Tigerstedtit Napparissa: kesän lopulla 1909

Tigerstedtin suvulla säilyneet kirjeet ovat valitettavasti lähes kaikki kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeitä vaimolleen Venäjältä. Vaimon kirjeet eivät ole säilyneet ja Suomessa ollessa pariskunta oli tietenkin yhdessä eikä ollut tarvetta kirjoittaa. Ainoa poikkeus ja tirkistysreikä Napparin elämään ovat Tigerstedtin kirjeet kesältä 1909, kun vaimo oli lähtenyt Helsinkiin terveydellisistä syistä.

Kapteeni Tigerstedt mainitsee Kokemäen kirkossa sunnuntai-iltapäivällä 29.8.1909 pidetyn ruotsinkielisen jumalanpalveluksen. (Muistitiedon mukaan Kokemäellä pidettiin 1800-luvun lopulla kerran kesässä ruotsinkielinen jumalanpalvelus seurakunnan kielivähemmistölle.) Hän ei itse lähtenyt kirkkoon ja kokonaisvahvuus oli 13 henkeä, joiden joukossa olivat neiti Karlsson, Rosina Gräsbeck (o.s. Tigerstedt) ja "Alfthanit Risteeltä ja Peipohjasta". Suomalainen virallinen lehti kertoo 26.9.1908 Risteen asemapäälliköksi nimitetyn kirj. L. Alfthan, joka lienee siis yksi jumalanpalvelukseen osallistuneista tai heidän lähisukulaisistaan.

(Alfthaneja ei mainita muissa kokoelman kirjeissä. Tigerstedtien tuttavia paikkakunnalla ovat kirjeiden maininnoista päätellen sukulaisten ja neiti Karlssonin lisäksi Grönholmit, Sinivaarat ja nimismies Rosenlindtin perhe, joiden luona perheen poikia muistutetaan käymään joululomalla 1916. Sinivaara avusti kapteenin "afaareissä". Satakunnassa 17.2.1906 julkaistun ilmoituksen mukaan varamaamittari Fr. Fr. Sinivaara asui 5 minuutin päässä Kokemäen pysäkiltä.)

 Yhdessä kirjeessään kapteeni raportoi köksän ostaneen juuston, pikkukalaa, sardiineja, makkaraa ja anjovista – palvelusväen käyttöön! Kapteenin mielestä tämä oli ylenmääräistä eikä hänestä ollut tarpeen leipoa pullaa, kun ei herrasväki sitä syönyt. Köksä totesi, että palvelusväen oli tapana saada pullaa. Ja se siitä.

Kirjeen kirjoituspäivänä (22.8./4.9.) oli soinut puhelin keskipäivällä ja Risteen asemalta ilmoitti Mechelin (etunimi?) saapuneensa tarkistusmatkalle Kokemäelle. Hän pyysi Tigerstedtien vieraanvaraisuutta, jota saikin. Illalla puhuttiin, juotiin punssia, syötiin illallista.

Seuraavaana päivänä Mechelin nousi puoli kymmenneltä. Aamukahvin ja pienen puistokävelyn jälkeen hän käveli Kokemäen lääkärin luo.

Lähteet: 
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 89-90
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 375-379, 667, 762 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Historian ja fiktion suhteesta

Larppaaja:

Kuten historiallisessa draamassa, historialliset pelit törmäävät myös siihen faktaan, että arki ei lopulta ole kovin kiinnostavaa, minään aikakautena. Viena 1918 -pelin järjestäjien kommentti avaa hyvin pelintekemisen prosessia: ensimmäiset puoli vuotta käytettiin aikakauteen perehtymiseen ja taustamateriaalin kirjoittamiseen, toinen puoli vuotta vedettiin mutkia suoriksi jotta saataisiin aikaan hyvä ja mielekäs peli. Hahmoille täytyy luoda tekemistä ja verkostoja, kärjistää konflikteja sekä kirjoittaa ongelmia ja ristiriitoja. Tästä saattaa seurata uskottavuusongelmia tai ainakin se, että todellisuus ei toimi samalla tavalla. 

Jenni Lares. Blogitekstissä Historianelävöitystä näytelmäroolipelien kautta 

Lukija:

Olin lukenut historiallisia nuorten romaaneja, joista ei käynyt ilmi, että mitä ne punaiset olivat, muuta kuin pahoja. Linnan kirjasta [Täällä Pohjantähden alla] tajusin, että ne olivat köyhiä ihmisiä, torppareita ja tehdastyöläisiä. Se avasi uuden näkökulman maailmaan.

Satu Hassi. Vihreä lanka 2.5.2014

Kirjoittaja:

Historiallinen romaani tai televisiosarjan käsikirjoitus ei saisi olla dokumenteista kokoonharsittu tilkkutäkki, josta yksittäiset arkistolöydöt hyökkäävät silmille niin että tarina katkeaa. Aina välillä tausta-aineistoa kerätessä törmää arkistojen aarteisiin, joiden kohdalla joutuu oikein hillitsemään itseään, jottei käyttäisi niitä sellaisenaan oman tekstinsä höystönä. Tieto on aina sulateltava ja sovitettava tarinaan.

Enni Mustonen eli Kirsti Manninen. Blogitekstissä Oikeesti totta 14.5.2014

Tutkija:

Pyrinkin tutkimuksessani ennen kaikkea selvittämään, kuinka kätkeä faktoja fiktion sekaan niin, että lukija ymmärtää ne faktoiksi ja uskoo ne todeksi samalla kun hän ymmärtää lukevansa fiktiivistä tarinaa. Se ei ole mahdottomuus, se on historiallisen romaanin kirjoittajan suurin haaste. Pitää vain osata valehdella riittävän todennäköisesti.

Maiju Lahtinen gradunsa Kovia faktoja ja fiilistelyä : historiallisen romaanin ajankuvan rakentamisesta ja lähteiden käytöstä kirjoittajan näkökulmasta (2005) johdannossa

Kuva Apolloteatterin näyttelijöistä SLS, Flickr Commons

Heinäkuun loppu

15.7.

• Ahvenanmaan rauniolöytöä kaivetaan syksyllä
• Kansalliskirjasto esittelee matkailupainatteita, joista monia on digitoitu  
• Anu nostaa esiin Ester Erhomaan kirjan. Onkohan muissa kirjablogeissa tuotantoaan käsitelty?

 16.7.

• USAn National Archives aikoo ladata kaiken (? Vapaan? Digitoidun?) aineistonsa Wikimediaan
• Sievin museo on mielestään Suomen eka museo aktiivisena (mutta lyhytaikaisena) YouTube-käyttäjänä. Lienee oikeassa?

19.7.

• Mikä paikka nyt? 1700-l tekstin _kaupunki Klinow_, jonka eteläpuolella pikkujoki Nemda, joka laskee Pizhmaan ja tämä Vyatkaan, joka Kamaan.
• Vastaanpa itselleni: Kirov. Löytyi jopa Neuvostoliiton aikaisesta koulukartastostani. Ja Wikipediasta nimihistoria.
• 1700-l alueen merkittävin kaupunki on nyt 259 asukkaan kylä. Ilmankos Google petti. Tosin konekäänsi venäläisen Wikipedian, mistä "tieto".

20.7.

• Milloin alettiin lukea tietokirjallisuutta "kuin romaania", miettii @kaarne2

21.7.

• Professori Riitta Nelimarkan olisi kannattanut tarkistaa ennen HS-kirjoituksen lähetystä kenen Cygnaeuksen galleriaa hän oli puolustamassa.

22.7.

• Turun linnan opastuksen mukaan linnan tilejä "Ruotsin valtionarkistossa". Miltä ajalta? KA:ssahan 1500-lukua.
• Laura Honkasalo kirjoittaa kuolleista kirjoista

 25.7.

• Urheilumuseon blogissa kerrotaan ensimmäisestä Suomea edustaneesta naisolympiamitalistista. (Ei kovin kesäinen aihe.) 

27.7.

• Savannilla on luettu artikkelikokoelma Luvattu maa - Suur-Suomen unelma ja unohdus

28.7.

• Hyvinkään historiaa ei kirjoita ainoastaan @LahtinenAnu . Lentokentästä ja rakenteista.

29.7.

• Suomen vanhimman kirkonpaikan koko kirkko kaivetaan esille Kaarinan Ravattulassa
• Joku oli linkittänyt Wikipediasta @Kansallisarkist'on digitoituun aineistoon. Kannattiko? Fiksattuja URLja odotellen.

 

• Anneli miettii (tarkasti) tekijänoikeuksien perimistä. Itse laitoin vaarin tekstit kirjaksi surutta.

 30.7.

• Mainos tullut eteen jo pari kertaa. Onkohan hyvä? Ei @HelMet_kirjasto valikoimassa! (Lähde: Työmies 29.7.1910) 

30.7.

• Velikulta 15/1901.  

Jumalanpalvelusuutuudet Pohjanmaalla

Juhan Suku-uutisten  FB-sivulla oli leike, jonka lähteeksi löysin oheisen Raahen lehden 29.1.1903 uutisen. (Sen lähdettä "K:la" en saanut paikannettua.) 

Aika modernilta kuullostaa jumalanpalvelus puhelimen kautta esitettynä, mutta Wikipediasta tarkistettuna puhelimia käytettiin oopperan live-esityksiin Ranskassa jo 1880-luvulla. Vaikea uskoa, että Toholampi oli ainoa tekniikan hyödyntäjä Suomessa, mutta vaikea on myös keksiä hakusanoja, joilla etsiä muita vastaavia uutuuksia sanomalehdistä.

Pohjanmaalla oltiin kyllä valmiita uutuuksiin. Ainakin jos Velikullassa 16/1905 julkaistulla kuvalla "Kokkolan emäntien kirkkomatkalta tänä kesänä" on tositausta.

Hakuni tämän tarkistamiseksi epäonnistuivat ja tarjosivat ainoastaan näkymän pyörävarkauksien vakavuuteen 110 vuotta sitten.

Polkupyörän halvalla aikoi lauvantaina eräs vaasalainen työläismies anastaa J. Rudbäckin konttorihuoneuston edustalta täällä. Pitkältä ei ehtinyt vieraalla hevosella kuitenkaan herrastella kuin poliisi kuletti miehen parempaan talteen. (Kokkola 5.7.1905)
Työmies Julius Eblanpoika Hetén Vaasasta tuomittiin polkupyörän varkaudesta pidettäväksi 4 kuukautta vankeudessa ja 2 vuodeksi menettämään kansalaisluottamuksensa. (Kokkola 12.7.1905)

Miten savutupa lämmitettiin?

Yleisradion historiasarjojen Kaupunkirakentamisen ensimmäisessä osassa toimittaja antoi ymmärtää, että entisajan savutuvista lähdettiin pakkaseen seisomaan lämmittämisen ajaksi. Mukana ollut asiantuntija ei (ainakaan toimitetussa ohjelmassa) väittänyt vastaan, mutta minäpä vänkään.

Olen nimittäin Siperia-projektini puitteissa lukenut ranskalaisen tutkimusmatkailijan tekstiä 1700-luvun puolivälistä. Venäjällä iso uuni vei neljänneksen tuvan pinta-alasta. Se lämmitettiin kerran päivässä, aamulla. Heti tulen sytytyksen jälkeen huone täyttyi savusta ja katon räppänä avattiin vasta noin kolmen tunnin jälkeen kun tuvan lämpötila oli noussut 40 ja 50 asteen välille. Lämmityksen aikana ainoa hengityspaikka tuvassa oli lattia ja noin metri siitä ylöspäin. Paikallaolijoiden oli istuttava lattialla ja kävellessään kumarruttava voimakkaasti.

 Tietoa Suomen savutuvista saa ainakin Gunnar Suolahden kirjasta Suomen pappilat 1700-luvulla, jossa todellakin on paljonkin muuta kuin otsikko lupaa. Savon suunnalla uunit pitivät lämmön ”koko vuorokauden ja kauemminkin” eli lämmitystiheys on Venäjää vastaava. Mutta

Pirtissä olo tuli tosiaan lämmittämisen aikana varsin kiusalliseksi, koska, kuten vanha muistitieto Pälkäneeltä kertoo, savu tällöin saattoi ”tulla pirttiin sisälle lattiaan asti, että ihmiset olivat hupussa suullaan sängyssä ja ovesta tuli pakkanen pihalta”; eikä kumma, että pyrittiin savuamisajan haittoja välttämään pakenemalla naapuritaloon, taikka paraimmassa tapauksessa vierastupaan, jossa sitten turhan päiten istuskeltiin ja juteltiin: savupirtin lämmitysajan hankaluudet ehkä selittävätkin kaksipirttijärjestelmän yleisyyden maamme pihamailla.

Ei siis välttämättä pakkasessa eikä savussa.

Kotuksen Vanhan kirjasuomen korpuksen almanakkateksteissä on aihetta sivuten seuraava vuonna 1765 julkaistu pätkä

Pirttein hywistä tawoista taita se parahiten sanoa, joca packasella pääse sinnä matcasta sisälle.  Ne olisit wielä paremmat ja hyödyllisämmät, jos nijsä olis sencaldaiset ackunat, että ne saattais sulkia sittä cuin häkä on pois mennyt:  sillä nyt on enimmiten joca paicasa ainoastan sencaldaiset ackunat, joista sauwo ulos lasketan ja päiwä sisälle tule, cosca waimo-wäki toimittawat heidän sisä-ascareitansa. He istuwat silloin likelle ackunata, ja tulewat nijn muodon kylmäxi yhdeldä puolelda cosca he owat kyllä lämbymät toiselda: sijttä alca heidän ruumistans pacottaman, ja jos käsiwarsia särkemän rupia, tulewat he kelwottomaxi ascareitans toimittamaan.

Kuvat pirtistä ja pirttien uuneista (eka ja toka) kirjasta Bidrag till vår odlings häfder, utgifna af A. Hazelius British Libraryn digitoimina, Flickr Commons.

Lääkäreiden painettuja raportteja

Eilisen tekstin myötä palasi mieleen, että olin ennenkin törmännyt siihen, että lääkärit osallistuivat rikosten tutkimiseen. Mikä innoitti vihdoinkin käymään läpi Googlen digitoimien (ja Hathin paremmin luettelemien) julkaisujen Finska Läkaresällskapets handlingar sisältö suhteellisen järjestelmällisesti läpi ja merkitsemään ylös itseäni kiinnostavan sisällön taudeista ja kuolemista.

Andra bandet (1844-1845)
[Sisällysluettelot vihkojen alussa. Sisältää sairauskertomuksia nimien ja paikakuntien kera, sekä ainakin yhden hovioikeustapauksen pitkässä alaviitteessä.]

Tredje bandet
[Sisällysluettelot vihkojen alussa]
s. 1- 165: Första häftet (1846)
s. 167-288: Andra häftet (1846)
s. 289-412 : Tredje häftet (1847)
s. 413-558 : Fjerde häftet (1847)

Fjerde bandet (1849-1850)
[Sisällysluettelo alussa. s. 511-570 rokotuksen historiaa Suomessa.]

Femte bandet (1853-1856)
[Sisällysluettelo alussa]

Sjette bandet
[Sisällysluettelot vihkojen alussa]
s. 1-184: Första häftet (1856)
s. 185-277: Andra häftet (1856) [s. 223-269 Vuosikertomus 1854, alussa raportit alueittain,]
s. 279-391: Tredje häftet (1857) [s. 279-311 Vuosikertomus 1855, alussa raportit alueittain; s. 313-350 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 393-560: Fjerde häftet (1857)
s. 561-651: Femte häftet (1857) [s. 561-603 Vuosikertomus 1856, alussa raportit alueittain; s. 605-640 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]

Sjunde bandet
s. 1-103 : Första häftet (1858)
s. 105-169: Andra häftet [s. 131-169 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 171-378: Tredje häftet [Vuosikertomus 1857, alussa raportit alueittain;]
s. 379-545 : Fjerde häftet [s. 489-535 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 547-788: Femte häftet [Vuosikertomus 1858, alussa raportit alueittain;]

Åttonde bandet
s. 1-267: Första häftet (1860) [Vuosikertomus 1859, alussa raportit alueittain;]
s. 269-413: Andra häftet [s. 319-413 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 414-713: Tredje häftet [Vuosikertomus 1860, alussa raportit alueittain;]
s. 715-838: Fjärde häftet [s. 731-808 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 841-1193: Femte häftet (1862) [Vuosikertomus 1861, alussa raportit alueittain;]

Nionde bandet.
s. 1-336: Första häftet (1863) [Vuosikertomus 1862, alussa raportit alueittain;]
s. 335-520: Andra häftet (1864) [s. 401-476 ja 477-520 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 521-872: Tredje häftet (1864) [Vuosikertomus 1863, alussa raportit alueittain;]
s. 873-1187: Fjerde häftet (1865) [Vuosikertomus 1864, alussa raportit alueittain;] 

Tionde bandet (1869)
s.1-329 : Första häftet [Vuosikertomus 1865, alussa raportit alueittain;]
s. 331-638: Andra häftet [Vuosikertomus 1866, alussa raportit alueittain;]
s. 639-766 : Tredje häftet [s. 669-720, 721-766 oikeuslääketiedettä, alussa listaus tapauksista]
s. 767-1083 : Fjerde häftet [Vuosikertomus 1867, alussa raportit alueittain;]

Elfte bandet (1869-1871)
[s. 211-230 oikeustieteellisiä; s. 231-616 Vuosikertomus 1868; s. 617-918 Vuosikertomus 1869; s. 919-968 oikeustieteellisiä; s. 969-1029 oikeustieteellisiä]

Tolfte bandet & Trettonde bandet (1870, 1871)
[Erilaisia katsauksia. Sisältää m.m. nimettyjen henkilöiden sairaskertomuksia]

Fjortonde bandet & Femtonde bandet (1872, 1873)
[Erilaisia katsauksia, sisällysluettelo alussa]

Ja aihepiiriä sivuten

• Thiodolf Saelan: Om Sjelfmordet i Finland i statistiskt och rättsmecinskt afseende (1864) 

 Sekä marginaalisesti maatamme koskien

• Lundberg, Anna: Care and Coercion: medical knowledge, social policy and patients with venereal disease in Sweden 1785-1903
• Puranen, Britt-Inger: Tuberkulos: en sjukdoms förekomst och dess orsaker : Sverige 1750-1980

Kuva: Velikulta 26/1905 "Kun Alatalon isäntä ja emäntä maistoivat ensikerran senappia"

Avatut ruumiit

Kevätlomani TMA-käynnillä vilaisin Ulvilan kihlakunnan voudin arkistosta yksikköä Gg2 Muut tiliasiakirjat, ruumiinavaukset 1838-1881. Silmäilyn perusteella kyse oli lääkärien tekemästä laskutuksesta eli vainajista oli mukana vain minimitiedot. Tutkimuksen tulokset arkistoitu jonnekin?

Yllättävää oli nimien paljous. Yhden kihlakunnan alueella vuodessa useita tapauksia, mutta tarkan lukumäärän laskeminen (ainakin alkupuolen vuosista) on vaikeaa, sillä eri lääkärit ovat tehneet laskuja eri ajoilta.

Minkälaisista kuolemista on ollut kyse? Näkyykö lisätiedon tarve hautausmerkinnässä? Otin Hiski-hakujen kohteeksi mielivaltaisesti sopivan selvästi kirjoitetun ja sopivan mittaisen listan vuosilta 1842-43.

• Landbond Matts Johansson Mynsteris döda kropp - Ulvilasta. Kuollut hukkuen 20.8.1840 ja haudattu 8.6.1841
• Sjöman enkan Elisabet Hjulmans döda kropp - Porista. hirttäytynyt vuonna 1841
• Skomakarens Johan Bergroos döda kropp. - Kiukaisista. Löydetty kuolleena Paneliasta Iso-Jaakkolan tieltä 1.3.1841. Haudattu hovioikeuden päätöksen jälkeen.
• Pigan Ulrika Lundelins döda foster
• Borgaren Isak Danielsson Willanders döda kropp - vastaavaa kuolemaa ei löydy.
• Bonden Isak Johansson Antilas döda kropp - Lappi Tl:stä. Lyöty kuoliaaksi 6.1.1843.
• Bonden Johan Johansson Kallios döda kropp - Siikaisista. Murhattu 18.12.1841
• Sjömannen Isak Hellenii döda kropp -  vastaavaa kuolemaa ei löydy.

Näyttää siis siltä, että ruumiinavaukset liittyvät epäselviin kuolemantapaukisiin tai rikoksiin, joita siis oli enemmän kuin vähän. Otoksen laajentamiseksi vielä toinen lista vuosilta 1836-1844.

• Torparen Johan Eriksson Juholas döda kropp 
• Landbondes dotter Helena Sofia Isaksdotters döda foster
• Torparedottren Agatha Isaksdotter Wähäläs döde foster
• Nämndemannen Zacharias Klemolas döde kropp -  Ulvilasta. Kuollut 8.11.1837 ja syyksi merkitty "håll,stygn"
• Kringvandrande [?] flickan Eva Kristinasdotter
• Pigan Maria Mattsdotter döda foster
• Sytningsmannen Johan Johanssons döda kropp
• Torparesonen Emanuel Johansson Hirviläs döda kropp - Kiukaisista. Hukkunut Eurajokeen 2.9.1844 haudattu 25.5.1845 hovioikeuden tuomion jälkeen
• Bonden Michel Jaakolas döda kropp - Ulvilasta. "vådelig ihjälskuten" 23.11.1843

Palkittuja opettajia vuonna 1906

"Eeva Matintytär Nyström Iitin Kyttälästä, synt. 1822, leski. On yli neljäkymmentä vuotta hyvällä menestyksellä antanut opetusta kristinopin ensi alkeissa ympäristön lapsille, ainoastaan vähäistä palkkiota vastaan, joka kuitenkin on ollut tärkeänä osana hänen niukoissa tuloissaan. Korkean ikänsä tähden on jo hyvin heikko ja kivuloinen."

Eva oli rippikirjojen mukaan syntynyt 30.9.1822. Hän oli palveluspiika Muikkulan Brusilassa mennessään saman kylän Munakallion rusthollin rengin Johan Gustafssonin kanssa naimisiin 9.12.1846. Lapsien kasteiden yhteydessä Johan on merkitty muonatorppariksi. (RK Iitti 1849-1859, 1860-1866)

"Aatami Rossi Karttulasta, torppari, synt. 1825. On vuodesta 1860 saakka, siis 46 vuotta, ahkerasti ja hyvällä menestyksellä toiminut sunnuntaikouluopettajana sekä kristillisen elämänsä kautta ollut hyvänä esikuvana ympäristölleen. V. 1902 lahjoitettiin hänelle hänen työnsä tunnustukseksi eräässä pyhäkoulujuhlassa raamattu. Vanhuus ja lisääntyvä heikkous alkavat kuitenkin jo haitata hänen työskentelyänsä tällä hänelle niin rakkaalla alalla."

"Kustaa Erik Hjort, lastenopettaja Koivulahdella, synt. 1825. Rakensi vuoden 1865 jälkeen itselleen pienen mökin Vöyrin ja Oravaisten rajaseutuihin ja on myöskin toiminut suutarina. Jo v. 1842 tuli hän apulaisopettajaksi Koivulahden kirkonkylän pientenlasten kouluun ja on sen jälkeen, pieniä väliaikoja lukuunottamatta, yli 50 vuotta työskennellyt opettajana Koivulahden, Maksamaan, Vöyrin ja Oravaisten pienten lasten kouluissa. Vuosipalkka on harvoin noussut 100 markkaan, joten hän ei suinkaan ole kerännyt rikkauksia pitkän toimintansa aikana, mutta monta hyvää siementä kylvänyt satoa varten, joka ei ole rahassa arvosteltavissa."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1906
Tunnelmakuva: Tuulispää 39/1907
Tausta: Tammikuun 14päivän rahasto