Naisten työlläkin jotain arvoa

Turun viikko-sanomat kertoi syksyllä 1829 "niistä palkinnoista ja kunniamerkeistä kuin Keisarillinen Suomen Huonenhallitus Seura on antanut ja määränyt ansainneille Maanmiehillen edesmenneinä vuosina." Enemmistö palkituista on miehiä, joten helpompaa naputtaa tähän esiin palkitut esimerkilliset naiset:

• "Merimiehen leskelle Anna Helena Westmannille, Pietarsaaren kaupunkissa, joka kiitettävällä ahkeruudella ja menestyksellä 30 ajastaikaa on lapsia opettanut ja viellä nyt sitä työtä harjoittaa vaikka hän on jo 80 ajastajaan ikäinen: - yksi kullattu hopealusikka." Westmanin muori jäi historiaan myös siksi, että hän opetti J. K. Runebergia. Muorin mökki on säilynyt ja on avoinna vierailijoille museona.
• "Talonpojaan Tyttärelle Maria Wahlsten, Savon Pitäjästä joka on kutonut hyviä ja pieniä kangaita: - Yhden hopealusikan." Lienee Sauvon Finskylästä löytyvä Maria, joka on syntynyt 17.6.1809 Kemiössä.
• "Pijalle Erika Nordman, samassa Pitäjästä, joka, ehkä nuori ja ennen ei viellä harjaantunut tämmöisiin töihin, on kuitenkin kotona kasvanneista pellavista kutonut hyvin kauniista liinaa: - Myöskin Hopealusikan."
• "Talonpojaan Tyttärelle Helena Catharina Antintytär, Savosta myöskin, samaten pienten kangasten edestä: - Hopealusikan."
• "Piialle Maria Heikintytär, joka palvelee Herraa Kappalaista Perdéniä Wirdoisissa, ja on paitsi aivan kauniista prima (parasta) liinaa kutonut myös erinomaisen pieniä ja kauniita nenäliinoja: - Hopealusikan " 12.12.1789 syntynyt Maria löytyy kappalaisen taloudesta Virroilla. Syntymäpaikka näyttää Keuruulta.

Tapporahaakin maksettiin joskus naiselle, Suomettaresta 24.04.1865:
"Hausjärvellä Turkhaudan kylässä Lemonkalmon torpan vaimo Kreeta jäi huhtikuun 8 p. kotiin, koska kaikki miesväki oli lähtenyt metsään. Susi tuli haaskalle, joka talvikauden oli sitä vierasta odottanut. Vaimo otti pyssyn, mutta ei saanut laukeemaan, josta susi arvattavasti suuttui ja lähti pois. Ei hän kuitenkaan malttanut kauan viipyä poissa ja vaimokin katseli tarkemmin pyssyä, niin että taisi oikein ampua. Haulit kävivät suorastaanm sydänkarsinaan, niin että susi paikalla kuoli. Hyvä nahka ja 22 ruplaa tapporahaa on tämän miehullisen vaimon palkkio."

Alla sudenajajia Savosta vuodelta 1831

Ranta(la) avautuu edessäni?

Tässä on aina ollut selvä aukko. Ja nyt on enää vahvistamattomia oletuksia. Helle sekoittanut pääni? (Ainakin kannattaa lukea Ulla Koskisen raportti SAY:n virheistä ennenkuin täysin innostuu.)

Suvannon mukaan Kokemäen Kyttälän Rantalan ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä on Olavi. Karjaa vuonna 1540 hevosia 1, härkiä 2, lehmiä 12, nuorta karjaa 7, lampaita 20. Lautamiehenä 24.2.1534 ja 13.1.1545. Myöhemmin samana vuonna lautamiehenä jo seuraava isäntä Matti Olavinpoika. Joka voi olla edellisen poika tai olla olematta. Jos on niin Matti miehen iässä 1545 eli syntynyt viimeistään ~1520 ja isänsä mahdollisesti 1400-luvun lopussa tai 1500-luvun aivan alussa?

Matti oli lautamiehenä 28 kertaa välillä 24.10.1545-1568. Maksoi 1571 hopeaveroa omaisuudesta: kuparia 40, hevosia 1, lehmiä 4, nuorta karjaa 6-3-5-4, lampaita 10. SAY:ssä eli verokirjanpidossa hänen nimensä näkyy vielä vuonna 1594. Rinnalla vilahtaa vuosina 1582 ja 1586 Anders Matsson ja jatkuvammin vuodesta 1589 Jöran Mattsson. Jöran jatkaa vuoteen 1625 eli onko hän liian nuori ollakseen edellisen isännän poika?

Seuraavan isännän nimi on Bertill Jönsson. Esiintyy tuomiokirjakortiston mukaan Huittisten käräjillä 1629 (Hui 1629 mm 3:17 2.). Hänen kaudellaan alkaa henkiverotus ja vuoden 1635 kohdalla näkyy vaimo Dordi, tytär Malin, poika Erik ja tämän vaimo Malin. Lapset lienevät parikymppisiä eli Bertill vähintään nelissäkymmenissä, syntynyt 1500-luvun lopussa ja näin mahdollisesti edellisen isännän poika.

Erik Bertillsson ottaa isännyyden paperilla vuonna 1644. Tuomiokirjakortiston perusteella on käräjillä (Koke 1643 mm 5:351v-352) todettu Jöranin vaimon olleen Margareta Grelsdotter ja heidän poikansa Bertill. Bertillin lapsia Erik, Jöns, Henrik, Brita ja Malin. Kolmen sukupolven osalta isännillä siis ainakin sukulaisuus. (Tekstiä on pöytäkirjassa sen verran, että siinä voisi olla muutakin mielenkiintoista. En vaan erota kuin päiväykset, muutaman nimen ja sanan ålderdom.)

Erikin poika Mats ilmaantuu verotukseen Rantalan kohdalla 1646 ja jo seuraavana vuonna tällä on vaimo nimeltä Karin. Vuonna 1663 isäntänä on Matts Eriksson, jolla on vaimo Kaisa ja elätettävänään isä Erik. Melko lailla varmasti edellisen isännän poika. Seuraavana vuonna taloon on merkitty nimetön 13-vuotias poika ja sitä seuraavana vuonna poika Thomas, joka siis ilmeisesti syntynyt ~1650. Mattsin isä Erik on merkitty muistiin vielä vuonna 1668.

Vuonna 1674 Mattsin ja Karinin perheeseen on merkitty kolme poikaa: Thomas, Michel ja Olof. Vuonna 1678 ilmaantuu vielä Jacob. Seuraavana vuonna taloutta johtaa Olof Mattsson, jolla on äiti nimeltä Karin ja veli Thomas. Turvallista olettaa että kyseessä edellisen poika?

Olofin isännyysvuosina taloudessa on hieman sekava joukko. Vaimot Anna, Brita ja Maria. Jonkun poika Anders vuonna 1682 ja jonkun vaimo Malin seuraavana vuonna. Vuonna 1684 isännyys siirtyy Jacob Mattssonille. Perään on merkitty vaimo nimeltä Brita, poika Anders ja vaimot Malin ja Maria. Vuonna 1685-1686 myös veli Thomas. Ja sitten taas sekavia kombinaatioita, kunnes vuonna 1694 pelkistetty muotoon Jacob Mattsson & Maria h. & Marg br. h. Ja vuonna 1700 mukana Brita br. dr.

Eli kun sitten isäntänä 1704 Johan Thomasson, jolla on äiti Margareta ja sisar nimeltä Brita, onko liian reipas johtopäätös olettaa, että Johanin isä Thomas on Olofin ja Jacobin veli? Johan haudattiin 6.1.1760 78-vuotiaana eli oli syntynyt ~1688. Isäehdokas Thomas Mattsson syntynyt ~1650. (Johan ja äiti Margareta ovat näkyvillä myös ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa.)

Kaksi nopeaa museokäyntiä

Viime sunnuntaina en kauniista säästä huolimatta meinannut millään päästä pihalle. Tein sitten tikusta (tai oikeammin kahdesta kassista) asiaa ja lähdin Töölöön. Paluumatkalla osuin muutaman askeleen jälkeen Korjaamolle, jossa on Rautiovaunumuseo. En suhtaudu liikennevälineeseen ylen sympaattisesti (ehkä siksi, että jäi oven väliin jo ennen syntymistäni), mutta ilmaiseen museoon on helppo poiketa.

Ilmaiset museot muistettuani kuljin muutaman pysäkin välin modernilla raitiovaunulla ja osuin päivän taide-elämykseen eli itseäni viehättävän työläisäiti-patsaan luo.

Siitä oli lyhyt matka Kirstinkujalle, jossa Työläisasuntomuseo (tms?) avautui rempan jälkeen 12.6. uudelleen. Luulin, että siellä olisi tehty jotain isompaakin muutosta, mutta asunnot olivat samanoloiset kuin ennenkin. Niissä kuljettiin oppaan kanssa, jonka tyyli oli esittelevä eikä esittävä. New Yorkin Tenement museota oli ikävä! Itse asiassa Helsingin museossakin asunnot on rakennettu todellisten perheitten varaan, mutta tämä on vain taustana ja museo esittelee asuntoja ja tavaroita eikä ihmisten elämää. Iso miinus minun silmissäni.

Augusta Granberg

Viime viikolla kuopasta löytyneen Christian Trappin jälkeläisiin kuuluu turkulainen neiti Augusta Granberg (1827–1905), joka oli ehkä ensimmäinen nainen, joka valmistui Turun piirrustuskoulusta. Hän opiskeli 1860-luvulla Pariisissa. Yksi hänen Louvren taideteoksesta tekemä jäljennöksensä pääsi Suomen taideyhdistyksen näyttelyyn vuonna 1865. Tämän ja toisen jäljennöksen Augusta lahjoitti Turun taideyhdistykselle vuonna 1893.

Vielä vuonna 1869 Augusta oli Pariisissa. Seuraavana vuonna hän lahjoitti belgialaisen taiteilijan maisemaluonnoksen Suomen taideyhdistykselle. Taideura ilmeisesti päättyi tähän, Suomen kuvataidematrikkeli ei häntä tunne.

Vuonna 1871 Augusta liittyi muinaismuistoyhdistykseen ja mainitaan toimijana kokousselostuksessa jo samana vuonna. Hän lahjoitti 1885 Turun historialliselle museolle noin 200 vanhaa rahaa, joista 20 oli hopeista, ja "muita kaluja", joita on löytynyt Naantalista ja lähiseuduilta. Muinaismuistoyhdistykselle hän lahjoitti vuonna 1892 "keskiaikuisen" työkirveen teräpuolen, joka oli löytynyt muutaman vuosi aikaisemmin Raision Luonnonmaalta Multakodan luota, jossa vuonna 1616 oli salppikeitos (?).

Vuonna 1894 Augusta Granberg jäi eläkkeelle Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, jossa hän oli opettanut 18 vuotta.

Näin luonnosomainen kuva jäi naisesta käteen. Verkkosivun perusteella on pian ilmestymässä kirja Naantalin luostarista, jossa mukana "Muinaismuistotoimikunnan agentti Augusta Granberg ". Ennen kirjaa Naantalin luostarin arkeologisista tutkimuksista voi lukea sivustolla Naantalin keskiaikaa etsimässä ja Agricolan uutisissa.

Lähteet:
Sanomalehdet (Åbo Tidning 21.4.1893, Helsingfors Dagblad 11.3.1871, Helsingfors Dagblad 4.5.1871 , Åbo Posten 5.3.1874, Åbo Posten 30.3.1877, Hufvudstadsbladet 23.1.1869, Turun Lehti 18.8.1885, Sanomia Turusta 11.5.1892, Uusi Suometar 10.7.1891, Finland 9.12.1886, Åbo Tidning 1.7.1894 )
Luettelo Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäsenistä 1886
Marie-Sofie Lundström: Travelling in a Palimpsest. Finnish Nineteenth-Century Painters’ Encounters with Spanish Art and Culture.
Strangin sukutaulu

Kuvituksena Naantali vuonna 1845:

Torppa siellä tai täällä

Minulla on edelleen traumoja Kokemäenkartanon torpista. Ja Asikkalan Urajärven torppareista. Rippikirjoissa tuolla tai siellä.

Mutta vieläkin huonommin voi olla! Selatessani Raimo Viikin Suur-Huittisten historia II:ta huomasin sivulta 429 pätkän jonka mukaan Kauvatsan kappalainen kirjasi appensa, joka oli Kokemäen kirkkoherra, luvalla Kauvatsan kirjoihin Kokemäen torppareita, itsellisiä ja muita. Sekä kantoi näiden verot. Hommaan saatiin tolkkua vasta kappalaisen vaihduttua 1832. Meinasin saada kohtauksen sympatiasta ao. henkilöitä etsineille.

Muut torppareiden kanssa touhunneet ovat toivottavasti selvinneet vähemmin vammoin. Verkosta löytyy:

Matti Kumpulaisen gradu Sukevan talot, torpat ja mäkituvat 1722 - 1920

Salon seudun sukututkijoiden sivulla on Toivo Haation tutkimukset Sammatti: Leikkilä, Sammatti: Haarjärvi, Sammatti: Luskala, Sammatti: Kiikala, Lohilampi, Sammatti: Kaukola, Niemi, Myllykylä ja Sammatti, Sammatti/Karjalohja, Mustlahti ja Sammatti, Karstu

Verkosta voi myös löytyä vaikka torpparisopimus!

Heikki K. Lähteen artikkeli Isojako ja torpparijärjestelmät
Pekka V. Virtasen artikkeli Maareformit itsenäisessä Suomessa

Torpasta lähtevä opetuskokonaisuus löytyi aikanaan Länsi-Norrlannin lääninmuseon sivulta. Torppa- ja sukututkimusta ruotsalaisittain. Ja opetus/esittelyasioihin hypäten, arkistolaitoksen sivuille on käteketty kuvitettu esittely sukututkimuksesta.

Kuvitukseksi savupirtti Ruokolahden pitäjästä, julkaistu Helsingin Viikko-Sanomissa 5.1.1882.

Kun Ruotsi laajeni Pohjanlahden itäpuolelle

Kuvassa keskiaikaisia seinävaatteita Skandinaviasta.

Tartuin vihdoin Heikki Ylikankaan kirjaan Suomen historian solmukohdat. Toisin kuin aikaisemmassa Käännekohdat kirjassa, Ylikangas aloittaa nyt 1100-luvusta. Hänen tulkintansa mukaan Suomessa ei tuolloin ollut puolustuskykyä omasta takaa. Tästä kertoo paavin bulla 1170-luvun alusta, jossa suomalaiset pyytävät vieraan apua vihollisen hyökätessä.

Siinä missä Balttiassa tehtiin tuhansien miehien iskuja maahantulijoita vastaan Suomessa ei ollut pahemmin väkeä puolustautumiseen. Kesän ajan Kansalliskirjastossa esillä olevan Suomi kautta aikojen -kiertonäyttelyn mukaan väkilukumme oli vuonna 1150 korkeintaan 40 000. Ylikankaan mukaan riippuvaisuus pysyvistä raivatuista pelloista oli myös niin vähäinen, että luonnollisin puolustusreaktio oli pakeneminen. Mahdollisena poikkeuksena Ylikangas esittää Kokemäenjoen meren puoleisen osan, eli Satakunnan.

Ruotsalaisten ideoimat linnat olivat puolutuslaitoksena suomalaisille tervetulleita ja näin he olivat valmiita osallistumaan niiden rakentamiseen ja ylläpitoon?

Kirjastosta oli lainassa myös Kimmo Katajalan Suomalainen kapina. Talonpoikaslevottomuudet ja poliittinen kulttuuri Suomessa Ruotsin ajalla (n. 1150-1800). Siinä arvio 1100-luvun asukasluvusta on 50000-85000 asukasta. Katajala toteaa "Ruotsalaiset ja hämäläiset tekivät 1240-luvulla yhdessä sotaretken itään aina Nevalle asti. Vielä tällöin asetelma oli selvästi yhteistoiminta, ei alistussuhde." Samoihin aikoihin oli syntymässä kruununverotus ja Ruotsin maakuntien ohella veroja maksettiin myös Suomesta.

Jo mainitussa bullassa kansaa vaadittiin maksamaan kymmenyksiä katolisen kirkon papeille. Kristinusko ei ollut täysin istunut suomalaisten psyykeen, sillä 1200- ja 1300-luvun dokumentit kertovat pappien olleen hengenvaarassa ja kymmenysten jääneen toisinaan maksamatta. Myös kruunun toimia vastustettiin. Kokemäenlinnan rasitusten takia lähetettiin kuninkaan luo 1367 sanomanviejät, jonka johdosta rakentaminen keskeytettiin ja aikaansaatu purettiin.

Tanskalaisten saadessa vallan Kalmarin unionin myötä seurasi talonpoikien (vero)kapinoita pitkin pitäjiä 1430-luvulta 1530-luvulle. Suomesta tunnetaan Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Vesilahden, Kyrön ja Sastamalan pitäjien talonpoikien nousu 1430-luvun lopulla, johtajanaan David veljineen. Kruunun laki ja sen toteuttamisen tehokkuus olivat jo sillä tasolla, että kansa oppi ettei niitä vastaan kannattanut väkivallalla nousta?

Niistä suomalaisista muinaiskuninkaista

Viime viikon impulssilainoihin kirjastossa kuului Antti Tuurin suomentama Orkneylaisten saaga. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoinen, kun olen paikan päälläkin käynyt. Mutta en päässyt alkua pidemmälle.

Alku oli onneksi mielenkiintoinen. Tämä 1200-luvulla kirjoitettu teksti on niitä lähteitä, joiden mukaan mailla, "joita kutsutaan Suomeksi ja Kveenienmaaksi" oli aikanaan kuningas nimeltä Fornjótr. Hänellä oli kolme poikaa, joiden asemasta ei sanota mitään. Oleellista oli, että heistä Kári oli Frostin isä, joka oli puolestaan Snaer Vanhan isä. Tämän Thorri-pojan kaksi poikaa tulivat sisartaan etsiessään valloittaneeksi Norjan.

He eivät kaivanneet siis takaisin Suomeen.

(Tarina muuten loppuu piispan tappoon. Tämä oli Adam eikä Henrikki.)

Lyhyt muisti on ihana asia, Reijo Valta kirjoitti samasta kirjasta viime kuussa... Wikipediassa muistakin lähteistä koottua tietoa sekä laaja artikkeli Suomen muinaiskuninkaista.

Kohtaloita 1700-luvulta

Sain kirjastosta käsiini tuoreen Kirsi Vainio-Korhosen kirjan Suomen herttuattaren arvoitus. Suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta. En tuntenut termiä Suomen herttuatar, joten pelkäsin, että kyse oli Sophie Creutz materiaalista uudessa uskossa. (Topeliuksen Hertiginnan af Finland luettavissa verkossa.)

Ei toki. Suomen herttuattaren tarina oli minulle uusi ja mielenkiintoinen. Eva Merthenin lisäksi kirjan jaksoissa esiteltiin Helena Escholin, kehruuta opettaneet Elisabeth Forssel, Margraretha Zetterberg ja Maria Öberg, Tuomas Ragvaldinpojan vaimo Maria Juhontytär, Maria Augustin, Eva Falck ja Christina Krook. Vainio-Korhosen Creutz-tutkimuksesta oli saanut innoituksensa kaksi lukua, jotka tyyliltään erosivat hieman muista. (Kirjan esittely Turun yliopiston sivulla, Yleisradiossa esitelty. Turun sanomissa oli viime vuoden maaliskuussa luettelo Turun merkkinaisista. Sen mukaan Maria Augustinin elämään perustuu Fredrika Bremerin teksti Hertha.)

Kokonaisuutena kirja antoi moninaisia näkymiä 1700-luvun (kaupunkilais)naisten elämään. Joku toinenkin on lukenut ja tykännyt. Tarkoitettu yleisyleisölle, joten lähteet oli annettu vain luettelona. Kun itse on oppinut lähdeviitteitä kyttäämään, vähän häiritsi. Varsinkin yhdistettynä reippaaseen johtopäätöksen vetoon, kuten "Kirkonarkistot todistavat Annan ja Göranin fyysisen avioelämän lakanneen jo varhain: perheeseen syntyi vain yksi lapsi."(s. 113) Yhdestä lapsesta ei seuraa hedelmöittymistä seuraavilla kerroilla, eikä kaikesta fyysisestä avioelämästä raskauden mahdollisuutta. Kirjassa todettiin (muistaakseni kahteen kertaan), että "1700-luku oli vahvasti eroottinen ja erotiikasta kiinnostunut vuosisata."

Sukututkijan identiteetillä tuntuu oudolta, että Vainio-Korhosen lähdelistassa ei ole muuta sukututkimusta kuin Tor Carpelanin Åbo i genealogisk hänseende på 1600- och början af 1700-talen - vuodelta 1890 ja yksi Veli-Matti Toropaisen artikkeli. Sen sijaan "Googlen poluilla saattoi harhailla syvälle amerikkalaisille sukututkimussivustoille, joissa vedettiin yhteen Eva Merthenin ja James Keithin pojaksi väitetyn Alexander Keithin sukulinjoja. Samoin Evan skottiesi-isien jälkiä pystyi erilaisissa hakukoneissa seuraamaan taaksepäin aina 1500-luvulle asti." Lähdeluettelossa tätä surffausta edustaa The International Genealogical Index eli IGI. Seuraavaksi sitten vaan kirjoittamaan Suomen muinaiskuninkaista vaimoineen verkkosivujen perusteella...

Sukututkimus ei tietenkään ole itsetarkoitus, mutta kun tutkimusta tehdään vähäisistä lähteistä luulisi, että lisä kelpaisi. Christina ja Lovisa Juliana Krookista Vainio-Korhonen kirjoittaa "Nähtävästi molemmat naimattomat sisarukset jäivät vanhempien kuoltua vaille elatusta, eikä heille löytynyt paikkaa virka- ja sotilasurilla edenneiden veljien perheissä." Tytöillä oli toki muitakin sukulaisia (mukaan lukien kolme siskoa), joiden joukosta olisi voinut erottua todennäköinen sosiaalinen tai rahallinen tukija heidän kouluhankkeelleen? Tai olisi voinut todeta nuorten naisten yritteliäisyyden mahdollisesti olevan äidinisän, helsinkiläisen kauppiaan Hans Sundin peruja? TMA:n aineistojen avulla koulun olisi voinut saada myös kartalle ja fyysiseen rakennukseen?

Löydöksiä

En tiedä mitä esoteerinen maantiede on, mutta samannimisestä blogista löytyi paikkoja koskevia kirjoituksia, joissa oli mukana myös historia: Kruunuvuori - viimeiset ajat ruususen unta, Kontionmäki - lapsuuden lähimetsä, Itäväylän muinaishaudat, Retkiraportti Turun Tuomiokirkon tornista, Keisarinmänty: esoteerisen maantieteen retkiraportti.

Elina Urmas raportoi puolestaan Siuntion retkestä.

Viime vuoden marraskuussa kirjoitettu teksti ei houkuttele Helsingin yliopiston historian luennoille.

Salla Brunou on tutustunut kirjaan Tuntematon emäntä: "Tuntematon emäntä keskittyy näkökulmassaan maaseudun naisten arkeen talvi- ja jatkosodan aikana. Muistelijoiden iästä johtuen näkökulma on usein nuorehkon perheenemännän tai vielä naimattoman nuoren tytön. "

Kolme lyhyempää tekstiä 1900-luvun Suomesta: Autoilua 30-luvulla, Meiän äiti, Hevoskuiskaaja

Sopuli.fi ei ole blogi vaan Kokemäenjokilaakson verkkolehti. Sen arkistosta sain tietää, että Vammalan Tapiolan koulusta on tehty historiateos, Äetsän vuonna 1896 valmistunut asema siirretään, Pyhän Olavin kirkko ei aukea heinäkuussa mutta avautunee elokuussa.

Perhoset amerikkalaisesta lastenlehdestä lokakuulta 1873.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla kuvaamaa nuorisoa. (LC-USW3-056678-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )

Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla ottama kuva miehistä rannalla. (LC-USW3-056686-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )

Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla kuvaama lypsy. (LC-USW3-056694-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )

Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla kuvaama nuori nainen. (LC-USW3-056693-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )