Silta- ja jahtivoutien osaamista ja taustaa

Kokemäen 2000-luvulla julkaistuissa pitäjänhistorioissa (kirj. Tapio Salminen ja Tuomas Hoppu) ei jäänyt suurta palstatilaa 1800-luvun silta- ja jahtivoudeille, eivätkä he ulkopaikkakuntalaisina ole muutenkaan paikallishistoriassa nousseet esille. Kiitos TMA:ssa taannoin selaamani Loimaan kruununvoudin arkiston yksikön B1 "muiden luetteloiden" pääsen nyt korjaamaan tilannetta. Arkistolaatikko kun sisälsi voutiluettelot vuosilta 1861, 1863, 1869, 1871 ja 1886.

Kokemäen ja Harjavallan viimeinen yhteinen siltavouti Johan Wilhelm Bergelin (s. 5.12.1807 Raisio) oli luetteloiden mukaan saanut nimityksensä 2.12.1843 ja oli tätä ennen määrätty väliaikaisesti samaan toimeen 15.7.1835 ja 10.9.1838. Aikaisemmasta urasta ei ole merkintää. Syntyessään hän oli puusepän poika. Bergelinin todettiin osaavan kirjoittaa suomeksi. Ilmeisesti ei siis ruotsiksi, joka toisten miesten kohdalla mainittiin erikseen.

Bergelinin kaksi vanhinta lasta (Frans August s. 27.5.1844 ja  Johan Axel s. 16.11.1847) syntyivät Meinikkalassa. Rippikirjasta paljastuu, että vaimo Ester Mariana Andersdotter oli löytynyt Kokemäeltä. (Hän oli syntynyt 16.7.1822 Meinikkalan lampuodin tyttäreksi.) Salmisen mukaan Bergelin oli myöhemmin Harjavallankylän Hopun isäntä.

Bergeliniä seurasi siltavoutina Johan Warenius (s. 1.6.1846 Loimaa), joka sai nimityksensä 15.11.1869. Aiemmat kaksi vuotta hän oli ollut poliisina Turussa ja vaimonsa Maria Lovisa Engström oli syntynyt Kemiössä 18.7.1840. Luetteloiden mukaan Warenius puhui sekä suomea että ruotsia ja oli kirjoitustaitoinen. Hopun tekstissä Warenius on sekä varanimismies että apulaisnimismies. Hänen talonsa oli Tulkkilassa, jonne oli ilmeisesti muuttanut vuonna 1883. (RK, SSHY: 1881-1890 s. 484, 1891-1900 s. 602) Sanomalehti Satakunta kertoi 5.1.1892, että varakruununnimismies Juho Warenius oli nimitetty vanhemmaksi poliisikonstaapeliksi ja entinen aliupseeri Frans Fredrik Upo/Uppo nuoremmaksi poliisikonstaapeliksi. Uusi aikakausi oli alkanut, mutta palataan vanhempaan aikaan.

Jahtivoudiksi oli nimitetty väliaikaisesti 10.11.1851 ja pysyvästi 2.2.1852 Johan Vilhelm Selin (s. 16.4.1829 Kokemäki). Hän oli tätä ennen ollut puhtaaksikirjoittajana kihlakunnan käräjillä ja nimismiehen konttorissa neljä vuotta. Ei siis yllättävää, että paikkakunnan oma poika osasi kirjoittaa sekä suomea että ruotsia. Hän oli syntynyt Kyttälän Rantalan isännän pojaksi ja ehkäpä saanut käydä koulua Porissa.

Johanin uralla etenemistä ei siis haitannut se, että Johan oli isä ennen avioliittoaan. Morsmaikku Fredr. Johsdotter synnytti Josefina-tyttären Äimälässä 21.4.1850. Rippikirjan mukaan Johan oli itse muuttanut Äimälään vuonna 1845 ja oli ottanut kuulutuksen Fredriikan kanssa vuoteen 1855 mennessä. Vuoteen 1863 mennessä hän oli naimisissa ja lapsia kuusi. Jossain vaiheessa hän Hopun mukaan toimi postiaseman hoitajana. Jahtivuodin toimen hän lopetti vuonna 1871.

Seuraaja Johan Gustaf Kars (s. 1.3.1837) sai nimityksen 23.4.1871. Hän oli ollut poliisina Porissa 1868-69 ja sitten ylimääräisenä siltavoutina Ulvilan piirissä. Hän kirjoitti ja puhui suomea. Kokemäellä aloittaessaan hän oli naimisissa, mutta lapseton.

Lokakuun ensimmäiset viisi päivää

1.10.

• Perjantaina väitös Suomalaisten ja ruotsalaisten geneettinen rakenne - väestöhistorian ja geenipaikannuksen näkökulmia
• Available... Salmela: Genetic structure in Finland and Sweden : aspects of population history and gene mapping (2012)
• Blogspam: "Eуe opening poѕting, it is great to fіnd woгthωhile informatiοn amοngst the ԁross, I am greatly suрrіsеd tο еncounter a blog..." 
• Blogspam: "This is a very inspiгіng post. I am truly impгessed whеn reading your posts. You come up ωith helpful info. Keep it up. ..."  

2.10.

• Tekstihaku http://www.nb.no/  löysi norjaksi käännetyn kirjan, jossa mainittiin Kokemäki. Varasin Helmetistä ruotsinkielisen #loveinternet
• Romanien hissa-semman ohessa "Ritarihuonesalin parkettilattian vuoksi piikkikorollisten kenkien käyttö on kielletty". En ole nähnyt ennen.

3.10.

• RSS-syötteeseen 4 JY-gradua. Ilo muuttui ihmetykseksi:"This material has a restricted access due to copyright reasons" Skannaavat vanhoja?  
• Mitähän olisi kuulla Karoliina Kantelista livenä kun YouTube-videokin on tätä tasoa
• Yliopiston työllistämän historian ammattilaisen blogissa "Europeana julkaistiin toissaviikolla." Ai, jaa.  
• Samainen historian ammattilainen oli liimaillut Europeanasta kuvia blogiinsa ilman tarkempaa viittausta alkuperään. #oi_aikoja_oi_tapoja
• Itkusta iloon. Blogistin kuvia etsiessä Europeanasta löytyi niitä Atskin Free Access kuvia. Esim... ööö mistä saa fiksatun URL:n?  
• Europeanassa Atskin kuvan alapuolella "Free access". Klikkaus vie Atskin sivulle, jossa ei sanaakaan käyttöoikeuksista ja kuvassa (c) leima. 
• Elää ja oppii. Europeanan "Free access" on katsomisoikeus eikä kerro käytöstä mitään. Toinen juttu tulkita Suomen lainsäädäntöä ilman tukea. 
• Kulttuurien museo on avannut KAUKAA HAETTUA -perusnäyttelystään verkkoversion. Kuvat ja tiedot upotettu turvaan. 
• Kohti Arbiksen soldatforskningia. Jollei taso kohene viime viikkoihin verrattuna, niin kouluttaja joutuu tutustumaan käsitteeseen AWOL.  
• Orpanaan väsätty krinoliinikatsaus. Sitten viimeistelyyn sotavankeudesta palanneen perheen yhdistäminen. 

4.10.

• The meaning of 1991: Some thoughts on oral history [in Russia]  
• Helmet hankki Verisen Tampereen, mutta meikäläisen kirja ei kelpaa, vaikka käsittelee Uuttamaata.Ei ole Siuntion kirjastossakaan
• Orpanan jutut lähetetty. Koskaan ei ole tullut (alaotsikkojen lisäystä kummempaa) bumerangia, mutta miten käy nyt...  
• Työmatkalla kuunnellussa Slate-podcastissa mainittiin suomalainen tutkija ja suomen kieli. Oli se vaan hienoa.
• Yhden kouluvuoden muistoja, hieno teksti.
• "You know very little about me actually" Hasan Elahi: FBI, here I am!
• Romanikieli on vaarassa kadota | Yle Uutiset | yle.fi
• Pronssikauden käärinliina kertoo onnettomasti päättyneestä kauppamatkasta | Yle Uutiset | yle.fi
• Salora-Nokian ent. tehdashallissa esitetään teatteria, jossa pureudutaan kahden elektroniikkajätin historiaan Salossa
• Viipurin entisen tuomiokirkon kellotorni uhkaa sortua | Yle Uutiset | yle.fi 

 5.10.

• Juri Nummelin paljastaa kirjoittaja ja toimituspalkkionsa.  
• Se ilo, kun kiva tapahtuma on viikonloppuna JA ohjelmoimattomana päivänä!
• Melissa Terras: The Impact of Social Media on the Dissemination of Research
• Digital humanities -alan lehdillä ei ole verkkostatistiikka kunnossa?! Käsitys artikkelin viimeisestä kolmanneksesta
• Kirjojen digitoinnista. Menetelmissä eroja, tietoa jää paperiin.
• "If we cannot even visualize what that past looked like, it becomes much more difficult to imagine its future."

Lehdistä luettua

Magnus Enckell: Lukusali (1899) [Daniel Nyblin, KKA]

Hesari päivitti 21.9.2012 Paavo Lipposen vuonna 2004 perustettavaksi ehdottaman Tali-Ihantala-museon tilannetta. Lappeenrannan linnoituksen makasiineista löytyisi tilat, mutta rahat puuttuvat. Paikallinen veteraanijärjestö vastustaa, mutta juttu ei kerro miksi. Seuraavana päivänä Hesari päivitti päivitystä: "Suomen sotahistorian ympärille rakentuva tieto- ja näyttelykeskus Kannas suunnittelee yhä avaavansa ovensa kesällä 2014."

Vihreässä Langassa 21.9.2012 Enolta on kysytty koska kuoli viimeinen 1700-luvulla syntynyt henkilö. Eno oli lähtenyt hakemaan vastausta Hiskistä ja onnistunut saamaaan esiin 1795 syntyneen Leena Heikintyttären, joka kuoli Pusulassa 17.3.1896. Hieno suoritus, kun useimmista seurakunnista on Hiskissä tietoja vain 1860-luvulle asti. Eno oli tietoinen tietokannan epätäydellisyydestä, mutta toteaa "siitä saa kuvan, että vielä 1900-luvun alussa satavuotias oli todellinen harvinaisuus." Taisi olla vielä myöhemminkin 1900-luvulla. (SukuForumilla on äskettäin keskusteltu 1700-luvulla kuolleesta yli 100-vuotiaasta porilaisnaisesta. Porissa 1800-luvulla juhlitusta 100-vuotiasta, joka ei ollut 100-vuotias tässä blogissa.)

Törsäsin R-kioskilla käydessäni lehteen The Simple Things 01/2012. Siinä oli tuotekuvien joukossa juttu Iso-Britanniassa tehdystä seiniin maalattujen mainosten dokumentoinnista. Kuulin siitä aikanaan Making History -radio-ohjelmassa (jonka kausi alkaa lokakuussa) ja oli kiva nähdä kuvat. Taitaa Helsingissäkin vastaavia näkyä, mutta ovat värittömämpiä ja nuorempia.

Hesarissa 23.9. julkaistiin lukijoiden pohdintaa Suomen historian itsenäisimmästä ajasta. Vastauksia oli saatu 33 kappaletta. Yhdessäkään julkaistussa tekstissä ei tarjottu aikaa ennen "ensimmäistä ristiretkeä", joka olisi voinut olla oma yksinkertainen valintani.

Hesarissa 30.9. Saska Saarikosken kolumnin sisältöä vastaavana otsikkona on Karjalaan takaisin. Siinä Saarikoski toteaa

Vaikka omista isovanhemmistani kolme neljästä tuli menetetystä Karjalasta, minulla ei ole minkäänlaista karjalaista identiteettiä. Isoäitini, joka olisi sellaista voinut siirtää, kannatti moderneja ajatuksia. Karjalaisten perinnetoiminta oli hänestä turhanaikaisia ryijyjä, itkuvirsiä ja piirakan rypytystä.

Hesarissa 1.10. esiteltiin käsityökoulun projektia, jossa lentoemäntien vanhoja työvaatteita tuunataan kansallispuvun teemoin. Projektin vetäjät toteavat

Ajattelimme, että ihmiset kiinnostuisivat kansallispuvuista, jos niiden ympärille saisi synnytettyä kohua ja pahennusta, kun ne arkipäiväistetään. Olemme joutuneet huomaamaan, ettei kohua nykyaikana noin vain synnytetäkään.

Kalenterini kertoo, että Kirjamessuille ei ole asiaa kuin yhtenä päivänä, mutta selasin koko ohjelman. Tuttuun tapaan löytyi kirjauutuuksia, joista en ole muualla kuullut. Sekä tähtien kohtaaminen: Matti Klinge ja Peter Englund keskustelevat messuilla suomalaisten ja ruotsalaisten historiakäsityksistä 26.10. klo 16:00.

Köyliönkartanon konkurssihuutokauppa 1803

Yksi oleellisimmista tai mielenkiintoisimmista asioista taannoisessa Kokemäenkartano-selvityksessä oli huomata, kuinka velkaantuneita kartanon omistajat olivat. Vasta 1800-luvun lopulla päästiin plussan puolelle.

Heikosti ovat näköjään asiat olleet myös läheisessä Köyliönkartanossa:

Paroni Axel Reinhold Cedercreutz oli konkurssitilassa ja velkojien puolesta ilmoitettiin sanomalehdessä Posttidningar 10.9.1803 että 22.9. kello 9 aamulla alkavassa huutokaupassa muutettaisiin rahaksi irtaimistoa: kultaa, hopeaa, mahonkisia huonekaluja, sänkyvaatteita, pellavatyykiä, lasia, "Itä-intialaisia" ruoka- ja teeastiastoja, ajotarpeita ja valjaita, kirjoja, kivääreitä ja hevosia. Ynnä muuta.

Mutta ei kartanoa sentään.

Kartanosta on Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa kartta

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Köyliö - Köyliön Vanha Kartano / Kjoloholm; [nimeke on kirjattu kokonaisuudessaan Tietosisältö-kenttään] 1801-1801 (A48:6/3-51)

jossa nimikkeestä huolimatta on mukana muitakin Köyliön alueita.

Aatelisten rahatilanteesta kuoleman yhteydessä löytyy nyt myös tietoa digitaaliarkistosta: Aatelin perukirjat. Näihin toistaiseksi vapaasti saatavilla hakemisto SSS:n sivuilla.

Porthanin kirjeistä

Viime lauantaina olin Kansalliskirjastossa viettämässä pitkästä aikaa oikein perinteistä tutkimuspäivää. Joitakin tarkistettavia asioita, mutta myös runsaasti aikaa jäädä seisomaan satunnaisten hyllyjen eteen.

Niin kuin nyt ihmettelemään SLS:n julkaisusarjaa, joka kaikista muista poiketen on järjestetty tekijän nimen mukaan. Tämän ansiosta silmieni korkeudella oli useampi sidos H. G. Porthanin painettua kirjeenvaihtoa. Miehen nimestä tuli mieleen Kravin kanava ja pienellä kädenliikkeellä selvisi, että opuksien hakemistot kattoivat paikannimet. Kokemäkeä etsimään, siis.

Useat maininnat liittyivät akatemian (?) vuokraamaan lohenkalastukseen Kokemäenjoessa. Ei kiinnostanut minua. Huomattavasti hauskempi oli pätkä Turussa 5.6.1794 kirjoitetussa kirjeessä:

"En student vid namn Schönberg, ifr. Kumå socken, sål. Satacundensis, har fallit på den idéen at resa til Stockh. och där engagera sig i Kammar-Collegio: det är mycket vågadt af en fattig gosse."

(Kyse oli todennäköisesti Henrikistä eikä Johanista. Poikien kotitalon Paistilan Köönikän historiasta on ollut täällä blogissa jonkin verran tekstiä.)

Porthan oli mukana Kokemäenjoen perkauksessa jo 31.7.1800, jolloin hän Turusta lähettämässään kirjeessä valittaa paikan päälle lähtemistä. Matka ei ollut pitkä, tapahtui 16.8.-28.8.1800 Turusta lähetettyjen kirjeiden välillä.

Ainoa Kokemäeltä lähetetty kirje oli päivätty 1.9.1802. Tavanomaiseen tapaansa Porthan oli loma-ajallaan matkailemassa Suomessa. Kokemäellä hän mietti joen perkausta seuraavana kesänä sekä siihen liittyvää kanavahanketta. Kirjeessä 8.3.1803 todetaan kuninkaan määränneen työhön 800 miestä.

Nath. Gerh. Schulténille osoitetussa kirjeessä 26.5.1803 on kanavatyöstä pidempi pätkä. Johtaja von Willebrand oli matkustanut Tukholmaan ja "vi 3 ofrälse män" olivat jääneet yksin yrittämään. Porthan oli tyytyväinen, että oli saanut kanavan suunnitteluun Viaporista luutnantti Stenstamin. Tämä oli ilmeisesti käynyt paikan päällä ja listannut useita ongelmia maastossa. Schultén 21.6.1803 Göteborgissa päivätyssä vastauksessaan pitää Stensamin näkemyksiä kummallisina. Kohta "...bönderne berättade för oss, att Ylistaro ån står brädd ful, när mycket vattn är..." viittaa siihen, että Schultén oli paikalla käynyt.

Porthan suunnitteli käväisyä Kokemäellä Turussa 14.7.1803 päivätyssä kirjeessään. Siellä hänen piti tavata akatemian kansleri (?), joka oli palaamassa matkaltaan rajalle. Tätä enempää kanavan rakennusta en valitettavasti löytänyt. 

Porthanista puheenollen. Lauantaina selailin myös Piilosen Sastamalan historia 2:sta. Sivulta 600 luin, että täällä aikanaan mainitsemani Tuneldin teoksen Suomen tiedot olivat Porthanin keräämiä.


Porthanin kuvia oli täällä jo aiemmin, joten ei yhtään tähän. Yksi hänen kirjeenvaihtotovereistaan oli Mattias Calonius, josta myös julkaisin kuvia.

Perinnön kaipaajia vm. 1635

Pursimies Matts Markussonin leski Brita Nilsdotter tuli tukholmalaiseen oikeuteen 21.4.1635 hakemaan todistusta, jolla voisi periä appivanhempansa. Nämä, Markus Mattsson ja Anna, olivat eläneet Vöyrin "Lombyn" (lienee Lomby) kylässä.

Halikon kirkkoherra Jöran Matthiae esitti tukholmalaisessa oikeudessa 13.7.1635 asiakirjan perintölinjoista ja valitti jostakin perinnöstä. Pöytäkirja ei enempää kerro. (Biografiakeskuksen paimenmuiston listauksen perusteella kyse Georgius Matthiae Thavoniuksesta.)

Sauvon "Öndalby"-kylästä tulivat Tukholmaan Matz Jöransson ja tämän veljen Grels Jöranssonin poika Philip Greelsson. Heillä oli asianaan Matsin edesmenneen sisaren Margaretha Jöransdotterin tyttären Malin Eriksdotterin jälkeensä jättämä perintö. Se oli jäänyt Malinin sisarpuolelle Margaretalle, joka oli parkitsija-Larsin vaimo, ja miehet katsoivat olevansa lähempää sukua.

Oikeudessa 12.11.1635 Lars kertoi Malinin omaisuuden kuluneen hautaukseen. Viikkoa myöhemmin oikeudella oli käytettävissään yksityiskohtainen sukukaavio, jossa Malinille esitettiin 10 enoa. Valitettavasti kuvaa tästä ei ole sisällytetty oikeuspöytäkirjojen painettuun versioon. 

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XXIII 1635 (2009) s. 128, 216, 338, 342-342, 392
Kuva Peter Sillén SHMM

Syyskuun loppu

21.9.

• Blogspam: "...Your way of detailing everything in this piece of writing is genuinely wonderful, everyone could know it, with ease..." 
• Ruotsalaisten vanha sotarikos paljastui joesta Puolassa | Yle Uutiset | yle.fi
• Kirjakerho piti kummallista kitinää Beevorin Toisesta maailmansodasta. Hyvin myyvät kirjat epäilyttäviä?
• "Kultima ehdottaa, että yksiköiden ja tutkimusryhmien työ tuotaisiin näkyville yliopiston tiloissa."
• R&A Cooking history. Hieno, vaikea tiivistää. Monta teurastusta ja paljon raakaa lihaa. Allegoria sodalle vai sattuma? 

22.9.

• Tukholma-kirja tuotti pettymyksen. Hienosta kuvituksesta heikosti taustatietoa, vain sisällön kuvailua. Erääntynyt laina pian kirjastoon.
• Paraati ei alkanutkaan klo 11, puhekin vasta 5 yli. 
• Se tuli se autonomiaparaati. Lyhyempää en ole eläissäni nähnyt. 
• Radio-ohjelmasta. Tiedämme enemmän holokaustista kuin tapettujen yhteisöjen elämästä. Kunnioitus? 
• Eilisessä elokuvadokkarissa mukana keskitysleiriltä päässyt, joka myrkytti vankien leipiä Nurembergissä. 300+ kuoli. Koskaan kuullut?

24.9.

• "Kaikkein ensisijainen syy läpi tästä huolimatta on lämmitysZephyr alkaenherkkä auringon ,saatana ,esiintyminen voi myös tyydyttää ilmak..." 
• Matkalla etsimään Sellon kirjastoa. Ohjelmassa Kaari Utrio ja lapsuuden historia.  
• Sellon kierrätyshylly hengenvaarallinen. Kumarru nostamaan pudonnutta kirjaa ja saat 3 seuraavaa päähäsi. 

25.9.

• Turun museokeskus digitoinut yli 100v valokuvia ja "pidättää kaikki oikeudet". #avoinglam - not!

26.9.

• Ei ne verkkokurssit suju Amerikassakaan. Coursera-kurssin tehtäviä ei näy, vaikka su piti julkaista ja ensi su palauttaa. 
• Tajusin vihdoin, miten Tiedekulman videoihin linkitetään, joten kokosin "historia"listan. (WDC-sivustot järjestään...)
• Hyvä uutinen "Kuurojen museo on yhdistynyt Tampereella toimivan Työväenmuseo Werstaan kanssa." 
• Kauden 1. Släktband: Peter Englund sanoo, että harrastajalla voi olla tieteellinen ote tutkimuksessa. 

27.9.

• Atski on antanut kuvia Wikipediaan! Todella positiivinen yllätys. Tiedon välitti @johannaberg
• Jos En Kongelig Affære – A Royal Affair jää R&A:ssa väliin, lokakuussa uusi ja halvempi mahdollisuus 

28.9.

• 'Rappio! Esseitä "turhan" tutkimisesta' nyt luettavissa verkossakin. Mukana m.m. Suomen keskiajan rakentajamaalaukset 
• Rappio!:n loppusivuilla "Ohjeita tieteen tuunaukseen" m.m. NÄIN TEET HUIPPUTUTKIJALLE HÄNEN ARVOISENSA PÄÄHINEEN
• HS:n keskustelu karjalan kielen käyttöalueesta oli mielenkiintoista seurattavaa.[aasinsilta] Laskettakkua brihat hebot 
• Rohkaistuin yrittämään uudetsaan Maanmittauslaitoksen avointa aineistolatausta. Nyt onnasi, mutta Kiettareen kartta 4 osassa.  

30.9.

• HAik 3/2012 oli aika anniton minulle. Reliikkijuttu arkeologiaa ja mielenkiintoisin. En tiennyt MV:n tekemästä virheestä. 
• Kirjamessujen ohjelmassa Peter Englundin ja Matti Klingen keskustelu. Valitettavasti kalenterin mukaan olen toisaalla.  
• Saarn. 12:12! Tämä varoitus olisi pitänyt kuulla jo kauan sitten.  

Lokakuu alkoi mukavan pyöreillä luvuilla:

Ruoveden jumala

Kotuksen Varhaisnykysuomen korpukseen sisältyvässä David Skogmanin Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräilemässä on kuvausta vuodelta 1861 (julkaisu 1864):

Ruovedellä asuu koko Satakunnassa ja muuallakin tunnettu suuri noita M..., joka kotopitäjässänsä tavallisesti nimitetään Ruoveden jumalaksi. Ei hänen sanota viljelevän niin hirmuisia välikappaleita kuin Santalan Taneli vainaan, joka aikanansa oli koonnut ruumiin luita, kärmeen nahkoja j. n. e.
Ratalahden talon emäntä sanoi kerran menneensä Santalan tykö kipeen silmänsä tähden. "Kohta sisään astuttuani kiljahti noita nauraan. Asiani sanottua peitti hän terveen silmäni, rupesi sitten käymään ympäri huonetta ja kiroon niin paljon kuin sisältä lähti; tuli viimein, kolahutti minua silmäkulmaan ja sanoi: kohden käyköön, terveeksi tulkoon. Sekä sen verran näin, että myös tunsin hänen lyöneen ruumiin pääkallolla. Tuskan hiki peitti ruumiini. Voi rakas Jumala, ajattelin, päästä minä hengissä tämän julman käsistä; en ikänä anna itseäni tämmöisiin toimiin. - enkä annakaan". - M... on ollut Santalan opettaja, tälle antoi hän noita-tavinsakin, riimu-sauvan.  
Kahden kesken jutteli M... minulle yhtä ja toista, sanoi nuorena ensin parannelleensa kipuja - jota hän vieläkin tekee - vaan maan kuuluisaksi tulleensa siitä, että hän saa varkaan tuomaan takaisin varastetun omaisuuden. Jos ei varas tee sitä, uhkaa hän syöttää hänen, se tahtoo sanoa jollakin tavalla saattaa hänen perikatoon. M-n noita-huoneessa on pulloja, rasioita, kuivaneita kukkia, ruohoja j. n. e. huiskin haiskin lattialla, seinissä, pöydällä, tuoleilla ja katostakin killumassa. Tämäkin jo ihmetyttää metsässä syntynyttä, korvessa kasvanutta talonpoikaa. Gananderin tekemää kirjaa, Mythologia Fennica, sanoi hän ahkeraan lukevansa. Tästä oli hän ottanut paljon sanoja ja lukuja. Monta muuta pienempää noitaa ja tietomiestä on pitkin pohjais-Satakuntaa, mutta kaikki pitävät M-n kuninkaanansa. Tyrväästä ja Huittisistakin tulevat M-n tykö hakemaan apua; ei muualla ole niin mainioa. Ainoasti Lappalainen on hänen vertaisensa.

Kerättyä

Kuva: Nordiska museet/Flickr

Hanna Kuusela osallistui Open Knowledge Festivalin aihekokonaisuuteen koulutuksen ja tutkimuksen avoimuudesta. Joris Pekel esitteli in English SLS:n tiloissa pidetyn OpenGLAM-session antia. Michael Peter Edson välitti Ruotsin Riksarkivetin edustajan ihastuttavan kommentin vuodelta 2011

Who are the users of archival content? Well, our users are not just browsing through, looking for media consumption. As soon as they encounter archival content, they become researchers. Even if they only want to know the name of their great grandmother, or the previous owner of their house, they are entering the process of creating a story. A history.

Eva Ahl-Waris havainnoi Senaatintorin kaivauksia ja kirjoitti på svenska. Diggin n'kicking blogissa kuvausta näytteidenottomatkasta Levänluhdalle. Veera osallistui arkeologisiin kaivauksiin ja kertoi niistä eloisasti. "Mielestäni siellä oli ihan kivaa, sillä pidän hitusen historiasta, mutta vain Suomen historiasta ja lähiseutujen historiasta."

Jensperiini tutustui Tampereen yliopiston kirjaston arkistoon. Tuuve istui Kansallisarkistossa:

Että siellä sitten onkin mukavaa! Mitä nyt tosin tutkijasalin ilmanvaihto toimii liiaksikin. Jossain vaiheessa tajusin hiuksieni lepattavan itsekseen. Villapaidasta ei juuri ollut apua, kylmä tuli.

J Tapio osallistui Tatu Vaaskiven juhlaseminaariin. Terho Ahonen kertoi Otto Auran esitelmästä Salpalinna-museolla.

Anneli ajatteli Peräpohjolan kirkonkirjojen sukunimikäytäntöjä. Markus Kajo visioi Suomi-elämysmaata.

Nollavaimo muistelee menneitä kulutustuotteita. Reijo Valta listasi seitsemän veljeksen seitsemän kirjaa.

Dick Harrison paljasti på svenska, ettei Taalainmaakaan ollut täysin Ruotsia 1100-luvulla.

Kari Hintsala esitteli Turun Itäharjun kolerahautausmaan. Juuso Hyvärinen kävi Tukholman Armemuseetissa. Juha-Matti Granqvist kunnioitti tekstillään Birger Åkermania, kouluttamatonta historioitsijaa. SLS:n blogissa Pia Forssell esittelee Topeliuksen kirjoittaman historiallisen dekkaritarinan! Se julkaistaan osina samassa blogissa.

Paula on äskettäin aloittanut blogin Oton ja Iidan sukua.

Divine tykkäsi enemmän kirjan Suomen mysteerit sisällysluettelosta kuin sisällöstä. Asko Kaunislehto luki Rosa Meriläisen uutuuden Nainen, punainen. Kirjavinkkien Irja luki Eila Tölli-Kalininan muistelmakirjan Töllin tyttö. Jussi Lahtinen luki ja pohti vuonna 1970 julkaistua kirjaa Suomi vuonna 2000.

Piretta sisustaa:

Poikaystävä taas innostui nähdessään vanhan seinäkartan Ranskan vallankumouksen tapahtumapaikoista. Joskus aiemmin se on riippunut jonkun koulun liitutaulun vieressä, ja nyt puolestaan komeilee meidän vauvan huoneen seinällä..:) Tämä vaati pienen kompromissin minun puolelta kyllä, mullahan oli mielessä jotain tyylin Nalle Puh -taulu :D Mutta kartoista ja historiasta innostunut tuleva isä kovasti halusi tän sinne laittaa, toiveenaan että tytär joku päivä innostuu kyselemään siitä lisää

Pappitarinoita

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 168 "Kokka-tarinoita III". Näiden joukossa seuraavat kolme, joissa mukana kirkonmies:

Nuori kunnioitettu talollinen tuli tervehtimään pastoriansa, jolle hän muutaman kirjoituksen palkinnoksi toi eväitä. Pastori tarjoi talolliselle pienen ryypyn, jonka tämä ensin vähän kursaillen pani pohjaan. Koska talollinen oli viisas ja puhelias mies, rupesi pastori hänen kanssa haastamaan sitä ja tätä. Neljänneksen tuntia mentyä, tarjoi pastori toisen eli piiskaryypyn. Kieltämättä otti talonpoika tämän vastaan ja joi sen myös kursailematta pohjaan. Vielä viipyi hän muutaman minuutin, mutta jo lähtemällänsä pyysi hän kolmannen ryypyn sanoen: "yksi ryyppy on liian paljo, mutta kaksi on liian vähä."

Eräs vanha, yksinkertainen pappismies ylämaasta, joka ei paljon ollut ottanut osaa uudenaikaisen maailman menoista, tuli kerran ravintohuoneeseen, jossa hän seuraten ruoka-listaa söi järjestänsä monta ruokalajia. Koska hän oli ehtinyt noin puolen listaa oli hän jo liiaksi ravittu ja väsynyt. Hän kävi siis ravintohuoneen isännän tykö valittaen mahdottomaksi syödä kaikki se ruvat, joita lista osoitti. "Mutta - lisäsi pappi - tahdon minä sittekin maksaa koko listasta, kun vaan pääsen tästä peevelin pulasta."

Eräs kirkkoherra toivoi tulevaisilla tohtori-vihkiäisillä saavansa Pyhän Raamatun tohtorin arvonimeä ja sitä seuraavaa hattua. Kerta ihmetteli hän kappalaisensa terveyttä, kysyin kuinka tämä hoiteli ruumistansa, kun hän itse, tarkallakin varovaisuudella, aina oli kitulias ja pahoilla mielin. Kappalainen vastasi: "tuo suuri eroitus terveydessä tulee siitä, että teillä on hattu ajussa mutta minulla vaan päässä. Eli toisilla sanoilla: teillä on hattu sisäpuolella päätä, minulla vaan ulkopuolella."

Kuvissa esiintyvät papit eivät liity (tiettävästi) tarinoihin. Daniel Nyblin mv-valokuvaamat maalaukset:
Isak Brenner 1661
Johannes Gezelius vanhempi ja nuorempi 1839 (taiteilija Johan Erik Lind)