Saituudestaan muistetun Pekan elämästä

Saarijärven Mahlun kylän itsellisen pojaksi 3.1.1847 syntynyt Erik Kustaa (E. K.) Saarinen muisteli aikuisiällä saman kylän Pekkaa, joka vuonna 1795 syntyneenä oli jo aikamies Erik Kustaan lapsuudessa. Pekan perhe oli muuttanut Huuhanmäen tilalle Kangasniemeltä niin tarinassa kuin Saarijärven rippikirjoissakin.

Se omituinen erakkomais-luonne ja yksinäisyyttä rakastaminen, joka jo hamasta nuoruudesta vallitsi Pekassa, veti kaikkein ihmisten huomion hänen puoleensa. Kaikki hoivalsivat oitis ruveta pitämään Pekkaa ikäänkuin eri ihmisenä hänen "lystillisten" ja eriskummallisten tapojensa tähden. 

 

Ensinkin: oli hän kauhean itara. Toiseksi: hän ei suvainnut minkäänlaisia muiden ihmisten seuroja ja leikillisiä tilaisuuksia. Kolmanneksi: hän nauroi aina kaikkein muiden tuhmuuksilla. Siihen tuli vielä lisäksi se, että hän oli nuorena niin ahkera kirjanlukija, ettei toista sen vertaista löytynyt tiettyvillä koko paikkakynnan nuorisossa. Pekalta ei puuttunutkaan tilaisuutta lukemiseen, sillä hänen vanhemmalla veljellänsä oli kirjoja, jos jonkin laisia, mitä siihen aikaan oli lukumiehellä; tiettyhän se on, kun hänellä oli nimittäin ollut aikomus tulla sielun paimeneksi johonkin Suomen seurakuntaan. — Aikojen kuluessa oli Pekka ehtinyt lukea veljensä kirjat kaikki kannesta kanteen, ainakin mitä suomalaisia oli, ja osasipa Pekka vähän ruotsiakin songertaa, koska hän tiesi jutella semmoisiakin asioita, joita eivät kaikki paksupäät uskoneetkaan, ja jotka aina siihen aikaan selitettiin ja kirjoitettiin ruotsinkielellä. Hän tiesi kertoa kaikki maat ja meret, Suomet ja saaret; tunsipa myös kartat ja kansakunnatkin tesmälleen. Mutta itse P. Raamatun oli hän lukenut niin tarkoin, että hän osasi sieltä aina vetää jonkun vertauksen kaikenlaisissa kanssapuheissansa, jos hän sellaisiin joutui; vielä taisi hän ulkomuistilla selittääkin vertauksensa löytävän sen ja sen kirjan ja luvun niin monennessa värssyssä, ja ainahan se sieltä etsittäissä löytyikin.

Näin alkoi Saarisen tositarinaksi otsikoima Huuhan-Pekka Helsingin Viikko-Sanomissa 03.11.1882 no 44 ja jatkui: 10.11.1882 no 45, 17.11.1882 no 46, 24.11.1882 no 47, 01.12.1882 no 48, 15.12.1882 no 50, 29.12.1882 no 52. Mukana on ehkä väritystä, mutta loppu on niin opettavainen, että on helppo uskoa Erik Saarisen kuulleen ja muistaneen sen.

Sotakomissaari ja vaimonsa

Matti Wallalla on virkamiesmatrikkelissaan epätavallisen niukat tiedot vuosina 1792-94 Piikkiön ja Kaarinan nimismiehenä ja sotakomissaarina toimineesta Michel Melanderista (s. 1761). Onnistuisiko lisätiedon löytäminen?

Turun suomalaisessa seurakunnassa vihittiin 8.6.1788 Kastelholman linnan vahtimestari Mich. Melander ja neito Fredrika Christina Forsberg. Mannermaa ei ollut Michelille vieras paikka, hän oli ollut kirjurina Perniössä vuonna 1784, jolloin rippikirjaan oli merkitty syntymäpäivä 31.1.1759 (RK 1782-1789, 245). Vuonna 1766 syntynyt Fredrika Christina, joka toisinaan oli Christina Fredrika, oli asunut Turussa viimeistään 1782, jolloin hän pääsi ripille v. Glanin taloudessa (RK I Aa1:8, N:o 51, rippilasten lista;  I Aa1:9, N:o 131/314; I Aa1:11, N:o 130/315). 

Avioliiton jälkeen Michel Melander oli Turussa kanslisti vuosina 1789-1790 (RK I Aa1:14; I Aa1:12, N:o 79/813.814). Kaarinassa hänelle kirjattiin syntymävuosi 1759 ja vaimolleen syntymäpäivä 12.11.1764 (RK 1782-1793, 55)

Syksyllä 1793 luettiin kaikissa Turun ja Porin läänin kirkoissa 13.8.1793 päivätty kuulutus, jossa kerrotiin, että Melanderin vaimo Fredrica Christina Forssberg oli asetettu Turun kämnerinoikeudessa syytteeseen väärennöksestä. Asian käsittely oli kesken ja Forssberg oli ilmoittanut olevansa Porissa porvari Adolph Lundbergin luona. Porin maistraatti oli kuitenkin kertonut, ettei kaupungissa ollut kyseisellä nimellä varustettua porvaria. Michel Melanderilla ei ollut vaimonsa olinpaikasta parempaa tietoa, joten Fredrika Christina Forssberg etsintäkuulutettiin virallisesti. Tuntomerkkeinään noin 25-vuoden ikä, keskimittaisuus, suuret vaaleansiniset silmät, vaaleat hiukset ja kulmakarvat.

Tämän jälkeen kumpaakaan ei löydy Familysearch-indeksoinneista, mutta sotakomissaari M. Melander Turusta oli syksyllä 1794 Tukholmassa (Dagligt Allehanda 5.8.1794).

Korkeasaaren ensimmäisistä karhuista

Sain jonkin aikaa sitten tiedustelun Korkeasaaren ensimmäisistä karhuista. En pystynyt vastaamaan varsinaiseen kysymykseen, mutta kertynyt materiaali on kierrätyskelpoista.

P. Nordmannin Opas Korkeasaarella (1892) kertoo, että arkkitehti F. Mieritz oli lahjoittanut eläintarhaan kaksi naaraskarhua 24.9.1888 ja sinne oli ostettu koiras 9.5.1890 Pietarin zoologisesta puutarhasta. Jos päivämäärä viittaa karhujen saapumiseen, niin se ei ole tuottanut yhtä ainutta uutista. Kävijäkausikin oli tuolloin lopullaan.

Ainakin yhden raportoijan mukaan karhut nukkuivat talviunensa Korkeasaaressa. Toukokuuhin mennessä ne olivat saaneet nimet Mischa ja Mascha (Päivän uutiset 22.5.1889) Karhut olivat vielä pentuja, sillä kesän alussa

Tornilinnan varsinaisina asujaimina on kuitenkin kaksi karhunpentua. En ole tullut kysyneeksi, kuinka vanhoja ne ovat, mutta ne ovat nykyjään suurta koiraa runsaammat. Kaksi varsin vallatonta veitikkaa, jotka eivät päivän pitkään tee muuta kuin tanssivat, lyövät painia ja kerjäävät. Tanssivat ensin hetkisen ja nousevat sitten kahdelle jalalle pyytämään palkkaansa. (US 4.6.1889)

Uroskarhun saavuttua uutisoitiin luonnottomasta äidistä:

Luonnoton äiti. Paljo syitä on epäillä, että eräs äiti on tehnyt lapsensa murhan, sanoo Hbl. Eikä siinä kyllin, ompa syytä otaksua että tuo luonnoton äiti on syönytkin lapsensa.

Tarkemman tutkimuksen tapahtuessa, joka äsken on pantu toimeen äidin asunnossa, jossa se on toista kuukautta elänyt lapsensa kanssa kahden, löytyi näet äiti yksin, ja lapsi oli kokonaan hävinnyt, vaikka sieltä vähää ennen oli kuulunut noita pienokaisten heikkoja elinmerkkejä, valitusta ja kirkunaa.

Aviopuoliso, jota perinnöllisen hurjuutensa tähden on pidetty erillään lapsen pienenä ollessa, ei ole tehnyt äitiä vastaan mitään edesvastausvaatimusta, vaan etää yhä paraimmassa sovussa luonnottoman puolisonsa kanssa.

Kysymyksessä oleva lapsensamurhaaja on nimeltään Mascha ja se asini Korkeasaaressa. Asiasta ei tule poliisitutkintoa eikä oikeudenkäyntiä, koska Mascha on — naaraskarhu.(Päivälehti 27.2.1892)

Viisi vuotta myöhemmin

Helsingin anniskeluyhtiö, jolla on eläintarha Helsingin lähistöllä olevalla Korkeasaarella, lahjoiti tuonoin Ruotsiin naaraskarhun nimeltä Masha, joka siellä sai pentuja. Mutta äkkiä ne katosivat ja vaikka niitä kuinka haettiin, pysyivät ne sittenkin kätkössä. Luultavasti Mascha oli pistellyt perilliset poskeensa.

Helsingissä kävi yhtä hullusti. Misha oli yksin kun Mascha oli matkustanut ulkomaille ja toivottiin, että nyt olisi rauha maassa. Tuonoin syntyi kaksi pentua, mutta kun ne olivat 10 päivän vanhoja, olivat nekin kadonneet muorin — vatsaan. (Haminan Sanomat 13.3.1897)

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1835-1843

Vaikka keisarin valtaanastumisen vuosipäivä ei ollut Suomessa ortodoksisten kirkkojen ulkopuolella juhlapäivä, ainakin Helsingissä järjestettiin 2.12.1835 maljojen nostoa ja kaupungin juhlavalaistus.

Wikimedia

Turussa porvaristo teki juhlanaiheen kruununperijän avioliitosta eli järjestivät 28.4.1841 tanssiaiset Seurahuoneella, jonka eteen järjestettiin liekeissä olevaa temppeliä esittänyt valaistus, jonka kuultokuvassa oli nuorenparin nimikirjaimet ja ruotsinkielinen runo. Kaupunki oli muutenkin juhlavalaistu. Seuraavana päivänä juhlivat kaupunkiin sijoitetut kasakkajoukot, jotka m. m. järjestivät ratsastusnäytöksen. [2] 

Helsingissä häitä juhlittiin kruununperijän syntymäpäivänä 29.4.1841 korkeimpien viranomaisten kesken ja kaupunki oli juhlavalaistu.[3] Edelleen samasta syystä järjestettiin Helsingin yliopistolla juhlatilaisuus keisarinnan nimipäivänä 3.5.1841 ja illalla kaupungin julkiset rakennukset oli juhlavalaistu ja monet yksityiset talot samoin. [4]

(Yliopistolla pidetystä puheesta nostettiin myöhemmin julkisuuteen sukututkimuksellinen yksityskohta. Oli mainittu morsiamen olevan Kaarle suuren jälkeläinen ja molempien puolisoiden olevan 10:nnessä polvessa Kustaa Vaasan jälkeläisiä [5])

Suomenkielisen raamatun 200-vuotisjuhlaa vietettiin valtakunnallisesti 31.7.1842.[6]

Aleksandra ja Nikolai
Wikimedia

Vallanperijän esikoistytär Aleksandra syntyi 30.8.1842 ja esikoispoika Nikolai 8.9.1843. Jälkimmäisen syntymän johdosta järjestettiin Suomen evankelisluterilaisissa seurakunnissa kiitosjumalanpalvelukset, jotka määrättiin 25.10.1843 kiertokirjeissä Turusta ja Porvoosta.[7] Helsingissä kiitosjumalanpalveukset pidettiin ortodoksissa kirjoissa 15.10.1843 ja evankelisluterilaisissa 22.10.1843. Yliopistolla järjestettiin puhe- ja musiikkitilaisuus 27.10.1843.

Turussa kiitosjumalanpalveluksen päivää 12.11.1843 juhlistettiin kulkueilla ja juhlavalaistuksella.[9] Vaasassa juhlapäivä oli viikkoa myöhemmin ja juhlavalaistuksesta nauttineita oli runsaasti kaduilla.[10]

Ainakin Helsingissä keisarin nimipäivää 18.12.1843 juhlittiin suurilla tanssiaisilla. Satamassa olleet laivat liputettiin ja kaupunki oli illalla valaistu [11]

[1] Finlands Allmänna Tidning 05.12.1835 no 283; Helsingfors Tidning 05.12.1835 no 95
[2] Åbo Underrättelser 01.05.1841 no 34; Finlands Allmänna Tidning 04.05.1841 no 101
[3] Finlands Allmänna Tidning 01.05.1841 no 99
[4] Helsingfors Tidningar 05.05.1841 no 35; Finlands Allmänna Tidning 04.05.1841 no 101[5] Helsingfors Morgonblad 17.06.1841 no 44
[6] 1842: Juupelijuhla
[7] ÅCB X:189; BCB 136 (25.10.1843)
[8] Helsingfors Tidningar 25.10.1843 no 83; Finlands Allmänna Tidning 28.10.1843 no 251
[9] Åbo Tidningar 15.11.1843 no 89; Helsingfors Tidningar 18.11.1843 no 90

[10] Helsingfors Tidningar 29.11.1843 no 93

[11] Finlands Allmänna Tidning 20.12.1843 no 296