Opettajia Salossa (1/2)

V. J. K.:n kirjoitus Kouluja Salon seudulla entiseen aikaan (Opettajain lehti 29/1910) ihastutti minua, sillä Anna Kuisminin katsaus Maiseenin Hanna ja Myllärin Manta: 1800-luvun kansannaiset lukutaidon opettajina jätti vielä mietittävää. Yhdellä syksyn Tukholman keikalla poimin Nordiska museetin tietopalvelun kirjapoistoista Carin Bergströmin kirjan Skolmostrar och läsmästare. Lärare på landet före folkskolereformen 1842, josta selvisi, että Ruotsissakin tutkimus on jätetty tekemättä: "Det är en yrkesgrupp som förbisetts både av den socialhistoriska och den undervisningshistoriska forskningen, ty även dessa lärare bör i likhet med senare tiders skollärare ha varit en viktig del av samhällslivet under första hälften av 1800-talet." (Kuva yllä Walistuksen lasten lehti 14/1910)

Opettajien merkityksestä ja vaikutuksesta Salossa:

Entisajan kyläkouluista ei ole sanottavasti säilynyt kirjallisia tietoja. Sen sijaan muistavat vanhat ihmiset niistä kertoa yhtä ja toista. Haastattelemalla eri henkilöitä on allekirjottaneen onnistunut saada vanhan kansan opetushommista Salon seudulta muistiinkirjotetuksi joukko piirteitä. Joitakuita sirpaleita näistä esitetään seuraavassa. 

Viime vuosisadan alkupuoliskolla piti Anjalan kylässä Uskelan pitäjässä kyläkoulua muuan umpisokea ja ijäkäs Kaisa-niminien vaimoihminen, joka eli likemmä sadan vuoden vanhaksi. Koulunpito oli oikein "vanhan trallin" mukaista. Pienenpuoleisessa tuvassa oli joukko mukulia, jotka suu päälaella hölöttivät minkä ikinä jaksoivat, opettajan vinhasti kehrätessä pellavia. Ei ole mieleen jäänyt, mitä koulussa luettiin, mutta luultavaa on, että siellä valmistettiin vesoja "tukkajuhlille" takomalla päähän katkismuksen ensi alkeita. Seinänraossa mainitaan olleen koivunoksista kierretty notkea patukka "Kalle", jota lapset varsin kunnioittavasti silmäilivät ja jonka suosiollisella avustuksella monasti virkistettiin oppilaitten raajoja ja pehmennettiin sitä kovaa päätä.

Sellaisessa koulussa saattoi oppia kirjan »pärmästä pärmään». 

Melkein niihin aikoihin, jolloin Kaisa lopetti opetushommansa, alotti Lukkarimäellä koulun Lovisa Berlgsten, joka oli ollut Turun palossa ja sieltä saanut sellaisen vian päähänsä, että hän aina hakkasi sitä edestakaisin. 

Kesällä 1843 kuulutti Lovisa juhlallisesti Uskelan kirkossa, että hän kotonaan Lukkarimäellä aikoo ruveta antamaan opetusta ihmisten lapsille. Kun sitten kuitenkin kanttori Linstedtin huoneet, joissa Lovisakin asui, paloivat, siirtyi koulun alkaminen myöhemmäksi. 

Viisitoista kuukautta harjotettuaan valistustyötä Lukkarimäellä, siirtyi "Perlksteenin mamsselli" asumaan Saloon "pakar Lindholmille", jossa paikassa hän piti koulua puolikymmentä vuotta. 

"Mamssel Lovisa" oli käsityksiltään ruotsinmielinen ja opetti pääasiassa ruotsalaisen herrasväen lapsia. Sanotaan hänen näiden ohella olleen taipuvainen ottamaan suomalaisiakin lapsia, vaikka hän näistä sanoikin: "Hullu ihmise, ku opettava lapsias suame lukema". 

Lapset saivat opetusta sisäluvussa, ulkoluvussa, kirj otuksessa ja veisuussa.

Lovisan mainitaan olleen äkäinen ihminen, etenkin suomalaisille. Kerrankin oli eräs visapää poika silmät ympyriäisenä tunteakseen katsonut erästä kirjainta — liekö ollut i — ja lopulta kysynyt Lovisalta: "Mikäs toi o, haah, sanokas ny"? 

Mamselli lienee kyllä sanonut, mutta lienee samalla antanut ankaran läimäyksen viivottimestaan, joka hänellä ennen aavistamattomia tapauksia varten aina oli varalla.

Esteettömyyskuulutuksia 1790-luvulta

Uudenmaan jalkaväkirykmentin sotilas Anders Lid, joka oli aiemmin käyttänyt nimeä Huséen, oli aikeissa mennä naimisiin pernajalaisen naisen kanssa. Mies oli lähtenyt Tukholmasta merille jo 12-vuotiaana ja oleskellut ulkomailla, joten esteettömyytensä oli kyseenalainen ja ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 9.1.1793 tarpeen. Jotain mutkaa tuli sittemmin suunnitelmiin, sillä avioliittoa Pernajan kirkonkirjoissa ei ole.

Itsellinen Jan Ersson Ilmajoen Kauhajoen kylästä sai varkaudesta vuoden 1787 paikkeilla kolmen vuoden tuomion Viaporin vankina. Kolme vuotta vapautumisen jälkeen hänestä ei ollut kotipaikkakunnalla merkkiä ja vaimonsa Maja Jansdotter aikoi uutta avioliittoa. Siis kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 27.3.1793.

Anders Peter Låhnman sanoi syntyneensä Itä-Göötanmaalla Fivestassa ja olleensa kengittäjän kisälli tullessaan armeijan mukana Suomeen 1788. Vuonna 1793 hän oli Karjalohjalla aikeissa mennä naimisiin Juliana Gustafsdotterin kanssa, mutta ei pystynyt todistamaan esteettömyyttään. Niinpä kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 2.7.1793. Vastaavaa avioliittoa ei HisKistä löydy Karjalohjalta eikä sen ympäristöstäkään

´

Munsalassa syntynyt renki Anders Eriksson Nääs oli Kustaan sodan aikana pestautunut juutalaisen kauppiaan Kohn avuksi ja sitten lähtenyt merille. Esteettömyytensä avioliittoon ei siis ollut selvä, joten ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 3.2.1795.

Armeijasta eronnut pioneeri Michel Mironoff suunnitteli Turussa avioliittoa Maja Lisa Lustigin kanssa, mutta ei voinut osoittaa esteettömyyttään. Ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.4.1795.

Sotilas Matts Sjöbergin kerrottiin vuoden 1791 paikkeilla karanneen Loviisan varuskunnasta ja kuolleen Venäjällä. Tämä tieto ei riittänyt vapauttamaan vaimoansa Catharina Thomasdotteria uuteen avioliittoon Pernajan seurakunnassa, joten julkaistiin kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 27.7.1796.

Sotilas Lars Lång karkasi Pernajasta 5.8.1796 eikä häntä tämän jälkeen oltu tavoitettu. Vaimonsa Stina Ersdotter kuulutti peräänsä, vapautuakseen uuteen avioliittoon, sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.2.1798.

 

Vuoden 1795 paikkeilla Venäjältä tulleella Johan Marcussonilla ei ollu papintodistusta eikä hän sellaista voinut hankkiakaan. Niinpä avioliittoaikomukset vaativat ilmoituksen sanomalehdessä Posttidningar 12.7.1798. Johan ja Hedvig Johansdotter vihittiin avioliittoon Pernajassa 6.1.1799.

Voiko aateliswikiin luottaa?

Tuttava mainitsi eilen Twitterissä suomalaisen linnan hallintaan liittyvän kirjeenvaihdon vuodelta 1512 ja oitis päähäni pälkähti kysyä "Olenko jo monesti maininnut Gunilla Besen olevan (hutkimusteni mukaan) esiäitini?" Vastaus tuli hetken kuluttua.

@K_KM_K Olet :D Mutta mainitse vain vastedeskin 😊

— tabularius (@tabularius) November 2, 2016

Juu. Osa näistä ruotsalaisista aatelisista on jäänyt mieleen, vaikka heistä vuonna 2007 tekemäni selvitys kaipaa sekä tarkistusta että päivitystä. Mistä tuli mieleeni googlata ihan toisella nimellä. Olisiko joku keksinyt yhden esiäidin puuttuvat vanhemmat?

OLI! Adelsvapen-wikissä kerrotaan de Frumerie -suvun sivulla, että esiäitini Maria Tranan vanhemmat ovat majuri Johannes Gottschalchi Tranæus ja Elisabet von Brunnow. Linkkien takana kaksi uutta sukua eli Marian isovanhemmat isän puolelta ovat kirkkoherra (TAAS!) Gottschalk Jonæ Sudermannus ja vaimonsa Karin Olofsdotter. Äidin puolelta Claus von Brünnow ja Ursula von Zozenow. Tässä on jotain uutta: sukunimi, jossa on kaksi z:taa! Pariskunta on Pommerista, jonka tutkimisesta on jo "kokemusta".

Mutta ennen kuin innostun liiaksi on syytä palata de Frumerie -sivulle ja katsoa alareunan lähdemerkintöjä. Perusaatelimatrikkelia käytin tietenkin paperisena vuonna 2007, joten uuden tiedon lähde on "Kyrkböcker." tai "Släktutredning av Anders Pemer". Kun kyse on 1600-luvusta jälkimmäinen tuntuu todennäköisemmältä ja onneksi samanoloinen otsikko oli hakutuloksissa. Valitettavasti pdf:ssä Maria Trana oli yhtä orpo kuin vanhassa tutkimuksessani.

Ja kun katson tarkemmin Traneaus-sivua huomaan, ettei siellä ole Maria-tytärtä ollenkaan. Tämän sivun koonneen henkilön kotisivu on päivittynyt viimeksi vuonna 2010... Juuri tällaisten "löytöjen" takia vanha tutkimukseni kaipaisi sittemmin kokemuksia keränneen katsetta. Tosin silloinkin tein toki ristiintarkistuksia matrikkeleiden ja tutkimusten välillä niin että pää meni ihan sekaisin.

Varmana uutena (tai unohtuneena) tietona tästä verkkohausta jäi se, että Maria Tranan pojan, esi-isäni Caleb de Frumerien hautajaisvaakuna (tai siltä näyttävä muistomerkki) on Törnfallsin kirkossa. Vielä joku päivä tuollekin suunnalle on tarkoitus päästä sukuretkeilemään.

Kuva kirjasta The Roxburghe ballads (1879)

Taudeista ja pituudesta

Taudeista. Turun yliopisto lähetti kiinnostavan tiedotteen Loiset ja taudit vaikuttavat poliittiseen kantaamme. Tiedeuutisiahan ei saisi pelkän tiedotteen perusteella kirjoittaa, mutta jos blogihutaisun kumminkin? Voiko vetää johtopäätösen, että tautiset esivanhempamme ajattelivat tietyllä tavalla?

Oli tutkittu 30 nyky-yhteiskunnan yli 11500 ihmistä hypoteesina, että lois- ja tartuntataudeilla on yhteys poliittiseen kantaan. "Ilmeni, että maissa, joissa todennäköisyys lois- ja tartuntatauteihin oli suurempi, ihmiset noudattivat voimakkaammin perinteisiä normeja." Tutkijoiden oletus oli, että "jotkut paikalliset säännöt ja rituaalit kehittyivät kulttuurisesti vähentääkseen paikallisten taudinaiheuttajien uhkia".

Tiedotteen perusteella syy-ja-seuraus -suhde oli vielä vahvistamatta. Menneisyyttä ajatellen voisi kyllä ajatella, että riskien ympäröimällä ihmisellä on taipumusta pitäytyä siinä minkä jo tuntee eli olla konservatiivinen.

Pituudesta. Sakari Saaritsan kirjamessuilla mainitsemat mittaukset osuivat jo aiemmin mielessä olleeseen aiheeseen. Talvisodan taistelusta kirjaa kirjoittava historioitsijatuttavani nimittäin äskettäin ihmetteli suureksi kutsutun miehen normaalikokoa nykyajan mittapuulla. Yritin tuolloin löytää vertailutietoa, mutta epäonnistuin. Saaritsalta saadun vinkin perusteella sain yhdestä päästä kiinni ja kokosin saman tien listan muustakin. (Ei ole pitkä lista, millään mittapuulla.)

• Kati Salon väitöskirjassa HEALTH IN SOUTHERN FINLAND : Bioarchaeological analysis of 555 skeletons excavated from nine cemeteries (11th -19th century AD) on sivulla 186 kaavio vainajien arvioiduista pituuksista. Tilastollinen analyysi ei nähnyt merkittävää eroa näissä eri puolilla maata useiden satojen vuosien kuluessa kuolleissa. Eli elinolot ja älyllinen toiminta pysyneet heikolla tasolla.
• Parin vuoden takaisessa blogikirjoituksessa mainitsin julkaisun Mitteilungen uber die Körpergrösse des finnischen Mannes Ende des 18. und Anfang des 19. Jahrhunderts. Annales Academiae scientiarum Fennicae. A 25,5. En ole sitä hakenut käsiini. Johtopäätöksissä toivottavasti huomioitu se, että sotilaaksi hakeutuneet/joutuneet eivät edusta satunnaisotosta miesväestöstä.
• Tunkelo A ., Koulunuorison keskipituus ja -paino = Skolungdomens medellängd och medel vikt = Taille et poids moyens de la jeûnasse desëcoles. (s . 36-40). Tilastokatsauksia 9/1936
• Suomen tilastollinen vuosikirja 1936: taulu 53. Eri ikäluokkien keskipituus ja keskipaino 
• Silventoinen, Karri: Suomalaisten keskipituuden kasvu ja siihen vaikuttaneet tekijät (Tilastollinen aikakauslehti 3/2002)

Toiseksi viimeksi mainitussa oli koululaisten lisäksi asevelvollisten tietoja, jotka vastasivat alkuperäiseen mietintään. En ole miesten mittoihin kovasti perehtynyt, mutta aika pieneltä näyttää. (Vertailutilastoa nykytilasta en onnistunut löytämään.)

Lokakuun loppu

23.10.

• Loimipainoista irtoaa tietoa. Lasten työn aloitus varsin myöhäinen? "Untangling Textile Production in Ancient Greece"

24.10.

• Holiday in a painting | Akseli Gallen-Kallela's 'Lake Keitele' | The National Gallery

27.10.

• Tänne asti selvitty. #kirjamessut

28.10.

• Vain miehillä ollut Suomessa kanttia "ajatella toisin"? Ei uskottava selitys kirjan sisällölle.
• Päivän Hesari poiminut #kirjamessut tykityksestäni yhden paperille. Onneksi yksi tuttava lukee lehteä.

• Ratikassa kuultua: Toivoisin, että olisi enemmän tilaisuuksia, joissa käytetään kansallispukua ja lauletaan maakuntalauluja. Vanhempi nainen

30.10.

• Herman Savinen pääkirjotuksessaan (Poleemi 3/2016)

• Blogipätkäni, jossa linkitin @NatMuseum_FI videoihin, avattu 200+ kertaa, mutta videoihin ei syntynyt kiinnostusta julkisten lukujen mukaan

• Ahma saksaksi "ahmatti", joku etymologinen yhteys olemassa? [Ainur Elmgen vastasi: "Duden arvelee kansanetymologiaksi. Saks Vielfrass tulisi vanhemman norjan sanasta fjeldfross = tunturikissa"]
• Virallista @designmuseofi tänään viimeistä päivää. Olisi pitänyt tulla aiemmin! Mainiot näyttelytekstit.

• UKK:lle olisi rakennettu tunturi?!

31.10.

• Lönnrotin matkakertomuksiin täytyy muistaa palata paremmalla ajalla.

Maanpetturi, hirtetty postimestari ja muutama muu kuolemantuomittu

Syyskuussa jakamissani Olivecronan teloitustilastoissa on useimmista tuomioista niukasti tietoa, joten poikkeuksiin kiinnitti huomiota.

Porvoon hiippakunnassa 1790 "Öfverstelöjtnanten och Riddaren Tigerstedt för riksförräderi och för det han burit afvog sköld emot fäderneslandet, dömd att mista lif, ära och gods; blef halshuggen och på afrättsplatsen begrafven". Georg Fredrik Tigerstedtin kohtalo on hyvin tunnettu.

Pohjanmaan läänissä 1767 "1 man, Postmästare, hängd för stöld i sin syssla" eli postimestari hirtetty tuomittuna varkaudesta virkatoimessa.

En kokeillut verkkohakua vaan laiskottelin ja työnsin kysymyksen Postimuseolle Kysy museolta -palvelun kautta. Suit sait sukkelaan Soile Siltalan vastaus lähdeviitteineen oli spostilaatikossani.

Kyseinen tuomittu oli Uudenkaarlepyyn postimestari Per Unger, joka oli aloittanut tehtävässään 25.6.1765 ja tuomittiin jo marraskuussa 1766. Pohjanmaan mestaajia tutkiva Mikko Moilanen on jo kaivanut rikoksestaankin tietoja ja jakanut ne SukuForumilla: "Postimestari Unger syyllistyi toistuvasti virkarikoksiin availemalla useita kirjeitä ja paketteja, jotka sisälsivät arvopostia. Varkauksien arvo kohosi lähelle 4000 kupariääyriä." Eli ei tästäkään enempää.

Paitsi, että käydessäni läpi Siltalan linkittämää Nykarlebyvyer -sivuston sivua löysin päiväkirjapoimintoja, joissa mainittiin kuninkaallinen kesämatka 1802! Ja sitten käydessäni kesämatkaa ajatellen Savon historiaa, löysin taulukkooni uusia kuolemantuomiota. Kaikki aikanaan.

Alkuperäinen kuva Aika 21/1910.

Kun historioitsijat olivat pilapiirroksen arvoisia

Selaillessani Fyrenin numeroita vuosilta 1898-1903 ei voinut olla huomaamatta Yrjö Koskisen näkyvyyttä kuvissa ja tekstissä eli ilmeistä vaikuttavuutta, jota nykyhistorioitsijat niin kovasti kaipaavat. Koskinen (aat. Yrjö-Koskinen) oli esimerkiksi lehden ensimmäisessä kannessa...

ja esillä vielä pari kuukautta ennen kuolemaansa

Koskinen ei ollut ainoa Fyreniin piirretty historioitsija. Sarjassa Akademiska fäder (akateemisia isiä) ilkeys/hauskuus ei ollut kuvissa, vaan niihin liitetyissä runoissa. Historiantutkijoista oli mukana
Gabriel Rein

E. G. Palmén

Otto Donner (kielitieteilijä, mutta aktiivinen Suomen muinaismuistoyhdistyksessä)

M. G. Schybergson

J. J. Tikkanen

J. R. Danielson-Kalmari ei sarjaan läpikäyntini ja hakujeni perusteella päässyt, mutta hän ei jäänyt Fyrenissä huomiotta vaan pääsi kanteen ainakin numerossa 5/1902. Numerossa 2/1902 kansikuvana oli "Professori Danielsonin ehdotus Pitkäsillaksi" koristeltuna omalla korkokuvallaan sekä tietenkin myös Yrjö Koskisen. (Jos joku tietää mihin kuva runoineen liittyy, niin kommenttikenttä käytettävissä.)

Kuvat: Fyren 1/1898, 38/1903, 7/1902, 10/1902, 13/1902, 16/1902, 32/1902, 2/1902

Historiallista fiktiota

Kolmas kirjamessupäivä vaati uutta otetta ja vaihdoin faktan fiktioon.

Ekaksi kuuntelin Paula Havasteen ja Johanna Valkaman ajatuksia naisista vuoden 1000 tienoilla. Molemmat kokivat selviytymisen ajan olosuhteissa haasteelliseksi ja (muun muassa) siksi kirjoittivat päähenkilöt, jotka olivat "selviytyjiä". Ajattelin ensin kotilieden ympäristöä ja ihmettelin, miksei selviytyminen myöhempinä aikoina lähes samoilla teknologioilla vetoa aiheena. Tarkemmin ajateltuna haasteita (ehkä) tuli muutostilassa olleesta yhteiskunnasta. Mutta kirjailijat puhuivat vain luonnosta.

Selviytyjäluonne ja päättäväisyys päätyvät päähenkilöiden ominaisuuksiksi todennäköisesti myös siksi, että sellaisista on kiva lukea ja kirjoittaa. Valkama totesi avoimesti tehneensä päähenkilöstään parantajan, sillä tästä syntyi juonta paremmin kuin emännästä. Ja näin(kin) nykypäivän arvostukset heijastuvat kertomukseen menneisyydestä.

Tokaksi ja vikaksi istuin dekkaripaneelin eteen. Mukana oli Terttu Autere, jonka kirjoista olen pitänyt niin paljon, että oli kiusaus mennä henkilökohtaisesti kiittämään ja kehumaan, mutta en sentään. (Näköjään en ole niistä blogannut. Suosittelen siis.) Toinen tuttu neljässä kirjailijassa oli Jyrki Heino, jonka syksyn uutuus oli mennyt minulta ohi. Nyt varattuna kirjastosta. (Aiemmin luettuna Kellari ja Kello)

Heino totesi lukijoiden olevan tarkkoja, mutta että häntä ei oltu vielä saatu kiinni faktavirheistä. Fiksusti hän totesi, että on kirjailijasta kiinni mitä yksityiskohtia ottaa mukaan. Lisäksi painotti jo kirjoitetun tekstin tarkistamista.

Paneelissa myös ollut Mikko Porvali kirjoittaa poliisien työstä itsenäisyyden ajalla. Hänelle oli nipotettu tekstissä mainitusta ravintolasta. Porvali totesi, ettei hän tiedä oliko ravintola siellä, mutta ainakin näin oli lähteenä käyttämäänsä poliisiraporttiin kirjoitettu!