Kokemäeltä Amerikkaan, osa 24

Vuoden 1910 väestönlaskennassa Wisconsinin Douglasin Maplessa kirjatti Houkkalan perheen vuokralaisiksi Charlie Piskun, William Reinikan ja Walfrit Aimalan. Kaikki Kokemäeltä.

William eli Wilho Reinikka oli syntynyt 1.4.1876 Hassalan torpparin Johan Fredriksson Jokelan (s. 14.7.1848 Kokemäki) ja vaimon Lovisa Gustafsdotterin (s. 14.1.1844 Kokemäki) pojaksi. Perheenpää vuokrasi vuodet 1891-7 Ala-Ketolan tilaa ja sitten tuli Villiön Reinikan talolliseksi.

Wilho saapui New Yorkin satamaan 27.12.1906 Liverpoolista lähteneellä Oceanic-laivalla. Suuntana oli Minnesotan Duluth, jossa odotti ystävä "Nil Kristoffer". Edellä mainitun väestönlaskennan jälkeen Wilho on muuttanut Minnesotan Brookstoniin, jossa hänet kirjattiin ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttiin. Vuonna 1920 hän asui kolmen poikamiehen taloudessa Minnesotassa ja vuonna 1930 edelleen naimattomana samassa osavaltiossa.

Waldrid Maximus Äimälä oli puolestaan syntynyt Kokemäellä 18.11.1867 Äimälän rusthollarin Lars Henrik Henrikssonin (s. 1832 Harjavalta) pojaksi. Isä kuoli vuonna 1878 samoin kuin äiti Ida Josefiina (s. 1838 Kokemäki). Isännäksi tuli Walfridin isoveli.

Walfrid otti passin Amerikkaan 21.1.1903 ja oli samana vuonna tullut Yhdysvaltoihin, edellä mainitun väestönlaskennan mukaan. Hän oli kuitenkin käynyt kääntymässä Euroopassa ja tullut 5.2.1909 Empress Of Ireland-laivalla Liverpoolista Kanadan satamaan St John, New Brunswick.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1869-1879 s. 218, 1881-1890 s. 255, 1891-1900 s. 326, 1205, 1455
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Maple, Douglas, Wisconsin; Roll T624_1707; Page: 4A; Enumeration District: 86; Image: 297.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1906; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_814; Line: 7; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675781; Draft Board: 1.)
Peterzen, Conrad, ed.. Minnesota Naturalization Records Index, 1854-1957
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Township 50, St Louis, Minnesota; Roll T625_857; Page: 8A; Enumeration District: 91; Image: 1117)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Stoney Brook, St Louis, Minnesota; Roll 1128; Page: 1A; Enumeration District: 168; Image: 946.0)
Kokemäki rippikirja 1862-1868 s. 461, 1869-1879 s. 464 , 1881-1890 s. 586, 1891-1900 s. 737
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956

Vielä Petterin päiväkirjasta

Petter Schäferin päiväkirjasta tekemiäni muistiinpanoja löytyi tietokonetta siivotessa. Siltä varalta, että Turun tapahtumista löytyisi jollekin jotain hyödyllistä:

• toukokuussa, ennen 17. päivää, 1707 ”Kuun alussa nukkui Herrassa Magdalena Schäferi, professori Paulinuksen leski, ja ehtoolla haudattiin. Viikon perästä kuoli borgmestari Saels.”
• 25.5.1707 ”Joachim Gardelinin leski Christina Pratana vietiin Kemiöön: piti mestattaman 29. pnä eli perään.”
• 6.8.1708 ”Sillan tykönä kukistui piispan sisaren, Stutin [von Stauden] frouvan paatti. Hänen poikansa, 15 v, upposi. Itse frouva ja piikat, 2, ajeltiin virrasta kaukana.”
• 1.11.1708 ”Eric Keltarenius vietiin pois maalle Harittuun ja 2 pnä steeglattiin, ja hänen jalkavaimonsa Cirstin poltettiin. Ilman tunnustusta mestattiin.”
• 6.4.1709 ”Viipurin piispan häät pidettiin Turun piispan tyttären assessori Löschöldin lesken kanssa. Olivat myös kaksi muuta pariskuntaa vihityt: professori Alanus Viiburin piispan tyttären kanssa ja pappi Turun piispan piikan kanssa.”
• 20.3.1710 ”Assessori Anders Gyllenkrok lankesi äkisti sillan päässä Wittfotin puodin edessä, löi suun ja nenän vereen, kannettiin kottia ja hetken perästä kuoli. Äkisti tapahtui.”
• 3.10.1710 ”Sain tiedon Joh. Corglanderista: ilmoitettiin kuolleen 4 vuotta perästä minun Revalissa ollessani 1704 eli [=tai] 5.”
• 6.11.1710 ”Klo 3 aamulla kuoli rutosta lukkarin Tuomo – vaktimies – 3 päivää sairastumisesta ja Matts Hysing tätä ennen aluksen päällä.”
• 27.11.1710 ”Jacob Commolander kuoli rutossa 24. pnä.” ”Åkerkärralla on viety tulliportin taa ilman arkkua.”
• 2.12.1710 ”Johan Backman nukkus Herrassa käätessään Brinkkalassa Johan Schultin rusthollissa Pöytyässä.”
• 8.11.1710 (p.o. 8.12?) ”Agneta Carlentytär Alandra oli nukkunut Herrassa Ruotsissa rutosta 2. pnä; sairasti. On haudattu Olain kirkkoaidassa Samuel Keliniltä.”
• 12.1.1711 ”Herrassa nukkui Brinkkalan muori, Johan Schultzin emäntä. Brinkkalassa Johan Backman oli 2 ajastaikaa. Poika, Jost Schultz, kuoli rutosta”
• 5.3.1711 ”Suntaiaamuna klo 3 tulenvaara poltti Henrik Yrjänänpojan lesken talossa, kussa [Erland Erlandinpoika?] Stålfootin maja on, 3 huonetta: pirtin, köökin ja stallin. 1 ½ kyynärän välillä Lijfmanin muorin [Anna Roskamp, asessori Lifmanin leski] puutupa ei vahingoittunut”
• 10.5.1711 ”Fangiksi tuotiin linnaan piispan sisaren poika, Johan von Stauten Paraisilta. Hänet on duomittu hengestä pois Savon käräjässä.”
• 16.5.1711 "Kolmantena helluntaipäivänä paloi Turku Jobbista Röningin talosta Aningasta Multavaaraan asti: suurella puolella Peter Hokni, Tammelin, Juslenius, A. Alanus ja koko piispanpalatsi”
• 19.6.1711 Ukkoinen sytytti linnan etelätornin pään. Flaku hakattiin maahan ja soldaatit saivat kohta sammuttaa valkian. Oli markkinapäivä.
• 12.7.1711 ”Piispan sisarenpoika, von Stauten kuoli fankeudessa; ja sula paloviina oli hänen autokeiros eli omamurhaajansa. Hän loppui ilman Herran ehtoollista ja haudattiin Paraisten kirkossa rikkaan miehen kanssa. Hän oli 9 viikkoa täällä [eli Turun linnassa].”
• 13.7.1711 ”Professori, theol. secund. Simon Tålpo... kuoli viikkoa ennen [9. 10 ja 11 pnä]”
• 17.8.1711 ”Johan Törnebuske vietiin pois: piti steeglattaman Ruskon kappelin tykönä.
• 20.1.1712 ”Maria Nigrelia – Montel-kommissaariuksen leski ja Ernst Grabben sisarentytär – kuin asuu Kärkisissä paossa vihollisen tähden... hänellä on 6 elävää lasta: 2 sodassa, 2 Joensuussa ja 2 tykönänsä” [päätellen veljestä ja tyttärestä annetuista tiedoista "Montel kommissaarius" oli "mantalskommissarien Henrik Henricius i Viborg" ]
• 22.8.1713 [Sottungissa] Johan Möllersdorf, Esbon kirkkoherra Uudeltamaalta, oli paossa emäntänsä Hebla Torwöstin kanssa, ja 4 lasta, paljaat. Jättänyt kaikki vihollisten haltuun, niiden 12 kossakin."

Kirkon kylästä kirkonkyläksi

Kylillä käyminen ja nykyaikaisemmin lähimmällä ostarilla hengailu on niin jokapäiväistä, että täytyy (ainakin minun) keskittyä muistamaan, että ennen maakaupan vapauttamista maaseudulla ei ollut "kaupallisia keskuksia". Räätälit ja suutarit kiersivät taloissa, ei heidän tarvinnut asua vierekkäin odottamassa asiakkaita. Seppiä ja muita käsityöläisiä oli pitkin ja poikin.

Erehdyin ehkä väärille raiteille kootessani jokin aikaa sitten Kokemäen lukkareista ja kirkonvartijoista tietoja. Nämä luonnollisestikin muuttivat uuden kivikirkon myötä Kuoppalasta Tulkkilaan, mutta tämä ei ollut mikään lähtölaukaus keskustan syntymiselle? Kokemäen kaupungin sivuilta löytyvässä pienessä lukemistossa Esko Pertola muistelee "Isäni kertoi, että kun hän kävi kansakoulua vuosisadan vaihteen aikoina, sekä Haapion että Kilkun pihoihin johtivat maantieltä vanhanaikaiset riukuveräjät. Rakennukset olivat harmaaseinäisiä ja kaivonvintit kallellaan."

Mutta, jos kuitenkin tarkastelisin henkikirjoja 1800-luvulta... Tulkkilassa asuu

1810: nahkurinkisälli ja pitäjänseppä
1815: pitäjänseppä, pitäjänsuutari ja pitäjänräätäli
1820: pitäjänseppä ja pitäjänräätäli
1825: pitäjänseppä ja 2 pitäjänräätäliä
1830: on digitaaliarkistossa EDELLEEN Kokemäen kohdalta aivan sekaisin
1835: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, pitäjännahkuri, pitäjänmaalari ja 2 pitäjänräätäliä
1840: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, pitäjännahkuri, pitäjänmaalari, pitäjänräätäli (ja kaksi vänrikin leskeä, joilla hianot sukunimet!)
1845: pitäjänseppä, 2 pitäjänsuutaria, pitäjännahkuri, pitäjänmaalari, pitäjänräätäli
1850: pitäjänseppä, 2 pitäjänsuutaria, 2 pitäjännahkuria, pitäjänsatulantekijä
1855: pitäjänsuutari, 2 pitäjännahkuria, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä
1860: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, 2 pitäjännahkuria, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä kutojatar
1865: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, 2 pitäjännahkuria, pitäjänräätäli, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä ja kauppias
1870: pitäjänseppä, 2 pitäjännahkuria, 2 pitäjänräätäliä, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä ja kauppias
1875: seppä, räätäli, maalari, räätäli, nahkuri, nahkuri&kauppias
1880: seppä, nahkuri, värjäri, räätäli, kauppias, räätäli&kauppias,

Tulkkila oli siis muutakin kuin 3 maatilaa ja kirkko jo 1800-luvun alkupuolella. Varsinaisia johtopäätöksiä ei pysty näistä tekemään, ehkä pitäjänkäsityöläisten määrä kasvoi pitkin pitäjää. No, katsotaan nyt vielä vuoden 1870 kokonaistilanne Tulkkilan ulkopuolella:

Aakulassa pitäjänmuurari, Askolassa pitäjänmuurari, Krootilassa pitäjänräätäli ja pitäjänsuutari, Haistilassa pitäjänsuutari, Harolassa pitäjänseppä ja pitäjänräätäli, Hintikkalassa pitäjänräätäli, Hyrkölässä pitäjänsuutari, Kakkulaisissa 3 pitäjänsuutaria, pitäjänmuurari, pitäjänräätäli ja pitäjänseppä, Karekselassa pitäjännahkuri, Kaukaritsassa pitäjänräätäli ja pitäjänseppä, Kiettareessa pitäjänsuutari, Krannilassa pitäjänsuutari, Kuoppalassa 2 pitäjänräätäliä, Kuurolassa pitäjänsuutari ja pitäjänseppä, Köömilässä pitäjännikkari, Paistilassa pitäjännikkari ja 2 pitäjänsuutaria, Penttilässä pitäjännikkari, Purjalassa pitäjänsuutari, Ryytsälässä pitäjänlasimestari, Sonnilassa pitäjänseppä ja pitäjänräätäli, Säpilässä pitäjänsuutari, pitäjänseppä ja pitäjännahkuri, Villiössä pitäjänräätäli ja pitäjänsuutari, Ylistarossa 2 pitäjännahkuria, 3 pitäjänräätäliä, 2 pitäjänsuutaria, pitäjänvärjäri, pitäjännikkari sekä pitäjänseppä.

Eli Tulkkila oli Ylistaron jälkeen suurin käsityöläiskeskittymä ja käsityöläisiä riitti aika paljon muuallekin.

Alla kuvitukseksi karttanäkymä vuodelta 1855, (Kalmbergin kartastosta, joka löytyy Heikki Rantatupa Historiaaliset kartat-portaalista) jossa Tulkkilan toinen k on osunut vähän hassuun kohtaan. Ihan kuin tie jatkuisi sujuvasti joen yli. Eikun, vahva linja on Sonnilanjoki eikä tie ja toisella puolella on vain niemen ranta. (Vastahan minä hankin uudet silmälasit?)

Teollisuuden parista

Edellisestä tehdas/teollisuus/työväen-koosteesta on jo yli kuusi kuukautta, joten laitetaan jatkoksi sittemmin löytyneitä verkkomateriaaleja:

• Helene Sjunnesson: Papper och lump: studier av kontinuitet och förändring i nordisk pappersindustri från 1600-tal till 1900-tal
• Eevert Laine: Piirteitä suomen vuoritoimen historiasta 19-vuosisadan ensipuoliskolla (1907)
• Outlines of the history of printing in Finland (1898, käännös kirjasta Piirteitä Suomen kirjapainon historiasta)
• Paperitehtaalaisen muistoja. Rosenlew-museon verkkonäyttely. (Pori)
• Elina Kivirinta: "Tervetuloa sorretut siskot, tänne joukkoomme joutukaa" - kansanedustaja Alma Jokisen tie Tampereen Amurista punapakolaiseksi Neuvosto-Venäjälle
• Sami Suodenjoki: Kiistämisen rajat. Omapäinen suutari ja työväenliikkeen läpimurto maalaisyhteisössä 1900-luvun alussa (Käsittelee urjalalaista Vihtori Lindholmia)
• Mika Varala: Työväenliike ja kansanvallan vaje : työväen poliittinen järjestäytyminen Teuvalla 1899-1919
• Anna Halonen: Birger Federley Tampereen Lielahden tehdasyhdyskunnan suunnittelijana vuosina 1913-1932
• Esa Ruuskanen: Viholliskuviin ja viranomaisiin vetoamalla vaiennetut työväentalot : kuinka Pohjois-Savon Lapuan liike sai nimismiehet ja maaherran sulkemaan 59 kommunistista työväentaloa Pohjois-Savossa vuosina 1930-1932

Alla kuva kataloogista Pris-courant Wilhelm Andstens kakel- & fayence-fabriks tillverkningar - Helsinkiläistä tehdasaluetta?

Mies jätti 1600-luvulla

Anna Thomasdotter hyvästeli miehensä. Tämä oli merimies, joten lähtö Tukholmaan ei ollut ainutkertaista. Eikä kovin kummallista, että mies otti mukaansa talouden parhaat tavarat myytäväksi.

Mutta rahojen tai kauppatavaroiden kanssa palaavan Lars Mattssonin sijaan Anna sai 10.6.1655 päivätyn kirjeen Espanjan Lavantista. Lars kertoi vaimolleen ettei ollut kiinnostunut kotiinpaluusta.

Anna löysi sängynlämmittäjän renki Johan Clemetsson Putsarista. Tästä tuli oikeusjuttu ja viranomaiset hankkivat Larsilta vielä toisenkin kirjeen, joka oli päivätty Tukholmassa 2.1.1657 ja jossa hän sanoi haluavansa vaimostaan eron. Tuomiokapituli käsitteli asiaa 6.6.1657 ja Annalle luvattiin ensi hätään kirkkoonotto.

Lähde: Consis. Ecclesiast. Aboënsis protokollet 1656-1661. SKHST 2-3. 1899-1902 s. 72-73

Pariisista Pohjantähden alle

Kirjaston hyllystä löytyi Louis Léouzon Le Ducin julkaistuista teksteistä toimitettu kirja Pariisista Pohjantähden alle. Ranskalainen oli käynyt Suomessa useaan otteeseen 1840- ja 1850-luvuilla. Perusteellisen toimitustyön ansiosta kirjasta näkyi, että Le Duc oli melko liberaalisti lainaillut muitten tekstejä. (Suomennuksen ja toimituksen on tehnyt Marja Itkonen-Kaila.)

Mutta omaa oli 1840-luvun Helsingin kuvauksessa. "Aamulla asukkaat heräävät rummun ja torven ääneen, ja harjoituskentillä kaupungin ulkopuolella kaikuvat päälliköiden komennushuudot ja tuliaseiden pauke." (s. 254) "Joka aamu voi nähdä, kuinka kauppatoriksi muuttuneen satama-aukion äärelle saapuu joukko veneitä kauppaamaan tuotteitaan: toiset metsoja tai teeriä, toiset silakoita, toiset taljoja, kankaita, juustoja, tuoretta lihaa jne. Keskipäivällä kaduilla vilisee droschkia ja muita ajoneuvoja: hienot naiset tekevät tähän aikaan vierailuja ja käyvät kaupoissa." (s. 250)

"Useimmat Helsingin kivitalot kuuluvat kauppiaille, joilla on niissä asuntonsa ja kauppaliikkeensä. Heidän kaupoissaan ei pidä odottaa näkevänsä samanlaista ylellistä esillepanoa kuin Pariisin ja Lontoon liikkeissä, sillä ankara ilmasto on esteenä. Hyllyköille asetettuja harvoja näytteitä voivat kiinnostuneet katsella vain kaksinkertaisen ikkunan läpi, ja sen usein himmeät ja epäsiistit ruudut antaisivat melko huonon kuvan kauppiaasta, ellei entuudestaan tietäisi, että liike on sisäpuolelta runsas ja täydellisesti varustettu. Kaupan pääovi ja ikkunoiden luukut on varustettu rautatangoilla ja peitetty paksulla peltilevyllä. Oven yläpuolella tai itse ovipeileissä on ruotsin- ja venäjänkielinen liikekilpi." (s. 248)

Numeroista

Amerikkalainen lemppariradio-ohjelmani RadioLab käsitteli viime jaksossaan numeroita. Heidän haastattelemansa tieteentekijät olivat todenneet, että ihan pienten lapsien aivot reagoivat määrien muutoksiin, jos nämä ovat suhteellisen suuria. Siis ei siihen, että määrä kasvaa yhdellä vaan siihen, että siitä tulee kertaluokkaa suurempi.

Noin kaksivuotias lapsi pystyy antamaan pinosta yhden kolikon, mutta jos pyydetään kahta lapsi antaa epämääräisen määrän. Kaikki luvut yhdestä eteenpäin ovat tässä vaiheessa samaa kuin "monta". Seuraavien vuosien aikana heille toistetaan lukuja niin monta kertaa, että he oppivat ne. Opitaan, että yhden lisäys vaatii uuden sanan.

Mutta Amazonian viidakoista on löydetty heimoja, joilla on lukusanoja vain viiteen. Heille näytettiin lukujana, jonka vasemmassa reunassa oli 1 ja oikeassa 9, ja pyydettiin määrittelemään keskikohta. Jokainen vastasi 3 eli he ajattelivat numeroita suhteina 1:3:9 ja tämä on todennäköisesti/mahdollisesti ihmisten alkuperäinen ajattelutapa.

Kotihyllystäni löytyi Nykysuomen sanakirjan osa 6, jossa todetaan sanan seitsemän etymologiasta:

"Tätä lainaperäisyyttä on eräissä yhteyksissä pidetty todisteena siitä, että suomalais-ugrilainen lukusanasysteemi olisi alun perin kattanut vain luvut yhdestä kuuteen."... "Toisaalta on voitu osoittaa, että suomalais-ugrilaisella kaudella tunnettiin jo useita suurempien määrien ilmauksia (esim. 10, 20), joiden olemassaolo edellyttää myös kaikkia pienempiä lukuja vastaavien määrän ilmausten olemassaoloa."

Entäs jos ei edellytäkään?

Uusi karttaporttaali

Viime viikolla avattiin Heikki Rantatupa historialliset kartat portaali, joka vaikuttaa varsin hyödylliseltä paikallishistoriallisiin tarkoituksiin. Etusivun mukaan digitoidut kartat ovat pääsääntöisesti Kansallisarkiston, Ruotsin kansallisarkiston tai sen osana toimivan Sota-arkiston kokoelmista. Mutta nyt sitten helposti selailtavissa verkon kautta. Sivustolla on myös paljon muuta hyödyllistä, muun muassa kattavan oloinen linkkilista, jossa siinäkin riittää tutkimista.

Historialliset kartat välisivulla luvataan, että "useimmissa tapauksissa karttatietoihin on liitetty asiasanoja, jotka kuvaavat kartan keskeisiä kohteita, kuten tiluksia, rajoja, teitä, vesireittejä, rustholleja jne. Myös näillä asiasanoilla voit hakea karttoja." Eli hyvältä vaikuttaa. Haastavimmaksi muodostuukin syöttää hakusana oikeaan paikkaan. Ei kenttään, jonka yläpuolella lukee "Hae", vaan siihen, jonka yläpuolella on teksti "Karttahaku"!

Alla ote Länsi-Satakunnan kartasta, (karttapohjoinen vasemmalla), jonka löysin selailemalla, mutta joka olisi löytynyt myös asiasanalla Ulvila, jolla löytyi myös useita muita karttoja.

Karttojen käyttöoikeuksista todetaan "Kuvat ovat joko jpg- tai tif-formaateissa, joista kaikki jpg-kuvat ovat vapaasti selailtavissa ja kopioitavissa opetus- ja tutkimustyöhön sekä muuhun ei-kaupalliseen käyttöön." Toivottavasti tämä blogi on vasemmalla olevista mainoslinkeistä huolimatta laskettavissa ei-kaupalliseksi. Ottaen huomioon paikallis- ja sukuhistoriallisten julkaisujen myyntiluvut voisi niidenkin ajatella olevan melkein-ei-kaupallisia, mutta koska niitä myydään rahaa vastaan niin eivät kyllä tiukasti ajatellen ole. Mielellään näitä käyttäisi kuvituksena, joten toivottavasti hinnoittelu on kohtuullinen.

Tutkimuksen harrastamisesta eli...

... (turhasta?) alemmuudentunteesta nousi ajatuksia (taas) viime viikolla.

Olen tänä vuonna saanut osallistua muutamia kertoja Anna Kuisminin salonkiin ja tiistaina kävin taas, oli kauden viimeinen istunto. Minut toivotettiin tervetulleeksi aivan niin kuin joka kerta. Mutta olo tuntuu jotenkin ulkopuoliselta, kun kaikki muut voivat esitellä itsensä ammatti-identiteettinsä kautta ja itse söpertää jotain tyyliin "harrastajatutkija". Ei väitöskirjaa, ei kunnollisia julkaisukrediittejä. On sitten niinkuin-ei-mitään ja tuntuu, että pitäisi olla vaan hiljaa ja antaa koulutetumpien puhua. (Maailmanloppu ei ole tulossa, tottakai auoin päätäni.)

Viime viikolla vaihdoin myös sähköpostiviestejä erään ammattihistorioitsijan kanssa, kuten ollut lähes viikottaisena tapanamme tänä syksynä. Tulin ikäänkuin rekrytoiduksi palkattomaksi tutkimusapulaiseksi. Mikä on ihan OK, on tosi kiva vaihtaa ajatuksia kiinnostavista aiheista täysijärkisen ihmisen kanssa. Mutta koska hänellä luulisi olevan parempaakin tekemistä ja seuraa, ehkä kyse on vain narutuksestani? Osallistuin tekemiseen ja menetän arvosteluoikeuteni?

No, en usko noin oikeasti, mutta olisi kivaa jos "otsassa" olisi joku yleisen hyväksynnän merkki. Sen puuttuessa lasken hyväkseni tänne saadut kommentit (KIITOS!), kolme Kamariherraa kehunutta, joiden ei olisi tarvinnut sanoa mitään, ja edellä mainitun salongin osanottajan, joka eteisessä lähtöä tehdessä kuuli minun mainitsevan tämän blogin nimen ja spontaanisti sanoi "Sinäkö sitä kirjoitat?" Kyllä, minä.

Ehkä pitää vaan keksiä uusi brändi itselleen. Miten olisi diletantti historiankirjoittaja?

Poimintoja

Uusilla hakusanoilla sain kiinni kaksi väitöskirjablogia. Ossi Lehtiö tutkii janakkalalaista Kustaa Paturia. Hän on kirjoittanut blogiin kirjallisuus tutkimuksesta ja tehnyt koosteen Janakkalan ja Sääksmäen punaisten menetykset. Kim Östman tutkii mormonismia Suomessa 1800-luvulla ja on nostanut esiin Arkistojen helmiä I ja Arkistojen helmiä II.

Sukututkimusblogirintamalta löytyi (Kalle Ojanperän Facebook-linkityksen kautta) lupaava alku otsikolla Sukukertomuksia. Hyvä formaatti, mutta tuleeko jatkoa?

Elämänkulkija kommentoi kirjastojen kopiointikieltoja.

Jessica Parlad-von Essen linkitti Ylen Kultakuume-ohjelmaan, jossa keskusteltiin siitä ovatko kulttuurihistoriallisesti merkittävät arkistoaarteet turvassa.

Asiakirjahallinnan reunamerkinnöistä ohjauduin Uuden Suomen blogiin, jossa moitittiin Sota-arkiston aukioloaikoja. Syystä, onneksi ei ole sinne ollut tänä vuonna asiaa.

Ulkoasianministeriön verkkosivulla Sambian arkistotoimen auttamisesta.

Tuomo Hämäläisen blogitekstin otsikkona Hikipedia ja historian vaikeudet : Kuinka voittajien kirjoittaminen toistaa itseään. Hikipedia sukututkimuksesta:

"Sukututkimus on toimintaa, jonka harrastajilla ei ole omaa elämää. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita muiden, yleensä jo autuaammilla kauppamailla olevien, lajitovereidensa hetkistä, jolloin heidän elämänsä alkoivat ja päättyivät."

Jälkijättöisesti löysin Hämeenlinnan maakunta-arkiston rakennusprojektin blogin.

Ruotsalainen bloggaaja vertailee Genlinea ja Arkiv Digitalia. Sama kirjoittaja linkitti sivustoja Familjeband ja Bygdeband kehittävän henkilön haastateluun. Familjeband näyttää samantapaiselta kuin monet kansainväliset "rakenna sukupuusi"-sivustoilta, Bygdeband jää mysteeriksi ilman rekisteröitymistä.

Ruotsalaista uutista "Statens arkiv byter namn till Riksarkivet" en osaa kääntää suomeksi. Valtion arkistoista tulee Valtionarkisto? Merkityksellisintä lienee, jos svar.se osoite muuttuu muuksi.

Anders Jonsson arvioi kirjaa Rikssprängningen som kom av sig.

Nimettömyyden turviin jäävä kirjoittaja kokoaa Tiiksjärven tapahtumia kahteen blogiin: Tiiksjärvi 1941 - 1944 sekä Tiiksjärvi ja Luftwaffe.

Oulun maakunta-arkisto oli valinnut oikein ajankohtaisen kuukauden asiakirjan esiteltäväksi.

Blogi Jos yhtä, niin toista kans on katsastanut lehden Sotilaan joulu vuodelta 1919.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Life-lehden kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types