Miehistä historiaa

Ettei syytettäisi yksipuolisuudesta, niin naisellisuuden vastapainoksi miehisyyttä. Jota kuvallisesti edustaa ohessa leikkeet SLS:n kuvista (Flickr: 1, 2, 3, 4)

• Kuutti, Jenni:  Alakoulun uskonnon oppikirjojen Jeesus-kuva Sisällönanalyysi uskonnon oppikirjojen Jeesus-kuvasta peilattuna teologisen tutkimuksen Jeesus-kuvaan
• Reijonen, Susanna: Aatelissäädyn ulkopuolelta moraaliseksi selkärangaksi. Käkisalmen läänin lainlukijat vuosina 1625 - 1680
• Hanka, Heikki: Kirkkomaalauksen traditio ja muutos 1720-1880 : Carl Fredrik Blom murrosajan maalarina
• Pietilä, Jyrki: Kirkkoherra Antti Lizelius nostatteli köyhäinhoitoa jo 1700-luvulla
• Kallio, Jaana: Kirkkomaalari Johan Tilén
• Kinnari, Inkeri: Hyödyllisiä ja mielekkäitä oppeja kotiin vietäväksi. H. G. Porthanin väitösteesit ja akateeminen kasvatus
• Helminen, Herman: Epäsuora sodankäynti Itämeren alueen taisteluissa vuosina 1854-1855 : B.H. Liddell Hartin teorian sovellus Krimin sotaan

• Virtanen, Seppo: Siveellisyys ja sen todellistuminen arkielämässä Tutkielma J. V. Snellmanin filosofiasta
• Issakainen, Tenka: Tavallista taikuutta. Tulkinta suomalaisten taikojen merkityksistä Mikko Koljosen osaamisen valossa
• Suodenjoki, Sami: Kiistämisen rajat. Omapäinen suutari ja työväenliikkeen läpimurto maalaisyhteisössä 1900-luvun alussa
• Frey, Stiina: Eemu Myntti : elämä ja ihmiskuvat
• Tiitola, Riina: Simo Kuntsi - moderni keräilijä ja taidevaikuttaja
• Hemmilä-Nurmi, Anneli: Toivo Ojala, pedagogi ja museomies : seminaarin ja kasvatusopillisen korkeakoulun lehtori Toivo Ojala jyväskyläläisenä vaikuttajana vuosina 1925-1955
• Wilska, Liisa: "Elävä esteettinen tunne, sopusointu ja viihtyisyys" : arkkitehti Frans Nyberg graafikkona ja kirjoittajana
• Valkama, Jussi: Eheyttämistä ja ristiriitoja. K. N. Rantakarin poliittinen toiminta vuodesta 1929 vuoteen 1939 

• Palola, Mikael: Santeri Alkio Suomen Keskustan aatteellisena fundamenttina : tutkielma Santeri Alkion aseman rakentumisesta maalaisliitto-keskustapuolueessa
• Lempinen, Kyrill: Argumentaatio, retoriset kuviot ja ideologia puheissa. Suomen tasavallan presidenttien puheet murroskausina 1920‒1961
• Korhonen, Mikko: "Mitä minun on tehtävä?" Mauri Ryömän suhde kommunistiseen puolueeseen 1944­-1958
• Rantatupa, Heikki: Lions Club Jyväskylä 1954-2004 : 50-vuotishistoria
• Airio, Pentti: Yrjö Keinonen : uudistajaksi asetettu
• Lauri, Sami: Valistuksen sanansaattajat: Suomalaisen vapaan ja oikeutetun muurariuden historiakuva
• Taneli, Matti: Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta 

• Männikkö, Ilkka: Historia nykyisyyden tieteenä. Historiatieteen identiteetti J. E. Salomaan historianfilosofiassa.
• Korhonen, Pertti: Toivo Kaario (1912-1970) pintakulkuneuvojen kehittäjänä
• Tolppi, Reijo: Nokiherroista palopäälliköiksi
• Jokiranta, Harri: Se on miehen elämää - Maaseudulla asuvia miehiä elämäänsä kertomassa

Arkistolaitoksen digitaaliarkiston näkyvyyssäädökset

Siis. Tammikuisen sekavahkon tiedotteen mukaan "Vuoden 2014 alusta lähtien myös 100-125 vuotta vanha digitoitu [väestörekisteri?]aineisto on saatavilla arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa." Muutos koski sekä kirkonkirjoja että henkikirjoja. Muista rajoituksista todetaan digitaaliarkiston etusivulla (kaappaus 6.2.2014, huomioväri lisätty).

Lisätietoa on (ikäänkuin) tarjolla neljässä eri paikassa (huomioväri). Ensimmäisestä linkistä (ja kolmannesta) aukeaa käyttölupahakemusten sivu., josta selviää, että kirkonkirjoja ja siviilirekistereitä lukuunottamatta hakemuksen voi tehdä verkossa. Mutta sivu ei kerro rajoitusten syistä.

Toisesta linkistä aukeavien digitaaliarkiston käyttöohjeiden lomassa on pätkä, jossa viitataan henkilötietolakiin, ja toisaalla.

Osa digitoiduista aineistoista on lainsäädäntöön ja luovutussopimuksiin perustuen näyttö- ja käyttörajoitettuja (esim. luovutettujen alueiden luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat ja siviilirekisterit, valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden aktit sekä Valpon henkilömapit).

Luovutussopimuksiin perustunee rajoitus Kammarkollegiet-yksikköihin, joita siis pääsee katsomaan ilman eri rekisteröitymistä Arkistolaitoksen tiloissa. Samoin kuin valtiorikosoikeuden (? ei näy kaappauksessa ollenkaan) ja valtiorikosylioikeuden aktit. Minkälaisella lailla näitä saa katsoa vapaasti tiettyjen neljän seinän sisällä, muttei toisten?

Ja miksi nuo alle 100vuotta vanhat aktit ovat erityissuojeluksessa? Kun (venäjää osaavat) voivat aivan vapaasti lukea Vaasan vastavakoilukeskuksen papereista Aino Sofia Vriedin asiaa tai etsittäviä henkiöitä. Eikö ainakin jälkimmäinen ole alle 100 vuotta vanha henkilörekisteri? Myös Suomenmaalainen santarmihallinto. Tietoja vallankumousmiehistä. 1915-1915 (12020) näyttää peruskäyttäjän silmissä henkilörekisteriltä. Valokuviakin.

Vastausta ei löydy Portistakaan, johon viimeinen linkeistä vie. Siellä lukee

Käyttörajoituksen syynä voi olla se, että asiakirja sisältää salassa pidettäviä tietoja. Salassapito perustuu aina lainsäädäntöön. Salassa pidettävien asiakirjojen käyttö tutkijasaleissa ja kopioiden luovuttaminen julkisista ja salassa pidettävistä 100 vuotta vanhoista ja sitä nuoremmista henkilörekistereistä edellyttää käyttötarkoituksen selvittämistä. Käyttörajoitus on aina määräaikainen ja se päättyy salassapitoajan päätyttyä. [...] Digitaaliarkistossa käyttörajoitus liittyy pääasiassa erilaisten kortistojen ja rekistereiden käyttöön. Tällaisia aineistoja saa nähtäväksi arkistolaitoksen toimipisteissä asiakaspäätteillä, mutta niitä ei voida luovuttaa tarkasteltavaksi sähköisessä muodossa verkossa.

Arkistolaitoksen mielestä siis henkilörekistereistä tulee enemmän henkilörekistereitä, kun ne ovat sähköisessä muodossa? Osa näyttökaappauksen käyttörajoituksista on maalaisjärjellä salaisia ja/tai eläviä henkilöitä koskevia. Mutta miksi "Suomen passiviraston arkiston pitäjänkirjat (vuosilta 1870-1903)" vaativat käyttöluvan? Unohtunut kun vuosiraja muuttui 125:stä 100:aan? Vai Venäjälle matkustaminen niin arkaluonteinen tieto, että vaatii erityissuojauksen?

Seurakuntien väestörekisteriaineistoksi Arkistolaitos luokittelee m.m. Vetelin kappeliseurakunnan historialliset muistiinpanot 1639-1949. Jälleen ihmettelen Arkistolaitoksen määritelmää henkilörekisterille. Ratkaisu ei piile edes arkistokaavassa, jossa historialliset muistiinpanot EIVÄT OLE väestörekisteriaineistoa. Perustuuko käyttörajoitus siis a) salaiseksi määrittelyyn vai b) luovutussopimukseen? Asiakas jää ihmettelemään.

Tai voi ihmettelyn sijaan selata yhtä 1900-luvun rekisterimuotoista aineistoa, joka on vapaasti käytettävissä digitaaliarkistossa: Turun ja Porin lääninhallituksen moottoriajoneuvorekisterejä. Ajatteleva Anneli ehti sitä jo käsitellä.

Tulihan tämä nyt selväksi?

Saamelaisten kansallispäivänä

Ensi ajatuksena oli tehdä tästä pelkkä kuvakavalkaadi (lista kuvalähteistä lopussa), mutta sitten tuli mieleen asiaakin.

Viime viikon DocPoint-festarilla eka katsomani elokuva oli amerikkalaisen Jessica Oreckin Aatsinki. Oreck oli kuvannut Sallassa poromiesten elämää vuoden. Lopputuloksessa kameraa ei näkynyt eikä mukana ollut mitään selityksiä. Eteläsuomalaisen tiedoilla pysyi aika hyvin mukana, ulkomaiden kaupunkilaisille voi olla vaikeampaa.

Kysyin loppukeskustelussa paikalla olleilta elokuvan kohteilta oliko se heistä "totta", heidän todellisuuttaan. Mies vastasi myöntävästi, sillä olihan Jessica vaan kuvannut sitä mikä oli tapahtunut. Mutta jotain oli rajattu mukaan ja jotain jätetty pois?

Siis ulkopuolisen näkymä toiseen kulttuuriin. Näihin suhtautuu kriittisesti Kirste Alkion, Esa Salmisen ja Suvi Westin tuore kirja Märät Säpikkäät. Sápmi underground - saamelaisten käyttöopas.

"Ulkopuolisten tekemissä jutuissa saamelaisuus on tyypillisesti joko eksotisoitua, alkukantaista, vanhaa ja historiallista tai täynnä erilaisia kiistoja maasta ja poroista."(s. 22)

Aatsinki ei ollut tuota, enkä edes tiedä pitivätkö elokuvan kohteet itseään saamelaisina. Niin kontekstiton kuvaus oli.

Alkio ja West ovat saamelaisia ja kirjoittavat kulttuurista siis sisältäpäin. Salmisen eli kotiantropologin kummastelut ovat hyvä tasapainottava elementti kirjassa, jonka luin yhdessä päivässä mielenkiinnolla. Sisällössä oli paljon uutta - eksoottiselta (!) tuntuvaa. Suosittelen.

Mukavaa sukututkijan näkökulmasta oli perinteen, suvun ja juurien kunnioitus. Allekirjoitan Westin tuntemukset

"Huomaan, että viihdyn etelässäkin parhaiten omia juuriaan ja kotiseutuaan arvostavien ihmisten seurassa. pystyn paremmin samaistumaan paljasjalkaiseen helsinkiläiseen, jonka mielestä Helsinki on maailman paras paikka, kuin ihmiseen, joka etsii itseään vierailta mailta ja vieraista kulttuureista."(s. 21)

Tällaisena etsijänä esittäytyi Miia Tervo, jonka elokuvan Santra ja puhuvat puut näin myös DocPointissa. Hän haki juuriaan Karjalasta viettämällä aikaa kansanperinteen edelleen hallitsevan vanhan naisen kanssa.

Kuvat:
Fredrik Erik Martin: Samer och renar vid en kåta i en skog i Lappland. RAÅ, Flickr Commons
Kirjasta 'Under Nordlysets Straaler. Skildringer fra Lappernes Land'. British Library, Flickr Commons
Kirjasta 'Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors'. British Library, Flickr Commons
Kirjasta "Midnight Sunbeams; or, bits of travel through the land of the Norseman". British Library, Flickr Commons
Foto av samer og reinsdyr på snødekt vidde. Dextra, Flickr Commons

Tammikuusta helmikuuhun

29.1.

• Tarton ylioppilashuumoria? Muitakin vastaavia Viron kansallisarkiston Flickr Commons -kansiossa.
• Kultasormuksen löytöpalkkiosta on jo syntynyt keskustelua yhden seminaarityön aiheeksi?
• Kerrankin osuva metromainos. Nelosella alkaa 3.2. Farmi - selviytymiskisa 1800-luvulla. Kuvauksia oli viime kesänä Kauvatsalla.
• Kansallisarkiston päivystäjänä taas se tohelo, joka ei näköjään löydä 23.1. toimitettua aktia kaapista. Tässä sitä sitten seison ja odotan.
• Nyt on kokeneempikin tyyppi etsimässä. Luulisi, että arkistoammattilaiset osaisivat pitää paperit järjestyksessä, mutta ei.
• Luonnollisestikaan kumpikaan ei pahoittele viivettä minulle. Sillä Kansallisarkisto.
• Tilanne ratkesi vajaassa vartissa. Akti oli _hieman_ tavanomaista isompi ja tavallisessa tilaushyllyssä.
• Aatsinki @DocPointHKI . Salin takarivit jo aika täynnä. Oma rivivalintani noudatti sääntöäni "salin rivit jaettuna kolmella". Useimmiten ok.
• Paljonko brittiarkistot käyttävät sosiaalista mediaa? 
• Amerikan suurlähettiläs salissa. Varmaan eka virkansa haltija, jonka tunnistan ulkonäöltä.
• Popcornia mussutettiin jopa silloin kun valkokankaalla teurastettiin poroja useampia minuutteja, niin kai elokuvissa on sitten pakko syödä.
• Oli jännää katsoa dokkaria, jonka päähenkilö istui teatterissa parin metrin päässä. Nauroimme taaperolle, joka oli myös paikalla.
• Unsentimental, invisible camera. No conflict, plot, just description. I liked.
• Ehdin Rikun kirjastoon hakemaan varauksia kun toinen ulko-ovi oli jo lukossa ja toista oltiin lukitsemassa. Onnistumisen tunne.

30.1.

• Pro gradu -tutkielma opiskelijoiden käsityksistä plagioinnista
• Sivusto, jossa olisi arkkitehtien havainnekuvia ja nykytodellisuutta rinnakkain, olisi kiva. Tuli mieleen tästä 
• Varustautuneena luontoon -verkkonäyttely kertoo luontosuhteemme historiasta. 
• Museovirasto tuli apuun, kun Kankaisten kartanon tapetit murenivat käsiin | Yle Uutiset | yle.fi
• Kohti Seppo Aallon finaalia Kanneltalossa. Loppu ei liene yllätys: #Helsinki palaa.
• Sininen zeppeliini pilailee arkeologialla. Onko tämä hyvä idea? 
• Kuuntelen BBC:n radiokeskustelua historian opetuksen _sisällöstä_. Koska viimeksi Suomessa? Koskaan?

31.1.

• Mitä isoisä tai isoäiti teki sodassa? – Kansallisarkisto tietää [Sanna Leskinen totesi: "Sotapäivätkirjat eivät kerro isoäideistä mitään. Naisten toiminta etsittävä muista aineistoista.", myönsin: "Joo. En olisi itse otsikoinut linkittämääni tekstiä samoilla sanoilla."]
• Koska lisäykseni Agricolan kalenteriin näyttävät olevan eniten linkitettyä "tuotantoani", jatkoin copy+pastausta taas
• En ymmärrä miksei Galina Sjebaldinan kirjaa Karolinska krigsfångar i Sibirien hankittu yhteenkään suomalaiseen kirjastoon. Johonkin ehdotin.
• Kun on uutuuskirjan varausjonossa alkupäässä, tuntee olonsa edelläkävijäksi.  
• Haaveilen (taas) matkasta Siperiaan. Kielitaidottomana arveluttaa, mutta kun #sukututkimus . Moskovassa voisi pysähtyä, ehkä museoita?

1.2.

• Henrik Summanen om museer i en värld av förändring
• 2 kirjakassia vein antikvariaattiin. Osa kelpasi. "Nämä menee kyllä hyllyyn, mutta laitan sieltä aiemmat roskikseen" Että tuli kiva mieli.
• Miksi antikvariaatinpitäjien pitää avautua alan haasteista asiakkaalle _joka_ kerta. Voisi maksaa vähemmän ja pitää suunsa kiinni.
• Kannoin hyljätyt kappaleet Rikhardinkadun kirjaston kierrätyshyllyyn. Yksi Hilja Valtonen ja nuorison klassikkoja ex librikselläni.

2.2.

• A.J. Jacobs kirjoittamassa sukututkimuksesta: hienoa! Kvanttisukututkimus? Perseestä.
• Kasiluokkalaisen ajatuskartta sukututkimuksesta - harrastuksestaan! 
• Helmikuun piti olla uutta kirjaprojektia, mutta 2 vk päästä avautuikin vuoden todnäk ainoa tilaisuus aukoa päätäni (pienen) yleisön edessä.
• Esityksen väsäys vuonna 2007 kirjoitetusta kirjasta voi tuottaa ikäviä yllätyksiä.

3.2.

• Kari Hintsala toi SA-kuvista esiin Turun linnan pommitusvahingot kesällä 1941.
• Valitsin SHS:n semman @FruCharlotte'n esitelmän sijaan. Ovesta mennyt kolme ihmistä, kaikki tuttuja. Eli miksi istun käytävässä?

4.2.

• "Kauppakirja on [...], myös muistutus siitä, miten nuori Suomi on kansakuntana ja Helsinki kaupunkina."
• "if digitisation is locked up behind high paywalls, then it is not a very useful activity"

 5.2.

• Kiiltomadon arvostelijan mielestä Jenni Linturin Malmi 1917 on historiallista kevytdraamaa.
• Selitin työkaverille Töölön sokeritehtaan sijaintia ja sen muistopatsasta. "Miksi sokeritehdasta pitää muistella?" Miksei? #helsinki

@Restaurointi Kun taas fort.fi "Päivitetty viimeksi 10/2008". EU:lta helpompi saada rahaa uuden pykäämiseen kuin ylläpitoon?
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) February 5, 2014

Vänrikki Stoolin suosiot ja Karkun Maijat

Tyyni Tuulio pakinoi Runebergin päiväksi 1927 (Tuulian pakinoita. 1931) Vänrikki Stoolin tuolloisesta uudesta, suuresta kansansuosiosta "kaikkein nuorimmankin yleisön keskuudessa. Olemme tietysti olleet katsomassa filmiä. Ja meidät on vallannut suuri isänmaallisuus."

Tuulion oma kosketus runoihin oli syntynyt, kun isosiskonsa toi kaupungista kotiin suomenkielisen painoksen.

"Tämä pieni kovakantinen koulukirja, jossa jo oli koulukäytön merkkejä, vaikutti tulisoihdun tavoin sortovuosien aikaiseen, heräävään isänmaallisuuteemme ja kohotti sen suoranaiseksi paatokseksi. Vänrikki Stoolin sankarit tulivat tutuiksi ja läheisiksi kuin omaiset. Ja oli tapaus, kun päästiin vieraisille paikkaan, missä oli Edelfeltin kuvittama painos Vänrikki Stoolia.  

Pienestä koulukirjasta kiisteltiin sen kesän aikana. Syksyllä oli ikävää, kun iso sisar vei sen taas mukanaan koulukaupunkiin. Navetta-Maijakin pyysi kerran kirjoittamaan hänelle "muistoksi" Torpan-tytön. Silloin oli suomalainen painos jo poissa. Navetta-Maija väitti kivenkovaan, että "kun äites kerran osaa ruottia, niin kyllä se voi sanoa sen sulle siitä ruottalaisesta kirjasta suomeksi". Työläs oli opettaa Navetta-Maijalle runousopin alkeita!"

Sama tarina on Tuulion muistelmakirjassa Lapsuuden maa (1966), jossa Navetta-Maija eli Maija Kreeta Esala (s. 1867) kuvaillaan tarkemminkin. Loppulauseena: "Hyviäkin puolia Maijassa varmasti oli."

Upein Karkun Maijoista Tuulion muistoissa oli Koulu-Maija eli Maria Kaarlentytär Leppänen (s. 1833), joka oli opettanut "ennen kansakoulun, ennen virallisen kiertokoulunkin aikoja". Hänestä Tuulio kertoo muun muassa:

Maijalla oli muuan ominaisuus tai sanoisinko tapa, joka teki hänestä eräänlaisen tragiikan muusan: hän huokasi yhtä päätä, ei hiljaa ja salaa, vaan melkein kohisemalla. "Minkätähden Maija aina huokaa", joku kysyi häneltä. "Kun Sanassakin sanotahan että eläkää aina huokauksissa", oli vastaus.

Kuvituksesta kiitokset project Runebergille.

Anna Gustavan eläkeanomus

Sukunimellä hakiessa olen varhaisista sanomalehdistä usein saanut osuman pitkästä nimilistasta, jossa luetellaan eläkettä saaneita sotilaita ja virkamiehiä tai näiden perheenjäseniä. Missään kirjallisuudessa en ole huomannut viitteitä hakemuspapereihin, joten en ole niitä osannut etsiä.

Sivistyin kun onnekkaasti satuin testaamaan Arkistolaitoksen digitoimia Valtiosihteerinviraston aakkosellisia aktiluetteloita juuri oikeasta kohdasta ja Hohenthal-nimellä. Luettelossa nimittäin on rivi esitätini Anna Gustava Hohenthalin hakemuksesta

joka ajallisesti stemmaa Finlands Allmänna Tidningin 11.3.1828 kertomaan: eläkettä ei myönnetty.

Minkälaisella paperilla sitä oli sitten haettu? Aktiluettelon viitteellä oli helppo tehdä tilaus ja ainoa hankaluus prosessissa oli se, että akti ei ollut tavanomaiseen tapaan päivystäjän tiskin takaisessa kaapissa. Sillä se oli isohko:

 

Kaikki (vai vaan epäonniset?) hakemukset oli ommeltu neljäksi paksuksi nipuksi. Ensimmäisen alussa oli onneksi sisällysluettelo, joten Anna Gustavan paperit sain hetkessä esille. Hän oli kirjoittanut anomuksensa omakätisesti?

Anna Gustava vakuutti köyhyyttään kahden papin todistuksen voimalla. Mitään järisyttävää uutta papereista ei selvinnyt, mutta sain niistä ensimmäisen asiakirjalähteen Anna Gustavan isän kuoleman ajankohdalle. (Tuo allekirjoituksen von on muuten revitty ilmasta.)

Anna Gustavan papereihin siirtyessäni huomasin, että monessa hakemuksessa oli liitteenä perukirjoituksia ja ne voivat siis tarjota enemmänkin tietoa kuin esimerkkitapaukseni. Aktiluetteloissa on useampia vuosia yhdessä, joten omaan tutkimukseen kuuluvien sukunimellisten säätyläisten haku ei vaadi suurta vaivaa. Itse papereiden näkeminen kuitenkin käynnin Rauhankadulla.

P. S. Hieman lisätietoa myöhemmän ajan käytännöistä:

• Keisarillisen Majesteetin uudistettu Armollinen Reglementti Suomen Sotaväen Leski– ja Orpokassalle. [1846] 
• Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, säännön muuttamista 20:nnessä §:sa, Suomen Siviilivirkamiesten leski- ja orpokassalle 7:tenä p. Elokuuta 1826 uloskäytetyssä Armollisessa reglementissä, oikeudesta pensionin saamiseen, missä ainoasti yksi lapsi elää kuolleen kassaosakkaan jälkeen.[1850]
• Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus muutoksesta 12:nnessä ja 14:nnessä §:sa Keisarillisen Majesteetin 3 p. Maaliskuuta 1846 uloskäytetyssä Armollisessa Reglementissä Suomen Sotaväen Leski– ja Orpokassalle. [1851] 
• Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, koskeva sen säätämyksen muutosta, joka löytyy Suomen siviilistaatin leski- ja orpokassalle 7:tenä p. Elokuuta 1826 uloskäytetyn Armollisen Reglementin 42:essa §:sa, ajasta, josta asti pensioni kassan kuolleen osakkaan jälkeen luetaan. [1852]

Julkaisun hyötyjä eli K. E. Limnellin paluu

Viime kesänä julkaisin täällä tekstin näyttelijä Kaarlo Eetu Limnellistä. Sain siihen marraskuussa mielenkiintoisen kommentin, josta syntyi alkuperäiseen tekstiin yhdistettynä lyhyt juttu Orpanaan 1/2014. Totesin siinä epäonnistuneeni kirkonkirjahauissa. Tämän koki haasteena tuttavani, joka lähetti sähköpostitse kirkonkirjalinkkejä. Joiden jatkeeksi kävin vielä katsomassa Kansallisarkistossa mikrofilmattuja Helsingin kirkonkirjoja.

Kaarlo Eetu Limnellin elämässä onedelleen aukkoja, mutta aiempaa täydellisempänä:

• Syntyi Vesilahdella 4.7.1862
• Vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Tampereella vuoteen 1879, jolloin sai muuttokirjan Suomen kaartiin
• Erottuaan kaartista siirsi kirjansa Helsinkiin 1883. Helsingin rippikirjassa 1880-1910 hän on "f.d. signalist, metallarb. näyttelijä"
• Rippikirjan huomautussarakkeessa useita merkintöjä matkoista. ainakin 1887 Wieniin? Pietariin?
• Kesällä 1887 ensimmäiset varmat tiedot näyttelemisestä.

• Solmi avioliiton Johanna Andersdotter Nybackan (s. 28.2.1858 Uusikaarlepyy) kanssa. Heillä tytär Klaudia Johanna s. 8.12.1889
• Sanomalehtimaininnat näyttelemisestä loppuvat 1893
• Ammattiensa perusteella voi olla Raumalla merihätään 1894 joutunut entinen kaartilainen, josta oli kesällä toinen blogijuttu. Muut Helsingin Limnellit eivät ainakaan näytä sopivan kuvaukseen.
• 1902 virheellinen tieto kuolemasta metodistilähetyssaarnaajana Kiinan rannikolla
• Viimeistään 1907 alkaen teatterinjohtajana työväennäyttämöillä ympäri Suomea, kunnes ammuttiin 8.2.1918 Kemissä.

Tampereen rippikirjan mukaan lapsuuden perheeseen kuuluivat

Karl Johansson Limnell s. 28.1.1835 Vesilahti
1. avioliitto Gustava Gustafsdr s. 20.4.1845 Kangasala (?)
2. avioliitto (n. 27.12.1887) Helena Karol Johsdr s. 9.11.1849 Pirkkala
Lapset
Karl Edvard s. 4.7.1862 Vesilahti
Alma Mariana s. 14.1.1865 Vesilahti
Mathilda Lydia s. 17.8.1873 Tampere
Ida Maria s. 15.3.1887 Tampere
Johan Oskar s. 9.3.1880 Tampere
Hilda Gustava s. 30.6.1882 Tampere
Emma Katharina s. 24.11.1886 Tampere

Kuvituksena norjalaisen opiskelijaspeksin hahmo. Riksarkivet, Flickr

Puhuttiinko Sauvossa suomea?

SukuForumilla kysyttiin Puhuttiinko Sauvossa 1800-luvulla Suomea? Jos olisin ehtinyt vastaamaan, olisin ohjannut kysyjän paikallishistorioiden ääreen tai Christer Kuvajan artikkeleissaan ja esityksissään mainitseman 1800-luvun alussa tehdyn tiedustelun perään.

Kysyjä sai onnekseen kuitenkin asiallisemman vastauksen, jossa yksinkertaisesti linkitettiin rippilapsien luetteloon, jossa kieli on selvästi merkitty. Muistan nähneeni kielimerkintöjä joskus rippikirjoissa, mutta näitä luetteloita en ole missään seurakunnassa avannut.

Opittua. Seurakunnan kielisuhteista ja yksittäisten ihmisten ensisijaisesti käyttämästä kielestä voi löytää kiistatonta tietoa 1800-luvun arkistoista. Ja oman tutkimuspitäjän seurakunnan arkisto kannattaa käydä kokonaisuudessaan läpi.

Seurakuntien arkistoista puheen ollen palaan vanhaan aiheeseen eli niiden lähdeviitteisiin. Äskettäin amerikkalainen Randy Seaver on käyttänyt digitoituna suomalaisia muistuttavia norjalaisia aineistoja. Hän muotoili lähdeviitteeksi kuolin/hautaustiedolle:

Voss (Vangen) Parish Church (Voss, Norway), Voss: 1823-1837, Ministerialbok A 12, Deaths and Burials, Page 324, item 93, Anna Sjursdtr of Gjelle; digital images, Artkivverket DigitalArkivet Scanned Church Records (http://www.arkivverket.no/URN:kb_read : accessed 12 December 2013).

Jos jokainen kaste, vihkiminen ja kuolema suomalaisissa sukutauluissa olisi vastaavasti lähteistetty, sukutaulujen tulosteista tulisi aika pitkiä.

Kuva kirjasta The Children's Fairy Geography: or, a Merry Trip ... Eighth thousand', British Library, Flickr.