Myötäjäisarpajaisvoittajia 1806

Margareta Juuruspolvi Oulusta, Anna Elisabet Matintytär Laukaan Välimaasta, Lisa Simontytär Turun läänin Uudenkirkon Sankolasta (Inrikes tidningar 10.1.1806)
Anna Juhantytär Messukylän pappilasta (Inrikes tidningar 21.2.1806)
Ulrica Erkintytär Kangasalalta (Inrikes tidningar 27.6.1806)
Maria Matintytär Soini Oulusta (Inrikes tidningar 18.7.1806)
Eva Helena Kristianintytär Taivassalosta (Inrikes tidningar 8.8.1806)
Helena Aatamintytär Kylkilä Nastolan Achtialasta, Maria Matintytär Hattulasta (Inrikes tidningar 31.10.1806)

T1: Fotografiska

Pääsin saapumisperjantaina (11.5.) hotellille kuuden maissa illalla. Mieli teki jaloitella ja saada heti jotain aikaiseksi. Eli kohti Södermalmia ja Fotografiskaa, joka on joka päivä iltayhdeksään asti auki. Olin lentokentältä napannut näyttelyesitteen, mutten älynnyt lukea sitä taksissa. Niinpä olin sisäänpääsyä maksaessani autuaan tietämätön laitoksen sisällöstä, joka perustuu ainoastaan vaihtuviin näyttelyihin.

Uhkapelini kannatti: ainoastaan yksi näyttely ei auennut ollenkaan. Bonuksena kolmannen kerroksen bistron upeat näköalaikkunat.

Näyttelyistä oli mielenkiintoisin Bilden av Strindberg. Seinällinen August Strindbergin pistäviä silmiä vakuutti miehen tietoisesta brändin rakentamisesta. (Esimerkki vasemmalla Wikimediasta.) Sen lisäksi näyttelyteksteissä selitettiin Strindbergin moninaista suhdetta valokuviin sekä kuvien suhdetta todellisuuteen.

Pitäisiköhän minun joskus lukea Strindbergiltä muutakin kuin pieni katekismus? Ja miksiköhän otin sen aikanaan käteeni Kokemäen kaupunginkirjastossa? Ihastuin niin paljon, että hankin siitä valokopiot omaan hyllyyni.

Lilla katekes för Underklassen on verkossa ainakin Projekt Runebergin digitoimana. Todennäköisesti minua teini-ikäisenä viehätti uskonnonvastaisuus, aivan niinkuin nykyäänkin:

Vad veta vi om Gud?
Ingenting!

Finns det något tillkommande liv?
Det vet man icke och det rör oss icke. Vi måste därför leva för detta!

T0: Ennakkovaroitus ja hotellin esittely

Ennakkovaroitus. Palasin myöhään torstai-iltana Tukholman reissulta, joka alkoi edellisenä perjantai-iltana. Matkan raportointi tulee täällä blogissa kestämään kauemmin kuin itse matka.

Hotellin esittely. Koska matkan kimmokkeena oli syntymäpäiväni, valitsin tavanomaisesta tyylistäni poikkeavan hotellin. Tukholman Grand Hotel vastaa rehellisesti nimeään, eikä maiharini kovin hyvin istunut pömpöösiin ympäristöön.

Mutta ihan kivahan se oli tämäntapaista (hieman eri kulmasta, tämä kuva Bibliothèque de Toulouse, Flickr) näkymää jokaisella aamiaisella katsella.

Hotelli on ihan rehellisesti itsekin "historiallinen", toiminut vuodesta 1874 ja majoittaa vuosittain Nobel-palkinnon saajat. Ulkopuolelta rakennus näyttää tältä:

Laivan ja hotellin väliin jäävä rakennustyömaa ei tästä kuvasta erotu yhtä hyvin kuin paikan päällä. Kyseisestä kaivannossa tehtiin vuodenvaihteessa arkeologisia löytöjä, joita olisin voinut Sjöhistoriska museetissa käydä ihailemassa. Mutta en sinne ehtinyt, joten täytyy tyytyä museon verkkosivujen videoihin yms. aineistoon.

Yhteyksiä Ruotsiin vuoden 1809 jälkeen

Yhteydet Ruotsiin eivät tietenkään katkenneet kuin leikaten kun Suomesta tuli osa Venäjää. Suomalaisia koskevia ilmoituksia löytyy ruotsalaisista sanomalehdistä myös vuoden 1809 jälkeen, alla muutamia esimerkkejä.

Inrikes tidningar julkaisi 15.6.1811 kaksi kuulutusta. Ensimmäisessä kaivattiin tukholmalaisen Eric Gråån perillisiä, sillä näillä oli osuus tämän Kokkolassa kuolleen veljen, tullimies Lars Dahlströmin pesään. Jälkimmäisessä yritettiin selvittää avioliiton esteettömyyttä. Inkoossa 1779 syntynyt Jacob Malm oli ollut merillä kolmisen vuotta, muuttanut Tierpiin 1809 ja edellisenä syksynä ryhtynyt rengiksi Hagan Österbyn tilalle.
Tukholmassa aikoi keväällä 1820 naimisiin merimies Abraham Frimodig, joka oli syntynyt Keuruulla ja oleskellut Ruotsissa vuodesta 1812 alkaen. Ensimmäinen kuulutus esteettömyyden varmistamiseksi julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 7.6.1820.
Tenholan Bredvikissä syntynyt Isaac oli vuoden 1790 paikkeilla lähtenyt Ruotsiin oppiakseen puutarhamestariksi. Sukulaiset Suomessa eivät olleet hänestä kuulleet. Isän perintö piti saada jaettua, joten veli J. Wikblom kuulutti Isaacin perään sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar 11.8.1825. Osoitteensa sopi jättää Tukholman parmaajille, joko Nybron tai Blasieholmenin luo.
Sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar kuulutettiin 23.7.1832 seppä Anders Grönlundia, joka oli kadonnut jonnekin Ruotsin valtakuntaan. Häntä kaivattiin Tenholassa, sillä isänsä seppä Anders Grönlund oli kuollut 12.4.1831 ja perintö piti saada jaettua.

Lehtileikepinosta

En pääse yli Yhteishyvän  5/12 pikkujutusta. Miten voi olla 20-kymppinen eikä tietää isoäitinsä äidin "olemassaolosta"?

Samassa numerossa esiteltiin Vrouw Marian hylystä nostettuja esineitä ja puffattiin Merimuseon näyttelyä.

Hesarin pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen kirjoitus (HS 4.5.2012) vapun lähihistoriasta toteaa m.m. että "Alun perin ensimmäinen toukokuuta tuli Yhdysvalloista: sillä päivämäärällä uusittiin palkollisten työsopimukset." Kun taas Suomessa palkolliset vaihtoivat paikkaa syksyn ja talven taitteessa. Mutta Vapulla on meilläkin ollut historiaa. Silloin vaihtui pappien virkavuosi ainakin 1600-luvulla ja samalla vuosisadalla kaupunkien virkamiehet nimitettiin Vapun kokouksessa seuraavaksi vuodeksi.

Hesarissa 4.5.2012 haastateltiin Ilona Korhosta, jonka Sibelius-akatemian taiteellinen tohtoritutkinto Tulin kuin tulikipuna  - Larin Parasken runolauluopissa tarkastettiin 4.5.2012. Tutkimuskohteestaan Korhonen sanoo "Tutustuin paremmin hänen tuotantoonsa ja henkilöhistoriaansa. Ymmärsin, että hän ei ollut mikään mökinakka, joka sattumalta löydettiin. Hän oli oikea taiteilija."

Tekniikka&Talous 4.5.2012 sisäksi pienen puffin Tekniikan museosta. "Uuden strategian mukaan tarkoituksena on, että vuonna 2017, Suomen täyttäessä 100 vuotta, tarjolla on täysin uudentyyppinen näyttely. Se esittelee elämyksellisesti Suomen tekniikan, teollisuuden ja tutkimuksen kehitystä." Toivoa sopii, että se esittelee elinntarvike- ja tekstiilitekniikan metallinkäsittelyn rinnalla.

Hesarissa 8.5.2012 kulttuurisivujen jutun ingressi kuului "Maakuntalaulut nostattivat ennen kotiseutuhenkeä, mutta nykyään niitä ei juuri muisteta." Leipätekstistä löytyy tieto, että "peruskoulujen opetussuunnitelmassa maakuntalaulut mainittiin 1970, mutta ei enää vuonna 1985." Suunnitelmallisesti on minulla siis laulatettu maakuntalauluja ala-asteella, mutta oikeasti osaan vain Satakuntalaisten laulun. Hämeen laulua laulettiin vaarin juhlissa ja eka säkeen jälkeen pääsin mukaan. Nälkämaan laulua on olen laulanut itsekseni, sillä se on hienoin.

Hesarissa 10.5.2012 esiteltiin neljäsluokkalaisille järjestettyä historiaretkeä. Senaatintorilla oli eletty vuotta 1905 ja tavattu Lucina Hagman ja työläistyttö Ida, jotka valmistautuivat osoittamaan mieltään naisten äänioikeuden puolesta. Linja-autossa oltiin vuodessa 1929 ja kohdattiin tomaatti. Vuonna 1940 koettiin ilmahälytys. Vaikutti mielenkiintoiselta konseptilta ja ainakin HS:n koekaniineille oli syntynyt pieniä oivalluksia.

Tulevia elokuvia

Twitter-linkitys vei minut silmäilemään Suomen elokuvasäätiön tukipäätöksiä tämän vuoden puolelta. Historialliset elokuvat eivät liene muotia - tai sitten liian kalliita - sillä niitä löytyi suhteellisen vähän.

Helmikuussa oli annettu käsikirjoitustukea elokuvalle nimeltä Mies joka särki Stalinin piipun, jonka kuvaus kuuluu "Kahden nuoren matka menneisyyteen Helsingistä Ulan Batoriin tämän päivän pankkikriisin aikakaudelta etsimään historiallisen perhesalaisuuden jäännöksiä Mongoliassa".

Kehittämistukea annettiin maaliskuussa Mika Kaurismäelle, joka työstää elokuvaa Kuningatar Kristiinasta! Kaurismäki aikoo tehdä kuvauksen "nuoresta ja poikkeuksellisesta Kristiinasta, josta tuli Ruotsin hallitsija seitsemänvuotiaana ja joka luopui kruunustaan vapaaehtoisesti 28-vuotiaana."

Toukokuun käsikirjoitustukipäätösten listasta löytyi kaksi historiallista elokuvaa. Elokuvaa Jurmo kuvataan lupaavasti:

Eletään 1500-lukua. Jurmon kaukaista saarta asuu yhteisö, joka elää kalastuksesta, hylkeistä ja rantarosvouksesta. Nuori neito nousee väkivaltaista perinnettä vastaan.

Kaikki yllä olevat ovat "pitkiä näytelmäelokuvia" ja sellainen aikoo olla myös Haava, joka on "Eugen Schaumanin tarina: Isäviha synnyttää terroristin, äidin kaipuu valtion." Alla olevien SLS:n digitoimien kuvien perusteella Eugen Schaumanin hautajaisisten kuvaus tulee vaatimaan merkittävän määrän kuvausavustajia.

Ruotsalaisten sotavanki

Yllä kuva Viipurista lehdestä Maiden ja merien takaa 3/1866

David Seseman oli Lyypekistä Viipuriin 1600-luvun puolivälissä muuttaneen Hans David Sesemanin poika. Davidin äidin isä oli oikeusneuvos ja linnankreivi Kaspar Tiele.

David meni naimisiin tammikuussa 1709 Maria Fresen, runoilija Jakob Fresen serkun kanssa. Heillä oli talo lähellä entistä Harmaiden veljesten luostaria ja pohjoismuuria, Davidilla Näätälässä kaksi rusthollia ja edellisenä vuonna aloitettu saha Anteronjoen varrella.

Mutta oli sota-aika ja venäläiset piirittivät Viipurin toistamiseen maaliskuusta 1710 alkaen. Tykkitulessa Sesemanin perhe menetti kotinsa ja irtaimistonsa.

Kaupunki antautui venäläisille 13.6.1710. Elämää yritettiin jatkaa. David oli käymässä Näätälässä heinäkuussa 1711, kun joutui ruotsalaisen partion vangiksi. Neljästi hän kirjoitti kuninkaalle saadakseen vaimonsa ja perheensä luokseen. Ehdotti vaihtoa venäläisiin kauppiaisiin, Aunuksesta kotoisin oleviin talonpoikiin tai viipurilaisen porvarin puolisoon.

Sesemanin perheeseen syntyi Viipurissa 1719 poika, mikä viittaa siihen, että David pääsi itse palaamaan venäläisten hallitsemalle alueelle vuoden 1718 rauhanneuvottelujen aikana.

(Perustuu Herman Parlandin artikkeliin Eräs isonvihan arvoituksellinen välivaihe. Suomen museo 2004 s. 99-110)

Matkustusvinkkejä?

Aamun teemaa jatkaakseni. Tälle kesälle on bussiretkiä löytynyt nihkeäksi ja tpiti ryhtyä omatoimiseksi. Viikonloppuretkeä varten on Kuopioon lennot ostettuna. Ouluunkin on lentoliput taskussa ja tarkoituksena olla perillä neljä päivää. Mikkeliin asti jaksan istua bussissa ja mahdollisesti ehtiä saman viikonlopun aikana Savonlinnaankin.

Tunnetko kyseisiä paikkakuntia? Haluatko suositella nähtävyyksiä tai majoituspaikkoja? Kaikista kommenteista olisi hyötyä, kun kaupungit ovat minulle tuntemattomia.

Ferdinand von Wrightin kesämaisema (Wikimedia Commons)

Matkustusnopeuksista

Stanfordin yliopisto on tehnyt verkkopalvelun Orbis, jossa voi hakea erilaisilla optimointikriteereillä ja ajankohdilla reittejä Rooman valtakunnan kaupunkien välille antiikin aikaan. Samaan tapaan kuin pääkaupunkiseudun Reittioppaassa, siis. Haluatko säästää aikaa vai rahaa? Onko paras reitti sama kesällä ja talvella? Haluanko välttämättä kävellä koko matkan?

Saatuani kartan eteeni tuli ensimmäiseksi mieleen äskettäin kuuntelemani Historiska museetin ääniopas Forntiden-näyttelyyn. Kovasti siinä selitettiin yhteyttä Roomaan ja vaikutteiden siirtymistä. Mutta ettepä ole (tekään) kartalla, ähäkutti!

Toisena tuli mieleen, josko moista voisi tehdä Suomesta ja miltä vuosisadalta. Matkustusnopeuksia 1800-luvun teillä löytyy ainakin yhdestä 1800-luvun englanninkielisestä matkaoppaasta (ellen muista aivan väärin). Postin kuljetusnopeudesta taitaa olla määräyksiä jo 1600-luvulta asti.

Äskettäin ilmestyneeseen Ångerman-kirjaani sain matkustusnopeusesimerkkejä Ulla Koskisen väitöskirjasta ja 1600-luvulle poiketen eräästä Piia Einosen artikkelista. Muistaakseni molemmista kävi ilmi melkoiset vaihteluvälit. Pienemmät laivat 1500-luvulla olivat niin yksinkertaisia, että vaativat myötätuulen ja matkanteon nopeus saattoi olla 0 km/h useampia päiviä. Sama kohtalo saattoi iskeä vielä 1800-luvun alussakin, ennen höyrylaivojen kautta.

Ennen jäänmurtajia Itämerta ylitettiin reellä. Sekä syksyllä että keväällä oli kausi, jolloin ei voinut olla varma jään kestämisestä eikä kuitenkaan vielä ollut laivaväylääkään käytössä.

Eli liikennekuviot ovat vaikeammin ennustettavia kuin nykyaikainen joukkoliikenne. Mutta kyllä tästä jonkunlaisen simulaation saisi. Ehkä kuitenkin mielenkiintoisemman ottamalla mukaan ensimmäisen rautatiepätkämme.


Alla ruotsalaista matkustustunnelmaa vuodelta 1835. Piirtänyt Fritz Dardel ja digitoidun kuvan tarjonut Nordiska museet via Wikimedia Commons.

Suomalaiset eivät osaa lausua b:tä

Vuonna 1745 painettiin Lontoossa ensimmäinen osa kirjaa A collection of voyages and travels, jonka täydellinen nimeke täyttää kokonaisen sivun. Painomustetta on onneksi käytetty myös sisällön kuvaamiseen ja näin selviää, että kirjassa julkaistu John Story's Travels through Sweden sijoittuu aikaan, jolloin kirjoittajaa ahdisti "court of Star-Chamber". Wikipedia kertoo, että kyseinen laitos lopetettiin vuonna 1640 ja kirjoituksen sisällön kursorisen tarkastelun perusteella se on valmistunut aikaisintaan vuonna 1630.

Kyseessä on siis varsin varhainen Ruotsin kuvaus, jossa Suomikin esiintyy. Eikä ainoastaan Turun tapaiset epäoleellisuudet vaan myös "... a famous river called Cumo-elffe, abounding with salmon, and several other dainty fish...". Kirjoittajan kredibiliteetin tultua näin kiistattomasti todistetuksi, pidempi lainauskin on paikallaan:

Next in order follows Finland, which some think to be so called in comparison of Sweden, as tho' it did in fruitfulness far exceed it, (who are foully deceived, for it is more probable, that it was first called Fiendland, by reason of the great hostility those Finlanders exercised against this nation, so long as they were commanded by a king of their own.) This country abounds in corn, pastures, fish, and fowl; and, finally, in such things as are most necessary for the life of man. The people are very laborious, and able to endure hardship. Of old they were esteemed the Nature mildest among all the Scanzian people, howbeit, at this day, they are somewhat harsher; and their valour in war was well witnessed in the memorable battle fought near Leipjick in Misnia. They have a peculiar language of their own; in which are some singularities to be observed, namely, that some letters they cannot pronounce, as b, d, g, and that they want the letter f, neither have they any word beginning with two consonants; and therefore, when they pronounce any such word in other languages, they leave out such letters : (and for this cause, if they be not sent abroad while they are young, they can never learn to pronounce foreign languages:) thus for gratus, they pronounce ratus; for Spes, pes; for dominus, tominus; for bonus, ponus, &c. And this is the reason why the nobles, merchants, and others of ability, send their youth to be instructed in the Swedish tongue; by which means they are afterwards fitted for the learning of any other. Again, in their language, they observe no genders, having one only article se, which they attribute to both sexes, and to all genders.

Jollei suomalaista lähetetä ulkomaille nuorena, hän ei koskaan opi lausumaan vieraita kieliä. Gratuksesta tulee ratus, spes on pes, dominus tominus, bonus ponus. Minähän sanoin, että tyyppi on luotettava tiedonantaja!

Tämä blogi sai kiertopalkinnon...

... mikä on historiallista. Muistaakseni tapahtunut vain kerran aikaisemmin.

Palkitsija oli Johanna ja toimintaohjeet

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Kohtaan kaksi sopivat tietämykseni mukaan

• Scripturae
• Tillman
• Annelin ajatuksia
• Tyrvääläinen sukua harrastamassa
• Aivoradio re gradu

Kommentteja en juuri nyt saa aikaiseksi, törkeä nälkä...

Kerääntynyttä

Kuva kirjasta The Emperor's Rout.

Ruukinmatruunan aiheena oli Historianelävöittäminen eli kivuttomasti konservatiiviksi. Olli Bäckström tarkasteli historiallisia elokuvia.

Reetta kertoi muistitiedon keräämisestä Facebookissa yhdistyshistoriikkiä varten. Kaisa Viitala pohdiskeli historiantutkimusta työnä.

E mietti kulttuuriperinnön digitoijan titteleitä. Ilarios raportoi Aboa Vetuksen kaivauksilta. Reijo Valta kirjoitti rakennusperinnön suojelemisesta.

Anna muisti kouluopetusta:

Jokaista tapahtumaa päivän, viikon tai edes kuukauden sisällä ei tietenkään tarvitse aina suunnitella pilkulleen, mutta kuten lukion historianopettaja aina totesi ennen koetta: "Suuret linjat, suuret linjat." Niinpä.. Kyllä suuret linjat pitäisi olla edes jollain lailla suunniteltuina.

Timo Hännikäinen kävi Emman futurismi-näyttelyssä. Suomalainen historianopiskelija osallistui huhtikuussa Tukholman kulttuuriyöhön ja kävi m.m. keskiaikamuseossa ja Historiska museetissa.

Artefacta listasi museoiden toukokuun esineet.

Aikalaisessa juttu otsikolla Aivohierontaa keskiajalta.

Sohvi prosessoi graduseminaarissa saamansa palautetta.

Tillman luki sukukirjaa

Pääsääntöisesti kirja tietenkin toi julki suvun  maalliset ansiot ja varallisuuden karttumisen. Pienenä sivu-uutisena kuitenkin löytyi maininta siitä, että eräs suvun nuorista miehistä oli juopotellut renkinsä kanssa  sillä seurauksella, että lopulta renki oli nuijinut  talon nuorenmiehen  tiedottomaksi  jollakin astalolla. Nuorimies  oli sitten ehtinyt kuolla ennen  sairaalaan pääsyä.

Tillman luki myös Antti Tuurin Ikitien. Jaana E. luki Laila Hirvisaaren kirjan Minä, Katariina.Catharina luki Anneli Kannon Veriruusut. Katri luki niteen, johon sisältyi Topeliuksen kertomukset Jungarin taru, Rautakylän vanha paroni ja Sumutarinoita. Kirjavinkeissä Irja vinkkasi Reetta Laitisen sarjakuvasta Kirjailija ja madame.

Suketus luki asiaa:

Kevätuupumus on sen sijaan haitannut gradun etenemistä, eikä superkuiva Päiviö Tommilan Suomen historiankirjoitus – Tutkimuksen historia -teos (johon on taitettu neljä palstaa per aukeama. Neljä! Oppikaa jo, ettei se auta mitään!) ole sekään aiheuttanut varsinaista hyvänolontunnetta. 

Ennen ja nyt julkaisi Lauri Keskisen lectio praecursorian ja Ulla Koskisen haastattelun.

Juhlaisena sunnuntaina

Itse vietän tänään vähemmän kaivattua nollapäätteistä syntymäpäivää. Muille suomalaisille toivotan hyvää äitienpäivää, Kukan päivää, Maamme-laulun vuosipäivää ja vanhaa vappua!

Saapumiseni maailmaan oli silloin kauan sitten laskettu vapuksi, mutta osoitin rakkauteni perinteisiin jo kohdussa ja jäin odottamaan vanhaa vappua. Sen päivämäärä on vanhoissa sanomalehdissä useimmiten 13.5., mutta nykyaikaisilla perinnesivustoilla 14.5. (SKS:n kalenterissa päivää ei noteerata ollenkaan.)

Minkälaisissa yhteyksissä vanhaa vappua mainittiin 1800-luvun sanomalehdissä kauan kalenterin vaihdon jälkeen? Lähinnä kevään rajapyykkinä, josta satunnaisesti vuosien 1867-1909 välillä muistui mieleen sananlasku "käki kukkuu jo vanhana Vappuna vaikka hongan kolostakin". Eli höristelkää korvianne.

Käen kuvaa en löytänyt, joten alla on haarapääskynen Åbo Akademin digitoimasta kirjasta M. och W. von Wright: Svenska foglar efter naturen och på sten ritade. 1828 SKS:n verkkotietopalvelusta löytyy tietoa sanonnasta "kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään".