Minkä nykyaikaisista mukavuuksista mieluimmin omistaisit?

 

Lastenlehti Pääskysen lukijoilta kysyi nimimerkki Aamuntorkku sata vuotta sitten "Minkä nykyaikaisista mukavuuksista mieluimmin omistaisit? Miksi?" Ja lukijat vastasivat innokkammin kuin moneen muuhun vakiopalstan kysymykseen:

• Lentokoneen! Asun näet niin kaukana muista ihmisistä, että lentokone ohsi hyvä ja tarpeellinen olemassa. Kirjenikkari. 
• Hyvät kumitossut. Ovathan ne välttämättömät »mukavuudet» juoksussa, eikä minulla niitä ole. Pilven veikko.
• Tahtoisin omistaa kirjapainon. Gräs Garnov.
• Tankin, sihä sen perään voisi laittaa semmoiset rattaat, että sopisimme koko Suomen pääskyläiset niihin. Huhtikuun Tellervo.
• Valtamerihöyrylaivan, sihä minussa on vähän merimiehen vikaa. Raumlaine. 
• Andros pikamoottorin, joka 18 solmun nopeudella kiidättelisi minua kohti aavoja ulappoja. Merilokki. 
• Mieluimmin omistaisin radion, sihä se tuottaisi meille monta hauskaa iltahetkeä muiden maiden viestejä kuunnellessa. Syksynkukka. 
• Voi kuinka mielelläni omistaisin sellaisen puhelimen, jolla näkee kenen kanssa puhuu! Viviikka. 
• Sähköllä kuumennettavan kattilan. Olen innokas kahvin kannattaja. Altklug. 
• Tietysti tahtoisin omistaa radion. Olisihan niin mukavaa sen avulla kuunnella soitto- ja lauluesityksiä sekä läheltä että kaukaa. Sirpa Sinitähti. 
• Nojatuolin, »Laiskanlinnan», sillä luonnostani olen laiska ja nyt kesällä, kun ei ole läksyjä, en viitsi muutakaan työtä tehdä, vaan makailen nurmella, puunjuurella kirja kourassani. Karti Nenäkäs.
• Mieluimmin omistaisin polkupyörän, sihä olisihan hirveän hauskaa pyöräillä. Hyrrä.
• Kyllä radiokin olisi hyvä, mutta voi jos minulla olisi moottoripyörä. Rampampuli. 
• Autopa tietenkin! Ajattele vaan, miten ihanalta tuntuisi istuutua autoon ja ohjata sitä itse minne vain tahtoo! Sinisilja. 
• Pikalaskukone. Sillä laskusta minulle tavallisesti tulee nolla, ja muuten olen niin kamalasti hidas ammatissani. Märchen Elisabeth.
• Ilmalaiva, sillä silloin voisi kuvitella itseään linnuksi. Tuittu.
• Pölynimijäkoneen. Silloinhan ei tarvitsisi pyyhkiä pölyjä. Pöpö. 
• Voi, moottorilla käyvän potkukelkan, sillähän voisin mennä vaikka Petsamoon. Pikku Pulu.
• Elävätkuvat, sihä mielelläni istuisin siellä kaiket illat. Katy. 
• Ah ja voi, jos radio mull' ois, / niin silloinpa huoleni puhaltaisin pois, / sill' laulua, soittoa kuullessain / mä unohdan muut, sitä kuulen vain. Ropo. 

Pääskynen 13-14/1924

• Puhelimen. Olisi ihanaa saada koska hyvänsä puhella ystäviensä kanssa. Vilukissa.
• Moottorin ompelukoneeseen, kun se säästää paljon aikaa ja on helppo käyttää. Lenase-Peter.
• Sähkölennätin olisi mukava sentähden, että saisin oikein usein sähköttää ystävälleni, joka asuu kaukana. Sissi.
• Omistaisin auton, sihä sillähän pääsee pitkät matkat väsymättä. Tuulispää. 
• Valokuvauskoneen, koska silloin voisin ottaa paljon hauskoja valokuvia ja lähettää mistä onnistuneimmat rakkaalle Pääskyselle! Mammanmirri. 
• Murheellisella mielellä ollessani saan lohdutusta pianosta, sentähden pidän sitä hyödyllisimpänä keksintönä. Yön kuningatar. 
• Lentokoneen. Sillä olisi niin hauska liidellä »halki ilmojen, yli kattojen». — Varmasti veisin sinutkin, Aamutorkku, mukaan, ja pääsisit niin kovasti, että unohtaisit »torkkumisen»! Tummaruusu.

Aiempia vastaavia kopioi... poimintoja

• Minkä suomalaisen kirjailijan tai runoilijan kirjasta pidät enin? (19.10.2018)
• Nuorison ihailemat historian naiset (6.11.2018)
• Kuinka sinua "aprillattiin" huhtikuun 1 päivänä? (1.4.2019)
• Mitkä elävät kuvat sinua eniten miellyttävät? (11.4.2019)
• Oletko koskaan joutunut tovereittesi kiusan alaiseksi? (6.11.2019)
• Visio vuodesta 1974 Nokialla (30.12.2019)
• Menneisyyden lasten vinkit kesän viettoon Helsingissä (29.5.2021)
• Kerran tapahtui koulussa jotain hullunkurista (15.8.2021)
• Onko vahingoksi käydä elävissä kuvissa? (18.4.2022)

Ilmestynyt: Oskar Rancken ja arabialaiset rahat

Kalmistopiirin joulukalenterissa ilmestyi eilen kirjoitukseni Oskar Rancken ja arabialaiset rahat. Se perustuu jälleen 1800-luvun suomalaisiin sanomalehtiin. Oppina tekemisestä jäi se, että työläydestä välittämättä kannatti tehdä hakuja pidemmältä ajalta ja, tietenkin, erilaisilla sanoilla.

Kalmistopiirin toimituksen FB-saate kirjoitukselle kuului:

1800-luvulla elänyt professori Oskar Rancken (1824–1895) oli aktiivinen kansanperinteen kerääjä, muinaistutkija ja muinaismuistojen suojelun puolestapuhuja.
Vuonna 1866 Ahvenanmaan Jomalan Hammaruddanista löytyi hopearahakätkö, joka sisälsi mm. arabialaisia dirhemejä. Ne päätyivät Ranckenin haltuun hänen ostaessaan ne Pohjanmaalta palaavalta työmieheltä. Hän dokumentoi löydöt ja herätti julkista keskustelua muinaismuistojen suojelemisen tärkeydestä – aikana, jolloin aihetta ei vielä säädelty kunnolla lainsäädännössä.

Emil Wikströmin sulanut teos

Päivälehti 4.2.1893

Päivälehti raportoi 8.1.1893:

Lumiryhmä, kuvaava hallaa, tulee niinkuin tunnettu naisyhdistyksen toimesta rakennettavaksi teaatteriesplanaatiin. Sen muodostelee taiteilija Wikström. Puutyön tekee Vera Hjeltin tehdas. Työhön ryhdytään huomenna ja pitäisi sen olla parin viikon perästä valmiina yleisön nähtäväksi.

Kyseessä ei ollut kulttuurikarnevaali vaan rahankeruuhanke Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa nälästä kärsiville.  Samaan tarkoitukseen oli Edelfelt maalannut Porilaisten marssin, jota näytettiin maksua vastaan samoin kuin Eero Järnefelt Jyväskylän kirkon alttaritaulua (Laatokka 4.2.1893).

Emil Wikström muisteli yli neljä vuosikymmentä vuotta myöhemmin Pekka Karungille, että 

Jokaisena päivänä laski lämpömittari kahteenkymmeneen pakkasasteeseen ja siitäkin alle. Minäkin taisin olla joinakin päivinä yhtenä jääpatsaana. Sulatin vedessä ensin lumen hyhmäksi ja tällä hyhmällä muovailin sitten patsaan. Apunani oli muuan mies - hän työskenteli tavallisissa oloissaan kuvanveistäjä Stigellin ateljeessa - ja hänen kanssaanhan sitten koko "rustingin" valmistimme. (Seura 51/1936)

Patsaan suuruudesta kysyttäessä Wikström vastasi

- Suuri se oli - itse hyistä hallaa esittävä nainen oli kenties kolme kertaa luonnollista kokoa ja alhaalla ruispeltoaan suojelevat ihmiset - nainen, mies ja lapset - olivat suunnilleen elävien ihmisten mittaisia.

Keskustelu oli käynnistynyt valokuvasta, jonka painokuvan (mikrofilmin?) digitointi ei tarjoa kovin selvää näkymää. 

Joulukuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Marraskuussa luettujen mittojen jatkoksi joulukuussa kuunneltiin Kuning:sen Maij:tin Armollinen Asetus, Mittaretten rangaistuxen kowendamisesta, jotka tawataan petollisudella Mittamisesa, sijtä 1 p. Lokakuusa 1752. Eksoottisempi on Kuning:sen Maij:tin ja Waldakunnan Kommerse-Kollegiumin Julistus, Sikain Harjasten kokoilemisesta ja myymisestä Harjantekiäin Embetille. Annettu Stockholmisa s. 27 p. Syys-Kuusa 1770. Lisäksi luettiin "ainoastans nijsä paikkakunnisa, kusa Aljo-Poroja löytywät" Kuning:sen Maij:tin Armollinen Asetus niiden rangaistuxesta, jotka salaisesti ja luwattomasti ambumat ja tappawat muiden Aljo-Poroja, sijtä 21 päiw. Elo-Kuusa 1766.

En tiedä olenko koskaan nähnyt tai koskenut sianharjakseen. Jostain syystä oli tarpeen määrätä näille kiinteä hinta, joka sitten pysyi samana vuosikymmeniä. 

Julitustuksen motivointina esitetään, että harjantekijäin ammattikunta tarvitsi välintään 40000 naulaa eli lähes 20 tuhatta kiloa sian harjaksia. Näiden piti myytäessä olla "puhdistamattomia ja ainoastans kimppuihin kootuita". Tämä oli niin olennaista, että se toistettiin, kun todettiin, ettei irroittamistavalla ollut merkitystä: "taikka kalttamisella eli ilman ja ettei yhtän puhdistamista tarwita, wan sijnä on kyllä, että ne heidän  juurinens ja kimpuisa yhtensidotut edestuodan". Paljonkohan yhden sian harjakset painoivat?