians : Dietrekonstruktioner genom analys av stabila isotoper på tidigmedeltida skelett från Rambodal, Styrstad Sn, Östergötland
• Frisk, Mattias: Concerning Mass Graves : The use, development and identities within mass graves during the Scandinavian Iron age and Middle ages.
• Rundkvist, Martin: In the Landscape and Between Worlds : Bronze Age Deposition Sites Around Lakes Mälaren and Hjälmaren in Sweden
• Svanlund, Simon: Stridsyxekulturens bebyggelsemönster : En undersökning av samtida utgrävningar i Skåne och hur ett bebyggelsemönster avspeglar sin kultur
• Petersson, Cedrik: Stenålderns schamaner : En studie om gudars ursprung och världens fornkulturella tro
• Lindskog, Daniel: Förmedling : från Arkeologisk Dokumentation till Publik Presentation

Satunnaislöytöjä satakuntalaisista kaukana kotoa

Joku verkkohaku vei minut Ruotsin Rötter-sivuston osioon Tillfällighetsfynd eli satunnaisia löytöjä. Siellä on erillinen osio Finland (utom Åland), jonka 171 löytöä oli mielenkiintoista selata läpi. Suurin yksittäinen ryhmä olivat ison vihan aikaiset pakolaiset, joista jääneitä merkintöjä oli otettu talteen eri puolilta Ruotsia.

Suoranaisesti omaan tutkimukseen kuuluvaa osumaa en saanut. Lähimmäksi tuli Botkyrkan (Södermanland) haudattujen listasta poiminta

1691 dog Mats Henriksson, född 1625 i Eurajoki socken, Mulla by. Föräldrarna Henrik Grelsson och Margareta Tomasdotter.

Paikallistuntemusta minulla on sen verran, että tunnistin Mullan Mullilaksi. Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelossa on Virpi Nissilän tiedonanto, että Mullilan Faltussa on ollut isäntäpari Henric Grelss ja Margareta Thomasd Kauppi. Nissilän tieto on todennäköisesti tuomiokirjoista. SAY:ssä Eurajoki 1634-1653 näkyy vain Henric.

Botkyrkan ei ole kauhean kaukana Tukholmasta, mutta on sinne Eurajoelta 1600-luvulla matkaa tehty. Kuvituksena pitäjän kirkon kulmassa uusiokäytetty riimukivi ("Sö 285, Botkyrka kyrka detalj" av User:Jssfrk -. Licensierad under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons)

Hakiessani satunnaislöytöjä uudelleen esille tämän kirjoittaakseni yritin käyttää sivuston omaa hakua. Mistä tuli mieleen tarkistaa löytyisikö mitään kokemäkeläisistä....

Kuten äskettäin mainitsinkin, Emigrantforumille on syötetty Ruotsin vallan aikaankin Suomesta "Ruotsiin" muuttaneita. Tällainen oli esimerkiksi Henrik Lukasson, joka porvariksi Kristiinankaupungissa 25.10.1699 päästessään, kertoi syntyneensä Kokemäellä. "Siirtolaiseksi" hänet on laskettu ison vihan aikaisen pakolaisuuden tähden!

Anbytarforumilta sain osuman tiedonantoon, jossa mainitaan "Margareta Turdfjaell, född Messman, hette uppenbarligen bara Margareta och hon var född 24/7 1781 i Gävle, dit fadern Gustaf Fredrik Messman, ursprungligen från Kumo, hade flyttat och etablerat sig som källarmästare." Lähteenä Gerald Enckellin artikkeli (Genos 58, 1987, s 188-208 o 219).

(Huom! Anbytarforumilla tehty haku tuottaa enemmän tuloksia kuin Rötter-sivulla. Eli tosihaut kannattaa tehdä keskustelupalstan puolella.)

Aitous ja oikeellisuus

Toukokuiselta Tallinnan pysäykseltä pari valokuvaa. Kadriogin linnassa oli esillä näyttely "Aitoa taidetta vai huijausta?", jossa tavanomaisen vanhan taiteen ripustukseen oli lisätty kylttejä, jotka kyseenalaistivat teosten "oikeellisuuden". Ovatko mahdollisesti kopioita, väärennöksiä tai oppilastöitä? Tai sellaiseksi epäiltyjä?

Olisin mielelläni tutustunut näihin tarkemmin, mutta teosten vieressä oleva lisätieto oli vain viroksi. Yritin löytää käännösläpysköitä, mutta en onnistunut. (Enkä tietenkään uskaltanut kysyä henkilökunnalta.) Joten kokemuksesta syntyi suuri epävarmuuden tunne. Jos museon kokoelmassa on näin paljon kyseenalaistettavaa ja normaalisti niitä ei ole selkeästi merkitty...

No, väärää tietoahan ei yleensä ole selkeästi merkitty. Ei ainakaan kun se on tarkoituksellisesti luotua.

Kaksi miestä voi luoda kolmannen internetin todellisuuteen ja tämä havaittiin vasta neljä vuotta myöhemmin.

Tekijät voivat lisätä tietosanakirjoihin ylimääräisiä termejä, sanakirjoihin sanoja ja karttoihin paikkoja, jotta saisivat kiinni tietojen myöhemmät mahdolliset kopioijat. Tätä strategiaa (ei-kaupallisista syistä) käyttävät myös jotkut sukututkijat. Lisättyä lasta tai muuta yksityiskohtaa Geni/MyHeritage-hutkijat eivät koskaan tule huomaamaan, elleivät jostain opi arvostamaan tiedon alkuperäislähteiden tutkimista.

Tietenkin sukupuita on sekoitettu muistakin syistä.

Emännöitsijän seurassa

Valehtelisin, jos väittäisin Velikullasta 25/1901 leikkaamani kuvan kuuluvan sarjaan Kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Mutta sunnuntai-iltapäivä Enni Mustosen tuoreen romaanin Emännöitsijä kanssa osoitti lähtötietoni Albert Edelfeltistä perin heikoiksi.

Äitinsä ja sisariensa asinpaikka ei tullut yllätyksenä. Mutta en ollut hahmottanut Edelfeltiä alkunkaan samaan taiteilijasukupolveen kuin Akseli Gallén-Kallela. Edelfeltin taidehan ei ole minulle tuntematonta. Muistan käyneeni Ateneumin suurnäyttelyssä tällä vuosituhannella ja  tekstihaun perusteella olen käyttänyt Edelfeltin teoksia kuvituksena melko usein. Ne vain tuntuvat kuuluvan 1800-luvulle. Niin kuin suurimmaksi osaksi kuuluvatkin.

Emännöitsijä alkaa 1900-luvun puolelta. Aluksi hyvin samaan tapaan kuin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemmat kaksi osaa Paimentyttö ja Lapsenpiika. Hyvin dokumentoidun ja tutkitun henkilön elämää kerrotaan keittiön näkökulmasta. Välillä lähdemateriaalin hyödyntäminen tuntuu ylenmääräiseltä, varsinkin kun tämä kirja on edeltäjiään pidempi. Mutta kokonaisuus toimii yhtä hyvin kuin muissakin Mustosen historiallisissa kirjoissa. Henkilöt ja yksityiskohdat ovat uskottavia ja rakenne toimiva.

Oman hauskuutensa toi taas se, että oltiin Helsingissä ja päähenkilö käytti täsmälleen samaa kirjastorakennusta kuin minäkin. Kirjassa vilahti myös Pirtti, jota viime vuonna jäljitin. Tai sen esiaste, sillä Mustosen tekstin (s. 232) Pirtti oli joulun 1901 edellä taiteilijoiden Vaasan pankin taloon (uusi kivitalo Etelä-Esplanadin ja Kasarmikadun kulmassa) pariin vuokrahuoneeseen pystyttämä myyntinäyttely.

Emännöitsijä sekaantuu edeltäjiään enemmän historiallisesti tunnettuihin henkilöihin. Se ei ollut epäuskottavaa ja vei sarjan päähenkilön elämää eteenpäin. Mutta korvissani kaikuu mummoni usein esittämä mielipide siitä, ettei romaaneissa pitäisi keksiä todellisille ihmiselle epätodellista elämää...

Pysähdys Vaasassa vuoden 1870 paikkeilla

Edward Raen matkakertomus The land of the North wind, or, Travels among the Laplanders and the Samoyedes (1875) in tavanomainen Lappi-fokuksessaan. Mutta epätavallinen kuvatessaan laivamatkan Oulusta Pohjanlahden rannikkoa etelään. Matkalaiset katsastavat Raahen, Pietarsaaren ja Kokkolan metsästäen suomen kielen oppikirjaa. Ilmeisesti 1870-luvun alussa.

Kuva Vaasan satamasta suunnilleen oikeaan aikaan kirjasta Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.

Vaasassa Raen mukaan alkoholi oli näkyvämpää kuin pohjoisessa. Niin kaupungissa kuin satamassa:

The houses are really large and imposing, but everything is exceedingly new: new streets, new trees, new gardens, new pavements, and a new church, fearful and dreadful in form. Each fourth house — I don't think I am exaggerating much — was a vodka establishment, and red-eyed swollen vodka drinkers staggered along in every street. This was our first interview with vice since we had come abroad. [...] 

It is the fashion in all these Finland ports, for the inhabitants to come down and stroll on the quay on the evening when the mail steamer is in, and to drink vodka or soda-water upon deck. Half-a-dozen of them would dine on board — merely for variety's sake we were told — and to cross-examine unfortunate strangers too, we thought. We know of no people so immoderately inquisitive as the Finlanders—Est natura Finnorum novitatis avida. "Tis the nature of Finlanders to be greedy of news— indeed their conversation depends upon it. Reader, have you no acquaintances, from whose conversation, if you were to withdraw topics resting upon their neighbours' concerns, very little would remain?

Paikallisten tapa kysellä matkalaisten asioita otti kirjoittajaa totisesti päähän, erityisesti Vaasassa:

...were unobtrusively leaving the shop, when the bokhandler pounced upon us Hvarifrån komma herrarna? Whence come the gentlemen? From Torneå. Are they Englander? Are
they travelling upon busi-- We closed the door and left. 

We went into an Apothek's, who was unjustly said to have photographs of Wasa. Have you any views of Wasa? Hvarifrån komma herrarna? Have you any photographs of Wasa? Are the gentlemen Engl--  We retired in haste without closing the door, and escaped to a house where was the sign Fotograf. We strayed into a room by accident on the ground floor, and asked, was this the photographer's? The words were not out of our mouths before we heard the exasperating question, or part of it, Are the gentlemen——

Mihin tämä small talk -osaaminen sittemmin on haihtunut?

Nämä Vaasassa pysähtyneet Edward Rae ja ystävänsä tohtori Henry Pilkington Brandreth purjehtivat kesällä 1879 Skotlannista Vienanmerelle. Tästä matkasta Raen kirjoittaman kirjan The White Sea peninsula: a journey in Russian Lapland and Karelia (1881) on Kansalliskirjastomme digitoinut.

Kesäkuuta

31.5.

• 64% Euroopan miehistä nanoserkkuja keskenään. Mikähän suhdeluku oli ennen maailmansotia?

1.6.

• Aasiakaskokemuksia museomaailmasta. Masentavaa luettavaa.

4.6.

• Musiikkinäyttelyssä @Kaupunginmuseo. Ilmeisesti jää laulukoe tekemättä, kun en kestä kuunnella edellä olevien esityksiä. 
• Harkkatyö @HYAvoin on vienyt monen museon kuvakantaan. Pohjanoteeraus Saksasta: kuvilla ei tunnistetta, jolla saisi haettua uudelleen esiin.
• Valittaminen auttoi! Hakutapana pitää olla Aufnahme-nr eikä mikään muu. Juuri näinhän pitää saksalaisen palvelun toimia! Just eikä melkein.

5.6.

• Otsikossa Pirkkalan viikinkiaikainen kylä lyhentynyt (taas) viikinkikyläksi. Menee lukijat sekaisin.

9.6.

• Vaikuttiko "Congress for Cultural Freedom" Suomessa? Googlaus ei kerro.

11.6.

• Djurgårdenille suunnitellaan viikinkielämystä.
• Kun etusivulla ja museo-sivulla on erilainen tieto aukiolosta, lienee parasta soittaa ensin? #museot
• Reitzin säätiön kokoelmiin vapaa pääsy. Perustajan ajatuksiin sopisi @avoinGLAM toiminta? Kuvia @WMFinland ?
• Jon Ronson: So you've been publicly shamed p. 35 

12.6.

• Tuttava: perinteisesti historioitsijat aloittavat [...] "jo muinaiset roomalaiset"; antiikin tutkijat aloittavat "jo lineaari B-tauluissa"
• Lapinlahdessa Aleksis Kiven huoneen edessä päivysti Esko Rahikainen. Itse huoneessa tämä nojatuoli.

13.6.

• Ilmottautuminen till Svenska historiedagarna hoidettu. Lomakkeessa ei ollut maata eli suomalaisia ei varsinaisesti odoteta osallistujiksi.

14.6.

• Museo, jonka saavutettavuudessa (mobiililaitteiden aikakaudella) on hieman petrattavaa

21.6.

• Mitä esinetutkija @PaiviRoivainen googlaa?
• .@SusannaPetterss (@AteneumMuseum johtajan) RT kuvalle, jonka "voi tilata julkaisukäyttöön Kuvakokoelmista". Onkohan?

Selailin lehteä Kulturvärden

Juhannuksen sää sopi mainiosti majapaikan tietokoneen valtaukseen ja erinäisten tallennettujen linkkien ja ideoiden työstämiseen. Aika ei (sentään) riittänyt jokaisen ruotsalaisen Statens fastighetsverketin julkaiseman Kulturvärden-lehden lukemiseen, mutta selattuani ne läpi osaan selostaa niiden sisällön erinomaisuuksia.

Ensinnäkin lehdet ovat kauttaaltaan kauniita (esimerkkiaukeama yllä numerosta 4/2012). Kauniita kuvia ja ammattitaitosta taittoa. Useimmat esitellyt kohteet ovat suomalaisille vieraampia, mutta sitä enemmän on ihmeteltävää ja opittavaa. Yhteistä historiaamme oli ainakin Ruotsin linnoitushistorian esittelyssä (3/2011), Vaasa-suvun linnoissa (3/2013), koristelujen symboliikassa (4/2012), puutarhoissa (2/2010) ja messinkivalimossa (4/2009).

Melkein kaikissa lehdissä oli lyhyt anekdootti historiasta. Yhteiseltä ajaltamme:

• En dödlig måltid. Året var 1317. (1/2015)
• Drottningen som enade Norden. (3/2013)
• En drottning förälskad i sorgen. Drottning Maria eleonora vägrade begrava sin älskade make, Gustav II Adolf. (1/2013)
• Palats för en stadsbyggare. Om Fredrik Stenbock (1/2014)
• Statsman! Akademiker! Palatsägare! Axel Oxenstierna hann aldrig flytta in i huset som bär hans namn. (2/2012)
• Stor kvinna i stormaktstider. Landsmodren Hedvig Eleonora (4/2011)
• Fredmans uppgång och fall. Fredman var en aktad pch förmögen hovurmakare innan han dog utfattig 1767. (3/2011)
• Den där sommardagen i juni 1774. (2/2015)
• Slottsliv 1787. Umgänget på Drottningholm och Kungliga slottet genom sydamrikanen Francisco de Mirandas ögon.(4/2010)
• Drottningens dagbok. Drottning Hedvig Elisabet Charlotta förde dagbok fram till sin död 1818. (3/2010)

Kokonaiskuvasta ei tule mieleen, että yhdestäkään lehden numerosta löytyisi tavallisen suomalaisen henkilöhistoriaa. Mutta löytyi kuitenkin. Siis jostain lattian alta Tammisaaresta 1831 lähteneen kisälli Gustaf Wilhelm Malmbergin matkapassi ja muita asiakirjoja. Nämä saivat lyhyen esittelyn Kulturvärden 1/2013:ssa.