Joulukuusta tammikuuhun

16.12.

• Pari ranskalaista kävi Helsingissä ~1791: "We may venture to affirm, that we saw as many cows as people in passing through the streets" [Huomio läpikäynnistä, josta syntyi alkuvuoden purske matkakertomuslainauksia]

17.12.

• Näin tiedonvälitys nähtiin ja koettiin vuonna 1846.

"Monet ovat moittineet tätä tietojen liijan paljon ja liijan nopeen levittämistä, niin kuin ovat tätä kuhtuneet, ja sanoneet aikoin tulevamme vähemmälläik; mutta kukapa on hyvä rajoja asettamaan ihmisen ymmärrykselle niinkuin tietoillenkin, tahi sanoa kuinka paljon hään siitä tarvihtee, eli ei?"

19.12.

• Muistiinpanojen teko sanelemalla Microsoft Wordille sujuu hyvin. Ellei tekstissä mainita toistuvasti Jürgen Habermasia. European harbour misses / harborough must his / Harbour masses / harbour must. Ja miten feminist sanomanani on Afghanistan?

20.12

• Jos Kustaa H. J. Vilkunan "Ruotsin peruukintekijät 1648–1810" ei nouse tulevina päivinä @journal_fi avaustilaston kärkeen, en ymmärrä mistään enää mitään. [Eli todistetusti en ymmärrä mistään mitään.]

21.12.

• Eka ensi vuoden tilaisuuden siirto ilmoitettiin. Ei hirveästi pänni, sillä kyseisen esityksen tekeminen oli vasta alkutekijöissään ja aika on kortilla. Mutta tämä oli todennäköisesti vasta alkua.
• Jälkiviisastelua-podcastin tuoreimmassa jaksossa @jyu_hela väitöskirjatutkija Veikka Kilpeläinen kertoo 1700-luvun Helsingin kaupunkitilan ymmärtämisestä. Aivan lopussa pahantekovinkkejä menneisyydestä.

22.12.

• Miehen mallia saksalaisesta lelukatalogista vuodelta 1830. [Muita kuvia samaisesta lelukatalogista.]

25.12.

• [Karolina Żebrowska: Rating WILD European Christmas Creature Costumes] Suomen nuutipukki sai 9/10, mutta Ruotsin joulupukki vain 6/10. Rehellisesti sanottuna molemmat varsin köyhiä tapauksia verrattuna muuhun Eurooppaan.
• [HistoryCity: Finland | A Story of Silence and Snow] Suomen kansa maahanmuuttaa yhtenäisenä, heimot taistelevat js viikingit asettuvat... Eli hiukan on faktat viturallaan.

26.12.

• [Yle/ Hannes Niskanen: 27-vuotias Maria Kallio sai tuomion seksistä, kuten monet 1800-luvulla – mormonit rahoittavat asiakirjojen digitointia, jotta sielut pelastuisivat] "tuomiokirjoja on annettu Itävaltaan tekoälyn tulkittavaksi" - ihan niin kuin Kansallisarkistossa ei olisi tehty mitään aivotyötä. Pari muutakin outoa kohtaa, m.m. mikrofilmien digitoinnin ohitus, mutta hyvä artikkeli.

31.12.

• Vinkki itselle ja muille. Muistilappua kirjastoon kirjoittaessa kannattaa satsata aakkostettavan sanan alkukirjaimiin. Handl.. , Hendl..? Todennäköisesti eka ja tarkistaminen olisi perin työlästä...
• Ismo Pentikäisen perusteellinen selostus Venäjältä löytyneestä 12000 vuotta vanhasta puuidolista, josta en ollut ennen tätä kuullut mitään.

1.1.

• Göteborgin museot ovat avanneet setin kuvia Wikimediaan, m.m. muutamista Edelfeltin teoksista. Läpiselailu kuitenkin herätti kysymyksen: "Miksi nämä kuvat?"
• "Grupporträtt med 3 okända kvinnor." Onko tämä tosiaan ainoa, mitä maalauksesta voi sanoa? Todennäköistä, että maalattu pukeutumisen indikoimana aikana vai ei? Jos digitoidaan voi-tais-ko mitenkään satsata kuvailutietoon(kin)?

3.1.

• Kun löytää hyvän tutkimuskirjallisuuskatsauksen ja viimeisellä sivulla lukee "bibliography can be consulted online"... Juu, linkki vuodelta 2011 ei toiminut. Pelastava enkeli oli taas kerran @internetarchive

4.1.

• Keskustelussa Arnstadin artikkelista [Hitlers svenskar döda – men traumat lever. Aftonbladet 2.1.2022] todettu: "Att sammanblanda svenska frivilliga i Waffen-SS och i Finlands armé visar på bristande historiska kunskaper."
• [Eric Hobsbawm: The Consolations of History] Laadukas dokumentti Eric Hobsbawmista, historiaa ja historiankirjoitustakin.

5.1.

• Yle Areenassa nähtävillä SVT:n Kungen och jag (= G. M. Armfelt) . Kevyt dramatisointi, johon yhdistyy haastatteluja on toteutettu tyylikkäästi.

7.1.

• [TimeGhost History:Sweden abolished slavery in 1945?] Miksi muonamiehistä tai - rengeistä (statare) puhutaan Ruotsissa Suomea enemmän? Eikö asemaan liittynyt Suomessa samoja ongelmia?

Kolme näkymää Torniosta ja Tornionjoelta

Ottaen huomioon eilisen Uppsala-kuvan erot todellisuuteen, saman kirjan (Pierre Marie Louis de Boisgelin de Kerdu. Travels through Denmark and Sweden. Vol II. 1810) kuvien 

1. part of the Town of Torneo
2. near Upper Torneo
3. on the River Torneo

dokumenttiarvo on kyseenalaistettavissa, mutta koska varhaiset kuvat Suomesta ovat kortilla, niin epäluotettavuudesta ja heikkolaatuisesta digitoinnista huolimatta.

Osa Tornion kaupunkia

Lähellä Yli-Torniota (?)

Tornionjoella

Kyseinen kirja oli itselleni "uusi" Suomen vierailu. Ranskalaismiehet eivät tekstin perusteella käy lähelläkään Torniota, mutta he tekevät klassisen Kuninkaantien läpikulun. Viaporista oli sivukaupalla tekstiä, mutta Helsingistä vain kuittaus: "We may venture to affirm, that we saw as many cows as people in passing through the streets"

Käynti Uppsalassa 1770-luvulla

Hyvällä tahdolla yllä olevaa voi pitää kuvana Uppsalan kuningaskummuista, mutta vain siinä tapauksessa, ettei piirtäjä ole käynyt lähimaillakaan. Kuva on Pierre Marie Louis de Boisgelin de Kerdun kirjasta Travels through Denmark and Sweden. Vol II. 1810, jossa monen muun matkakertomuksen tapaan poiketaan Uppsalassa. Kuningaskummut eivät ole kenellekään pääkohde, mikä ei varsinaisesti yllättänyt.

Mutta Nathaniel Wraxallin kokemus vuonna 1774 yllätti. 

... we proceeded to Upsal, and arrived there early in the evening. I intended to devote the following day to the survey of the colleges, public buildings, curiosities, paintings, and all those exhibitions of art and learning usually found in seminaries of knowledge and study. The Swedes had inspired me with such exalted ideas of this university, that I was only fearful left a single day might be far inadequate to such an undertaking, and wishen to have spent a longer time in so agreeable an occupation. 

 

I am, however, at present most compleatly undeceived, and can assure you that Upsal has hardly one inducement to draw a man of taste to visit it, unless from being the residence of a Linnaeus. This Lycaeum of the north has not one piece of painting within it's walls, and only two of sculpture, which are busts of Gustavus Adolphus and Charles the XIth. 

 

A gentleman who resides here, and who is son of the late archbishop of Upsal, did us the honor to be our Ciceroni, and to conduct us over the place. I enquired of him how many colleges there were, and which was the most celebrated. "Sir," said he, "we have three; but I cannot say that any one of them deserves your notice. The principal objects of attention are the library, the cathedral, and the botanical garden. I know not of any thing else." 

 

The first of these is a neat good building, and there is a cabinet in it, at which for want of a better employment I spent an hour or two, while the librarian shewed me a number of little trinkets, rather than rarities, which are preserved with great care. Among these is the identical bag which Judas kept, one of the thirty pieces of silver money which he received for his perdify in delivering up his master, and a pair of red slippers in which the Virgin Mary paid a visit to her cousin Elizabeth. I must do the man the justice to say, that he blushed as he shewed them to me (Cursory Remarks Made on a Tour through Some of the Northern Parts of Europe, Particularly Copenhagen, Stockholm, and Petersburgh. 1775, s. 167-169)

Rikollisuutta Ruotsissa vuonna 1799

Eilen mainittu naisten uskottomuuden yleisyys ei ollut ainoa yllätys loordi Broughamin muistelmissa. Yleisesti (Suomen tapaan) rehelliseksi kehutussa Ruotsissa hän joutui kestikievarissa lokakuussa 1799 varkaan uhriksi:

Oct. 9. Our journey had been through forests, only interrupted here and there by pieces of cultivated plain, and occasionally great masses of rock, the inns being generally bad. At one of them we had our pistols broken, and one of them stolen. The excuse was that they had been left out, and that there were many passengers beside ourselves. 

But as our writing-desks and the rest of our luggage had been in our bedrooms, and we never absent except for half an hour while our supper was getting ready, and while we were in the kitchen to hurry them with it, we therefore never thought of examining desks or luggage, and only found next day (October 10), on our arrival at Jönköping (a singular-looking town half fortified on the Wettern Sea), that our desks had been opened and the greater part of the money taken. 

October 10 was spent in going to the judge to have a proclamation published, offering a reward through all the churches, and in our writing to Copenhagen to have the bills which had been taken stopped ; so we did not leave Jönköping till eleven at night, Our carriage having now got a canvas covering on it, we resolved to travel all night as soon as a driver could be found ; and in the state of our broken arms, we were comforted by being told that a Jew had been robbed and murdered not far from the town. (The Life and Times of Henry, Lord Brougham. Vol 1. 1871, s. 141-142)

Varkaiden uhrit siis peruttivat setelinsä (kuten minun nuoruudessani matkashekit), kuuluttivat varkaan perään kirkoissa ja saivat lohdutuksekseen kuulla, että huono-onnisempi yksilö oli sekä ryöstetty että murhattu.

Tukholmaan päästyä Ruotsin rikollisuus saa lisäväriä:

While we were at Stockholm several instances happened: a man killed his wife because she would not assist him in corrupting his own daughter. Three men were hanged for forgery (one of them a nobleman). They continued forging notes even whilst in prison. A gang of thieves robbed a noble's house with the assistance of his servants. Another gang formed a plan to rob and murder indiscriminately, throwing the bodies into the sea; and this they actually perpetrated on several. (s. 165-166)

Ruotsin 1700-luvun uskottomat naiset

Opus The present state of all nations (1768) tarjosi hitusen yllättävän tai epätavallisen näkökulman Ruotsin naisiin

The women are generally fair, and wellshaped, reputed more eminent for chastity before, than for fidelity after wedlock. They are very fruitful, and, from the highest to the lowest, kept by their husbands under such authority, as would be deemed oppression in France or England. (s. 246)

En oikein ymmärrä miten miesten armottomaan auktoriteettiin voidaan yhdistää vaimojen uskottomuus.

Joko uskottomuudesta oli yleisesti liikkeellä käsitys tai loordi Brougham oli tavannut Smolletin tekstiä ennen lähtöään Ruotsiin. Muistelmissaan hän kertoi Tukholman naisväestä 1799 näin

The manners of the people in this capital are extremely dissolute, particularly of the people of fashion. The instances of profligacy about Court almost exceed belief in so northerly a situation. The women of fashion carry on their amours in the most scandalous and public manner. Madame de L- , whose husband is minister at the Hague, lives openly with Baron d'E-. Her sons, two of the most fashionable young men in Stockholm, are very intimate with the baron, and with the minister too. 

She is daughter of the late Count J- . On her husband complaining to him soon after his marriage, he asked him, "Have you any paper, any writing, any title-deed, by which to plead exemption from the common lot of husbands"? This kind of instance might be multiplied to an endless extent. This profligacy seems to descend to the lower orders. Their manners are growing corrupted too. (Henry Peter Brougham: The Life and Times of Henry, Lord Brougham. Vol 1. 1871, s. 165)

Eksoottiselta kuullostavan tarinan verifioinnin suhteen olin täysin kädetön, mutta onneksi on diplomaatteja ja Alankomaita tutkiva kaveri, joka neuvoi verkkojulkaisun Repertoria vertegenwoordigers in Nederland en in het buitenland 1584-1810, joka hänen taidoillaan paljasi Ruotsin Haagin lähettilään vuonna 1799: Fredrik Adolf von Löwenhjelm. Lupaavasti alkukirjain stemmaa ja Adelsvapen kertoo, että vaimonsa oli kreivin tytär. Mutta kreivillinen suku on von Fersen, joka ei ala J:llä. Eikä parilla ollut kahta poikaa. Kylläkin yksi, joka oli nuoren miehen iässä 1799. 

Christina Augusta Löwenhielm yhdistetään (Wikipediaan tukeutuen) useisiin suhteisiin, joista yksi oli paroni von Essen eli tarinassa on jonkinlainen tosipohja. 

Kaarle XII:n kuolinvaatteet ja muuta kiinnostavaa

Yksi Tukholman päänähtävyyksiä ulkomaisten matkailijoiden kertomusten perusteella oli "arsenaali", jossa oli jonkinlainen Livrustkammaren ja armeijamuseon alkio. William Coxe kuvasi vierailuaan vuonna 1779 näin:

THE arsenal of Stockholm contains an immense number of standards and trophies, taken chiefly from the Imperialists, Poles, Russians, and Danes. Many of these standards were supplied by Gustavus Adolphus, Baner, Torstenson and Wrangel, by Charles Gustavus, but principally by Charles XII. whose military atchievements proved the ruin of his country: nor could I avoid remarking, that while this collection proudly displayed the trophies of Narva, the Russians possess Narva itself, with all Livonia and other provinces dismembered from Sweden.

Among other curiosities, I observed the skin of the horse stuffed, which carried Gustavus Adolphus at the battle of Lutzen, where he received his death; a boat made by Peter the Great at Sardam in Holland, and taken by a Swedish vessel as it was conveying by sea to Petersburgh; and, what particularly attracted my notice, the clothes and hat worn by Charles XII. when he was shot in the trenches before Frederickshall. As many various reports have been spread relative to the death of that monarch, and as proofs that he was assassinated have been attempted to be drawn from the state of those clothes, and particularly of his hat, I examined them with peculiar attention. (Travels into Poland, Russia, Sweden and Denmark. 1792, s. 78)

Tätä ennen paikalla käynyt Nathaniel Wraxall (Cursory Remarks Made on a Tour through Some of the Northern Parts of Europe, Particularly Copenhagen, Stockholm, and Petersburgh. 1775) tutki Kaarle XII:n kuolinvaatteet myös hyvin tarkasti, mutta ei mainitse mitään muuta esineistöä.

Matthew Consett seurasi edeltäjiensä mallia 1784 keskittyen kuninkaan asuun:

On Saturday the 10th. we made a party to view the Citadel, an ancient building, where may be seen the royal armory, colours, and other trophies worthy of observation, taken by the military Heroes of the nation. The curiosities which we thought most remarkable were, Charles the XII's shirt, coat, boots and gloves which he wore at the time when he was killed at the siege of Fredrickshall. (A Tour through Sweden, Swedish-Lapland, Finland and Denmark. In a series of letters, illustrated with engravings. 1789, s. 20)

Kuinka tarkasti sinä katsoisit 60 tai 70 vuotta sitten väkivaltaisesti kuolleen kuninkaan vaatteita?

Mutta mistä arsenaalista tai linnoitteesta miehet puhuvat? Livrustkammaren verkkosivujen historiakatsaus ei auta ruotsiksi eikä englanniksi, mutta onneksi on Projekt Runeberg. T. J. Petrelli selostaa asiaa vakuuttavasti artikkelissa Några ord om livrustkammarens och statens trofésamlings inbördes förhållande (Svensk Tidskrift 12. 1922). Onnekkaasti kokoelmat oli siirretty vanhasta linnasta vuonna 1691 eli ennen tulipaloa. Sijoituspaikka oli De la Gardie suvun palatsi, joka nimellä Makalös tunnetaan. Paitsi, että sitä alettiin kutsua Arsenaaliksi kokoelmien siirron jälkeen.

Makalös/Arsenaali oikealla Norrmalmin puolella
Elias Martinin maalaus, Wikimedia

Aika jännää, että kukaan miehistä ei kirjoita rakennuksesta mitään. Se tuhoutui tulipalossa 1820-luvulla ja on saanut komeudestaan nykyiseen Tukholman kaupunginmuseon perusnäyttelyyn pienoismallin. Jonka yhteydessä en muista olleen mainintaa lähes sadan vuoden museokäytöstä.

Melko pian Consettin käynnin jälkeen kokoelmat siirrettiin Fredrikshovin linnaan Östermalmilla. Täytyy tunnustaa, että vaikka olen Östermalmia suurella hartaudella pitkin ja poikin kulkenut, niin tällaisesta rakennuksesta en mitään ole tiennyt. Olisi yhteys Suomeenkin, sillä Wikipedian mukaan "Fredrikshovissa pidettiin vankeina pidätettyjä Anjalan liiton jäseniä."

Ruotsin terveyslähteillä 1700-luvun lopulla

Paikka Ruotsissa, jonne Suomestakin jossain määrin matkustettiin oli Medevin terveyslähde. Siellä vuonna 1784 käynyt William Coxe kuvaa kohdetta näin

At Motala, we crossed the river of the same name, which issues from the Wetter, and is not navigable for the smallest vessels, and soon arrived at Medwi, the Swedish spa.

Medwi is pleasantly situated in a gently waving and richly wooded country. The lodgeing-houses form one street of uniform wooden buildings painted red. The walks and rides are delightful, particularly to the banks of the Wetter. The waters of the Spa are vitriolic and sulphureous.

The regulations of this place seem more calculated for the accommodations of the sick who came to drink the waters, than for the company who assemble for pleasure. Between five and six in the morning the company are awakened by the ringing of a large bell, when they usually rise, drink the waters, breakfast, ride out, or walk. Precisely at twelve dinner is served in a large hall, to which all the company repair. After dinner they play at cards till five, when they take their afternoon's airing. At seven supper is served in the same hall; at nine the bell rings, the gates are shut, no carriages are admitted, and the company mostly retire to bed.

We had purposed passing a week at Medwi, but the season being past, and the company gone, excepting a few invalids, we continued our journey to Stockholm, through Linkioping and Nordkioping. (Travels into Poland, Russia, Sweden and Denmark. s. 376-377)

Elias Martinin piirros, Nationalmuseum

Käyttökauden ulkopuolella terveyslähde on siis ankea paikka. Saksalainen Carl Gottlob Küttner puolestaan poikkesi yllä näkyvässä Ramlösassa parikymmentä vuotta myöhemmin.

We went this afternoon to Ramlösa; a place about three miles from Helsingburg, celebrated for its mineral waters, and much frequented by people of rank. The spot is highly romantic: but I saw no building; except a miserable house (or rather a hall) constructed of wood, where tea, coffee, and lemonade, are served. Upon paying twelve schillings we are admitted, and obtain a right to refreshments. 

The number of persons of all classes which I saw there, was very great. The common people thronged round the house, or climbed up on the rails by which it is surrounded, to see the fine folks in and before the place. 

For my part, I cannot conceive whence all the genteel company can come, who drive to this place in splendid equipages, with two, four, and six horses. Our host informed us that they were partly from the neighbouring gentlemen's seats, and also many strangers from different parts of the kingdom, particularly Stockholm: but he could not tell where they all fine lodgings, for very few reside at Helsinburg; and as to the gentlemen's seats, I could scarcely discover from the eminences near the town, which command a tolerably extensive view, a single creditable house in all the adjacent country as far as my eye could reach. (Travels through Denmark, Sweden, Austria and Part of Italy in 1798 & 1799. 1805, s. 43)

Terveyslähteistä Suomessa voi lukea digitoituna(kin) Antero Heikkisen kirjasta Terveyden ja ilon tähden : herrasväki liikkeellä Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla.